Pesäpuuhun uusi toiminnanjohtaja

"Te sijaisvanhemmat" ette puutu väkivaltaan eikä teitä kiinnosta lasten kärsimys, kun sijaisperheessä käytetään väkivaltaa. Sellaiset sijaisvanhemman kaverit ja järjestöt, jotka eivät puutu väkivaltaan siitä kuultuaan (jopa ivaavat avunpyytäjää) osallistuvat mielestäni niin ikään väkivaltaan.

Aina kun huomaan väkivaltaa ympärilläni puutun asiaan.
Vaikka olenkin sijaisvanhempi ei minulla muita sijaisvanhempia tuttavapiirissäni, harvoilla meistä on mitään hyvävelijärjestöä ympärillämme.
Ihan normi ihmisiä normi perheineen ja tuttuineen.
Ja kyllä väkivaltaa on varmaan henkistä ja ruumiillista kaikissa piireissä, ja usein aikuiset omaa lastakin kurittaessa selittää sen sillä että eihän tukkapöllö ja pieni läppäisy nyt mitään väkivaltaa ole. Nimittely ja tyhmäksi haukkuminen kun lapsi tekee jotain "väärää" on turhankin yleistä.
"Pitäähän lapsille pitää kuria" .
Kyllä pitää mutta joka kerta kun käyt käsiksi tai alat haukkua niin tiedosta että itseltäsi loppui keinot ja se sinun heikkoutta, ei lapsen, eikä oikeutettua kasvatusta.
Olen näissä aika ehdoton, surukseni kuitenkin huomannut että suurin osa esm, työpaikallani kahvipöytä keskustelussa pitää omien lapsien kuritusta oikeana.
Uskon kuitenkin että kun ei kyse bioloogisista lapsista kynnys on korkeampi kuin omien kohdalla ennen kuin käytetään väkivaltaa kavatuksessa.
Mutta varmaan löytyy myös sijaisvanhemmista sellaisia joilla keinot loppuu ja sen sijaan että myönnetään asia ja otetaan askel taaksepäin, otetaan omassa mielessä oikeutetut keinot käytöön, koska eihän lapsi muuten opi, tai eihän hän muuten kuuntele jne.
Sitten löytyy ihmisistä vielä sellaisia sairaita yksilöitä joiden tekosista olemme kaikki varmaan lehdistä lukeneet.
Mutta ne ei mitenkään yleisiä biologisten tai sijaisvanhempien keskuudessa, ja vaikka yksikin tällainen tapaus on liikaa niin yleensä merkit näkyy/ huomataan vasta kun on myöhäistä koska sairaat yksilöt pystyy tietoisesti peittämään tekemisensä ja sumuttaa niin tutut kuin viranomaisetkin.

Tulipa pitkä teksti mutta pointti on että vaikka olen nähnyt mielestäni virheellistä kasvatusta omia lapsia kohtaan ja lehdistä lukenut jopa omien lapsien väkivaltaisista murhista en ole sitä mieltä että kaikki joilla omia lapsia on siunaantunut on väkivaltaisia sairaita yksilöitä.
Ja sama mitä tulee sijaisperheessä vääryyttä kokemiseen, se ei mielestäni tarkoita että sijaisvanhemmat ryhmänä hirviöitä.
Tuomikaamme siis yksilöt jotka väärin/väkivaltaisesti lapsia tai toisiaamme kohtelee , ei koko ryhmää johon henkilö kenties kuuluu. Kiitos.

Älä puolusta väkivaltaisia sijaisvanhempia. YKSIKIN sijaishuollossa kaltoin kohdelluksi tullut lapsi on LIIKAA. Muista se Jari Ketola! Sinäkin olet vaan yksittäistapaus, mutta et varmaankaan haluaisi joutua kaltoin kohdelluksi. vai luuletko olevasi lapsia parempi ihminen.

Ja muista, on sellaisiakin sijaisvanhempia, jotka lyövät sijoitettuja ja nostavat omat korokkeelle. Tätä et maininnut. Minun lapsi oli tuollaisessa sinun sanoin "yksittäistapauksessa".

älälässytä kirjoitti:

Älä puolusta väkivaltaisia sijaisvanhempia. YKSIKIN sijaishuollossa kaltoin kohdelluksi tullut lapsi on LIIKAA. Muista se Jari Ketola! Sinäkin olet vaan yksittäistapaus, mutta et varmaankaan haluaisi joutua kaltoin kohdelluksi. vai luuletko olevasi lapsia parempi ihminen.

Ja muista, on sellaisiakin sijaisvanhempia, jotka lyövät sijoitettuja ja nostavat omat korokkeelle. Tätä et maininnut. Minun lapsi oli tuollaisessa sinun sanoin "yksittäistapauksessa".

Lue lisää

Toisten ihmisten ottaminen työn merkeissä hoidettavaksi on täysin eri asia, kuin oat lapset.

Turha verrata näitä PYHIÄ, HIENOJA, MUITA PAREMPIA IHMISIÄ ja tavallista rahvasta toisiin. Eikös nyt toisten yläpuolelle asettuvien sijaisvanhempien tule omat myös toisia hienompia kasvatukäytäntöjä.

Olen kuullut sosiaaliviranomaisten puhuvan, että "lapsen olisi varmasti ollut parempi jäädä kotiin perhetyöntekijöiden kera, n joutua kaltoin kohdelluksi sijaishuollossa". Eli sijaisperheissä on huonompia paikkoja, kuin ´mitä lapsen alkuperäinen koti olisi ollut.

MIKSEI SIJAISVANHEMPI ATETATA JA KOLUTETA? MIKSI LAPSET KÄRSIVT? VASTAA lastensuojelujärjestön pomo?

järkikäteen kirjoitti:

Aina kun huomaan väkivaltaa ympärilläni puutun asiaan.
Vaikka olenkin sijaisvanhempi ei minulla muita sijaisvanhempia tuttavapiirissäni, harvoilla meistä on mitään hyvävelijärjestöä ympärillämme.
Ihan normi ihmisiä normi perheineen ja tuttuineen.
Ja kyllä väkivaltaa on varmaan henkistä ja ruumiillista kaikissa piireissä, ja usein aikuiset omaa lastakin kurittaessa selittää sen sillä että eihän tukkapöllö ja pieni läppäisy nyt mitään väkivaltaa ole. Nimittely ja tyhmäksi haukkuminen kun lapsi tekee jotain "väärää" on turhankin yleistä.
"Pitäähän lapsille pitää kuria" .
Kyllä pitää mutta joka kerta kun käyt käsiksi tai alat haukkua niin tiedosta että itseltäsi loppui keinot ja se sinun heikkoutta, ei lapsen, eikä oikeutettua kasvatusta.
Olen näissä aika ehdoton, surukseni kuitenkin huomannut että suurin osa esm, työpaikallani kahvipöytä keskustelussa pitää omien lapsien kuritusta oikeana.
Uskon kuitenkin että kun ei kyse bioloogisista lapsista kynnys on korkeampi kuin omien kohdalla ennen kuin käytetään väkivaltaa kavatuksessa.
Mutta varmaan löytyy myös sijaisvanhemmista sellaisia joilla keinot loppuu ja sen sijaan että myönnetään asia ja otetaan askel taaksepäin, otetaan omassa mielessä oikeutetut keinot käytöön, koska eihän lapsi muuten opi, tai eihän hän muuten kuuntele jne.
Sitten löytyy ihmisistä vielä sellaisia sairaita yksilöitä joiden tekosista olemme kaikki varmaan lehdistä lukeneet.
Mutta ne ei mitenkään yleisiä biologisten tai sijaisvanhempien keskuudessa, ja vaikka yksikin tällainen tapaus on liikaa niin yleensä merkit näkyy/ huomataan vasta kun on myöhäistä koska sairaat yksilöt pystyy tietoisesti peittämään tekemisensä ja sumuttaa niin tutut kuin viranomaisetkin.

Tulipa pitkä teksti mutta pointti on että vaikka olen nähnyt mielestäni virheellistä kasvatusta omia lapsia kohtaan ja lehdistä lukenut jopa omien lapsien väkivaltaisista murhista en ole sitä mieltä että kaikki joilla omia lapsia on siunaantunut on väkivaltaisia sairaita yksilöitä.
Ja sama mitä tulee sijaisperheessä vääryyttä kokemiseen, se ei mielestäni tarkoita että sijaisvanhemmat ryhmänä hirviöitä.
Tuomikaamme siis yksilöt jotka väärin/väkivaltaisesti lapsia tai toisiaamme kohtelee , ei koko ryhmää johon henkilö kenties kuuluu. Kiitos.

Lue lisää

Lehdissä ei kerrota läheskään kaikista sijaishuollon kaltoin kohteluista. Valitettavasti. Vanhusten palveluissa kerrotaan jo kun tapaus on esitutkinnassa, mutta sijaishuollon väkivalta ei mene lehteen syyteharkinnan kohdallakaan. Miksei? Vastaa "yksittäistapaus - Ketola?" Toivoisitko omien lapsiesi tulevan yksittäistapauksina kaltoin kohdelluiksi.

En ymmärrä, miten lastensuojelujärjestössä toimii niin välinpitämätöntä porukkaa. heille on aivan sama, mitä lapsille tapahtuu, KUNHAN RAHA JUOKSEE.

HÄVETKÄÄ! Kunhan itse saatte korkean elintason ja hyvän "sisäsiistin" työn, sijaishuollon pärjäävimpien selviytyjänuorten kanssa. Mitäs te välitätte heistä, joita hakataan sijaishuollossa. Kuka välittää, kun raha juoksee muutenkin!

harhautus kirjoitti:

Toisten ihmisten ottaminen työn merkeissä hoidettavaksi on täysin eri asia, kuin oat lapset.

Turha verrata näitä PYHIÄ, HIENOJA, MUITA PAREMPIA IHMISIÄ ja tavallista rahvasta toisiin. Eikös nyt toisten yläpuolelle asettuvien sijaisvanhempien tule omat myös toisia hienompia kasvatukäytäntöjä.

Olen kuullut sosiaaliviranomaisten puhuvan, että "lapsen olisi varmasti ollut parempi jäädä kotiin perhetyöntekijöiden kera, n joutua kaltoin kohdelluksi sijaishuollossa". Eli sijaisperheissä on huonompia paikkoja, kuin ´mitä lapsen alkuperäinen koti olisi ollut.

MIKSEI SIJAISVANHEMPI ATETATA JA KOLUTETA? MIKSI LAPSET KÄRSIVT? VASTAA lastensuojelujärjestön pomo?

Lue lisää

Miksei sijaisvanhemmille järjestetä psykologisia testejä? Miksei sijaisvanhemmille järjestetä ammatillista koulutusta?

älälässytä kirjoitti:

Älä puolusta väkivaltaisia sijaisvanhempia. YKSIKIN sijaishuollossa kaltoin kohdelluksi tullut lapsi on LIIKAA. Muista se Jari Ketola! Sinäkin olet vaan yksittäistapaus, mutta et varmaankaan haluaisi joutua kaltoin kohdelluksi. vai luuletko olevasi lapsia parempi ihminen.

Ja muista, on sellaisiakin sijaisvanhempia, jotka lyövät sijoitettuja ja nostavat omat korokkeelle. Tätä et maininnut. Minun lapsi oli tuollaisessa sinun sanoin "yksittäistapauksessa".

Lue lisää

En todellakaan ole puolustellut nimenomaan sanoin että yksikin tapaus on väärin.
Mutta se että pahoja asiota tapahtuu ei tarkoita että kaikki sijaisvanhemmat pahoja, niin kuin se ei tarkoita myöskään sitä että kaikki biovanhemmat pahoja jos yhdessä perheessä jotain pahaa tapahtuu.
Minä en ole koskaan myöskään sanonut että olen parempi kuin muut mutta vastaan vain omista teoistani. En ole vastuussa jonkun perhekodin hirvtyksistä.
Tuossa joku myös laittoi että lehdissä ei kirjoiteta kaikista sijaishuollossa tapahtuneista se aivan totta, ei myöskään kirjoiteta bioperheissä tapahtuneista.

Samaa mieltä olen siinä että kun otat hoitaaksesi toisten lapsen niin vastuu on suurempi ja pitää olla vielä tarkempi tekemisistään.

Toinen kirjoitti omasta kokemuksestaan että löydään sijoitettuja ja nostetaan omat korokkeele, tämä on tietysti kauheaa eikä missään muotoa hyväksyttävää.
Sanoja jotka tällaisessa tilanteessa lohduttaisi ei varmaan löydy.

Yksi kysyi että veisinkö itse oman sellaiseen "yksittäistapaukseen"
Taas kertaan sen että kirjoitin että JOKAINEN tapaus on LIIKAA ja taistelisin vastaan kaltoinkohtelua kynsin ja hampain kuka vanhempi ei niin tekisi?
En silti lähtisi syyttämään kaikkia saman "tittelin" omaavaa ihmistä.

Ymmärrän senkin että kun tapahtunut pahoja laiminlyöntejä valvonnassa ja kaltoinkohtelua siksi pystynyt tapahtumaan sijaishuollossa, katkeruus ja viha on suuri eikä välttämättä pysty suoraan sitä purkamaan oikeaan kohteeseen.
En silti tule pitämään oikeana tapana yleistä sijaisvanhempien haukkumista.

Se ei ole itseään parempana pitämistä jos toteaa että huolehdimme itsestämme ja läheisistämme johon myös kuuluu meille sijoitetut ja meidän tapauksessa myös sijoitettujen vanhemmat. Emme käytä väkivaltaa toisiamme kohtaan emmekä missään muotoa kasvatuksessa. Se on toteamus ei kehu.

Kiitos ja kumarrus lopetan keskusteluun osallistumisen tähän, koska
taas lähdetään harrastamaan ja viikolopun viettoon ( sijoitettujen lasten kanssa ja tavataan myös heidän vanhemmat)

whcares kirjoitti:

Miksei sijaisvanhemmille järjestetä psykologisia testejä? Miksei sijaisvanhemmille järjestetä ammatillista koulutusta?

Onhan sijaisvanhemmille pitkä valintaprosessi ja jatkuvasti ammatillista koulutusta.

Entinen puolusteli ainakin itse itseään viimeiseen saakka - vaikka ei ollut mitään aihetta. Taistelee varmaan vieläkin olemattoman kunniansa puolesta. Suomen laki!

Saatko linkin tuohon? Sijaistahon puhumiset ikäväkyllä koetaan jotenkin painavampina kuin normaalivanhempien. Ja mitä helvetin häpeän purkamista tavisvanhempi harrastaa esim silloin jos sen lasta ei ole edes huostattu ja kun sen silmät on avautuneet näkemään miten epäeettinen yritysmuoto sijaisvanhemmuus todellisuudessa on ja se puolustaa aktiivisesti normaalivanhempien ja niiden lasten ensisijaista oikeutta saada niille kuuluvat tuet?

Starttirahahan esimerkiks on yrityksille kohdistettua yrityksenpystyttämisrahaa! Sen myöntää valtio yhteisistä verovaroistamme. Häpeällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kun ihmiset tajuaa miten paljon lapsien ja perheiden kustannuksella jotkut ylentävät itseään ja tuhoavat toisten elämän. Samoin katkeraksi nimittely sopii Kokkarileveilijän kuvottavaan ajatusmaailmaan.

V:lta 2013

"SANL:N HALLITUSEHDOKKAAT 2013 MÄÄRÄAIKAAN 15. ELOKUUTA mennessä Akateemisten Naisten paikallisyhdistykset asettivat ehdolle seuraavat neljä kandidaattia. Esittelyiden täyspitkät versiot löytyvät liiton verkkosivuilta Ajankohtaista-osiosta. Vuosikokouksessa yhdistyksillä on mahdollisuus asettaa vielä lisää ehdokkaita. SANL toivoo kaikkien hallituspaikkaa tavoittelevien saapuvan kokoukseen henkilökohtaisesti paikalle. STIINA HÄNNINEN, FT Stiina Hänninen (s. 1964) on Tampereen Akateemiset Naiset ry:n hallituksen jäsen ja yhdistyksen stipenditoimikunnan jäsen. Vuonna 2010 hänelle myönnettiin yhdistyksen väitöskirjastipendi, koska hänen väitöskirjansa aihe naisiin kohdistuva hoikkuuden ihannointi koettiin tärkeäksi naisten elämää koskevaksi tieteelliseksi puheenvuoroksi. Väitöstyönsä rinnalla Hänninen työskenteli terveyssosiologian tutkijana EU-rahoitteisessa projektissa ja opetti yliopistolla. Hän on omakohtaisesti kokenut akateemisen pätkätyön sankaruuden: Hännisen yhdeksän tutkijavuottaan yliopistolla muodostuivat 28 työsopimus- tai apurahakaudesta. Nykyään Hänninen toimii lastensuojelun kentällä ja viimeistelee sijaisperheen arkea ja lastensuojelun käytäntöjä kuvaavaa tietokirjaa. Hän on käynnistämässä asiantuntija- ja koulutuspalveluita tuottavaa yritystoimintaa."

http://docplayer.fi/639078-Hyvat-akateemiset-naiset-hyvat-ystavat.html

No olisipa pitänyt arvata, että raha siellä takana on. lehtijutuilla haluttiin mainetta ja kunniaa, jotta rahafirma sitten menestyy.

Ilman muuta raha on siinä käsikynkässä. Ei yrityksiä perusteta hyvähyvyyttään. Siitä asti kun terveydenhuolto päätettiin alistaa Innovaatio-hyötyjä-pervertikkojen fantasioiden ohjattavaksi, on ihan mikä tahansa helppoheikki-paskiaisten propagandamainonta ollut täysin luvallista.

Rehellinen Mainonta olisikin vielä ymmärrettävissä, mutta nämä miljoonia maksavat perheyrityskampanjat, joitten kuvissa kersat itkee yksinäisinä ja hylättyinä, tavoittelevat aivan muuta kuin kuluttajien heikkouksia konkreettiselle kamppeelle! Kampanjat loukkaavat ihmisyyttä yhtä mittavasti kuin gladiaattorinäytökset ikään.

Kampanjoissa ja sijaisvanhempien hatustatemmatuissa viisausheitoissa on ihan sama tarkoitusperä kuin mainonnassa. Markkinamaailma ON semmosta: sinulla on lupa tehdä voittoa -vaikka ihmisillä. Käytös- ja tapatietoihin ei myöskään sisälly sellainen, että olisi sopimatonta vähätellä ihmislasten oikeita vanhempia...

Ja mitä tulee olemaan konsultointi: biologiset vanhemmat häpeävät, kun eivät ole pystyneet hoitamaan lapsiaan ja siksi sijaisvanhemmat joutuvat kohteiksi (vastaanottamaan turhaa haukkumista). Tuolle asialle ainakaan ei tarvita konsulttia. Yhtä suurta valetta se on jokaisen sossun ja sijaisvanhemman suusta. Vielä pitäisi maksaa, että kuulee tuollaista shittiä.

Mutta kaikkein rahanahnein, jonka olen "tavannut" on eräs sijaisperhe. Siellä hamuttiin kaikki, mikä irti saatiin ja edun johdatettiin omille lapsille (muka sijoitetuille). Todella törkeä sijaisperhe. Onneksi lapset otettiin pois.

Sallittiinko perheen ottaa uusia lapsia? Miten ko poisottaminen onnistui: pitikö oikeiden vanhempien ja omaisten vääntää näyttö vai oliko sos.toimi aloitteen tekijä, tai Valvirako teki oikeaa työtänsä?

"Stiina Hänninen halusi omakotitalon, jotta voi täyttää sen sijaislapsilla. Toimittaja: Hanna Syrjälä, kuvaus: Liisa Takala, leikkaus: Kristiina Marttinen

Sinkku ryhtyi teinien sijaisäidiksi: ”Jotkut nuoret eivät ole koskaan nähneet tyynyliinaa”
http://www.hs.fi/hstv/uutiset/Sijaisäiti Stiina Hänninen Sijaishuollossa varttuvia nuoria leimataan liikaa/v1453865510624


http://www.hs.fi/elama/a1453867771649 -->

"Unelma suurperheestä. Se Stiina Hännisellä oli aina.

Jo lapsena hän sommitteli mielessään kuvaa, jossa pöydän ääressä istuu kymmenen lasta. Pöydän päässä on Hänninen, joka tarjoilee lapsille keittoa höyryävästä kattilasta.

Myöhemmin Hänninen keksi nimiä tuleville lapsilleen: Otto Artturi, Linda Loviisa, Lotta Linnea.

Niille nimille ei tullut koskaan käyttöä.

Sukujuhlissa otettiin perhekuva. Siihen asettuivat Hänninen sekä hänen vanhempansa ja sisaruksensa lapsineen.

Hännisestä tuntui pahalta. Hän oli kuvan ainoa aikuinen, jolla ei ollut paria tai lapsia.

Hän ei ollut löytänyt sopivaa puolisoa. Ehdokkaita oli kyllä ollut – esimerkiksi se, jonka vuoksi hän matkusti Yhdysvaltoihin. Siellä mies kertoi, että heillä on Hännisen kanssa yhteistä, hänkin nimittäin etsii unelmiensa miestä.

Lapsettomuuden tuskasta ei ollut helppo puhua. Hänninen oppi, että jos heteropariskunta kärsii lapsettomuudesta, he saavat myötätuntoa. Jos taas sinkkunainen kärsii lapsettomuudesta, hän saa kuulla pikkutuhmia vanhapiikavitsejä.

Kun ikä läheni neljääkymppiä, Hänninen alkoi miettiä, unelmoiko hän enemmän ydinperheestä vai vanhemmuudesta.

”Myöhemmin olen ymmärtänyt, että kun haaveilin jakavani keittoa lapsille, pöydän toisessa päässä ei ollut miestä.”

Hänninen harkitsi adoptiota, mutta se tuntui hintavalta vaihtoehdolta pätkätöitä tekevälle tutkijalle. Hedelmöityshoidotkaan eivät tuntuneet omalta: hänestä tulisi potilas, eikä hän ollut kuitenkaan sairas.

Onneksi oli vielä yksi keino.

Noin 15 vuotta sitten Hännistä jännitti: voisiko tämä onnistua? Voisiko hänestä tulla yksin elävänä naisena sijaisäiti eli huostaan otettujen lasten perhehoitaja?

Hänninen ymmärsi, että pienten lasten kanssa se olisi raskasta. Se olisi yhtä pukemista, syöttämistä ja niistämistä – ja hoitamassa olisivat vain hänen kaksi kättään.

Vähintään kuudesluokkalaiset olisivat kuitenkin eri asia. Heitä voi ohjata puheella, ja he osaavat itse peseytyä, pukeutua ja laittaa turvavyön kiinni.

Aluksi Hänninen toimi tukiperheenä kahdelle lapselle. He viettivät Hännisen luona yhden viikonlopun kuukaudesta ja lisäksi loma-aikoja.

Sen jälkeen Hänninen kävi sijaisvanhemmille annettavan koulutuksen ja sai ensimmäiset sijaislapsensa. Hän ei voi kertoa yksityiskohtia, sillä häntä sitoo vaitiolovelvollisuus. Hänellä on kuitenkin ollut yli kymmenen vuoden aikana lukuisia sijaislapsia: tälläkin hetkellä kunnon joukkio.

Pitkän kokemuksen perusteella Hänninen voi sanoa, että ensimmäisellä tapaamisella teinit eivät yleensä vaikuta kovin innostuneilta.

”Nuori katsoo vain lattiaan. Kun minä katson eri suuntaan, hän tarkkailee varovaisesti minua.”

Nuorella saattaa olla hapsottavat hiukset, Iron Maiden -paita, tympeä ilme ja ketjuja vyöllä. Silti Hänninen tunnistaa ensitapaamisella, että katse on samanlainen kuin vastasyntyneellä vauvalla.

”Se katse ihmettelee, että tuonko muka pitäisi pitää minusta huolta. Se liikuttaa joka kerta niin, että käsikarvat nousevat pystyyn.”

Hänninen on kirjoittanut sijaisvanhemmuuden kokemuksistaan kirjan nimeltä Rakasta, kärsi ja uskalla. Kirjassa on myös tutkimustietoa ja muiden sijaisvanhempien kokemuksia: Hänninen vetää Tampereella sijaisvanhempien vertaisryhmää.

Hänninen halusi kirjoittaa kirjan kannustaakseen muita sijaisvanhemmiksi. Silti kirja on kaunistelematon. Sellainen sen piti Hännisestä olla, koska joskus ihmisillä on turhan idealistisia käsityksiä sijaisvanhemmuudesta.

”Vasta sijaisvanhempana olen ymmärtänyt, miten huonosti osaa lapsista kohdellaan. Rikkinäinen lapsuus tuottaa rikkinäisiä nuoria.”

jnejnejne...
Lainaus sitten tuolta AKNL:n artikkelista osuu Siina-Ladyn toimenkuvaan: "Hän on käynnistämässä asiantuntija- ja koulutuspalveluita tuottavaa yritystoimintaa." Tuon toiminnan laadusta olisi hyvä kuulla ja lukea.

Hänninen on mormooni:
http://www.mormonit.fi/bc/content/Europe/Finland/PDF/2009/2009-02.pdf

Mm Alhovuori on sen kaveri:
"Perhepalveluiden suomalainen työryhmä: Stina Hänninen, Paavo Järvi, Katarina
Alhovuori, Mirja Aromaa ja Minna Kirsi"

http://www.uusimaa.fi/artikkeli/228043-sijoitus-on-se-viimeisin-vaihtoehto -->

15.03.2013 21:40, Päivitetty 16.03.2013 08:00
Paikalliset

"Sijoitus on se viimeisin vaihtoehto

Kunnat pyrkivät vähentämään laitoshoitoa ja sijoittavat huostaanotetut lapset mieluiten sijaisperheisiin. Inna Kohal-Jylhä ja Kari Jylhä pyörittävät perhekotia. Heidän "laitoksessaan" on paikka neljälle sijoituslapselle.

PORVOO | Lastensuojelu on perheille tarkoitettu tukimuoto, jonka käyttäjäksi ”päästään” eikä ”jouduta”. Tämän viestin perille meneminen parantaisi monen perheen elämänlaatua ja myös helpottaisi lastensuojelutyötä.

Ongelma istuu kuitenkin sitkeässä, sillä myös suuri osa lastensuojelutyön tekijöistä arkailee lastensuojeluilmoituksen tekemistä, koska ei halua leimautua. Tämä käy ilmi Kuntaliiton tuoreesta selvityksestä.

Sama selvitys kertoo, että joka kolmannessa kunnassa on hankalaa tai mahdotonta saada mielenterveyspalveluja lapsille, eikä sosiaalityöntekijöillä ole tarpeeksi aikaa asiakkailleen.

Porvoossa tilanne ei ole näin lohduton lapsiperhetyön päällikkö Annika Immosen mukaan. Sipoossa asiakasmäärät ovat nousseet, ja henkilökuntalisäyksen tarve on ilmassa, kertoo johtava sosiaalityöntekijä Katarina Alhovuori.

Porvoossa palveluiden painopistettä on siirretty perhetyön ja avopalveluiden suuntaan.

Lue lisää lauantain Uusimaasta."