Äiti on eri asia kuin äitiys

Äiti ei ymmärrä inhimillisyydestä, eikä moraalista mitään. Äidillä ei ole mielipiteitä eikä ajatuksia, hän tekee mitä muut sanovat ja ainoastaan miellyttääksensä muita. Äitiä käytettiin hyväksi jo nuorena, ihmisten miellyttäminen ja hyväksynnän hakeminen ohitti kaiken inhimillisyyden. Äiti on käynyt läpi useita terapiajaksoja jossa todelliset ongelmat ovat selvinneet äidille, mutta myöhemmin hyvien ystävien / tukijoiden mielipide on muuttanut äidin faktan fiktioksi. Äidin omalla varhaislapsuudella on suurin vaikutus hänen koko elämään, tätä totuutta yritetään kierrellä ja kaarrella, on edesvastuutonta siirtää omat ongelmat jälkipolville, pelkästään oman itsekkyyden ja miellyttämisen vuoksi. Äiti ensin tuhoaa lasten keskenäiset välit sekä kohtelee heitä eriarvoisesti, tämän jälkeen panee pään pensaaseen, uskoen että muut korjaavat kaikki ongelmat, vaikka kyse on kaikkein rakkaimmista. Tämän jälkeen äiti aloittaa uuden elämän ja unohtaa osan omista biologisista lapsistaan (uusien ihmisten miellyttäminen alkaa) Äiti ei ymmärrä ihmisyydestä mitään, hän toimii marjonet nukkena ja niin sanotut hyvät ystävät kostavat pelkästään omaa pahaa oloaan äidin kustannuksella. Hyvien tukijoitten taustalta löytyy avioeroja, pahoinpitelyjä, alkoholismia, mielisairautta, vaimonsa hakkaamista. Äiti hakee myötätuntoa itkemällä ja vetoamalla huonoon kohteluun, vaikka kaikilla yhteisillä perheenjäsenillä on eletystä elämästä hyviä muistoja. Äiti ajattelee että kaikki asiat koskevat pelkästään häntä itseään, eikä ymmärrä sitä että jos on aikaansaanut jälkeläisiä, on olemassa moraalinen vastuu ¨kaikista¨ jälkeläisistä (tämä on asia mikä erottaa ihmiset eläimistä). Äiti ei halua selvittää eikä keskustella mistään, koska silloin joutuisi oikeasti kohtaamaan totuuden tekemisistään. Ei edes äiti voi syyllistää muita jos elämältä on halunnut jotakin muuta, koska jokainen on vastuussa omasta elämästään. Ei vuosikymmenien avioliiton jälkeen voi syyttää muita siitä, ettei itse ole tehnyt oman hyvinvointinsa eteen mitään. Äidillä olisi edelleen mahdollisuus vaikuttaa siihen että jälkeläisillä olisi edes joskus tulevaisuudessa mahdollisuus sopia erimielisyytensä, jos ajattelisi kerrankin omilla aivoillaan ja pitäisi kiinni sovitusta, eikä valehtelisi. Lapset eivät voi vaikuttaa syntymäänsä, sen päätöksen tekee aina vanhemmat ¨joskus pelkästään äiti¨. Mitä jos edellisen kaltainen äiti ja osa tukijoista työskentelisi päiväkodissa, kuka sinne veisi lapsensa, ei kukaan. Äidille on annettu useita mahdollisuuksia päästä asiasta kuivinjaloin eroon ilman syyllistämistä, mutta hänen niin sanotut hyvät tukijoukot ovat tyrmänneet mahdollisuuden? MIKSI ? onko tämä äidin oman edun mukaista? EI TODELLAKAAN. Äiti ei kykene ajattelemaan omaa eikä lähimmäisten etua, vaan suostuu hyväksikäytettäväksi. On pöyristyttävää kuinka valheiden perusteella alkanut tilanne jatkuu, vähän itkua ja muistihäiriöitä ja taas on uusia tukijoita, jotka eivät tiedä todellisuudessa asiasta mitään. Ihminen ei voi elää pelkästään tunteen voimalla, siihen tarvitaan myös hitunen järkeä. Toivottavasti tämä kertomus on ainutkertainen, sillä jos tämä on yleistä on edesvastuutonta tehdä tähän maailmaan yhtään lasta.