Taas mietintä

Ero se on avoerokin.

Kohta eroon jo toisesta miehestä

Siis oletatko, etteivät avoparit eroa?

Niin, kuinkahan paljon avoeroja on, niitä kun ei tilastoida millään tavalla. Keskinäinen suhde siinä ratkaisee kuitenkin, eikä se ollaanko avo- vai avioliitossa. Tiedän pareja jotka ovat vuosikaudet olleet avoliitossa ja eronneet, mutta tosiaan niitä ei tilastoida mihinkään.

Ja n. 60% aviopareista jatkaa auvoista avioelämää...itsekin ollut kohta 15 vuotta aviossa (yhdessä 21 vuotta), vastoinkäymisiä on ollut enemmän kuin tarvis olla ja nämä ollaan koettu ja kestetty yhdessä, siihen tosin ei vihkitodistus vaikuta mitenkään kuinka elämä vie ja riepottelee, vaikeudet ne tulee eteen myös avopereille joten aloittajan perustelut on hiukan huteralla pohjalla.

Hei.

Avo-tai avioero, hankalia ja ikäviä molemmat. On olemassa pitkään, siis monia vuosikymmeniä niin avo- kuin avioliittojakin. Kestävyyttä ja kärsivällisyyttä pitkä yhteiselämä vaatii, mutta se myös kannattaa, sanovat kauan toistensa kanssa eläneet ja kriiseistäkin selvinneet. Helppoa elämä ei ole, ei yksi eikä yhdessä. Jokaisella meistä on omat ongelmat, niin yksilöllä kuin parisuhteessa ja perheessäkin. Ajattelen, ettei kannata lannistua pienestä eikä ajatella, että ongelmat johtuvat siitä parisuhteesta, ainakaan kaikki. Ja parisuhteen ongelmillekin voi tehdä, paljonkin, kun vaan ryhtyy tuumasta toimeen ja tarttuu asiaan ja tahtoo selvittää ristiriidat. Apua kannattaa myös hakea silloin kuin vaikeudet tuntuvat kaatuvan päälle, apua on saatavissa ja se on juuri sitä varten olemassa; perheneuvonta ja perhetyöntekijät jne. Mielestäni kaikki keinot kannattaa käyttää ennen kuin erotaan, ero on kuitenkin kaikille osapuolille haavoittava, myös ja voi olla jopa ennen kaikkea lapsille sitä.

Tsemppiä ja iloa arkeen ja juhlaan,
Pirkko-pappi