Viikon päästä töihin ... iiiiiik

niin lisäyksenä eli cibralexia 15 mg/pv

Kyl

Sinun täytyisi osata olla lempeä itseäsi kohtaan. Yritä ottaa ihan rauhassa ja ottaa oma aikasi asioiden oppimiseen. Ei kukaan odota että olisit heti töihin tullessasi täydellinen tai yhtä hyvä kuin pitkään töissä olleet. Virheitä sattuu, mutta niistä pitää vain yrittää oppia.

On parempi opetella kunnolla ja myöntää jos ei jotain osaa kuin näytellä tietävänsä kaiken ja ahdistua yksikseen.

Kun on pitkään jouten ja/tai poissa töistä, niin sitä alkaa "terveemmätkin" miettimään kaikenlaista. Sitten kun työt ja toiminta alkavat, niin se energia menee työntekoon eikä miettimiseen ja hommat luistavat. Ota ihan rennosti, kyllä ne asiat hoituu ajallaan. Tsemppiä elämään!

Vanha sanonta työ tekijäänsä opettaa pätee tänäkin päivänä. :-)

eikö tuommoset lääkkeet just lisää ahdistuneisuutta yms.? Kannattais testata lääkkeet ja toinen mikää lisää stressiä on kofeiini, eli esim. kahvi alas, niin johan lähteen. Öisinkin nukkuu paremmin, kun juo vaikka vain yhden kupin päivässä/aamulla kahvia. Kannattaa testata :)

Mene töihin ja ole ahdistunut. Jos et millään kestä, ota opamoxia, mutta muulloin hyväksy se, että ahdistaa. Muut huomaavat, että sua ahdistaa (ajattelee siis, että sua jännittää paljon). Mitä sitten? Useimpien reaktio on auttaa sua, eli on kärsivällisiä ja ystävällisiä. Oikeastaan muiden reaktiolla ei ole väliä, kunhan saat ne tiedot ja ohjauksen, joiden avulla pystyt uutta työtä tekemäänl.
Itse työ ei sulla kuitenkaan ole asiakaspalvelua tai jatkuvaa tiimityötä (näin arvelen), eli se ei ole ongelma.
Selviä uusien työkavereiden kohtaamisesta miten kuten, se ei ole tärkeää. Kysy, kun on pakko -kunhan saat kysymyksen ymmärretyksi ja saat ymmärrettävän vastauksen. Tärkeää on se, että osaat tehdä työsi -siihen sut palkattiin!
Ja jos keksit taikakeinon olla olematta ahdistunut, kerro!!!!!

Kuulostaa kovin tutulta. Ensimmäisenä yrittäisin päästä Ketipinorista eroon. Mulla myös kokeiltiin unettomuuteen jos vaikka ja mitä vuosikaudet. Ketipinor oli yksi pahimmista mitkä ns. piti ahdistusta ja paniikkia yllä.. Sun tarvii löytää hyvä lääkäri, joka osaa tehdä oikean diagnoosin ja siten myös lääkityksen. Mulla tollanen tilanne jatkui vuosikaudet. Välillä lähdin töistä kesken päivän milloin milläkin tekosyyllä. Kunnes pysähdyin ja jäin suosiolla pitkälle sairauslomalle. Diagnoosit yleinen ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Kokeilin jälleen eri lääkkeitä eivätkä auttaneet. Tilapäisesti söin busbironia hyvin pienillä annoksilla ja niiden avulla pääsin eteenpäin.
Ei auta vaikka tässä kirjoittaisi mitä tahansa sillä vain ja ainoastaan sinä itse tunnet ne paniikit ja ahdistukset. Nyt hetimiten varaat ajan psyk.sh;lle ja aloitat siitä. Terkkareiden yhteydessä on monesti myös depressio/ psyk.sh. Voimia

Aloitin työt maanantaina pitkän työttömyyden jälkeen. Estyneenä henkilönä vaikea kysyä asioita jatkuvalla syötöllä ja jatkuvassa epävarmuudessa elän sekä pelkään muita ihmisiä. Tänään sain kritiikkiä tuppisuisuudestani, kun tein virheen ihan vain siksi kun mokasin erään hyvin pienen tehtävän uudelleen toistamiseen ja en epävarmuuksissani halunnut kysyä sitä kymmenettä kertaa kun pelkään että muilla menee muhun hermot. Kyseessä on sijaisuus ja kuukauden päästä pitäisi vaihtaa paikkaa paikan mennessä remppaan joten tuskin olen sopeutunut kuukauden päästä vielä ja sitten pitääkin jo vaihtaa. Paikan sain muutenkin vain koska vuorotteluvapaan sijaisuus on kyseessä ja pakko palkata joku luuseri työtön.

No, ei saisi olla niin kriittinen itselleen ja en olekaan, mutta tämä naisihminen on aika kova minua kohtaan ja vaikuttaa aika armottomalta joten se pahentaa pelkojani. Sitten alan syyllistämään itseäni miksen ole jämäkämpi ja ui muiden kanssa kuin kala vedessä. Jatkuva pelko perseessä ja kaikki energia menee oman epävarmuuden peittelyyn, kotona sitten itken pari tuntia ja nukun pari tuntia yössä liian vähän. Nyt vain odottelen että tämä paska olisi jo ohi. Yritän kuitenkin huijata itseäni ja odotella, että hyväkin päivä koittaisi.

Sairautesi ovat pelkkiä itse keksimiäsi huijauksia, joita huijarilääkärit tukevat rahasta ja lahjuksista.
Tässä sinulle asiaa. Useat lääketieteen huiput pitävät psykiatriaa huijareiden aikaansaannoksena.
http://freetimelehti.com/psykiatria-laaketieteen-ruma-ankanpoikanen/

Minä aloitin paniikkihäiriötä sairastavana ihmisenä työt oltuani kolme vuotta kotona lasten kanssa. Onneksi sain oman työhuoneen, jossa ei niin ollut väliä jos sai paniikkikohtauksen. Ja sainhan minä niitä ja saan vieläkin silloin tällöin.

Minä käytän lääkkeenä serotoniinia ja sydämen tykytykseen Propralia. Rauhoittavana tarvittaessa Alprox, jota en onneksi enää juurikaan tarvitse, ehkä 1-2/v.

Neuvoisin vähentämään (jos siis käytät) kofeiinia ja jos tupakoit, niin tupakointia. Liikunta auttaa parempaan uneen ja myös jonkin verran paniikkihäiriöön.

Oletko kokeillut rentoutumista tai joogaa? Niistä myös hyvä apu. Itse saan nukahtamiseen avun piikkimatosta, tosin siihen turtuu jos joka ilta käyttää. Käytän n. kolmena iltana/vk.

Käy vaikka työpäivän lomassa vessassa hengittelemässä rauhallisesti; enemmän uloshengitystä, vähemmän sisäänhengitystä. Rentoudu pytyllä istuen pää alhaalla rentona.

Jos töissä tuntuu joku henkilö sellaiselta, jolle voit kertoa olostasi, niin kerro. Se tuo turvallisuuden tunnetta jos on joku ns. uskottu, jonka luo voit mennä esim. kohtauksen tullessa.

Tsemppiä, hyvin se menee! Minä olen samassa paikassa vielä ja aikaa on kulunut yli 10 v. Nyt muut ovat jo tottuneet sulkeutuneeseen luonteeseeni, eivätkä "vaadi" minua olemaan sosiaalisempi.

Virheitä saa tehdä ja niitä tulee kaikille. Se vaan on todellisuutta, että sellaiset itseään täynnä olevat kus´päät ja rääväsuiset vääristelijät vähättelevät aina omia mokiaan ja suurentelevat toisten virheitä.
Tällaisten kieroon manipulointi yrityksiin ei pidä vaan mennä / uskoa. Reippain mielin vain töihin ja mokailu kuuluu inhimillisyyteen.
Kukaan ei ole täydellinen ...

En ole aloittaja. Lähdin juosten pakoon töistä en saanut henkeä ja itkin vain. Toivottavasti mulle löytyy uutta työtä oon rahavaikeuksissa jos ei tuu..

Veroja voi maksaa myös työttömänä.

Toki työpaikoilla osataan epäillä jotain, jos työttömyyteen ei ole tolkullista syytä nähtävissä ja työterveyshuolto hoitaa sitten lopun, joten hermoilet aivan turhaan. Itse asiassa pääsisit vähemmällä kun heti kättelyssä sanoisit, että olet jännittäjä ja käytät siihen lääkitystä.

Kaikkein pahimmat masennuksen, ahdistuksen aiheuttajat nykyään jo melko helppo tunnistaa. Parrakas, löysä villapaita-kannattaa varoa! Jos vielä vanhat vakosamettihousut ja sandaalit, pakene välittömästi. Nämä pitäisi eristää muista ihmisistä aivan täydellisesti. Jos tunnet tervettä vtutusta vaikka juuri töiden alkamisen vuoksi, kyllä psykologi siitä ahdistuksen tai jonkin masennuksen vääntää. Tai loman alkamisesta tai lomasta, ihan mistä vaan. Ja siitähän et ilman lääkkeitä ja pitkiä terapioita selviä, kyllä sulle niin hienot diagnoosit tehdään. Sitten istut terapiassa pää täynnä vaikka mitä cipramiliä ym paskaa.No ei ahdista ei. Mutta eipä paljon muutakaan tunteita. Mutta eipä se olo hyväkään ole. Ei tunnu niitä terveitäkään tunteita. Mutta meneepähän kalliita lääkkeitä. Viimeiset 25v sitä masennusta on työnnetty ihan joka paikkaan. Sotketaan ne vtutukset ja masennukset samaan tuubiin. Ihmistä kun ihan oikeasti saa välillä harmittaa, jännittää ja pelottaa! Aivan terveitä tunteita joita pitää olla! Itse kiskoin lähes 20v vaikka minkälaisia mielialanappeja. Aina löytyi uusia ja mullistavia. Ja sitten, kokeellinen hoito tyroxiinillä ja kas, ei ole 5 vuoteen tarvinnut kuunnella ainuttakaan poppamiestä ahdistuksen takia. Ahdistaa kun sellaisen näkeekin. Eli käyhän Sinäkin kilpirauhaskokeessa. Vajaatoiminta todellakin voi pistää panikoimaan ja paljon muutakin. Samoin liikatoiminta. Ja pyydä kokeellinen hoito, raja-arvot hyvin hankalia tulkittavia ja se on millistä kiinni. Ja lääkitys on hyvin halpa eikä tarvitse sitä päätä hämmentää yhtään. Vaikuttaa siihen syyhyn eikä oireisiin. Joita nämä huijarit mielellään hoitelevat. Opamox ja Ketipinor ovat vaarallisia lääkkeitä, vahinkoja sattuu. Tiedän työni puolesta. Koitahan ilman niitä. Jännitys on ihan ok, ei mikään pelon aihe. Psykologi varmasti toista mieltä.

Hei. Laita ylös paperille kaikki mitä Sulle työssä neuvotaan, siis sen henkilön aikana, joka opetusta antaa. Hänkin kokee varmaan pääsevänsä helpommalla, kun ohjeet tulevat ylös. Tässä ei le mitään hävettävää- se on etu sinulle ja työpaikalle.

Sairastat ehkä Aspergerin tautia,ehkä olet invertti..?Molemmista löytyy netistä suuntaa antava testi.Autofobia voi olla myös kyseessä.MTT tai mikä se nykyään on,psykiatrille aika ja aloitetaan kartoitus mikä vaivaa.Aivan turhaa syödä mieliala-lääkkeitä!! Tulee vain apaattiseksi passiiviseksi itsemurhan hautojaksi.Ensin tarkka diagnoosi ja töitä sen mukaan,eli ei ilmeisesti ryhmätyötä jne.Pääasia että jätät lääkityksen ennen kuin diagnisoidaan.Lääkärit määräävät "tarttis tehrä jotain"-asenteella kun eivät tiedä mitä..

Ymmärrän, sama tilanne ollut itsellä aiemmin. Itse hain ja sain siihen apua, lääkkeiden lisäksi psykologista valmennusta ja pelkotilojen sietämisen harjoittelua. Kannattaa hakea sitäkin apua, vaikka se pässiltä kuulostaakin kaiken maailman rentoutusharjoitukset, mutta kun tosissaan yrität niin pikkuhiljaa alkaa helpottaa.. Ja aina pitäisi päästä eroon noista itseä mollaavista ajatuksista, entä jos "mokaan" tyyliin. Mitä ihmettä se sellainen mokaaminen on?! Työntekijän tehtävä on mennä töihin sovittuna aikana ja tehdä parhaansa työnantajan ohjeiden mukaan, jos tulee virhe, se on työnantajan vastuulla. Kaikki tekevät virheitä ja ne saa korjattua.

Nykyäänhän psykologit suosittelevat potilaan altistamista ahdistaville tilanteille. Esim. jos töihin meno tai työhaastattelu (vinkkejä: http://www.kolumbus.fi/tyohakemus_ja_cv/ ) ahdistaa, täytyisi potilaan kohdata pelkonsa turvallisessa ympäristössä useita kertoja, kunnes pelko katoaa.

Turhaa valitat, jos ei mitään isompaa

Olen ollut vuoden työttämänä,kyllästyin tätä tilannetta haluan ihmisten luokse)

Hei!

Itselläni oli joskus lukioikäisenä paniikkihäiriöoireita, koska olin masentunut ja ihmissuhteessa oli ongelmia. Kun ihmissuhde päättyi ja opettelin tietoisesti rentoutumaan, ei ole paniikkihäiriötä enää ollut. En syönyt lääkkeitä. Nykyisin heti, kun kun huomaan alkavani ahdistua, teen taas rentoutumisharjoituksia ja rentoutuneena mielikuvaharjoitteita, joissa kohtaan pelottavat/ahdistavat asiat turvallisesti. Jos alkaa mielikuvissakin ahdistaa, keskeytän sen niin, että rentoutan itseni uudelleen ja kokeilen uudelleen. Tämä toimii minulla. :)

Teen niin, että makaan selälläni silmät kiinni kädet sivuilla suorina ja jalat suorina. Alan hengitellä rauhallisesti syvään 6 ulos ja 6 sisään niin kauan, että hengitys tasaantuu tähän tahtiin. Sitten kipristän varpaita ja hengittelen rauhassa sisään ja ulos ja päästän ne rennoksi. Sitten jännitän sääriä, hengittelen rauhassa ja päästän rennoksi. Käyn näin koko kehon läpi kunnes tunnen, että koko kehoni on täysin rentoutunut. Joskus samaa paikkaa tarvitsee rentouttaa muutaman kerran. Sitten menen mielikuvissani pelottavaan/ahdistavaan tilanteeseen ja kuvittelen, mitä tapahtuu ja yritän pitää itseni edelleen rentona ja henigityksen rauhallisena. Jos alan ahdistua, teen uudestaan rentoutus- ja hengitysharjoituksia, jotta saan uudelleen vartaloni rennoksi ja hengityksen tasaiseksi ja yritän uudelleen. Lopulta saan asian suoritettua mielikuvissani niin, että olen rentona. Yritän myös miettiä positiviisia lopputuloksia tilanteille. Ja joskus negatiivisia, mutta että voisin nekin ottaa rennosti ahdistumatta.

Kannattaa kokeilla! Kirjastosta löytyy myös hyviä kirjoja, joissa ohjeita tietoisen rentoutumisen opetteluun! Kannattaa myös tietoisesti harjoitella positiivista ajattelua! Tsemppiä! :)

Hyvä kuuntelia tuon julki pyyntöösi vastaakseni. Sinun tarvitsee tietää henkilökohtaisista asioista enemmän kuulemasi ja suoran keskustelun välityksellä Pelkkien oletusten perusteella tehtävät päätöset aiheuttavat ahdistusta. sinulle kuuluu myös vastuu puheesta tai kontaktista ihmiseen kuitenkin vuorovaikutuksen tärkein tekijä on suora puhe edellä mainittu ja sosiaalisen turvattomuuden tunne liittyvät toisiinsa. ihminen tarvitsee välittääkseen tunteitaan sosiaalisia verkostoja. Tämän kaltainen hankala tilanne aiheuttaa riippuvuutta toissijaisista asioista ja hankaloitat itsellesi kuuluvien asioiden toteutumista. turhaan luovut toivostasi parantua jos kiroilet kiitän sinua siitä. Ehkä toistat itsellesi tavoittelemiasi asioita ilman johdon mukaista tavoitetta ja joudut paniikkiin. Kaikki johtuu samasta asiasta jos puhuisin sinulle huomaisit eron minun ja toisen ihmisen välillä ilman tavoitteita ei ole päämäärrää siitä kaikki saa alkunsa Tarkoitan hyvää seuratessani tilannettasi sitä on nautinnollista seurata sivusta koska olet puhunut tunteistasi täällä. Luulen sen auttavan sinua jaksamaan ja voittaaksesi pelot tarvitset vain aikaa totutellaksesi ympäristöihin ilman henkilökohtaisia mielenne mukaisia ajatelmiasi olisitte kaikki samalla viivalla minun kanssani joten miksi sitten kysyisit edes asiasta. Kannatan sinua lähtemään ja kokeilemaan mene perille asti niin voimaaksti kuin kykenet ja ole tyytyväinen se riittää aina olemaan tarpeeksi hyvä.

Olet narkkari.

Vielä löytyy nautinto jonka pystytte pilaamaan minulta. Nopeasti nyt, kiire on.

Itellä aikoinaan vaikutti myös Pepsi ja coca cola ja etenkin kahvi. Yritä kavereiden kanssa mennä tilaisuuksiin jossa on paljon ihmisiä. Anna pelkojen vaan tunteena tulla ja mennä. Robbie williamskin laulaa life is too short to be afraid.

Paljon aavisteltu asia on tönantajan ahdistelu. Tajutkaa miten tykkäätte.

Edellä nimimerkin Työhönsopeutujan neuvot ovat todella hyviä. Jätä nuo epäasialliset heittelyt omaan arvoonsa. Niistä voit kyllä huomata, että et todellakaan ole ainoa ahdistunut. Ahdistusta ja jännitystä ei tarvitse kieltää vaan sitä voi tutkailla, ja elää sen kanssa. Lykkyä töihin menoon!

Minullakin on ollut ahdistuneisuushäiriö ja jo aiemmin paniikkihäiriö lapsesta asti. Paniikkiin olen matkan varrella sopeutunut, mutta auhdistuneisuushäiriö meinasi tukehduttaa koko elämän. Hakeuduin terapiaan, jota on nyt jatkunut yli 2 vuotta. Olen käsitellyt kaikki ongelmani joka kantilta ja nyt olen vapaa ahdistuksesta, ainakin toistaiseksi. En ole kuitenkaan ollut masentunut kaikesta ahdistuksesta huolimatta ja olen kieltäytynyt lääkkeistä, kun en usko niiden parantavan mitään. Sivuvaikutuksetkin sekoittavat vaan lisää. Rauhoittaviakin on saanut melkein rukoilla tilapäiskäyttöön, johon on hyvä olla varalla ja henkisenä tukena vaikka vaan kaapissa. Terapia on kallista, mutta minulle se on ollut kyllä ainoa oikea tie vapaampaan loppuelämään.

"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon." Matt. 11:28

Herran rauhaa ei voita mikään :) Käänny Hänen puoleensa. (Itsekin kovienkin pelkotilojen kanssa kamppailleena tiedän, miten hirveetä voi olla...)

On normaalia jännittää, kun on ollut työelämästä jonkin aikaa pois. Sinun täytyy kohdata pelkosi, voit tehdä sen mielikuvaharjoittelulla.
Kuvittele tilannetta töissä ja sitä kuinka pelkäät, tunnet varmaan sydämesi jyskyttävän. Ei se mitään, ethän ole nyt oikeasti töissä.
Tee sama uudestaan, kun toistat tuon asian monta kertaa, niin tulet huomaamaan, kuinka sydämesi ei enää lyökään niin kiivasti.
Sama toimii sitten myös oikeassa tilanteessa. Pärjäät siellä paremmin ja pieni jännitys on ihan paikallaan, kunhan totut työhön saavutat rennon olon.
Muista, olemme kaikki vain ihmisiä.

Toivon että sinulle käy yhtä hyvä tuuri kuin itselleni toiden suteen eli
työkaverissa on joku joka ymartaa jänittämista ja käy kanssasi rauhalisesti asioita läpi. Ja hyväksyy virheet ja kertoo miten niitä voi vältää jne. Jänittäminen on kaksi piipuista. Toisaalta se merkitsee että otat osasi tosissaan ja haluat tehdä asiat oikein niiku pitääkin . Mutta toisaalta se vie valtavasti energiaa... jos puhutaa pelosta joka saa ihan vapisemaan asti. Jos vain sinulla on sielä joku jolle kehtaa kertoa niin kerro. Toivon onnea matkaan sillä itse olen kohdannu sekä sosiaalisten tilanteiden pelon että traumat ko ympäristö on ollu sopiva.
Itsellä menee vain Lamotrikin. Ketipinoria en suosittele. Kokeiltu mutta ei auttanu. Parempaa on itsesi hyväksyntä. Sinä nyt olet ihminen jolla on inhimilisyys etkä kone eli virhe mahdolisuus on olemassa.Pelosta (kannattaa lieventää ilmaisumuoto jänitykseksi ja ilmasta myös se että haluat oppia miten joku asia tehdään ko firmassa ja muutenkin miettiä mitä sanot ja miten . Lievennetyt/ns normaali ihmisen ilmaisut ymmärtää tavaliset tyhmät pulliasetki)kertominen. Itsesi tilanteeseen vieminen kerta toisen perästä niin että huomaat että hei .selvisit etkä kuolu siihen että mokasit tai teit virheen. Mä käyny ton läpi.
Ja voin sanoa että alkutaival on yhtä helvettiä ja tuntuu kauhealta susta ittestä . Yks kanssa on se että katso jos voit miten joku kokeneempi goleegasi. Mieluiten se pomon suosikki toimii ja koita matkia sitä. Joka duunipaikassa on aina se yks tai 2 jokka on suosikkeja. Vertaa omaa työtä ja tee joitaki asioita samoin ne. Jos tulee virheita. Kysele miten ne korjataan ja paina ohjeet mieleesi (kijoita itelle vaikka lunttilappu tai muistilista vastaiauuden varalle jos epäilet muistiasi. Ei oo noloa käytää semmoista aluksi apuna vaikka vähän vaivihkaa ja ajan myötä sitä ei tartte enää. Koska opit.). Mutta muuten en sano muutako että onnea matkaan. Ja koita kestää alkupaineet.....

Olen huomannut että länsimaissa on paljon tämmöisiä ihmisiä...kuvittele että kyöhämaissa ihmisillä ei ole mitään massenusta..vain ajatuksia mistä saada rahaa ruokaan lapselleen. Ja varmasti sodan aikana on ollut sama juttu. Nälkä pelastaa massenusta!

Ei ole ihme että Suomi on massenuksem maa..

..Mitä moninaisemmat ovat valtion lypsylehmienkin ongelmat.

Oletko ajatellut, että jatkuvassa lääkepöllyssä oleminen voisi vaikuttaa kykyysi muistaa ja oppia? Lisäten epävarmuuttasi?

Itseänikin ahdistaa isommat elämänmuutokset, uusi työpaikka, vanhassa työpaikassa lopettaminen, uusi poikaystävä ja ero, opintojen loppuminen tai alkaminen jne. Tähän ei nyt lasketa oikeasti isoja menetyksiä, koska niihin reaktioni on varsin oikeasuhtainen ja kaikki ymmärtävät surun toisin kuin näissä arkipäiväisissä ongelmissa.

Olen opetellut elämään ahdistukseni kanssa enkä tee siitä ns. numeroa vaan ajattelen, että se kuuluu asiaan. Kaikkia jännittää, kukaan ei osaa kaikkea heti ja usein myös ympäristössä voi olla vikaa. Olet esim. aloittanut työyhteisössä, jossa oli kasapäin ongelmia jo ennen sinun tuloasi. Jos joku on veemäinen se ei ole sinun vikasi vaan ko. ihmisellä on ongelmia! Toki jos oikeasti ryssit jatkuvasti on hyvä katsoa peiliin. :) Kuuntele itseäsi.

Kun on liikaa kotona, tulee kaikenlaisia häiriöitä ja pelkoja.

Mistä näitä ahdistuneita ja masentuneita oikein tulee ? Onko syy degeneroituneisuudessa eli suomalaisten sisäsiittoisuudessa kun mielenterveysongelmat sen kun lisääntyy.

Vai onko elämä täällä liian helppoa ja ihminen itse alkaa tekemään ongelmia itselleen kun ei tarvitse enää kamppailla ruuasta tai elintilasta.

Sinulle aloittaja; älä pelkää muita ihmisiä, kaikki tekee virheitä ja virheet on hyväksi niistä oppii ja viisastuu. Opettele myös nauramaan itsellesi, se auttaa kohentamaan itsetuntoa ja varmuutta. Lääkkeet auttaa oireisiin ei syihin.

Helpompaa on pölynä lattialla, kuin patsaana vasarana alla...
Ennakko pelko, on paha pelko.
Et sinä mokaa. Ja jos mokaat, korjaat sen. Menet töihin paikkaan, kuin paikkaan. Pitää oppia, kysyä ja tehdä. Koeajalla tutustut paikkaan. Sinulla ei ole työkokemusta, joten ainoa, mitä sinun pitää tehdä on tutustua työhösi,työpaikkaasi ja tehdä niitä töitä, joita sinulta odotetaan.
Vasta valmistuneena ja työkokemattomana, et voi mokata. Opiskelet ensimmäiset viikot työtä, johon menet. Joten relaa.
Ylös, ulos, lenkille, musa soimaan ja nauti viimeisistä lomapäivistäsi. Seuraavan kuun opiskelet työtäsi työpaikassa, jossa voit olla lopunelämäsi. Et sinä sitä mokaa, kunhan vähän nyt rentoudut ja pidät terveellä tavalla kivaa. Vaikka huvipuistossa hetken, tai kolmetuntia. Miten haluat.

Sielun sairas Suomi.

Nyt kun ne ylioppilaskirjoitukset on takana, niin kaipa sitten alkaa työelämän kirjoutukset aina siihen asti, että denever tabletti on vedetty sisuksiin. Tähän ahdistukseen ei enää auta denever, musta kalusteryhmä taikka kesä grillaus. Mikään ahdistushäiriöisen omantakeinen pikkutölväisy ei enää riitä. Täältä pesee denever tabletti tabletti teille vähintäänkin kerran päivässä aina sillon kun minua ahdistaa.

Olen itse joutunut sairaslomalle töistä ahdistuksen ja paniikin takia. Aloin pelkäämään töihin paluuta. Tässä muutama vinkki/ajatuksia jolla sain itseni psyykattua töihin.

- Ahdistushäiriöisenä on normaalia että pienetkin muutokset lisäävät ahdistusta, mut muista että sun paniikki on vain tämän hetkinen tunne, kun pääset aloittaa työt niin huomaat että hyvinhän se menee! ;) Aloittaminen on aina kaikista vaikeinta.

- Yritä nukkua hyvin, käy illalla esim lämpimässä suihkussa (rentouttaa yllättävän hyvin) ja käy peiton alle lukemaan jotain kirjaa tai muuta mukavaa, voit laittaa rentouttavaa musiikkia youtubesta soimaan taustalle.

- "Vapaaksi ahdistuksesta" kirja kannattaa lukea, siinä on tosi paljon hyödyllistä infoa sekä harjoitteluja!

- Muista hengittää syvään ja rauhallisesti!

Tsemppiä ja työniloa! :)

Tue nuorten suomalaista urheilua ja äänestä Jr Eliteä matkaan EM-kisoihin. Äänestys loppuu tänään, 31.5 ja voittoon tarvittaisiin 500 ääntä. Vetoan teihin Suomi24 käyttäjiin. Äänestys tapahtuu linkin kautta facebookin tai twitterin kautta. Muistathan jakaa linkkiä eteenpäin!
https://hyviatekoja.fi/fi/projekti/junior-elite-kohti-kilpa-cheerleadingin-kultaista-em-unelmaa