Lapsen luokittelu transuksi

Tyttöpoikia ja poikatyttöjä kiinnostaa varsinkin tämä lainaus:

"Nykyisessä ajassa minut olisi todennäköisesti luokiteltu transsukupuoliseksi. Hiukseni olisi leikattu lyhyiksi (koska kaikilla pojillahan on lyhyt tukka, vai mitä?). Minulle olisi annettu 'poikien' vaatteita, siniseinäinen huone vaaleanpunaisen sijaan, ja minua olisi kehotettu teeskentelemään, että minulla on penis, ainakin kunnes sellainen voitaisiin kirurgisesti lisätä. Jos näin olisi käynyt, en osaa edes kuvitella, miten traumaattinen puberteetti-ikä olisi ollut minulle."

Netissä on hyvin paljon tapaus Rylandin kaltaisia tarinoita. Eli jos tyttö ei ole karikatyyrinen tyttö hänet pakotetaan karikatyyrisen pojan muottiin tai päinvastoin. Mitäpä jos kyse olikin alunperin vain harmittomasta vaateleikistä? Pienillä lapsilla on hyvin paljon erilaisia villityksiä jotka tulee ja menee, usein muutamassa päivässä.

Voi kumpa lapsi saisikin ilmaista itseään vapaasti KOTIOLOISSA mutta erityislapselle se ei ole mahdollista, poikkeavaksi leimatulla ei ole mitään määräysvaltaa omaan elämäänsä. Poikkeavuushössötys on tässä se ongelma.

Selvennetään nyt vielä että Ryland ei itse tehnyt päätöstä sukupuoli-identiteettinsä muutoksesta vaan sen tekivät hänen vanhempansa. Siis lapsi ei itse osaa muodostaa omia mielipiteitä, se kyky alkaa kehittyä vasta teini-iässä.

"lapsena epätyypillisesti sukupuoltaan ilmaisevista jotain 20-30 % tarvitsee myöhemmin korjaushoitoja."

Aika hurja luku sinulla. Tiedän monta pientä poikaa jotka ovat leikkineet prinsessaleikkejä. Pienten lasten vaateleikit ovat hyvin yleinen ilmiö ja se usein sotketaan transseksualisuuteen. Wikipedian mukaan tranvestiittejä on noin 1% väestöstä ja lehtitietojen mukaan transseksuaalisuus on sata kertaa tranvestismiä harvinaisempaa, joten transseksuaaleja on noin yksi kymmenestuhannesosa väestöstä.

Seta ei ole mikään asiantuntijajärjestö vaan etujärjestö.

Jospa MNBGO ottaisit vahän asioista selvää ja mm. lopettaisit transseksuaali-nimityksen käytön. Kun lääketiedekin puhuu jo transsukupuolisuudesta, voisit sinäkin korjata termistöäsi.
Uskoisin että Suomessa tuo lasten epätyypillinen sukupuolenkokemus aiheuttaa pikemminkin kielteisyyttä vanhemmissa ja tarhassa/koulussa. Lapsen kanssa tekemisissä olevat pyrkivät pikemminkin estämään lapsen epätyypillisen sukupuolenkokemuksen.
Juuri äskettäin tuli TV1:n aamuohjelmassa lääkärin esitys mm. lasten transsukupuolisuudesta. Tämä lääkärikin puhui suunnilleen samaa luokkaa olevista transsukupuolisista lapsista. Jotkut lapset tottelevat vanhempiaa ja peittää lapsuusajan transsukupuolisuuden. Tästä aiheutuu lapselle henkistä kärsimystä ja vihaa vanhempiaan kohtan. Aikuisen hän lähtee sitten korjausprosessiin, usein jo psyykkisesti kärsineenä.

MNBGO kirjoitti:

Tyttöpoikia ja poikatyttöjä kiinnostaa varsinkin tämä lainaus:

"Nykyisessä ajassa minut olisi todennäköisesti luokiteltu transsukupuoliseksi. Hiukseni olisi leikattu lyhyiksi (koska kaikilla pojillahan on lyhyt tukka, vai mitä?). Minulle olisi annettu 'poikien' vaatteita, siniseinäinen huone vaaleanpunaisen sijaan, ja minua olisi kehotettu teeskentelemään, että minulla on penis, ainakin kunnes sellainen voitaisiin kirurgisesti lisätä. Jos näin olisi käynyt, en osaa edes kuvitella, miten traumaattinen puberteetti-ikä olisi ollut minulle."

Netissä on hyvin paljon tapaus Rylandin kaltaisia tarinoita. Eli jos tyttö ei ole karikatyyrinen tyttö hänet pakotetaan karikatyyrisen pojan muottiin tai päinvastoin. Mitäpä jos kyse olikin alunperin vain harmittomasta vaateleikistä? Pienillä lapsilla on hyvin paljon erilaisia villityksiä jotka tulee ja menee, usein muutamassa päivässä.

Voi kumpa lapsi saisikin ilmaista itseään vapaasti KOTIOLOISSA mutta erityislapselle se ei ole mahdollista, poikkeavaksi leimatulla ei ole mitään määräysvaltaa omaan elämäänsä. Poikkeavuushössötys on tässä se ongelma.

Selvennetään nyt vielä että Ryland ei itse tehnyt päätöstä sukupuoli-identiteettinsä muutoksesta vaan sen tekivät hänen vanhempansa. Siis lapsi ei itse osaa muodostaa omia mielipiteitä, se kyky alkaa kehittyä vasta teini-iässä.

"lapsena epätyypillisesti sukupuoltaan ilmaisevista jotain 20-30 % tarvitsee myöhemmin korjaushoitoja."

Aika hurja luku sinulla. Tiedän monta pientä poikaa jotka ovat leikkineet prinsessaleikkejä. Pienten lasten vaateleikit ovat hyvin yleinen ilmiö ja se usein sotketaan transseksualisuuteen. Wikipedian mukaan tranvestiittejä on noin 1% väestöstä ja lehtitietojen mukaan transseksuaalisuus on sata kertaa tranvestismiä harvinaisempaa, joten transseksuaaleja on noin yksi kymmenestuhannesosa väestöstä.

Seta ei ole mikään asiantuntijajärjestö vaan etujärjestö.

Lue lisää

Tuon "hurjan luvun" myöntävät transvastaisetkin kirjoittelijat: "Vuorostaan toinen tutkimus osoittaa, että niistä lapsista, jotka jossakin vaiheessa elämäänsä tunsivat transsukupuolisia tunteita, 70-80% nämä tunteet menivät ajan myötä ohi." ( http://veikkamattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189896-onko-transsukupuolisuus-verrattavissa-anoreksiaan) Laskepa siitä, monellako tunteet eivät menneet ohi.

MNBGO kirjoitti:

Tyttöpoikia ja poikatyttöjä kiinnostaa varsinkin tämä lainaus:

"Nykyisessä ajassa minut olisi todennäköisesti luokiteltu transsukupuoliseksi. Hiukseni olisi leikattu lyhyiksi (koska kaikilla pojillahan on lyhyt tukka, vai mitä?). Minulle olisi annettu 'poikien' vaatteita, siniseinäinen huone vaaleanpunaisen sijaan, ja minua olisi kehotettu teeskentelemään, että minulla on penis, ainakin kunnes sellainen voitaisiin kirurgisesti lisätä. Jos näin olisi käynyt, en osaa edes kuvitella, miten traumaattinen puberteetti-ikä olisi ollut minulle."

Netissä on hyvin paljon tapaus Rylandin kaltaisia tarinoita. Eli jos tyttö ei ole karikatyyrinen tyttö hänet pakotetaan karikatyyrisen pojan muottiin tai päinvastoin. Mitäpä jos kyse olikin alunperin vain harmittomasta vaateleikistä? Pienillä lapsilla on hyvin paljon erilaisia villityksiä jotka tulee ja menee, usein muutamassa päivässä.

Voi kumpa lapsi saisikin ilmaista itseään vapaasti KOTIOLOISSA mutta erityislapselle se ei ole mahdollista, poikkeavaksi leimatulla ei ole mitään määräysvaltaa omaan elämäänsä. Poikkeavuushössötys on tässä se ongelma.

Selvennetään nyt vielä että Ryland ei itse tehnyt päätöstä sukupuoli-identiteettinsä muutoksesta vaan sen tekivät hänen vanhempansa. Siis lapsi ei itse osaa muodostaa omia mielipiteitä, se kyky alkaa kehittyä vasta teini-iässä.

"lapsena epätyypillisesti sukupuoltaan ilmaisevista jotain 20-30 % tarvitsee myöhemmin korjaushoitoja."

Aika hurja luku sinulla. Tiedän monta pientä poikaa jotka ovat leikkineet prinsessaleikkejä. Pienten lasten vaateleikit ovat hyvin yleinen ilmiö ja se usein sotketaan transseksualisuuteen. Wikipedian mukaan tranvestiittejä on noin 1% väestöstä ja lehtitietojen mukaan transseksuaalisuus on sata kertaa tranvestismiä harvinaisempaa, joten transseksuaaleja on noin yksi kymmenestuhannesosa väestöstä.

Seta ei ole mikään asiantuntijajärjestö vaan etujärjestö.

Lue lisää

Ja hei, yritin sanoa että esim. Setan mielestä lasta EI pidä oikopäätä tulkita tytöksi, jos hänet on määritelty pojaksi ja hän tykkää leikkiä prinsessaleikkejä, hänelle EI pidä kiireesti antaa transdiagnoosia koska useimpien lasten kohdalla epänormatiivinen sukupuoli-ilmaisu on ohimenevä vaihe, ja pieni lapsi EI tarvitse lääketieteellistä väliintuloa, riittää että hänen antaa touhuta niin tyttömäisiä juttuja kuin tykkää. Oliko tää nyt sun mielestä oikein vai väärin? :D

jjtggj kirjoitti:

Tuon "hurjan luvun" myöntävät transvastaisetkin kirjoittelijat: "Vuorostaan toinen tutkimus osoittaa, että niistä lapsista, jotka jossakin vaiheessa elämäänsä tunsivat transsukupuolisia tunteita, 70-80% nämä tunteet menivät ajan myötä ohi." ( http://veikkamattila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/189896-onko-transsukupuolisuus-verrattavissa-anoreksiaan) Laskepa siitä, monellako tunteet eivät menneet ohi.

Lue lisää

Mitähän tuon hurjan luvun taakse kätkeytyy?

Ilmeisesti se että lapsena transsuksi leimatuista osa omaa transsu-identiteetin vielä kaksikymppisenäkin.

Kun pojalle aletaan jo tarhasta asti takomaan päähän että "hei sä oot oikeasti tyttö" ja hänet leimataan ympäristönsä silmissä niin kyllä siinä menee varmasti kuka tahansa hämilleen ja sekaisin. Ei lapsi osaa kritisoida vanhempiaan. Lapsi joutuu ympäristönsä syrjimäksi ja hän muodostaa itselleen kuplan jonka sisällä on hän itse, vanhempansa ja viranomaiset. Kuplan sisällä on pelkkää hyvää ja sen ulkopuolella pelkää pahaa. Kuplan ulkopuolinen maailma jää vieraaksi. Vähän sama juttu kuin kiihkouskovaisilla.

Sitten kun lapsi aikanaan opiskelun tai muun syyn vuoksi ajautuu kuplan ulkopuolelle, hänen silmänsä avautuvat. Hän on pettynyt, järkyttynyt ja vihainen. Sitten hän joko tappaa itsensä tai tekee täydellisen pesäeron entiseen.

Sitten on niitä tapauksia joissa vanhemmat olivat halunneet itselleen tytön mutta saivatkin pojat tai päinvastoin. Sitten he sotkevat omat hartaat toiveensa ja selkeät tosiasiat keskenään. Alkavat nähdä pojassaan tyttömäisiä piirteitä jopa äärimmäisyyksiin asti.

MNBGO kirjoitti:

Mitähän tuon hurjan luvun taakse kätkeytyy?

Ilmeisesti se että lapsena transsuksi leimatuista osa omaa transsu-identiteetin vielä kaksikymppisenäkin.

Kun pojalle aletaan jo tarhasta asti takomaan päähän että "hei sä oot oikeasti tyttö" ja hänet leimataan ympäristönsä silmissä niin kyllä siinä menee varmasti kuka tahansa hämilleen ja sekaisin. Ei lapsi osaa kritisoida vanhempiaan. Lapsi joutuu ympäristönsä syrjimäksi ja hän muodostaa itselleen kuplan jonka sisällä on hän itse, vanhempansa ja viranomaiset. Kuplan sisällä on pelkkää hyvää ja sen ulkopuolella pelkää pahaa. Kuplan ulkopuolinen maailma jää vieraaksi. Vähän sama juttu kuin kiihkouskovaisilla.

Sitten kun lapsi aikanaan opiskelun tai muun syyn vuoksi ajautuu kuplan ulkopuolelle, hänen silmänsä avautuvat. Hän on pettynyt, järkyttynyt ja vihainen. Sitten hän joko tappaa itsensä tai tekee täydellisen pesäeron entiseen.

Sitten on niitä tapauksia joissa vanhemmat olivat halunneet itselleen tytön mutta saivatkin pojat tai päinvastoin. Sitten he sotkevat omat hartaat toiveensa ja selkeät tosiasiat keskenään. Alkavat nähdä pojassaan tyttömäisiä piirteitä jopa äärimmäisyyksiin asti.

Lue lisää

Hei, etkö nyt ymmärrä, että sinä olet samaa mieltä kuin esim. minä, varmaan kaikki korjauksen läpikäyneet ja muut asiasta perillä olevat, Seta, Trasek, lääkärit jne?

Lasta ei pidä pakottaa sukupuoleen vanhempien fiiliksen mukaan. Ei syntymässä määriteltyyn eikä sen paremmin siihen, mikä sterotyyppisesti sopisi hänen temperamenttiinsa, kiinnostuksen kohteisiinsa tms.

Olemme samalla puolella. Rauhoitu, äläkä turhaan kuvittele että olisit tuonut tänne jotenkin vastalauseita herättävän mielipiteen. Vastalauseita voi herättää korkeintaan olkiukkoilusi.

kklk kirjoitti:

Jospa MNBGO ottaisit vahän asioista selvää ja mm. lopettaisit transseksuaali-nimityksen käytön. Kun lääketiedekin puhuu jo transsukupuolisuudesta, voisit sinäkin korjata termistöäsi.
Uskoisin että Suomessa tuo lasten epätyypillinen sukupuolenkokemus aiheuttaa pikemminkin kielteisyyttä vanhemmissa ja tarhassa/koulussa. Lapsen kanssa tekemisissä olevat pyrkivät pikemminkin estämään lapsen epätyypillisen sukupuolenkokemuksen.
Juuri äskettäin tuli TV1:n aamuohjelmassa lääkärin esitys mm. lasten transsukupuolisuudesta. Tämä lääkärikin puhui suunnilleen samaa luokkaa olevista transsukupuolisista lapsista. Jotkut lapset tottelevat vanhempiaa ja peittää lapsuusajan transsukupuolisuuden. Tästä aiheutuu lapselle henkistä kärsimystä ja vihaa vanhempiaan kohtan. Aikuisen hän lähtee sitten korjausprosessiin, usein jo psyykkisesti kärsineenä.

Lue lisää

Omien mielihalujen ja ulkoatulevien normien yhteensovittaminen on elämisen arkea niin kaikille ihmisille kuin kaikille laumassa eläville ylipäätään, tavalla tai toisella. Joko olet porukassa porukan ehdoilla (ei välttämättä tavalla) tai porukan ulkopuolella. Myös sukupuoleltaan ei-yksiselitteinen tai muuten poikkeava voi olla porukan jäsen, omalla erikoisella tavallaan. Ympäristöstä eristäytyminen johtaa umpikujaan. Sellaisia ovat tosielämän realiteetit, meille kaikille.

"Kielteisyyttä" (tai holhoavuutta) ei aiheuta niinkään päänsisäiset asiat vaan käyttäytyminen eli ulospäin näkyvät teot. Pieni lapsi ei vielä tiedä millaisia ovat normit kodin ulkopuolella. Vanhempien sota vallitsevia normeja vastaan on pienelle lapselle ahdistavaa, isompi lapsi osaa jo luovia. Eräs kirkon päiväkerho Yhdysvalloissa sulki pienen pojan ulkopuolelleen koska tämä oli puettu mekkoon ja korkkareihin. Lasta haluttiin suojella kiusaamiselta. Entisenä erityislapsena tiedän hyvin miten kielteisesti leimautuminen vaikuttaa lapsen elämään.

Kyllä transtukipiste tekee pahan virheen jos se kuvittelee olevansa ympäristön normien ulko- ja yläpuolella yllyttäessään poikaa mekossa tarhaan/kouluun. "Meillä on oikeus" -menttaliteetilla ei ajeta mitään asiaa. Indira Gandhi aikoinaan sanoi että turhaan ihmiset vaativat oikeuksistaan, kyllä oikeudet tulevat ihan itsestään kunhan ensin hoitavat velvollisuutensa, ihan samalla tavoin kuin kevät seuraa talvea.

Kyllä tyttöpojat ja poikatytöt ansaitsisivat parempaa kohtelua. Yleensä heille riittää pelkkä sukupuolineutraali pukeutuminen.

Muutama vuosi sitten tuli Neloselta dokumentti aiheenaan David Reimer:

http://fi.wikipedia.org/wiki/David_Reimer

Eli pienenä tytöksi muutettu poika yritettiin kasvattaa tyttönä, huonolla menestyksellä. Hän ei muuttunut pojasta tytöksi vaan pojasta silmätikuksi. Alaikäisenä hän oli täysin vanhempiensa armoilla ja joutui seksileikkiterapiaan. Tästä aiheutui lapselle henkistä kärsimystä ja vihaa vanhempiaan kohtaan. Aikuisena hän sitten lähti korjaushoitoon, omilla rahoillaan, henkisesti ja ruumiillisesti kärsineenä.

MNBGO kirjoitti:

Omien mielihalujen ja ulkoatulevien normien yhteensovittaminen on elämisen arkea niin kaikille ihmisille kuin kaikille laumassa eläville ylipäätään, tavalla tai toisella. Joko olet porukassa porukan ehdoilla (ei välttämättä tavalla) tai porukan ulkopuolella. Myös sukupuoleltaan ei-yksiselitteinen tai muuten poikkeava voi olla porukan jäsen, omalla erikoisella tavallaan. Ympäristöstä eristäytyminen johtaa umpikujaan. Sellaisia ovat tosielämän realiteetit, meille kaikille.

"Kielteisyyttä" (tai holhoavuutta) ei aiheuta niinkään päänsisäiset asiat vaan käyttäytyminen eli ulospäin näkyvät teot. Pieni lapsi ei vielä tiedä millaisia ovat normit kodin ulkopuolella. Vanhempien sota vallitsevia normeja vastaan on pienelle lapselle ahdistavaa, isompi lapsi osaa jo luovia. Eräs kirkon päiväkerho Yhdysvalloissa sulki pienen pojan ulkopuolelleen koska tämä oli puettu mekkoon ja korkkareihin. Lasta haluttiin suojella kiusaamiselta. Entisenä erityislapsena tiedän hyvin miten kielteisesti leimautuminen vaikuttaa lapsen elämään.

Kyllä transtukipiste tekee pahan virheen jos se kuvittelee olevansa ympäristön normien ulko- ja yläpuolella yllyttäessään poikaa mekossa tarhaan/kouluun. "Meillä on oikeus" -menttaliteetilla ei ajeta mitään asiaa. Indira Gandhi aikoinaan sanoi että turhaan ihmiset vaativat oikeuksistaan, kyllä oikeudet tulevat ihan itsestään kunhan ensin hoitavat velvollisuutensa, ihan samalla tavoin kuin kevät seuraa talvea.

Kyllä tyttöpojat ja poikatytöt ansaitsisivat parempaa kohtelua. Yleensä heille riittää pelkkä sukupuolineutraali pukeutuminen.

Muutama vuosi sitten tuli Neloselta dokumentti aiheenaan David Reimer:

http://fi.wikipedia.org/wiki/David_Reimer

Eli pienenä tytöksi muutettu poika yritettiin kasvattaa tyttönä, huonolla menestyksellä. Hän ei muuttunut pojasta tytöksi vaan pojasta silmätikuksi. Alaikäisenä hän oli täysin vanhempiensa armoilla ja joutui seksileikkiterapiaan. Tästä aiheutui lapselle henkistä kärsimystä ja vihaa vanhempiaan kohtaan. Aikuisena hän sitten lähti korjaushoitoon, omilla rahoillaan, henkisesti ja ruumiillisesti kärsineenä.

Lue lisää

Ethän sinä nyt ollenkaan kuuntele. Kyllä, pojasta ei voi kasvattaa tyttöä, tästäkin on kaikki samaa mieltä. Jos voisi, niin transsukupuolisia ei olisi olemassa.

MNBGO kirjoitti:

Omien mielihalujen ja ulkoatulevien normien yhteensovittaminen on elämisen arkea niin kaikille ihmisille kuin kaikille laumassa eläville ylipäätään, tavalla tai toisella. Joko olet porukassa porukan ehdoilla (ei välttämättä tavalla) tai porukan ulkopuolella. Myös sukupuoleltaan ei-yksiselitteinen tai muuten poikkeava voi olla porukan jäsen, omalla erikoisella tavallaan. Ympäristöstä eristäytyminen johtaa umpikujaan. Sellaisia ovat tosielämän realiteetit, meille kaikille.

"Kielteisyyttä" (tai holhoavuutta) ei aiheuta niinkään päänsisäiset asiat vaan käyttäytyminen eli ulospäin näkyvät teot. Pieni lapsi ei vielä tiedä millaisia ovat normit kodin ulkopuolella. Vanhempien sota vallitsevia normeja vastaan on pienelle lapselle ahdistavaa, isompi lapsi osaa jo luovia. Eräs kirkon päiväkerho Yhdysvalloissa sulki pienen pojan ulkopuolelleen koska tämä oli puettu mekkoon ja korkkareihin. Lasta haluttiin suojella kiusaamiselta. Entisenä erityislapsena tiedän hyvin miten kielteisesti leimautuminen vaikuttaa lapsen elämään.

Kyllä transtukipiste tekee pahan virheen jos se kuvittelee olevansa ympäristön normien ulko- ja yläpuolella yllyttäessään poikaa mekossa tarhaan/kouluun. "Meillä on oikeus" -menttaliteetilla ei ajeta mitään asiaa. Indira Gandhi aikoinaan sanoi että turhaan ihmiset vaativat oikeuksistaan, kyllä oikeudet tulevat ihan itsestään kunhan ensin hoitavat velvollisuutensa, ihan samalla tavoin kuin kevät seuraa talvea.

Kyllä tyttöpojat ja poikatytöt ansaitsisivat parempaa kohtelua. Yleensä heille riittää pelkkä sukupuolineutraali pukeutuminen.

Muutama vuosi sitten tuli Neloselta dokumentti aiheenaan David Reimer:

http://fi.wikipedia.org/wiki/David_Reimer

Eli pienenä tytöksi muutettu poika yritettiin kasvattaa tyttönä, huonolla menestyksellä. Hän ei muuttunut pojasta tytöksi vaan pojasta silmätikuksi. Alaikäisenä hän oli täysin vanhempiensa armoilla ja joutui seksileikkiterapiaan. Tästä aiheutui lapselle henkistä kärsimystä ja vihaa vanhempiaan kohtaan. Aikuisena hän sitten lähti korjaushoitoon, omilla rahoillaan, henkisesti ja ruumiillisesti kärsineenä.

Lue lisää

Jospa ottaisit selvää miten Transtukipiste toimii niin et väittäisi tuollaisia aivan tuulesta temmattuja mielipiteitä. Ei Transtukipisteellä eikä vanhempienkaan toimesta lasta yllytetä käyttäytymään epätyypillisesti sukupuoleltaan. Kyllä vanhemmat pyrkivät ensisijaisesti kasvattamaan lastaan syntymäsukupuolessaan.
Tuo Reimerin tapaus on käännekohta trans- ja intersukupuolisten hoidoissa. Tuohon saakka lääketiede oletti että lapsi voidaan kasvattaa vastakkaiseenkin sukupuoleen vaikka hänellä ei olisi siihen omaa halua tai taipumusta. Koska hoito epäonnistui, sen jälkeen luovuttiin kaikista psykiatrisista muutosyrityksistä korjata transsukupuolisten sukupuolenkokemusta psyykkisillä hoidoilla.

MNBGO kirjoitti:

Mitähän tuon hurjan luvun taakse kätkeytyy?

Ilmeisesti se että lapsena transsuksi leimatuista osa omaa transsu-identiteetin vielä kaksikymppisenäkin.

Kun pojalle aletaan jo tarhasta asti takomaan päähän että "hei sä oot oikeasti tyttö" ja hänet leimataan ympäristönsä silmissä niin kyllä siinä menee varmasti kuka tahansa hämilleen ja sekaisin. Ei lapsi osaa kritisoida vanhempiaan. Lapsi joutuu ympäristönsä syrjimäksi ja hän muodostaa itselleen kuplan jonka sisällä on hän itse, vanhempansa ja viranomaiset. Kuplan sisällä on pelkkää hyvää ja sen ulkopuolella pelkää pahaa. Kuplan ulkopuolinen maailma jää vieraaksi. Vähän sama juttu kuin kiihkouskovaisilla.

Sitten kun lapsi aikanaan opiskelun tai muun syyn vuoksi ajautuu kuplan ulkopuolelle, hänen silmänsä avautuvat. Hän on pettynyt, järkyttynyt ja vihainen. Sitten hän joko tappaa itsensä tai tekee täydellisen pesäeron entiseen.

Sitten on niitä tapauksia joissa vanhemmat olivat halunneet itselleen tytön mutta saivatkin pojat tai päinvastoin. Sitten he sotkevat omat hartaat toiveensa ja selkeät tosiasiat keskenään. Alkavat nähdä pojassaan tyttömäisiä piirteitä jopa äärimmäisyyksiin asti.

Lue lisää

Ajatuksesi oli niin outo, että vasta nyt viiveellä ymmärsin mitä kai ajoit takaa.

Ettäkö transsukupuolisia on sen verran kuin on siksi, että lapsia kannustetaan olemaan ja toimimaan vastoin syntymässä määriteltyä sukupuoltaan? Missähän todellisuudessa elät?

jjtggj kirjoitti:

Hei, etkö nyt ymmärrä, että sinä olet samaa mieltä kuin esim. minä, varmaan kaikki korjauksen läpikäyneet ja muut asiasta perillä olevat, Seta, Trasek, lääkärit jne?

Lasta ei pidä pakottaa sukupuoleen vanhempien fiiliksen mukaan. Ei syntymässä määriteltyyn eikä sen paremmin siihen, mikä sterotyyppisesti sopisi hänen temperamenttiinsa, kiinnostuksen kohteisiinsa tms.

Olemme samalla puolella. Rauhoitu, äläkä turhaan kuvittele että olisit tuonut tänne jotenkin vastalauseita herättävän mielipiteen. Vastalauseita voi herättää korkeintaan olkiukkoilusi.

Lue lisää

Olen normihetero mies. Olen käynyt tekun ja apukoulun. Todellisuudessa minulla ei ollut pienenä mitään sanavaltaa elämääni, erityislapsi kun olin. Lääkärit ja terapeutit laittoivat minun suuhuni omat sanansa. Olisin aina halunnut olla ihan kuin kaikki muutkin mutta en voinut olla sitä leimautumisen vuoksi. Koulun vaihtuminenkaan ei auttanut, mainepaketti seurasi aina (tavalliseen) ammattikouluun asti. Sosiaalinen elämä oli siis aika vähäistä.

Transtutkimuksethan tehdään mielisairaalajakson aikana. Tätä käytäntöä Seta on joskus arvostellut. Olin itse pienenä (8-9 v) mielisairaalan suljetulla lastenosastolla, tosin ihan muista syistä. Kasvatusmenetelmät olivat Kuttula-tyyppisiä. Lääkärit ja hoitajat olivat sadistisia puoskareita jotka pelkäsivät minua (pientä poikaa) aivan tolkuttomasti, puolustuskeinona oli minun leimaaminen poikkeavaksi konstilla millä hyvänsä. Sairaalan päähänpiinttymien kyseenalaistamista pidettiin mielisairautena joka taas oli (teko)syy hoidon jatkamiselle. Siellä ne kaikkitietäjät avasivat peili-ikkunan takana minun ja perheen yksityiselämää kuin kirurgi potilasta ja vanhempani olivat tästä onnensa kukkuloilla. Kyseisen sairaalan eristyskoppikäytännöstä on oikeuskanslerikin antanut huomautuksen sillä eristyskopissa tarpeet oli pakko tehdä lattialle. Eniten minua säälitti nuorimmat potilaat jotka olivat vasta kuusivuotiaita.

Jos osastolle olisi saapunut lapsi josta ei saa selvää, onko hän pika vai tyttö, niin silloin isommat potilaan olisivat tarkastaneet asian. Hullujenhuonereissu ja koko erityislapsen asema oli vanhempieni vakaa päätös ja he olivat hyvin tietoisia sairaalan epäkohdista.

Sairaalareissun jälkeen sosiaalinen elämäni vasta kurjistui, ikäiseni ja muutkin syrjivät minua koulussa ja sen ulkopuolella säälimättömästi. Entiset ystävät käänsivät minulle selän. Perheenjäsenet ja sukulaisetkin leimasivat minua minkä ehtivät, joten olin enimmäkseen yksin kunnes muutin toiselle paikkakunnalle.

Vanhempani ja heidän sossukaverinsa puhuivat lapsen täysivaltaisuudesta, "lapsen edusta", hössöttivät poikkeavuudesta ja käyttivät sosiaalivirastoretoriikkaa.

Tässä ftm tapaus Ryland (englanniksi) ja vastaavia on netti täynänsä:

https://www.youtube.com/watch?v=yAHCqnux2fk

Olikohan se huoneen muuttaminen (kohta 4:24) Rylandin oma tahto?

"Varsinkin alaikäisille suunnatut lääketieteelliset sukupuolenvaihdostoimenpiteet olisivat mielestäni äärimmäisen huono idea. Sellaisia on jo tarjolla ainakin Bostonissa, siitäkin huolimatta, että kyseisen klinikan omankin lääkärin mukaan vain 20 % lapsista, jotka ovat hämmentyneitä sukupuolestaan, ovat epävarmoja aikuisenakin."

http://sinisterministerr.blogspot.fi/2014/07/lapsen-luokittelu-transuksi-voi-kertoa.html

Sukupuolenvaihdokset ovat täysi-ikäisten ja täysivaltaisten asioita, vaateleikit ovat taas asia erikseen.

MNBGO kirjoitti:

Olen normihetero mies. Olen käynyt tekun ja apukoulun. Todellisuudessa minulla ei ollut pienenä mitään sanavaltaa elämääni, erityislapsi kun olin. Lääkärit ja terapeutit laittoivat minun suuhuni omat sanansa. Olisin aina halunnut olla ihan kuin kaikki muutkin mutta en voinut olla sitä leimautumisen vuoksi. Koulun vaihtuminenkaan ei auttanut, mainepaketti seurasi aina (tavalliseen) ammattikouluun asti. Sosiaalinen elämä oli siis aika vähäistä.

Transtutkimuksethan tehdään mielisairaalajakson aikana. Tätä käytäntöä Seta on joskus arvostellut. Olin itse pienenä (8-9 v) mielisairaalan suljetulla lastenosastolla, tosin ihan muista syistä. Kasvatusmenetelmät olivat Kuttula-tyyppisiä. Lääkärit ja hoitajat olivat sadistisia puoskareita jotka pelkäsivät minua (pientä poikaa) aivan tolkuttomasti, puolustuskeinona oli minun leimaaminen poikkeavaksi konstilla millä hyvänsä. Sairaalan päähänpiinttymien kyseenalaistamista pidettiin mielisairautena joka taas oli (teko)syy hoidon jatkamiselle. Siellä ne kaikkitietäjät avasivat peili-ikkunan takana minun ja perheen yksityiselämää kuin kirurgi potilasta ja vanhempani olivat tästä onnensa kukkuloilla. Kyseisen sairaalan eristyskoppikäytännöstä on oikeuskanslerikin antanut huomautuksen sillä eristyskopissa tarpeet oli pakko tehdä lattialle. Eniten minua säälitti nuorimmat potilaat jotka olivat vasta kuusivuotiaita.

Jos osastolle olisi saapunut lapsi josta ei saa selvää, onko hän pika vai tyttö, niin silloin isommat potilaan olisivat tarkastaneet asian. Hullujenhuonereissu ja koko erityislapsen asema oli vanhempieni vakaa päätös ja he olivat hyvin tietoisia sairaalan epäkohdista.

Sairaalareissun jälkeen sosiaalinen elämäni vasta kurjistui, ikäiseni ja muutkin syrjivät minua koulussa ja sen ulkopuolella säälimättömästi. Entiset ystävät käänsivät minulle selän. Perheenjäsenet ja sukulaisetkin leimasivat minua minkä ehtivät, joten olin enimmäkseen yksin kunnes muutin toiselle paikkakunnalle.

Vanhempani ja heidän sossukaverinsa puhuivat lapsen täysivaltaisuudesta, "lapsen edusta", hössöttivät poikkeavuudesta ja käyttivät sosiaalivirastoretoriikkaa.

Tässä ftm tapaus Ryland (englanniksi) ja vastaavia on netti täynänsä:

https://www.youtube.com/watch?v=yAHCqnux2fk

Olikohan se huoneen muuttaminen (kohta 4:24) Rylandin oma tahto?

"Varsinkin alaikäisille suunnatut lääketieteelliset sukupuolenvaihdostoimenpiteet olisivat mielestäni äärimmäisen huono idea. Sellaisia on jo tarjolla ainakin Bostonissa, siitäkin huolimatta, että kyseisen klinikan omankin lääkärin mukaan vain 20 % lapsista, jotka ovat hämmentyneitä sukupuolestaan, ovat epävarmoja aikuisenakin."

http://sinisterministerr.blogspot.fi/2014/07/lapsen-luokittelu-transuksi-voi-kertoa.html

Sukupuolenvaihdokset ovat täysi-ikäisten ja täysivaltaisten asioita, vaateleikit ovat taas asia erikseen.

Lue lisää

Karuja kokemuksia! Mutta tuskin sinua auttavat kuvitelmat siitä, että Suomessa tai missään lapsia pakotettaisiin (poikkeukset poislukien) pois syntymäsukupuolestaan. Pikemminkin on niin, että laitosoloissa lapset eivät saa ilmaista sukupuoltaan normista poikkeavasti, ja eritysnuorten (asperger, kehitysvamma) on muita vaikeampi päästä korjaushoitoihin.

Transtutkimuksia ei tehdä mielisairaalassa.

MNBGO kirjoitti: "Transtutkimuksethan tehdään mielisairaalajakson aikana."
No nyt ymmärrän miksi tietosi on noin hatarat. Olet ehkä lukenut jotain 1900 luvun puolivälin artikkelia transsukupuolisten hoidoista. Silloin tosiaan puhuttiin transseksuaaleista (virheellisesti). Transsukupuolisia ei ole tutkittu enää ikiaikoihin mielisairaalassa. Vaikka tutkimukset tehdäänkin vielä nykyisin psykiatrisin ja psykologisin menetelmin (erotusdiagnoosina), niitä ei tehdä mielisairaaloissa suljetulla osastolla vaan asianmukaisissa (kahdessa, HYKS ja TAYS) transtutkimusyksikössä poliklinikkakäynneillä.
Tietosi nykyaikaisesta transtutkimuksesta on hyvin hatarat, joten kehoitan vakavasti ottamaan asioista selvää mikäli aiot jatkaa keskustelua tällä palstalla.
"Olen normihetero mies."
Mitä tällainen "normihetero" mies yleensäkään tekee tällä palstalla? Vai etsitkö täältä jotain perversiosi täyttymystä.

MNBGO kirjoitti:

Olen normihetero mies. Olen käynyt tekun ja apukoulun. Todellisuudessa minulla ei ollut pienenä mitään sanavaltaa elämääni, erityislapsi kun olin. Lääkärit ja terapeutit laittoivat minun suuhuni omat sanansa. Olisin aina halunnut olla ihan kuin kaikki muutkin mutta en voinut olla sitä leimautumisen vuoksi. Koulun vaihtuminenkaan ei auttanut, mainepaketti seurasi aina (tavalliseen) ammattikouluun asti. Sosiaalinen elämä oli siis aika vähäistä.

Transtutkimuksethan tehdään mielisairaalajakson aikana. Tätä käytäntöä Seta on joskus arvostellut. Olin itse pienenä (8-9 v) mielisairaalan suljetulla lastenosastolla, tosin ihan muista syistä. Kasvatusmenetelmät olivat Kuttula-tyyppisiä. Lääkärit ja hoitajat olivat sadistisia puoskareita jotka pelkäsivät minua (pientä poikaa) aivan tolkuttomasti, puolustuskeinona oli minun leimaaminen poikkeavaksi konstilla millä hyvänsä. Sairaalan päähänpiinttymien kyseenalaistamista pidettiin mielisairautena joka taas oli (teko)syy hoidon jatkamiselle. Siellä ne kaikkitietäjät avasivat peili-ikkunan takana minun ja perheen yksityiselämää kuin kirurgi potilasta ja vanhempani olivat tästä onnensa kukkuloilla. Kyseisen sairaalan eristyskoppikäytännöstä on oikeuskanslerikin antanut huomautuksen sillä eristyskopissa tarpeet oli pakko tehdä lattialle. Eniten minua säälitti nuorimmat potilaat jotka olivat vasta kuusivuotiaita.

Jos osastolle olisi saapunut lapsi josta ei saa selvää, onko hän pika vai tyttö, niin silloin isommat potilaan olisivat tarkastaneet asian. Hullujenhuonereissu ja koko erityislapsen asema oli vanhempieni vakaa päätös ja he olivat hyvin tietoisia sairaalan epäkohdista.

Sairaalareissun jälkeen sosiaalinen elämäni vasta kurjistui, ikäiseni ja muutkin syrjivät minua koulussa ja sen ulkopuolella säälimättömästi. Entiset ystävät käänsivät minulle selän. Perheenjäsenet ja sukulaisetkin leimasivat minua minkä ehtivät, joten olin enimmäkseen yksin kunnes muutin toiselle paikkakunnalle.

Vanhempani ja heidän sossukaverinsa puhuivat lapsen täysivaltaisuudesta, "lapsen edusta", hössöttivät poikkeavuudesta ja käyttivät sosiaalivirastoretoriikkaa.

Tässä ftm tapaus Ryland (englanniksi) ja vastaavia on netti täynänsä:

https://www.youtube.com/watch?v=yAHCqnux2fk

Olikohan se huoneen muuttaminen (kohta 4:24) Rylandin oma tahto?

"Varsinkin alaikäisille suunnatut lääketieteelliset sukupuolenvaihdostoimenpiteet olisivat mielestäni äärimmäisen huono idea. Sellaisia on jo tarjolla ainakin Bostonissa, siitäkin huolimatta, että kyseisen klinikan omankin lääkärin mukaan vain 20 % lapsista, jotka ovat hämmentyneitä sukupuolestaan, ovat epävarmoja aikuisenakin."

http://sinisterministerr.blogspot.fi/2014/07/lapsen-luokittelu-transuksi-voi-kertoa.html

Sukupuolenvaihdokset ovat täysi-ikäisten ja täysivaltaisten asioita, vaateleikit ovat taas asia erikseen.

Lue lisää

Suomessa ei laiteta lapsia mielisairaalaan, psykiatriselle osastolle kylläkin. Eristyshuoneesta pääsee käymään vessassa, ja vähintään tunnin välein käydään kysymässä. Reilu 20 vuotta sitten sellaisessa ollessani hoitaja totesi, ettei lain mukaan ovea saa edes laittaa lukkoon.

MNBGO kirjoitti:

Tyttöpoikia ja poikatyttöjä kiinnostaa varsinkin tämä lainaus:

"Nykyisessä ajassa minut olisi todennäköisesti luokiteltu transsukupuoliseksi. Hiukseni olisi leikattu lyhyiksi (koska kaikilla pojillahan on lyhyt tukka, vai mitä?). Minulle olisi annettu 'poikien' vaatteita, siniseinäinen huone vaaleanpunaisen sijaan, ja minua olisi kehotettu teeskentelemään, että minulla on penis, ainakin kunnes sellainen voitaisiin kirurgisesti lisätä. Jos näin olisi käynyt, en osaa edes kuvitella, miten traumaattinen puberteetti-ikä olisi ollut minulle."

Netissä on hyvin paljon tapaus Rylandin kaltaisia tarinoita. Eli jos tyttö ei ole karikatyyrinen tyttö hänet pakotetaan karikatyyrisen pojan muottiin tai päinvastoin. Mitäpä jos kyse olikin alunperin vain harmittomasta vaateleikistä? Pienillä lapsilla on hyvin paljon erilaisia villityksiä jotka tulee ja menee, usein muutamassa päivässä.

Voi kumpa lapsi saisikin ilmaista itseään vapaasti KOTIOLOISSA mutta erityislapselle se ei ole mahdollista, poikkeavaksi leimatulla ei ole mitään määräysvaltaa omaan elämäänsä. Poikkeavuushössötys on tässä se ongelma.

Selvennetään nyt vielä että Ryland ei itse tehnyt päätöstä sukupuoli-identiteettinsä muutoksesta vaan sen tekivät hänen vanhempansa. Siis lapsi ei itse osaa muodostaa omia mielipiteitä, se kyky alkaa kehittyä vasta teini-iässä.

"lapsena epätyypillisesti sukupuoltaan ilmaisevista jotain 20-30 % tarvitsee myöhemmin korjaushoitoja."

Aika hurja luku sinulla. Tiedän monta pientä poikaa jotka ovat leikkineet prinsessaleikkejä. Pienten lasten vaateleikit ovat hyvin yleinen ilmiö ja se usein sotketaan transseksualisuuteen. Wikipedian mukaan tranvestiittejä on noin 1% väestöstä ja lehtitietojen mukaan transseksuaalisuus on sata kertaa tranvestismiä harvinaisempaa, joten transseksuaaleja on noin yksi kymmenestuhannesosa väestöstä.

Seta ei ole mikään asiantuntijajärjestö vaan etujärjestö.

Lue lisää

Minun hiukseni leikattiin lyhyiksi kuten pojilla usein, koska hiuksista huolehtiminen ei kiinnostanut, joten lyhyinä pysyivät siisteinä.
Poikien vaatteita sain, koska niitä sain ilmaiseksi vanhemmilta sukulaispojilta, eikä shoppailu kiinnostanut.
Sanottiin jatkuvasti, että olen tyttö - sitä en ollut eikä minusta naista tullut.

hguhfgwhfgouweh kirjoitti:

Minun hiukseni leikattiin lyhyiksi kuten pojilla usein, koska hiuksista huolehtiminen ei kiinnostanut, joten lyhyinä pysyivät siisteinä.
Poikien vaatteita sain, koska niitä sain ilmaiseksi vanhemmilta sukulaispojilta, eikä shoppailu kiinnostanut.
Sanottiin jatkuvasti, että olen tyttö - sitä en ollut eikä minusta naista tullut.

Lue lisää

Toki lapsi voi olla oikeastikin transsu (hyvin kirjava ilmiö muuten). Mutta yleensä hän haluaa olla sitä kaapissa, mikä on hyvin ymmärrettävää. Eikö ihmisillä saa olla salaisuuksia? On parempi että ihmiset eivät tuo päivänvaloon ihan kaikkia poikkeavuuksiaan. Hyviin tapoihin kuuluu kunnioittaa toisten salaisuuksia. Poikkeavuushössöttäjillä on mennyt julkinen ja yksityinen sekaisin.

Miksi viranomaiset pitää sotkea ihan kaikkeen?

Reimerin kaltaisia tapauksia on Amerikassa tuhansittain ja varmaan myös Suomessa. Joku on varmasti valittanut. Terveydenhuollon toimintatavoista on valiteltu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, laihoin tuloksin. Jos oikein kovaa valittaa niin voi olla että joku pikkutekijä voi saada pienen sakon, vuosien päästä. Reimeriä hoitanut tohtori Money ei ole saanut mitään rangaistusta, tosin Reimer itse ei (kai?) ole valittanutkaan. Jos maallikko olisi syyllistynyt tuollaisiin seksileikkiterapioihin, siitä olisi tullut linnaa.

Ihmisillä on liiallisia ja vääriä odotuksia terveydenhoidosta. Tyttö ei voi tuosta noin vain muuttua pojaksi kuin ei olisi tyttö koskaan ollutkaan. Translapsihoito jättää lapsen elämään pahan arven, olipa lopputulos mitä tahansa.

Onko sillä nyt niin väliä jos lapsi on poikatyttö tai tyttöpoika tai siltä väliltä?

MNBGO kirjoitti:

Toki lapsi voi olla oikeastikin transsu (hyvin kirjava ilmiö muuten). Mutta yleensä hän haluaa olla sitä kaapissa, mikä on hyvin ymmärrettävää. Eikö ihmisillä saa olla salaisuuksia? On parempi että ihmiset eivät tuo päivänvaloon ihan kaikkia poikkeavuuksiaan. Hyviin tapoihin kuuluu kunnioittaa toisten salaisuuksia. Poikkeavuushössöttäjillä on mennyt julkinen ja yksityinen sekaisin.

Miksi viranomaiset pitää sotkea ihan kaikkeen?

Reimerin kaltaisia tapauksia on Amerikassa tuhansittain ja varmaan myös Suomessa. Joku on varmasti valittanut. Terveydenhuollon toimintatavoista on valiteltu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, laihoin tuloksin. Jos oikein kovaa valittaa niin voi olla että joku pikkutekijä voi saada pienen sakon, vuosien päästä. Reimeriä hoitanut tohtori Money ei ole saanut mitään rangaistusta, tosin Reimer itse ei (kai?) ole valittanutkaan. Jos maallikko olisi syyllistynyt tuollaisiin seksileikkiterapioihin, siitä olisi tullut linnaa.

Ihmisillä on liiallisia ja vääriä odotuksia terveydenhoidosta. Tyttö ei voi tuosta noin vain muuttua pojaksi kuin ei olisi tyttö koskaan ollutkaan. Translapsihoito jättää lapsen elämään pahan arven, olipa lopputulos mitä tahansa.

Onko sillä nyt niin väliä jos lapsi on poikatyttö tai tyttöpoika tai siltä väliltä?

Lue lisää

En tiedä mitä transsuttelullasi tarkoitat, mutta transsukupuolinen nimenomaan ei halua olla kaapissa siinä mielessä, että fiilistelisi itsekseen sen sijaan, että toimisi sukupuolensa mukaisesti. Minä halusin pienenä leikkiä tyttöporukassa ja leikinkin, onneksi mua ei siitä toruttu. En voi mitenkään kuvitella että olisin pienenä halunnut pitää "poikkeavuuteni" "salaisuutena" ja mennä vastentahtoisesti mukaan poikien juttuihin, jotta olisin vaikuttanut "normaalimmalta". Kuten täällä on moneen kertaan sanottu, aikuiset eivät yleisesti ottaen hössötä normista poikkeamiseen vaan normissa pysymiseen.

"Miksi viranomaiset pitää sotkea ihan kaikkeen?"

Jos tarvitsee lääketieteellistä apua niin sitten pitää kääntyä terveydenhuollon puoleen. Jos henkilötunnuksen muuttaminen sukupuolen mukaiseksi helpottaa elämää niin viranomaisia siinäkin tarvitaan. Pienen lapsen kohdalla näin ei välttämättä tarvitse kääntyä viranomaisten puoleen, vaan hänen voi antaa olla ja toimia niin kuin toimii, mekossa tai housuissa.

"Reimerin kaltaisia tapauksia on Amerikassa tuhansittain ja varmaan myös Suomessa."

Tämä on ihan vain sinun fantasiaasi.

"Translapsihoito jättää lapsen elämään pahan arven, olipa lopputulos mitä tahansa."

Toistan, toistan: pieniä lapsia ei hoideta somaattisesti, vähän isompia hoidetaan murrosikää viivästyttävillä blokkereilla eikä muutoksia aiheuttavilla sukupuolihormoneilla, mutta hyvä että varsinaisia hormonihoitoja saavat nykyään alaikäisetkin. Hoitoja tehdään siksi että siitä on hyötyä lapselle, ei siksi että siitä on haittaa.

Niin, ja etkö nyt ymmärrä, että Reimerin tapaushan puhuu transhoitojen puolesta, eikä niitä vastaan?

Tässä taitaa olla se selvä ero transvestiitin ja transsukupuolisen naisen välillä.
Transnainen pukeutuu ja käyttäytyy kuin cis-nainen koska hän kokee itsensä kokonaisvaltaisesti naiseksi. Äärimmäinen naisellisuus ei ole tärkeää transnaiselle vaan tavallinen naisen elämä.
Transvestiitti taas pyrkii korostettuun naiselliseen pukeutumiseen ja käyttäytymiseen mahdollisuuksien rajoissa. Esimerkiksi pukeutumisessa on tärkeää pukeutua hameeseen/mekkoon tilanteesta riippumatta. Cis-nainen (ja myös transnainen) pukeutuu harvemmin hameeseen ja sen käyttöön on selvä syy, esimerkiksi jotkin juhlat jotka edellyttää hienompaa pukeutumista.