"Sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa"

Mustaloiset sekä jehovat ovat saastaisen Saatanan orjia, Helvetin Enkelin vammauttamia vajakkeja.

Torstai, 24. maaliskuuta

Ei hän ole täällä, sillä hänet on herätetty. (Matt. 28:6)

Jeesus oli elossa! Seuraavien 40 päivän tapahtumat osoittivat kiistattomasti, että Jeesus oli herätetty kuolleista. Apostoli Paavali esitti tiivistelmän todisteista kirjoittaessaan korinttilaisille: ”Välitin näet teille ensimmäisten asioiden joukossa sen, minkä minäkin sain, että Kristus kuoli meidän syntiemme edestä Raamatun kirjoitusten mukaan ja että hänet haudattiin ja että hänet on herätetty kolmantena päivänä Raamatun kirjoitusten mukaan ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhdellä kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat vielä nytkin elossa, mutta jotkut ovat nukahtaneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille, mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, ikään kuin ennenaikaisesti syntyneelle.” (1. Kor. 15:3–8.) w14 15/11 1:9–10

Muistonvieton lukuohjelma: (tapahtumia päiväaikaan 14. nisankuuta) Markus 15:1–47

Perjantai, 25. maaliskuuta

Viimeisestä Aadamista tuli elämää antava henki. (1. Kor. 15:45)

Miten ihmiskunta vapautetaan kamppailusta perittyä epätäydellisyyttä vastaan? Jehova on perustanut Valtakunta-hallituksen, jonka ”viimeinen Aadam” muodostaa yhdessä ihmiskunnan keskuudesta valittujen hallitsijatovereidensa kanssa (Ilm. 5:9, 10). Taivaassa olevat Jeesuksen hallitsijatoverit tietävät, millaista on olla epätäydellinen. He hallitsevat hänen kanssaan kokonaiset tuhat vuotta ja auttavat maan päällä olevia voittamaan epätäydellisyyden, josta nämä eivät voi päästä eroon omin voimin (Ilm. 20:6). Valtakunnan hallittua tuhat vuotta tottelevaiset ihmiset on vapautettu kaikista vihollisista, jotka ilmaantuivat Aadamin tottelemattomuuden vuoksi. w14 15/9 4:12–15

Muistonvieton lukuohjelma: (tapahtumia päiväaikaan 15. nisankuuta) Matteus 27:62–66 (tapahtumia auringonlaskun jälkeen 16. nisankuuta) Markus 16:1

Romanit ovat Kainin, veljenmurhaajan jälkeläisiä. Jumala kirosi Kainin ja siksi romanitkin ovat yhä vielä kirottuja. Romaneilla on aina mukana ase tai vähintään veitsi. He ovat aina valmiita tappamaan, he janoavat viattomien verta. Romanit varastavat aina kun on mahdollista. Romanit rikkovat jokaista kymmentä käskyä koska he kuvittelevat että heillä on tähän Jumalalta saatu lupa!

Viimeisellä tuomiolla Jeesus tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Lähes koko romanikansa joutuu Helvetin ikuiseen tuleen. Linnausko ei heitä pelasta. Hameineen ja pussihousuineen heidät heitetään tuliseen järveen kärsimään ikuisia tuskia!

Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. (Matt. 22:39)

Käskyä rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme sanotaan ”kuninkaalliseksi laiksi” (Jaak. 2:8). Paavali luetteli joitakin Mooseksen lain käskyjä ja sanoi sitten: ”Mikä tahansa muu käsky on tiivistettynä tässä sanassa: ’Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Rakkaus ei saa lähimmäiselle aikaan pahaa; sen tähden rakkaus täyttää lain.” (Room. 13:8–10.) Meidän on siis syytä osoittaa jatkuvasti lähimmäisenrakkautta. Miettiessämme syitä lähimmäisenrakkauden osoittamiseen meidän on hyvä muistaa Jeesuksen sanat, joiden mukaan hänen Isänsä ”antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille” (Matt. 5:43–45). Meidän täytyy ilmaista rakkautta lähimmäistämme kohtaan, onpa hän vanhurskas tai epävanhurskas. Yksi tärkeä tapa osoittaa tällaista rakkautta on kertoa hänelle Valtakunnan sanomaa. Millaiset siunaukset häntä odottavatkaan, jos hän ottaa hyvän uutisen arvostaen vastaan! w14 15/6 2:19–21

Sain unessa viestin. Herran enkeli sanoi: Se joka Jehovan todistajaa uskoo, on tuhon oma! Vain oikea kristitty pelastuu! Helvetin syvin nurkka on pahantekijöille! (eli Jehovan todistajille ja mustalaisille)

Jehovan todistajat voivat myös pelastua uskomalla Jeesukseen ja hänen työhönsä ristillä. Jehovan todistajat eivät ole kristittyjä eikä niitä oppeja tule seurata ellei halua eksyä. Jeesus on kaikkialla, ei ainoastaan jossain seurakunnassa. Toivon todella että jehovan todistajat hylkäävät kamalan harhaoppinsa ja pelastuvat.

Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. (Jaak. 4:8)

Sanassaan Jehova kehottaa meitä lähestymään häntä ja lupaa, että jos teemme niin, hän lähestyy meitä. Eikö tämä olekin mieltä ylentävä ajatus! Monista on kuitenkin epärealistista uskoa, että Jumala haluaa olla lähellä heitä. Heistä tuntuu, että he ovat arvottomia lähestymään häntä tai että hän on liian etäinen. Onko läheinen suhde Jehovaan tosiaan mahdollinen? Todellisuudessa Jehova ”ei ole kaukana – – kenestäkään”, joka haluaa löytää hänet. Hänet voi oppia tuntemaan. (Apt. 17: 26, 27; Ps. 145:18.) Jumalan tarkoitus oli, että jopa epätäydelliset ihmiset olisivat lähellä häntä. Hän on valmis hyväksymään heidät läheisiksi ystävikseen. (Jes. 41:8; 55:6.) Psalmista saattoi kirjoittaa oman kokemuksensa perusteella Jehovasta: ”Oi rukouksen Kuulija, sinun luoksesi tulee ihmisiä kaikesta lihasta. Onnellinen on se, jonka sinä valitset ja annat tulla lähellesi.” (Ps. 65:2, 4.) w14 15/8 3:2–3

JEESUS PELASTAA – MILTÄ?
Miltä meidät täytyy pelastaa?

”Ihminen, naisesta syntynyt, on lyhytikäinen ja täynnä kiihtymystä. Hän on puhjennut esiin kuin kukka, ja hänet katkaistaan pois, ja hän pakenee kuin varjo eikä pysy.” (Job 14:1, 2.)

Ihmiset ovat aikojen alusta asti unelmoineet siitä, että he voisivat elää nuorina ja terveinä ikuisesti. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että ihmiset kuolevat. Edellä lainatut sanat, jotka Job lausui yli 3 000 vuotta sitten, pitävät yhä paikkansa.

Ihmisellä on voimakas halu elää. Raamattu kertoo, että Jumala on pannut sydämeemme ikuisen elämän kaipuun ja halun ymmärtää ikuisuutta (Saarnaaja 3:11). Olisiko johdonmukaista, että rakastava Jumala loisi meihin halun, jota on mahdoton tyydyttää? Se ei olisi järkevää. Raamattu kutsuukin kuolemaa viholliseksi ja lupaa, että se tullaan kukistamaan (1. Korinttilaisille 15:26).

Kuolema on kiistatta vihollinen. Yleensä ihmiset eivät halua kuolla. Joutuessamme vaaratilanteeseen väistämme, piiloudumme tai pakenemme. Kun sairastumme, etsimme parannuskeinoa. Teemme kaikkemme välttääksemme sellaista, mikä voisi johtaa kuolemaan.

Onko meillä perusteita uskoa, että tämä ikivanha vihollinen kukistetaan? Kyllä on. Luojamme Jehova Jumala ei luonut ihmisiä siksi, että he eläisivät vain joitakin vuosia ja sitten kuolisivat. Kuolema ei kuulunut Jumalan alkuperäiseen tarkoitukseen. Hän loi ihmiset elämään maan päällä ikuisesti, ja hän toteuttaa aina tarkoituksensa (Jesaja 55:11).

Miten kuolemasta sitten tehdään loppu? Ihmiset ovat kautta historian etsineet kiihkeästi keinoja kuoleman voittamiseksi – siinä kuitenkaan onnistumatta. Etsintä jatkuu yhä. Tiedemiehet ovat kehittäneet rokotteita ja lääkkeitä, joiden ansiosta jotkin sairaudet on saatu kuriin. He ovat tutkineet ihmisten ja muiden elollisten geeniperimää. Monissa maissa ihmiset elävät keskimäärin pidempään kuin sata vuotta sitten. Kuolemaa ei silti ole voitettu. Kuten Raamatussa sanotaan, ”kaikki palaavat tomuun” (Saarnaaja 3:20).

Hyvä uutinen on, että meidän ei tarvitse turvautua ihmisten älyyn tämän ongelman ratkaisemiseksi. Jehova Jumala on jo järjestänyt keinon, jonka avulla meidät voidaan pelastaa kuolemalta. Keskeinen osa tässä järjestelyssä on Jeesuksella Kristuksella.

ELÄMÄ KUOLEMAN JÄLKEEN – ONKO SE MAHDOLLISTA?
Onko kuolleilla toivoa?
Voivatko kuolleet elää uudelleen?

RAAMATTU VASTAA: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Jeesuksen] äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29.)

Näillä sanoilla Jeesus ennusti, että tulevaisuudessa, hänen Valtakuntansa hallinnon alaisuudessa, hauta tyhjennettäisiin. ”Olin aivan sanaton lukiessani Johanneksen 5:28, 29:n ensimmäistä kertaa”, muistelee edellisessä kirjoituksessa mainittu Fernando. ”Nuo sanat antoivat minulle todellisen toivon, ja aloin suhtautua tulevaisuuteen optimistisesti.”

Muinoin elänyt uskollinen mies Job odotti, että hänen kuoltuaan Jumala aikanaan palauttaisi hänet eloon. Job kysyi: ”Jos voimakas mies kuolee, voiko hän elää uudelleen?” Sitten hän vastasi luottavaisena: ”Kaikki pakollisen vaivannäköni päivät [haudassa vietetyn ajan] minä odotan, kunnes vapautukseni tulee. Sinä kutsut, ja minä vastaan sinulle.” (Job 14:14, 15.)
Kuolleista herätetty Lasarus syleilee sisartaan

Lasaruksen ylösnousemus antaa meille toivon.

Ylösnousemus ei ollut uusi ajatus Martalle, Lasaruksen sisarelle. Jeesus sanoi hänelle Lasaruksen kuoltua: ”Veljesi tulee nousemaan ylös.” Martta vastasi hänelle: ”Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä.” Silloin Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, tulee elämään, vaikka hän kuoleekin.” (Johannes 11:23–25.) Pian tämän jälkeen Jeesus herätti Lasaruksen jälleen henkiin! Tämä sykähdyttävä kertomus antaa meille esimakua paljon suuremmista tapahtumista tulevaisuudessa. Kuvittele mielessäsi aika, jolloin kuolleita herätetään kautta maapallon!
Saavatko jotkut ylösnousemuksen taivaaseen?

RAAMATTU VASTAA: Jumalan sana osoittaa, että Jeesuksen ylösnousemus oli erilainen verrattuna kahdeksaan muuhun Raamatussa mainittuun ylösnousemukseen. Nuo kahdeksan ihmistä palasivat eloon maan päälle. Jeesuksen ylösnousemuksesta kuitenkin sanotaan: ”Jeesus Kristus – – on Jumalan oikealla puolella, sillä hän meni taivaaseen.” (1. Pietarin kirje 3:21, 22.) Olisiko Jeesus ainoa, joka saisi ylösnousemuksen taivaaseen? Jeesus oli aiemmin sanonut apostoleilleen: ”Jos menen ja valmistan teille sijan, niin tulen jälleen ja otan teidät kotiin luokseni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Johannes 14:3.)

Jeesus meni taivaaseen ja teki valmisteluja joidenkin opetuslastensa tuloa varten. Näiden ylösnousseiden lukumäärä tulee lopulta olemaan 144 000 (Ilmestys 14:1, 3). Mitä nämä Jeesuksen läheiset seuraajat tekevät taivaassa?

Heillä tulee olemaan paljon työtä! Raamatussa sanotaan: ”Onnellinen ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja tulevat hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta.” (Ilmestys 20:6.) Ne, jotka saavat ylösnousemuksen taivaaseen, hallitsevat maata kuningas-pappeina Kristuksen kanssa.
Ketkä saavat ylösnousemuksen myöhemmin?

RAAMATTU VASTAA: Henkeytettyyn Raamattuun on sisällytetty seuraavat sanat, jotka apostoli Paavali esitti eräässä puheessaan: ”Minulla on Jumalaan kohdistuva toivo, joka näilläkin miehillä on, että tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Apostolien teot 24:15.)
Tulevassa paratiisissa nainen halaa pientä tyttöä, joka on herätetty kuolleista

Jumalan sanassa vakuutetaan, että miljardit kuolleet saavat elää uudelleen.

Ketkä kuuluvat Paavalin mainitsemiin ”vanhurskaisiin”? Esimerkiksi uskolliselle miehelle Danielille sanottiin hänen elämänsä loppupuolella: ”Sinä tulet lepäämään, mutta sinä nouset osaasi päivien lopussa.” (Daniel 12:13.) Minne Daniel herää kuoleman unesta? Psalmissa 37:29 sanotaan: ”Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” Myös Jeesus ennusti: ”Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan.” (Matteus 5:5.) Daniel ja muut uskolliset miehet ja naiset herätetään jälleen eloon maan päälle, ja he voivat elää jopa ikuisesti.

Ketkä kuuluvat Paavalin mainitsemiin ”epävanhurskaisiin”? Maan päällä on elänyt miljardeja ihmisiä, joista monet ovat kuolleet saamatta tilaisuutta ymmärtää Raamatun totuutta ja toimia sen mukaan. Ylösnousemuksensa jälkeen he voivat oppia tuntemaan Jehovan* ja Jeesuksen ja kehittää arvostusta heitä kohtaan (Johannes 17:3). Kaikilla niillä, jotka päättävät palvella Jehova Jumalaa, on mahdollisuus elää yhtä kauan kuin hän – ikuisesti.

Kaikilla niillä, jotka päättävät palvella Jumalaa, on mahdollisuus elää ikuisesti täydellisen terveinä ja onnellisina.
Millaiset olosuhteet maan päällä tulee olemaan?

RAAMATTU VASTAA: Jumala ”pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole” (Ilmestys 21:4). ”Ja he totisesti rakentavat taloja ja asuvat niissä ja istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmän.” (Jesaja 65:21.)

Kuvittele eläväsi tällaisissa olosuhteissa kuolleista herätettyjen rakkaidesi kanssa! Mutta mi

Miksi Jehova on tehnyt järjestelyt kuolleiden herättämiseksi? Syynä on rakkaus. ”Jos voimakas mies kuolee, voiko hän elää uudelleen?”, kysyi Job. Sitten hän vastasi: ”Sinä kutsut, ja minä vastaan sinulle. Sinä ikävöitset kättesi työtä.” (Job 14:14, 15.) Job oli varma siitä, että hänen rakastava taivaallinen Isänsä haluaisi herättää hänet takaisin eloon. Onko Jumala muuttunut? Malakian 3:6:ssa sanotaan: ”Minä olen Jehova; minä en ole muuttunut.” Edelleenkin Jumala kaipaa nähdä kuolleet jälleen elossa, terveinä ja onnellisina, aivan kuten kuka tahansa lapsensa menettänyt rakastava isä tai äiti. Erona on tietenkin se, että Jumalalla on voimaa toteuttaa tahtonsa (Psalmit 135:6)

Jehova Anneli. Sinulle on varattu helvetin nurkka, jossa vain huorat asuvat. Sinä et pääse paratiisiin.

Nyt kaikki kaaleet Keltaisen Ruusun katselukoppiin kattelemaan siitintyttöjen kesälomaa ja tekemään parannus! Ja kyselemään Laukaan Mikasta.

Viimeisenä vihollisena tehdään tyhjäksi kuolema. (1. Kor. 15:26)

Mitä tapahtuu Saatanalle, josta kaikki ihmiskunnan kärsimykset ovat alun perin lähtöisin? Ilmestyksen 20:7–15 vastaa. Loppukoetuksessa Saatanalle annetaan tilaisuus eksyttää täydellisiä ihmisiä. ”Toinen kuolema” kuitenkin tekee lopun Saatanasta ja niistä, jotka seuraavat häntä (Ilm. 21:8). Ne, jotka joutuvat tämän kuoleman kynsiin, eivät enää milloinkaan palaa eloon, ja siksi sitä ei tehdä tyhjäksi. ”Toinen kuolema” ei kuitenkaan ole niiden ihmisten vihollinen, jotka rakastavat ja palvelevat Luojaansa. Täydellisyyden saavuttaneella ihmiskunnalla on silloin Jehovan hyväksyntä ja odotteena ikuinen elämä. Viholliset ovat poissa. Aadamille annettu tehtävä on toteutettu ilman häntä. Maapallo on täynnä hänen jälkeläisiään, jotka tuntevat mielihyvää vallitessaan sitä ja sen monenlaisia elollisia. Haluamme varmasti aina arvostaa sitä, miten Jehova suuressa rakkaudessaan tekee tyhjäksi viimeisen vihollisen, kuoleman! w14 15/9 4:17–18

Hänet on herätetty. (Matt. 28:6)

Joitakin päiviä Jeesuksen kuoleman jälkeen apostoli Pietari kohtasi pelottavan ja vihamielisen joukon juutalaisten uskonnollisia johtajia. Nämä vaikutusvaltaiset miehet, jotka olivat tapattaneet Jeesuksen, vaativat selitystä. Pietari oli parantanut syntymästään saakka ramman miehen, ja he halusivat tietää, millä voimalla tai kenen nimessä hän oli sen tehnyt. Hän vastasi rohkeasti: ”Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, hänen, jonka te panitte paaluun mutta jonka Jumala herätti kuolleista, tämän välityksellä tämä mies seisoo täällä terveenä teidän edessänne.” (Apt. 4:5–10.) Aikaisemmin Pietari oli peloissaan kieltänyt Jeesuksen kolmesti (Mark. 14:66–72). Mistä hän sai rohkeutta nyt ollessaan uskonnollisten johtajien edessä? Sitä antoi Pietarille paitsi pyhä henki myös varmuus siitä, että Jeesus oli herätetty kuolleista. w14 15/11 1:1–2

Pienestä tulee tuhat. (Jes. 60:22)

Ehkä asuinseudullamme on vain vähän todistajia tai saarnaaminen ei näytä heti tuottavan paljonkaan tuloksia. Saamme kuitenkin voimaa jatkaa työtä hellittämättä, kun muistamme, että Valtakunta voi voittaa kaikki esteet. Esimerkiksi kun veli Edwin Skinner saapui Intiaan vuonna 1926, siellä oli vain kourallinen todistajia. Aluksi kasvu oli hidasta ja työn sanottiin etenevän vaivalloisesti. Hän jatkoi silti saarnaamista ja näki, miten Valtakunnan sanoma voitti suuria esteitä. Vuonna 2013 Intiassa oli yli 37 000 aktiivista todistajaa, ja muistonvietossa oli läsnä yli 108 000 henkeä. Samana vuonna, kun veli Skinner saapui Intiaan, työ oli juuri käynnistynyt Sambiassa. Vuonna 2013 Sambiassa toimi yli 170 000 julistajaa ja muistonvietossa oli 763 915 – joka 18. tuon maan asukas. Kasvu on ollut hämmästyttävää! w14 15/12 1:8–9

Jumala on paljastanut sen meille henkensä välityksellä. (1. Kor. 2:10)

Jos olet palvellut Jehovaa kymmeniä vuosia, olet saattanut huomata, että nykyään julkaisuissamme selitetään monia Raamatun kertomuksia eri tavalla kuin aikaisemmin. Ennen niissä kiinnitettiin useammin huomiota esikuviin ja vastakuviin. Raamatun kertomuksen sanottiin olevan esikuva, ja mikä tahansa sen profeetallinen täyttymys oli vastakuva. Miksi kertomuksia sitten on alettu käsitellä eri tavoin? Jehova on vuosien mittaan auttanut ”uskollista ja ymmärtäväistä orjaa” tulemaan yhä ymmärtäväisemmäksi ja samalla myös varovaisemmaksi (Matt. 24:45–47). Orja varoo nykyään sanomasta mitään Raamatun kertomusta profeetalliseksi näytelmäksi, ellei siihen ole selvää raamatullista perustetta. Siksi julkaisuissamme keskitytään nykyään enemmän Raamatun kertomusten yksinkertaisiin, käytännöllisiin opetuksiin, jotka koskevat uskoa, kestävyyttä, jumalista antaumusta ja muita tärkeitä ominaisuuksia. w15 15/3 1:7, 9–10,

Herramme Jeesus on pelastava kaikki maailman kansat synnistä, mutta Jehovan todistajien päälle Hän oksentaa ja ulostaa, koska Annelin kaltaiset ovat pelkkiä saatanan orjia.

Hänessä meillä on elämä ja me liikumme ja olemme olemassa. (Apt. 17:28)

Miksi meidän tulisi rakastaa Jumalaa? Yksi syy on siinä, että hän on Luojamme ja Huolenpitäjämme. Jehova on antanut kodiksemme upean maapallon (Ps. 115:16). Hän huolehtii myös siitä, että saamme ravinnon ja kaiken muun, mitä elämämme ylläpitämiseksi tarvitaan. Siksi Paavali saattoi sanoa epäjumalia palvoville Lystran asukkaille: ”Elävä Jumala – – ei ole ollut antamatta itsestään todistusta tehdessään hyvää, antaessaan teille sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja täyttäessään sydämenne ruoalla ja hyvällä mielellä.” (Apt. 14:15–17.) Jumala on mahdollistanut myös sen, että Aadamilta perimämme synti ja kuolema poistetaan (Room. 5:12). Tosiaankin ”Jumala suosittelee omaa rakkauttaan meille siinä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä” (Room. 5:8). Epäilemättä sydämemme on tulvillaan rakkautta Jehovaa kohtaan, koska hän on tehnyt meille mahdolliseksi saada syntimme anteeksi, jos kadumme niitä ja uskomme Jeesuksen lunastusuhriin (Joh. 3:16). w14 15/6 1:9–10

Jehovan todistajat heitetään samaan tuliseen järveen minne joutuu suurin osa romanikansastakin. Romanit ovat piehtaroineet synnissä niin pitkään että he pitävät sitä normaalina. Viimeisellä Tuomiolla he saavat rangaistuksen synneistään. Siinä ei linnausko auta!

Romanien ruhtinas on Lucifer

Saatanan huora Anneli on kadotuksen enkelin morsian! Hänet syöstään helvetin tulikatkuun muiden allahin palvojien kanssa! Myös murhaajamannet kärsivät ikuisesti kidutuksesta.

Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa. (Matt. 10:8)

Jehovan järjestö suhtautuu hyvin vakavasti tehtävään saarnata Valtakunnan hyvää uutista kautta maailman, kuten eri puolilla työskentelevien monien käännösryhmien tukeminen osoittaa. Miljoonia traktaatteja, kirjasia ja lehtiä on levitetty erilaisissa maailmanlaajuisissa kampanjoissa. Julkaisuista ei peritä maksua, vaan kustannukset peitetään Jehovan todistajien vapaaehtoisilla lahjoituksilla. Antaumuksellisina sananjulistajina ja opettajina Jehovan todistajat uskovat löytäneensä totuuden ja tekevät siksi suuria uhrauksia kertoakseen sanomaansa muihin kansakuntiin ja etnisiin ryhmiin kuuluville ihmisille. Monet ovat yksinkertaistaneet elämäänsä, opiskelleet uutta kieltä ja opetelleet elämään vieraassa kulttuurissa, jotta he voisivat olla mukana tässä elintärkeässä työssä. Hyvän uutisen saarnaaminen ja opettaminen kautta maailman on saanut monet vakuuttumaan siitä, että Jehovan todistajat ovat Kristuksen Jeesuksen aitoja seuraajia. w14 15/9 1:10–11

Kaikki maan suvut siunaavat itsensä sinun välitykselläsi. (1. Moos. 12:3)
Tämä on ensimmäinen kirjallinen maininta liitosta, jonka Jehova Jumala teki Abrahamin kanssa. Se astui voimaan vuonna 1943 eaa., jolloin 75-vuotias Abraham lähti Haranista ja ylitti Eufratin. Jehova toisti lupauksensa Abrahamille monta kertaa ja ilmoitti lisää siihen liittyviä piirteitä (1. Moos. 13:15–17; 17:1–8, 16). Kun Abraham osoitti horjumattoman uskonsa Jehovan lupauksiin olemalla valmis uhraamaan ainokaisen poikansa, Jehova vahvisti hänen kanssaan tekemänsä liiton ehdottoman varmalla lupauksella (1. Moos. 22:15–18; Hepr. 11: 17, 18). Tuon liiton astuttua voimaan Jehova paljasti vähitellen tärkeitä yksityiskohtia naisen siemenestä (1. Moos. 3:15). Se polveutuisi Abrahamista, olisi monilukuinen, toimisi kuninkaana, tuhoaisi kaikki vihollisensa ja toisi siunauksia monille. w14 15/10 1:9–10

Hän puhui perustellen heidän kanssaan Raamatun kirjoitusten pohjalta. (Apt. 17:2)

Mitä voisimme sanoa ihmiselle, jonka mielestä pahoja tulisi piinata ikuisesti helvetissä? Ensinnäkin voisimme vakuuttaa, että pahoja tullaan rankaisemaan (2. Tess. 1:9). Sitten saattaisimme pyytää häntä lukemaan 1. Mooseksen kirjan 2:16, 17:n, jonka mukaan synnin palkka on kuolema. On myös hyvä selittää, että Aadamin synnin takia kaikki ihmiset syntyvät syntisinä (Room. 5:12). Jumala ei kuitenkaan sanonut, että Aadam joutuisi rangaistukseksi tuliseen helvettiin. Sitten voisimme kysyä: ”Jos Aadam ja Eeva olisivat olleet vaarassa joutua ikuiseen piinaan, niin eikö Jumalan olisi ollut oikein varoittaa heitä siitä?” Seuraavaksi voisimme lukea 1. Mooseksen kirjan 3:19:n, jossa heille julistetaan tuomio heidän tehtyään syntiä. Siinä ei kuitenkaan puhuta mitään helvetin tulesta, vaan Aadamille sanotaan, että hän palaisi maan tomuun. Voisimme kysyä: ”Olisiko Jumalan ollut oikeudenmukaista sanoa Aadamille, että hän palaisi maan tomuun, jos hän todellisuudessa olikin menossa tuliseen helvettiin?” Tämä voi saada henkilön pohtimaan asiaa syvällisemmin. w14 15/5 1:7, 10

Eläköitynyt antropologian professori Warkentin ehti valmistua äidinkielen opettajaksi, kunnes muutti miehensä työn vuoksi Kongoon ja kiinnostui siellä antropologiasta. Hän tulee uskonnollisesta kodista, mutta sitten jokin muuttui:

”En halua syyttää ketään siitä, että minusta on tuntunut hengellisesti ahtaalta. Ajattelen, että syy oli myös minun. Olin vuosikausia ottanut kaiken annettuna ja ollut liian tottelevainen.

Aiemmin tuotti turvallisuutta ajatella, että on turvassa Jumalan kämmenellä.

Antropologian opiskelulla oli merkittävä vaikutus siihen, että maailmankuvani muuttui lopullisesti pian 40 ikävuoden jälkeen.

Maailman ja oman elämän tapahtumat panivat minut kyseenalaistamaan, että pitääkö Jumala tosiaan meistä huolta. Miksi hän toisinaan antaa kamalien asioiden tapahtua? On järkevämpää ajatella, ettei ole ketään, joka johtaa maailman ja oman elämäni tapahtumia.

Minusta tuli ateisti. En uskonut enää Jumalaan.

Minulla on nykyään kuusi lastenlasta. Kun lapsenlapsi täyttää 13 vuotta, lähden hänen kanssaan matkalle hänen itsensä valitsemaan paikkaan. Olemme käyneet lastenlasteni kanssa Pariisissa, Tansaniassa ja Galapagossaarilla.

Haluan, että maailma avautuisi lastenlapsille jo nuorina, että he saisivat paljon hienoja kokemuksia. Olen itse asunut kolmella eri mantereella, matkustanut paljon ja tanssinut kongolaisissa häissä aamuun asti.

Ateistina ajattelen, että kun kuolen, kaikki loppuu. Myönnän, että harmittaa, ettei ole olemassa taivasta, kuten ennen uskoin. Ajatus kaiken katoavaisuudesta saa minut elämään täysillä nyt."

Ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät heikommilta, ovat välttämättömiä. (1. Kor. 12:22)

Elämme kilpailuhenkisessä maailmassa, joka pitää suuressa arvossa nuoria ja vahvoja. Monet ovat valmiita mihin tahansa saadakseen tahtonsa läpi, vaikka heikommat jäisivät jalkoihin. Emme hyväksy tällaista käytöstä, mutta saattaisimme alkaa huomaamattamme ajatella kielteisesti niistä seurakunnan jäsenistä, jotka tarvitsevat säännöllisesti apua. Voimme kuitenkin oppia suhtautumaan heihin tasapainoisemmin, Jumalan tavalla. Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 12. luvussa oleva Paavalin vertaus auttaa meitä ymmärtämään paremmin, miten Jehova suhtautuu heikkoihin. Paavali muistuttaa, että kaikkein heikoimmaltakin vaikuttavalla ruumiinosalla on oma tehtävänsä. (1. Kor. 12:12, 18, 21–23.) Jotkut evoluution kannattajat ovat kyseenalaistaneet tämän, mutta anatomiaa tutkimalla on saatu selville, että niilläkin kehon osilla, joita on pidetty turhina, on oma tärkeä tehtävänsä. w14 15/6 3:3–4

Jehova on lähellä kaikkia, jotka huutavat häntä avukseen, kaikkia, jotka totuudellisuudessa huutavat häntä avukseen. (Ps. 145:18)

Kuvittelehan itsesi Asan tilanteeseen. Etiopialainen Serah on tullut Juudaa vastaan mukanaan miljoona miestä ja kolmetsadat sotavaunut. Sinun joukkosi on puolta pienempi. (2. Aik. 14:8–13.) Miten reagoisit nähdessäsi tuollaisen valtavan vihollisarmeijan? Asan toiminta osoitti, että hän luotti Jehovaan ja että heidän suhteensa oli läheinen. Hän rukoili hartaasti: ”Auta meitä, oi Jehova, meidän Jumalamme, sillä sinuun me todella turvaudumme.” Miksi Asa pystyi luottamaan täysin Jumalan ohjaukseen ja suojelukseen? Raamatussa sanotaan, että hän ”teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä” ja että hänen ”sydämensä osoittautui – – ehyeksi Jehovaa kohtaan” (1. Kun. 15:11, 14). Meidänkin on palveltava Jumalaa ehyin sydämin. Tämä on aivan välttämätöntä nauttiaksemme läheisestä suhteesta häneen nyt ja tulevaisuudessa. Voimme olla hyvin kiitollisia siitä, että Jehova on ottanut aloitteen: hän vetää meitä luokseen ja auttaa meitä luomaan ja säilyttämään läheisen suhteen häneen. w14 15/8 3:3, 5–6

Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne. (Hepr. 6:10)

Jehova muistaa kaikkien niiden rakkaudellisen vaivannäön, jotka palvelevat häntä uskollisesti, sallivatpa olosuhteet heidän tehdä paljon tai vähän. Jeesus pani ensimmäisellä vuosisadalla alulle työn, joka oli tarkoitus ulottaa kaikkialle maailmaan (Luuk. 3:21–23; 4:14, 15, 43). Hänen apostolinsa olivat eturintamassa, kun tätä saarnaamistyötä laajennettiin (Apt. 5:42; 6:7). Jotkut kristityt, kuten Filippos, palvelivat evankelistoina ja lähetystyöntekijöinä Palestiinassa (Apt. 8:5, 40; 21:8). Paavali ja jotkut muut matkustivat kauemmas (Apt. 13:2–4; 14:26; 2. Kor. 1:19). Jotkut – esimerkiksi Silvanus (Silas), Markus ja Luukas – toimivat myös raamatunkirjoittajina tai heidän avustajinaan (1. Piet. 5:12). Kristityt sisaret työskentelivät uskollisten veljien rinnalla (Apt. 18:26; Room. 16:1, 2). Näiden kaikkien jännittävät kokemukset tekevät Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista kiehtovaa luettavaa ja todistavat, että Jehova muistaa palvelijoitaan suosiollisesti. w14 15/9 5:1–3

Häivy Eero Romanien palstalta!

[Älkää] enää vaeltako niin kuin kansakuntien ihmiset. (Ef. 4:17)

Jos teemme oikeita ratkaisuja, elämämme voi olla onnellista nykyään ja toivonamme on ”periä maa”, elää ikuisesti. Edessämme on niin monia verrattomia siunauksia, ettemme pysty edes kuvittelemaan niitä kaikkia. (Matt. 5:5; 19:29; 25:34.) Jumala ei kylläkään anna meille niitä automaattisesti, vaan hän odottaa meiltä jotain (1. Joh. 5:3, 4). Uskollinen palvelus tänä aikana on kuitenkin ehdottomasti uhrausten arvoista! Olemme jo saaneet Jumalalta paljon. Meille on karttunut täsmällistä tietoa hänen Sanastaan, ja ymmärrämme selvästi totuuden hänestä ja hänen tarkoituksistaan. Olemme Jehovan todistajia, ja hänen nimensä liitetään meihin. Jumala lupaa olla puolellamme (Ps. 118:7). Olemmepa nuoria tai iäkkäitä, me kaikki tahdomme osoittaa elämäntavallamme, että arvostamme hengellistä perintöämme ja haluamme antaa Jehovalle ”kunnian ikuisesti” (Room. 11:33–36; Ps. 33:12). w14 15/12 4:19–21

Kärsimykset loppuvat pian!
Olet todennäköisesti jolloinkin elämäsi aikana pohtinut, miksi on niin paljon kärsimystä. Sodat, köyhyys, onnettomuudet, rikollisuus, epäoikeudenmukaisuus, sairaudet ja kuolema ovat aiheuttaneet ihmisille valtavasti tuskaa tuhansien vuosien ajan. Viimeisten sadan vuoden aikana kärsimystä on ollut enemmän kuin koskaan. Tuleeko se milloinkaan loppumaan?
Vastaus on lohduttava: kärsimykset loppuvat, ja vieläpä aivan pian! Jumalan sanassa, Raamatussa, sanotaan tulevaisuudesta: ”Jumalatonta ei enää ole – –. Mutta sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.” Miten pitkään? ”Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” (Psalmit 37:10, 11, 29.)

Kun Jumala on poistanut pahuuden ja kärsimyksen, maa muutetaan paratiisiksi. Silloin ihmiset voivat elää ikuisesti täydellisen terveinä ja onnellisina. Jumalan sana ennustaa: ”[Jumala] pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole.” (Ilmestys 21:4.)

Tässä uudessa maailmassa jopa kuolleet herätetään takaisin eloon, niin että he voivat saada osansa noista siunauksista: ”Tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Apostolien teot 24:15.) Niinpä kun eräs katuva pahantekijä ilmaisi uskoa Jeesukseen Kristukseen, tämä saattoi sanoa hänelle: ”Sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luukas 23:43.)

Mistä kärsimykset saivat alkunsa?

Kun Jumala kerran on tarkoittanut ihmiskunnan tulevaisuuden näin loistavaksi, miksi hän alun pitäenkään on sallinut ihmisten kokea kärsimyksiä? Miksi hän on suvainnut niitä niin kauan?

Kun Jumala loi Aadamin ja Eevan, hän antoi heille täydellisen ruumiin ja mielen. Hän asetti heidät paratiisilliseen puutarhaan ja antoi heille tyydytystä tuottavaa työtä. Raamattu kertoo: ”Jumala katsoi kaikkea, minkä hän oli tehnyt, ja katso, se oli erittäin hyvää.” (1. Mooseksen kirja 1:31.) Jos ihmiset olisivat totelleet Jumalaa, he olisivat saaneet täydellisiä lapsia ja maapallosta olisi lopulta tullut maailmanlaajuinen paratiisi, jossa ihmiset olisivat eläneet ikuisesti rauhassa ja onnellisina.

Luodessaan ihmisen Jumala antoi hänelle suurenmoisen lahjan, tahdonvapauden. Aadam ja Eeva eivät olleet mieltä vailla olevia robotteja. Heidän pysyvä onnellisuutensa riippuisi kuitenkin siitä, käyttäisivätkö he tahdonvapauttaan oikein: tottelisivatko he Jumalan lakeja. Jumala sanookin: ”Minä, Jehova, olen sinun Jumalasi, joka opetan sinua hankkimaan hyötyä itsellesi, joka panen sinut astumaan sitä tietä, jota sinun tulee vaeltaa.” (Jesaja 48:17.) Tahdonvapauden väärinkäytöstä olisi erittäin onnettomat seuraukset, sillä ihmisiä ei luotu sellaisiksi, että he menestyisivät riippumattomina Jumalasta. Raamattu toteaa: ”[Ei] ihmisen tie kuulu hänelle. Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen.” (Jeremia 10:23.)

Ikävä kyllä ensimmäiset vanhempamme kuvittelivat, että he voisivat menestyä ilman Jumalaa. Mutta kun he hylkäsivät Jumalan hallitusvallan, hän ei enää pitänyt yllä heidän täydellisyyttään. He alkoivat rappeutua ja vanheta, ja lopulta he kuolivat. Perinnöllisyyslakien mukaisesti mekin olemme perineet epätäydellisyyden ja kuoleman (Roomalaisille 5:12).

Tärkein kysymys: suvereenius

Miksi Jumala ei tuhonnut Aadamia ja Eevaa heti ja aloittanut alusta luomalla uuden ihmisparin? Siksi, että Jumalan kaikkeudensuvereenius, hänen oikeutensa hallita kaikkeutta, oli asetettu kyseenalaiseksi. Kysymys kuului: kenellä on oikeus hallita, ja kenen hallitusvalta on paras? Lisäksi heräsi kysymys: menestyisivätkö ihmiset paremmin, jos Jumala ei olisi heidän hallitsijansa? Jumala on antanut ihmisille riittävän pitkäksi ajaksi täydellisen vapauden, jotta saataisiin lopullisesti selville, tulevatko ihmiset paremmin toimeen hänen hallintonsa alaisuudessa vai omin päin. Ajan olisi oltava tarpeeksi pitkä, jotta ihmiset voisivat kokeilla kaikenlaisia poliittisia, yhteiskunnallisia, taloudellisia ja uskonnollisia järjestelmiä ilman Jumalan ohjausta.

Millaisia ovat olleet tulokset? Tuhansien vuosien ihmishistoria osoittaa, että kärsimys on kaiken aikaa lisääntynyt. Viime vuosisadalla ihmiset joutuivat kokemaan kärsimystä enemmän kuin koskaan. Miljoonat menettivät henkensä natsien toimeenpanemassa joukkomurhassa. Sodissa on kuollut yli sata miljoonaa ihmistä. Rikollisuus ja väkivalta rehottavat. Huumeidenkäyttö on saavuttanut epideemiset mitat. Sukupuolitaudit leviävät jatkuvasti. Nälkään ja tauteihin kuolee joka vuosi kymmeniä miljoonia ihmisiä. Perhe-elämä ja moraaliarvot ovat luhistuneet kaikkialla. Yhdelläkään ihmishallituksella ei ole ratkaisua näihin ongelmiin. Yksikään niistä ei ole pystynyt poistamaan ikääntymistä, sairautta eikä kuolemaa.
Ihmisten nykytila vastaa täysin sitä, mitä Raamattu on ennustanut. Jumalan sanassa meidän aikaamme sanotaan tämän asiainjärjestelmän ”viimeisiksi päiviksi”, ”kriittisiksi ajoiksi, joista on vaikea selviytyä.

Minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti. (Matt. 28:20)

Voidellut johtavat historian suurinta saarnaamiskampanjaa. Ei ole epäilystäkään siitä, että Jeesus on heidän kanssaan ja opastaa heitä. Kasvava joukko mahdollisia lampaita ajattelee, että on suuri etuoikeus tukea Kristuksen veljiä paitsi saarnaamalla myös muilla käytännöllisillä tavoilla. He antavat lahjoituksia ja auttavat valtakunnansalien, konventtisalien ja haaratoimistotilojen rakentamisessa. Lisäksi he tottelevat niitä, jotka on asetettu ottamaan johto työssä (Hepr. 13:17). Pian enkelit päästävät tuhon tuulet valloilleen ja suuri ahdistus alkaa. Tämä tapahtuu sen jälkeen, kun yhä maan päällä olevat Kristuksen veljet on sinetöity lopullisesti. (Ilm. 7:1–3.) Ennen kuin Harmagedon puhkeaa, voidellut otetaan taivaaseen (Matt. 13:41–43). Jos siis toivomme Kristuksen toteavan meidät lampaiksi, meidän on nyt aika tukea uskollisesti hänen veljiään. w15 15/3 4:16–18

Pienestä tulee tuhat ja vähäisestä mahtava kansakunta. Minä, Jehova, joudutan sen aikanaan. (Jes. 60:22)

Kautta maailman on nykyään pitkälti yli 7 900 000 Jehovan todistajaa, ja varsinkin vuosittaisen muistonvieton aikana heidän yhteydessään on miljoonia muita. Emme kerskaile numeroilla, sillä ”Jumala saa aikaan kasvun” (1. Kor. 3:5–7). On kuitenkin ilmeistä, että suuri joukko kasvaa vuosi vuodelta yhä suuremmaksi (Ilm. 7:9). Jehovan palvelijoiden määrä on lisääntynyt huomattavasti, koska Jehova itse tukee todistajiaan (Jes. 43:10–12). Voideltu jäännös oli yhteen aikaan ”pieni”, mutta se kasvoi, kun lisää hengellisiä israelilaisia tuotiin Jumalan järjestöön (Gal. 6:16). Jehova on vuosien mittaan siunannut palvelijoitaan, ja niinpä nyt, kun kootaan suurta joukkoa, kasvu jatkuu edelleen. w14 15/5 4:7–8

Täyttäköön toivon Jumala teidät kaikella ilolla ja rauhalla. (Room. 15:13)

Jumalan antaman toivon ansiosta pystymme kestämään uskon koetuksia. Voidelluille, jotka ”osoittautuvat uskollisiksi aina kuolemaan saakka”, annetaan taivaallisen ”elämän kruunu” (Ilm. 2:10). Ne nuhteettomuuden säilyttäjät, joilla on toivo elää maan päällä, saavat ikuisia siunauksia luvatussa maailmanlaajuisessa paratiisissa (Luuk. 23:43). Tällaiset odotteet täyttävät meidät ilolla ja rauhalla ja saavat meidät rakastamaan ”jokaisen hyvän annin ja jokaisen täydellisen lahjan” Antajaa (Jaak. 1:17). Läheisen kuolema saattaa murehduttaa meitä syvästi, mutta koska Jumala on antanut toivon ylösnousemuksesta, emme ”sure niin kuin muut, joilla ei ole toivoa” (1. Tess. 4:13). Rakkaudessaan Jehova haluaa hartaasti herättää kuolleet, erityisesti ne, jotka ovat oikeamielisen Jobin tavoin olleet uskollisia (Job 14:15). Kuvittele, millaista iloa tunnemme toivottaessamme tervetulleiksi omaisemme ja ystävämme, jotka herätetään kuolleista tänne maan päälle! Suurenmoinen ylösnousemustoivo kasvattaa varmasti rakkauttamme taivaallista Isäämme kohtaan. w14 15/6 1:11–12

Meidän on mentävä Jumalan valtakuntaan monien ahdistusten kautta. (Apt. 14:22)

Onko sinusta järkyttävää, että voit odottaa kohtaavasi ”monia ahdistuksia” ennen kuin saat ikuisen elämän palkinnon? Todennäköisesti ei. Oletpa uusi totuudessa tai jo kokenut Jehovan palvelija, tiedät, että vaikeudet kuuluvat elämään Saatanan maailmassa (Ilm. 12:12). Niiden vastoinkäymisten lisäksi, jotka ovat ”yleisiä ihmisille” eli vaikuttavat kaikkiin epätäydellisiin ihmisiin, kristityt kohtaavat muunkinlaista ahdistusta (1. Kor. 10:13). Heitä vastustetaan kiihkeästi, koska he tottelevat päättäväisesti Jumalan lakeja. Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Ei orja ole isäntäänsä suurempi. Jos ihmiset ovat vainonneet minua, niin he vainoavat teitäkin.” (Joh. 15:20.) Pohjimmiltaan tällaisen vastustuksen takana on Saatana. Raamatussa häntä kuvaillaankin ”karjuvaksi leijonaksi”, joka pyrkii ”nielemään” Jumalan palvelijat. (1. Piet. 5:8.) Hän yrittää kaikin mahdollisin keinoin murtaa Jeesuksen opetuslasten nuhteettomuuden. w14 15/9 2:1–2

Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. (1. Moos. 3:15)

Nainen, joka tuottaa siemenen, on ”ylhäällä oleva Jerusalem”, uskollisista henkiolennoista koostuva Jumalan järjestön taivaallinen osa (Gal. 4:26, 31). Kuten Abrahamin kanssa tehdyssä liitossa luvattiin, naisen siemen toisi siunauksia ihmiskunnalle (1. Moos. 12:1–3). Tuo liitto kohdistaa huomion Jumalan taivaallisen valtakunnan Kuninkaaseen ja hänen hallitsijatovereihinsa ja muodostaa tuolle Valtakunnalle laillisen perustan (Hepr. 6:13–18). 1. Mooseksen kirjan 17:7:ssä sanotaan, että se on ”ajan hämärään asti kestävä liitto”. Se pysyy voimassa, kunnes messiaaninen Valtakunta tuhoaa Jumalan viholliset ja kaikki maan suvut on siunattu (1. Kor. 15:23–26). Ne jotka elävät tuolloin maan päällä, saavat ikuista hyötyä. Abrahamin kanssa tehty liitto osoittaa kiistattomasti, että Jehova on päättänyt toteuttaa tarkoituksensa: vanhurskaat ihmiset ”täyttävät maan” (1. Moos. 1:28). w14 15/10 1:6, 11–12

Taivasten valtakunta on hapatteen kaltainen, jonka nainen otti ja kätki kolmeen suureen mitalliseen jauhoja, kunnes koko määrä happani. (Matt. 13:33)

Tämä vertaus viittaa Valtakunnan sanomaan ja siihen, mitä se saa aikaan. ”Koko määrä” jauhoja edustaa kaikkia kansoja, ja happaneminen kuvaa saarnaamistyön välityksellä tapahtuvaa Valtakunnan sanoman leviämistä. Hapatteen leviäminen on aluksi näkymätöntä. Sen vaikutukset tulevat ilmeiseksi vasta jonkin ajan kuluttua. Jeesus osoitti tämän vertauksen avulla, että Valtakunnan sanomalla on voimaa levitä kaikkialle ja saada aikaan muutoksia. Tämä sanoma on kantautunut ”maan ääriin asti” (Apt. 1:8). Jotkin sen aikaansaamat muutokset voivat aluksi jäädä kokonaan huomaamatta, mutta niitä kuitenkin tapahtuu. Monet ottavat vastaan tämän kaikkialle leviävän sanoman ja antavat sen muuttaa persoonallisuuttaan (Room. 12:2; Ef. 4:22, 23). w14 15/12 1:10–11

Taivasten valtakunta tulee olemaan kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. (Matt. 25:1)

Kuka on sulhanen? Jeesus viittasi selvästikin itseensä, sillä hän oli aiemminkin verrannut itseään sulhaseen (Luuk. 5:34, 35). Entä neitsyet? Vertauksessa Jeesus ilmaisee, että heillä on velvollisuus olla valmiina ja pitää lamppunsa palamassa, kun sulhanen saapuu. Hän antoi samankaltaiset ohjeet voideltujen seuraajiensa ”pienelle laumalle” sanoessaan: ”Olkoot kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa, ja olkaa itse niiden ihmisten kaltaisia, jotka odottavat isäntäänsä, kun hän palaa häistä.” (Luuk. 12:32, 35, 36.) Lisäksi Jumala henkeytti apostoli Paavalin ja apostoli Johanneksen vertaamaan Kristuksen voideltuja seuraajia siveellisesti puhtaisiin neitsyisiin (2. Kor. 11:2; Ilm. 14:4). Kertoessaan Matteuksen 25:1–13:ssa olevan vertauksen Jeesus halusi siis selvästikin neuvoa ja varoittaa voideltuja seuraajiaan. w15 15/3 2:2, 4