Elämä ilman ystäviä.

Koskettava kirjoitus!

Koulukiusaaminen on yksi pahimpia asioita joka lapselle tai nuorelle voi tapahtua. Siinä kiusaajat eristävät toiminnallaan kiusatun yhteisöstä. Antavat vielä ymmärtää ikävällä tavalla että kiusattu on jotenkin outo, erilainen tai erikoinen, heikompi yksilö, vaikkei asia näin olisikaan. On se kumma ettei koulukiusaamista saada tässä maassa kuriin!

Itselläni on muutamia ns. "ystäviä", mutten pidä heistä useimpia oikeina ystävinä lainkaan, koska he omalla toiminnallaan ovat osoittaneet olevansa epäluotettavia ja ilkeitä ihmisiä. Olen piinallisen tietoinen siitä, että vaikka he edessäpäin ovat ystävällisiä ja tuppaavat itseään kylään, muistavat ystävänpäivänä jne. mutta kun selkäni käännän heti alkaa pahan puhuminen. Tämä kaksinaamaisuus on ihmisten keskuudessa törkeän yleistä. Ihmisiin ei ole luottamista. Harvassa ovat aidosti hyvää tarkoittavat ihmiset.

Oletko yrittänyt etsiä uusia sosiaalisia kontakteja harrastusten kautta? Harrastus itsessään ei ole se pointti vaan, että pääset tekemisiin muiden kanssa. Harrastuksen ei tarvitse olla mitään urheilua, jos sellainen ei kiinnosta, vaan esimerkiksi musiikkikerhoja, viinikerhoja, teatteriporukoita, eri maihin keskittyviä kerhoja, matkailukerhoja, pelikerhoja jne. vaikka mitä. Sitä kautta pääsee keskustelemaan uusien ihmisten kanssa ja voit unohtaa mahdolliset huonot kaverit.

Tärkeää on, että lähdet itse liikkeelle. Toimintaa on erityisesti isoilla paikkakunnilla. En tiedä mistä olet kotoisin, mutta kyllä tapaavia porukoita ja kerhoja on siellä sun täällä ympäri maata pienemmilläkin paikkakunnilla. Joka tapauksessa sinun on lähdettävä liikkeelle. Kukaan ei hae ketään kotoa. Se on 100% varmaa, vai mitä?

Pahoittelut, että sinua on kohdeltu rumasti noin pitkään ja olet jäänyt asioista paitsi. Kliseisen kuuloisesti voi silti sanoa, ettei asioiden tarvitse olla niin. Sinusta kiinni lähteä etsimään uusia kontakteja. Tsemppiä.

Kiitos Ville! Asiaa kirjoitat!

Olet oikeassa, että itse pitää kotoaan lähteä tutustumaan ihmisiin. Luettelit monia kivalta kuulostavia harrastettua, joissa voi päästä tutustumaan muihin.

Olen elänyt vuosia, vuosia " omassa kuplassani", aika rajoittunutta elämää. Vuodet ovat vierineet sairastelujen merkeissä. Apua koetan etsiä tilanteeseeni, ja toivottavasti se valoisampi päivä vielä koittaa, ja rohkaistun lähtemään enemmän toisten pariin.

Kiitos vastauksista.

Joo olen kanssa miettinyt tuota kiusaamista, että kuinka sitä ei saada kuriin. Olen miettinyt, että minkälaiset olot kotona on kun se olo pitää purkaa sitten muihin kiusaamalla.
Ja voisin kuvitella, että nykypäivänä se on todella raadollista kiusaamista. Ja kiusaajathan eivät sitä ymmärrä minkä jäljen he jättävät.
Kurjaa Osleidys, että sinullakin on huonoja kokemuksia. Olen kanssa kanssasi samaa mieltä, suureen osaan ihmisistä ei ole luottamista. Tsemppiä sinulle sinne. Ja toivottavasti saat olla terveenä, sairastelu on kamalaa ja vie voimia henkisesti ja fyysisesti.

Villepp, olen kovasti yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin. Se on vaan todella vaikeaa, kun on koko ajan epävarma olo. Olen kova matkustelemaan ja aina yritän kaikkien kanssa höpötellä. Yritän ajatella asian, että kohtelen muita niinkuin haluaisin itseäni kohdeltavan.
Että kyse ei ole siitä, että jäisin kotiin ja niinkuin sanoit, kukaan ei tule kotoa hakemaan. Yritän tosiaan mahdollisimman monen kanssa avata keskustelua ja toivoa, että sieltä sitten jonkun kohdalla tärppäisi.

Tykkäisin kyllä harrastaakin jotain, mutta epäonnistumisen pelko ja toisten ihmisten silmätikuksi joutuminen vähän jarruttaa asiaa.
Ehkä joku päivä, kun on saanut käsiteltyä nämä asiat ja hyväksyä itsensä sellasena kun on. Olen monesti miettinyt, että jos lapsuus olisi ollut erilainen, mitä minusta olisi voinut tulla. Pienenä kun on lannistettu niin aina on tietysti ollut sellainen olo, että eihän minusta ole mihinkään.

Mutta töitä vaan täytyy tehdä asioiden eteen, ehkä se sieltä joku päivä tuottaa siementä.

Yksinäisyyteen tottuu. Olen jo vanhus iässä ja mielestäni ollut koko ikäni yksin. Nyt minua keljuttaa esm ikäiseni mumut, itse olen vanha ukko. Suuresta rahasta voisin niitten kanssa päivän viettää. Mummoissa minua vituttaa enimmän niitten prse joka on kursittu kasaa niitten liiveillä ja sitten se kun ne mummut kuvittelevat vielä jotain olevansa, siis siten, että ovat mielestään niin hehkeitä.