Jeesus oli fariseus, totisesti oli.

Olen lukenut erään apokryfisen kristillisen teoksen, jossa kerrotaan apostoli Paavalin sanoneen pahoin ylipapille: Sinä valkeaksi kalkittu seinä, Jumala lyököön sinua poskelle tms. Asiaa selostetaan tuossa kirjoituksessa ja rivien välistä voi päätellä, että apostoli Paavalin apostolin viran varamieheksi sovittiin tuossa tilanteessa asetettavan rabbi Gamaliel.

Eli tavallaan apostoli Paavali menetti apostolin viran rabbi Gamalielille. Ainakin mikäli tarve niin vaatii???

Vanhimpana tunnettu farisealainen Gamaliel HaZaken "kirjoitti" kirkon perimätiedon mukaan tämän evankeliumin:

Hyvin aikaisin sunnuntai-aamuna nukkuva Rooman virkamiehellä Pilatuksella oli näky. Hän näki seisomassa edessään äänettömänä ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen; miehen, jonka hän oli kolme päivää aikaisemmin tuominnut ristiinnaulittavaksi ja tapettavaksi.

Pakokauhun vallassa, epäröiden, hän kutsui kirjanoppineita ja sanhedrinin vanhimpia. Hän vaati heitä selittämään hänen unensa. Juutalaiset yrittivät rauhoittaa Pilatusta, toistaen: "Olkoon Hänen verensä meidän ja meidän lastemme päällä". Juuri tuolla hetkellä siihen huoneeseen tuli eräs roomalainen sotamies, joka kertoi Pilatukselle, että jotain outoa oli tapahtunut yön kuluessa Jeesuksen haudalla. Kun Pilatus kuuli, että Jeesus oli todella noussut kuolleista, hän menetti mielen tyyneytensä, huutaen, että hän oli tuominnut Jeesuksen ainoastaan miellyttääkseen Herodesta, joka oli siihen aikaan Jerusalemissa.

Pilatus määräsi kirjanoppineita ja vanhimpia menemään hänen kanssaan Jeesuksen haudalle. Koska juutalaiset kieltäytyivät, hän yritti turhaan taivutella heitä olemaan katuvaisia, koska he tappoivat Jumalan Pojan. Sitten Pilatus sanoi: "Itkekäämme itsemme puolesta, sillä me teimme kuolemalla rangaistavan rikoksen. Me olemme piittaamattomuudessamme ristiinnaulinneet Jumalan Pojan." Juutalaiset purskahtivat nauruun.

Lopulta Pilatus velvoitti sanhedrinin jäseniä tulemaan hänen seurassaan haudalle. Jonkin matkan päästä he näkivät, että haudan alueella oli levotonta väkijoukkoa. Roomalaiset vartijat tukkivat sisäänpääsyn haudalle. Kun Pilatus ja sanhedrin tulivat haudan lähelle, väkijoukko vaikeni ja vetäytyi vähän. Pilatus ja kirjanoppineet havaitsivat, että kivi oli vieritetty pois haudalta. He hermostuivat enemmän ja enemmän. Kirjanoppineet olivat levottomia. Myös vastuussa oleva sadanpäämies, joka oli tapahtumien silminnäkijä, oli levoton. Tämä monien taistelujen veteraani oli kasvoiltaan vaurioitunut ja toisesta silmästään sokea.

Hän pelkäsi, että Pilatus ei uskoisi hänen omituista kertomustaan niistä tapahtumista, joita hän todisti sinä iltana. Mutta Pilatus ei kysynyt yhtäkään kysymystä, kun hän astui sisälle hautaan. Siellä minä näin kankaan lojumassa, ja minä sanoin tuolle sadanpäämiehelle: "Minä tiedän, että se mies, joka oli tässä käärinliinassa, on todellakin noussut kuolleista." Taivaallisen innoituksen opastamana Pilatus otti tuon käärinliinan ja suuteli kangasta. Hän ojensi käärinliinan sadanpäämiehelle ja sanoi: "Tämä kangas palauttaa valon sokaistuneeseen silmääsi!" Hämmästyneenä tuo sotamies otti sen, ja suudeltuaan käärinliinaa, kosketti kankaalla silmäänsä ja se tuli näkeväksi. Hirveä arpi hänen poskessaan katosi heti. Hämmästyneet juutalaiset eivät kyenneet kommentoimaan tapahtumia. Yksikään heistä ei kyennyt keksimään yhtäkään sanaa selittämään sitä, mitä tapahtui. Lukuisa joukko juutalaisia alkoi epäillä, olivatko he todellakin tappaneet Messiaan, ja he vetäytyivät hiljaisuudessa. Mutta Pilatus määräsi kirjanoppineita jäämään, ja hän kuulusteli heitä tuosta suloisesti tuoksuvasta kankaasta, joka oli kuin kuninkaallinen purppurakankainen käärinliina. Kirjanoppineet vastasivat: "Etkö sinä, Pilatus, tiedä, että Joosef arimatialainen ja Nikodeemus käyttivät paljon mirhaa ja aloeta? Tämä selittää tuon suloisen tuoksun!" Mutta Pilatus vastasi: "Haudassa minä en haista kuoleman hajua, vaan suloisesti tuoksuvia, vasta murskattuja muskottipähkinöitä!" Kirjanoppineiden mukaan tämän hajun aiheutti tuuli, joka kantoi puutarhan yrttien tuoksuja.

He varoittivat Pilatusta, ettei kuuntelisi niitä kuiskailuja, joita levisi kansan keskuudessa, Kristuksen tekemistä ihmeteoista. "Itse asiassa suurin osa näistä ihmeistä oli ruumiillistuneen paholaisen, Beelzebubin tekoja."

Ja yhtäkkiä löydettiin kaivosta ristiinnaulitun miehen ruumis, käärinliinaan käärittynä. Hetken ajan luultiin, että Jeesuksen salaisuus oli ratkennut. Pilatus kutsui Joosef arimatialaisen ja Nikodeemuksen tarkistamaan tuon kuolleen miehen henkilöllisyys. Kun käärinliina avattiin, tuli selväksi, ettei tämä ollut Jeesuksen ruumis. Kirjanoppineiden kiihottamana väkijoukko uhkasi hukuttaa Joosefin ja Nikodeemuksen tuohon kaivoon. Roomalaiset vartijat pelastivat heidät viime hetkellä.

Pilatus määräsi Joosefia ja Nikodeemusta vertailemaan molempia käärinliinoja. He osoittivat ilman epäilystäkään sitä puhdasta kangasvaatetta, johon he käärivät Jeesuksen sen jälkeen, kun he ottivat ruumiin ristiltä. Sitten Pilatus määräsi Joosefin ja Nikodeemuksen verhoamaan tuon tuntemattoman miehen ruumiin, ja hautaamaan hänet samalla tavalla, kuin he hautasivat Jeesuksen. Molemmat miehet aloittivat synkän urakkansa. Niin pian, kuin he vierittivät kiven haudan sisäänkäynnin eteen, kuultiin ääni, joka kutsui kovalla äänellä: "Päästäkää minut ulos... Vierittäkää kivi pois. Jeesus Kristus toi minut takaisin elämään."

(Jatkuu...)

(...Jatkuu)

Monet sivustakatsojat kauhistuivat ja juoksivat pakokauhun vallassa pakoon. Toiset lankesivat polvilleen ja ylistivät Herraa; heistä tuli sinä päivänä Jeesuksen Kristuksen seuraajia.

Kun tuo raskas kivi vieritettiin pois, se mies, joka oli kuollut, tuli ulos ylistäen Herraa. Hän kertoi jokaiselle, kuinka hänet oli nostatettu kuolleista, ja hänen olemuksensa loisti. Hän kysyi Pilatukselta: "Etkö tunnista minua? Minä olen se ryöväri, joka ristiinnaulittiin Jeesuksen oikealle puolelle. Hän lupasi minulle silloin: 'Tänä päivänä sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa', josta voidaan haistaa täällä ihana tuoksu."

Pilatus kysyi turhaan kirjanoppineilta jotain selitystä tapahtumille, mutta kaikki kirjanoppineet olivat jo poissa näköpiiristä. Pilatus määräsi vartijoita pidättämään kirjanoppineet. Sotilaat, ryntäillen oville, vangitsivat sanhedrinin ja pidättivät lukuisan määrän kirjanoppineita.

Takaisin kotiin tultuaan hän antoi nuo kaksi käärinliinaa vaimolleen Proclalle. Hän, joka kertoi Pilatukselle oikeudenkäynnin aikaan: "Älä tee mitään tuolle viattomalle miehelle, sillä minä olen suuresti kärsinyt hänen tähtensä tänään unessa", osoitti tuota oikeaa, puhdasta käärinliinaa, ilman epäilyksen varjoakaan, ja otti tuon kankaan talteen.

Pilatus pyysi sadanpäämieheltä täydellistä raporttia ja määräsi kuningas Herodesta välittömästi korjaamaan kaikki "oikeudelliset erheet" ylösnoussutta Jeesusta vastaan.

Herodes ja ylipappi tutkivat Pilatuksen kirjettä, ja päättivät toimia pysäyttääkseen kaiken tällaisen hölynpölyn. Sanhedrinin neuvosta Herodes pyysi Pilatukselta valtuutusta kuulustella sadanpäämiestä, neljää vartijaa ja "kuolleista noussutta miestä". Hän vaati myös noiden kahden käärinliinan palauttamista, sillä kaikki hautauksissa käytetyt kankaat ovat Mooseksen lain mukaan saastaisia. Hyväuskoisena Pilatus suostui tähän, huolimatta vaimonsa Proclan varoituksista, joka kieltäytyi palauttamasta tuota oikeaa käärinliinaa, sillä koska hän oli roomalainen, häntä eivät juutalaiset lait sitoneet. Proclan aavistus paljastui oikeaksi. "Tuntemattomien" palkkamurhaajien joukko tappoi tuon sadanpäämiehen, hänen neljä seuralaistaan ja tuon "hyvän ryövärin". Samalla hetkellä "hyvän ryövärin" henki ilmestyi Pilatukselle, kertoen hänelle, kuinka hänet oli tapettu, ja ennustaen Pilatukselle, kuinka hän tulisi kuolemaan.

Stefanuksen evankeliumi:

Kaksi vuotta taivaaseenastumisen jälkeen oli kiista Jeesuksesta Monet oppineet miehet olivat kokoontuneet Jerusalemiin Etiopiasta, Thebasta, Aleksandriasta, Jerusalemista, Aasiasta, Mauritaniasta ja Babyloniasta. Heidän keskuudessaan oli suuri meteli, kuin ukkonen, kestäen neljänteen tuntiin saakka.

Stefanus, oppinut mies Benjaminin heimosta, seisoi korkealla paikalla ja puhui kokoukselle. ’Miksi tämä meteli?’, hän sanoi. ’Siunattu on se, joka ei ole epäillyt Jeesusta. Puhtaasta neitsyestä syntyneenä hän täytti maailman valolla. Saatanan päähänpistosta Herodes tappoi lapsia. Hän puhui Jeesuksen ihmeistä. Voi epäuskoisia, kun hän tulee tuomarina enkelien, tulisen vaunun ja mahtavan tuulen kanssa! Tähdet putoavat, taivaat aukeavat, kirjat tuodaan esiin. Kaksitoista enkeliä, jotka on asetettu jokaisen sielun ylle, paljastavat ihmisten teot. Meri liikkuu ja antaa, mitä siinä on. Vuoret sortuvat ja koko maan pinta tasoittuu. Suuret siivekkäät valtaistuimet asetetaan. Herra ja Kristus ja Pyhä Henki istuvat. Isä pyytää Jeesusta istumaan oikealla puolellaan.’

Tässä kohdassa väkijoukko huusi: ’Jumalanpilkkaa!’ ja vei Stefanuksen Pilatuksen eteen.

Pilatus seisoi portailla ja nuhteli heitä: ’Te pakotitte minut ristiinnaulitsemaan viattoman, miksi raivoatte tätä miestä vastaan? Miksi kiristelette hampaitanne? Oletteko seonneet?’

He veivät Stefanuksen pois. Kaifas määräsi häntä hakattavaksi, kunnes veri virtasi, ja hän rukoili: ’Älä lue tätä heidän synteihinsä’. Me näimme, kuinka enkelit palvelivat häntä.

Aamulla Pilatus kutsui luokseen vaimonsa ja kaksi lastaan. He kastoivat itsensä ja ylistivät Jumalaa.

Kolme tuhatta miestä kokoontui nyt ja kiisteli Stefanuksen kanssa kolme päivää ja kolme yötä. Neljäntenä päivänä he päättivät noutaa Palestiinan Kesareasta tarsolaisen Saulin, jolla oli valtuus ottaa kiinni kristittyjä. Hän asettui tuomioistuimelle ja sanoi: ’Minä ihmettelen että sinä, viisas mies ja minun sukulaiseni, uskot kaiken tämän. Kukaan suuresta neuvostosta ei ole luopunut laista. Olen kulkenut läpi koko Juudean, Galilean, Peraean, Damaskon ja jesitiläisten kaupungin etsimässä uskovaisia.’

Stefanus kohotti kätensä ja sanoi: ’Vaikene, vainoaja! Tunnista Jumalan poika. Laitat minut epäilemään omaa laskeutumistani. Mutta minä näen, että ennen pitkää juot samasta maljasta kuin minä. Se, mitä teet, tee nopeasti.’ Saul repi vaatteensa ja hakkasi Stefanuksen. Saulin opettaja Gamaliel juoksi paikalle ja antoi Saulille iskun sanoen: ’Opetinko minä sinulle tällaista käyttäytymistä? Tiedä, että se, mitä tämä mies sanoo, on hyväksyttävää ja hyvää.’

Saul oli vielä enemmän raivoissaan ja katsoi vihaisesti häntä sanoen: ’Säästän vanhan henkesi, mutta tulet niittämään osan palkkiosta tämän tähden.’ Gamaliel vastasi: ’En pyydä mitään parempaa kuin kärsiä Kristuksen kanssa.’ Vanhimmat repivät vaatteeensa ja heittivät multaa päähänsä ja huusivat: ’Ristiinnaulitkaa Jumalan pilkkaajat!’

Saul sanoi: ’Vartioikaa heitä huomiseen.’ Seuraavana päivänä hän istui tuomioistuimella ja heidät oli tuotu hänen eteensä, ja heitä vietiin pois ristiinnaulittavaksi. Enkeli tuli ja heitti pois ristin ja Stefanuksen haavat parannettiin. Seitsemän miestä tuli ja kaatoi sulaa lyijyä hänen suuhunsa ja pikeä hänen korviinsa. He löivät nauloja hänen rintaansa ja jalkoihinsa ja hän rukoili heille anteeksiantoa. Jälleen enkeli tuli ja paransi hänet, ja suuri joukko uskoi.

Seuraavana päivänä kaikki kokoontuivat ja veivät hänet kaupungin ulkopuolelle tuomittavaksi. Hän asettui kivelle ja kohdisti puheensa heille: ’Kuinka kauan kovetatte sydämiänne? Laki ja profeetat puhuivat Kristuksesta. Ensimmäisessä laissa ja toisessa ja muissa kirjoissa on kirjoitettu: kun liiton vuosi tulee, minä lähetän rakkaan enkelini, ihmisyyden hyvän hengen, puhtaasta neitsyestä, totuuden hedelmän, kylvämättä ja ilman siementä, je hedelmä kasvaa […] jälkeen […] istutuksen, ikuisesti minun liittoni sanasta, ja ihmeitä tapahtuu. Ja Jesaja sanoi: Meille on syntynyt lapsi, ja jälleen: Katso, neitsyt tulee raskaaksi. Ja profeetta Nathan sanoi: Minä näin neitsyen ilman miehen kosketusta ja poikalapsen hänen käsissään, ja se oli maan Herra, maan ääriin saakka. Ja taas profeetta Baruch sanoo: Ikuinen Kristus ilmestyy kivenä vuorelta ja särkee palasiksi temppelin patsaat. Myös Daavid sanoi: Nouse, oi Herra, lepopaikallesi. Ymmärtäkää siis, oi typerät, mitä profeetta sanoo: Tässä sanassa teidät tuomitaan.

Ja hän katsoi taivaalle ja sanoi: ’Minä näen taivaan avoinna ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.’

Silloin he asettivat kätensä häneen sanoen: ’Hän pilkkaa Jumalaa!’ Gamaliel sanoi: ’Missä? Tämä vanhurskas mies on nähnyt Pojan sanovan Isälle: Katso, juutalaiset raivoavat minua vastaan, eivätkä lakkaa kohtelemasta pahoin niitä, jotka tunnustavat minun nimeäni. Ja Isä sanoi: Istu oikealla puolellani, kunnes minä teen vihollisesi jalkojesi astinlaudaksi.’

(Jatkuu...)

(...Jatkuu)

Sitten he sitoivat Stefanuksen ja veivät hänet lukija Alexanderin luokse, joka oli kansan päällikkö ja Tiberiaan joukoista.

Neljännellä yövartiolla valo, kuin salamasta, ympäröi häntä ja ääni sanoi: ’Ole vahva. Olet ensimmäinen marttyyrini ja hetkesi on lähellä. Minä kirjoitan sinusta tallennuksen ikuisen elämän kirjaan.’

Juutalaiset neuvottelivat ja julistivat, että hänet tulisi kivittää. Hänen kanssaan olivat Abibas, Nikodeemus, Gamaliel, Pilatus, hänen vaimonsa ja kaksi lastaan, ja suuri joukko uskovia. Saul astui esiin ja antoi merkin ja sanoi: ’Olisi parempi, ettei tätä miestä tapettaisi suuren viisautensa tähden. Mutta sen tähden, että hän on luopunut uskosta, minä tuomitsen Stefanuksen kivitettäväksi.’ Kansa sanoi: ’Hänet kivitettäköön.’ Mutta ne, jotka seisoivat eturivissä keppien kanssa, katsoivat toisiaan, eivätkä uskaltaneet kohottaa käsiään häneen, sillä hän oli kuuluisa kansan keskuudessa.

Saul oli vihainen ja riisui nuo palvelijat vaatteistaan ja laittoi ne pöydälle ja käski miehiä kivittämään Stefanuksen.

Stefanus katsoi ympärilleen ja sanoi: ’Saul, saul, mitä teet minulle tänään, saman tekevät juutalaiset sinulle huomenna. Ja kun kärsit, sinä ajattelet minua.’

Kansa heitti kivillä häntä niin paljon, että auringon valo hämärtyi. Nikodeemus ja Gamaliel laittoivat kätensä hänen ympärilleen ja suojelivat häntä ja heidätkin tapettiin, ja he antoivat sielunsa Kristukselle.

Stefanus rukoili sanoen: ’Anna anteeksi niille, jotka meitä kivittävät, sillä heidän ansiostaan me luotamme siihen, että astumme valtakuntaasi.’ Ja kymmenennellä tunnilla hän antoi henkensä. Sitten kauniita nuorukaisia ilmestyi ja kaatui ruumiiden päälle itkemään ääneen. Ja kansa katseli, kun enkelit kantoivat sieluja taivaaseen, ja he näkivät taivaat avoinna ja sotajoukkojen tulevan tapaamaan sieluja. Ja kansa suri kolme päivää ja kolme yötä.

Pilatus otti ruumiit ja laittoi jokaisen hopeiseen ruumisarkkuun, jossa oli nimi yllä. Mutta Stefanuksen arkku oli kullattu ja hän laittoi ne salaiseen hautaansa. Mutta Stefanus rukoili: ’Haudattakoon ruumiini maahani, Serasimaan Kapogemalassa paljastumiseen saakka, kun kaikki minua seuraavat marttyyrit kootaan yhteen. Ja enkeli tuli ja poisti ruumiit sieltä. Mutta pyhät marttyyrit ilmestyivät kolmesti kunnioitetuille ja uskoville miehille puhuen heille ja paljastaen taivaallisia sanoja, sillä heidän kuolemansa jälkeen monet uskoivat.

Kiitokset jakamisesta tämän tekstin. Se oli UT:n evankeliumeihin verrattuna vähän kömpelömpi. Ikään kuin kirjoittaja ei olisi osannut käyttää välimerkkejä tai jokin muu kirjoitusteknillinen erilaisuus siinä oli. Se on kirjoitettu yhtä putkea ja ilman välimerkkejä? Sen vuoksikin luettavuus on kärsinyt hieman?