Saalistusleikki

Mies, jonka tapasin vuosi sitten, oli aluksi mitä hurmaavin. Kun aloin itse kiintymään, hän viileni ja sanoi, unohda kaikki. Tapasin uuden miehen, joka oli ihan erilainen. Nyt kun edellinen tämän kuuli, hän tuli vannomaan ikäväänsä ja kaipuutaan.
Menin retkuun. Kului jokin viikko, ja tilanne viileni.
Ei halauksia, ei suudelmia, ei mitään. Jatkuva puhuminen existä kuinka petollisia naiset on.
Ihmettelen itseäni. Miten voin olla koukussa tähän tyyppiin?.
Tulin siihen tulokseen, että se hänen välinpitämättömyys kumma kyllä tehoaa.
Yrittää etsiä itsestä vikoja ja kysyä miksi en kelpaa.
Nyt jälkeen yritän irtiottoa. Olen varannut reissuja muualle. Asumnme nimittäin naapureina.
Joku ihmistyyppi näyttää vetoavan.
Oken tätä paljon pohtinut.
Mies muistuttaa ällistyttävästi omaa isääni.
Isäni oli naistenmies ja kulkuri. Siinäkö vastaus. Lapsuudesta opittu malli.

Tuo hulluksi tekeminen perustuu juuri voimakkaan ja pitkäaikaisen ambivalenssin synnyttämiseen, esim. kommunikaatio, missä samanaikaisesti viestitään vastakkaisia voimakkaita tunteita tai käsityksiä niin ettei toinen pysty rationaalisesti suhtautumaan niihin.

Minulla riittää narsistivanhemmissa niin paljon ihmeteltävää ja muissa yhteiskunnan narsistisissa ilmiöissä, että narsistimiehissä ei jää minulle jäljelle oikein mitään ihmeteltävää oikeen muuta kuin, että: "Ai jaa, että semmosta, non nih..."

"Ja pahinta on, että kun olen yrittänyt normaalien miesten kanssa uutta suhdetta niin mikään tavallisuus ei tunnu miltään."

Kysymys sinulle kohti normaalia, miksi sinä YRITÄT uutta suhdetta tilanteessa jossa olet vielä kiinni entisessä suhteessa ?

Kaipaan aikuista ihmistä elämääni jakamaan normaaleita arjen iloja ja suruja. Kaipaan sitä tunnetta että on ihminen johon voi luottaa ja jonka kanssa voi suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Minusta se on ihmisen perustarve. Tai en minä muista tiedä. Minä ainakin kaipaan lämpöä, läheisyyttä, turvaa ja luottamusta. Onko tässä jotain väärää?

"Onko tässä jotain väärää?"

Ei sinällään, mutta ehkä ajankohta on väärä, kun olet vielä niin kiinni entisessäsi tunnetasolla...

Muutenkin mietis, että maailmassa on paljon ihmisiä joilla ei ole parisuhdetta ja silti he elävät itseensä ja elämäänsä tyytyväisinä, ovat iloisia, onnellisia ja tuntevia ihmisiä, koska läheisyys ja lämpö, luottamus ja turvakaan ei ole sidottu pelkästään yhteen ihmiseen, vaan noita asioita voi kokea muissakin ihmissuhteissa...

Silmiinpistävää ny tuossa sinun oli, että unohdit yhden tärkeän asian, nimittäin rakkauden, ilmeisesti se tunne sitten on vielä varattuna sille narsistille, mutta jostain syystä ny koet tarpeelliseksi YRITTÄÄ parisuhdetta jonkun kanssa, joka ei tunnu miltään, kuten kerroit saadaksesi nuo mainitsemasi asiat...

Eikös olisi viisain odottaa, että alkaa ensin tuntua joltain, niin asiat lutvituvat itsestään ilman sen kummempaa yrittämistä...

Tai en minä tiedä, mutta ny pidä parisuhdetta minään projektina, eiköhän niissä tunteet näyttele hyvin suurta osaa. En osaa kuvitella (pari)suhdetta henkilön kanssa joka ei tunnu miltään, eikös se ole vähän niinku narsistin ajatusmaailmaa, että toisen tunteilla ole väliä...

Mietis miltä susta tuntuisi, että joku olis sun kanssa vaikka ei tuntisi sua kohtaan mitään. Pitäis olla aika tuttua, vähän niinku narsistin juttua, että ihmiset on olemassa hänen tarpeitaan varten...

Mietis mitä annettavaa sulla on kumppanille joka ei tunnu miltään tilanteessa jossa haikailet narsistisi perään...

"Muutenkin mietis, että maailmassa on paljon ihmisiä joilla ei ole parisuhdetta ja silti he elävät itseensä ja elämäänsä tyytyväisinä, ovat iloisia, onnellisia ja tuntevia ihmisiä, koska läheisyys ja lämpö, luottamus ja turvakaan ei ole sidottu pelkästään yhteen ihmiseen, vaan noita asioita voi kokea muissakin ihmissuhteissa.."

Niin mietis tosiaan vielä tätä kohtaa erityisesti. Toki mun suhteeni siihen narsistiin ny oli erilainen, että sen vuoksi mulla ny nuo asiat/tarpeet, turva, luottamus, läheisyys ja lämpö ei olleet riippuvaisia hänestä vaan nuo tarpeet tyydyttyivät muissakin ihmissuhteissa, lähinnä ny oman perheen ja muutaman hyvän ystävän kanssa...

Ne on niitä asioita jotka luovat sen pohjan, eikä niitä kovin pienet asiat hetkauta. Jotenkin ny tuntuu, että sulta puuttuu itseltäsi jonkinlainen pohja ja kohdistat ihan liikaa odotuksia mahdolliseen uuteen kumppaniisi...

Noin se on.. Siksi olen vähät yritykset parisuhteeseen lopettanut jo melkeinpä ennen alkamistakaan. Tällä hetkellä nuo treffailut ja kokeilut "josko tästä tuli jotain" ovat omasta mielestänikin sellaista hätääntynyttä yritystä ja melkein jo valmiiksi tiedän että ei tästä voi tulla mitään. Tulee ahdistava olo kun toinen haluaa läheisyyttä. Vaikka itsekin haluan niin en vaan pysty. Hukassa olen, sen tiedän. Eikä taida olla oikein etsiä pelastajaa oman itsensä ulkopuolelta.

Aivan sama homma mulla kuin kirjoittaja kohtinormaalia. Nyt olen huomannut että parempaan suuntaan olen jo menossa. Nyt kun hän kylmenee, en minä enää niin kovasti halua/kaipaa hänen huomiotaan, vaan näinä välikausina päätän että nyt riittää. Mutta niin, sitten kun hän lämpenee ja ottaa yhteyttä, niin minä sorrun.

Kauanko nämä kylmät jaksot kestä sinun tapauksessa? Ja liittyykö siihen se että hänellä on joku nainen ja kun sen kanssa menee poikki niin sitten hän palaa sinun luokse tai alkaa lämmetä sinulle?

Minäkin olen minun vanhemmille sellainen rikottu kaukohjattava leikkikalu, jonka haluavat laittaa roskiin, kun käsittämättömästä kestävyydestä huolimatta kuitenkin hajosi niin, että kauko-ohjaustoimintokin lakkasi toimimasta.

Mielen tila, johon tuo kaksoisidosviestintä johtaa kutsutaan ambivalenssiksi. Eräs tunnettu psykologisen kidutuksen muoto...

Minun vanhempi on tehnyt sitä minulle koko elämän ajan puhelimessa.
Puhelut päätyneet yleensä itkuuni, jossa vaikeroin: "Tämä tuntuu kidutukselle".
Vanhempi sitten kuunnellut aina tuota itkua pitkään yleensä koskaan sanomatta mitään tai reagoimatta mitenkään...tai selvittämättä tilannetta mitenkään.

Ongelmana on, etten ole näistä puheluista pystynyt kertomaan kenellekään, koska en varsinaisesti muista mitä niissä on puhuttu, koska en ole tajunnut keskustelun sisältöä varsinaisesti ollenkaan, koska siinä ei ole loogista punaista lankaa, niin tietyllä tapaa se on niin sekavan irrallisia sanoja sekä stressaavaa, ettei sitä pysty muistamaan (Itselläni tapana ajatella verbaalisesti varsin loogisesti). Muut ihmisten kanssa käymäni keskustelut muistan hyvin.
Ne vanhempani kanssa käymäni keskustelut todella tuntuivat siltä, että ne tekevät hulluksi. Mutta sekin , jos siitä yrittää kertoa ulkopuoliselle melkein tekee hulluksi, koska lähes mahdotonta saada toista osapuolta ymmärtämään asiaa mitenkään...tai uskomaankaan.
Ja sitten tämä vanhempi syyllistää minut väittäen, etten osaa puhua, eikä kanssani siten pysty kommunikoimaan. ( Vaikka toiset ihmiset joskus sanovat minua jopa verbaalisesti lahjakkaaksi.)

kidutusviestintää kirjoitti:

Minun vanhempi on tehnyt sitä minulle koko elämän ajan puhelimessa.
Puhelut päätyneet yleensä itkuuni, jossa vaikeroin: "Tämä tuntuu kidutukselle".
Vanhempi sitten kuunnellut aina tuota itkua pitkään yleensä koskaan sanomatta mitään tai reagoimatta mitenkään...tai selvittämättä tilannetta mitenkään.

Ongelmana on, etten ole näistä puheluista pystynyt kertomaan kenellekään, koska en varsinaisesti muista mitä niissä on puhuttu, koska en ole tajunnut keskustelun sisältöä varsinaisesti ollenkaan, koska siinä ei ole loogista punaista lankaa, niin tietyllä tapaa se on niin sekavan irrallisia sanoja sekä stressaavaa, ettei sitä pysty muistamaan (Itselläni tapana ajatella verbaalisesti varsin loogisesti). Muut ihmisten kanssa käymäni keskustelut muistan hyvin.
Ne vanhempani kanssa käymäni keskustelut todella tuntuivat siltä, että ne tekevät hulluksi. Mutta sekin , jos siitä yrittää kertoa ulkopuoliselle melkein tekee hulluksi, koska lähes mahdotonta saada toista osapuolta ymmärtämään asiaa mitenkään...tai uskomaankaan.
Ja sitten tämä vanhempi syyllistää minut väittäen, etten osaa puhua, eikä kanssani siten pysty kommunikoimaan. ( Vaikka toiset ihmiset joskus sanovat minua jopa verbaalisesti lahjakkaaksi.)

Lue lisää

"Ja sitten tämä vanhempi syyllistää minut väittäen, etten osaa puhua, eikä kanssani siten pysty kommunikoimaan. ( Vaikka toiset ihmiset joskus sanovat minua jopa verbaalisesti lahjakkaaksi.)"
Käsittääkseni olet se jo vähän vanhempi henkilö, jolla ollut aina ongelmallinen suhde vanhempien kanssa.
Minä taas se, jonka äiti muuttui ongelmalliseksi vanhempana vasta. Tuollaista samanlaista kerrontaa voisin myös tehdä... Voisi olla minun suustani (näppiksestäni), mutta sillä erotuksella, että minä pidin puoliani aika tiukkaan. Myöskään tapaukset eivät saaneet minua uskomaan itsestäni mitään sellaista, mitä vanha äitini yritti syöttää minulle. Silläkin erotuksella vielä, että meillä tuota tapahtui vain joskus.
Mutta kyllä minä uskon että tuollaista voi olla. Onko myös niin, että sinä olet paljon äitiäsi koulutetumpi?

Kiitos harvinaisesta empatian kokemuksesta.

Varmaan olen tuolle toiminnalle ollut melko puolustuskyvytön näin melko vanhaksi asti, koska samanaikaisesti koko elämäni ajan tämä sama henkilö oli ollut läheisin luottohenkilöni koskien minun sisintäni, keskustelut koskivat yleensä minun sisintäni, (mikä on sinällään aika älytöntä), yritin selventää hänelle tällaista aivan erilaista sisintä kuin mitä hänellä on ja aika hyvin hän siitä pääsikin perille ja voi nyt olla ylimielinen, kun hän tietää miten minun mieli toimii, ja minä olen nyt tämmönen kohde vaan, jonka kanssa ei ollenkaan kahdensuuntaisesti tai tasavertaisesti keskustella, vaan ylhäältäpäin tokastaan siitä miten minun mieli toimii yms.,
vaikka luultavastikin olen älykkäämpi monilla osa-alueilla, vaikken kylläkään koulutetumpi. Mutta sanotaan nyt näin, että osaan monenlaista mitä vanhempani ei osaa. Tosin osaavat hekin toisia asioita, joita minä en osaa.

Joka tapauksessa tästä tulee olo, että olen manipuloinnin kohde.
Minulle puhutaankin vain niin, että sanellaan lyhyesti ja sen jälkeen luuri korvaan, jotten voi sanoa omaa kantaani ollenkaan. Tämä on tässä ihan molemmin puolin tiedostettu asia, että kuvio pyörii näin, että kommunikaatio toteutetaan yksisuuntaisesti. Kerran kun sain luvan puhua, mutta minulle sanottiin, että sitten minulle ei tulla vastaamaan mitään.

Vanhempani neuvoi, että jos yritän ulkopuolisille kuvata oloani manipuloituna olosta, niin olisi parempi vain kuvata asiaa, mutta ei käyttää sanaa manipulaatio. En tiedä miksi näin.
Minusta tuo sana manipulaatio on oikein osuva.

Toinenkin vanhempani kommunikoi hankalasti, joten olin kai tottunut siihen, että ei auta muu ku tämmösten kanssa pärjätä. Kun ainoa keino pitää puolia on olla olematta missään tekemisissä. Jos pitäisin puoliani esim. puhelimessa luuri vaan suljettaisiin. Teknisesti helppo ratkaisu.
Jos kysyn, että eikö tämä ole epäreilua, niin voidaan vastata jotain, että onhan se varmaan, mutta ei voi mitään.

"Minusta tuo sana manipulaatio on oikein osuva."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykologinen_manipulointi
"Psykologinen manipulointi on sosiaalisen vaikuttamisen muoto, joka on käyttäytymistapojen tietoista tai tiedostamatonta käyttämistä keskustelussa omien tavoitteiden saavuttamiseksi." -linkistä
Voisiko olla että vanhemmallasi ei ole varsinaista tavoitetta sinun suhteesi... Että hän vain pulauttaa itsensä voiton puolelle ilman mitään sen kummempaa tavoitetta, mikä sitten taas manipulaatiossa on... siis se tavoite saavuttaa itselleen jotain niin, että toisesta tuntuu että se tehdään jotenkin hänelle vastentahtoisesti hänen kustannuksellaan...?
"Manipulointia sisältävässä keskustelutilanteessa on keskityttävä omien tavoitteiden eteenpäinviemiseen ja manipuloivan henkilön toimintatapojen havainnointiin." -linkistä
Oletko tietoinen, mihin tämä vanhempasi sinua tahtoo käyttää, jos hän manipuloi sinua? Vai mistä on kyse? Mihin hän pyrkii ja mihin sinä pyrit? Kumpi yleensä ottaa yhteyttä?

" yritin selventää hänelle tällaista aivan erilaista sisintä kuin mitä hänellä on ja aika hyvin hän siitä pääsikin perille ja voi nyt olla ylimielinen, kun hän tietää miten minun mieli toimii, ja minä olen nyt tämmönen kohde vaan, jonka kanssa ei ollenkaan kahdensuuntaisesti tai tasavertaisesti keskustella, vaan ylhäältäpäin tokastaan siitä miten minun mieli toimii yms.,"
Sitten niinkuin tuo... Niin minun mielestäni tuollaista ei saisi olla. Noin niinkuin että sinulla on oikeasti joku sellainen sisin, mitä joku voi sitten pyöritellä kun se toimii aina samoin.
Anteeksi nyt vain, tiedän, että en nyt osaa tätä kovin hienosti sanoa, mutta kun en nyt tiedä, mitä teidän keskustelunne on koskenut. Minä äkkiä tulkitsisin niin, jos olisin sinä, että sisimmässäni kantaisin jotain väärää ajattelutapaa, jos se on kerran niin helposti kumottavissa tai jotain...
Eli sinulla olisi haasteena jotenkin kehittyä vahvemmaksi niin, ettei sinussa olisi sitä kumottavaa tuolla tavoin.
Elämän haaste, kehitys. Minä en löydä itsestäni sellaista sisintä, jolla olisi jokin tietty toimintamalli, vaan minun on toimittava siten, että selviydyn aina siinä ympäristössä missä kulloinkin olen ja elän. Ei voi edetä kaavoilla...
Voitko mitenkään yrittää keskustella äitisi kanssa niin konkreettisista asioista, että ne jäävät mieleesi, aluksi ainakin se, mistä aloitit. Teidän olisi päästävä irti sellaisesta hullunmyllystä, mitä keskustelunne nyt ovat ja mikä ei johda mihinkään. Oletan, että äidilläsi ei ole sellaista elimellistä vaivaa kuin minun äidilläni oli ja mistä minun äidilläni johtui että ajattelu vaikeutui ja hänen oli päästävä helpommalla luopumatta silti ädin roolistaan, minun synnyttäjäni roolista, elämäni suurimman ihmisen roolista, siitä, jolla oli kaikki vastuu minusta ensin ja joka aina rakasti minua ja oli loppuun asti minun äitini. Ei siis kuka tahansa.

Vai mitä ihmettä olet sisimmästäsi kertonut? Joitakin tunnereaktioita? Että tunnet niinkuin empatiaa ja että äitisi loukkaa sinua ja sitten sinulla on paha mieli ja hänkö käyttää sitä nyt sillätavoin että itkettää sinua? Vai niinkuin mitä?

Siis aikoinaan nuo oudot kommunikaatiot kestivät usein tunteja päivässä, mutta ne ovat kutistuneet maksimi 15 sekuntiin nykyään.
Hän sulkee luurin 15 sekunnin sisällä, joten nykyään ei enää mitään keskustella siksikään, että tuon aikarajan puitteissa ei ole mahdollista.
Kommunikaatio tapahtuu 99% puhelimen välityksellä. Ja puhelimen käytössä on koko ajan milloin mitäkin temppua. Yhteen aikaan minulle vastattiin aina mykkänä puhelun alusta loppuun, ei sanottu edes "hei" vaikka kuinka olisin valitellut kuinka oudolle tuntuu puhua täysin mykkään puhelimeen. Hän antaa ymmärtää, että riitaa ei ole. Myöskään puhekyvyn menetystä ei ole tapahtunut. Asiointi kaupungilla häneltä sujuu ja hölöttäminenkin. Hän vain esimerkiksi hämmentää olemalla kokonaan mykkä syystä jota ei voi saada selville. Tuo mykkäily on vain yksi esimerkki. Siitä tulee tosi outo olo jos viikkoja soittaa puhelimeen, jossa nostetaan luuri, pidetään sitä esim. vartin verran auki, jotta kaikki kuulumiset saadaan tietää ja suljetaan mitään sanomatta. Sitten taas yhtäkkiä aletaan puhumaan niinkuin mitään outoa ei olisi tapahtunut. Jos kysyy mykkäilystä. Vastaus on jotain: "Ei nyt puhuta siitä".

Tuohon aiempaan kommenttiisi: ei minun pääni tietenkään syvemmällä tasolla toimi äidin kaavan mukaan, mutta hän varmasti tarkoittaa sitä, että tietää esim. millaiseen olotilaan minut saadaan milläkin toimintatavalla, kuten nyt vaikkapa olemalla mykkä. Varmaan tarkoittaa sitä tunteiden hallintaa, johon narsistit ymmärtääkseni pyrkivät. (tosin en minä samoin reagoin jonkun vieraan ihmisen mykkäilyyn tms.)

Joo siis juuri tuosta useimmiten olemme puhuneet tuosta kun minä olen semmonen kummallinen empaattinen ja niistä tunnereaktioista ja sitä juuri käytetään...
Siis mielestäni noin niinkuin "Vai_mitä" tuossa kysyy...aika hyvin arvattu...
Sisimälläni varmaankin tarkotan pohjimmiltaan juuri rakkaudenkaipuuta...
sitä kummallista ominaisuutta selitin vuosikymmenet...tai yritin selittää, kunnes minulle sanottiin, että kulutin kaiken aikani hukkaan...

Niinpä. Tunteiden hallintaa... Onhan tuo vähintäänkin outoa. Mutta mitä jos unohtaisit nuo ongelmat silloin kun äitisikin näyttää unohtaneen. Noin minunkin äitini sanoi, että ei puhuta siitä... Tutkimattomia ovat äitien tiet, silloinkin kun ovat ns. parempia äitejä...
Omastani nyt ajattelen nykyään, että oli aivan riittävän hyvä. Pärjään oikeastaan mainiosti nykyään. Ehkä sinäkin, sitten kun suuntaudut muualle, pois päin äidistäsi?

En pohdi sellaista ollenkaan onko riittävän hyvä vai ei.
Minä en ole kukaan määrittelemään kenenkään riittävyyttä.
Tuntuisi minulle muutenkin ihan oudolle sanoa äitiäni riittävän hyväksi tai ei riittäväksi. En osaa ajatella sillä tavalla ollenkaan.
Jätän ihmisten arvioinnin Jumalalle pohjimmiltaan kokonaan...niin itseni kuin muidenkin osalta. (Ja tämä Jumalakäsitykseni ei rajotu johonkin oppiin siten, että jonkun tietynuskoiset olisi hyviä ja muut pahoja, sekin olisi minusta vähän niinkuin pyrkisin Jumalan paikalle tietämään jotain mitä vain Jumala tietää...Anteeksi nyt tämä Jumalapaasaus tähän väliin... )

"Niinpä_tunteiden"- nimimerkille
Kysymys sinulle....

Onko sinun äitisi sietänyt myönteisten tunteiden osoittamista hänelle ?

kidutusviestintää kirjoitti:

En pohdi sellaista ollenkaan onko riittävän hyvä vai ei.
Minä en ole kukaan määrittelemään kenenkään riittävyyttä.
Tuntuisi minulle muutenkin ihan oudolle sanoa äitiäni riittävän hyväksi tai ei riittäväksi. En osaa ajatella sillä tavalla ollenkaan.
Jätän ihmisten arvioinnin Jumalalle pohjimmiltaan kokonaan...niin itseni kuin muidenkin osalta. (Ja tämä Jumalakäsitykseni ei rajotu johonkin oppiin siten, että jonkun tietynuskoiset olisi hyviä ja muut pahoja, sekin olisi minusta vähän niinkuin pyrkisin Jumalan paikalle tietämään jotain mitä vain Jumala tietää...Anteeksi nyt tämä Jumalapaasaus tähän väliin... )

Lue lisää

"Jätän ihmisten arvioinnin Jumalalle pohjimmiltaan kokonaan...niin itseni kuin muidenkin osalta."
Tietty. Mutta aika kuluu ja vuodet vierivät, äiditkin kuolevat lopulta... yleensä toivottavasti ennen lapsiaan. Äitini kuoleman jälkeen... kuolema on niin suuri demokraatti. Hyvin selvästi aloin ihmisenä kehittymään vielä "vanhoilla päivilläni" minäkin itsenäisemmäksi, se vain on sellaista. Sitä on itse sitten seuraava siinä ketjussa siirtymässä tuonpuoleiseen niin, ettei kukaan ole enää siinä välissä. Isovanhemmat, omat vanhemmat ja sitten onkin oma vuoro.
Pienet asiat muuttuvat pieniksi ja suuret asiat jäävät.
Minusta jokaisella on oikeus omiin vanhempiin ja edes johonkin periaatteelliseen yhteiseen rakkauteen. Kaikki olemme samalla tavoin syntyneet siinä mielessä vanhemmistamme. Vaikka emme olisi tunteneet vanhempiamme, niin olemme heidän jälkeläisiään. En oikein taida osata selittää mitä tarkoitan. Mitä jos äiti kuolee synnytykseen? Ei kai hänen lapsensa tarvitse ajatella, että äiti ei rakastanut häntä koska kuoli? Samoin mielestäni jos äiti on jotenkin mieleltään sairas, niin emme sille mitään voi. Ei voi ajatella, että se nyt jotenkin on tahallaan sairas mistä seuraa että lapselta puuttuu oikeus äidin rakkauteen...
Kun nyt otit Jumalan puheeksi niin eikö se ole niin, että Jumala on se rakkaus...
Mutta siitäkään ei vain pääse minnekään, että äidit ovat kummallista väkeä eikä niitä ole vain yhtä mallia...

"Jos sanoisin, että "maailman ihanin äitini aina ja ikuisesti", hän jotakin alkaisi manaamaan..."että en ole mitään sellaista"...."
No täytyy sanoa, että en koittanut tuota omaan äitiini. Se nyt vain on sellainen ajatus... Ajattelen niin, että äidit tietävät ja lapset tietävät.
"Hän ei ikinä sano rakastavansa minua, eikä halua minun sanovan rakastavani häntä."
Ei meillä tuollaista normisti ollut, äidillä oli se mies (minun isäni) ja isän jälkeen vielä seuralainen. Sitten minulla oli se oma mies, jonka jälkeen tuli oma narsisti-psykopaattini. Elämä oli sellaista tulemista ja menemistä, hälinää ja kolinaa, koiria, kissoja ja pöytien kattamista... Syntymäpäiviä ja nimipäiviä. Olen kokenut sen rakkaudeksi että on saanut elää ja olla, kukaan ei ole tappanut... :) En ole niin vaativainen.
Sitä tuli sitten äidin vanhetessa yhä vaikeampaa, niinkuin kirjoitinkin, että ne pahimmat tulivat sairauksista. Vähittäistä sekoamista ja vanhuuden uupumusta... Silloin piti vain kestää, vaikka usein teki tiukkaa.
" Hän sanoi, että voisi puhua minulle ystävällisesti, jos olisin kuten vieraat ihmiset. "
Olen kuullut tuon myös äidiltäni, vaikkakin vähän eri sanoin. Kun ne suhteet ei lasten kanssa ole niin korrektit kuin vieraiden, niin kun tulee jotain sanomista, niin se äiti puolustautuu ajattelemalla, että tulee muiden kanssa paremmin toimeen... ei se sen kummallisempaa tarkoita.
"Ei minun äitini halua mitään vastuuta minusta ensin,"
Mitä tarkoitat? Eikö imettänyt ja syöttänyt sinua, vaatettanut ja kaikkea muutakin? Miten sitten olet selvinnyt muka?

"Mitenkä lastaan loppuun asti rakastava äiti ja hänestä vastuuta kantava voi olla narsisti ?"
En usko minun äitini olleen narsisti, mutta hänellä oli vanhetessaan vastaavia oireita paljon. Yleensä kaikki viat pahenevat ihmisen vanhetessa, että ikävä kyllä vastavoimia tarvitaan tosi paljon. Kyllä minunkin voimiani on koiteltu todella... aina ei meinannut jaksaa, voimat olivat lopussa aika ajoin.
Mutta niinkuin sanoin, niin en ole niin vaativainen.
Mutta miksi ihmeessä sinä puntaroit sitä noin paljon, että onko äitisi narsisti tai ei? Mikä sen merkitys nyt nykyään on sinulle? Eikö sinun pidä elää omaa elämääsi ja etsiä vapauttasi ja onneasi? Onhan sinunkin äidilläsi se mies, että ei sinun ole pakko uhrautua täysin... Ihan en ymmärrä.
Toisaalta muistan itsekin kaivautuneeni ihmisten ilmoille välillä vähän väkisin, kun äiti ei olisi päästänyt, vaikka minä olin jo viisissäkymmenissä...

Tässäkin tuli semmonen olo taas tästäkin keskustelusta niinkuin minulla sittenkin olisi tavallinen äiti, kun vaan pikkusen viitsisin valehdella itselleni.

" kun vaan pikkusen viitsisin valehdella itselleni."
Kyllä sen kaikki tekevät, ainakin äitien päivänä... Tuo on niin totinen tosi, ei kukaan ole ihmistä kummempi.
Mutta ei sitä voi sanoa, ehkä äitisi on tunneköyhä... Mutta kuten jo maalasitkin, onhan hänenkin oltava riittävä omalla tavallaan.
Kyllä minä löydän sinun äitikuvastasi, vaikka se kuulostaakin enemmän vimmatulta kuin minun äitikuvani, paljon samaa kuin omastani. Mutta noinhan narsisteista sanotaan, että ne piirteet ovat yleisiä ja tavallisia ja niitä on kaikilla, mutta narsisteilla ne ovat poikkeavan voimakkaat, siis paljon poikkeavat...

Toivottavasti toivut tuosta ällöstä olostasi sentään, että ei jää päälle..
Hyvää yötä sinulle.

Toivuin jo seuraavan viestin johdosta

Olen ylpeä tästä kun meillä on tätä tunnetta:
minulla tätä rakkautta ja äidillä raivoa oikein kunnolla

Hyvää yötä

"Ja tykkään tietää ilmiöistä niin tarkasti kuin kykenen, enkä jättää puolitiehen, jos ilmiö on selvitettävissä tarkemminkin. "
Missä on puolitie? Siinä kumotaan elämä jos toinenkin ennenkuin kaikki asiat on puitu loppuun asti.
Mutta mikä nyt kenellekin on tärkeää. Minä kehitän itseäni monin tavoin, mutta valmista ei tule varmaan mistään...

"koska tilanteessa luultavasti eri toimintamalli on sopivampi riippuen siitä onko vai eikö oo."
Minusta nyt kuulostaa siltä, että jonkinlainen luovuttaminen täytyisi sinun tehdä ja siirtyä elämään vallan omaa elämääsi, oli se äitisi nyt mikä tahansa. Et ole kuule sillä tavoin hoitovastuussa äidistäsi, että sinun pitäisi häntä muuttaa vaikka ei olisikaan narsisti tai psykopaatti, kyllä se on muiden juttu. Ja luultavasti hän ei koe itse tarvetta muuttua vaan ongelma on ennemminkin sinun.

Miksi minun pitäisi olla niinkuin sinä ?

Ja toiseksikin miksi luulet, että yrittäisin äitiä muuttaa ?
En tietenkään yritä. Kun sen on minulle oikein selvästi äiti itse sanonut, ettei ikinä muutu. Eikä häntä kukaan muukaan pysty muuttamaan. Turha kenenkään yrittää. Enemmänkin sinä siinä yrität jotain muuttaa.
Eikä minun äiti siedä semmosta, että häntä jotenkin hoidettaisiin.
Sinun on pitänyt hoitaa äitiäsi kuten kerroit.
Tässä menee nyt vähän asiat sekaisin nyt.
Erotetaan nyt nämä perheet kunnolla toisistaan.

Missä_on_ kirjoitti:

"Ja tykkään tietää ilmiöistä niin tarkasti kuin kykenen, enkä jättää puolitiehen, jos ilmiö on selvitettävissä tarkemminkin. "
Missä on puolitie? Siinä kumotaan elämä jos toinenkin ennenkuin kaikki asiat on puitu loppuun asti.
Mutta mikä nyt kenellekin on tärkeää. Minä kehitän itseäni monin tavoin, mutta valmista ei tule varmaan mistään...

Lue lisää

Tämä sitte on hassu keskustelu.
Tarkoitan, että analysoin asiat aina niin perusteellisesti kuin pystyn, ja sen tietää äitinikin...
Ei tähän psykoopaattiaiheen analysointiin vielä kauaa ole mennyt...kolmisen vuotta vasta kun aloin aiheesta lukemaan....

Älä vertaile meitä koko ajan. Minun äiti on vielä varsin tehokas, ja minun pitää miettiä kuinka selvitä...
Hänen äitinsäkin oli tehokas loppuun asti. Ei ikinä suostunut miksikään hoidettavaksi.

Kidutusviestintää kirjoitti:

Miksi minun pitäisi olla niinkuin sinä ?

Ja toiseksikin miksi luulet, että yrittäisin äitiä muuttaa ?
En tietenkään yritä. Kun sen on minulle oikein selvästi äiti itse sanonut, ettei ikinä muutu. Eikä häntä kukaan muukaan pysty muuttamaan. Turha kenenkään yrittää. Enemmänkin sinä siinä yrität jotain muuttaa.
Eikä minun äiti siedä semmosta, että häntä jotenkin hoidettaisiin.
Sinun on pitänyt hoitaa äitiäsi kuten kerroit.
Tässä menee nyt vähän asiat sekaisin nyt.
Erotetaan nyt nämä perheet kunnolla toisistaan.

Lue lisää

Niin en minä ole elänyt kuin sinä, en ollenkaan. Minä olen kotoani erkaantunut jo aika varhain kuitenkin ja ihan oma aikuisen elämä takana omassa kodiss ja äiti aika etäällä pitkään. Lähentymistä tapahtui uudestaan isän kuoleman jälkeen ja siitä sitten eteenpäin loppuun asti. Kyllä äidillä oli omat lääkärit ja omat lääkkeet niihin omiin vaivoihinsa, en minä häntä hoitanut. Lähin omainen olin kyllä, mutta se on toinen juttu.
Kuvittelin vain, että aiot opeillasi jotakin hyödyllistä tehdä. Kyllä minäkin tämän narsismiaiheen olen kääntänyt kohta varmaan ympäri joka puolelta, vaikka en sitä narsisti-psykopaattiani käykään muuttamaan minäkään. Minä olen varma hänestä, vaikka välillä tahtoisi mieli tehdä tepposet ja antaa periksi ajatukselle, että olen sittenkin erehtynyt...
En äitini takia tähän aiheeseen ole ollenkaan lähtenyt, olen vain matkalla huomannut, että oireita oli. Mutta se on tiedossakin, että monet muutkin sairaudet tekevät noita oireita.
Halusin vain kirjoittaa sinulle, kun minulla oli myös aikuisena niitä vaikeuksia äitini kanssa, aika pahoja tosiaan, vaikka olivatkin toisaikaisia. Niinkuin sanoitkin, että ei näihin äiti/isä/narsismi niin moni ota kantaa... Ja minullekin aika vieras aihe, niitä myöhemmän iän vaikeuksia lukuunottamatta.

Kidutusviestintää kirjoitti:

Miksi minun pitäisi olla niinkuin sinä ?

Ja toiseksikin miksi luulet, että yrittäisin äitiä muuttaa ?
En tietenkään yritä. Kun sen on minulle oikein selvästi äiti itse sanonut, ettei ikinä muutu. Eikä häntä kukaan muukaan pysty muuttamaan. Turha kenenkään yrittää. Enemmänkin sinä siinä yrität jotain muuttaa.
Eikä minun äiti siedä semmosta, että häntä jotenkin hoidettaisiin.
Sinun on pitänyt hoitaa äitiäsi kuten kerroit.
Tässä menee nyt vähän asiat sekaisin nyt.
Erotetaan nyt nämä perheet kunnolla toisistaan.

Lue lisää

"Kun sen on minulle oikein selvästi äiti itse sanonut, ettei ikinä muutu. Eikä häntä kukaan muukaan pysty muuttamaan."
Jotenkin tuokin kuulostaa tutulta... Noin minäkin muuten itsestänin ajattelen. Ei minuakaan kukaan muuta. Muuttaako sinua?

MInulla ei ole hoitovastuuongelmaa, vaan että äiti psykologisesti hallitsee psykologisilla peleillä, ei yksin minua.
Hän voi hallita vaikka niinkin, että saattaa isäni tolaltaan, joka sitten taas saattaa minut tolaltaan jne.

Kidutusviestintää kirjoitti:

Älä vertaile meitä koko ajan. Minun äiti on vielä varsin tehokas, ja minun pitää miettiä kuinka selvitä...
Hänen äitinsäkin oli tehokas loppuun asti. Ei ikinä suostunut miksikään hoidettavaksi.

Lue lisää

"Älä vertaile meitä koko ajan. Minun äiti on vielä varsin tehokas, ja minun pitää miettiä kuinka selvitä..."
En rinnasta mitenkään meitä, mutta sinä olet ätisi tytär kuten minäkin oman äitini...
Jos nyt olet ylpeä siitä, että "ei suostu" hoidettavaksi, niin toivottavasti ei tule mitään sellaista fyysistä vaivaa, että joutuu leikkauksiin tms.
Tuntuuko sinusta nyt vertailulta, kun ajattelen, että sinä olet ihminen kuten minäkin? Ja että sinun ätisi on ihminen kuten minunkin ätini, vaikkakin erilainen varmaan? Ethän sinäkään tunne minua etkä minun äitiäni hänen äidistään puhumattakaan.
Jättääkö sinun ätisi sinut rauhaan, jos erkaannut hänestä?

Minua on manipuloitu koko elämäni ajan että etsin itseäni sieltä manipulaatioiden alta. Olin kuin kauko-ohjattava lelu äidille. En suostu olemaan enään.
En tienny kuinka pitkälle ihmiset on valmiita menemään psykologisissa peleissä.
Eläydyn aika voimakkaasti toisiin ihmisiin, niin että se vaikuttaa kyllä minuun. Olen muutoshaluinen. Nyt haluan muuttua vahvemmaksi ja vähemmän vaikutettavaksi mikäli mahdollista. Mutta ei ihmisen todellista aitoa ydintä voi muuksi muuttaa vahingoittamatta sitä. Joten sitä en kannata ikinä.

kidutusviestintää kirjoitti:

MInulla ei ole hoitovastuuongelmaa, vaan että äiti psykologisesti hallitsee psykologisilla peleillä, ei yksin minua.
Hän voi hallita vaikka niinkin, että saattaa isäni tolaltaan, joka sitten taas saattaa minut tolaltaan jne.

Lue lisää

"Hän voi hallita vaikka niinkin, että saattaa isäni tolaltaan, joka sitten taas saattaa minut tolaltaan jne."
Tuo kuulostaa ikävältä. Mutta ei ennenkuulumattomalta... nyt kun tähän narsistiasiaan on perehtynyt niin näitä ilmiöitä tajuaa paremmin. Kyllä sinun vain olisi päästävä erkaantumaan heistä molemmista sitten. Oletko sinä kenties heidän maatilansa jatkaja tai jotain, kun et pääse irti? Ihmettelen vain. Yleensä ihmiset vain lähtevät.

"En tienny kuinka pitkälle ihmiset on valmiita menemään psykologisissa peleissä."
Tulee vain mieleen että ennenhän aina vanhemmista jäi kotiin huolehtimaan joku lapsista, kun lapsia oli useampia. Kyllä ihmisillä keinot on ollut plakkarissa. Ei se varmaan ole aina helppoa ollut se yhden lapsen uhraaminen vaan vaatinut melkoista alistamista ja sen yhden lapsen luonnollisten viettien hautaamista vanhempien hyväksi... Kyllä on osattu ennenkin.

Ei kun minua alkaa ärsyttämään jatkuvat ihan väärät olettamukset...ja vielä vääristelet minun sanoja. En ole sanonut mitään sellaista, että olisin ylpeä, ettei suostu hoidettavaksi. Sanoin olevani ylpeä kun meillä on äidin kanssa näitä tunteita, joihin kaikilla ei ole varaa kuten annoit ymmärtää.
No mummoni ei suostunut suurta syöpäkasvaintakaan antaa leikata, peitteli sen hyvin mennessään lääkärin vastaanotolle, kunnes henkeä ei voinu enää pelastaa. Mihinkään sairaanlaan ei menny, eikä juuri valittanu...muuta ku ehkä siitä, että joku lapsi olisi syönyt hänen omenoitaan.

"Ei kun minua alkaa ärsyttämään jatkuvat ihan väärät olettamukset...ja vielä vääristelet minun sanoja."
No juu et sanonutkaan. Huomasin tuon itsekin. Kirjoittaminen on vähän sellainen vaikea laji siksi kun tästä puuttuu ne sävyt mitä puheessa taas normaalisti on...
Minä taas en muista sanoneeni, että teillä "on varaa" johonkin tunteisiin...
Mutta minun mielestäni, so what. Sinulla on vähän suurempi asia kuitenkin käsiteltävänä. Jos et ole mistään todellisesta aikuisten oikeasti vanhemmistasi riippuvainen, niin jätä hedät ainakin suurinpiirtein. Ilmeisesti sinun pitää jättää molemmat. Tämä nyt vain minun ajatus. Mutta mitä muuta voit tehdä, jos et kerran halua jatkaa tuota enää.

"Hän ei ikinä sano rakastavansa minua, eikä halua minun sanovan rakastavani häntä."

Ei meillä tuollaista normisti ollut, äidillä oli se mies (minun isäni) ja isän jälkeen vielä seuralainen. Sitten minulla oli se oma mies, jonka jälkeen tuli oma narsisti-psykopaattini. Elämä oli sellaista tulemista ja menemistä, hälinää ja kolinaa, koiria, kissoja ja pöytien kattamista... Syntymäpäiviä ja nimipäiviä. Olen kokenut sen rakkaudeksi että on saanut elää ja olla, kukaan ei ole tappanut... :) En ole niin vaativainen

Tästä minä ymmärsin, että tämä on vaativan hienoa arjen keskellä kun minä aina puhuin äidille rakkaudesta ja hän raivoaa ja sanoo paskat. Muutenkaan en ole kovin rauhassa saanut elää, vaan äitikin sitä sanoo, että kun minua on häiritty aina.
Mutta minä oon jaksanu hokea sitä rakasta äitiä mikä äitiä raivostuttaa. Joten olen tosi vaativa tytär.
Toivoton tapaus. Ja moni muukin ulkopuolinen siihen aina yhtyy, että varmasti raskasta vanhemmilleni kun olen niin toivoton tapaus ja vaativa...niin kyllähän sen ymmärtää, että väsyy ja raivoaa...niin tekisi varmaan moni muukin...

Tohon tekisi mieli vastata niinku se munkki: "Ai niinkö?"

Isäni joka on minulle myöntänyt olevansa narsisti (mielestäni pehmonarsisti) äskön lähetti minulle oudon viestin, että hänen mukaansa olen hyvä ihminen, vaikka luulen toisin...

Mutta turha luulla, että tuon jatkoksi voisi kommunikoida. Luuri tulisi korvaan, eikä hän jaksaisi keskittyä puolta minuuttia kauempaa minun asiaani. Eikä kukaan meistä voisi istua samassa ruokapöydässäkään yhdessä kahta minuuttia kauempaa, kun se olisi kaikille sietämätöntä...

Itseasiassa väärintulkintasi on mielenkiintoinen.
Jospa analysoisin sitä tarkemmin.
Tavallaan niissä tietyissä sanoissa olikin ylimielinen sävy, mutta se sävy ei ollut minun tunteeni, vaan eläydyin mummooni, kun häntä muistelin ja minä omasta puoleastani ilmaisin vain tarkkalijana faktan ilman tunnelatauksia empatian kautta. Jos jatkaisin mitä mummoni vielä sanoikin, se kuulostaisi sinusta vielä loukkaavammalle.
Mutta tämä tässä onkin, että miksi ihmiset noin yleisestikin suuttuvat näistä asioista minulle, vaikka minä koen aivan toisin ja vain kerron mitä olen nähnyt ja kokenut. Siksi olen jo vähän herkistynyt tuonkaltaiselle väärinymmärtämiselle. Miksi minua luullaan aina minun mummoksi, äidiksi, isäksi tai kummin kaimaksi..., jos minä vaan eläydyn heihin...
Sitten kun selitän, että: "Tota noin tässä on se ongelma, kun minun kantaani ei kuulla ollenkaan." Niin vieraatkin vastaa, että "onko se nyt niin vakavaa ??? Vaikka olisi se tietenki kiva jos sinäkin saisit sanoa sinun tunteesi tai sinun elämästä mielipiteesi, mutta kun aina se ei ole mahdollista. Miksi se on sinulle niin tärkeää, että sinua kuultaisiin ?"
No siksi juuri kun se on aivan mahdotonta, kun kaikki koko aika luulee väärin.
Eihän se ole minulle yhdentekevää olenko minä minä vai minun mummo.
Tai noh, jos olisin joku pyhimys, niin ehkä se olisi yhdentekevää...
Mutta eikö se olisi jo vähän liian yliarvioivaa :)
(tämä oli siis vähän huumoriksi väännös)

Kidutusviestintää kirjoitti:

"Hän ei ikinä sano rakastavansa minua, eikä halua minun sanovan rakastavani häntä."

Ei meillä tuollaista normisti ollut, äidillä oli se mies (minun isäni) ja isän jälkeen vielä seuralainen. Sitten minulla oli se oma mies, jonka jälkeen tuli oma narsisti-psykopaattini. Elämä oli sellaista tulemista ja menemistä, hälinää ja kolinaa, koiria, kissoja ja pöytien kattamista... Syntymäpäiviä ja nimipäiviä. Olen kokenut sen rakkaudeksi että on saanut elää ja olla, kukaan ei ole tappanut... :) En ole niin vaativainen

Tästä minä ymmärsin, että tämä on vaativan hienoa arjen keskellä kun minä aina puhuin äidille rakkaudesta ja hän raivoaa ja sanoo paskat. Muutenkaan en ole kovin rauhassa saanut elää, vaan äitikin sitä sanoo, että kun minua on häiritty aina.
Mutta minä oon jaksanu hokea sitä rakasta äitiä mikä äitiä raivostuttaa. Joten olen tosi vaativa tytär.
Toivoton tapaus. Ja moni muukin ulkopuolinen siihen aina yhtyy, että varmasti raskasta vanhemmilleni kun olen niin toivoton tapaus ja vaativa...niin kyllähän sen ymmärtää, että väsyy ja raivoaa...niin tekisi varmaan moni muukin...

Tohon tekisi mieli vastata niinku se munkki: "Ai niinkö?"

Isäni joka on minulle myöntänyt olevansa narsisti (mielestäni pehmonarsisti) äskön lähetti minulle oudon viestin, että hänen mukaansa olen hyvä ihminen, vaikka luulen toisin...

Mutta turha luulla, että tuon jatkoksi voisi kommunikoida. Luuri tulisi korvaan, eikä hän jaksaisi keskittyä puolta minuuttia kauempaa minun asiaani. Eikä kukaan meistä voisi istua samassa ruokapöydässäkään yhdessä kahta minuuttia kauempaa, kun se olisi kaikille sietämätöntä...

Lue lisää

"Mutta turha luulla, että tuon jatkoksi voisi kommunikoida."
Älä kommunikoi! Älä häiritse luonnon rauhaa! Ota itsellesi mitä sait ja pidä se. Pidä se elämäsi loppuun saakka ja kanna sitä sydämessäsi.
Soita jollekin muulle kuin isällesi jos tahdot kommunikoida. Äläkä koskaan kanna sitä isäsi eteen takaisin jos tulee muuta sanomista, "että kun sinä silloin sanoit niin ja nyt onkin näin...", vaan pidä se aina.

Kidutusviestintää kirjoitti:

"Hän ei ikinä sano rakastavansa minua, eikä halua minun sanovan rakastavani häntä."

Ei meillä tuollaista normisti ollut, äidillä oli se mies (minun isäni) ja isän jälkeen vielä seuralainen. Sitten minulla oli se oma mies, jonka jälkeen tuli oma narsisti-psykopaattini. Elämä oli sellaista tulemista ja menemistä, hälinää ja kolinaa, koiria, kissoja ja pöytien kattamista... Syntymäpäiviä ja nimipäiviä. Olen kokenut sen rakkaudeksi että on saanut elää ja olla, kukaan ei ole tappanut... :) En ole niin vaativainen

Tästä minä ymmärsin, että tämä on vaativan hienoa arjen keskellä kun minä aina puhuin äidille rakkaudesta ja hän raivoaa ja sanoo paskat. Muutenkaan en ole kovin rauhassa saanut elää, vaan äitikin sitä sanoo, että kun minua on häiritty aina.
Mutta minä oon jaksanu hokea sitä rakasta äitiä mikä äitiä raivostuttaa. Joten olen tosi vaativa tytär.
Toivoton tapaus. Ja moni muukin ulkopuolinen siihen aina yhtyy, että varmasti raskasta vanhemmilleni kun olen niin toivoton tapaus ja vaativa...niin kyllähän sen ymmärtää, että väsyy ja raivoaa...niin tekisi varmaan moni muukin...

Tohon tekisi mieli vastata niinku se munkki: "Ai niinkö?"

Isäni joka on minulle myöntänyt olevansa narsisti (mielestäni pehmonarsisti) äskön lähetti minulle oudon viestin, että hänen mukaansa olen hyvä ihminen, vaikka luulen toisin...

Mutta turha luulla, että tuon jatkoksi voisi kommunikoida. Luuri tulisi korvaan, eikä hän jaksaisi keskittyä puolta minuuttia kauempaa minun asiaani. Eikä kukaan meistä voisi istua samassa ruokapöydässäkään yhdessä kahta minuuttia kauempaa, kun se olisi kaikille sietämätöntä...

Lue lisää

"Tästä minä ymmärsin, että tämä on vaativan hienoa arjen keskellä kun minä aina puhuin äidille rakkaudesta ja hän raivoaa ja sanoo paskat. "
En tiedä, olisimmeko mekään voineet illastaa rauhassa yhdessä jos olisin puhunut äidilleni rakkaudesta... Ehkä ne illastamiset on olleet mahdollisia vain rakkauden ja keskinäisen kunnioituksen merkeissä, että kukaan ei puhu mitään sellaista mikä olisi toisen illastajan jotenkin nolannut tai saanut olon tuntumaan tukalalta... niinkuin se rakkaudesta puhuminen saa äitisi olon tuntumaan, aivan ilmeisesti, vai miten?

Kidutusviestintää kirjoitti:

"Hän ei ikinä sano rakastavansa minua, eikä halua minun sanovan rakastavani häntä."

Ei meillä tuollaista normisti ollut, äidillä oli se mies (minun isäni) ja isän jälkeen vielä seuralainen. Sitten minulla oli se oma mies, jonka jälkeen tuli oma narsisti-psykopaattini. Elämä oli sellaista tulemista ja menemistä, hälinää ja kolinaa, koiria, kissoja ja pöytien kattamista... Syntymäpäiviä ja nimipäiviä. Olen kokenut sen rakkaudeksi että on saanut elää ja olla, kukaan ei ole tappanut... :) En ole niin vaativainen

Tästä minä ymmärsin, että tämä on vaativan hienoa arjen keskellä kun minä aina puhuin äidille rakkaudesta ja hän raivoaa ja sanoo paskat. Muutenkaan en ole kovin rauhassa saanut elää, vaan äitikin sitä sanoo, että kun minua on häiritty aina.
Mutta minä oon jaksanu hokea sitä rakasta äitiä mikä äitiä raivostuttaa. Joten olen tosi vaativa tytär.
Toivoton tapaus. Ja moni muukin ulkopuolinen siihen aina yhtyy, että varmasti raskasta vanhemmilleni kun olen niin toivoton tapaus ja vaativa...niin kyllähän sen ymmärtää, että väsyy ja raivoaa...niin tekisi varmaan moni muukin...

Tohon tekisi mieli vastata niinku se munkki: "Ai niinkö?"

Isäni joka on minulle myöntänyt olevansa narsisti (mielestäni pehmonarsisti) äskön lähetti minulle oudon viestin, että hänen mukaansa olen hyvä ihminen, vaikka luulen toisin...

Mutta turha luulla, että tuon jatkoksi voisi kommunikoida. Luuri tulisi korvaan, eikä hän jaksaisi keskittyä puolta minuuttia kauempaa minun asiaani. Eikä kukaan meistä voisi istua samassa ruokapöydässäkään yhdessä kahta minuuttia kauempaa, kun se olisi kaikille sietämätöntä...

Lue lisää

"Muutenkaan en ole kovin rauhassa saanut elää, vaan äitikin sitä sanoo, että kun minua on häiritty aina."
Mitenköhän sinua on häiritty? Minusta tuo kyllä kuulostaa siltä, että äitisi on välittänyt sinusta, jos kerran noin sanoi.

kidutusviestintää kirjoitti:

Itseasiassa väärintulkintasi on mielenkiintoinen.
Jospa analysoisin sitä tarkemmin.
Tavallaan niissä tietyissä sanoissa olikin ylimielinen sävy, mutta se sävy ei ollut minun tunteeni, vaan eläydyin mummooni, kun häntä muistelin ja minä omasta puoleastani ilmaisin vain tarkkalijana faktan ilman tunnelatauksia empatian kautta. Jos jatkaisin mitä mummoni vielä sanoikin, se kuulostaisi sinusta vielä loukkaavammalle.
Mutta tämä tässä onkin, että miksi ihmiset noin yleisestikin suuttuvat näistä asioista minulle, vaikka minä koen aivan toisin ja vain kerron mitä olen nähnyt ja kokenut. Siksi olen jo vähän herkistynyt tuonkaltaiselle väärinymmärtämiselle. Miksi minua luullaan aina minun mummoksi, äidiksi, isäksi tai kummin kaimaksi..., jos minä vaan eläydyn heihin...
Sitten kun selitän, että: "Tota noin tässä on se ongelma, kun minun kantaani ei kuulla ollenkaan." Niin vieraatkin vastaa, että "onko se nyt niin vakavaa ??? Vaikka olisi se tietenki kiva jos sinäkin saisit sanoa sinun tunteesi tai sinun elämästä mielipiteesi, mutta kun aina se ei ole mahdollista. Miksi se on sinulle niin tärkeää, että sinua kuultaisiin ?"
No siksi juuri kun se on aivan mahdotonta, kun kaikki koko aika luulee väärin.
Eihän se ole minulle yhdentekevää olenko minä minä vai minun mummo.
Tai noh, jos olisin joku pyhimys, niin ehkä se olisi yhdentekevää...
Mutta eikö se olisi jo vähän liian yliarvioivaa :)
(tämä oli siis vähän huumoriksi väännös)

Lue lisää

"(tämä oli siis vähän huumoriksi väännös)"
No nyt minä ymmärsin kyllä mitä tarkoitit.
Voisivatko nuo, jotka sanovat omalla tavallaan ettei se ole niin vaarallista jos sinua ei aina käsitetä oikein ajatella myös kuten minä, että ei tuo voi olla maailmanloppu... Kyllä minäkin tietenkin haluan tulla oikein ymmärretyksi.
Eli tavallaan varmaan vähän kuin matkit mummoasi (esim.) kun kerrot hänestä, mutta se jää kuulijoilta ymmärtämättä.
Ehkä siihen kannattaa alkuun liittää että: "nyt minä esitän mummoa", tai "mummo oli aina tällainen", niin ei tule epäselvyyksiä.

On se vakavaa jos 90 prosenttia aina kaikki luulee jotain väärin.
Kaikesta tulee siten aivan hullua...eikä missään ole mitään tolkkua...
Se on minusta hyvinkin vakavaa.
Vaikka ihan viettomastikin, mutta jos melkein kaikki luulee melkein koko ajan jotain väärin, käytännössä siitä tulee kokonaisuudessaan vakavaa, koska melkein mitä tahansa voi siitä seurata, jos esim. iso porukka luulee jotain ihan väärin...

Täten on minusta nimenomaan erittäin tärkeää analysoida hyvin tarkasti, niin tarkasti kuin mahdollista, vaikka se veisi aikaakin tms.
Jos ei analysoida tarkasti, lopulta se vie vielä enempi aikaa.

Niin varmaan kannattaisi sanoa noin kuin neuvot, mutta sitten minusta tuntuisi vähän siltä kuin yrittäisin tuoda toisesta jotekin huonoa kuvaa omaksi edukseni. Ja yritän pysyä niin neutraalina kuin mahdollista vain asiassa ilman, että vaikuttaisin kuulijaan tunnelatauksilla kenenkään puolesta tai vastaan. Että niinkuin vain latelen faktoja. Mutta myönnän, että tämä on johtanut päinvastaiseen kuin toivottuun lopputulokseen, jopa siihen, että minua ei uskota ollenkaan.

Esim. jos valitsisin tiettyjä faktoja jostakin henkilöstä ja vielä sellaisia jotka loukkaisivat kuulijaa ja sitten korostaisin kuinka joku muu on sellainen, niin aika pianhan kaikki sanoisi, että kyllä se joku onkin aika ikävä ihminen ja ompa minulla rankkaa. Ihmisten johdattelu on minusta vaivaannuttavaa.
EN HALUA MANIPULOIDA.

Mutta jos sanon saman asian tolleen kun teen vaan latelemalla faktoja yrittämättä saada kertomukseni henkilöitä huonoon valoon omaksi edukseni, niin joudun itse huonoon valoon. Ja minun on vaikea sulattaa sitä sosiaalista ilmiötä niin, että minulle tulee tarve vain jääräpäisesti ladella faktoja papukaijatyylillä, varsinkin kun ihmiset kysyy, että miks minä haluan, että minua uskottaisiin...

Anteeksi ny tämä...kaikki voi olla omalla tavallaan önkköjä...

Olet oikeassa, tämä tämmönen on harvoin kannattavaa ...


Juurikin täysi vale tai hölynpöly menee helposti täysillä läpi kun liittää siihen kuulijalle räätälöityjä tunnelatauksia, sillon ei kuulija piittaa siitä onko ne fatkoja. Se on minusta manipuloinnin ydin.

Pyrkimyksenäni on, että jos vaikka sanon, että joku ei suostunu miksikään hoidettavaksi, niin se tarkottaa kanssa sitä, eikä mikään syöpäpatti minun sanoja murra.

kidutusviestintää kirjoitti:

Pyrkimyksenäni on, että jos vaikka sanon, että joku ei suostunu miksikään hoidettavaksi, niin se tarkottaa kanssa sitä, eikä mikään syöpäpatti minun sanoja murra.

En harrasta ns. kaksoissidosviestintää.

Kaksoissidosviestinnästähän tämä lähti...

"Mutta jos sanon saman asian tolleen kun teen vaan latelemalla faktoja yrittämättä saada kertomukseni henkilöitä huonoon valoon omaksi edukseni, niin joudun itse huonoon valoon."
Tämä elämä on tämmöista ja tommoista...
Läheskään kaikille ei voi kaikkien läsnäollessa puhua tiettyjä asioita tietyistä henkilöistä ja joillekin sitten taas voi. Sosiaalinen elämä on hyvin monimutkaista loppujen lopuksi. Niin monia asioita otettava huomioon, kuten se, että jos nyt vain on päättänyt puhua omalla tyylillään kaikesta huolimatta kaikesta mahdollisesta mitä tulee omaan mieleen niin jotkut sitten vain kuittaavat sen... vähällä. Eli se, mikä sinusta oli siinä tärkeää, ei sitten sen toisen mielestä ollutkaan.
Onko sinun sosiaalinen piirisi pieni? Ilmeisesti, jos vanhempien kanssa vain suureksi osaksi käytte näitä... mitä ne sitten ovatkaan. Luetko paljon? Romaaneja ja sellaista?

kidutusviestintää kirjoitti:

Pyrkimyksenäni on, että jos vaikka sanon, että joku ei suostunu miksikään hoidettavaksi, niin se tarkottaa kanssa sitä, eikä mikään syöpäpatti minun sanoja murra.

"Pyrkimyksenäni on, että jos vaikka sanon, että joku ei suostunu miksikään hoidettavaksi, "
Ok. Mutta tuossa nyt se ongelma, että kirjoitettuna tuo sana m i k s i k ä ä n sisältää tunnelatauksen, joka luetaan sinun omaksesi. Livenä voit matkia mummosi ääntä ja eleitä, jolloin sen voisi ymmärtää oikeasti, että tarkoitatkin sen olevan mummosi tunnelataus ja asenne.

kidutusviestintää kirjoitti:

On se vakavaa jos 90 prosenttia aina kaikki luulee jotain väärin.
Kaikesta tulee siten aivan hullua...eikä missään ole mitään tolkkua...
Se on minusta hyvinkin vakavaa.
Vaikka ihan viettomastikin, mutta jos melkein kaikki luulee melkein koko ajan jotain väärin, käytännössä siitä tulee kokonaisuudessaan vakavaa, koska melkein mitä tahansa voi siitä seurata, jos esim. iso porukka luulee jotain ihan väärin...

Täten on minusta nimenomaan erittäin tärkeää analysoida hyvin tarkasti, niin tarkasti kuin mahdollista, vaikka se veisi aikaakin tms.
Jos ei analysoida tarkasti, lopulta se vie vielä enempi aikaa.

Niin varmaan kannattaisi sanoa noin kuin neuvot, mutta sitten minusta tuntuisi vähän siltä kuin yrittäisin tuoda toisesta jotekin huonoa kuvaa omaksi edukseni. Ja yritän pysyä niin neutraalina kuin mahdollista vain asiassa ilman, että vaikuttaisin kuulijaan tunnelatauksilla kenenkään puolesta tai vastaan. Että niinkuin vain latelen faktoja. Mutta myönnän, että tämä on johtanut päinvastaiseen kuin toivottuun lopputulokseen, jopa siihen, että minua ei uskota ollenkaan.

Esim. jos valitsisin tiettyjä faktoja jostakin henkilöstä ja vielä sellaisia jotka loukkaisivat kuulijaa ja sitten korostaisin kuinka joku muu on sellainen, niin aika pianhan kaikki sanoisi, että kyllä se joku onkin aika ikävä ihminen ja ompa minulla rankkaa. Ihmisten johdattelu on minusta vaivaannuttavaa.
EN HALUA MANIPULOIDA.

Mutta jos sanon saman asian tolleen kun teen vaan latelemalla faktoja yrittämättä saada kertomukseni henkilöitä huonoon valoon omaksi edukseni, niin joudun itse huonoon valoon. Ja minun on vaikea sulattaa sitä sosiaalista ilmiötä niin, että minulle tulee tarve vain jääräpäisesti ladella faktoja papukaijatyylillä, varsinkin kun ihmiset kysyy, että miks minä haluan, että minua uskottaisiin...

Anteeksi ny tämä...kaikki voi olla omalla tavallaan önkköjä...

Olet oikeassa, tämä tämmönen on harvoin kannattavaa ...


Juurikin täysi vale tai hölynpöly menee helposti täysillä läpi kun liittää siihen kuulijalle räätälöityjä tunnelatauksia, sillon ei kuulija piittaa siitä onko ne fatkoja. Se on minusta manipuloinnin ydin.

Lue lisää

"On se vakavaa jos 90 prosenttia aina kaikki luulee jotain väärin."
Sinulla on siis kommunikoinnin ongelmia.
Ennenkuin vastaat, kerron, että ainakaan minä en tiedä, miten ihmiset ymmärtävät minun sanomani, en saa niin seikkaperäistä palautetta useinkaan, että siitä ilmenisi edes, onko mennyt miten perille.
Ja miten lasken luvun. Jos esim. kirjoitat minulle viestin, ja minä ymmärrän sadasta sanasta yhden väärin, niin olenko ymmärtänyt 99% oikein ja 1 väärin, vai olenko ymmärtänyt 100% väärin, kun en ymmärtänyt koko viestiä oikein?

Ok_mutta_ kirjoitti:

"Pyrkimyksenäni on, että jos vaikka sanon, että joku ei suostunu miksikään hoidettavaksi, "
Ok. Mutta tuossa nyt se ongelma, että kirjoitettuna tuo sana m i k s i k ä ä n sisältää tunnelatauksen, joka luetaan sinun omaksesi. Livenä voit matkia mummosi ääntä ja eleitä, jolloin sen voisi ymmärtää oikeasti, että tarkoitatkin sen olevan mummosi tunnelataus ja asenne.

Lue lisää

Tosin olen ajatellut, että jos saan samanlaisen patin, niin teen kai kuten mummokin koska tykkään luonnollisista oloista ja se on varmaan ollut mummonkin syy...
Aihe meni sivuraiteille, kyse oli siitä, että kaksoissidosviestintä on kiduttavaa psykologisesti.

kidutusviestintää kirjoitti:

Tosin olen ajatellut, että jos saan samanlaisen patin, niin teen kai kuten mummokin koska tykkään luonnollisista oloista ja se on varmaan ollut mummonkin syy...
Aihe meni sivuraiteille, kyse oli siitä, että kaksoissidosviestintä on kiduttavaa psykologisesti.

Lue lisää

On kommunikoinnin ongelmia, koska minulle tärkeintä on, että sanat on mahdollisimman tarkasti totta.
Muulla ei juuri väliä siinä kommunikoinnissa.
Älä syytä itseäsi, ettei onnistunut. Tämän ei ole tarkotus olla kidutusviestintää.

"niin teen kai kuten mummokin koska tykkään luonnollisista oloista "
Se on sinun valintasi. Täysi-ikäisenä saat päättää itse.
Sen verran sanon, että ei ne patit välttämättä ole luonnontuotteita.. Saasteet aiheuttavat syöpää satavarmasti.
Oletko sitä mieltä, että ihmiset voidaan karkeasti ajateltuna jakaa kahtia, hoitamattomat ja hoidettavat? Entä esim. ne, jotka ovat sekä hoidettuja ja hoitavat myös itse. Entä hyväksytkö makeupin? Hyväksytkö kosmetologin ja kampaajan? Saako autoaan hoitaa vai jätetäänkö se ojanpieleen kun menee tulppa...?

kidutusviestintää kirjoitti:

On kommunikoinnin ongelmia, koska minulle tärkeintä on, että sanat on mahdollisimman tarkasti totta.
Muulla ei juuri väliä siinä kommunikoinnissa.
Älä syytä itseäsi, ettei onnistunut. Tämän ei ole tarkotus olla kidutusviestintää.

Lue lisää

Mutta tämä on myös selviytymiskeino: jokin on ja pitää...

Vähän niinku päinvastanen selviytymiskeino ku narsistilla...

Pidätkö matematiikasta? Matematiikka on exaktimpaa kuin kieli, joka kieli tahtoo tehdä tepposia, ja asioita voi ymmärtää hyvinkin väärin.

Se_on_ kirjoitti:

"niin teen kai kuten mummokin koska tykkään luonnollisista oloista "
Se on sinun valintasi. Täysi-ikäisenä saat päättää itse.
Sen verran sanon, että ei ne patit välttämättä ole luonnontuotteita.. Saasteet aiheuttavat syöpää satavarmasti.
Oletko sitä mieltä, että ihmiset voidaan karkeasti ajateltuna jakaa kahtia, hoitamattomat ja hoidettavat? Entä esim. ne, jotka ovat sekä hoidettuja ja hoitavat myös itse. Entä hyväksytkö makeupin? Hyväksytkö kosmetologin ja kampaajan? Saako autoaan hoitaa vai jätetäänkö se ojanpieleen kun menee tulppa...?

Lue lisää

Ompa hassu keskustelu. En ikinä puutu toisten asioihin ollenkaan, niin että oikeastaan ikinä arvostelisin ketään mistään, jos ei asia koske suoranaisesti minua tai jotain asiaa mistä minun pitää vastata.
Itse en käytä mitään meikkiä enkä kampaajaa, mutta en mitenkään vastusta meikkejä tai kampaajaa...tai pidä mitenkään huonona, kun minulla ei ole sellasta tarvetta, että muiden pitäisi tehdä omassa elämässään samanlaisia ratkaisuja kuin minä. Olen minä niitä kokeillut, mutta minuu allergiset reaktiot rumentaa paljon enemmä ku niiden aiheuttajat hyödyttää tai kaunistaa. Niin ihan omalla kohdallani olen punninnut plussat ja miinukset, eikä se vaaka kaikkien kohdalla samoin mene.
En nyt selvennä mitä tarkoitin luonnollisilla oloilla, koska menee liian yksityiskohtaiseksi. Mutta tarkoitan sitä sanaa mitä käytin.
Sanat ovat kuitenkin usein myös tilannekohtaisia. Mikä on luonnollista toisessa tilanteessa ei välttämättä ole sitä toisessa.
Miksi haluat tietää näitä ? :)

Pidätkö_mat kirjoitti:

Pidätkö matematiikasta? Matematiikka on exaktimpaa kuin kieli, joka kieli tahtoo tehdä tepposia, ja asioita voi ymmärtää hyvinkin väärin.

Pidän eniten taiteesta...siinä vihdoinkin pääsee kammottavien stressaavien sanojen tuollepuolen...

En oikeastaan tykkää sanoista, mutta jos niitä on pakko käyttää, niin sitten mieluiten mahdollisimman eksaktisti.

kidutusviestintää kirjoitti:

Ompa hassu keskustelu. En ikinä puutu toisten asioihin ollenkaan, niin että oikeastaan ikinä arvostelisin ketään mistään, jos ei asia koske suoranaisesti minua tai jotain asiaa mistä minun pitää vastata.
Itse en käytä mitään meikkiä enkä kampaajaa, mutta en mitenkään vastusta meikkejä tai kampaajaa...tai pidä mitenkään huonona, kun minulla ei ole sellasta tarvetta, että muiden pitäisi tehdä omassa elämässään samanlaisia ratkaisuja kuin minä. Olen minä niitä kokeillut, mutta minuu allergiset reaktiot rumentaa paljon enemmä ku niiden aiheuttajat hyödyttää tai kaunistaa. Niin ihan omalla kohdallani olen punninnut plussat ja miinukset, eikä se vaaka kaikkien kohdalla samoin mene.
En nyt selvennä mitä tarkoitin luonnollisilla oloilla, koska menee liian yksityiskohtaiseksi. Mutta tarkoitan sitä sanaa mitä käytin.
Sanat ovat kuitenkin usein myös tilannekohtaisia. Mikä on luonnollista toisessa tilanteessa ei välttämättä ole sitä toisessa.
Miksi haluat tietää näitä ? :)

Lue lisää

"Miksi haluat tietää näitä ? :)"
Minä nyt satun olemaan sosiaalisempaa sorttia.., Ja minulla ei ole tuollaisia ongelmia kuin sinulla, yleensä puheet ja keskustelut onnistuvat paremman puoleisesti. Joskus toki ongelmia ollut kun olen joskus ollut raivostunut yms. Silloin ei tietenkään pelitä, tai vaatii ainakin toiselta paljon...
Pidätkö vertauskuvista ja ymmärrätkö niitä helposti ja käytätkö niitä itse?

kidutusviestintää kirjoitti:

Ompa hassu keskustelu. En ikinä puutu toisten asioihin ollenkaan, niin että oikeastaan ikinä arvostelisin ketään mistään, jos ei asia koske suoranaisesti minua tai jotain asiaa mistä minun pitää vastata.
Itse en käytä mitään meikkiä enkä kampaajaa, mutta en mitenkään vastusta meikkejä tai kampaajaa...tai pidä mitenkään huonona, kun minulla ei ole sellasta tarvetta, että muiden pitäisi tehdä omassa elämässään samanlaisia ratkaisuja kuin minä. Olen minä niitä kokeillut, mutta minuu allergiset reaktiot rumentaa paljon enemmä ku niiden aiheuttajat hyödyttää tai kaunistaa. Niin ihan omalla kohdallani olen punninnut plussat ja miinukset, eikä se vaaka kaikkien kohdalla samoin mene.
En nyt selvennä mitä tarkoitin luonnollisilla oloilla, koska menee liian yksityiskohtaiseksi. Mutta tarkoitan sitä sanaa mitä käytin.
Sanat ovat kuitenkin usein myös tilannekohtaisia. Mikä on luonnollista toisessa tilanteessa ei välttämättä ole sitä toisessa.
Miksi haluat tietää näitä ? :)

Lue lisää

"En ikinä puutu toisten asioihin ollenkaan, niin että oikeastaan ikinä arvostelisin ketään mistään, jos ei asia koske suoranaisesti minua tai jotain asiaa mistä minun pitää vastata. "
Auttaisitko jos sinua tulisi tiellä vastaan joku jolla on hätä ja sinulla olisi keinot auttaa eikä se olisi sinulta pois mitenkään?

"niin että oikeastaan ikinä arvostelisin ketään mistään,"
Miksi nostit esiin arvostelun? Olenko minä arvostellut vai mitä?

kidutusviestintää kirjoitti:

Ompa hassu keskustelu. En ikinä puutu toisten asioihin ollenkaan, niin että oikeastaan ikinä arvostelisin ketään mistään, jos ei asia koske suoranaisesti minua tai jotain asiaa mistä minun pitää vastata.
Itse en käytä mitään meikkiä enkä kampaajaa, mutta en mitenkään vastusta meikkejä tai kampaajaa...tai pidä mitenkään huonona, kun minulla ei ole sellasta tarvetta, että muiden pitäisi tehdä omassa elämässään samanlaisia ratkaisuja kuin minä. Olen minä niitä kokeillut, mutta minuu allergiset reaktiot rumentaa paljon enemmä ku niiden aiheuttajat hyödyttää tai kaunistaa. Niin ihan omalla kohdallani olen punninnut plussat ja miinukset, eikä se vaaka kaikkien kohdalla samoin mene.
En nyt selvennä mitä tarkoitin luonnollisilla oloilla, koska menee liian yksityiskohtaiseksi. Mutta tarkoitan sitä sanaa mitä käytin.
Sanat ovat kuitenkin usein myös tilannekohtaisia. Mikä on luonnollista toisessa tilanteessa ei välttämättä ole sitä toisessa.
Miksi haluat tietää näitä ? :)

Lue lisää

On muuten ihan harhainen ja sairaan oloinen keskustelu.

Miksi_nostit_ kirjoitti:

"niin että oikeastaan ikinä arvostelisin ketään mistään,"
Miksi nostit esiin arvostelun? Olenko minä arvostellut vai mitä?

Ei kun esitit kysymyksiä, joista sai vaikutelman, että luulisit, että olisin sellainen ihminen, joka arvostelee toisia ihmisiä kun tavallaan kysymyksilläsi kehotit mahdollisesti arvostelemaan...kysymällä mm. hyväksytkö ? ihan tavallisista asioista.
Ja kysyit, että jaottelenko ihmisiä. Joskus voin jaotella jos asia liittyy suoranaisesti minuun tai johonkin asiaan mistä minun pitää vastata. Muutoin ei ole minun tehtäväni jaotella ihmisiä karkeasti eikä tarkasti.

Auttaisitko_jos_ kirjoitti:

"En ikinä puutu toisten asioihin ollenkaan, niin että oikeastaan ikinä arvostelisin ketään mistään, jos ei asia koske suoranaisesti minua tai jotain asiaa mistä minun pitää vastata. "
Auttaisitko jos sinua tulisi tiellä vastaan joku jolla on hätä ja sinulla olisi keinot auttaa eikä se olisi sinulta pois mitenkään?

Lue lisää

Aina auttaisin, jos minulla olisi siihen keinot, oli se minulta pois tai ei.

Minä_nyt_ kirjoitti:

"Miksi haluat tietää näitä ? :)"
Minä nyt satun olemaan sosiaalisempaa sorttia.., Ja minulla ei ole tuollaisia ongelmia kuin sinulla, yleensä puheet ja keskustelut onnistuvat paremman puoleisesti. Joskus toki ongelmia ollut kun olen joskus ollut raivostunut yms. Silloin ei tietenkään pelitä, tai vaatii ainakin toiselta paljon...
Pidätkö vertauskuvista ja ymmärrätkö niitä helposti ja käytätkö niitä itse?

Lue lisää

Mutta meidän keskustelu on vähän nolo, kuten voimme huomata...heheh
Mutta ei kai se niin tarkkaa...
... istun mielellään tänään tietokoneen ääressä.

kidutusviestintää kirjoitti:

Ei kun esitit kysymyksiä, joista sai vaikutelman, että luulisit, että olisin sellainen ihminen, joka arvostelee toisia ihmisiä kun tavallaan kysymyksilläsi kehotit mahdollisesti arvostelemaan...kysymällä mm. hyväksytkö ? ihan tavallisista asioista.
Ja kysyit, että jaottelenko ihmisiä. Joskus voin jaotella jos asia liittyy suoranaisesti minuun tai johonkin asiaan mistä minun pitää vastata. Muutoin ei ole minun tehtäväni jaotella ihmisiä karkeasti eikä tarkasti.

Lue lisää

"Oletko sitä mieltä, että ihmiset voidaan karkeasti ajateltuna jakaa kahtia, hoitamattomat ja hoidettavat?"
Tuo koski ainoastaan sitä sairausasiaa. Pyrin saamaan sinut ajattelemaan sitä hoidettavuutta, jos ihminen sairastuu. Mielestäni pitäisi hoitaa, vaikka onkin aikuisen päätettävissä.
Oletko koskaan ajatellut, että me ihmiset olemme terveinäkin vähän eri tyyppisiä? Jotkut piirteet kulkevat jopa suvuissa.

Oletko_koskaan kirjoitti:

"Oletko sitä mieltä, että ihmiset voidaan karkeasti ajateltuna jakaa kahtia, hoitamattomat ja hoidettavat?"
Tuo koski ainoastaan sitä sairausasiaa. Pyrin saamaan sinut ajattelemaan sitä hoidettavuutta, jos ihminen sairastuu. Mielestäni pitäisi hoitaa, vaikka onkin aikuisen päätettävissä.
Oletko koskaan ajatellut, että me ihmiset olemme terveinäkin vähän eri tyyppisiä? Jotkut piirteet kulkevat jopa suvuissa.

Lue lisää

Anteeksi, mutta koen, että kirjoitat itsestäänselvyyksiä ihan niinkuin ne ei olisi itsestäänselvyyksiä. Mistäköhän se johtuu ?

Jos minulta kysytään, niin minusta ihmisiä on hyvä hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla ja nimenomaan sillä parhaalla mahdollisella yksilöllisesti. Joillekin yksilöille hoitamatta jättäminen voi joissakin olosuhteissa olla paras hoito. Joku voi elää esim. kauemmin hoitamattomana. Myös ihmisen tunne ratkaisee, että onko hänellä tunteellisesti parempi olo hoidettuna vai hoitamattomana.

Ja voi kulkea suvussa samat sairaudet ja usein kulkeekin...
Mitä siitä?

"Anteeksi, mutta koen, että kirjoitat itsestäänselvyyksiä ihan niinkuin ne ei olisi itsestäänselvyyksiä. Mistäköhän se johtuu ?"
No ihan ensinnäkin, jos nyt noista sukupiirteistä, niin et kai tarkoita, että on helppo juttu, ne on hallussa sinulla? Hyvin kimurantteja ja hallussa tuskin kenelläkään sentään...
Se syöpäjuttu vain kuulosti siltä, että jos tulee pahkura niin siitä ei lääkärille hiiskuta... Että siitä tuohon johtopäätökseen missä sanot että " Joillekin yksilöille hoitamatta jättäminen voi joissakin olosuhteissa olla paras hoito." on matkaa...
Niin noita taustoja vasten itsestäänselvyyksistä puhuminen kuulostaa vähintäin ylimieliseltä...
Enhän minä tunne sinua enkä tiedä mitä kaikkea sinä tiedät, mutta...

"Anteeksi, mutta koen"
Tosin tuossa on tuo sana "anteeksi" ja myös että sinä koet. Ehkä sinun pitäisi ajatella asiaa hetki joskus kun sinulla on aikaa.

"Ja voi kulkea suvussa samat sairaudet ja usein kulkeekin...

Mitä siitä?"
Ja samantyyppisiä suhtautumisasioita kulkee, millä saataa olla sekä geneettisiä juuria että perheen sisäisestä kulttuurista johtuvaa.
Sitten voi olla, sama geeni aiheuttaa toiselle jotain toista vaivaa tai piirrettää ja toiselle toista. Kaikki tuo melko normaaleissa rajoissa, kuitenkin sen verran poiketen, että siitä tulee vähän kuin ylimääräistä painolastia.
Voinko vielä kysyä, että miten sinun kouluaikasi sujui?

On sellaisia piirteitä, jotka jossain muissa olosuhteissa kuin mitä meidän nyky-yhteiskuntamme on, eivät aiheuttaisi mitään vaivaa eivätkä näkyisi tai tuntuisi negetiivissävyisinä poikkeavuuksina. Nykyaikana voi joutua ikäänkuin vähän etsimään sitä paikkaansa ja mahdollisuuksia kanavoida itseään.
On hyvin iso kysymys, mikä on edes poikkeavaa.
Narsismi nyt on yksi, mistä minäkin olen täällä palstalla jatkuvasti sitä mieltä, että se on äärimmäisen ikävä poikkeavuus. Kuitenkin esim. minun narsisti-psykopaattinikin kanavoi itseään aika paljon ja onnistuneesti. Vain osa narsismista ja psykopatiasta on haittaa...
Jotenkin en saa sinusta sellaista, että teillä olisi narsismia, ainakaan pahemmasta päästä...

Onhan se hienoa, jos sinä tiedät paremmin kuin meidän perheemme meidän ominaisuuksistamme.
Mutta mistä se tieto mahtaa olla peräisin???
Olet ajatellut niin paljon?
Minä en mahdollisesti ole koskaan ajatellut juuri mitään ?
Kun toistamiseen kysyt olenko koskaan ajatellut monista asioista ?

PS.
Siis ei "meillä" olekaan narsismia. Minä en ole narsisti, joten ei ole ihme, jos et saa minusta sellaista milläänkään.
Taitaisi narsistit nauraa kuorossa, jos väitettäisiin, että kuulun joukkoon.
Häpeäksi olisin heille. :)

Jos minä pääsisin tasavertaiseksi jäseneksi narsistien joukkoon,
niin minun olisi varmaan syytä olla ylpeä siitä :)

Kidutusviestintää kirjoitti:

Onhan se hienoa, jos sinä tiedät paremmin kuin meidän perheemme meidän ominaisuuksistamme.
Mutta mistä se tieto mahtaa olla peräisin???
Olet ajatellut niin paljon?
Minä en mahdollisesti ole koskaan ajatellut juuri mitään ?
Kun toistamiseen kysyt olenko koskaan ajatellut monista asioista ?

Lue lisää

"Onhan se hienoa, jos sinä tiedät paremmin kuin meidän perheemme meidän ominaisuuksistamme."
??? En ymmärtääkseni ole tuollaista sanonut tai antanut mitenkään ymmärtää.
"Mutta mistä se tieto mahtaa olla peräisin???"
Joten sellainen tieto ei voi olla mistään peräsin.. Mistähän sinun käsityksesi minusta on peräisin?
"Olet ajatellut niin paljon?

Minä en mahdollisesti ole koskaan ajatellut juuri mitään ?"
Jaa a. Katsos kun edelleenkeen emme tunne toisiamme, kuten jo olen aiemminkin asiaa perustellut, niin enpä voi tietää. Jotenkin minusta vain tuntuu, että tuosta pilkistää nyt pieni iva... vai olenko väärässä.
(Näitä tekstejä tapaavat lukea myös jotkut muut kuin kirjoittajat, joten siksi ehkä kirjoitan myös niin, että se teksti ei nyt pelkästään sinulle...)
"Kun toistamiseen kysyt olenko koskaan ajatellut monista asioista ?"
Edelleen, mistä minä tiedän mitä sinä olet ajatellut? Mistä minä edes voisin tietää? Ehkä olet jopa joku alan tiedemies jopa. Tai ehkä kuitenkin tekstistä sen verran tajuaa, että et ole.
Mutta onko aivan mahdoton ajatus, että esim. minulla voi olla jotakin sellaista tietoa ja näkemystä, mitä sinulla ei ole? Onko ihan mahdotonta?
"Siis ei "meillä" olekaan narsismia. Minä en ole narsisti, joten ei ole ihme, jos et saa minusta sellaista milläänkään. "
Käytin ilmausta "teillä", jolla ilmauksella tarkoitan perhettänne, johon oletan sinun kuuluvan, vaikka aikuinen oletkin. Ainakin verrattuna johonkin tuntemattomaan henkilöön sinä olet enemmän perheenne jäsen kuin joku vieras, siitä huolimatta että teillä on äiti joskus lausunut sen ajattelemattoman lauseen... jossa hän toivoi sinun olevan kuin joku vieras, vai miten se meni.
Mitä sitten tarkoitin tuolla "en saa sinusta sellaista". Niin todellisuudessa tarkoitin, että minulla täällä omalla koneellani ei tule sellaisia signaaleja, kuin yleensä narsistien uhrien kanssa kirjoitellessa tulee...
Voin tietenkin erehtyä, tottakai voin. En mitään varmaksi ajattele ollenkaan. Mutta minulla vain ei tule sellaista oloa sinun kirjoituksistasi kuin yleensä narsistien uhrien kirjoituksista tulee. Ei tuolla seikalla tietenkään ole sen enempää merkitystä.
Tiedät varmaan, että on muitakin häiriötiloja kuin narsismi, jotka ovat synnynnäisiä ja joissa on empatian tuntemisen vaikeutta/puutosta?

On_sellaisia_ kirjoitti:

On sellaisia piirteitä, jotka jossain muissa olosuhteissa kuin mitä meidän nyky-yhteiskuntamme on, eivät aiheuttaisi mitään vaivaa eivätkä näkyisi tai tuntuisi negetiivissävyisinä poikkeavuuksina. Nykyaikana voi joutua ikäänkuin vähän etsimään sitä paikkaansa ja mahdollisuuksia kanavoida itseään.
On hyvin iso kysymys, mikä on edes poikkeavaa.
Narsismi nyt on yksi, mistä minäkin olen täällä palstalla jatkuvasti sitä mieltä, että se on äärimmäisen ikävä poikkeavuus. Kuitenkin esim. minun narsisti-psykopaattinikin kanavoi itseään aika paljon ja onnistuneesti. Vain osa narsismista ja psykopatiasta on haittaa...
Jotenkin en saa sinusta sellaista, että teillä olisi narsismia, ainakaan pahemmasta päästä...

Lue lisää

Onneksi äiti varmaankaan ei ole sitä mieltä, ettei kestä olla kanssani samassa huoneessakaan siksi, että olisin niin kamala...,
vaan että asialla on muu syy...
Jos ei ole narsismin tyyppisestä asiasta kyse, psykopatiasta tai sotien aiheuttamasta minävauriosta, minun täytyy kaiken logiikan mukaan olla siinä tapauksessa hyvin kamala, kun raivon valtaan päätyy naamani näkemisestäkin...
ilman, että osaa mitenkään järkevästi selittää miksi...

Päätän aiheen tähän

"Jos ei ole narsismin tyyppisestä asiasta kyse, psykopatiasta tai sotien aiheuttamasta minävauriosta, minun täytyy kaiken logiikan mukaan olla siinä tapauksessa hyvin kamala, kun raivon valtaan päätyy naamani näkemisestäkin..."
Juuri jostakin luin, että minävaurio olisi sama kuin narsismi, eli synonyymit... ehkä eivät olekaan. Palaan asiaan.
Hyvin mielenkiintoinen tuo äitisi reaktio.
Viha ei muuten ole rakkauden vastakohta, vaan välinpitämättömyys, jota välinpitämättömyyttä narsistilla esiintyy. Minun ja minun oman narsisti-psykopaattini suhteessa minä olin se, jonka naama vääristyi väliin surusta ja väliin kiukusta.
Mutta tuo ei nyt kerro kenenkään narsismista kuka suuttuu ja kuka on suuttumatta, vaan paljon muita oireita. Suuttumus on yleisinhimillistäkin joskus...

En_ymmärtääkseni kirjoitti:

"Onhan se hienoa, jos sinä tiedät paremmin kuin meidän perheemme meidän ominaisuuksistamme."
??? En ymmärtääkseni ole tuollaista sanonut tai antanut mitenkään ymmärtää.
"Mutta mistä se tieto mahtaa olla peräisin???"
Joten sellainen tieto ei voi olla mistään peräsin.. Mistähän sinun käsityksesi minusta on peräisin?
"Olet ajatellut niin paljon?

Minä en mahdollisesti ole koskaan ajatellut juuri mitään ?"
Jaa a. Katsos kun edelleenkeen emme tunne toisiamme, kuten jo olen aiemminkin asiaa perustellut, niin enpä voi tietää. Jotenkin minusta vain tuntuu, että tuosta pilkistää nyt pieni iva... vai olenko väärässä.
(Näitä tekstejä tapaavat lukea myös jotkut muut kuin kirjoittajat, joten siksi ehkä kirjoitan myös niin, että se teksti ei nyt pelkästään sinulle...)
"Kun toistamiseen kysyt olenko koskaan ajatellut monista asioista ?"
Edelleen, mistä minä tiedän mitä sinä olet ajatellut? Mistä minä edes voisin tietää? Ehkä olet jopa joku alan tiedemies jopa. Tai ehkä kuitenkin tekstistä sen verran tajuaa, että et ole.
Mutta onko aivan mahdoton ajatus, että esim. minulla voi olla jotakin sellaista tietoa ja näkemystä, mitä sinulla ei ole? Onko ihan mahdotonta?
"Siis ei "meillä" olekaan narsismia. Minä en ole narsisti, joten ei ole ihme, jos et saa minusta sellaista milläänkään. "
Käytin ilmausta "teillä", jolla ilmauksella tarkoitan perhettänne, johon oletan sinun kuuluvan, vaikka aikuinen oletkin. Ainakin verrattuna johonkin tuntemattomaan henkilöön sinä olet enemmän perheenne jäsen kuin joku vieras, siitä huolimatta että teillä on äiti joskus lausunut sen ajattelemattoman lauseen... jossa hän toivoi sinun olevan kuin joku vieras, vai miten se meni.
Mitä sitten tarkoitin tuolla "en saa sinusta sellaista". Niin todellisuudessa tarkoitin, että minulla täällä omalla koneellani ei tule sellaisia signaaleja, kuin yleensä narsistien uhrien kanssa kirjoitellessa tulee...
Voin tietenkin erehtyä, tottakai voin. En mitään varmaksi ajattele ollenkaan. Mutta minulla vain ei tule sellaista oloa sinun kirjoituksistasi kuin yleensä narsistien uhrien kirjoituksista tulee. Ei tuolla seikalla tietenkään ole sen enempää merkitystä.
Tiedät varmaan, että on muitakin häiriötiloja kuin narsismi, jotka ovat synnynnäisiä ja joissa on empatian tuntemisen vaikeutta/puutosta?

Lue lisää

En voi kertoa kaikkea mitä olen ajatellut ihan jo siksikään, etten halua kertoa kaikkia asioitani netissä. Joten minä en voi täällä sinulle tietojani todistaa tms.

Varmasti sinulla on paljon tietoa, jota minulla ei ole lainkaan, kuten kaikki itseäsi ja perhettäsi koskevat asiat. Ja paljon muutakin. Eli kaikki se mitä olet aistiesi välityksellä ja sisäisesti kokenut, mitä minä en ole kokenut.
Sanoisin, että jokaisella on tietoa mitä toisella ei ole, mutta ei välttämättä toisen asioista...

Mutta väitän, ettei minun kirjoitustyylilläni ja äidilläni ole mitään kovin suoraa yhteyttä. Vaikka muuttaisin kirjoitusasenteenikin kokonaan, äitiäni se ei muuttaisi.
Ei minun kirjoitustyylistä voi mielestäni tehdä suoraa johtopäätöstä äidistäni. En näe siinä sellaista yhteyttä, varsinkaan kun kommunikaatiotapamme ovat aivan kertakaikkisen ääripäästä erilaiset...

kidutusviestintää kirjoitti:

En voi kertoa kaikkea mitä olen ajatellut ihan jo siksikään, etten halua kertoa kaikkia asioitani netissä. Joten minä en voi täällä sinulle tietojani todistaa tms.

Varmasti sinulla on paljon tietoa, jota minulla ei ole lainkaan, kuten kaikki itseäsi ja perhettäsi koskevat asiat. Ja paljon muutakin. Eli kaikki se mitä olet aistiesi välityksellä ja sisäisesti kokenut, mitä minä en ole kokenut.
Sanoisin, että jokaisella on tietoa mitä toisella ei ole, mutta ei välttämättä toisen asioista...

Mutta väitän, ettei minun kirjoitustyylilläni ja äidilläni ole mitään kovin suoraa yhteyttä. Vaikka muuttaisin kirjoitusasenteenikin kokonaan, äitiäni se ei muuttaisi.
Ei minun kirjoitustyylistä voi mielestäni tehdä suoraa johtopäätöstä äidistäni. En näe siinä sellaista yhteyttä, varsinkaan kun kommunikaatiotapamme ovat aivan kertakaikkisen ääripäästä erilaiset...

Lue lisää

Juurikin noin. Silti puheesi seksuaalisuuteen liittyvistä frustraatioista hämmensivät. Avaisitko hiukan enemmän...

Juuri_jostakin_ kirjoitti:

"Jos ei ole narsismin tyyppisestä asiasta kyse, psykopatiasta tai sotien aiheuttamasta minävauriosta, minun täytyy kaiken logiikan mukaan olla siinä tapauksessa hyvin kamala, kun raivon valtaan päätyy naamani näkemisestäkin..."
Juuri jostakin luin, että minävaurio olisi sama kuin narsismi, eli synonyymit... ehkä eivät olekaan. Palaan asiaan.
Hyvin mielenkiintoinen tuo äitisi reaktio.
Viha ei muuten ole rakkauden vastakohta, vaan välinpitämättömyys, jota välinpitämättömyyttä narsistilla esiintyy. Minun ja minun oman narsisti-psykopaattini suhteessa minä olin se, jonka naama vääristyi väliin surusta ja väliin kiukusta.
Mutta tuo ei nyt kerro kenenkään narsismista kuka suuttuu ja kuka on suuttumatta, vaan paljon muita oireita. Suuttumus on yleisinhimillistäkin joskus...

Lue lisää

Nyt lopetan kun ajankuluksesi vääntelet.
Laitoin nuo termit jonoon, koska täällä on ihmisiä, joiden mielestä ne on samaa tai eriä jne.
Tarkotan ilmiöitä joihin kuuluu näitä: gaslighting, silence treatment, narcissistic rage jne.
Oleellista minulle on miten elää niiden kanssa...sama on minulle mikä kattonimi annetaan kokemukselle...

juurikin_noin kirjoitti:

Juurikin noin. Silti puheesi seksuaalisuuteen liittyvistä frustraatioista hämmensivät. Avaisitko hiukan enemmän...

Täällä siis tosiaan on kaiku. Ovelaa

kidutusviestintää kirjoitti:

Nyt lopetan kun ajankuluksesi vääntelet.
Laitoin nuo termit jonoon, koska täällä on ihmisiä, joiden mielestä ne on samaa tai eriä jne.
Tarkotan ilmiöitä joihin kuuluu näitä: gaslighting, silence treatment, narcissistic rage jne.
Oleellista minulle on miten elää niiden kanssa...sama on minulle mikä kattonimi annetaan kokemukselle...

Lue lisää

Täällä on myös trolli joka sekaantua kirjoituksiani... tuo lähes minun nimelläni esiintyvä.

Äh. Kirjoitan välillä puhelimella ja tämä vääntelee sanoja itsekseen...
... sekaantuu kirjoituksiin...

Haluaisin vaihtaa nikkini joka liittyi kaksoissidosviestintään, tässä vaiheessa tämä nikki on hieman hullunkurinen.
Olen tosi väsynyt ja minulla on tässä voinu mennä trollit sun muut vähän sekaisin, älkäätte välittäkö...

Shhhh. Älä häiritse.

Kaiun alter ego?

heheheh...

ei kumminkaan,
vaikka voishan se olla minulle edullista laittaa kaiun syyksi...

Mutta tää meni niin, että päästiin keskusteluun ilmasemalla empatiaa, jota ei sitte oikeen tässä ollukkaan...

Joku harvinaisesti ymmärsi kaksoissidosviestintä kokemusta, mutta koko kokemus puhuttiin tyhjäksi...
Mitä nimenomaan uskottiin olevan olemassa, ei sitten nimenomaan uskottukaan olevan olemassa...

Kidutusviestintää kirjoitti:

Mutta tää meni niin, että päästiin keskusteluun ilmasemalla empatiaa, jota ei sitte oikeen tässä ollukkaan...

Miksi kyseenalaistit niin antaumuksella kaiken sanomani. Riettaan kiihkoisasti iskeydyit vastaan kuin kiimainen narsisti-psykopaattini.

kidutusviestintää kirjoitti:

Joku harvinaisesti ymmärsi kaksoissidosviestintä kokemusta, mutta koko kokemus puhuttiin tyhjäksi...
Mitä nimenomaan uskottiin olevan olemassa, ei sitten nimenomaan uskottukaan olevan olemassa...

Lue lisää

Missä kohtaa keskustelua tämä "tyhjäksi puhuminen" mahtoi tapahtua? Trolli putkahti keskustelun sekaan n. klo 17.30 jälkeen kun minä jätin keskustelun...

Missä_kohtaa kirjoitti:

Missä kohtaa keskustelua tämä "tyhjäksi puhuminen" mahtoi tapahtua? Trolli putkahti keskustelun sekaan n. klo 17.30 jälkeen kun minä jätin keskustelun...

Tässä ketjussako siis? Jätitkö keskustelun kokonaan pois?

Ei tuo ole minä...nyt tämä on ihan sekasotkua