judon tulevaisuus huipputasolla pitäisi alkaa nuor

Lisäyksenä aiheeseen (tiedän että alkaa "suomen wc-seinä" irvailemaan dopingista, elä jaksa!). 100m Sprintterit, varsinkin MM-finaalissa. Jokainen näytää bodarilta, ei riisitikulta kuten suomalaiset ja eurooppalaiset?! Miksi? Tehdäänkö jotain väärin ja uskotaan omaan tekemiseen, vai pitäisikö katsoa, analysoida, myöntää, muuttaa ja oppia??? Liitolla paljon tekemistä, mutta seuratason ongelma tämä on.

Nuori Suomi ja kaikki pelaa-jutut on käytännössä jääneet jo 5 vuotta sitten historiaan. Nyt satsataan judossakin oikeasti talentteihin alusta lähtien. Pienen lajin joukkoon eksyvä huipputalenttivalikoima vaan on tosi kapea. Missä kisaryhmissä sulla on 20..30 huippua tai varmaa nuppua ? Ilman muuta sinne sitten parikin pätevää apuvalmentajaa lisää kuin olis jo ! Loukkaantumiset ja kyllästymiset pienentää kärkeä edelleen siinä U15 alkaen voimalla vaikka käytännössä siinä kaikilla alkaa olla hlö-kohtaiset valkut. Mutta hienoa että asioita tarkkaillaan ja kerrotaan miten oikeasti menestytään. Sehän on sitten vaan olympiamitali ottamista vaille meidän.

Tämmösiä omasta mielestään päteviä "koutseja" riittää pilvin pimein. Ne ajattelevat että kaikki seuraihmiset ja valmentajat ovat vain niin tampioita että tekevät kaiken päin helvettiä. Tai laiskoja. Tai molempia. Se on aina sivusta helppo huudella, mutta kun alkaa kyselemään hommiin, niin aika hiljasta tulee.

Suomessa on koulut ja kurssit käyneitä valmentajia paljonkin. Mutta kuka tuota hommaa pystyy ilman palkkaa ammattimaisesti tekemään. Ei kukaan, varsinkin jos tuommoiset aloittajan kaltaiset vanhat hokijätkät puutteellisella ulosannillaan pälättävät tatamin vieressä. Naurattaa tuommoset kaikentietäjät.

Se on ihan sama kun yksi viisas sanoi meikäkoutsille kun keskusteltiin että miten menestystä voisi lisätä: Pitäisi valmentaa paremmin ja tehdä urheilijoista taitavampia. Vau mikä neronleimaus! Tuota en ollut tullutkaan ajatelleeksi! Nyt voi unohtaa kaikenmaailman kurssit ja iltamyöhään lueskelut ja harjoitussuunnitelmien teot!!! Viisasten kivi on keksitty!!!

Kieltämättä noita "hokijätkiä" on pyörinyt meidänkin tatamin ympärillä. Tosin lajimme on ole karate. Suurin osahan on vähän semmosia ressukoita kun ei enää ole sitä statusta kun aiemmin oli. Vielä pahempia on ne vanhat hokijätkät jotka ei ikinä breikannut mihinkään ja koko ura oli yhtä selviytymistä. "Uran" jälkeen täytyy sitten yrittää päteä. Aloittajan kirjoitustaidoistakin päätellen on käynyt niin kuin monelle muullekin että koulut on jääneet käymättä, mutta valmennuksesta kuitenkin tiedetään ihan KAIKKI. Ikinä ei olla lajia harrastettu, valmennuskursseja käyty saatika kirjoja luettu. Ihan huuhaa porukkaa suurin osa. Kerran pyysin yhtä pätijää vetämään kisaryhmällemme oheisharkat kehonkäytöstä. Hokimies veti niin surkeat treenit että urheilijoita nauratti. Ei ollut päätä eikä häntää. Sen jälkeen tatamin laidalla oli vähän aikaa melko hiljainen mies.

Mutta pointti on kuitenkin se, että urheilijoille ei mahdollisteta ammattimaista harjoittelua. Ei työttömyyskorvausten varassa roikkuvista wanna-be-urheilijoista tule koskaan maailman huippuja, kun ei voi niillä rahoilla kiertää mitä pitäisi ja jos vanhemmat ei ole innokkaita laittamaan kaikkia pennosiaan likoon sen takia, että pääsee matsaamaan yhden matsin jokaisessa eurooppacupissa ja saa nimensä judoliiton fb-julkaisuun niin sitten se on siinä. Totuus on, että tarvitaan RAHAA. Sitten on vielä se, että löytyykö lajin suppeasta harrastajamäärästä yksilöitä, jotka haluaa laittaa kaiken peliin. Sitten on vielä se, että löytyykö valmentajia. Monta aitaa ylitettävänä.

Ihankos yksinään se hieno nuori talentti treenailee? Ilman hyviä treenipareja ja läheisiä seutakavereita jää rutistus lyhyeksi. Hyvässä porukassa pysyy mukana ja jaksaa vääntää.
Ja kuka sen talentin tunnistaa? Tätä on yliopistoissa tutkittu ja päädytty siihen, ettei minkään lajin valmennussysteemi tai parhaatkaan kokeneet valmentajat tunnista alle 15 v ikäisistä tulevia tähtiä. Alle 10 v ikäisissä alkuvuodesta syntyneet ovat aina etulyöntiasemassa ja vasta yli 15 ja pahin murtosikä ohitettuna aletaaan nähdä, mikä on tuleva fysiikka ja ennen kaikkea pää. Mikä on treenimotivaatio ja oma tahtotila.
Iso massa ja hyvin tehdyt tekniset treenipohjat ovat menestyksen perusta, me emme kovin varhain voi tietää kuka sieltä sitten esille nousee.

Hienoa ajattelua. syyttelyä hoki- jätkään ja lajiin. Sori, en ole hoki- jätkä. Jätkä muuten on Stadin slangia, siitäkin jotkut saisivat asiaa aikaiseksi. Se varmaankin hockey- tai lätkä tms. En siis ole , ilmeiseti vertaus lätkäpelaajiin teki nämä muut akateemisesti koulutetut, älykkäät ihmiset kommentoimaan. . Löyty sieltä järkeväkin kommenti, eikä pelkkää selitystä ja puolustelua. Käykää koulut ja opiskelkaa ammatti. "Judoontotta" ja "tutkimusavainontot". Ongelma on olemassa, ei missään nimessä kukaan myönnetä sitä!!! Osoitellaan mieluummin joka muuhun suuntaan.

Ongelma on olemassa ja sen nimi on heikko seura- ja liittotyö. Sen myötä näkyvyys on pieni, rahasta on pulaa, ikäluokat pieniä ja perusopetus heikkoa.

Eli ei ole sitä hyvillä pohjilla koulutettua isoa massaa, josta huippuja nousisi ja voisi nostaa. Se on ongelma.

Jos joku koettaa löytää pari lapsitähteä ja niistä tehdä superstaroja niin se on strutsitaktiikka: ei katsota oikeaa ongelmaa silmiin.

Tällä hetkellä Magas opettaa junnucupeissa judoa muiden seurojen valmentajille. Ehkä se on alku.

En ole kukaan aiemmin kirjoittanut ja uskon että tuossa hokijätkällä viitataan, ei niinkään itse lajiin, vaan siihen että aina niitä paremmin tietäjiä riittää. Toki seuran ´ja seuratekijöiden haastaminen voi myös olla positiivista. Tuskin kukaan on niin hyvä ettei neuvoja kannattaisi toisinaan kuunnella sieltä vanhemmiltakin, sielläkin voi osaamista olla.

Judon suurin ongelma on itseriittoisuus. Olympiastatus on antanut virheellisen itsetietoisuuden omavaraisuudesta, kun nykyään siihen ei oikein olisi varaa. Osaamista löytyy paljon muualtakin ja se kannattaisi hyödyntää. Judo on myös liiaksi painottanut kilpailemista, se karsii harrastajamääriä. Kisaamisen tulisi olla täysin vapaaehtoista ja hauskaa, ei pakkopullaa. Tuloksiin nähden judolla on avustusmäärärahat enemmän kuin kunnossa, ja sen vuoksi on oltu laiskoja oman rahan hankinnassa. Iahn helppoa se rahan hankinta ei toki näihin marginaalilajeihin ole, mutta se on tehtävä, koska liittoavustukset eivät ole nousussa. Avustusten painopiste siirtyy menestysseurojen tukemiseen mikä on aivan oikein. Ja menestyksellä EN tarkoita kilpamenestystä vaan hyvin johdettua, pitkäjänteistä ja laadukasta seuratoimintaa.

Millä rahalla niitä valmentajia riittäisi? Laitetaan valmennusryhmään kuukausimaksuksi vaikka 300€ niin voidaan palkata valkku sille pienelle kisaryhmälle. Muuta tapaa ei oikei ole. Margnaalilajeille ei l´öydy sponsoreita

En oikein edes tajua mistä alun alkaen on jäänyt päälle se ajatus että varsinkin nimenomaan kamppailulajien harrastamisen pitäisi olla erittäin halpaa tai puoli-ilmaista? Toki harrastetason maksut voi ja kannattaa pitää edullisina jotta saadaan harrastajia, mutta hevijuusereiden on oltava valmiita maksamaan valmentajien ajasta, ammattitaidosta, seuran panoksesta, runsaista harjoitusmahdolisuuksista, leireistä, harjoitussuunnitelmista, kisamatkoista sun muusta. Ihmettelen kun jotkut kyseenalaistavat tätä. MIstä ihmeestä se raha muuten tulisi? Ei ole semmoista seinää josta seura rahaa ottaisi. Kaikki tukimuodot varmasti käytetään hyväksi jo nyt.

Ihmettelen myös sitä narinaa että jos kamppailulajin harrastaminen maksaa sen 40 €/kk, seuralla oma sali, opettajina/koutseina 20 opettajakokemuksen omaavia koulutettuja hemmoja, harjoituksia 3-4 krt/vk. Että tätä pidetään kalliina? Muutaman kopan kaljaa jättää vanhemmat ostamatta niin se on siinä. Onneksi on tullut kaupallisia saleja jotka näyttävät seuroillekin mallia että hyvästä kannattaa pyytää hintaa ja harrastajat kyllä tulevat jos opetus ja fasitiliteetit on kunnossa. Paskaan seuraan ne ei pitkällä jänteellä tule vaikka se olisi ilmaista.

Toivottavasti hinnalla kilpailu on eilistä päivää kamppailulajeissa.

"En oikein edes tajua mistä alun alkaen on jäänyt päälle se ajatus että varsinkin nimenomaan kamppailulajien harrastamisen pitäisi olla erittäin halpaa tai puoli-ilmaista"

Jos nyt oikein olen ymmärtänyt vanhojen partojen puheista niin sotien jälkeen pula-ajalla 50-luvulla nuorisoa houkuteltiin pois kaduilta. Sieltä oli jo saatu kamppailupohjaa jota oli helppo jatkaa nyrkkkeily ja painisaleilla. Samaan aikaan näiden nuorten perheet olivat usein niitä vähävaraisimpia ja hinnat täytyi pitää halpana. Ja tästä tuo perinne on jatkunut näihin päiviin.

Korjatkaa jos on muuta historiainfoa.

Näin kansantaloustieteilijänä innolla odotan tuota. Toivottavasti mukana on edes pieni annos tieteellisyyttä eikä puitahalailevia ihannekuvia tuotoksista. Vaikka kansantaloustiede onkin lähempänä humanistista ajattelutapaa kuin moni muu "kova " tiede, pitää siinäkin olla selkeät tieteelliset perusteet. Opettajani, panos-tuotos-mallin kuuluisan tutkijan, professori Forsselin sanoin: haihattelulla ei pitkälle pötkitä.

Itse ajattelisin että jos tuolle tielle lähtee, ehkä rajahinta-tarkastelu voisi olla hedelmällisempi lähtökohta.

tarkoitin siis harrastuksen hinnan tarkastelua rajahyötyteorian näkökulmasta

Piankos hoki-mies rajatilatapausmallinsa judoekonomistille täällä esittää. Itse asiassa hokin oppi on jonkinasteisen karkeutensa takana mitä puhtainta kansantaloustiedettä: Solkenaan 100 % oikeita analyysejä, joilla ei tee käytännössä hevonpeetä.

Judon harrastuksen pitää olla alkuvaiheessa sopivan hintaista, jotta mahdollisimman monet pääsevät tutustumaan hienoon lajiin. Niille, jotka ovat osoittaneet aidon kiinnostuksensa kilpailemiseen tulisi tietysti luoda mahdollisuus hyvään valmennukseen, Tästä tietysti pitää valmentajien saada korvaus. Huuhaateoriat ja ns. analyysit V..tuun.

" Huuhaateoriat ja ns. analyysit V..tuun. " Niinpä niin.

Ymmärrän kyllä että old school-miehet haluaa että mennään samaan malliin mustikkakeitot rinnuksilla "näin on ennenkin menty". Samoin tekemällä saa kuitenkin samoja tuloksia, on hullua olettaa että ne siitä muuttuisivat. Siksi pitää analysoida ja jopa teoriatasolla miettiä asioita. Ei se pään hakkaaminen seinään pitemmän päälle niin mukavaa ole, vaikkakaan judopiireissä ei intellektuelleja pahemmin vilisekään.

Täytyy miettiä mistä sitä rahaa tulee. Peruskursseilta ja junioreilta. Sitten täytyy miettiä paljonko ihmiset ovat valmiita maksamaan saadessaan hyvää opetusta ja ottaa niin paljon rahaa kun ovat valmiita maksamaan. Mitä enemmän kokevat saavansa, sitä vähemmän heitä haittaa ehkä muita seuroja/lajeja korkeampi hinta. Tässä sinulle menneisyyteen jämähtänyt Judoukki ihan rautalangasta väänneltynä tuo "huuhaa-teoria".

Ihmiset täytyy pikkuhiljaa totuttaa siihen että ammattitaito maksaa ja seurojen välillä on laatueroja. Sehän tietysti pelottaa näitä vasemmalla kädellä hoidettuja seuroja jotka tippuvat kelkasta. On useita tutkimuksia ja ihan empiiristäkin tietoa että hintoja nostamalla harrastajat vain lisääntyvät kun opetuksen taso ja olosuhteet paranevat koska siihen on varaa satsata enemmän. Se on vain vaikea sanoa KUINKA paljon hintoja voi nostaa. Sitäkin voi kuitenkin tutkia, kaikkia ei kannata kantapään kautta opetella. Paitti ehkä Judoukin mielestä.

Mutta näähän on vaan näitä. Antaa judoukin hoitaa, lisää rantua vaan sillähän kaikki hoituu........

No kyllä se viimeistään aika monella hyytyy aikuisten sarjaan, kun tarvittava vuosibudjetti on kymmeniä tuhansia euroja eikä siinä sitten töissä ehdi käymään. MISTÄ?

Tässä kylässä vaikuttaa ainakin seura, joka on nostanut judon hintaa noin 20% vuodessa ja saman verran on jäsenmääräkin noussut.

Tekemisen laadulla, hinnalla, käyntikerroilla, ikäryhmillä ja markkinoinnilla saattaa olla jotain tekemistä keskenään mutta ei sellaista suoraviivaisuutta kuin moni näyttää luulevan.

Kokeilkaapa eri juttuja ja hämmästytte.

Reiluahan on tietysti se, että joka kisaaja hoitaa lähtökohtaisesti omat kulunsa. Seura osallistuu jo kustannuksiin antamalla salitilaa, antamalla valmentajan, maksamalla valmentajan kisamatkat yms. Miksi kenenkään tavallisen harrastajan pitäisikään maksaa kilpailijoiden kulut? Ja jos vastaatte että seuran pitäisi, niin seuran rahathan tulee sieltä tavallisilta harrastajilta.

Käsi ojossa ollaan aina kilparyhmissä, mutta kun jotain pyydetään tekemään tai osallistumaan niin ei mitään tapahdu. Monessa seurassa nämä kisapoitsut luulevat olevansa jotain hemmetin eliittiä. Omassa kuplassaan varmaankin kovin kovia jätkiä, mutta suuressa kuvassa nobodyjä.

Ns. "tavalliset harrastajat" pitäisi olla kategoriassa kilpailijat. Judo on ensisijaisesti kilpalaji. Liian monessa seurassa on 100 ns. "tavallista harrastajaa" jotka eivät käy missään kilpailuissa. Sama kuin jee, mä harrastan futista, mutta en yritä potkaista palloa maaliin, kunhan potkin... tämä on ongelma. Selvä juttu on että portaittain noustaan kilpailuissa junnucupeista aikusten sm-kisaan ja eteenpäin. Sitten seura tukee "ykköskilpailijoitaan" seuran varoilla mahdollisuuksiensa mukaan. Tähän voi liittää sen että esim seura palkkaa ammattivalmentajan johon on tukimuotoja olemassa. Lisäksi voisi tähän kilparyhmä osallistua. Judo on kuitenkin kilpaurheilulaji, tavoitteena tehdä ippon vastustajasta. Jigoro Kano on nimenomaan kilpailun liittänyt pääosaksi judoa mm. henkisen kasvun osana. Jos judoa ryhtyy harrastamaan ainoana tavoitteena hieroa osotagaria seuran treeneissä se on turhaa touhua. Erikseen kuntojudoa voi suunnata aikuisille, katailu voi olla kivaa touhua vanhemmalla iällä aloittaneille, mutta PÄÄASIA koko lajissa on KILPAILU!

Kilpailut kannustavat harjoitteluun. Matka on harjoittelu kohti kilpailuja. Ilman kilpailuja ei ole matkaa. Ilman päämäärää ei ole matkaa.

Maksamisesta voi ajatella myös näin: ne jotka harrastavat pari kertaa viikossa, ovat judossa saamapuolella. Jos ei panosta paljoa, ei ole myöskään paljoa muille annettavaa. Judon harrastelu ei tule kalliiksi vaikka maksaisi siitä enemmänkin kuin omakustannushinnan. Kannattaa kokeilla mihin kysyntä ja tarjonta sopivan hinnan asettavat. Hyvästä moni maksaa mielellään.

Ne jotka harjoittelevat tavoitteellisesti kahdeksan tai kymmenen kertaa viikossa, panevat rahansa kisa- ja leirimatkoihin eli panostavat toden teolla judossa kehittymiseen, nostavat judon tasoa myös ympäristössään ja pystyvät tulevaisuudessa opettamaan ja valmentamaan muita. Ne jotka yrittävät itse kaiken ansaitsevat myös tukea, jota ilman matka jää monelta puolitiehen. Mutta se tuki on myös sijoitus, joka maksaa itsensä takaisin.

Näin on ollut ainakin meidän seurassa. Parhaat vetäjät ja valmentajat ovat olleet aikanaan himotreenaajia ja kovia kisaajia vähintään.. Heidän evleiri-maksut ja kisakustannukset ovat todellakin maksaneet itsensä takaisin, kun nämä ovat ottaneet vuorollaan vastuun uusien nuorten kehittämisestä ja judon ilojen tarjoamisesta myös harrastajille.