Poronhoitolaki synnyttänyt kanteluiden tulvan

Poronhoitolaki synnyttänyt kanteluiden tulvan
Suomessa on kaksi ylintä laillisuusvalvojaa, valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Näiden laillisuusvalvojien tehtävät ja toimivalta ovat pääosin samat. Molemmat valvovat viranomaisten ja virkamiesten toiminnan laillisuutta. Laillisuuspuutteista ja -rikkomuksista kantelun voi periaatteessa tehdä kummalle tahansa. Heidän tehtäviensä jaossa on joitakin pieniä eroja, jotka vaikuttavat siihen, kumpi kantelun lopulta tutkii. Oikeuskansleri ja oikeusasiamies voivat siirtää kanteluita toinen toiselleen, kun siirto nopeuttaa asian käsittelyä tai on muuten perusteltu. Jos jostain syystä katsotaan aiheelliseksi siirtää kantelu toiselle tutkittavaksi, siirrosta ilmoitetaan aina kantelijalle.

Poronhoitolaki (3 §) on erikoinen laki muihin kansalaisten elämää, työntekoa ja muita toimintoja ohjaaviin lakeihin ja säännöksiin verrattuna. Poronhoitolaki sallii harjoittaa poronhoitoalueella kaikkialla eläintuotantoa maan omistus- tai hallintaoikeudesta riippumatta. Eli se sallii harjoittaa eläintuotantoa toisten ihmisten yksityismailla. Muilla elinkeinomuodoilla Suomessa ei tätä oikeutta ole. Muilla ei myöskään ole oikeutta harjoittaa toimintaansa valtateillä suurimpien liikenneruuhkien aikaan tai keskellä luontoa muun luonnon eläinlajiston väistyessä.

Perustuslaissa toisaalla sanotaan kuitenkin esimerkiksi omaisuuden suojasta, että ”jokaisen omaisuus kuuluu olla turvattu”. Yksityiselämän suojasta sanotaan, että ”jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha kuuluu olla turvattu”. Henkilökohtaisesta vapaudesta ja koskemattomuudesta sanotaan, että ”jokaisella kuuluu olla oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen”. Yhdenvertaisuudesta sanotaan, että ”ihmiset kuuluu olla yhdenvertaisia lain edessä”. Perusoikeuksien turvaamisesta sanotaan, että ”julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen”. Perustuslain etusijasta sanotaan, että ”jos lain säännöksen soveltaminen on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, etusija on annettava perustuslain säännökselle”. Lisäksi perustuslaissa sanotaan paljon muuta yksilön perusoikeuksista.

Poronhoitolaissa (31 §) sanotaan lisäksi vahinkojen ehkäisemisestä, että ”poroja on hoidettava siten, etteivät ne pääse viljelyksille ilman maanomistajan lupaa eivätkä aiheuta vahinkoa metsänuudistusaloilla oleville taimikoille ja muutoinkaan aiheuta vahinkoa maa- ja metsätaloudelle. Muualla kuin saamelaisalueella poroja on lisäksi hoidettava siten, etteivät ne pääse puutarhoihin, vakinaisten asuntojen pihoihin tai muille erityiseen käyttöön otetuille alueille”. Erityiseen käyttöön otettuja alueita tulkitaan olevan kesämökkien tontit ja piha-alueet, yksityiset ja julkiset tiet, taajama-alueet, päiväkodit ja koulut, uimarannat sekä muut yleiset virkistys- ja kokoontumisalueet.

Poronhoitolaissa (32 §) puhutaan myös aitaamisvelvoitteista. Mutta tätä yleisesti pidetään absurdina toimenpiteenä. Kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksien sekä ihmisyyden näkökulmasta iso ristiriita on siinä, että poronhoitolaissa puhutaan ihmisten aitaamisesta, kun tulisi puhua eläinten aitaamisesta. Viljelysten, piha- ja puutarha-alueiden sekä muiden erityisalueiden aitaaminen on absurdi toimenpide, eikä se ole kestävä ja ihmisoikeuksia kunnioittava ratkaisu poro-ongelmien ehkäisyyn.

Pohjois-Suomessa, saamelaisalueen ulkopuolisella poronhoitoalueella kansa elää poronhoitolain, perustuslain ja käytännön poronhoidon ristiriita-aallokossa. Poronhoitolaki jo lähtökohtaisesti rikkoo edellä lueteltuja ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Käytännössä poronhoitoa ei harjoiteta edes poronhoitolain edellyttämällä tavalla. Vapaa laidunnusoikeus antaa tähän todellisuudessa huonot lähtöeväät. Toinen iso kysymys on, että poronomistajat eivät tällä alueella harjoita poronhoitoa ammattimaisesti, paimentaminen ja ohjaaminen jäävät kokonaan tekemättä. Saamelaisalueen ulkopuolella poronhoito on poronomistajille päätyön ohessa oleva harrastus, ei varsinainen ammatti. Kolmas tekijä on ravintopula. Porot eivät pärjää luonnossa ilman lisäruokintaa, ne ovat kesyyntyneet käyttämään piha- ja viljelysalueita sekä liikenneväyliä. Neljäs merkittävä tekijä on vääristynyt tukipolitiikka, joka vie koko poroelinkeinoa harhapolulle liikenne- ja petokorvauksien myötä. Jos muut korvaukset poronomistajalle ovat huomattavasti suurempi tai houkuttelevampi osuus, kuin lihantuotto, on järjestelmässä jotain pahasti pielessä.

Hallitsematon, Suomen lakien ulkopuolella omaa ”maallista porolakia” toteuttava poronhoito on herättänyt porottoman kansanosan runsain joukoin kyselemään perus- ja ihmisoikeuksiensa perään. Kansalaiset ovat väsyneet jatkuviin ja lisääntyviin porohäiriöihin. Kansalaiset ovat kannelleet oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehelle porojen aiheuttamista haitoista ja häiriöistä, poronomistajien häiriöistä ja http://pekkasakkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236146-poronhoitolaki-synnyttanyt-kanteluiden-tulvan