Onko kumppanini psykopaatti tai narsisti??

Olen seurustellut vasta muutaman kuukauden miehen kanssa, josta on tullut pikkuhiljaa kammottavia piirteitä esiin.
Seurustelumme alkoi nopeasti ja täydellisesti. Muutimme samantien yhteen, kaikki oli täydellistä ja sain jokapäivä kuulla kuinka hyvä tyttöystävä olen. Pian selvisi, että kumppanillani on alkoholiongelma. Viina astui kuvioihin ja riidat alkoivat.. Puhelintani tutkittiin päivittäin (facebook, viestit, sähköpostit, soitot jne..). Minun puhelin oli meidän, hänen puhelin vain hänen.
Koskaan viesteistäni ei löytynyt mitään mistä hän voisi suuttua, mutta aina puhelimen tutkinta johti riitelyyn. Riidat päättyivät aina niin, että minä anelen anteeksipyyntöä.
Kun juomista oli/on 4-5kertaa viikossa oli riitojakin enemmän. Seksiä emme harrasta kun hän juo, ja krapulassa hän linnouttautuu omiin oloihinsa eikä halua minkäänlaista kontaktia kanssani. Sitten (harvoin) kun seksiä on, tulee minulle sellainen olo kun olisin jokin hänen esine tai nukke, millä hän leikkii kunnes kyllästyy/tyydyttää tarpeensa. Välillä käymme yhdessä ulkona ja illanpäätteeksi riitelemme siitä miten minä olen vilkuillut muita miehiä (en tosiaan ole). Hän on häpeilemättömän mustasukkainen. Kuulen usein miten olen kauniimpi ilman meikkiä ja ilman laittautumista. Onkohan totta, vai sanooko vain, etten näyttäisi muiden miesten mielestä hyvältä?
Kumppanini ei halua tavata perhettäni, vaan kertoo usein humalassa miten läheiseni kohtelevat minua huonosti ja välinpitämättömästi (ei ole totta) ja hän on ainoa henkilö joka minusta todella välittää.
Riidat huipentuu usein siihen, että hän pakkaa tavaransa ja on lähdössä. Ei ole kuitenkaan ikinä lähtenyt, kun minä olen pyytänyt jäämään. Viimekerralla en pyytänyt, ja nousi uusi sota siitä etten välitä lähteekö hän.
Porukassa olessamme välillä hän nostaa minut jalustalle: kuinka kaunis ja hyvä kumppani olen,ja välillä nöyryyttää ja halveksuu minua. Asumme yhdessä, ja vuokran maksamme välillä yhdessä -välillä vain minä. Hänellä ei ole luottotietoja, ja olen ottanut omiin nimiini hänelle jos jonkinlaista vekotinta ja vaatetta. Arkemme on usein sitä ettemme keskustele tai vietä aikaa yhdessä -edes samassa huoneessa, vaikka olemme kokoajan ns yhdessä. Minä hoidan kaikki kotityöt ja saan silti kuulla miten laiska olen, miksen imuroi jokapäivä, miksi hänen kahvikuppinsa on tiskikoneessa, miksei paitaa joka on jätetty reppuun ole pesty jne..
Olen korvianimyöten rakastunut enkä halua tämän loppuvan. Olemme suunnitelleet tulevaisuutta pitkälle yhdessä ja haluan uskoa ja toivoa, että niin kävisi..
Silti mietin päivittäin miksi elän tällaisessa suhteessa missä en saa läheisyyttä, vaan joudun henkisenväkivallan kohteeksi. Silloin harvoin kun hän on mukava minulle, hän on todella paljon sitä ja uskottelen itselleni että ne kauniit sanat kerran parissa viikossa korvaa kaiken sen pahan mitä hän on tehnyt. Hän huutaa minulle miten yritän kontrolloida häntä, vaikkei minulla ole minkäänlaista otetta häneen ja asia on ihan toisinpäin. Töissä hän ei käy, ja silloin kun hän on muutaman tunnin ystävällän/isällään/jossain auttamassa tai tekemässä jotakin niin siitä puhutaan kokoajan ja kerrotaan jokaiselle. Kuinka väsynyt hän on kun on raatanut niska limassa jne.
Hän haukkuu usein exiäni vaikken ole missään tekemisissä heidän kanssaan, ja vaikka hän ei tunne heitä. Eksäni ovat hänen mielestään idiootteja ja tyhmiä ihmisiä.
Kännipäissään hän soittelee ja viestittelee omille eksille ja kerran kun kysyin onko samanlainen käytös hyväksyttävää minulta - vastaus oli "ei todellakaan, lähden samantien jos soitat joillekkin tyhmille eksillesi" kysyin "miksi sinä saat soitella" vastaus "se on eri asia"...

Minä haluaisin, siis todella TODELLA haluaisin uskoa, että tämä johtuu vain alkoholista tai joistain muista huolista (raha,työ).. Mutta entä jos hän onkin narsisti tai psykopaatti? Onko silloin järkeä edes yrittää??

Hän on niin karismaattinen ja ihana kun sille päälle sattuu. On myös kertonut miten kaikki kääntyy parhain päin ja miten haluaa onnellisen tulevaisuuden kanssani.

Auttakaa