Että tällaista ystävyyttä...

Tässä nyt on nähty taas kertaalleen, mitä aito ystävyys sitten todellisuudessa ja aidoimmillaan voi olla.
Jos nyt viimeisen muutaman vuoden ajaltakin jo muistelee, niin miksi helvetissä edes vaivautua.
Eli ystävystyin intissä jo 90-luvulla yhden sällin kanssa ja hänen perheensäkin tuli "rinkiin" mukaan vähän niin kuin automaattisesti aika pian myös.
Ainoa negatiivinen juttu tässä on ollut se, että mun pitäisi mennä aina heidän perässä ja heidän päänsä mukaan. Kaverilla vielä on tuo juominen aika iso osa hänen elämäänsä ja kyllä hän joskus huumeitakin veti jonkin aikaa. Mun ei onneks niitä huumeita tarvinnut sietää eikä katsella ja on hän ne jättänyt taaksensa aikaa sitten.
Vielä kun heidän asenteensa tuntuu olevan se, että mulla ei ole mitään eikä ketään, ja että he on ihan senkin takia pitäneet mua kuvioissa mukana. Satuin vaan erään juhlapyhän aikaan kaverin mutsin selittävän puhelimessa tuttavalleen, että parempihan mun on olla heillä käymässä kuin yksin kotona. Kun mulla ei ole kavereita jne. Ainoa vaan, että olin mennyt käymään heillä sillä kertaa ihan sen vuoksi, kun he itse vonkasivat mua sinne. Ihan kivaa oli, ei sillä, mutta tosiaan ei se nyt tosiaan ollut mulle syy olla siellä, että olisin ollut yksinäinen.
Jne Jne, onhan tässä niin pirusti saanut tuollaista alentuvaa niskaan sekä suoranaista mollaamista milloin mistäkin(Milloin olen mielisairas ja milloin mitäkin, kun en viitsi katsella kenenkään aiheetonta sekoilua). Vaikka ei siinä mitään, kyllä mä omalta osaltani olen heitäkin pitänyt aidosti läheiseinä ihmisinä mulle, minkä takia olen ollut heidän kanssaan muuten tekemisissä kaikki nämä vuodet.
Tää nykytilanne sai alkunsa noin 3v sitten, kun olin leikkauksessa ja olin sitten kaikkinensa aika tarkkaan 4kk lomalla. Osa saikkua ja pidin siihen päälle vielä kaikki töistä siihen mennessä kertyneet lomat.
Ja kuinka ollakaan, kukaan ei sitten vahingossakaan kysellyt perään. Ja aika oli tosiaan sellainen, että olisin tarvinnut ihan oikeasti seuraa kuntoutumiseen jne. Ei vastattu puhelimeen, tai jos vastattiinkin niin oli kauhea kiire omien juttujen kanssa. Tai sitten soiteltiin kauheassa kännissä ja kyseltiin, että "Mietin tuossa justiinsa, että oletko hengissä vai kuollut? Niin nythän sä voit sitten sanoa, jos olet kuollut?". Outoa.
Ja kuinka ollakaan, sitten kun palasin takaisin duuniin, niin sitten olisi kyllä pitänyt lähteä pitkin viikkoakin juoksemaan iltamyöhälläkin milloin mihinkin hulinoihin jne. Ja se taas ei onnistunut, kun joudun kuitenkin aina aamuyöstä lähtemään töihin klo 4-5 välillä. Ja tietysti kun sekin oli kysymysmerkki, että miten työt lähtee sujumaan noin pitkän vapaan sekä leikkauksen jäljiltä ylipäätään. Ja koko porukka tiesi tosiaan ihan tarkkaan nuo vapaani ja töihinpaluuni. Se olikin mulle taas sellainen juttu, kun tuli mitta täyteen. Ajattelin että kun kerta 4kk ei sopinut olla mun kanssa käytännöllisesti missään tekemisissä, niin ei munkaan tarvitse joka inahdukseen enää vastata. Ja jos haluavat olla muutenkin vielä tekemisissä, niin saavat kyllä luvan ottaa mut huomioon yhtälailla, kun mitä mun on aina pitänyt huomioida heidät.
Tälle inttikaverille se on ollut vissiin aika myrkkyä, ihan silläkin, kun eihän se sovi hänen maailmaansa ihan senkään vuoksi, kun se häiritsisi hänen juomistaan.
Viime vuonna olimme samoissa häissä ja juhlakalut ovat meille molemmille läheisiä ihmisiä, niin sulhanen silloin valmisteluaikaan vain kertoi tän inttikaverin haukkuneen mut hänelle ihan pystyyn selän takana. Sulhanen tosin totesi, että se on vaan ihan silkkaa katkeruutta, kun oikeastaan kukaan ei jaksa katsella hänen örvellystä. Asia jäi siihen, kun en mäkään sitä viitsinyt miksikään noteerata.
Mut tänä kesänä, kun olemme olleet hieman tekemisissä, niin olen jo vähän kuullutkin, mitä kaikkea mä muka olen. Muiden kuin hänen kauttaan. Mä kuulemma ajelen mutsini autoilla, vaikka hän ei ole kyllä millään tavoin rahoittanut mun elämää koskaan aiukuisiällä. Ei ole halunnut, enkä minäkään ja toisekseen 700€ takuueläkkeellä ei kyllä autoja ostellakaan.
Ja eilen kuulin, että mä asun jossain asunnottomien keskuksessa, missä on yhteisvessat ym sosiaalitilat jne. Siitä kyllä ihmettelin aikalaillakin. Olen kuitenkin asunut tässä kämpässäni jo yli 10v ja frendikin on käynyt ihan selvistäkin päin täällä jonkun kerran. Mut tosiaan, frendi oli puhunut tällaisia naapureilleenkin jo tosiaan, että mä bunkkaan jossain syrjäytyneiden ja elämänsä ryssineiden päiväkeskuksessa. Sanoin kyllä hänen naapurilleen suoraan, että se on ollut sitten kyllä tän frendin juoppohulluuskohtaus tai sitten vaan katkeruutta siitä, että mulla on muutakin elämää, kuin hänen juomisensa. Että tällaista. Vituttaa vaan, sälli itse on heittänyt oman elämänsä menemään ja sitten vittuilee muille siitä hyvästä. Ja muut on sitten juonessa mukana ihan hänen perhettään myöden.
Nyt kai voi sanoa, että kuka sitä vihollista tarvii, kun on tällaisia ystäviä..?