hylsy, 1 1/2 vuorokaudessa, analysoikaa

Sinulle sanottiin, että kirjoitat hyvin, mutta tekstisi ei sovi kyseisen kustantamon ohjelmaan. Siihen ei kannata ruveta kuvittelemaan mitään muita merkityksiä. Odota rauhassa loput vastaukset, ja ala sillä välin kirjoittaa seuraavaa tekstiä.

Hylsyt ovat arkipäivää. Itse sain kolmesta eri kässäristä yhteensä yksitoista hylsyä ennen ensimmäistä kustannuspäätöstä. Toinen romaanini sai hylsyn omassa kustantamossani. Kolmas sitten taas hyväksyttiin.

Kyllä hylsyjä tulee, eikä niitä kannata niin hirveästi miettiä. Yrittää jonnekin muualle kustantamolle, niin voi onnistua. Kannattaa myös alkaa kirjoittaa seuraavaa juttua.

Itselle on hylsyjä tullut ainakin viisi, eikä vielä ole onnistunut mihinkään. Kieltämättä ensimmäiset hylsyt otti enemmän päähän kuin viimeisimmät.

Minä sain hylsyjä joka paikasta, vaikka en mitään laittanutkaan 2000 - 2014.

Hei!

Kiitän teitä kahta, asiallisesti vastannutta.
Olo onkin jo paljon parempi, normaali. Minkäs teet, kun luonto on muovannut savestaan niin herkän, hylsy aiheutti minulle suorastaan fyysistä pahoinvointia :)

Tämä palsta olisi todella hedelmällinen keskustelualusta, mikäli sävy ei olisi aika ajoin niin perin negatiivinen. Olen seuraillut keskusteluja täällä, ja ihmetellyt ihmispersoonaa, sellaista, joka tyydyttyy toisten lyttäämisestä. Mitä saat käteen, lyttääjä?

Onneksi täällä on paljon heitä, sydämellisiä, ymmärtäviä yksilöitä, joiden tehtävänä on kannustaa, pyytää apua, neuvoa. Kiitos heille :)

t. se mielensä kovasti pahoittanut

Noin nopea hylsy viittaa kyllä siihen, ettei tekstiä ole luettu...

Taide on kärsivällisyyslaji. Monet suurteokset ovat syntyneet aikaan hylsytyksien jälkeen pitkällä aikavälillä. Siksi työ vaatii lukemattomia hiontakertoja. Mutta niinhän se aina taiteeseen kuuluu: kypsyminen, kehittäminen ja syventäminen.

Ei modernin musiikin sinfonia synny helposti, ei tuottajia löydy heti. Kuvataiteiden tapoja en tunne, tuskin siellä sen erilaisempaa on.

Aikansa kaikki vie.

Kysymys kuuluukin: onko kiirusta?

Keskittyisin tekstin makuuttamiseen ja uuden suunnitteluun. Sitten jossain vaiheessa voit alkaa kriittisesti tutkia hylsytetyn teoksesi dramaturgiaa. En tiedä onko mielekästä tällaisenaan lähettää muille kustantajille. Tekisin ensin ajatus- ja muokkailutyötä.

Taidekirjallisuus, korkeakirjallisuus - miksi sitä nyt haluaa nimetäkin on omalla tavallaan hankala genre. Sen ostovoima on yleensä lähtökohtaisesti pienempi ja kilpailu vaatii korkeaa näkemystä kielestä, rakenteesta, henkilöhahmottamisesta sekä teemasta. Mutta jokainen kirjoittanee sitä, mikä itseään erityisesti kiehtoo ja itseään inspiroivalla tavalla.

Kirjan kirjoittaminen on oma juttunsa. Myyminen on toinen.

Kustantaja tekee tietenkin kustannusarvion. Se voi olla realistinen tai ei, mutta sen mukaan he toimivat. Ehkä samaa käsikirjoitusta kannattaa lähetellä muillekin kustantajille, mutta mielellään edellisen kommentoijan mukaan tehdä sille jotakin. Mutta tiedätkö mitä pitäisi tehdä - se on suuri kysymys ja kenties hankala vastata.

Montako kertaa olet käsikirjoitustasi muokannut, miten kauan sen kanssa painiskellut töitä? Ehkä sekin vaikuttaa tai sitten ei vaikuta. Nämä eivät ole yksioikoisia asioita.

Sait plussapalautetta, mutta hylsyn. Eli tavallaan hyviä juttuja ja kurjia juttuja.

Nopea lukeminen saattaa viitata siihen, että käsikirjoitusta ei ole tarkkaan luettu, vaan ehkä alkua ja sitten selaten. Mutta niin se toimii. Nenänsä mukaan kustannustoimittajat tekevät työtään. Millaista kirjallista palautetta sait? Vai oliko se tämä kaikki tässä, mitä kerroit?

Hei, jälleen

Kiitos hienosta palautteesta. Kerron vähän tarkemmin teille:

Lähetin työni: syvää, eksistentiaalista pohdintaa, supranormaalin tilan olemassaolon kyselyä lapsensa menettäneeltä äidiltä jne.

Lähetin työni kahdeksaan paikkaan, joista kahdesta on nyt tullut hylsy. Toisesta todella pian, toisesta vajaan viikon päästä. Ystävällinen sävy kumpaisessakin.

Toiseen paikkaan, eli ensimmäiseen, soitin heti s-postin saatuani ja pyysin suullista palautetta käsikirjoituksestani. Vastaus on yllä mainittu: Kieli valtavan kaunista, hallitsen kielellitset seikat, mutta. Kustannustoimittaja mainitsi kirjoitukseni olevan luonteeltaan enemmänkin korkeakirjallisuutta, jolla pienet lukijaryhmät. Heidän on tehtävä päätöksensä kaupallisuudesta käsin (anteeksi huono termi, en muista tietenkään sanatarkasti). Aikoi ilman muuta lukea jatkossa tekstejäni, jos heille vielä lähetän, sekä toivotti onnea matkaani. Oli erityisen miellyttävä siis.

Toisesta, keskisuuresta, kustantamosta tuli vastaus alta viikossa. tyyliin : hyvä, nimeni, olen tutustunut kirjoitukseesi, mutta joudun toteamaan, ettei se sovi kustannusohjelmaan. Parhain terveisin, sekä kustantajan nimi. Olin myös tästä kohteliaasta viestistä tyytyväinen. Pyysin arviota, mikä mätti. En ole vielä saanut sitä. Ymmärrän, etten välttämättä saakaan.

Työtäni voi toki hioa, mutta nyt ajattelen ensiksi odottaa loppuja vastauksia, lannistuneena, mutta myös toiveikkaana. Nyt, kun karmeasta ensipettymyksestäni olen selvinnyt. Tarvitsen levähdystauon, niin intensiivisesti tein tätä työtä.

ps. Myös toinen kielteinen päätös satutti, muttei niin paljon kuin ensimmäinen. Ennen muuta olen tyytyväinen kahden kustantamon nopeasta toiminnasta kohdallani.

Jatketaanko keskustelua :)

J.K. Rowling sai hylsyt oliko nyt 12 kustantamosta eikä kukaan halunnut kustantaa 1. Harry Potteria... Mikä ironia :P
Ei kannata lannistua. yleensä parhaita ei vaan osata tunnistaa ajoissa, ennen kuin joku pienempi ja mitättömän oloinen kustantamo julkaisee teoksen, joka revitään käsistä...

Tuli sellainen mieleen, että muilla kielillä olisi huomattavasti suuremmat markkinat. Esim. saksaksi kääntäminen, sillä sitä kieltä puhuu yli 100 miljoonaa lukijaa.

Jos olisi joskus mahdollisuus ottaa yhteyttä kääntäjään tai muuten kielen osaavaan (on opiskelijoitakin joilta voi löytyä aikaa) sitä kautta voisi avautua uusi mahdollisuus.
Tuon Rowlingin jutun olen myös lukenut, häntä ei kukaan ottanut aluksi todesta.

Todella nopeasti sait ne kaksi vastausta, minulta meni aikoinaan jopa 9kk että tuli vastaus = hylsy.

Hei,

Ei hylsyn sanut ole reppana, ja tosia-asia on, että palstalla kaiketi pyörii oikeutetusti mielensä pahoittaneita, joiden kirjalliset kyvyt ja tarinankerrontaito riittäisivät, mutta onni/tuuri ei ole myötä. Minusta lohdutus on aina paikallaan, maahan painaminen ei.

Myötäeläminen on aina hyvästä. Ainakin minä olen ollut todella ilahtunut saamastani lämpimästä kannustamisesta, myös järkevästä kritiikistä, neuvoista, lisäkysymyksistä..

Kirjoittaminen on todella mielenkiintoinen teema!

Syitä hylkyyn on monia. Tässä muutamia:

- Kirjoitus ei ole niin hyvä, kuin omaan tekstiinsä rakastunut kirjoittaja luulee.
- Kirjoitus on hyvä, mutta hyvää materiaalia pukkaa kustantamoon enemmän kuin on mahdollista julkaista, joten hyvätkin päätyvät hylkäykseen.
- Kirjoitus on hyvä, mutta ei kaupallinen. Kustantamon päätarkoitus on kuitenkin tehdä bisnestä, ei harjoitaa hyväntekeväisyyttä. Hyviäkään kirjoituksia ei oteta vastaan, jos niille ei nähdä riittäviä markkinoita.
-Kustantamon koelukija on idiootti, joka ei tunnista tulevaa bestselleriä.

Siinä vaiheessa, kun aletaan oikeita kustannussopimuksia havittelemaan, kannattaa olla viimeisen päälle realisti. Kilpailu on kovaa, ja paksu nahka ottaa hylkyjä vastaan on paras kasvattaa. Tottakai se sattuu, kun sydänverellä kirjoitettu ja omasta sielusta synnytetty teos arvotetaan hylätyksi. Tosiasia vain kuitenkin on, että ellet ole superjulkkis jonka tuotokset myydään tunnetulla nimellä oli sisältö mitä tahansa tai kustantamon omistajan tai pääjohtajan lähisukulainen tai ystävä, jota autetaan säälistä uran alkuun, on hylkyjä varmasti luvassa paljon, ennen kuin tärppää, jos tärppää milloinkaan.
Normaali kuvio menee näin: Kymmenennen hylyn jälkeen kirjailija kirjoittaa koko tekstin uudelleen pari, kolme, neljä ,kuusi, kymmenen kertaa joka kerta korjaten ja parantaen ja sitten jos oikein hyvin käy, viimein saa teoksensa julkaistuksi.
Suurin osa ei kuitenkaan koskaan.
Se on vaan tosiasia.

Sen perusteella mitä aloittaja on kertonut, vaikuttaa siltä, että ehkä käsikirjoitus on liian kieli- ja tunnelmapainotteista kustantamoille. Teoksella ei olisi välttämättä kaupallista potentiaalia. (Ja niinhän sinulle oltiin kai sanottukin jo) Kuvauksesi perusteella käsikirjoituksesi on päähenkilön (ahdistunutta) mielensisäistä pohdintaa lyyrisesti kuvattuna vakavasta (ahdistavasta) aiheesta. Kuulostaa hyvin melankoliselta.

En tiedä onko käsikirjoituksessasi selkeää juonta ja tarinaa. (Niiden olemassaolohan ei sulje pois kaunista kieltä) Luulen, että Suomessa on pula tarinallisista romaaneista. Eli jos selkeää draamaa ja tarinallisuutta ei löydy, ei pelkkä kielellä maalailu riitä. Lisäksi nyt on edelleen lama, ja yleensä tällaisina aikoina ihmiset haluavat kirjojen avulla saada väriä ja valoa elämään. Nousukauden aikana puolestaan melankolia myy paremmin.

Etenkin jos aihe on kovin henkilökohtainen, riipaisee tekstin hylkääminen kuin lapsen heitteillejättö. Itse sain Karistolta hylyn noin kuukausi kässärin lähettämisen jälkeen. Kirjallisuutta opiskelleet tai harrastavat tuttavani ovat tykänneet kässäristä, sanoneet, että teksti kosketti vielä pitkään sen lukemisen jälkeenkin Joo, tiedän: kukaties halusivat olla vain kohteliaita (olen itsekin FM, suomen kieli ja kirjallisuus). Lohdutan itseäni sillä, että kustantamoihin tulvii hiottujakin kässäreitä;. Hylkykirjeitä olen repinyt auki aiemminkin, mutta nyt olin höylännyt kässäriä vuosia.... Ehkä kirjoitan seuraavaksi dekkarin, kun en haluaisi äänestäni luopua ja toivoisin jokusen muunkin kuulevan sen muodossa tai toisessa. Jaksamista kaikille, joiden kässärin kopiokirje heitti roskiin huutaen "Et kelpaa, et osaa!"

Kannattaa luettaa tekstejään ammattilukijoilla (monikot!) ennen kuin lähettää niitä kustantamoihin. Tämä usein kuultu neuvo jää ilmeisesti useimmilta käsikirjoituksen lähettäjiltä noudattamatta. Oma tai kavereiden ja tuttavien mielipide teksteistä voi johtaa harhateille, jos jonakin päivänä aikoo kirjoittaa isommille lukijajoukoille. Harvoin löytyy tekstiä, jossa ei olisi mitään hyvää, mutta valmiuksia pitäisi olla kaikilla osa-alueilla ja lisäksi taito nähdä teksti ulkopuolisen näkökulmasta.