Ikävä kun teihin ei saa yhteyttä

Ikävä, kun moni yksinäinen ei uskalla tai saa muuten aikaiseksi ottaa sitä ensimmäistä askelta, jotta suostuisi tapaamaan toista.
Moni ei usko mahdollisuuksiinsa, ei usko että voisi olla tarpeeksi hyvä toiselle, tai joskus niinkin, ettei se toinen olisi oikeanlainen ihminen kaveriksi itselle.
Ei se alkuun hyvältä tunnu, jos itsetunto-ongelmia. Mutta se on huomattavasti pienempi paha, kuin olla antamatta mahdollisuus nujertaa yksinäisyys.
Voi myös miettiä millaisia vaatimuksia yksinäisellä on sitä toista kohtaan. Onko parempi olla täysin yksin, kuin vähän erilaisen ihmisen tykkäämä, huomioima ja arvostama. Kun saa edes jonkulaisia ystäviä alkuun, niin se parantaa itsetuntoa, mikä helpottaa löytämään myöhemmin myös niitä lähemmäs omanlaisia ihmisiä. Jos kommunikoinnin suhteen ongelmia, myös niiden suhteen hyvä kun edes joitain, joiden kanssa jutella asioista.
Täällä kuulee usein kirjoituksia neljän seinän sisältä siitä kun kukaan ei välitä, mutta ei jätetä toisille hyvää mahdollisuutta vaikuttaa siihen asiaan. Ei kerrota mistä ollaan, ei anneta yhteystietoja (sähköpostia).
Parempi mielestäni olisi tapailla sellaistakin hyväntahtoista ihmistä, joka ei kaipaa (lisää) ystäviä, mutta tuntee empatiaa ja haluaa auttaa, kuin jäädä yksin. Mutta moni täällä myös yksinäinen ja haluaa oikeaa ystävyyttä.