Kaltoinkohtelu rikkoo - myös nuoria homoja?

Oon itse jo parikymppinen jotain, mun kroppa on yhä pojan / miehen, mutta en ole koskaan oikein kokenut sukupuoltani mieheksi, vaan päinvastoin eli olen transihminen ja haluaisinkin korjata ainakin jonkin verran kroppaa (raskasta, kun ei edes kehollisesti ole pystynyt olemaan oma itsensä eikä vastaa sisintä). Siksi en koskaan ole identifioitunut itse homoseksuaaliksi, vaan kokenut olevani hetero, koska olen kiinnostunut miehistä.

Koko nuoruus näihin päiviin asti on ollut oikeastaan yhtä homottelua, transuttelua, homo- ja transfobiaa ja syrjintää - ei sellainen ole onnellista, ehjää nuoruutta. Ulkopuolisuus on suuri. Kielteistä palautetta. Heteronormaatiivinen tuki, hyväksyntä ja yhteenkuuluvuus jää pois, jää ulkopuolelle, vaikka kuuluu sisälle.

Ehkä sellaista on monilla nuorilla homo- ja bi-miehillä/-pojilla myös? Siksi kirjoitankin myös tänne. Miten teidän kokemuksenne ja nuoruutenne näihin päiviin asti seuraavasta?

Kun on oman nuoruutensa etenkin miesten ja poikien seurassa on ulkopuolinen - koko kuvio: heteronuorten maailma. Kuinka voimakkaasti kaikki rakentuukaan heteroseksuaaliselle kemialle, jännitteelle ja kanssakäymiselle. Itse ei tule havaituksi kuin homottelun, transuttelun, torjunnan muodossa tai voihan sitä kaikenlaista opiskella, puuhailla ja harrastaa, mutta sisältä kaikki on onttoa - sitä haluaisi itsekin tulla nähdyksi ja koetuksi myös sukupuolisena olentona, rakastettuna, haluttuna, kiinnostavana ja puoleensa vetävänä, aivan kuin no vaikka esim. koulun muut nätit tytöt ja naiset. Kaikki se, elämä koko laajuudessaan, ei yksiulotteisesti vain jokin pelkkä seksi.

Niin miten teillä homo- ja bipojilla? Tai ehkä teidät sillon luonnostaan veti puoleensa "homomaailma" / homoyhteisö? Ja tilanne siten, ehkä, ainakin hieman eri ja toisenlainen. Miten teillä nuoruus vastaavasti? Sinne pääsi "ghettoutumaan". Sanaa ghettoutuminen eräs nuori homo käytti, kun kertoi minulle, että nuorena homouden tajuttuaan heti sukelsi homomaailmaan ja muiden homojen pariin ja koulussa ja vapaa-ajalla ryhmittäytyi yksiin muiden homojen kanssa. Näin homofobian määrä väheni, kun koulussakin oli homopoikien ryhmässä jatkuvasti.

Eikö se satu ja riko sisältä, kun on pojille ja miehille vähintään ulkopuolinen tai kuin ilmaa? Ei tule nähdyksi - ainakaan niin kuin toivoisi. "Vitun homo!" Saa vain kielteistä palautetta. Vastaavasti nuoret pojat ja miehet puhuvat kovasti naisista, pilluista, tisseistä. Kiinnostus vastakkaista sukupuolta kohtaan on kova ja se osoitetaan puolin tai toisin - nuoret alkavat monet jo olla seksuaalisesti aktiivisia yläasteiässä tai viimeistään lukiossa. Transihmisillä tai homoilla kaikki tämä saattaa jäädä vasta kauemmas aikuisuuteen ja tulevaisuuteen. Ja miten sitten lähestyt miehiä?...Jotain pientä flirttiä, sitä ei tajuta tai (ja sitten) kun tajutaan, vitun homo.

Kuitenkin haluaisi ja kaipaisi myös myönteistä huomiota, että on viehättävä, kiinnostava, haluttava jne. Kaipaisi fyysistä läheisyyttä ja kosketusta, myös eroottista, romanttista ja seksuaalista, toisin kuin vain vaikka jonkin liikuntalajin yhteydessä tapahtuvaa, tahatonta ja satunnaista kosketusta.

Eli miten teillä nuorilla homo- ja biseksuaaleilla(kin) on vastaavasti ollut? Kuitenkin vieläkin, valitettavasti, moni nuori homo tekee itsemurhan, kun ei jaksa ja kestä tuskaa ja ulkopuolisuutta ja kun kukaan ei rakasta (tietysti näin ei pitäisi olla tai tehdä). Se onttous, mikä tulee ja mitä sivustakatsojana kuitenkin ympärillään näkee.

En jaksa oikein kunnolla tästä kirjoittaa ja muotoilla, kun nousee niin raskaita tunteita, tuskaa, kipua ja surua pintaan...Oma sydämeni ja sisimpäni kun on niin rikki kaikesta, kun en ole koskaan ollut rakastettu tai haluttu, saanut vastavuoroisesti kokea.

Enkä myöskään ole oikeastaan halunnut mitään homojuttuja - huijaisinko siinä itseäni tai heitä, olisivatko he ikään kuin heteromiehen korviketta. En halua mitään anaaliseksiä itse. No, homomiestenkin kiinnostus lopahtaa järestään kun kerrrot olevasi trans ja ettei sukupuoli-identiteetti ole miehen.

Siinä sivussa monet tuntemansa ikätoverit ovat seurustelleet, jopa muuttaneet yhteen, menneet kihloihin tai naimisiin tai pyöräyttäneet lapsen. Ne tytöt/naiset, joita ihaili ja kadehti...ne pojat/miehet, joihin oli ihastanut tai kiinnostunut...itse oli vain heille jokin "homo" tai "transu" (I wasn't either, nor was I transvestite or some tranny! Oh Hell No!) Kehosta huolimatta sitä itse toivoi vain tavallista heteronuoruutta.