Pimeys -> ahdistus -> psykoosi?

Itselläni on ahdistuneisuushäiriö ja masennus. Olen myös kokenut ahdistuksen voimistuvan juuri ennen kuukautisia lähes sietämättömäksi. Päässä vain tuntuu ärtyneeltä ja huomaa tarkkailevansa esim. omaa hengitystä enemmän. Kyllä kuukautiset ja niiden aiheuttamat hormoonivaihtelut voi tehdä olon kummalliseksi. Joka kerta vaan kuukauisten aikaan tuntuu että olo on ihan kamala.
Muutamia kertoja myös ahdistus paniikkikohtaukset on pahentuneet syksyisin tiedä sitten mikä siihen vaikuttaa vähenevä valo vai mikä.

minulla on hyvin samanlainen kokemus. olen aiemmin kärsinyt kerran voimakkaasta ahdistuksesta burnoutin yhteydessä joka meni ohi lepäämällä..pari vuotta myöhemmin marraskuussa päivälleen (katsoin vanhasta lääkepurkista) voimakas ahdistus alkoi uudelleen, uskonnolliset ajatukset, yhteiskunnan tilan ja päättäjien motiivien kyseenalaistaminen ja salaliittoajatukset vaivasivat kunnes psykiatrin antama venlafaxiini ja ketipinor alkoi tehoamaan. aina on liittynyt vaikea unettomuus näihin jaksoihin. nyt tänä syksynä tunnistan jälleen , joskin lievempänä samat merkit.

Pimeys aiheuttaa monille erinäköisiä oireita. Ulkoilu valoisana aikana tulee olla luonnollisesti ohjelmassa. D-vitamiini ja kirkasvalolamppu auttaa myös oireisiin useampia.

Tuttua on. Valitettavasti psykooseilla ja sen kaltaisilla tiloilla kuten prepsykoosilla on taipumus uusiutua. On kuin mieleen olisi jäänyt särö tai säröjä, jotka saattavat alkaa laajenemaan, kun jokin hetki tai tapahtuma muistuttaa niistä. Tai silloin, kun stressi on liian voimakasta. Ja näin pahimmillaan murtaen koko mielen, jolloin todellisuudentaju saattaa muuntua osiltaan. Oman kokemukseni mukaan psykoosin yms. kaltaisten tilojen uusiutumista voi kuitenkin estää tehokkaasti. Jollei täysin kokonaan niin ainakin vuosikausia. Ja ajan myötä sitä oppii huomaamaan itse ajoissa ennusmerkit uhkaavasta tilasta ja tekemään tilanteelle jotain ennen kuin on liian myöhäistä. Akuutissa vaiheessa lääkehoito on kokemukseni mukaan hyvin tehokasta (siis jos on oikeat lääkkeet oikealla annostuksella. Ei liian iso eikä liian pieni annostus). Sanoivat lääkevastaiset mitä tahansa, mutta minä mielummin syön lääkkeitä, jotka palauttavat kolmen viikon kuluessa hyvän olon, kun kärsin valtavasta ahdistuksesta, unettomuudesta, voimakkaasta tärinästä ja aivan siitä sanoinkuvaamattoman kamalasta turvattomuuden tunteesta. Lääkehoitoa kannattaa jatkaa pidemmän aikaa. Tänä aikana psykoterapiassa voi käydä turvallisesti läpi näitä hyvin ahdistavia ja mieltä vaivaavia tunteita. Kun noista tunteista puhuu terapiassa, tulevat ne myös uniin ja unet korjaavat mielen säröjä. Näin siis, jos saa nukuttua. Lääkityksen myötä kuitenkin tunteiden voima laantuu siedettävälle tasolle, jolloin yleensä unet pystyvät käsittelemään näitä muuten liian voimakkaita tunteita. Näin voi olla, että parin vuoden kuluttua pärjäät ilman lääkitystä lopun elämää tai ainakin vuosikausia.