LASTENVALVOJAT

Ei kaikilla miehillä ole tunteita. Joillakin miehillä on CAPS LOCK.

UUTISET
KOTIMAA
Kotimaa 11.1.2010 klo 6:29 | päivitetty 6.6.2012 klo 18:26
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin
Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi jopa useammin kuin naiset. Perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.


Grafiikka perheväkivallan uhrien määrästä.
Kuva: YLE Uutisgrafiikka
Henkirikoksissa nainen on yhä miestä useammin parisuhdeväkivallan uhri. Vuosittain yli 20 naista kuolee nykyisen tai entisen puolisonsa surmaamina. Myös lievissä pahoinpitelyissä nainen on uhrina useammin kuin mies.

Nainen syyllistyy sen sijaan puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Tilastokeskuksen mukaan mies on uhrina jopa hieman useammin kuin nainen, vaikka luvut ovatkin lähellä toisiaan.

Vuonna 2008 perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen kohteeksi joutui 116 miestä ja 111 naista. Nämä ovat poliisin tietoon tulleita tapauksia. Vielä edellisvuonna naiset olivat uhreina useammin, mutta luvut olivat melko lähellä toisiaan silloinkin.

Tutkija Venla Salmi Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta toteaa, että perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.

- Ehkä taustalla on se, että naisen ajatellaan olevan haavoittuvampi uhri ja sillä tavalla halutaan korostaa naisuhrin asemaa, Salmi arvioi.

Turvakodissa miehiä ei juuri näy

Pääkaupungin Turvakodista useimmiten suojaa etsivät naiset ja lapset.

- On fyysistä ja psyykkistä pahoinpitelyä, väkivallan uhkaa, mutta usein myös monia muita pulmia. Meillä on asiakkaita kaikista yhteiskuntaluokista, sanoo turvakodin toiminnanjohtaja Karola Grönlund.

Vaikka mies on törkeän perheväkivallan uhrina yhä useammin, turvakodeissa heitä näkyy harvoin.

- Silloin kun miehet ottavat meihin yhteyttä, he saattavat sanoa, että poliisilta on tullut vähätteleviä kommentteja tai heille on jopa naureskeltu. Miehiä ei välttämättä oteta vakavasti, kun he pyytävät apua, turvakodin kriisityöntekijä Hanna Mikkonen kuvaa.

Väkivallan kierre voi jatkua

Tutkija Venla Salmi sanoo, että parisuhdeväkivalta on usein molemminpuolista ja toistuvaa. Taustalla ovat monet ongelmat.

- Erityisesti vakavan perheväkivallan kohdalla näkyvät samat tekijät kuin muun vakavan väkivallan kohdalla: päihdeongelmia, mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä.

Kriisityöntekijä Hanna Mikkosen mukaan päihde- ja mielenterveyspalvelut eivät ole riittäviä.

- Lääkitystä on saatavilla, mutta itse terapiatyöskentelyyn tarvittaisi enemmän välineitä. Siinä voitaisiin pureutua taustalla oleviin asioihin, Mikkonen miettii.

Joskus väkivallan kierre jatkuu perheessä sukupolvesta toiseen.

- Meillä on asiakkaita, jotka ovat olleet asiakkaina lapsina omien äitiensä kanssa ja tulevat tänne aikuisina omien lastensa kanssa, Karola Grönlund sanoo.

Lähteet: YLE Uutiset / Sari Aro ja Leena Räihälä
---------------------------------

Uusi isyyslaki voimaan 1.1.2016

Tasavallan presidentti on vahvistanut eduskunnan hyväksymän uuden isyylain ja se tulee voimaan ensi vuoden alussa.
Uusi isyyslaki sisältää monia menettelyllisiä helpotuksia: isyys voidaan esimerkiksi tunnustaa jo ennen lapsen syntymää.
Merkittävä muutos on myös isyyden vahvistamista koskevan kanneoikeuden palauttaminen takautuvasti niille, jotka ovat syntyneet avioliiton ulkopuolella ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa.
Nykyisen lain säännös kanneoikeuden rajoituksesta on jätetty soveltamatta, jos lapsella on ollut este käyttää kanneoikeuttaan vuosina 1976-1981, jolloin se oli edellisen kerran mahdollista. Ks. Korkeimman oikeuden päätös 30.1.2012.
Asianajaja Markku Fredmania kuultiin eduskunnassa asiantuntijana kolmeen kertaan uuden isyyslain säätämisen yhteydessä. Ks. Isyyslakiesitys ei kelvannut perustuslakivaliokunnalle
Avioliittoon perustuva ns. isyysolettama säilyy käytännössä ennallaan. Avioliittoon syntyvän lapsen isäksi todetaan siis jatkossakin lapsen äidin aviopuoliso.
Jos isyys ei määräydy äidin avioliiton perusteella, isyyden voi selvissä tapauksissa tunnustaa jo ennen lapsen syntymää äitiysneuvolakäynnin yhteydessä. Samalla pari voi tehdä sopimuksen lapsen yhteishuollosta.
Ennalta tunnustettu isyys on kuitenkin mahdollista peruuttaa 30 päivän kuluessa lapsen syntymästä. Epäselvissä tilanteissa tai muutoin niin haluttaessa isyyden selvittäminen ja tunnustaminen toimitetaan lastenvalvojan luona lapsen syntymän jälkeen kuten nykyisin.
Isyyden selvittämisessä siirrytään verikokeen ottamisen sijasta suun limakalvolta otettavaan solunäytteeseen, joka voidaan ottaa lastenvalvojan luona. Tämä nopeuttaa huomattavasti tulosten valmistumista.
Äidin vastustusoikeudesta luovutaan

Äidin oikeudesta vastustaa lapsen isän selvittämistä luovutaan. Tällä pyritään edistämään lapsen oikeutta tietää molemmat biologiset vanhempansa. Äidin sijaan päätöksen isyyden selvittämisen keskeyttämisestä voi rajatuissa tilanteissa tehdä lastenvalvoja.
Lastenvalvojien velvollisuus selvittää isyys laajentuu koskemaan myös 15-17 -vuotiaita, kun se nykyisin päättyy lapsen täytettyä 15 vuotta. Lapsella, joka on täyttänyt 15 vuotta, on kuitenkin oikeus kieltää isyyden selvittäminen.
Myös isänä itseään pitävän miehen kanneoikeutta laajennetaan. Mies voi jatkossa nostaa isyyden vahvistamista koskevan kanteen myös tunnustamatta isyyttään. Pääsääntö on jatkossakin, että perheen ulkopuoliset eivät voi vaatia aviomiehen isyyden kumoamista. Poikkeustapauksissa, joissa aviomies ei elä perheensä kanssa, isänä itseään pitävä mies voi kuitenkin nostaa isyyden kumoamista koskevan kanteen, jos hänen ja lapsen välille on muodostunut perheyhteyteen rinnastettava suhde.
Isyyden vahvistaminen takautuvasti mahdolliseksi

Avioliiton ulkopuolella ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa syntyneiden kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi palautetaan. Nykyisen lain tullessa voimaan vuonna 1976 kanneoikeus rajattiin viiteen vuoteen.
Lähtökohtana on, että perintöoikeus on tällöin sama kuin muillakin perillisillä. Perintöoikeutta ei kuitenkaan yleensä ole, jos perittävä henkilö on kuollut ennen 31. tammikuuta 2012. Säännöksen tarkoituksena on rajoittaa lain taannehtivia vaikutuksia jo toimitettuihin perinnönjakoihin.
Eduskunta edellyttää lausumassaan, että hallitus kiireellisesti valmistelee esityksen perinnönjaon peräyttämistä ja palautusvastuuta koskeviksi säännöksiksi sellaisia tapauksia varten, joissa avioliiton ulkopuolella ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa syntyneellä on uusien säännösten mukaan perintöoikeus. Näin voi olla, jos perittävä on kuollut 31.1.2012 tai sen jälkeen tai jos perintöoikeuden menetystä on pidettävä kohtuuttomana.
Eduskunta edellyttää myös, että hallitus arvioi perintö- ja testamenttisaannon vanhentumiseen sekä perinnönjaon peräyttämiseen ja palautusvastuuseen liittyviä yleisiä uudistustarpeita erityisesti oikeusvarmuuden ja omaisuuden suojan näkökulmasta.
---------------------------------------

Isilläkin on oikeus vanhemmuuteen - myös eron jälkeen

Tasa-arvovaltuutettu Tiedote 17.02.201.1

- Aika on ajanut vanhemmuutta koskevan lainsäädännön ohi. Tätä kuvaavat tasa-arvovaltuutetulle tulleet, syrjityiksi itsensä kokeneiden isien yhteydenotot, totesi tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen torstaina puhuessaan Tasa-arvoa erovanhemmuuteen - isät pois paitsiosta -projektin avoimessa foorumissa Tampereella.

Lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen näkökulmasta ongelmalliseksi on muodostunut esimerkiksi etävanhemman, useimmiten isän, asema. Tasa-arvovaltuutettu on tuoreessa lausunnossaan vastannut yhteishuoltajana olevalle etäisälle, joka ei saanut tietoja lapsensa esikoulun aloittamiseen liittyvistä asioista. Päivähoidossa yleisesti käytössä olevassa asiakastietojärjestelmässä ei kysytä tietoja etävanhemmista.

Tasa-arvovaltuutettu pitää tilannetta kestämättömänä.
- Etävanhemmalle on annettava mahdollisuudet myös käytännössä seurata oman lapsensa arkielämää. Asiakastietojärjestelmiä tulee kehittää niin, että ne ottavat huomioon yhteishuoltajuuden edellyttämät käytännön vaatimukset.

Moni valtuutettuun yhteyttä ottanut isä on myös epäillyt, että erotilanteissa sosiaaliviranomaiset suosivat naisia epäasiallisin perustein. Tunnetta on vahvistanut se, että enemmistö sosiaalityöntekijöistä on naisia ja että nykyään yhä useammin myös asiaa tuomioistuimessa käsittelevä tuomari on nainen.

- Mielestäni olisi paikallaan tehdä sosiaaliviranomaisten palvelujen osalta selvitys siitä, onko sukupuolella merkitystä ja suositaanko äitejä viranomaiskäytännöissä, kuten epäillään. Tuomioistuinten huoltajuusratkaisuista on jo olemassa vastaava tutkimus, Pirkko Mäkinen sanoi.

Lisäksi tasa-arvovaltuutettu toteaa, että vanhempainvapaasäännökset kohtelevat äitejä ja isiä eri tavoin. Sairausvakuutuslaissa määritellään, että vanhempainvapaan voi käyttää joko lapsen äiti tai isä, riippuen siitä, mitä vanhemmat keskenään sopivat. Oikeus työntekoon ja vanhempainrahan nostamiseen kuitenkin vaihtelee sukupuolen mukaan. Lapsen isällä on oikeus vanhempainrahaan, jos hän osallistuu lapsen hoitoon eikä ole tänä aikana ansiotyössä tai muussa omassa työssä. Äidille sitä vastoin voidaan maksaa vähimmäismäärän suuruista vanhempainrahaa, vaikka hän on samanaikaisesti ansiotyössä tai omassa työssä taikka opiskelee päätoimisesti ja saa opintotukilain mukaista opintorahaa.

Valtuutettu on useita kertoja vuodesta 2003 lähtien pyytänyt sosiaali- ja terveysministeriötä selvittämään mahdollisuudet sairausvakuutuslain muuttamiseksi siten, että vanhempainrahasäännökset olisivat samanlaiset isien ja äitien osalta. Asiaan ei kuitenkaan ole saatu muutosta. Kelan ohjeistus perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, ja moitteet onkin usein suunnattu Kelaa vastaan.
--------------------------------------

Perehtykää narsismiin!

Kolumni | Turun Sanomat | 13.11.2010 2:45 | 2
Jaa artikkeli:
Maailma on epäoikeudenmukainen paikka. Valitettavasti. Mutta, me saisimme siitä paljon oikeudenmukaisemman, jos ne ihmiset, jotka tekevät päätöksiä toisten ihmisten asioista, perehtyisivät narsismiin.

Erityisesti tuomarit, asianajajat, oikeusaputoimistojen juristit ja mm. lasten elatus- ja huoltajuusasioita käsittelevät sosiaalityöntekijät, ovat niitä ihmisiä, jotka voivat joutua täydellisen huijauksen kohteeksi, jos eivät ymmärrä mistä narsismissa on kyse.

Jos ei ole itse kohdannut pahasti narsistista ihmistä, on hyvin vaikea käsittää, minkälainen tällainen ihminen on käytökseltään ja olemukseltaan. He ovat aivan varmasti vahvasti edustettuina erilaisissa riita-asioissa.

Narsistinen ihminen saa tarinansa kuulostamaan uskottavalta, koska hänellä on usein vakuuttava ulosanti ja hän pystyy manipuloimaan kuulijansa uskomattomalla tavalla. Esimerkiksi avioerotilanteessa lasten huoltajuuteen liittyvissä riidoissa, puoliso on saattanut kertoa kokemastaan henkisestä väkivallasta, valheista ja petoksesta selkeitä esimerkkejä monen vuoden ajalta.

Hän on usein joutunut käymään monen vuoden terapian saadakseen itsensä jälleen henkisesti ehjäksi, koska narsisti on rikkonut hänet julmuudellaan toistuvasti. Silti tämä ei riitä näytöksi siitä, että se, josta erotaan, on sadistinen ihminen, jonka puheisiin ei voi luottaa.

Juristien ongelma on se, että juristin koulutus opettaa ihmisen ajattelemaan loogisesti ja luottamaan siihen, että jokainen ihminen pystyy ja haluaa toimia järkevästi. Ainoat rajoitteet ovat, että henkilö on julistettu holhouksen alaiseksi tai hänellä on mielenterveydellinen diagnoosi, jonka voi ajatella viittaavan alentuneeseen harkintakykyyn.

Narsismia ei yleensä diagnosoida, koska narsistiset ihmiset pystyvät elämään yhteiskunnassa ja menestymään; usein he ovat jopa erittäin menestyneitä. Narsismia voi siksikin olla vaikea ymmärtää ja oivaltaa henkilössä, jos hän on olemukseltaan fiksun ja filmaattisen tuntuinen, menestynyt, hyvin pukeutuva ja itsensä kaikin puolin hallitsevan tuntuinen, järkevästi keskusteleva ja huomaavaiselta vaikuttava henkilö. Eihän tällainen malli-ihminen mitenkään voi olla paha ihminen.

Kyllä näin voi olla ja siksi on tärkeätä tutustua siihen, mistä narsismissa on kyse ja miten narsistinen ihminen toimii ja miksi.

Nykymaailma suosii narsismia; korostamme ihmisten yksilöllisyyttä ja rohkeutta toimia omapäisesti. Siksi sekoitamme hyvin usein itsekkyyden yksilöllisyyteen ja häpeämättömyyden ja häikäilemättömyyden omapäiseen rohkeuteen.

Narsistisen ihmisen henkinen rakenne on osittain 2–3-vuotiaan tasolla, koska hänelle ei ole lapsuudessa kehittynyt kykyä käsitellä omaa häpeää. Siksi hän haluaa hallita kaikkea ympärillään ja kaikki ihmiset ovat olemassa hänen tarpeitaan varten. Hän ei kestä arvostelua, eikä hän osaa olla aidosti vastavuoroinen. Hän on usein hyvin älykäs ja ovela, koska hän on koko elämänsä opetellut kuinka manipuloida muita ihmisiä omaksi hyväkseen.

Muut ihmiset ovat hänelle esineitä. Hän ei kestä heikkouksia itsessään eikä toisissa. Itsessään hän ei näe niitä ja toisissa hän halveksii niitä syvästi. Hän ei osaa rakastaa toista ihmistä inhimillisenä kanssaihmisenä. Ja mikä surullisinta ja tärkeitä ymmärtää; tällaista ihmistä ei voi rakastaa terveeksi. Ihminen ei voi parantua, kun hän ei edes ymmärrä ja hyväksy, että hänessä on jotain hoidettavaa.

Tuomarit, juristit ja sosiaalityöntekijät, tehdään Suomesta oikeudenmukaisempi maa! Perehtykää tähän asiaan. Te kohtaatte näitä ihmisiä aivan varmasti. He ovat joukossamme joka päivä.

Anne-Liisa Palmu-Joronen
Kirjoittaja on oikeustieteen kandidaatti, johtajuuskouluttaja ja johdon työnohjaaja.
------------------------------------------------------

Pitkän linjan juristi uskoo, että narsismi on huomattavasti luultua useamman oikeudessä käsiteltävän riitajutun takana.

Asianaja Markku Salon mielestä erityisesti huoltajuusperusteluja käsittelevät sosiaalityöntekijät ovat alttiita narsistien pyöritykselle. Vahva narsistinen persoona saattaa vakuuttavuudellaan kääntää asiat päälaelleen.

”Tällaiset häirikköihmiset työllistävät erityisesti oikeuslaitosta huomattavasti enemmän kuin niin sanottu normaaliväestö. Sama kuormitus kohdistuu sosiaalitoimeen ja poliisiin”, uskoo 30 vuotta asianajajana toiminut Markku Salo.

Hän sanoo olleensa mukana noin 500 oikeudenkäynnissä, jossa hänen arvionsa mukaan osallisena on ollut persoonallisuudeltaan häiriintynyt ihminen. Salo korostaa ettei hän ole psykologi. Hän kuitenkin perustaa arvionsa siihen, että näissä tapauksissa maallikon ja juristin silmin henkilön toiminta näyttää poikkeuksellisen itsekeskeiseltä.

Salon mielestä narsistit puhuvat mustan valkoiseksi erityisesti huoltajuuskiistoissa.

”Kiireiset sosiaalityöntekijät tekevät olosuhdeselvityksen muutaman tunnin tapaamisen perusteella. Sen jälkeen oikeuteen lähtee arvio siitä, ovatko vanhemmat tai toinen heistä riittävän sopivia huoltajaksi. Näissä tilanteissa narsistin harjoittaman manipuloinnin vaara on suuri.”

”Normaali ihminenkin pystyy hämäämään hyvin sosiaalityöntekijöitä. Erityisen helppoa se on häiriöiselle ihmiselle, jolle valehteleminen on melkein ammatti.”

Salon mielestä psykologeja pitäisi aiempaa useammin saada mukaan huoltajuuden arviointeihin.

Markku Salon mukaan narsistit saattavat puhua itsensä sananmukaisesti puhtaiksi myös oikeussaleissa.

”Ei ole lainkaan harvinaista, että tällaisen kokonaisuuden seurauksena tulee vääriä ja huonoja päätöksiä.”

JOUNI SIPILÄ
---------------------------------------------------------------------------

Etelä-Karjalan Kesäyliopisto
Ammatillissivistävä koulutus Lappeenrannassa
Lapsi koston välineenä avioerossa

Lapsi koston välineenä ja lyömäaseena huoltajuusriidoissa ja eroissa
Koulutus on suunnattu lastensuojelun työntekijöille, lastensuojelulaitosten ja perhekotien henkilöstölle, sosiaalityöntekijöille, terveydenhuoltohenkilöstölle, psykiatrisen hoitotyön henkilöstölle, poliiseille, kasvatus- ja perheneuvolan työntekijöille, opettajille, juristeille, tuomareille ja syyttäjille, maahanmuuttajatyötä tekevälle henkilöstölle, seurakuntien työntekijöillle ja kriisityöntekijöille.

Sisältö

Lapsen ja toisen vanhemman suhteen tuhoaminen: kuka, miten ja miksi?
Merkitys ja psykososiaalinen oirehdinta lapsen kannalta
Tapausten oikeudellinen ja strateginen arviointi
Mitä voin ammattilaisena tehdä tilanteen purkamiseksi?
Koston psykologia: Miksi kostetaan, kuka kostaa? Onko kosto suloista?
Kosto avioeroperheessä: toisen vanhemmuuden tietoinen tuhoaminen.

Aika ja paikka
26.10.2011 klo 9.00 - 16.00
Kesäyliopisto, Lappeenranta.

Luennoitsijat
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian tohtori, erikoistutkija
Nyholm Jan-Olof, kriminaalipsykologian dosentti, varatuomari ja rikosylitarkastaja

Hinta
195 €, sisältää luentomateriaalin sekä aamu- ja päiväkahvin
Ilmoittautuminen 12.10.2011 mennessä
---------------------------------------------

Äitivammaisuus.

Psykiatri Martti Paloheimo käsitteli kirjassaan "Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat" aika laajastikin vaikeaa äiti tytär suhdetta, josta hän alkoi käyttämään ilmaisua "äitivammaisuus".

Paloheimon "äitivammaisuus" käsite perustuu hänen psykiatriselle vastaanotolleen hakeutuneiden naisten kertomuksiin omasta äiti-tytär suhteesta, jotka saattoivat olla hyvinkin karmeita tarinoita.

Kirjassaan sivulla 155-157 osiossa "Äidit" hän toteaa mm. seuraavaa.

"Olin jo vuosia omassa praktiikassani kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein naispotilaani kertoivat joutuneensa oman äitinsä taholtaan kokemaan karua ja suoranaiseen emotionaaliseen hylkäämiseen verrattavissa olevaa moitiskelua, tai piittaamattomuutta. Sellaista nähtiin tapahtuvan ei yksin lapsen ollessa pieni, vaan myöhemminkin, jatkuvasti pitkälle aikuisikään saakka.

Tämä havainto toistui niin tiheästi, että aloin mielessäni kutsua näitä potilaitani " äitivammaisiksi".

Tuon sanan keksin jo paljon ennen kuin minulle alkoi hahmottua uusi "kotivammaisuus" käsite. Kun kerran oli keksinyt tämän ajatuksen, rupesin epäilemään, että ehkä juuri äidin aiheuttamat kiusat, lähinnä hänen osoittamansa rakkaudettomuus kaikkine lieveilmiöineen, saattoi olla perimmäinen syy sille, että asianomainen ylipäätään etsiytyi psykiatrin puheille.

Se ehkä selitti osittain myös, miksi psykiatrien odotushuoneissa aina istui vuoroaan odottamassa enemmän naisia, kuin miehiä.

Keskustelussa kävikin tavallisesti ilmi, että olin ollut oikeassa. Lopulta uskalsin mennä suoraan asiaan ja tiedustella, minkälainen potilaani suhde äitiinsä oli ollut. Ja lähes aina, epämääräisenkin sairaudenkuvan muodostaman arvoituksen selityksenä on lopulta paljastunut myrkyttynyt äitisuhde. Se säätelee aikuisen naisen elämää lukemattomin tavoin.

Yritän hahmotella, mitkä seikat olisivat luonteenomaisimpia äitivammaisten tragediassa. Pelkistän havaintoni kolmeen painajaiseen, jotka varjostivat heidän elämäänsä:

Itseluottamus ja omanarvontunne on pysyvästi vaurioitunut. "En ansaitse itselleni mitään hyvää" . "Minun ei ole lupa olla onnellinen. "Ei minusta ole siihen eikä sellaisiin tehtäviin". " Ei kukaan voi minua rakastaa".

Mielen taustalla on ärtyisän vihaisen ja usein pilkallisen moitteen pelko -Pelkään jatkuvasti, niin mielettömältä kuin se onkin: Mitähän äiti sanoo!

Omaleimainen, psyvä surunkaltainen alakuloisuus. Olen jäänyt vaille jotain tärkeätä elämässä, jotain sellaista, mikä on auttamattomasti ohi ja jota en voi koskaan saada. Se on kuin tienvarrelle peruuttamattomasti jäänyt kaunis rakennus, jonne olisin ehkä voinut päästä asumaan, jos minua ei olisi estetty".

----------

Uusiisyyslaki helpottaa isyyden tunnustamista ja parantaa lapsen oikeuksia. Lähes puolet lapsista syntyy avioliiiton ulkopuolella. Lapsilla on jatkossa oikeus saada tietää biologinen isänsä, äidin vastustelusta huolimatta.
Laki astui voimaan 1.1.2016.

http://yle.fi/uutiset/uusi_isyyslaki_helpottaa_isyyden_tunnustamista_ja_parantaa_lapsen_oikeuksia/8564816
------------------------------------------------------------------------

Isilläkin on oikeus vanhemmuuteen - myös eron jälkeen

Tasa-arvovaltuutettu tiedote. 17.02.2011

- Aika on ajanut vanhemmuutta koskevan lainsäädännön ohi. Tätä kuvaavat tasa-arvovaltuutetulle tulleet, syrjityiksi itsensä kokeneiden isien yhteydenotot, totesi tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen torstaina puhuessaan Tasa-arvoa erovanhemmuuteen - isät pois paitsiosta -projektin avoimessa foorumissa Tampereella.

Lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen näkökulmasta ongelmalliseksi on muodostunut esimerkiksi etävanhemman, useimmiten isän, asema. Tasa-arvovaltuutettu on tuoreessa lausunnossaan vastannut yhteishuoltajana olevalle etäisälle, joka ei saanut tietoja lapsensa esikoulun aloittamiseen liittyvistä asioista. Päivähoidossa yleisesti käytössä olevassa asiakastietojärjestelmässä ei kysytä tietoja etävanhemmista.

Tasa-arvovaltuutettu pitää tilannetta kestämättömänä.
- Etävanhemmalle on annettava mahdollisuudet myös käytännössä seurata oman lapsensa arkielämää. Asiakastietojärjestelmiä tulee kehittää niin, että ne ottavat huomioon yhteishuoltajuuden edellyttämät käytännön vaatimukset.

Moni valtuutettuun yhteyttä ottanut isä on myös epäillyt, että erotilanteissa sosiaaliviranomaiset suosivat naisia epäasiallisin perustein. Tunnetta on vahvistanut se, että enemmistö sosiaalityöntekijöistä on naisia ja että nykyään yhä useammin myös asiaa tuomioistuimessa käsittelevä tuomari on nainen.

- Mielestäni olisi paikallaan tehdä sosiaaliviranomaisten palvelujen osalta selvitys siitä, onko sukupuolella merkitystä ja suositaanko äitejä viranomaiskäytännöissä, kuten epäillään. Tuomioistuinten huoltajuusratkaisuista on jo olemassa vastaava tutkimus, Pirkko Mäkinen sanoi.

Lisäksi tasa-arvovaltuutettu toteaa, että vanhempainvapaasäännökset kohtelevat äitejä ja isiä eri tavoin. Sairausvakuutuslaissa määritellään, että vanhempainvapaan voi käyttää joko lapsen äiti tai isä, riippuen siitä, mitä vanhemmat keskenään sopivat. Oikeus työntekoon ja vanhempainrahan nostamiseen kuitenkin vaihtelee sukupuolen mukaan. Lapsen isällä on oikeus vanhempainrahaan, jos hän osallistuu lapsen hoitoon eikä ole tänä aikana ansiotyössä tai muussa omassa työssä. Äidille sitä vastoin voidaan maksaa vähimmäismäärän suuruista vanhempainrahaa, vaikka hän on samanaikaisesti ansiotyössä tai omassa työssä taikka opiskelee päätoimisesti ja saa opintotukilain mukaista opintorahaa.

Valtuutettu on useita kertoja vuodesta 2003 lähtien pyytänyt sosiaali- ja terveysministeriötä selvittämään mahdollisuudet sairausvakuutuslain muuttamiseksi siten, että vanhempainrahasäännökset olisivat samanlaiset isien ja äitien osalta. Asiaan ei kuitenkaan ole saatu muutosta. Kelan ohjeistus perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, ja moitteet onkin usein suunnattu Kelaa vastaan.
-----------------------------------------------------

Kotimaa | Turun Sanomat | 18.2.2007 1:31 | 0
Jaa artikkeli:
ANNA KUUSELA

Lähes kymmenen prosenttia suomalaisista naisista voi joutua elämänsä aikana raiskatuksi. Raiskauksen tai sen yrityksen kokee elämänsä aikana jopa viidennes naisista.

Tuorein naisten kokemaa väkivaltaa selvittänyt tutkimus paljastaa, että vuoden aikana noin 15 000 naista pakotetaan seksuaaliseen kanssakäymiseen. Yleensä on arvioitu, että Suomessa tapahtuu vuosittain 6 000-10 000 raiskausta.

Tutkija Heini Kainulainen Alkoholitutkimussäätiöstä tyrmää vanhan arvion aivan liian alhaisena.

- Se on ikivanha luku, joka ei perustu yhtään mihinkään, Kainulainen sanoo.

Erikoissuunnittelija Minna Piispa oikeusministeriöstä korostaa, että raiskausten tarkkaa lukumäärää on mahdoton tietää. Joulukuussa valmistunut tutkimus kertoo suuruusluokan.

Luvut ovat tutkijankin mielestä hätkähdyttävän suuria, kun mukaan lasketaan yritykset. Joka vuosi noin 46 000 naista pakotetaan tai yritetään pakottaa seksuaaliseen kanssakäymiseen.

Piispa kertoo, että mukaan ei ole edes laskettu tapauksia, joissa nainen on painostettu sukupuoliyhteyteen.

Luvuissa ovat mukana tilanteet, joissa nainen oli puolustuskyvyttömässä tilassa eli päihtynyt, nukkumassa tai sammunut.

Kyselytutkimuksessa ei käytetty sanaa raiskaus. 18-74-vuotiailta naisilta kysyttiin, onko heidät pakotettu tai yritetty pakottaa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tutkimus lähetettiin 7 000 naiselle, ja vastauksia tuli lähes 4 500. Tutkimus valmistui joulukuussa.

Aiemmin asiaa on tutkittu kyselyllä vuonna 1998 valmistuneessa Usko, toivo, hakkaus -tutkimuksessa. Uudessa tutkimuksessa seksuaalista väkivaltaa koskevat kysymykset muotoiltiin tarkemmin.

VUODESSA 500 RIKOSILMOITUSTA
Poliisin tietoon tulee vain noin 500 raiskausta vuodessa. Myös raiskauksen yritys on rikos. Vain kymmenisen prosenttia rikosilmoituksista johtaa syytteen nostamiseen.

Viime vuosina rikosilmoitusten määrä on jonkin verran kasvanut. Sen on arveltu johtuvan ilmoituskynnyksen madaltumisesta.

Raiskaustutkimusten määrä on hieman lisääntynyt Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Tyksissä tutkittiin viime vuonna 45 aikuista raiskauksen uhria, kun vuonna 2000 tutkimuksia tehtiin 33.

Raiskaus on edelleen tabu, josta ei kahvipöytäkeskusteluissa puhuta.

- Sitä hävetään ja monet uhrit syyllistävät itseään, Piispa toteaa.

Myös ympäristö voi syyllistää uhria ravintolaan tai jatkoille lähtemisestä sekä alkoholin käyttämisestä.

Piispa arvelee, että etenkin teini-ikäisten tyttöjen raiskaukset jäävät pimentoon.

- Tytöt eivät kerro niistä edes ystävilleen.

PUSKARAISKAAJIA PIENI OSA
Rikosuhripäivystyksen aluevastaava Tiina Rantanen muistuttaa, että osa naisista joutuu parisuhteessa raiskauksen uhriksi useita kertoja.

Rantanen kertoo, että uhrit eivät itsekään aina miellä tapahtunutta raiskaukseksi. Yleinen mielikuva on, että vieras ihminen hiipii puskasta kimppuun.

- Suurin osa raiskauksista tapahtuu tuttujen kesken, ja juuri ne jätetään helposti ilmoittamatta, Rantanen painottaa.

Raiskattujen miesten kynnys ilmoittaa tapahtuneesta on vielä korkeampi. Rikosuhripäivystykseen on vuosien varrella ottanut yhteyttä vain muutamia raiskattuja miehiä.

- Yksikään heistä ei ole uskaltautunut keskusteluryhmiimme.

VERTAISTUKEA VAIN ISOISSA KAUPUNGEISSA
Rantasen mielestä raiskatut eivät aina saa tarpeeksi tukea. Esimerkiksi vertaistukiryhmiä on vain suurimmissa kaupungeissa.

Rantanen sanoo, että pienessä kunnassa asuvan voi olla vaikeaa hakea apua, kun "kaikki tuntevat kaikki". Viranomaisten ja lääkärien asiantuntemus vaihtelee.

- Pienissä terveyskeskuksissa ei välttämättä ole ikinä tehty raiskaustutkimuksia, Rantanen kertoo.

TS/Timo Jerkku<br />Tyksin naistenklinikalla tehtiin viime vuonna 45 raiskaustutkimusta. Määrä on hieman suurempi kuin edellisinä vuosina.
--------
Uskomatonta valehtelua , viranomaisille ja lastensuojelijelijoille.
Suomessa on noin 2,5 miljoonaa naista.
------------------------------

Lapsistaan vieraannutettu isä: Elatusmaksut ovat ainoa asia, joka muistuttaa lasten olemassaolosta.
Manipuloiva vanhempi voi vieraannuttaa etävanhemman lapsestaan totaalisesti, eikä ilmiötä tunnisteta sosiaalitoimessa, tai käräjäoikeudessa.
Vihdoinkin oikeustieteen tohtori Anja Hannuniemen tutkimukset isien syrjinnästä on saamassa julkisuutta.
Toivottavasti isättömät lapset ja lapsettomat isät saavat tulevaisuudessa lisää oikeuksia.

http://yle.fi/uutiset/lapsistaan_vieraannutettu_isa_elatusmaksut_ovat_ainoa_asia_joka_muistuttaa_lasten_olemassaolosta/8577685
----------------------------------------------------------------------

Miesten väheksymisestä huolestunut Vaaranen:
Naisten monopoli lapsiinsa pitäisi poistaa.

http://yle.fi/uutiset/miesten_vaheksymisesta_huolestunut_vaaranen_naisten_monopoli_lapsiinsa_pitaisi_poistaa/8600702
----------------------------------------------------

Tasa-arvotiedon keskus Minna sivustolla on tuoretta tietoa uusista käytännöistä, joidenka avulla miesten ja naisten tasa-arvoa parannetaan.

https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/yhteystiedot/tasa-arvotiedon-keskus-minna
------------------------------------------------------------------

Väkivaltasyytös ei yksin auta äitiä voittamaan huoltajuuskiistaa

KOTIMAA JULKAISTU 31.10.2010 11:00 (PÄIVITETTY 01.11.2010 21:36) 0
Lastensuojelun Keskusliitto kertoo tiistaina lapsiperheiden eroauttamisen kehittämistarpeista.
Väkivaltasyytökset eivät ole oikeudessa äitien valttikortteja, joilla he voittavat huoltajuuskiistat.
Väitetään, että äiti voittaa avioeroriidan käräjillä syyttämällä isää väkivallasta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Uskomus on väärä.

Huoltajuusriitoja tutkinut Teija Hautanen havaitsi, että väkivaltasyytökset eivät ole oikeudessa äitien valttikortteja, joilla he voittavat kiistat.

Hautasen mukaan tuomioistuimissa väkivallasta vaaditaan muutakin näyttöä kuin toisen vanhemman kertomus. Vaikka väkivallasta olisi riittävästi näyttöä, viranomaiset eivät välttämättä anna sille painoarvoa päätöksissään ja suosituksissaan, hän arvioi.

Väitöskirjassa on selvitetty, miten käräjä- ja hovioikeuksissa on käsitelty huoltajuusriitoja, joissa on esitetty väitteitä perheväkivallasta. Tiedot tutkija on koonnut oikeudenkäyntiasiakirjoista.

Huoltajuusriidoissa oikeusistuimet tarkastelevat vanhemmuutta ja lasten elämää monesta näkökulmasta. Lähtökohtana on lapsenhuoltolaki, joka korostaa molempien vanhempien merkitystä.

Tutkimuksen aineistossa on 158 riitaa vuosilta 2001-2003. Kaikissa oli esitetty väite toisen tai molempien vanhempien väkivaltaisuudesta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tietoja kerättiin kolmesta käräjäoikeudesta ja neljästä hovioikeudesta.

Aineisto osoitti, että väitteet ja kuvaukset fyysisestä väkivallasta ovat oikeuteen viedyissä riidoissa tavallisia. Joissakin hovioikeuksissa väkivallasta oli mainintoja jopa joka toisessa kiistassa. Isän väkivaltaisuus oli aineistossa selvästi yleisempää kuin äidin.

Väkivaltaan ei haluta ottaa kantaa

Hautasen mielestä viranomaiset eivät käsittele väkivaltaväitteitä järjestelmällisesti määritellessään lapsen etua.

– Väkivaltaa ei kirjata systemaattisesti asiakirjoihin eikä sitä arvioida ja tulkita yhdenmukaisesti ja ennakoitavasti, hän kirjoittaa.

Ratkaisuissa väkivalta oli vain harvoin keskeinen arvioinnin kohde. Tuomarit ja selvityksiä antavat sosiaalityöntekijät eivät aina edes ottaneet kantaa väkivaltaväitteisiin.

– Väkivaltaa koskeva kielenkäyttö on usein sekä tuomareilla että sosiaalityöntekijöillä epätarkkaa, ympäripyöreää ja jopa silottelevaa, tutkija arvioi.

Väitöskirja tarkastettiin lauantaina Tampereen yliopistossa.

(MTV3 – STT)
------------------------------------------------------------------------

Epäkohdat, kaltoinkohtelu ja väkivalta lastensuojelun sijaishuollossa.
Sosiaali- ja Terveysministeriö. Jyväskylän Yliopisto.

http://stm.fi/epakohdat-lastensuojelun-sijaishuollossa
--------------------------------------------------------------------------

Epäkohdat, kaltoinkohtelu ja väkivalta lastensuojelun sijaishuollossa
Lastensuojelun laitosten ja sijaisperheiden tehtävänä on mahdollistaa sijoitetulle lapselle turvallinen lapsuus. Joskus tehtävä ei toteudu ja lapsi kokee sijaishuollossa epäkohtia, kaltoinkohtelua ja jopa väkivaltaa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt selvityksen huostaanotettujen lasten kokemista epäkohdista, kaltoinkohtelusta ja väkivallasta. Selvityksen näkökulma on kokemuspohjainen. Selvitys toteutetaan pääosin haastatteluina.

Selvitys kattaa ajallisesti jakson vuodesta 1937 vuoteen 1983 eli ensimmäisen lastensuojelulain aikaisen sijaishuollon. Vuonna 1984 voimaan tullut lastensuojelulaki muutti lastensuojelun toimintaperiaatteita merkittävästi. Siksi tarkastelua ei uloteta toisen lain tai sen jälkeisen lastensuojelun aikaan. Selvitys kohdistuu niin laitoksiin kuin perheisiin sijoitettujen lasten kokemuksiin.

Selvitystyön tavoitteet
Tuottaa tietoa sijaishuollossa koetuista epäkohdista, kaltoinkohtelusta ja väkivallasta ja niiden luonteesta sekä niiden ilmitulon ja niihin puuttumisen mekanismeista.
Tuoda näkyviin sijoitettujen lasten sijaishuollossa kokemien epäkohtien, kaltoinkohtelun ja väkivallan hyväksymättömyys.
Luoda rakenteita ja käytäntöjä, jotka estävät epäkohtien, väkivallan ja kaltoinkohtelun tapahtumista nykyisessä (ja tulevassa) sijaishuollossa.
Erityispiirteet
Oleellinen ero esimerkiksi perheessä tai koulussa tapahtuvaan väkivaltaan tai kaltoinkohteluun on siinä, että sijaishuollossa lapset ovat olleet huostaanotettuina erityisesti julkisen vallan kasvatuksessa ja vastuussa.

Haastavaa on se, miten nykypäivänä voidaan ymmärtää menneen lastensuojelun sijaishuollon kasvatuskäytäntöjä, jotka silloin olivat osa tavanomaista laitos- tai perhekasvatusta, mutta joita nykyään pidetään ruumiilliseen itsemääräämisoikeuteen puuttumisena, väkivaltaisina ja ehkä jopa lainvastaisina.

Selvityksen vaiheet
Sosiaali- ja terveysministeriö kilpailutti selvityksen. Toteuttajaksi valittiin Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitos. Laitoksen tutkijat aloittivat haastattelut syksyllä 2014.

Selvitys lastensuojelun menneisyydestä (Jyväskylän yliopisto)
Selvitystyön suunnitelma

Onko sinulla kokemusta epäkohdista?
Haastattelut perustuvat vapaaehtoiseen yhteydenottoon. Haastatteluissa ei kerätä henkilö- tai yksikkökohtaisia tietoja, ja tiedot käsitellään luottamuksellisesti.

Voit ilmoittautua haastatteluun, mikäli olet itse kokenut epäkohtia, kaltoinkohtelua tai väkivaltaa lastensuojelulaitoksissa tai sijaisperheissä 1930-80-luvuilla. Haastatteluun voi ilmoittautua myös, jos on nähnyt tai kuullut niistä tai ollut itse niitä aiheuttamassa. Yhteydenottaja voi olla lapsuudessaan sijoitettuna ollut henkilö, hänen omaisensa, työntekijä, perhehoitaja tai joku muu, sijaishuollon kaltoinkohteluun liittynyt henkilö.

Haastatteluihin voi ilmoittautua numeroon 040 805 3930 (Jyväskylän yliopisto), sähköpostiin [email protected] tai suojatulla lomakkeella.

Ilmoittautuminen haastatteluun (Jyväskylän yliopisto)

Taustatietoja
Vuonna 1937 oli huostaanotettuna 32 352 lasta. Vuonna 1983 vastaava luku oli 8 537.
Ensimmäinen lastensuojelulaki tuli voimaan 1936. Sitä kutsuttiin usein huostaanottolaiksi, sillä huostaanotto oli käytetyin toimenpide.

Avohuollollisten toimenpiteiden rooli (esim. neuvonta, ohjaus, varoitus, valvonta) kasvoi 70-luvulla ja vahvistui entisestään 80-luvulla.

Ruumiillinen kuritus kiellettiin lastensuojelulaitoksissa, ennen kuin se kiellettiin osana perheiden kasvatusta. Kielto toteutettiin portaittain: esimerkiksi joidenkin kuntien lastensuojelulaitoksissa ruumiillinen kuritus kiellettiin 1950-luvun alussa. Viimeisenä se kiellettiin maamme koulukodeissa vuonna 1965.

Vastaavanlaisia selvityksiä on tehty muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Tanskassa, Irlannissa, Walesissa, Skotlannissa, Hollannissa, Australiassa ja Kanadassa. Selvitysten taustalla on havaintoja siitä, että sijaishuolto ei ole kyennyt tarjoamaan sijoitetuille lapsille lapsuutta ilman epäkohtia, kaltoinkohtelua ja väkivaltaa.
----------------------------------------------

Ministeri Huovinen myöntää lastensuojelun ongelmat.
Tilanne on paikoin kohtuuton.

http://www.hs.fi/kaupunki/a1305894628455
-----------------------------------------------------------------------------------

Vanhemmuus - mitä se on?
Akuutti ohjelma haluaa kuulla kokemuksesi.
Ota kantaa.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/26/vanhemmuus-mita-se-akuutti-haluaa-kuulla-kokemuksesi
--------------------------------------------------------------------------

Lasten ja isien ongelmat johtuvat määrättyjen tahojen vääristelevistä tiedoista ja tutkimuksista. Tässä oiva esimerkki.
SDP:n kansanesustaja Satu Taavitsainen.
Joka 6. minuutti Suomessa nainen joutuu avo-, tai aviopuolisonsa pahoinpitelemäksi. Tämän mukaan:
Tunissa 60.
Vuorokaudessa 1.440.
Kuukaudessa 43.200.
Vuodessa 518.400.

http://demokraatti.fi/55791-2/
------------------------------------------------------------------------------