Minkälainen pitäisi olla että kelpaisi

Olen ollutkin, mutta en siitä huolimatta löydä koskaan ketään sopivaa ystävää tai seurustelukumppania. Jos joku joskus kiinnostuu minusta on hän yleensä liian vanha. En halua viisi- tai kuusikymmentä vuotiasta seurustelukumppania, kun en ole itsekään vielä sen ikäinen.

Kerrohan aloittaja vähän lisää itsestäsi. Oletko yrittänyt aktiivisesti hakea ystävää/elämänkumppania? Mistä pidät? Millainen olet luonteeltasi? Mikä sitten on ystävän/ elämänkumppanin ikähaarukka?

Kiinnostuksen kohteeni ovat laajoja taide, luonto, uskonnollinen filosofia, mietiskely, matkustaminen, valokuvaus jne. Ehkä onkin vain parempi pysyä omien mielenkiintojensa äärellä ja unohtaa "jonkun ihmisen etsiminen" kun sitä ei löydä kuitenkaan. Olut ja tupakka ei kuulu tapoihini, mutta suomessa ne pitäisi kuulua. "Kyllä sinä vielä jonkun löydät" tätä olen kuullut jo 16-vuotiaasta lähtien. Ainoa asia, jonka olen "löytänyt" on tunne siitä, etten ehkä koskaan löydä paikkaani tässä maailmassa. Toisen ihmisen "etsimisen" aloitin jo nuorena, mutta koskaan sitä sopivaa ei ole löytynyt. Taidan olla kotoisin joltain toiselta planeetalta, siltä alkaa vähitellen tuntua.

Sinullahan on hienoja ja tervehenkisiä harrastuksia! Minkä ikäinen olet?

AreYouFromPlanetOz kirjoitti:

Kiinnostuksen kohteeni ovat laajoja taide, luonto, uskonnollinen filosofia, mietiskely, matkustaminen, valokuvaus jne. Ehkä onkin vain parempi pysyä omien mielenkiintojensa äärellä ja unohtaa "jonkun ihmisen etsiminen" kun sitä ei löydä kuitenkaan. Olut ja tupakka ei kuulu tapoihini, mutta suomessa ne pitäisi kuulua. "Kyllä sinä vielä jonkun löydät" tätä olen kuullut jo 16-vuotiaasta lähtien. Ainoa asia, jonka olen "löytänyt" on tunne siitä, etten ehkä koskaan löydä paikkaani tässä maailmassa. Toisen ihmisen "etsimisen" aloitin jo nuorena, mutta koskaan sitä sopivaa ei ole löytynyt. Taidan olla kotoisin joltain toiselta planeetalta, siltä alkaa vähitellen tuntua.

Lue lisää

En halua kertoa ikääni, enkä sukupuoltani. Ihmiset kyselevät loputtomiin, kertomatta mitään itsestään.
Miksei sinä kertoisi jotain itsestäsi, vaihtelun vuoksi?

Hei!

Olen 38-v nainen Länsi- Suomesta. Pidän eläimistä, luonnossa liikkumisesta ja ruoanlaitosta. Tykkään myös musiikista ja olen kiinnostunut maailman menosta ja eri ilmiöistä.

Elämässäni olen ollut syrjäänvetäytyvä, olen hävennyt itseäni ja olemassaoloani lähes koko aikuiselämäni. Olen sairastellut ja antanut sairauden määrittää paljolti arvoani ihmisenä. Tietynlainen ulkopuolisuuden kokemus on osa minua. Silti minulla on muutamia kavereita ja käyn töissä. Pidän huolta ja autan monia.

Tässä sinulle siis tietoa minusta.

Hei, kiitos kommenteistasi :) Hauska oli muuten arvuutella ikääsi. Olisin veikannut sinua reilusti nuoremmaksi. Nuorekas asenne on ihailtavaa ihmisisessä. Olen itsekin nuorekas, vaikka ikää on jo yli 40-vuotta. En mieti enää ikääni, lähinnä eletty elämä ja siitä saadut kokemukset ovat kasvattaneet minua ja muokanneet minusta sellaisen, mitä olen. Viihdyn luonnossa ja tietysti ihmisistäkin, silloin kun heitä sattuu tapaamaan. Vaikutat kivalta ihmiseltä, sellaiselta, johon voisi tutustua. Hyvää kesää sinulle :)

Hei! Kiitos samoin; oikein mukavalta vaikutat sinäkin :)

Tuo ikäasia on jännä, olen kai (vähän:)) lapsenmielinen. En tiedä kasvanko ikinä täysin aikuiseksi. Vaikka olenkin ns. tummissa ja syvissä vesissä kahlaaja, ja murehdin liikaa asioita, olen myös hassutteleva ja humoristinen persoona. Huumorilla kun jaksaisi useammin vaikeisiin asioihin suhtautua, olisi moni asia helpompaa.

Mukavaa Kesän Jatkoa Sinulle! :)

Hienoa, huumori on hyvä asia. Tulin iloiseksi kun vastasit. Tänään on ollut kaunis päivä ja olen viettänyt suurimman osan päivästä ulkosalla. Tuli oikeasti hyvä mieli, kun sai liikkua ulkona. Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämääsi :)

Kiitos, Sinulle myös Myötätuulia ja Auringonpaistetta elämän aallokoissa!:)

Hienoa, että nautit tänään, kauniina kesäpäivänä, ulkoilusta.

Olin nuorena liian avoin ihmisiä kohtaan ja jouduin hyväksikäytetyksi ja jopa kiusatuksikin. On helppo kiusata erilaista ja pitää erilaisia ajatuksia "naiveina". Jos kaikki olisivat samanlaisia, millaista tämä elämä olisi? Olen vieläkin ajatuksiltani radikaali ja saatan joutua edelleen ihmisten epäsuosioon niiden vuoksi. Ei kai sentään ole kiellettyä omata mielipiteitä? Aika yksinäistä tämä elämäni on. Juuri äsken olin ulkona kävelyllä ja kuvia ottamassa. Minuun teki vaikutuksen vanha puu, joka koostui kahdesta yhteen kasvaneesta puusta. Otin siitä kuvia ja kosketin sitä. Näin ohiajavia nuoria ja mietin, että mahtavatko he tietää elävänsä elämänsä parhaimpia aikoja? Itse olen huomannut asioiden arvon usein vasta myöhemmin, vaikka olenkin nauttinut elämästäni. Luonnossa oleminen antaa minulle iloa. Kivahan se tietysti olisi välillä jonkun kanssakin viettää aikaansa.

Itse olen 100% oma itseni kun tämä minulle täydellisesti valkeni 29- vuotiaana olenkin ollut kohtuu yksinäinen sen jälkeen.
Nyt on ikää 49-vuotta. En usko, että löydän koskaan sopivaa ihmistä kumppanikseni. Vahvaa luonnetta tämä yksinelo vaatii. Välillä itken ja ajattelen, miksi minulle on annettu näin vaikea elämä? Kiusattu on lapsesta lähtien erilaisuuden ja ominaisuuksien vuoksi. En tiedä kuinka kova luonnes henkisesti pitää olla, että jaksa tätä. Jokainen uusi vuosi on entistä rankempi elää.

Ikävää kuulla vaikeuksistasi. Samoja mietteitä olen myös ajatellut.

Osa minusta haluaisi löytää kumppanin, sen elämän tärkeimmän ihmisen, jonka kanssa elämänsä jakaa. Toisaalta taas ajattelen että tulen varmaan olemaan elämäni yksin.

Se kipeä, viiltävä yksinäisyyden tunne valtaa mieleni erityisesti muiden ihmisten keskellä. Kun tulee vaikkapa töistä tyhjään kotiin eikä siellä ole ketään jonka kanssa vaihtaa ajatuksia miten päivä on mennyt. Joskus haaveilen siitä mitä kaikkea tekisin ja minne menisin yhdessä kumppanin kanssa.

Allekirjoitan täysin ajatuksesi että yksinolo vaatii vahvaa luonnetta. Ihminen on luotu tietyllä tapaa"laumaeläimeksi" ja sitä kaipaa tulla kuulluksi, nähdyksi ja -ennen kaikkea- hyväksytyksi. Kun tämä ei toteudu, ja huomaat ettet oikein sovi porukkaan, sitä helposti päättää luovuttaa yrittämisen, masentuu ja eristäytyy toisista vielä enemmän.

Jos jotain olen tähän astisen elämäni ja koettelemusten kautta oppinut, niin avarakatseisuutta ja suvaitsevuutta. Kaikissa ihmisissä on vikansa ja ihmiset tekevät virheitä. Kukaan ei ole täydellinen. Ehkäpä pitäisi ajatella niin että olen tällainen, jos ei joku pidä niin ei väkisin, olkoon, elän omaa elämääni juuri tällaisena ongelmineni ja puutteineni, välillä onnistuen, välillä mokaillen, mutta parhaani yrittäen. Kenellekään pahaa en tahdo, enkä toisia ikinä vahingoittaisi.

Voimia Kaikille Yksinäisille!

Hienoja ajatuksia! Olen ajatellut, että laittaisin deitti-ilmoituksen. Voihan sitä yrittää. Olen onneksi yksin viihtyvä, eikä yksinolossa sinäänsä mitään pahaa ole, mutta kivahan se olisi välillä viettää aikaa toisen ihmisenkin kanssa. Mukava olisi vaikka olla ulkona kävelyllä, elokuvissa, luontoretkellä ym. Toivoa ei pidä menettää, vaikka välillä masentuukin tähän yksinäisyyteen. Voimahalaus sinulle ja hyvää kesäillan jatkoa :)

Kiitos viestistäsi ja kauniista sanoistasi! :) Kannustan sinua laittamaan deitti- ilmoituksen! Olen hengessä mukana, toivotaan että juuri se Oikea löytyy! Paljon Terveisiä Sinulle! :)