TÄMÄ EI OLE NARSISMIA!!!

Oikeastaan olen samaa mieltä.

Kysyisin tuohon että mikä on tuhoavaa toimintaa jos siellä ns. toisessa päässä on narsisti. Eli mikä toiminta narsistia kohtaan on sellaista, että sitä sitten itse vastoin kaikkien lähimpienkin odotuksia muuttuu narsistiksi.
Muuttuminen narsistiksi on kyllä määritelmällisesti mahdotonta, koska narsistiksi tullaan jo varhaisina ensimmäisinä elinvuosina. Narsismista ei myöskään parannuta, vaan nph on siis jäykistynyt persoonallisuus, joka ei muutu.

Ja ihminen on erehtyväinen ja ailahtelevainen ja huomionhakuinen ja sympaattinen, ja välillä kaikki pyörii oman navan ympärillä eikä se tee kenestäkään pahaa.

Luen kauhulla noita IL-juttuja että ketä saa sanoa narsistiksi ja mitä tälläkin palstalla viljellään, että heti on ihmistä epäilemässä ilkeäksi, ja aijaa vanha juttu, oliko sunkin ex narsu?.

Olen kokenut sellaisen päähieronnan, että koskaan koskaan ikinä en mene epäilemään kenenkään kokemuksia tai tahtoperää, niin uskomatonta sontaa sitä itse sai kokea. Luotan, kunnes toisin todistetaan. Faktat pöytään. Valoa tekemisillenne. En jaksa enää yhtään peliä vaan haluan suorasukaisuutta ja avoimmuutta.

Elämä jatkuu, kehityn ihmisenä, ja luulen jopa että suhtaudun avarammin ja hyväksyvämmin kanssaihmisiin narsistin jälkeen (vaikka sitä helposti kiertyykin kerälle eikä ota kontaktia helposti). Nimenomaan siksi että en halua elää siinä maailmassa missä narsisti eli. Ja siihen toisten alaspainamiseen liittyi epäsuora puhe, liioittelu, salailu, vihjailu, kiertely, miellyttäminen ja toisaalta sitten kun olin pauloissa suora vittuilu, satuttaminen, arkoihin kohtiin iskeminen, sanojen pyörtäminen, jäkättäminen, naljailu, mitätöinti jne. Se on kaikki typerää peliä mistä olen sanoutunut irti, mistä kaikkien pitäisi sanoutua irti. Vilpittömyys :)

Usein nimenomaan se kaunis ja hyvä joutuukin narsistin lokaamaksi ja alaspainamaksi.

Olen työpaikkakiusattu. Tiedän kiusaajan elämästä sen verran, että hyvin hänellä ei mene. Kiusaaja haluaa jostain syystä tietää kaikki asiani. Minä en ole kertonut hänelle oikeastaan mitään itsestäni. Tämä siksi, että tiedän jokaisen asian muuttuvan erilaiseksi, kun kiusaaja kertoo niitä eteenpäin.

Käytökseni tietenkin provosoi kiusaajaa hieman lisää. Minulle ihan sama, en välitä. Kerron itsestäni ja elämästäni ihan avoimesti työpaikalla, harva kuitenkaan uskaltaa edes kysyä mitään, koska kiusaaja on leimannut minut rikolliseksi. Hän on onnistunut vakuuttamaan ihmisille, että pidän hyvin käyttäytyvän ihmisen kulissia yllä, ja että oikeasti olen paha, hyvin paha. Ihan murhaajatasoa. olen istunut linnassakin puheiden mukaan.

Kiusaaja on kuitenkin ollut hämmentynyt ja loukkaantunut siitä, että olen kertonut itsestäni muille ihmisille. Nyt raukka sitten tuli valittamaan minulle, että ei saa minusta mitään otetta, eikä tiedä olenko lintu vai kala. Raukalla oli tippa silmässä.

Miten tällaiseen pitäisi suhtautua?
Onko kyse narsismista?