eläkeläisen hätävara-rahasto

Minäkin sain hätävararahasto säästöön. Eikä ole tuli hännän alla sitä käyttämään.

pakko se on joku hätävararaha kotona olla. Pitemmällä aikavälillä se onnistuu kun malttaa olla ottamatta pikkuhätään. Joskus tulee kuitenkin se isompi tarve.

on älytöntä piilottaa itseltään rahaa. höperöt vanhukset sitä tekevät. elävät leivänmurusilla ja rahaa on tuhansittain jossain piilossa mutta eivät muista missä. jos muistavat edes itse piilottaneensa. ihmettelevät vain kun kaikki rahat menee siitä huolimatta että elää leivänmurusilla.

varsinkin kun kyse on hätävaroista..

perikunta niitä rahoja sitten vie roinan mukana kaatopaikalle..

jos on niin holtiton rahankäyttäjä ettei pysty pitämään säästöjä koskemattomina, niin ei kannata säästää lainkaan.

Minulla on onnea ollut mukana että olen pystynyt säästämään pienen summan, sitä alituiseen ajattelematta. Kun sen hetkeksi unohtaa, niin muistaessa on iloinen mieli siitä, ettei ole kaikki mennyt. Joskus pienituloisella pennin ja vitosen säästäminen on ainut keino saada säästöön jotain. On yksinkertaisesti suuret menot, asunto maksaa jne...
kyllä minullakin on Vararahaston, pieni. Pennosista koottu ja vain hätätilanteessa käytän sitä. Muut ei tiedä sen olemassa olosta, elleivät kysele.

TARKOITTAAKO ALOITTAJA NÄITÄ KAUPASSA KÄYNTEJÄ
https://youtu.be/PSIas-L0Ok4
NOO NÄITTE JÄLKEE JÄÄ SINNE KAUPPA REISSU JÄLKEE RAHAA MUUTAMA KYMPPI PER KERTA SÄÄSTÖÖ

Kun ruokaan jää kk muutama kymppi tai vähän yli satanen, niin jo se, että pystyy loppukuulle säästämään lääkemenoihin, ruokaan, autokyyteihin ja lääkäri kuluihin on minulle unelmista suurimpia. Ei kaikki pidä hätävararahasto kotona näitä asioita varten, mutta jos elät 800-1000 eurolla kk , niin silloin pienikin säästö on onni. Kun lisäksi naapuri syö 5 kg perunasäkistä kahdeksaa perunaa lukuun ottamatta melkein kaiken, kun nimittäin huomaa sen ison perunasäkistä jo loppuneen ennenkuin itse kerkesi käyttää, niin silloinkin naapurin syöttäminen on jotain. Jos naapuri etsii ruokaa ja haluat hänestä eroon, niin teepä sama, minkä minä tein, että kanna mukanasi tärkein omaisuus eli pankkikortti, avaimet ja puhelin. Jos tämäkään ei auta, niin rupea säästämään estoja pankissa hyväksi käyttäen. Silloin olet omillasi sitten ja naapuri joutuu tyytymään perunoihin ja porkkanoihin, joita saa 2 kg alle eurolla. Säästän omaksi ilokseni ja viiden vuoden kuluessa olen saanut säästöön tonnin. Eikös se ole jo jotain. Minun mielestäni on. Kun se raha on pankissa, niin siihen ei kukaan pääse käsiksi ja voin säästää vanhuutta varten, eikä minun tarvitse syötellä ketään.

ompa mukava huomata, että näin loppukuusta on jotain pientä vielä tilillä ja voi unelmoida suurista asioista, vaikka säästöön jääkin vain kymppi kk.

Minä sitä olen sinnitellä niin, että tilille jäi hätävararahasto. Riippuu siitä, mitä syö, missä ja miten paljon ja millä hinnalla, mitä ostaa, tekeekö itse vai osaako valmista. Kyllä sitä pieneläkkeelläkin voi säästää, kun on oikein pihi.

Kyllä kortillekkin voi säästää. Ja jos markkoja on pakko säästää, niin saahan niistä nykyisin jo jotain takaisiin ja pullot, joihin olen säästänyt, olisivat tosi muodikkaita, jos olisivat täysiä. Suosittelen kokeilemaan e-possua nordeassa tai danskebank tilejä ja kyllä itse aion edelleen säästää pulloon sekä possuun. Mihinkää muuhunkaan jos olen tuhlata ja raha ei tilillä kestä. Pullossa kestää ja säästyy.

Jättipulloon, joka on 60 senttiä korkea, olen säästänyt vähän rahaa. Odotan saavani pohjan täyteen. Kun niin tapahtuu, en halua enää ottaa niitä sieltä pois, joten pari kymppiä tai kymppi kerralla, vaikka euron kolikkoina.

Joulukuisia kommenttejani naapuri säikähti. Viesti kulki perille, kuten oli tarkoitus. Kerrompa teille joulukuun ruokarahani, jotka ruokaan meni: Minä pärjäsin koiran kanssa 87,00 eurolla koko joulukuun, kun punajuuria, porkkanoita, perunoita ja lanttuja sai isoissa pusseissa. Kerralla ostetut kymmenen kiloa vihanneksia riittivät koko kuukaudelle.
Seuraava kuukausi meni 97,00 euroon koko kuukauden ruokamenoina yksin koiran kanssa eläen. En saa edes perustoimeentulorajalle yltävää kansaneläkettä mutta kun menot on vähäiset ja kävelee ja ajaa pyörällä läpi talven, pärjää. Kunto kasvaa ja ihan kuin kiusalla olen saanut silloin tällöin jäämään hätävararahaston. Ajattelin että jos käyn kaupasta ruokaa 16 kertaa kuukaudessa ja laitan purkkiin euron joka kerta tai tilille niin loppukuustakaan rahapula ei yllätä. Näinkin voi elää. Lisäksi pikkukillingit purkin tai pullon pohjalla itseltä piilossa ovat olleet juuri se oikea säästökeino vähän omistavalle. Possuun kolikoiden laittaminen on nyt muotia. Kannattaa kokeilla.

Voipi saada lisää lantteja purkkiin jos rupeaa käymään kaupassa klo 21 jälkeen. Saapi kaikki alelapputuotteet silloin -60%. Eli siitä vaan hamstraamaan (melkein kaikkea voi pakastaa). .Viim myyntipäivän jälkeenkin tavaraa säilyy useita päiviä hyvänä. Ja pullot ja tölkit tietty kannattaa poimia. Minä saan panttipakkausista säästettyä n 30 eur/kk.

Mikä on syynä, ettette hae toimeentulotukea, joka yksinäisellä ihmisellä on 485,50 euroa kuukaudessa? Lisäksi saisitte tuen sairaudenhoito-, sähkö- ja asumismenoihin. Toki tuesta vähennetään saadut asumistuet ja eläkkeet.

Minä olen kysynyt toimeentulo tukea mutta vastaus on aina sama: Ei tipu. Saat liikaa eläkettä. Niinpä olen tottunut sekä tekemään ruokaa että ostamaan ja syömään paljon kasviksia.
Kun sossikka kieltää avun niin pieneläkeläiset elää kituuttaa kuka mitenkin. Ja lääkekustannukset on oudot: Pitää maksaa viisikymppiä ennen kuin voi saada lääkkeitä ja sen lisäksi apteekkimaksu 4,50 euroa. Siis lääkkeet, oli kyseessä sydän tai kuten minulla, epilepsialääkkeet, ovat niin tyyriitä, että moni eläkeläinen yrittää elää ilman niitä tai opettelee syömään roskiksista, varastelemaan ja käy ruokajonossa, josta saa yksin eläjä kaksi, kolme pientä pakettia ja leipää. Sillä sitten elät viikon kunnes tulee seuraava ruokajonopäivä.
Siksi minä opettelen säästämään: Kun joskus suuressa rahapulassa muistaa, että piilotin silloin jonnekkin kympin, se on jotain. Sillä elää sitten neljä viisi päivää. Ja jos meinaa, että rahaa on kuun lopussa niin on säästettävä joka kaupassa käynti kerta euron kolikko säästötilille. Kaksitoista kaupassa asiointia kuukaudessa on yksi rahasumma lisää ja se on yhden kerran kaupassa käynti rahat.
Siksi säästäminen on tärkeää. Kun piilotat itsesi tieten jonkin verran rahaa purkkiin kotona niin et ole koskaan rahaton kun vai. Muistat minne piilotit joskus.
Kerran minä elokuussa piilotin kaksi euroa parvekkeen kukkaruukkuun lasipurkkiin. Keväällä sain korjata satoa ja ruoka riitti kuun loppuun.

Nyt säästän niin että laitan tilille vitosen ja se on pohja. Tili ei tyhjene kuin hätätilanteessa ruokakauppaan, apteekkiin tai koiran tai omiin lääkärikustannuksiin. Kun tilille tulee 0,20 tai 0,50 tai 1,00-2,00 euroa muutaman kerran niin rahaa on ensi kuussakin kuten nyt minulla tällä kuulla vitonen.

Voit myös ottaa ison jättimaljakon tai vaikka saappaan, salkun tai lippaan, possun ja säästää niin paljon kuin pystyt. Lapset ja nuoret lainaa karkkiin, tupakkaan ja jopa nautintoaineisiin mutta jos tiedät itse kätkön, et tarvitse apua loppukuusta.

Nyt kävi niin, että lähdin kirppikselle ja löysin tumman ruskean isosuisen luultavasti kaljapullon josta tuli pankkini. Ajattelin kun neuvon sain että jos rahat loppuu, niin silloin käydään sossikassa tai viimeiset jostain, mutta säästöihin ei kajota. Näin saadaan omavaraisuutta. On lupa sanoa että kaikki käyttörahat on loppu ja muuta ei ole. Säästöihin en kajoa mistään hinnasta. Vasta sitten kun joudun myymään villatakin leipäpalasen saadakseni. Silloin se on luvallista. Muulloin en koske säästöihin. Laskin että aina eläkepäivänä euroja säästämällä vuoden lopussa pullossa on sata euroa. Siinä minulle joululahja joka pysyy. Haaveet ne on minullakin. Lisäksi pulloa ei älyä kaikki joten alkuun ensi vuodet sisältö on turvassa. Rehellisyys maan perii, mutta niin se vain on, että säästöihin en kajoa, jos jotain lisää saan. Pullo on korkkeineen huomaamaton ilmestys, kellopiilo jäi ja samoin haaveet jättipullon kolikoilla täyttämisestä. Pulloon mahtuu arviolta pari litraa nestettä, vajaa. Olen ymmärtänyt, että kanssakaverini säästää kuka mitenkin. Niin minäkin. Kun meitäeuron ja kahden euron kolikoiden säästäjiä on paljon, niin kertokaa muutkin jotain.

Saimpa tässä muutaman euron taas säästöön. Kun pienestä aloittaa niin ilo on iso kun huomaa pennosten kertyvän. Joka penni on tärkeä ja joka markka laitetaan talteen. Näin pienistä on kertynyt jo vajaa kymppi hätävarana pitämääni pulloon. Ja lisää aion kerryttää. Kun pullon pohja on täysi niin ilo on suuri ja haaveena täyttää koko pullo euroilla.

Isot rahat säästän pankkiin ja vielä isommat tallelokeroon tai kotiin. Luotan kotikonsteihin säästämisessä. Setelit possuin ja kolikot pulloon. Pikkupossuihin sentit. Kaikilla on oma tarkoituksensa. Hätävaraksi olen saanut säästettyä aimo annoksen kolikoita. Olen ostanut ruokaa hätävaraksi mutta saanut jäämään myös muuhun. Sijoitustahastot on mukavia ja joskus pitemmällä aikavälillä kannattaviakin kun osakkeiden hinta nousee. Korkorahastojakin olen kokeillut ja onnistuin kokeilussani hyvin. Parhaiten luotan itse järjestämiini talletuskeinoihin joita myös rahastot ovat. Niistäkin saa omansa takaisin. Auton renkaat talveksi voisi säästää, huippupyörän kevääksi, bensarahat lomamatkalle tai joululomarahat. Miten vain. Minä säästän monella eri tavalla.

Kun sijoitat rukouksiin, säästät siunauksia ja niitä me kaikki tarvitsemme.

Kyllä se kukkaro riittää isojen rahojen säästämiselle. Minunkin intoni suurten jättipullojen täyttämisestä loppui ja olen edelleen sitä mieltä että pieni parin litran pullo kaapin päällä on paras ratkaisu jos pulloon säästää ja kaunis. Toivon hyviä hetkiä säästämisessä.

Ei tullut minusta rikasta säästämällä. Mutta penni kin on rahaa ja niitä minullakin riittää. Possu on rakas vaikka tyhjä nykyään.

Kyllä minä rikkaaksi itseni tunnen joka kolikon jälkeen mikä säästöön jää.

Minä säästän joka viisi senttisen ja ne täyttävät minun pankkini. Kun olen joka kk säästänyt niin pikkujouluiset menot loka-marraskuulla ja muutkin menot ovat turvattuja rahallisesti eli säästän näin niin paljon kuin pystyn. Kun possu on täysi, sijoitan rahani johonkin muuhunkin minulle tärkeään. Joka kk eläkkeen tullessa.säästän ja ensiarvoisen tärkeää on oma-alotteisuus säästämisessä.

Hätävara vai vararahasto, jota minä mieluiten käytän. Sain kuin sainkin melkein kolmasosan puolentoista litran pullosta täyteen senttejä. Varana hyvin käypä tuuma. Sitä ei arvaa alkukuusta miten tarpeellinen säästöpossu voi olla loppukuusta. Pitäisi olla kaikilla.

Pitäisi kai kiittää, vai mitä.

Minä käytän kuun lopussa sen mitä alkukuusta otan pankista possuun. Jos tästä jotain jää, se on sitä säästöä.

Minä olen nykyään säästänyt rahaa lasipurkkiin parvekkeelle. Tästä on se hyöty että en aina muista minne olen laittanut loput rahat ja pitää miettiä, missä kätkö sijaitsee ja paljonko olen säästänyt. Päämääräni on seuraava: Joka kuukausi vähintään kaksi euroa ja rahoja ei saa parvekkeelta ottaa pois. Tämä on minun kätköni johon en koske. Näin olen ajatellut.

Avasin juuri tilin ja todellakin aion säästää sekä tilille että kotiin. Kotona 12 possukkaa odottaa evästä ja minä aion ruokkia niitä seteleitä ja kolikoilla. Tilille säästän joka kuukausi hieman, enkä pahemmin läheisille huutele. En ehkä rikastunut, mutta vaurastun joka tapauksessa jonkin verran ja ainahan sitä vararahastoks pitää kotona ja tilillä olla.

Älkää ottako luottokorttia. Se on velkarahaa joka on maksettava takaisin ja sinne menee säästörahat. Säästäminen omista rahoista kannattaa.

Kiitos muistutuksesta. On mukava yksinäisenä ihmisenä piilotella joskus säästöjään. Muillon myöhemmin ne övat olleet tarpeen milloin mihinkin. Mukaansa ei kukaan mitään saa, joten Tässä elämässä ne rahat on käytettävä tai säästettävä, kuka mitenkin. Oravan tavoin saan joskus jotain säästöön mutta ne övat talven varoja. Silloin jokainen orava käyttää varastonsa. Niin ne minultakin kuluvat vaikka olisi miten pihi tahansa. Nytkin oli ajatus säästää, mutta koira sairastui eikä näin ollen voi edes ajatella muuta. Tärkein ensin.

Koira tervehtyi ja huomasin ruokakaupassa, että suomalaisen edullisen tuotteen kun katsoo, niin säästää. Hain muovikassillisen ruokaa, siihen koiran lihat myös sekä vähän ylimääräistä ja maksoin 6,73 euroa. Sen mitä jää yli, voin säästää loppukuulle. Kun kaksi kymppisellä on elettävä kaksitoista vuorokautta, niin omasta ruokailutottumuksista riippuu, onnistunko minä vai pitääkö etsiytyä ruokajonoon, johon minun ei vielä Ole tarvinnut mennä. Siksi minä pihistän. On ihanaa huomata voittavansa joka kerta rahassa kaupassa käydessä. Siinä ja vaateostoksissa säästää paljon. Kehuskelemaan rahoillani en pääse, mutta tunnen voittavani joka kerta, kun sinnittelen pikkurahalla; minun ainokaisillani, kuukauden loppuun. Suosittelen yrittämään. Näin tekee eläkeläiset ja työttömät joka kuukausi.

Nut on minullakin hätävararahasto . En ottanut verkkopankkitunnuksia, koska muuten menettäisin koko rahastoni ja nyt voin odotella ensi vuotta, silloin lienee muutama penni rahaa tilillä. Kun säästää, kuten sota-aikojen jälkeen syntyneet ja laittaa pankkitilille joka kuukausi kaikista menoista yli jäävän osan, niin kukkaroa ei polta rahattomuus. Tämän minäkin voin koettuani neuvoa: Jos kaikki raha häviää tililtä laskujen maksun jälkeen, eikä tilille jää juuri mitään, niin avaa tili toisessa pankissa, äläkä ota verkkopankkitunnuksia, äläkä pankkikorttia. Kun tilille ei pääse kuin henkilökortilla, niin minulla nostot jää tekemättä, sillä en omista henkilöllisyyskorttia enkä näillä näkymin myöskään hanki, ennen kuin rahaa on tarpeeksi. Jos pidät tilinumerot ja tiedot salassa, niin kukaan ei tiedä tilistäsi ja vain pankki näkee tilinsiirrot. Näin minä eläkeläisenä olen saanut rahaa turvallisesti säästöön.

Oma mukavaa, kun vuosien velka vankeuden jälkeen saa viisi kymppisen säästöön ja kyllä se siellä pysyy, uskoisin. Ei enää mene kaikki toisille, jää jotain itselle.

Niin pennoset säästyy, laitan possuun kolikot, jotka jää yli kaupasta. Nyt niitä kelpaa jo katsella, osa pullossa nurkassa.

Niin. Minullakin oli rahaa pahan päivän varalle ja se paha päivä tuli ja rahat meni. Ei pikavippeihin eikä joutavaan, vaan elatuksen hankkimiseen niin itselle kuin muille, vakavan sairauden hoitoon. Ei tarvinnut mennä toimeentuloluukuille kuitenkaan. Toivottavasti ei tarvitsekkaan ikinä. Mutta elämästähän emme koskaan tiedä. Kokoaja kiristetään ja leikataan. Miksi Suomesta yritetään tehdä kurjala kaikin puolin, niin vanhusten huollossa kuin lasten varhaiskasvatuksesta, psykiatrista jne.
Niin kauan kun porvarihallitus on vallassa, tiedossa on vain leikkuksia ja tietysti huonompiosaisilta.
Oppikaa ihmiset, vain äänestämällä voimme muuttaa huonompiosaisten tilannetta. Muuta keinoa ei ole.

Kyllä tonninkin tuloilla pystyy vielä toimeen tulemaan, kunhan aina muistaa, että ottaa tietyn rahamäärän ruokia ja vaatteita ostaessa ja ei valittele turhuuksia, käyttää jalkoja ja polkupyörää sekä pitää pääharrastuksena säästämistä joka asiassa. Lääkärillä ei saa juosta joka flunssan tähden ja Burana ja panadol on keksitty sekä voltaren ja hirudoid forte-särkyvoiteet. Lisäksi minä olen nyt pärjännyt yhden kuukauden taas vähällä ruokabudjetilla ja aion pitää kirpputoritakkejani edelleenkin, miesten sellaisia.
Säästörahaa minulla säästyi loppukuulle hätävaraksi siten, että laitoin kymmeneen eri purkkiin ja purnukkaan seteleitä ja kolikoita. Tilille jätin osan. Kun tili oli loppu, käytin vähän kerrallaan jäljellä olevaa rahaa purkin kerrallaan. Aina jotain jää ja nyt tilillä on hätävaraksi hieman ylimääräistä säästössä. Näin pärjäsin pienillä tuloilla yhden kuukauden ja maksoin rästissä olevat laskuni myös, mutta edellytti ajattelua ja paljon viljaa ja kasviksia.

Minun piilotuskeinoni oli avata tili ja säästää ylijäämärahat sinne. On helppo ja pysyy säästössä.

Kyllä on helpottavaa, kun saa muutaman satasen säästötilille. Muistan koko nuoruuteni, jolloin elin kädestä suuhun. Oli pakko säästää. Ei ollut äitiä rahoineen niemen nenässä ojentamassa auttavaa kättään. Avasin tilin ja kuuntelin sisimpäni ääntä, jonka uskon taivaan isän ääneksi. Se sanoi, että kun laitat rahaa tilille, niin sellaista ruokapulaa tai hätää ei tule, jonka vuoksi ottaisit rahat tililtä pois. Käy sossikassa. Sinne ne muutkin menee. Vain niin saat säästettyä. Ja niin olen onnistunut. Vain vähän kerrallaan on paljon pitemmällä aikavälillä. Eikä ole nälkä yllättänyt.

Kyllä minulla säästyy tilille. Muuten en ole kolikkoakaan saanut possuun.

Naseva kommentti: Niin säästyy kuin säästää, vai mitä. Nytkin minun teki mieli kaappikelloa, mutta silloin sanoi järjen ääni, että onpahan nekin rahat pahan päivän varalle tilillä.

Ja sitten nämä höperöt vanhukset valittavat kaupan jonossa, kun kaikki kallistuu. Tottakai kaikki kallistuu kun rahat menettävät inflaation myötä arvoansa siellä patjan välissä. Noin 2% vuositahtia.....
Vittu tätä tuulipukukansaa....

Minä löysin osuuspankin ilmaisen käyttötilin ja koska tilistä eikä käytöstä tarvitse maksaa, niin kyllä pari kolme euroa on silloin säästö. Olen lähellä kuuttakymmentä, mutta en vielä täysiä kymmeniä täyttänyt. En koe olevani vanha, koska lenkkeilen paljon ja liikun jatkuvasti. Liikunta pitää kuntoa yllä. En tästä nuorene, mutta jos elän yhtä vanhaksi kuin äitini, minulla on vielä edessä kolmekymmentä vuotta täyttä elämää säästää omaksi ja muiden iloksi rahaa. Joskus purkkiin, pulloon, possuun ja tilille jatkuvasti. Onpahan, mistä ottaa, kun tulee huonompi aika ja rahaa tarvitaan.

Minä kätkin huvin vuoksi pikku purkkiin kolikoita ja laitoin syksyllä parvekkeen nurkkaan. Kun muistin kätköni, oli kevät ja rahat olivat edelleen tallessa hyvässä paikassa. Nyt minulla on purkki jatkuvasti parvekkeella ja tähän asti se on toiminut. Lisäksi pullo toimittaa säästöpossun virkaa ja sitä jo ihmeteltiin, kun pohja alkaa olla täysi, eikä pikkukolikoista ole kyse. Minulla jää säästöön joka kuukausi vain 25-50 euroa, mutta se riittää tekemään minut onnelliseksi. Vähästä saa paljon, kun sinnittelee eli säästää joka kuukausi vähän. Tämä säästökampanja alkoi kaksi vuotta sitten ja on toiminut. Rikastumaan en ole päässyt, mutta omillani kun pääsen joka kuun yli ja saan velkani maksettua ja vähän jää, niin mikäs ettei voisi olla onnellinen. Peilarissa rahat säästyy, jos sellainen on.

Elintae se on sekin, jos jotain jää säästöön ja jotkut säästää älyttömästi joka kuukausi. Olen kuullut jopa tonnin joku laittaa säästöön työpalkastaan joka kuukausi. Elämän tilanteestahan se on kiinni ja kun on töissä, on mistä ottaa, vai mitä. Kaikki ei ole töissä, mutta mukava pikku eläkehän korvaa palkan ja jos ei muuten säästy, niin jotkut säästää arvokasta tavaraa joka kuukausi ja myyvät myöhemmin kalliimmalla hinnalla, jos voivat. Minä säästelen, milloin jää jotain, mutta yleensä päätän edellisessä kuussa, miten paljon pystyn säästämään. Nyt on tämä vuosi tavoitteena säästää tonni. Vaatii ajattelemista ja funtsimista, miten säästetään. Mutta suunnitelmat on selvät, määrätty raha pitää riittää ruokaan ja niin se sitten jääkin, kun on säästeliäs. Hätävararahasto onkin jo olemassa.

pieni vara on hyvä, mutta elämä on kallista kaikille laskunsa maksavalle suomalaiselle, joten kun me olemme loppumassa siis kantasuomalaiset , niin valtio voisi antaa satavuottislahjaksi jokaiselle tuhat euroa, jotta olisimme juhlassa mukana iloitsemassa , nyt vain mietitään kuinka voisi centtiä venyttää menettäen yöunet.

Juuri tuo venyttäminen kannattaa, vaikka kaaliin ottaa, kun joutuu jatkuvasti säästämään kaikessa. Nyt sitten tuumin, jaksanko pitää pintani, käydä koko kuukauden pikkurahalla kaupassa, että saisin pikkuisen säästettyä, eikä kaikki menisi ruokaan. Pankkiin olen laittanut sen, minkä katsoin pystyväni säästämään ja ostin vanhoilla päivilläni farkkutrikoita, että olisi jotain uutta, mitä jalkaan laittaa. Sekin on säästämistä, jos jää jotain yli, minkä voi tilille laittaa.

Joku purnukkahan sitä pitää olla, jos kotiin meinaa säästää rahaa. Minä ihmettelin pitkään, mihin ihmeen purkkiin rupean seteleitä ja kolikoita säästämään. Lopulta minulta löytyi yksinäinen, vuosia vessan nurkassa ollut entinen viiden litran maitopeilari. Sen kansi takaa sen, että että rahat pysyvät tallessa peilarin sisällä ja sinne mahtuu useiden vuosien säästöt. Lisäksi kolikoita voi säästää vanhoihin pulloihin, joissa on tarpeeksi leveä suuaukko ja aiv-pulloihin. Olen nähnyt 45 - 50 litran aiv-pullon täynnä kolikoita. Pullo ei särkynyt, koska on paksua lasia. Kun possun löytää, joita pankeista isoja voi ostaa, ne ovat oivia esimerkkejä ja mahdollisuuksia säästämisen aloittamiseen. Vanhat postipankin, sampopankin, meritan, suomen työväen säästöpankin, kansallis-osakepankin, ja muiden, joita nyt en muista, ovat myynnissä kirppareilla ja huuto.netissä sekä muissa vastaavissa paikoissa. Jos etsii antiikkisia esimerkiksi alvar aallon tekemiä säästölippaita, niitä kannattaa katsella nettikaupoista, joista yhden mainitsin. Myös omalaatuiset lipas-tyyliset käyvät, kuten kirnu, sanko, savinen possu. Niihin säästäminen on harrastus ja tämä säästäminen voi käsittää koko elämän ja voi olla harrastus, joka on mieleistä.

Peilari-nimitystä käytettiin ennen vanhaan alle kymmenen litran maitotonkista pohjois-karjalassa. Samaa tarkoittanee hinkki, jota käytettiin jossain päin pohjanmaata. Lisäksi jossain päin lienee käytetty pääläri-nimitystä pienestä maitotonkasta, tiedä häntä. Jos säästäminen on tärkeää, siitä tulee harrastus ja se voi kestää läpi elämän ja käsittää koko elämän. Ennen vanhaan ihmisillä oli pankkikirja, johon pankin neiti kirjoitti säästöt pankissa asioitaessa. Nykyään on kätevää käydä mobiilipankissa seuraamassa tuloja ja menoja. Lisäksi pankki jakaa edelleen ilmaiseksi pyydettäessä possuja ja muita säästölippaita. Itse hankin sellaisen ja olen tyytyväinen. Jos peilarin sijaan yrittäisi pieneen hippoon, joita osuuspankki tarjoaa tai sitten säästöpankin norsupankkiin. Muita minä olen käyttänyt, kuten lahvipiirongin päällä edelleen on lääkepullo, joka oli kolikoita puolillaan. Kirnuunkin joku on kuulemma säästänyt kolikoita. Ennen vanhaan setelit meni kirjekuoreen tai sitten pahvilaatikkoonkin. Jokainenhan saa lippaansa itse päättää, joten minäkin etsin mitä erikoisemman ja kyllähän se käymisastia tai peilari tai käyttämäni lääkepullo lienee.

Minulla on ollut muutaman vuoden harrastuksia, jotka vievät ylijäämä-rahat. Minun vanha äitimuorini sanoi viimeksi lähtiessäni, että "älä osta, äläkä tilaa mitään." No, pakkohan jokaisen on itseään hoitaa, vaatetusta parantaa ja niin edelleen, mutta aina olen opetellut laittamaan kympin säästöön loppukuuksi ja vähän enemmän. Näin olen saanut rahat riittämään ruokaan, vaatteisiin, terveydenhoitoon, asumiseen ja kaikkeen muuhun. Opin sen, että harrastuksia voi olla montakin, mutta ne eivät saa viedä elämiseen tarkoitettuja rahoja kokonaan.

Minä pienellä pikkuruisella eläkkeellä elävänä ihmisenä säästän, missä pystyn. Jos rahat riittää, jätän tilille ja possuun, jos ei, ne riittää juuri tarpeelliseen. Nyt olen avannut sijoitustilin eli tilin, jolle vähät rahani sijoitan. Pihi kun on ja järjestelmällinen, rahat riittää säästöönkin.

Eläkeläisen hätävararaha voi säästyä näinkin: Laitoin itseltäni säästöön, tuhlari kun olen, pari kolme kymppiä parvekkeelle. Minulla on parvekepöytä, jossa on pyöreä reikä. Tähän reikään mahtuu filmirullan kotelo ja tähän laitoin itseltäni säästöön rahaa, etten muistaisi kerralla käyttää kaikkea, vaan ruokaankin olisi viimeiselle viikolle ennen uuden eläkkeen tuloa. Tämän tehtyäni jätin rahan mielen muistamattomiin ja käytin eläkerahaa normaalisti. Viimeisellä viikolla muistin tarkkaan mietittyäni parvekerahan ja pärjäsin kuukauden viimeisen viikon hyvin. Kolikot laitan kaupassa käynnin jälkeen säästöön.

Jos haluat säästää, niin älä osta kirpputoreilta mitään. Käy vaikka lenkillä tai kirjastossa. Ei mene rahat krääsään.

Kiitos, minä olenkin käynyt kirpparilla liikaa. Tänäänkin löysin neljän kappaleen pakkauksen hammasharjoja eurolla pakkaus ja roskapusseja 25 kpl, 1,00 paketti. Lisäksi on mukavaa joskus tuhlata hieman, mutta tilille pahoja päiviä varten säästän joka kuukausi.

Minä taas en säästä periaate-syistä. Kun säästin muinoin, läheinen kävi joka päivä ja tarkastipa lopulta sängyn siltäkin, olisiko sinne rahaa piilotettuna vain ettei hän saisi. Mitenkäs muuten. Sain lähellä asuvilta tietoon jonkun läheisen käyneen oven ulkopuolella. Lopulta noin kahdeksannen kerran jälkeen joku oli laittanut tämän "läheisen" mutta niin kaukaisen pihalle jääden sinne lehdellä soittelemaan. Sitten pikku hiljaa huomasin, että jos kotona on kymppi pikkukolikkoina, kympistä häviää kaljapullon tai savukerasian hinta. Kun en saa kuitenkaan tätä läheistä mutta niin kaukaista kiusan kappaletta pois elämästäni, en uskalla säästää kotiin yhtään rahaa. Sitten kuulemani hassu juttu rahan ahneesta sukulaisesta tai lähipiiriin kerrostalossa kuuluvasta tuttavasta: mummo asui yksin ja piti väestöllä s-pankissa, varsinaista pääteillä toisessa pankissa. Tämä sukulaismies uskoi yksinäisen mummon olevan suunnattoman rikas ja istuvan rahamiesten päällä. Hän rahojen eli eläkkeen tultua suunnisti pankkiin. Haukkui mummon ilotytöksi, holhottavaksi ja olevansa mummon asialla ja nostavansa mummon rahat. Pankki soitti poliisin. Sukulaismies meni toiseen pankkiin ja toimi samoin. Pankki ajoi hänet ulos. Mummon entiseen pankkiin mentyään ja nykyisiä tilejä kysyttyään hän sai aikaan sen, että pankki soitti sairasauton. En tiedä onko juttu totta. En mene varmaksi väittämään. Minä ainakaan en pidä kotona kymppiä enempää. Loput on pankissa. Pitää yrittää säästää ensin sata euroa. Katson kesällä mitä aikaan sain.

Säästän joka kuukausi 100 euroa. Siitä 50 euroa siirrän ns. Kasvutilille. Sanon sitä ruumisarkkurahaksi. Toisen 50 euroa jää suurimpia menoja varten kuten vakuutukset ja joululahjat 12 hengen pesueelle. Minulla on vähän velkaa eli n. 21000 euroa. Siitä olen vähän huolestunut. Olen maksanut säännöllisesti joka kuukausi. Silti olisi parempi elää ilman velkaa. Toivon vain, että korot pysyvät alhaalla. En säästä sukanvarteen enkä possuihin. Pidän kaikki raha-asiansa avoimina enkä halua muuta kuin tulla kohtuullisesti toimeen.

Ssattuipa tuossa minulle jäämään vähän ylimääräistä laskujen maksun jälkeen ja laitoin sen säästöön tilille ja possupankkiin vastaisen varalle. Kyllä on ollut iso ilo pudottaa pennosia possuun ja laittaa tilille. Yritin minäkin osakesijoittamista, mutta kun alkuunsa laskemaan rupesivat kaikki osakkeet, niin mieluusti päätin vain tilisäästämiseen panostaa. Kotona pikkuinen säästöpossu joka ei ehkä ole päivän sana, mutta tuikitarpeellinen apuväline minulle joka kuukausi.