Menneisyys kalvaa minua

Ei sinun pidäkään hyväksyä kaameaa tekoasi. Mutta hyväksy itsesi. Ei kukaan ole täydellinen, se vaan täytyy hyväksyä. On kai sinussa silti mukavatkin puolesi?

Jos et ole ihan järjissäsi ollut niin sellaista sattuu. Joka viides suomalainen syö psyykelääkkeitä. Täällä on paljon hulluja. Tsemppiä!

Vimmoissaan moni on tappanut, Mooseskin löi kuoliaaksi miehen joka terrorisoi alaistaan.

Minuakin kalvaa mennyt asia. Olin 11vuotias kun ystäväpiirini kanssa oltiin koulussa ja eräs joka ei kuulunut jengiin tuli ja sanoi jotain ohi kulkeneen ulkonäöstä... Toivon että hän ei kuullut sitä vaikken itse sanonut mitään mutta syytän asioista itseäni. Aivoni tahallaan vääristelee asiat. Olen miettinyt miksi olisin nauranut kyseistä juttua mitä tyyppi sanoi? Mutta aivoni pahapuolisko kääntää itseni itseäni vastaan ja syyttää minua siitä, en yleensä naura moisille asioille mutta pääni sanoo että olisin nauranut ohikulkeneelle. Ongelma on siis se, että en tiedä olenko tehnyt jotai epäsoveliasta mikä olisi satuttanut toista. Tämä on minulle iso ongelma vaikka kuulostaa teistä tyhmältä. Help me!

Oletko yrittänyt puhua loukkaamasi henkilön kanssa? Mua myös kalvaa nuoruudessani tekemä asia yhdelle ihmiselle. Omasta mielestäni tein hänestä ihmisiä pelkäävän ja vein häneltä uskon että ystäviä tai luottamusta olisi olemassa. Olin kuitenkin typerä ja nuori. Yritin lähestyä häntä ja selvittää avoimesti asiat, häntä kunnioittaen, mutta en liian anteeksi pyydellen, kun itselläni oli syyt käyttäytyä huonosti. Hän kieltäytyi keskustelemasta. Olen tehnyt sen minkä voin. En voi tietää johtuuko ko. ihmisen arkuus mun teoista vai ei. Mutta en voi tehdä enempää asian selvittämiseksi. Tyydyn nyt tähän tilanteeseen. Epätietoisuuskin on parempi kuin pelkkä itsesyytös että olisin tuhonnut jotain.

Minua taas on yritetty tappaa useita kertoja elämäni aikana, olen myös ollut monesti ns. lähellä piti tilanteissa, missä hengenlähtö on ollut hyvin lähellä muista syistä. Mutta jo riittää löpinät sukulaisista ja tuttavista, tämä muu maailma on ollut käytännössä vähintään yhtä pirullinen jos ei sitten vielä paljon pahempi. Mieleni on nykyään täysin paatunut, en koe enää minkään näköisiä tunnontuskia oikeastaan mistään tapahtumasta. Mun puolesta tähän maailmaan voisi tulla vielä paljon lisää lentoperämiehiä ja muita kirvesmiehiä, ei aiheuta minussa enää minkään laisia tuntemuksia.
Aamuisin kannattaa aina ensimmäiseksi hokea peilin edessä mantraa " siellä odottaa taas paska maailma täynnä paska ihmisiä jotka tulevat taas tänäänkin tekemään sulle lisää paska juttuja ". Sitten kun näin vääjäämättä käy, se ei enää kerta kerran jälkeen tunnu enää miltään. Voi vaikkapa hokea, että antaa tulla vaan sontaa taas lisää, lapan sitä sitten itsekkin takaisin päin vähintään yhtä paljon jos ei enemmänkin.
Ei minua menneisyys sen kummemmin kalva, en menetä sen takia yöuniani. Prosessissa musta vaan on itsestäni tullut vielä paljon pahempi ihminen, kuin mitä niistä tuhansien ja taas tuhansien mätäiskujen kylväjistä konsanaan.
Olen hyväksynyt itseni, olen läpeensä paha ihminen nykyisin ja voisin lopettaa koko tämän lajin taivalluksen tuosta vaan heti, ilman mitään tunnontuskia jos se vaan olisi mahdollista. Ei vaan perhanas ole toistaiseksi mahdollista - vielä.
Sitä odotellessa, lisää lentoperämiehiä - tuo tapa on reilu. Vaikka mätäihmiset yrittäisivät kuinka pysytellä piiloissaan tekoinensa, iskeä sieltä käsin paskannuksiaan, tuolle nekään eivät voi mitään, jos sattuvat kyytissä olemaan. Toteutuupa tuolla tavoin myös mantrat " te ette tiedä aikaa ettekä paikkaa milloin teidän aikanne on täysi ".

Anteeksi. Siinä on salaisuus asioihin. Ihmiset ovat etääntyneet henkisen hyvinvoinnin objekteista. Toisaalta ymmärrän sen, sillä sitä ei opeteta tärkeänä asiana kouluissa tai kodeissa. Silti se on mielenterveydellisesti hyvin hyvin tärkeä asia.
Asioita voi näet antaa anteeksi itselle ja muille.
En usko että kukaan ihminen haluaa toisella pahaa oikeasti. Tulee vaan joskus huonoja hetkiä ja kokemuksia.
Näen elämää itse hyvän ja pahan taisteluna.
Hyvä eheyttää, tekee onnelliseksi ja rakentaa elämää.
Paha taas tietenkin on vastakohta, eli rikkoo itseä ja muita, tekee onnettomaksi ja tuhoaa elämää itseltä ja muilta.
Aina tuleekin muistaa se tärkeä rakkauden asia, eli ymmärrys, että voimme saada anteeksi itseltä omat puutteet ja virheet. Jos olemme aiheuttanut muille pahaa, sekin meidän tulee antaa anteeksi itselle, sillä olemme vaan välillä tyhmiä ja toimimme tyhmästi.