Ikävä kokemus

Yksi työkaveri lupasi joskus ottaa minut ja toisen työkaverinsa virkistäytymään viikonloppuretkelle ja oli puhunut asiasta jo aikaisemmin. Nyt viikko sitten suunnitelma toteutui. Olemme jo keski-iän ylittäneitä sinkkunaisia, mutta emme mitään viina- ja kapakkalintuja. Onko se sitten niin että töissä jutustelu kahvitunneilla ja siinä aherruksen keskellä on erilaista kuin vapaalla. Jo alusta alkaen vaistosin ettei fiilis ja homma lähtenyt niin lupaavasti kuin oli intoa täynnä suunniteltaessa.
Tulomatkalla kelattiin kokemuksia ja emäntämme sanoi että on ollut ihan kivaa, mutta on kyllä hyvä juttu että ollaan kotimatkalla ja oli jotenkin vaitonainen.
Kaikki me jaettiin kulut keskenämme ja reissusta ei tullut luotsaajalle ylimääräisiä kustannuksia. Nyt sitten viikolla nainen sanoi suoraan, että ei ollut pitänyt reissusta mutta oli sen järjestänyt koska oli tullut joskus ehdottaneensa ja luvanneensa. Lisäsi vielä että pitäähän teidän joskus jonnekin päästä.
Kyllä jäi todella paskanmaku suuhun. Miksi lähtee kaveeraamaan uhraten yksityisyyttään ja viikonloppuaan säälistä mielellä, kun nuo ressukat eivät muuten minnekään pääse tai rohkene lähteä. Kunnioitan rehellisyyttä, mutta ei kaikkea epäkohteliasta ja negatiivisuutta kannata ilmaista ja varsinkin kun on ollut itse puuhaamasta ja kannustamassa juttuun ja seurakseen.
Ajattelen vielä sanoa tälle ihmiselle, että itse sinä riesan ja harmin järjestit haalimalla meidät riippakiviksesi. On kyllä totta että olemme kaikki täysin erilaisia ihmisiä ja me kaksi puheliaita ja vitsiniekkoja ja emäntämme hiljainen asiallinen jurottaja.
Töissä on tultu juttuun, ei ole ollut koskaan riitoja ja ei me reissussakaan kinasteltu.