Nykypursien arvioitu ikä

Kulunen kesän aikana on käytyn keskustelua veneiden rakenteista ja niiden kestävyydestä. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä raati tuumaa nykyisten sarjatuotantoveneiden laskennallisesta iästä. Ajattelen erityisesti nykyisin yhä suosituimpia 35-38 -jalkaisia.

On selvää, että ensimmäiset 15-20 -vuotta menee ilman suurempia murheita. Sen jälkeen alkaa ilmetä nopeasti uusittavaa: purjeet, patjat, sisäpinnat, kone, juokseva riki, navigointivarusteet ja pohjan kunnostus. Veneiden koot ovat jatkuvasti kasvaneet ja samaan aikaan omistajien mahdollisuudet - ehkä myös osaaminen - vaativimpiin töihin heikentyneet. On siis pakko turvautua ostopalveluihin. Kun rakenteet ovat monimutkaistuneet (sandwhich ja liimausliitokset), peruskorjaamiset ovat tulleet samalla työlläimmiksi ja asiantuntemusta vaativimmiksi.

Kaikki tämä voi merkitä, että vanhempien ja suurempien veneiden haluttavuus heikkenee nopeasti. Vaikka vähällä rahalla saisi paljon venettä, varat ja mahdolisuudet eivät riitä enää kunnostamiseen ja ylläpitoon. Vai onko pelkoni turha?
Ilmianna
Jaa

176 Vastausta



On. Kyllä veneitä voi korjata ja huoltaa kuten ennenkin. Materiaalit kuten lasikuitu+hartsit, 2k maalit ja pakkelit ovat maallikolle helpompia kuin puu. Tai voi ostaa palvelut jos kukkaro kestää. Minusta ei mikään viitta suurempien veneiden susion laskuun, trendi on ollut päinvastainen ainakin 50v. F oli aikannaan iso vene ja nuoren perheen tavoittamattomissa taloudellisesti Toisaalta lasikuituveneiden lopullinen elämänkaari ja kierrätysmahdollisuudet ovat hämärän peitossa. Luin artikkelin, minkä mukaan Suomessa ja Keskieuroopassa on kokeiltu venepurkua. Noin 50000 venettä odottaisi sen mukaa purkua ja hävitystä.
Ilmianna
Jaa
Pelkosi on turha. Vuonna 2025 voi veneesi jo lähettää halvassa Aasiaan paluu-kontissa Vietnamiin Bavarioihin erikoistuneelle verstaalle, jossa siihen asennetaan ahkerien vietnamilaistyttösten omin käsin kokoamat kiinalaisvehkeet hajonneen länsiromun tilalle.
Ilmianna
Jaa
Pelkosi ei ole turha, mutta arviosi syy-reuraus suhteista on virheellinen.
Veneiden peruskorjaamiset lujalla ja luotettavalla tavalla eivät ole muuttunut työläämmiksi eikä enemmän asiantuntemusta vaativammiksi. Sen sijaan niiden tekeminen sellaisella tavalla minkä vakuutusyhtiöt hyväksyvät, on muuttunut omatoimiselle veneen ylläpidolle käytännössä mahdottomaksi. Syy ei ole työn laadussa tai sen puutteessa, vaan kaiken maailman sertifikaattien saamisessa ja hankkimisessa. Jos korjaat ilman niitä, ei vakuutusyhtiön tarvitse korjata seuraaban karilleajona seurauksia, koska vakuutusyhtiön mielestä (jota heidän ei tarvitse perutella mitenkään) vika oli edellisen korjauksen virheissä, joita ilman karilleajosta ei olisikaan vaurioita syntynyt. Tämän välttämiseksi kaikki korjaukset onkin teetettävä vakuutusyhtiö hyväksymällä venekorjaamolla, olipa oikeaoppinen korjaus sitten kuinka helppo tahansa tehdä oikein. Sama pätee kaikkiin veneisiin nykyään, myös niihin ajat sitten valmistettuihin.

Todellisuudessa sandwitch on helpompi korjata oikein, jos on käyttänyt edes tunnin alan oppikirjojen lukemiseen. Niissä kun ei ole rasituskeskittymiä joiden hallinta on oikeasti vaativaa, toisin kuin umpilaminaatin ja jäykisteen rajapinnassa. Itse korjaaminen saattaa vaaatia hieman enemmän aikaa kerrosrakenteessa, mutta sillä ei ole käytännön merkitystä itse oman veneensä kunnostajalle, ero on niin vähäinen, että suunnittelun osuus ajasta on aina suurempi.
Ihan sama pätee varusteisiinkin ja niiden korjaamiseen, esim moototrin on täytettävä päästövaatimukset joiden osoittaminen ei ole itsekunnostajalle helppoa tai halpaa kaiken maailman todistuksineen ja sertifikaatteineen. Ce-merkintä vaaditaan kaikkeen muuhunkin.

Todellinen pelkosi syy on siis ne sertifikaatit, merkinnät ja todistukset joita nykyään vaaditaan, ei itse työ, mikä ei ole muuttunut vaativammaksi, vaan juuri päinvastoin helpommaksi nykyisellä informaatioaikakaudella, jossa oikeaa tietoa löytää netistäkin kirjastojen lisäksi.
Ja kuten jo sanoin, sama pätee nykyään myös niihin vanhoihin veneisiin. Ei niihinkään saa asentaa uutta moottoria mikä ei todistettavasti täytä päätövaatimuksia. Ei siis riitä että täyttää, vaan tarvitaan siitä todiste ja ne CE... Uuden moottorin vaihtamalla se on helppoa, kunnostamalla ja käyttämällä osin vanhoja osia ei niinkään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Jos vaihdan veneeseeni uuden moottorin, niin miten kukaan saa siitä edes tietää? Ja vaikka saisikin: Voinhan vaikkapa julkaista Facebookissa hevosenpään kokoisen kuvan uudesta moottorista, ja kertoa asiasta koko maailmalle, niin ketä olisi edes kiinnostunut? Pari kaveria peukuttaisi, yksi kysyisi, että riittikö homman tekemiseen yksi kori kaljaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
eivoiollanoinvaikeaa kirjoitti:
Jos vaihdan veneeseeni uuden moottorin, niin miten kukaan saa siitä edes tietää? Ja vaikka saisikin: Voinhan vaikkapa julkaista Facebookissa hevosenpään kokoisen kuvan uudesta moottorista, ja kertoa asiasta koko maailmalle, niin ketä olisi edes kiinnostunut? Pari kaveria peukuttaisi, yksi kysyisi, että riittikö homman tekemiseen yksi kori kaljaa.
Etkö todellakaan tunne veneiden rekisteröintiä koskevaa lainsäädäntöä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Venerekisterissä on erilaista tietoa kun kaikki eivät venettä rekisteröidessään ole olleet perillä niistä kaikista yksityiskohdista veneessänsä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
355feet kirjoitti:
Etkö todellakaan tunne veneiden rekisteröintiä koskevaa lainsäädäntöä?
En. Mä vaan purjehdin. Olen täyttänyt jonkun Trafin kaavakkeen silloin, kun tämä nyt käytössä oleva rekisteröinti tuli ajankohtaiseksi. Siinä ehkä varmaan kysyttiin jotain tietoa, joka liittyi moottoriin. Ilmeisenä tarkoituksena luoda verotusta valmistelevaa tietokantaa. Kukaan ei kontrolloi a) oliko ilmoittamani tiedot oikein tai b) pitävätkö antamani tiedot yhä paikkansa.
Se mitä trafin tietokannassa lukee, ei kiinnosta minua, niin sanotusti, vitunkaan vertaa. Ja uskoisin, että trafin likinäköinen kamreeri on ihan yhtä vähän kiinnostunut veneestäni, kunhan hänellä vain on jotain tekstiä paperissaan. Siitä, mitä lukee omalla kohdallani SPL:n rekisterissä, en tiedä senkään vertaa.
Odotan innolla, että virkavalta kieltää minua veneilemästä aluksellani, ennen kuin olen selvittänyt sitä koskevat byrokraattiset epäselvyydet?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Toisille sertifikaatit ja katsastsukset on ihan tekemään paikka. Muita merelläolijoita pitäisi kyllä kytätä.
Ilmianna
Jaa
Ihan uusimpien nykypursien sisustusmateriaalit ovat hankalasti korjattavia tulevaisuudessa. Bavaria veneissä on pitkään käytetty mdf-levyä viilutetun vanerin sijaan pentryn kalusteissa. Jokainen tietää miten hyvin mdf levy sietää kosteutta, turvottuaan on pilalla. Jeanneau taas käyttää FineTeak nimitystä keinomateriaalistaan jolla pinnoittavat vanerin. Ihan aitoja "helppohoitoisia" melamiinipintojakin on tullut nykypursista havaittua. Melamiinihan on pohjimmiltaan paperia. Mitään edellämainituista ei voi hioa ja lakata niinkuin oikeaa puusisustusta.

Kiinalainen rosteri ruostuu mervedessä, esimerkkinä Bavojen uimaportaat.

Kertakäyttökulttuuri yleistyy veneteollisuudessa, koska kuluttajat niin haluavat ostaessaan halpoja ja hetken aikaa näyttäviä pursia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Milloin Bavaria aloitti ja milloin lopetti mdf-levyn käytön pentryssä? En ole missään Bavariassa nähnyt kyseistä materiaalia pentryssä tai missään muuallakaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Sertifikaattinäkökulma on tärkeä. Mielessäni oli kuitenkin lähinnä muunlaiset korjaukset ja kunnostukset, kuin varsinaiset vauriokorjaukset. Veneisiin tulee väkisin vuosien aikana kulumia, joita perinteisesti on paikkailtu omistajan voimin. Aavistukseni on, että veneiden kokojen kasvaessa tällainen kunnostaminen on vain vaativampaa. Epäilen edelleen, että erilaiset kerrosrakenteet - myös sisustuksessa - eivät tee kunnostamista yhtään helpommaksi. Päinvastoin.

Varsinainen kyselyni liittyy siihen, että yhä suurempien veneiden vuoksi omistaja joutuu yhä useammin turvautumaan ostopalveluihin. Ne ovat tunnetusti kalliita. Mitä tämä vaikuttaa veneiden hintakehitykseen? Oletetaan vaikka 100 kE:n vene, joka myydään 20 vuoden kuluttua. Tuolloin edessä on todennäköisesti melko paljon peruskunnostettavaa. Mikä on veneen hinta, jos se edellyttää kymppitonnien kunnostukset? Kannattaako hommaan yleensäkään lähteä?

Pienempien veneiden kohdalla tilanne on helpompi. Aina löytyy pienen budjetin TI-henkilöitä, jotka haluavat ja pystyvät tekemään melkoisen määrän vaadittavasta työstä itse.
Ilmianna
Jaa
Kyllä kait vakuutysyhtiöidenkin kanssa voi neuvotella ja pyytää hyväksymään vakuutettavaksi vene itse asiallisesti tehtyine korjauksineen?
Ilmianna
Jaa
Onhan itse tehtyjä veneitäkin joita vakuutetaan. Itselleen omaan käyttöön tehty vene ei tarvitse sertifikaatteja.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Itse itselle tehty on sinulle hyvä. Luuletko, että sinä tai perikuntasi pystyy sen laillisesti myymään ilman sertifikaatteja?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Seppomartti kirjoitti:
Itse itselle tehty on sinulle hyvä. Luuletko, että sinä tai perikuntasi pystyy sen laillisesti myymään ilman sertifikaatteja?
Itsetehdyn sertifikaatittoman veneehän voi myydä tietyn määräajan jälkeen, olikos se vaadittu aika 5 vuotta?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kyllä itsetekemänsä veneen voi siis laillisesti myydä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mihin perustuu tieto sertifiomistarpeen vanhenemisesta määräajassa, esim 5 vuodessa
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Seppomartti kirjoitti:
Mihin perustuu tieto sertifiomistarpeen vanhenemisesta määräajassa, esim 5 vuodessa
Itse rakennettua venettä ei tosiaan tarvitse sertifioida ja sen saa myydä sertifioimatta viiden vuoden käytön jälkeen. Tässä esimerkiksi kappale asiasta: http://www.vttexpertservices.fi/palvelut/sertifiointi-ja-tuotehyväksyntä/sertifiointi_tuotteet/huviveneiden-ce-sertifiointi/veneiden_valmistuksen_jalkeinen_sertifiointi_pca
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
"On selvää, että ensimmäiset 15-20 -vuotta menee ilman suurempia murheita. Sen jälkeen alkaa ilmetä nopeasti uusittavaa: purjeet, patjat, sisäpinnat, kone, juokseva riki, navigointivarusteet ja pohjan kunnostus."

Nuo lienevät aivan samanlaisia päivityskohteita nykyveneissä kuin vanhoissakin. Eli luulisin patjoja saatavan patjamaakareilta, purjeita purjemaakareilta jne.

Se miten nämä uudet tulevat vanhenemaan Suomen oloissa jäänee ikuiseksi arvoitukseksi, koska niitä myydään niin vähän että kaikki tulevat murheet voudaan kuitata yksittäistapauksiksi. Mutta yhtä huonosti maatuu nykymuovi kuin 70-lukuinenkin. Pysyvät siis vaivoinamme.
Ilmianna
Jaa
Oma veneeni lähestyy 40 vuoden ikää, eikä mihinkään paniikkiin ole vielä jouduttu.
Kone on alkuperäinen, käy ja kukkuu, kerran uusittu sylinterinkansi. Vuosittain öljyn ja suodattimien sekä sinkkianodin vaihto.
Purjeita päivitetään kulutuksen mukaan, viimeksi tänä vuonna. Mittarielektroniikka sanoi sopimuksen irti, menee vaihtoon, mutta aivan loistavasti sujuu veneily myös ilman mittari-informaatiota. Köysiä, vaijereita, yms kulutustavaraa pitää uusia käytön mukaan.
Ylipäätänsä sanoisin, että veneilyyn liittyy olennaisena osana jonkinlainen ymmärrys siitä, miten kalustoa ylläpidetään, korjataan ja uusitaan. Itselleni on vieras ajatus, että venettä voisi käyttää niin kuin autoa, eli siten että "joku muu" huoltaa ja korjaa, ja kun molemmat rengaskerrat on sakkorajalla, niin kannattaa uusia koko auto.
Ilmianna
Jaa
60 vuotta ja uuden veroinen. Toki moneen kertaan lakattu ja hiottu ja kölipulttiakin jouduttu vaihtamaan ja uusimaan, pari kaarta. Ihan yhtä hyvin, tai paremminkin olisi muovivene kestänyt yhtä hyvällä hoidolla, eli peruspuhdistus joka vuosi, vahaus joka vuosi, ja pari päällemaalausta. Ja kaarirempan tilalle voi ajatella vaikkvaikka pienen lasikuitukorjauksen, sertifioituna tottakai.

Se taitaa tosiaan olla se veneiden koon kasvaminen jonka takia arkinenkin huolenpito koko jää tekemättä tai ainakin lipuu ti-miesten käsistä korjaamolle. Ehkä.muöyös se, että muoviveneet ei vaadi yhtä mustasukkaisesti vuosihuoltoja kuin ennenvanhaiset puuveneen.
Ilmianna
Jaa
Se on näköjään nuorempi ikäpolvi kasvanut tässä "slita och slänga" kulttuurissa, eikä ole tottunut näkemään, tai ajattelemaan, että vene, tai muu kestokulutushyödyke, voisi hyvällä huolenpidolla kestää lähes ikuisesti?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Miten turvonnut MDF levy korjataan? miten vettynyt runko joka elää niin että ovet ei mene kiinni kun vantit on sopivan kireällä? Epäilen että näihin kysymyksiin joutuu yhä useampi vene ammattilainen vastaamaan? ja omistajan on parempi istua kun kuulee hinnan...

En epäile etteikö uudet veneet kestäisi oikealla huolenpidolla mutta kyllä nykymateriaalien korjaaminen on melko vaikeaa? Uutta saa tietysti tilalle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vaikee_korjata kirjoitti:
Miten turvonnut MDF levy korjataan? miten vettynyt runko joka elää niin että ovet ei mene kiinni kun vantit on sopivan kireällä? Epäilen että näihin kysymyksiin joutuu yhä useampi vene ammattilainen vastaamaan? ja omistajan on parempi istua kun kuulee hinnan...

En epäile etteikö uudet veneet kestäisi oikealla huolenpidolla mutta kyllä nykymateriaalien korjaaminen on melko vaikeaa? Uutta saa tietysti tilalle.
Missä veneessä sitten on MDF-levyä ja missä kohtaa? Korjaus on tietysti levyn vaihto aivan kuten vettyneen vanerinkin kanssa. Eroa tietysi voi olla kuinka herkästi vettyy riippuen MDF-levyn ja vanerin laadusta. Aika yleisiä ovat nuo vanerien lahovauriot.

Paikallisen vaurion voi tietysti korjata paikalisesti poistamalla vaurioittunut kohta ja laittamalla uusi pala liimaamalla. Tai ehkä voi jopa selvitä kitillä.

Vettynyt runko? Tarkoitatko vettynyttä lasikuitua vai vettynyttä kerrosrakennetta? Kummastakaan en ole kuullut tapauksista, joissa tuolla olisi noin havaittavaa merkitystä koko veneen jäykkyyteen. Sen sijaan on paljon veneitä, joissa vanttien kiristäminen aiheuttaa ovissa ja luukuissa tuntuvia muutoksia uudesta saakka. Väittäisin, että 70- ja 80-luvulla noita oli paljon enemmän kuin nykyisissä veneissä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tilanne ei minusta ole merkittävästi muuttunut. Olen noin 25v aikana ostanut 15v., 8v. ja 15v. ikäiset veneet, koon aina kasvaessa. Ensimmäisessä oli eniten laitettavaa ja uusimmassa vähiten, ero ei kuitenkaan kovin suuri. Vanhemmissa oli riesana suunnitteluvirheistä johtuvat rasitushuiput ja niistä johtuvat vahingot. Uudemmissa on ollut pääosissa kuluminen ja omista käyttövirheistä johtuneet naarmut tms.

Aina kun ostaa käytetyn veneen, pitää varautua siihen että ostohinnan lisäksi kuluu X euroa ennen kuin vene on saatu omien toiveiden mukaiseen kuntoon. Sen X:n arviointi on taito, jossa kokemus auttaa kummasti. Ensivenettä ostavalle summa helposti yllättää, seuraavissa arvio osuu yleensä jo lähemmäksi oikeaa.
Ilmianna
Jaa
Kävelin ohi kesällä kun jonkun vanhanscandin motti sammui satama-altaaseen ja apua tarvittiin. Liityin antamaan auttavan käden kiipeämällä toisen saman ikäluokan paatin keulakannelle. Painostani 115 kg (195 cm) kansi rusahti ja antoi periksi, siihen tuli siis reilun kantapään kokoinen painuma ilman voimisteluliikkeitä. Tämä venemalli löytyy monen kisan tuloslistoilta, mutta on kyllä ihan paperia.
Ilmianna
Jaa
Täällä on tuotu esiin, kuinka kaikki veneet on mahdollista säilyttää hyvässä käyttökunnossa, kunhan niitä vain säännöllisesti huolletaan, korjataan ja päivitetään. Näin varmasti on, mutta kysymyshän on viime kädessä kustannuksista. Itselläni on kasvava pelko, että nykyiset sarjatuotantopurret on optimoitu tietylle käyttöiälle. Tällöin kestävyys ja korjattavuus eivät ole arvoina tärkeimpiä.

Huolestumistani lisää konstruktiot, jotka meidän oloissamme saattavat osoittautua ongelmalliseksi. Keski- ja Etelä-Euroopan selkeillä vesillä ei ole juuri kiveen ajamisen varaa, toisin kuin meillä. Siksi rakenteet on mitoitettu normaalikäyttöä varten. Toki ne täyttävät CE-sertifioinnin, mutta ylimääräistä marginaalia ei ole. Jätän merkit mainitsematta, mutta olen hämmästyneenä katsonut, miten pienestä tällistä tasapohjaisen purren köli liikahtaa ja murtaa rakenteita.

Tällöin korjaustelakoilla on yhä tärkeämpi rooli ja niillä riittää vastaisuudessa asiakkaita. Samalla vakuutukset ja omavastuut tulevat varmasti nousemaan. Jossain vaiheessa vene on sen verran vanha, että vauriokorjauksista aletaan tinkiä ja silloin rapistuminen voi edetä nopeasti. Alkuperäinen kysymykseni liittyi juuri tähän kriittiseen ikään.

Mielenkiintoisen vertailukohdan tarjoaa vaikkapa perinteisellä suunnittelufilosofialla ja totetuksella rakennettu lasikuitufolkkari. Liki 40 vuoden ikäisistä yksilöistä maksetaan edelleen yli 10kE. Mikä mahtaa olla nykyisten 35-38-jalkaisten pursien hinta 40 vuoden päästä? Voiko se olla jopa negatiivinen eli kuljetuskustannukset Kuusakoskelle?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Ei ole kriittistä ikää. Hoidettu lasikuitu ei ole muita materiaaleja lyhytikäisempää. Luultavasti on kylläkin kriittinen kunto. Siis silloin kun korjauskustannukset ovat suhteettomat veneen arvoon nähden
Tai vene on lojunut jossain marinassa niin pitkään , että maksamattomat maksut ylittävät veneen arvon ja omistaja ei enää ole tavoitettavissa.. Näitä raatoja näkee maailmalla marinoiden reunoilla puusta, teräksestä tai lasikuidusta valmistettuna.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Lasikuitufolkkarin arvoa pitänee yllä sen kilpakäyttö. Muut vastaavat ovat jo 40-vuotiaina hyvin paljon halvempia, kun aktiivinen kilpailutoiminta puuttuu. Lasikuitufolkkareita on kuitenkin melko vähän ja kisoissa kaikki kärkipään veneet ovat lasikuitua. Yli kymppitonnin vene lienee kilpakuntoinen lähes uusilla kisapurjeilla jne.

IF on lähes sama vene, mutta matkakäyttöön tehty ja folkkarikisoihin ei pääse. 40-vuotiaat näyttävät maksavan 3-5 tonnia.

Sarjatuotantoa ja optimointia harrastettiin yleisesti Pohjoismaissa 70- ja 80-luvulla. On veneitä, joissa koneen ottaminen pois veneestä (korjausta tai vaihtoa varten), vaatii reiän tekemistä lasikuituun. Monessa veneessä oli pahoja tyyppivikoja, joita omistajat korjailivat alkuvuosina.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tasapohjaan kiinnitetty köli aiheutti 80-luvulla paljon ongelmia. 2000-luvulla osataan tehdä riittävät pohjapakistot. Jos palkisto on kiinnitetty tarpeeksi paksuun pohjaan kunnolla , se on vähintään yhtä vahva kuin oikeaoppiseen kölitaskuun kiinnitetty köli. Kaikkialla maapallolla riittää matalaa vettä, joten veneen suunnittelussa se on keskeisenä mukana. Kölirakenteisiin kiinnitetään siis erityistä huomiota aina.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
12-1 kirjoitti:
Tasapohjaan kiinnitetty köli aiheutti 80-luvulla paljon ongelmia. 2000-luvulla osataan tehdä riittävät pohjapakistot. Jos palkisto on kiinnitetty tarpeeksi paksuun pohjaan kunnolla , se on vähintään yhtä vahva kuin oikeaoppiseen kölitaskuun kiinnitetty köli. Kaikkialla maapallolla riittää matalaa vettä, joten veneen suunnittelussa se on keskeisenä mukana. Kölirakenteisiin kiinnitetään siis erityistä huomiota aina.
"Kölirakenteisiin kiinnitetään siis erityistä huomiota aina", paitsi aina ei kiinnitetä huomiota kölirakenteisiin, kuten totesit.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Yksi syy voi olla se, että uudet sukupolvet ovat koko ajan enemmän ja enemmän peukalo keskellä kämmentä. Nykyaika opettaa tähän, kun autonrenkaatkin pyritään saamaan liikkeisiin vaihdettavaksi ja suurin osa kodinkoneista on korjauskelvottomia jo uutena.

Jos itse ei osata/viitsitä/ehditä huoltaa venettä, niin jossain vaiheessa tulee piste, ettei sitä oikein enää kannatakaan kunnostaa, ainakaan palkallisenä työnä. Samalla kun myyntihinta pysyy melko korkeana, niin vene ei helposti vaihda omistajaansa, jolloin joku ehkä innostunut tee-se-itse-nikkari ei sitä osta, vaan hakee vastaavan Ruotsista.

Uskoisin, että venevalmistajat myös pyrkivät veneiden käyttöiän alentamiseen, sillä kertakäyttökulttuuri lisää uuden tavaran myyntiä. Autoissa hyvin toimivaa konseptia siirretään pikku hiljaa venemaailmaan. Iso ongelma on tietty se, että lasikuitu on ongelmajätettä, jolla ei ole mitään hyvää kierrätyskäyttöä.

Ymmärtääkseni Ruotsissa lasikuituveneillä on iso jätemaksu, minkä takia vanhoja veneitä myydään sieltä edullisesti Suomeen hävittämisen sijaan. Tietääkö joku tästä enemmän?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
8 VASTAUSTA:
Yksi syy mihin? Onko jotenkin jo näkyvissä aloittajan kuvaama pelko? Itse en ole havainnut mitään kestävyys- tai ylläpito-ongelmaa "nykyveneissä".

Ilmeisesti näillä viitataan pohjoismaisia veneitä selvästi halvemmalla uutena myytyihin Bavaria, Beneteau, Dufour, Hanse ja Jeanneau. Ensimmäinen "halpa" sukupolvi noita tuli Suomeen 90-luvun puolivälissä. Olisko Dufour Classic-sarja ollut ensimmäinen? Vai joko Bavarian Holliday-sarjaa pidetään sellaisena? Viimeistään 90-luvun loppupuolen Bavaria 34.

Nuo ensimmäiset "nykyveneet" ovat siis nyt 20 vuotiaita. Ovatko ne huonokuntoisia, halpoja tai vaikeasti myytäviä (muihin saman hintaluokan veneisiin verrattuna)? Enpä usko.

Olivatko tuota vanhemmat ranskalaiset oleellisesti erilaisia muuta kuin hinnaltaan? 90-luvun alussa ja 80-luvullahan nykyiset "halpismerkit" maksoivat enemmän kuin Finngulf, Sirena tai X. Tuolloin taisi työvoima olla Suomessa ja Pohjoismaissa halpaa sekä automaation käyttö Keski-Euroopasa vähäisempää.

Mikä on se autoissa toimiva konsepti? Se, ettei niistä tehdä ikuisia? Autot eivät kai koskaan ole olleet yhtä pitkäikäisiä kuin nyt. Ehkä vanhempia autoja pystyi paremmin "tekohengittämään", mutta ei kai koskaan autoja ole suunniteltu hitsattavaksi, moottoria peruskunnostettavaksi jne. Nuo tulivat ennen vastaan jo kymmenen vuoden paikkeilla, jolloin autot meni kierrätykseen Suomea ja muutamaa muuta paikkaa lukuunottamatta. Tietysti klassikkoautot erikseen, mutta niitä ei ylläpidetä käyttöautoina.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Yksi syy mihin? Onko jotenkin jo näkyvissä aloittajan kuvaama pelko? Itse en ole havainnut mitään kestävyys- tai ylläpito-ongelmaa "nykyveneissä".

Ilmeisesti näillä viitataan pohjoismaisia veneitä selvästi halvemmalla uutena myytyihin Bavaria, Beneteau, Dufour, Hanse ja Jeanneau. Ensimmäinen "halpa" sukupolvi noita tuli Suomeen 90-luvun puolivälissä. Olisko Dufour Classic-sarja ollut ensimmäinen? Vai joko Bavarian Holliday-sarjaa pidetään sellaisena? Viimeistään 90-luvun loppupuolen Bavaria 34.

Nuo ensimmäiset "nykyveneet" ovat siis nyt 20 vuotiaita. Ovatko ne huonokuntoisia, halpoja tai vaikeasti myytäviä (muihin saman hintaluokan veneisiin verrattuna)? Enpä usko.

Olivatko tuota vanhemmat ranskalaiset oleellisesti erilaisia muuta kuin hinnaltaan? 90-luvun alussa ja 80-luvullahan nykyiset "halpismerkit" maksoivat enemmän kuin Finngulf, Sirena tai X. Tuolloin taisi työvoima olla Suomessa ja Pohjoismaissa halpaa sekä automaation käyttö Keski-Euroopasa vähäisempää.

Mikä on se autoissa toimiva konsepti? Se, ettei niistä tehdä ikuisia? Autot eivät kai koskaan ole olleet yhtä pitkäikäisiä kuin nyt. Ehkä vanhempia autoja pystyi paremmin "tekohengittämään", mutta ei kai koskaan autoja ole suunniteltu hitsattavaksi, moottoria peruskunnostettavaksi jne. Nuo tulivat ennen vastaan jo kymmenen vuoden paikkeilla, jolloin autot meni kierrätykseen Suomea ja muutamaa muuta paikkaa lukuunottamatta. Tietysti klassikkoautot erikseen, mutta niitä ei ylläpidetä käyttöautoina.
Syy siihen, että veneiden kunto laskee. Moni havahtuu ongelmaan vasta, kun sisusta on talven jäljiltä homeessa ja asialle pitäisi jotain tehdä. Sisustan korjaaminen on melko työlästä eli kallista. Veneen (tai minkä tahansa laitteen) hyvä huolto tarkoittaa nimeomaan ennakoivaa huoltoa. Se kun laiminlyödään, seuraa korjausta.

Autojen käyttöikä ei ole nykyään tekninen asia, vaan kaupallinen. Niille suunnitellaan se 12-15v. maksimi-ikä, koska muuten uusien kauppa ei käy. Teknisesti olisi varsin helppoa tehdä auto kestämään 50 vuotta, hieman kuin traktori, mutta se ei olisi enää kaupallisesti fiksua. Sama koskee monia kuluttajatuotteita nykyään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
amatöörisuunnittelija kirjoitti:
Syy siihen, että veneiden kunto laskee. Moni havahtuu ongelmaan vasta, kun sisusta on talven jäljiltä homeessa ja asialle pitäisi jotain tehdä. Sisustan korjaaminen on melko työlästä eli kallista. Veneen (tai minkä tahansa laitteen) hyvä huolto tarkoittaa nimeomaan ennakoivaa huoltoa. Se kun laiminlyödään, seuraa korjausta.

Autojen käyttöikä ei ole nykyään tekninen asia, vaan kaupallinen. Niille suunnitellaan se 12-15v. maksimi-ikä, koska muuten uusien kauppa ei käy. Teknisesti olisi varsin helppoa tehdä auto kestämään 50 vuotta, hieman kuin traktori, mutta se ei olisi enää kaupallisesti fiksua. Sama koskee monia kuluttajatuotteita nykyään.
Autojen kaupan kannalta ei liene kovinkaan oleellista se miten pitkäikäisiä ne ovat. Monethan juuri markkinoivat pitkäisyydellä (pitkät takuut jne.). Sen sijaan autojen nopea kehitys muotoilun ja varusteiden osalta on varmasti hyvinkin merkittävä tekijä siihen, että auto halutaan vaihtaa uudempaan. Jos nyt ajettaisiin 15-20 vuotialla autoilla, vain kalliimmissa olisi ABS-jarrut ja ilmastointi. Kaikissa ei edes olisi keskuslukitusta ja sähköikkunoita. Puhumattakaan peruutustutkista ja navigaattoreista. Polttoaineenkulutuskin olisi huomattavasti suurempi. Hiukan vielä taaksepäin oltaisiin kaasarikoneissa ja ilman kattia.

Sama tietysti pätee veneisiinkin. Valmistajien on keksittävä uutta muotoilua jne., jotta vaihto uuteen houkuttaisi. 70- ja 80-luvun veneet ovat vielä lähes 100% käytössä, joten ei se markkina kuitenkaan toimi kuten autot, jotka Suomessakin romutetaan keskimäärin 20-vuotiaana. Asuttavista purjeveneistä merkittävä osa puuveneistä on poistunut käytöstä, mutta lasikuituveneet ovat lähes kaikki edelleen käytössä.

Tuo romutusikä muuten on noussut koko 2000-luvun: http://www.autoalantiedotuskeskus.fi/tilastot/romutustilastoja/henkiloautojen_keskimaarainen_romutusika

Suomessa autojen keski-ikä on n. 2 vuotta enemmän kuin EU:n keskiarvo, joten EU:n keskimääräinen romutusikä lienee 15 vuoden paikkeilla.

TIetysti veneiden (ja autojen) keskimääräinen kunto laskee iän mukana. Ikä tekee tehtäväänsä ja arvon alentuessa veneen ylläpitoon sijoitettu raha vähenee. Tämä koskee aivan yhtä paljon 70- ja 80-luvun veneitä kuin "nykyveneitä". Ja myös uudehkoista veneistä aivan yhtä paljon "halpiksia" kuin Swaneja ja HR:iä.

Onhan noita 80-luvun veneitä ollut varsin huonokuntoisia yksilöitä jo 90-luvulla. Sanoisin, että yhtä huonokuntoisia nyt 15 vuotiaita veneitä harvemmin näkee. Varsinkin sellaisia, jotka ovat olleet uudesta saakka Suomessa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Loppupäässä vanhojen lelujen arvo ja niihin sijoitettujen varojen käyrä rupeaa nousemaan. Ne muuttuvatkin arvoesineiksi, sijoituskohteiksi , varakkaiden harrastukseksi ja lopulta antiikiksi. Olipa kyseessä auto, lentokone tai vaikka vanha purjevene.
Olisi suotavaa, että alun pitäen suhtautuu veneen kumnossapitoon harrastuksena. Jos se tuntuu kovin hankalalta riesalta, tai arveluttaa kuten aloittajaa, niin vuokraus on parempi vaihtoehto.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Uudemmat sukupolvet eivät ole toopempia vaan päinvastoin, osaavat kaikenlaista mitä ennen ei osattu - vaikka smalltalkia ja poskisuudelmia. Mutta nykyajan ihminen on hyvin erikoistunut. Yksi osaa lasikuituhommat, toinen osaa hitsata ja kolmas tehdä huonekaluja. Ja näistä niskaan ei osaa kaikkia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
erikoistunut poskisuudelmiin DD
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rytnkdlnd kirjoitti:
Uudemmat sukupolvet eivät ole toopempia vaan päinvastoin, osaavat kaikenlaista mitä ennen ei osattu - vaikka smalltalkia ja poskisuudelmia. Mutta nykyajan ihminen on hyvin erikoistunut. Yksi osaa lasikuituhommat, toinen osaa hitsata ja kolmas tehdä huonekaluja. Ja näistä niskaan ei osaa kaikkia.
Tietoa korjauksista ja huolloista on nykyisin hyvin saatavilla. Netti on mullistanut tiedon jakamisen ja etsimisen, eikä ohjeiden osalta olla enää Vene-lehden tai kirjallisuuden varassa. Tietoa ei aina löydy Suomesta(24) mutta usein viimeistään laadukkaammista lähteistä, esim. ulkomaisilta keskustelupalstoilta. Tietysti välillä täältäkin saa hyviä ohjeita tähänkin keskusteluun osallistuneiden asiantuntevien keskustelijoiden toimesta.

Olen itsekin tehnyt paljon korjauksia ja asennuksia lähes 40-vuotiaaseen veneeseeni katsoen mallia hyviltä Youtube-kanavilta, hyvin on onnistunut, vaikka periaatteessa olenkin peukalo keskellä kämmentä. Ja kaksi vasenta kättä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Yksi syy mihin? Onko jotenkin jo näkyvissä aloittajan kuvaama pelko? Itse en ole havainnut mitään kestävyys- tai ylläpito-ongelmaa "nykyveneissä".

Ilmeisesti näillä viitataan pohjoismaisia veneitä selvästi halvemmalla uutena myytyihin Bavaria, Beneteau, Dufour, Hanse ja Jeanneau. Ensimmäinen "halpa" sukupolvi noita tuli Suomeen 90-luvun puolivälissä. Olisko Dufour Classic-sarja ollut ensimmäinen? Vai joko Bavarian Holliday-sarjaa pidetään sellaisena? Viimeistään 90-luvun loppupuolen Bavaria 34.

Nuo ensimmäiset "nykyveneet" ovat siis nyt 20 vuotiaita. Ovatko ne huonokuntoisia, halpoja tai vaikeasti myytäviä (muihin saman hintaluokan veneisiin verrattuna)? Enpä usko.

Olivatko tuota vanhemmat ranskalaiset oleellisesti erilaisia muuta kuin hinnaltaan? 90-luvun alussa ja 80-luvullahan nykyiset "halpismerkit" maksoivat enemmän kuin Finngulf, Sirena tai X. Tuolloin taisi työvoima olla Suomessa ja Pohjoismaissa halpaa sekä automaation käyttö Keski-Euroopasa vähäisempää.

Mikä on se autoissa toimiva konsepti? Se, ettei niistä tehdä ikuisia? Autot eivät kai koskaan ole olleet yhtä pitkäikäisiä kuin nyt. Ehkä vanhempia autoja pystyi paremmin "tekohengittämään", mutta ei kai koskaan autoja ole suunniteltu hitsattavaksi, moottoria peruskunnostettavaksi jne. Nuo tulivat ennen vastaan jo kymmenen vuoden paikkeilla, jolloin autot meni kierrätykseen Suomea ja muutamaa muuta paikkaa lukuunottamatta. Tietysti klassikkoautot erikseen, mutta niitä ei ylläpidetä käyttöautoina.
Helpompia nuo on tietysti myydä kun vanhemman sukupolven hankalat ja epäkäytännölliset vastaavat veneet. Tarjontaa on niin paljon ettei huonokuntoisia tarvitse edes pohtia eli ne on kyllä hankalia. Kaiken ikäisenä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Sandwitchveneet eivät kestä aikaa. 35v ja se on siinä. Alumiiniveneet ovat syöpyneet rikki samassa ajassa koska silloin on jo joku tompelo tehnyt väärän sähkökytkennän. Puuvene sama aika koska uudet ei ole klaassikoita ja siten arvo tippuu niin että ei kannata korjata. Uusia pelkkää lasikuitua ei tehdä ja voidaan jättää keskustelusta pois. Hypalonit 25v ja absit 15v. Siinäpä ne.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Luovu jo tuosta englannin kielen tuputtamisesta virheellisellä kirjoitusasulla, kysehän ei ole Hiekkanoidasta!
Ilmaisu on suomeksi kerrosrakenne, ja englanniksi : https://translate.google.fi/#en/fi/sandwich
Voi toki olla että hiekkanoita kestää sen 35 vuotta tai vähemmänkin, mutta kerrosrakenne voi hyvin kestää 200 vuotta myös veneessä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Täällä on ollut vahvoja näkemyksiä, ettei mitään rakenteiden heikkenemistä veneiden suunnittelussa ja valmistuksessa ole tapahtunut. Toisaalta eräät ovat antaneet ymmärtää, että nykypursiin on sisäänrakenettu samanlainen nopea vanhenevuus kuin moniin muihinkin tuotteisiin. Ilmeisesti vain aika tulee osoittamaan, mikä on totuus.

Itse en ole venealan ammattilainen ja siksi ei ole käytettävissä sisäpiiritietoa. Olen vain kuunnellut ja kuullut omistajien erilaisia kokemuksia uusien veneidensä kanssa. Yksi yritti kiinnittää hyllyä laipioon ja yllättyi, kun ruuvi upposi ohuen viilun ja laminaatin jälkeen johonkin vaahtorakenteeseen. Hyllyn kiinnittäminen jäi sikseen. Toisen vene on ollut useamapia kertoja vauriokorjauksessa, kun on tullut pohjakosketus suhteellisen pienessä nopeudessa. Terävä kölin takareuna tuntuu helposti säröyttävän laminaatin ja korjaus on pakko tehdä. Jonkun köli on liikahtanut niin, että pulttien juuresta esiintyy pientä vuotoa. Pakko korjata sekin.

Kaikki nämä ovat sijaiskokemukset ovat herättäneet pelkoa, miten nämä veneet tulevat kestämään seuraavat vuosikymmenet. Varsinkin kun iän myötä huolenpito usein herpaantuu ja pieniä vaurioita ei heti lähdetä korjamaan. Tällöin ongelmat ja samalla kustannukset saattavat nopeasti kumuloitua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
61 VASTAUSTA:
Vaahtoon ei kannata ruuveilla kiinnittää edes maustehyllyä raskaampaa. Mutta eikös se ole omistajan eikä veneen heikkous. Omistaja ei tuntemut veneen rakennetta. Vaahdolla oli tavoiteltu keveyttä ja sen välityksellä nopeutta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Seppomartti kirjoitti:
Vaahtoon ei kannata ruuveilla kiinnittää edes maustehyllyä raskaampaa. Mutta eikös se ole omistajan eikä veneen heikkous. Omistaja ei tuntemut veneen rakennetta. Vaahdolla oli tavoiteltu keveyttä ja sen välityksellä nopeutta.
Omistaja heikkoudest animenomaan on kyse, mutta se ei liity rakenteen tuntemiseen vaan sen ymmärtämiseen. Vanerilaipioon laitettu ruuvi muodostaa vuotokohdan, josta vesi pääsee lahottamaan vaneria. Siihen on syy miksi vanerialaipio on jo venetehtaalla pinnoitettu vettä hylkivästi ja jopa veden eristävästi. Lisäksi ruuvi kuormittaa vaneria vetojännityksellä poikkisyyn suuntaan, mikä on puulle erityisen heikko suunta muutenkin. Se voi johtaa leikkauslujuuden oleelliseen heikkenemiseen vedota syntyneen vaurion seurauksena, mikä leviää edelleen laajemmalle alueelle tuhoten vanerilaipion kyvyn kantaa siihen kohdistuvia kuormituksia. Veneiden vanerilaipioissa poikkisuuntaisen viilukerroksen leikkauslujuus on varsin usein mitoittava tekijä, sillä vanerin lujuusarvot ovat ko suunnassa mitättömän pieni murto-osa pintaviilujen veto- tai puristuslujuudesta syysuuntaan.
Kts: www.puuinfo.fi/sites/default/files/Vanerikäsikirja.pdf
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
pieleenmennyvanerillakin kirjoitti:
Omistaja heikkoudest animenomaan on kyse, mutta se ei liity rakenteen tuntemiseen vaan sen ymmärtämiseen. Vanerilaipioon laitettu ruuvi muodostaa vuotokohdan, josta vesi pääsee lahottamaan vaneria. Siihen on syy miksi vanerialaipio on jo venetehtaalla pinnoitettu vettä hylkivästi ja jopa veden eristävästi. Lisäksi ruuvi kuormittaa vaneria vetojännityksellä poikkisyyn suuntaan, mikä on puulle erityisen heikko suunta muutenkin. Se voi johtaa leikkauslujuuden oleelliseen heikkenemiseen vedota syntyneen vaurion seurauksena, mikä leviää edelleen laajemmalle alueelle tuhoten vanerilaipion kyvyn kantaa siihen kohdistuvia kuormituksia. Veneiden vanerilaipioissa poikkisuuntaisen viilukerroksen leikkauslujuus on varsin usein mitoittava tekijä, sillä vanerin lujuusarvot ovat ko suunnassa mitättömän pieni murto-osa pintaviilujen veto- tai puristuslujuudesta syysuuntaan.
Kts: www.puuinfo.fi/sites/default/files/Vanerikäsikirja.pdf
Kovin ankea ainakin asuttavaksi on vene, jossa laipioita pitkin valuu vettä niin, että vaneri happanee ruuvinreiän takia. Jos kuitenkin se huolettaa, voi käyttää oikeaoppista vajaakierteistä puuruuvia, joka tiivistyy tyvestään. Vielä pahempi on tilanne, jos laipio on mitoitettu niin tiukasti, että edes sata ruuvinreikää on siinä merkittävä heikennys. Ruuviliitoksen kannalta sentään poikkisyyhyn ruuvattu ruuvi pitää kymmenen kertaa paremmin kuin viilujen suuntainen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
onpa.ongelmat kirjoitti:
Kovin ankea ainakin asuttavaksi on vene, jossa laipioita pitkin valuu vettä niin, että vaneri happanee ruuvinreiän takia. Jos kuitenkin se huolettaa, voi käyttää oikeaoppista vajaakierteistä puuruuvia, joka tiivistyy tyvestään. Vielä pahempi on tilanne, jos laipio on mitoitettu niin tiukasti, että edes sata ruuvinreikää on siinä merkittävä heikennys. Ruuviliitoksen kannalta sentään poikkisyyhyn ruuvattu ruuvi pitää kymmenen kertaa paremmin kuin viilujen suuntainen.
Et sitten ole muttereista ja aluslaatoista koskaan edes kuullut?
Sata reikää ei vaikuta lujuuteen juuri mitään, mutta yksikin kohta jossa puuruuvi murtaa viilun poikki leviää ja vanerissa syntyy helposti leikkaus murtuma. Vanerissa ei siis missään tapauksessa tule käyttää siihen täysin soveltumatonta puuruuvia siten että kierteet on vanerissa, toki kannan voi sitä vasten laittaa jos ne kierteet on jossain muualla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
toisetosaatoisetei kirjoitti:
Et sitten ole muttereista ja aluslaatoista koskaan edes kuullut?
Sata reikää ei vaikuta lujuuteen juuri mitään, mutta yksikin kohta jossa puuruuvi murtaa viilun poikki leviää ja vanerissa syntyy helposti leikkaus murtuma. Vanerissa ei siis missään tapauksessa tule käyttää siihen täysin soveltumatonta puuruuvia siten että kierteet on vanerissa, toki kannan voi sitä vasten laittaa jos ne kierteet on jossain muualla.
Tietenkin vaneriin syntyy jokaisesta ruuvista leikkausmurtumia. Mitä helvetin väliä sillä on. Sata ruuvia tiuhassa rivissä taivutuksen alaisessa vanerissa on huono juttu, mutta ne leikkausmurtumat kämmentä pienemmässäkin levyssä ovat täysin yhdentekeviä. Juuri hetki sitten rakentelin kulmakiinnikkeen alumiinikulmasta ja lapsen kämmenen kokoisesta vanerista, puoliksi läpipultaten, puoliksi levyruuveilla. Ei tule pettämään sen enempää tuo kiinnike kuin mikään muukaan veneen pikemminkin tuhansista vaneriin tai muuten puuhun ruuvatusta ruuvista. Eivän vaneri ole kuin puuta, vain kahteen suuntaan lujaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
toisetosaatoisetei kirjoitti:
Et sitten ole muttereista ja aluslaatoista koskaan edes kuullut?
Sata reikää ei vaikuta lujuuteen juuri mitään, mutta yksikin kohta jossa puuruuvi murtaa viilun poikki leviää ja vanerissa syntyy helposti leikkaus murtuma. Vanerissa ei siis missään tapauksessa tule käyttää siihen täysin soveltumatonta puuruuvia siten että kierteet on vanerissa, toki kannan voi sitä vasten laittaa jos ne kierteet on jossain muualla.
Paitsi massiivipuuta tasaisemmin eri suuntiin jakaantuneet lujuusominaisuudet, vanerin vahvoja puolia on juuri se, etteivät murtumat leviä vanerissa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
opiskele.lisää kirjoitti:
Paitsi massiivipuuta tasaisemmin eri suuntiin jakaantuneet lujuusominaisuudet, vanerin vahvoja puolia on juuri se, etteivät murtumat leviä vanerissa.
Vanerilaipio ei ruuveista heikkene, vaikka kerrosten poikkisuuntaan muutama kuitu katkeaakin. Voi tietenkin käyttää läpipulttausta + prikkoja+ sikaa. Tai kiinnittää epoksilla liimattuun massiivirimaan jos puuruuvit huolettaa. Tai tehdä faneeriin epoksiproppu ja siihen kierteet koneruuville. Mahdollisuuksia on monia mutta tavalliset puuruuvit ovat toimineet vuosikymmeniä. Turha teoretisoida ongelmilla, joita ei käytännössä esiinny.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
opiskele.lisää kirjoitti:
Paitsi massiivipuuta tasaisemmin eri suuntiin jakaantuneet lujuusominaisuudet, vanerin vahvoja puolia on juuri se, etteivät murtumat leviä vanerissa.
Väärin, vanerissa ainoastaan normaalijännityksen kesto on tasaisemmin jakautunut siten että on lujaa kahteen suuntaan. Leikkausjännitysten osalta vaneri taas on heikkoa kahteen suuntaan, koska aina on välissä niitä viiluja jotka ovat leikkausjännityksessä heikoimmassa suunnassa. Katsopa taulukko 3-10 alla olevasta linkistä. Esim 12 mm vanerilla leikkauslujuus on vain 1,42 MPa kun kuorma on pintaviiluun nähden poikittain ja sitä yritetään siirtää levyn paksuus suunnassa muualle levyyn tai toisella puolellla olevaan tukeen. Saman levyn taivutuslujuus pintaviilun suunnassa on 24.5 MPa, eli yli 17 kertainen. Paksuviiluisilla vanereilla ero on vieläkin suurempi. Ei vanereita voida mitoittaa kuten metalleja, eli unohtamalla leikkauslujuus kokonaan kun taivutuksen jänne on levyn paksuutta suurempi!!!
Jos olisit lukenut sen linkkaamani vanerikäsikirjan http://www.puuinfo.fi/sites/default/files/Vanerikäsikirja.pdf
olisit huomannut että esim mitoitus taulukon 4-26 mukaisessa tilanteessa johtaa käytännössä 27 mm vanerilla siihen ettei lujuus riipu enää lainkaan jännevälistä, koska leikkauslujuus on määräävä. Samoin lujuus ei ole läheskään 9 kertainenn 9 mm levyyn verrattuna, kuten virheellisesti voisi luulla kolminkertaisen levynpaksuuden seurauksena olevan.

Ps, tavallisin vaneri on nimenomaan tiikkiviilulla (tai muulla vastaavalla) pinnoitettu havuviiluinen vaneri, joiden lujuusarvot ovat tässä mainitsemani mukaiset.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Seppomartti kirjoitti:
Vanerilaipio ei ruuveista heikkene, vaikka kerrosten poikkisuuntaan muutama kuitu katkeaakin. Voi tietenkin käyttää läpipulttausta + prikkoja+ sikaa. Tai kiinnittää epoksilla liimattuun massiivirimaan jos puuruuvit huolettaa. Tai tehdä faneeriin epoksiproppu ja siihen kierteet koneruuville. Mahdollisuuksia on monia mutta tavalliset puuruuvit ovat toimineet vuosikymmeniä. Turha teoretisoida ongelmilla, joita ei käytännössä esiinny.
Leikkausmurtuma ei todellakaan rajoitu muutaman puusyyn katkeamiseen, millä ei mitään merkitystä olisikaan. Se leviää ja etenee pahimmillaan koko levyn leveydelle samassa viilussa, erottaen vanerin kahdeksi yhteispaksuudeltaan alkuperäisen kokoiseksi levyksi murtuman alueella. Näin sekä teoriassa että käytännössä. Seurauksena vaneri jää vielä muualta yhdeksi levyksi, eli pääosassa pinta-alaa, mutta taivutus jäykkyys tippuu suunnilleen neljännekseen alkuperäisestä ko kohdassa, mikä saa levyn nurjahtamaan suuren puristuskuorman alaisena, eli tilanteissa joissa runkoon kohdistuu alltoiskuja, tai joissa vaneriin on johdettu muuta puristuskuormaa esim mastosta lähinnä puuveneissä.
Tavalliset puuruuvit ovat tuottaneet ongelmia vuosikymmeniä, ja tekevät niin jatkossakin, koska vanerin lujuusominaisuudet eivät ole parantuneet menneistä vuosista. Vika kun on luonnontuotteessa itsessään eikä tehtaassa valmistuksen aikana tehdystä heikkoudesta. Liimaus ei ole se ongelmakohde, vaan vanerin lujin kohta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
opiskele.lisää kirjoitti:
Paitsi massiivipuuta tasaisemmin eri suuntiin jakaantuneet lujuusominaisuudet, vanerin vahvoja puolia on juuri se, etteivät murtumat leviä vanerissa.
Ne leikkausmurtumat nimenomaan leviää vanerissa, ja vieläpä piilossa olevassa viilussa. Tätä ongelmaa ei juuri esiinny muilla puutuotteilla, kuten saha- tai höylätavaralla, eikä oikeassa suunnassa kuormitetussa kertopuussa, jossa kaikkien viilujen syyt ovat samassa suunnassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tuolla logiikalla vaneriin ei voi liimatakaan mitään. Kyllä menee elämä nyt vaikeaksi. Kuitenkin vaneriin on kiinnitetty ongelmitta puuruuveilla ja liimalla osia niin kauan kuin vanereita on ollut olemassa. Paljon olen vanereista rakentanut, enkä ikinä ole saanut ruuvilla leikkausmurtumaa, ylikuormitettu ruuvi vain irtoaa jättäen jälkeensä ruuvin kokoisen reiän.

Tämä vaneriartikkelin lukenut puhuu täydellisesti aidanseipäistä siinä kun muut puhuvat aidoista. Vanerin lujuus on levyn suunnassa ja jo lähtökohtaisesti on virhe rasittaa sitä poikkisuunnassa. Ja vaikka lujuus poikkisuunnassa ei ole oleellisesti suurempi kuin massiivipuun, se on silti lujaa kahteen suuntaan siinä kuin massiivipuu yhteen suuntaan, siis useampaan suuntaan. Lujempaa vaneri on silti, koska siinä ei ole oksia tai muita puun sisäisiä virheitä.

Puuruuvilla ruuvaten pysyy vanerilevyssä isokin hylly ja levyn suuntaista vetoa vaneriin ruuvattu ruuvi kestää sen mitä puun tai ruuvin lujuus sallii. Ja kaksi ruuvia kestää kaksi kertaa enemmän kuin yksi melko lälleekin toisiaan ruuvattuina.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
oikea.tulkinta kirjoitti:
Tuolla logiikalla vaneriin ei voi liimatakaan mitään. Kyllä menee elämä nyt vaikeaksi. Kuitenkin vaneriin on kiinnitetty ongelmitta puuruuveilla ja liimalla osia niin kauan kuin vanereita on ollut olemassa. Paljon olen vanereista rakentanut, enkä ikinä ole saanut ruuvilla leikkausmurtumaa, ylikuormitettu ruuvi vain irtoaa jättäen jälkeensä ruuvin kokoisen reiän.

Tämä vaneriartikkelin lukenut puhuu täydellisesti aidanseipäistä siinä kun muut puhuvat aidoista. Vanerin lujuus on levyn suunnassa ja jo lähtökohtaisesti on virhe rasittaa sitä poikkisuunnassa. Ja vaikka lujuus poikkisuunnassa ei ole oleellisesti suurempi kuin massiivipuun, se on silti lujaa kahteen suuntaan siinä kuin massiivipuu yhteen suuntaan, siis useampaan suuntaan. Lujempaa vaneri on silti, koska siinä ei ole oksia tai muita puun sisäisiä virheitä.

Puuruuvilla ruuvaten pysyy vanerilevyssä isokin hylly ja levyn suuntaista vetoa vaneriin ruuvattu ruuvi kestää sen mitä puun tai ruuvin lujuus sallii. Ja kaksi ruuvia kestää kaksi kertaa enemmän kuin yksi melko lälleekin toisiaan ruuvattuina.
Onneksi uusissa veneissä ei juuri ole vaneriosia.

Vanhaa venettä ostaessa on syytä kartottaa vanerin halkeamat tarkoin. Pitkän listan jatkoksi siis.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tämä vanerikeskustelu lähti liikkeelle nykyisistä kerrosrakenteista. Se, että nykyisissä veneissä ei ole vaneriosia ei todellakaan ole mikään kestävyyden tae. Kuten aikaisemmin mainittiin, nykypursien omistajille voi tulla ikävänä yllätyksenä kun jälkiasennusten yhteydessä ruuvi tai pultti uppoaa kevyeeseen vaahtorakenteeseen. Päällepäin laipio tai vastaava voi näyttää kovinkin tukevalta: paksuutta löytyy ja pinnassa loistaa hienosti viimeistelty puupinta. Todellisuudessa kaikki on silmänlumetta.

Ymmärrän vaneriteoreetikkojen näkemykset ja laskelmat. Tuntuu vain siltä, että käytännön kanssa niillä ei ole kovin paljoa tekemistä. Kun katson oman 30-jalkaisen klassikkopurteni 30 mm mahinkovanerisia ja runkoon tukevasti laminoituja laipioita, tulee fiilis, että ne eivät ainakaan ensimmäisenä petä. Rustiraudat ovat liki metrisiä ja kiinnitetty laipioihin kymmenellä 10 mm pultilla. Vähän eri meininki kuin uusissa vaahtokarkeissa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Stephens kirjoitti:
Tämä vanerikeskustelu lähti liikkeelle nykyisistä kerrosrakenteista. Se, että nykyisissä veneissä ei ole vaneriosia ei todellakaan ole mikään kestävyyden tae. Kuten aikaisemmin mainittiin, nykypursien omistajille voi tulla ikävänä yllätyksenä kun jälkiasennusten yhteydessä ruuvi tai pultti uppoaa kevyeeseen vaahtorakenteeseen. Päällepäin laipio tai vastaava voi näyttää kovinkin tukevalta: paksuutta löytyy ja pinnassa loistaa hienosti viimeistelty puupinta. Todellisuudessa kaikki on silmänlumetta.

Ymmärrän vaneriteoreetikkojen näkemykset ja laskelmat. Tuntuu vain siltä, että käytännön kanssa niillä ei ole kovin paljoa tekemistä. Kun katson oman 30-jalkaisen klassikkopurteni 30 mm mahinkovanerisia ja runkoon tukevasti laminoituja laipioita, tulee fiilis, että ne eivät ainakaan ensimmäisenä petä. Rustiraudat ovat liki metrisiä ja kiinnitetty laipioihin kymmenellä 10 mm pultilla. Vähän eri meininki kuin uusissa vaahtokarkeissa.
Uudessa vaahtokarkissa on vaan pirun paljon kivempi viettää kesäpäivää ja tehdä muutaman tunnin saaristopurjehduksia. Ei tarvitse miettiä jotain vanereita tai jumaloida jotain pultteja vaan nautiskella...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vaahtokarkin.omistaja kirjoitti:
Uudessa vaahtokarkissa on vaan pirun paljon kivempi viettää kesäpäivää ja tehdä muutaman tunnin saaristopurjehduksia. Ei tarvitse miettiä jotain vanereita tai jumaloida jotain pultteja vaan nautiskella...
Tulipa taas tänään muutama ruuvi vanhoihin vanereihin ruuvattua, puuruuveja tietenkin. En kylläkään tiedä, mikä tekisi vaahtokarkista kivemman kesäpäivän viettämiseen. Siihen ei vaikuta se, mitä pintaviilun alla on. Muutaman tunnin saaristopurjehduksienkaan kivuuteen ei viilun alus vaikuta. Vielä kivempia ovat muuten iltapurjehdukset niin vanhalla veneellä, ettei siinä ole vanerin palasta, moottorista puhumattakaan. Se, miten kivaa on, riippuu ainoastaan siitä, tykkääkö veneestään. Ja veneestä tietenkin riippu, pitääkö siitä. Minä tykkään omistani.

Niistä pulteista kyllä nauttii sitten, kun keli heittäytyy häijyksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vanhaa.ostamassa kirjoitti:
Onneksi uusissa veneissä ei juuri ole vaneriosia.

Vanhaa venettä ostaessa on syytä kartottaa vanerin halkeamat tarkoin. Pitkän listan jatkoksi siis.
Uusissa veneissä voi olla runsaastikin vaneria sisustuksessa. Minun maun mukaan pitääkin olla. Ydin voi olla painon takia Ocumea ja 0.5-1.5mm pintaviilu valitaan asiakkaan mieltymyksen mukaan ulkonäöltään parempaa puulaatua. Tällaisessa "sikarilaatikkomahongissa" ruuvikiinnitys toimii hyvin hyllyille, lampuille yms. varustelulle. Ylikuormituksessa ruuvit ovat irronneet tai katkenneet mutta vaneerilevyyn ei ole tullut muuta ongelmaa. Ruuvaamalla, liimaamalla tai laminoimalla vaneerilevystä saa hyvän jäykisteen. Tosin nykyveneissä stringerit om tapana tehdä vaahtoytimen ympärille eikä vaneerilaipioilla ole entisaikojen merkitystä rakenteen jäykisteenä. Menneiden vuosikymmenien mahonkivaneerit olivat luultavasti parempilaatuisia.
Yllä kuvattuja vanerilevyjen hajoamisia tai nurjahtamisia ei ole tullut vastaan. Eikä kuvattuja nurjahdukseen tai levyn halkeamiseen johtavia voimia nykyveneissä voi oikeastaan esiintyä. Sellaisessa tapauksessa veneen rakentaja ei olisi tuntenut materiaaliaan.
Yli 50v ajan monien veneiden ruuvattuja ja laminoituja vaneeteja katselleena suhtaudun luottavaisesti seuraavan veneen vaneerirakentesiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Stephens kirjoitti:
Tämä vanerikeskustelu lähti liikkeelle nykyisistä kerrosrakenteista. Se, että nykyisissä veneissä ei ole vaneriosia ei todellakaan ole mikään kestävyyden tae. Kuten aikaisemmin mainittiin, nykypursien omistajille voi tulla ikävänä yllätyksenä kun jälkiasennusten yhteydessä ruuvi tai pultti uppoaa kevyeeseen vaahtorakenteeseen. Päällepäin laipio tai vastaava voi näyttää kovinkin tukevalta: paksuutta löytyy ja pinnassa loistaa hienosti viimeistelty puupinta. Todellisuudessa kaikki on silmänlumetta.

Ymmärrän vaneriteoreetikkojen näkemykset ja laskelmat. Tuntuu vain siltä, että käytännön kanssa niillä ei ole kovin paljoa tekemistä. Kun katson oman 30-jalkaisen klassikkopurteni 30 mm mahinkovanerisia ja runkoon tukevasti laminoituja laipioita, tulee fiilis, että ne eivät ainakaan ensimmäisenä petä. Rustiraudat ovat liki metrisiä ja kiinnitetty laipioihin kymmenellä 10 mm pultilla. Vähän eri meininki kuin uusissa vaahtokarkeissa.
Laipioissa vaahtoa on lähinnä joissain kalliimmissa C/R-veneissä. EF34:ssa taitaa (ainakin kaappien ovet jne) olla ja Dehleriin on saanut lisähinnalla. Tavoitteena on tietysti painonsäästö. Paksu vaneri painaa paljon ja pintaviilujen ja vaahdon yhdistelemällä saadaan riittävä lujuus.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tuli tässä mieleeni että onko veneissä käytetty ns. honeycomp levyä. Meillä oli helikopterissa lattialevynä tälläistä levyä, jonka sisus oli ohutta alumiinipeltiä aallotettu hyvin pienelle aaltokuviolle. Molemmin puolin oli sitten liimattu n. 1,5 mm alumiinilevyt.
Tuo levy oli hyvin kevyttä ja lujaa. Muita muodonmuutoksia siihen ei tullut kuin kuhmuja teräväkulmaisista esineistä. Nuokin kuhmut olisi voinut estää käyttämällä jotakin suojavaneeria.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Drag kirjoitti:
Tuli tässä mieleeni että onko veneissä käytetty ns. honeycomp levyä. Meillä oli helikopterissa lattialevynä tälläistä levyä, jonka sisus oli ohutta alumiinipeltiä aallotettu hyvin pienelle aaltokuviolle. Molemmin puolin oli sitten liimattu n. 1,5 mm alumiinilevyt.
Tuo levy oli hyvin kevyttä ja lujaa. Muita muodonmuutoksia siihen ei tullut kuin kuhmuja teräväkulmaisista esineistä. Nuokin kuhmut olisi voinut estää käyttämällä jotakin suojavaneeria.
Lentokoneen rakenteissa tuota alumiinikennoa on museokoneissakin. Uskomattoman kevyttä ja jäykkää. Sain sattumalta käsiini Saab matkustajakoneen lattiaan tarkoitettua hiili-epoksi honeucombia levynä. Saattaa olla veneessä parempi tai helpompi käyttää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
oikea.tulkinta kirjoitti:
Tuolla logiikalla vaneriin ei voi liimatakaan mitään. Kyllä menee elämä nyt vaikeaksi. Kuitenkin vaneriin on kiinnitetty ongelmitta puuruuveilla ja liimalla osia niin kauan kuin vanereita on ollut olemassa. Paljon olen vanereista rakentanut, enkä ikinä ole saanut ruuvilla leikkausmurtumaa, ylikuormitettu ruuvi vain irtoaa jättäen jälkeensä ruuvin kokoisen reiän.

Tämä vaneriartikkelin lukenut puhuu täydellisesti aidanseipäistä siinä kun muut puhuvat aidoista. Vanerin lujuus on levyn suunnassa ja jo lähtökohtaisesti on virhe rasittaa sitä poikkisuunnassa. Ja vaikka lujuus poikkisuunnassa ei ole oleellisesti suurempi kuin massiivipuun, se on silti lujaa kahteen suuntaan siinä kuin massiivipuu yhteen suuntaan, siis useampaan suuntaan. Lujempaa vaneri on silti, koska siinä ei ole oksia tai muita puun sisäisiä virheitä.

Puuruuvilla ruuvaten pysyy vanerilevyssä isokin hylly ja levyn suuntaista vetoa vaneriin ruuvattu ruuvi kestää sen mitä puun tai ruuvin lujuus sallii. Ja kaksi ruuvia kestää kaksi kertaa enemmän kuin yksi melko lälleekin toisiaan ruuvattuina.
Luepas se tekstini ja se linkattu vanerikäsikirja uudelleen. Et selvästikään ole ymmärtänyt kummastakaan mitään. Tämä edellyttäen ettet ihan trollaus tarkoituksella tulkitse täysin väärin mitä yllä kerroin.
Vaneriin ei synny leikkausmurtumaa ruuvia kuormitettaessa vaan sitä kiinni ruuvattaessa.
Vanerin leikkauslujuus on samaa suuruusluokkaa kuin vaahtoytimen, siksi siihen ei kannata luottaa ruuvauksessa yhtään vaahtoa enemmän Tämä siitä huolimatta että vetoa, puristusta ja taivutusta vaneri kestää yli kertaluokkaa paremmin kuin yleensä veneissä ytimenä käytetty vaahto.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Stephens kirjoitti:
Tämä vanerikeskustelu lähti liikkeelle nykyisistä kerrosrakenteista. Se, että nykyisissä veneissä ei ole vaneriosia ei todellakaan ole mikään kestävyyden tae. Kuten aikaisemmin mainittiin, nykypursien omistajille voi tulla ikävänä yllätyksenä kun jälkiasennusten yhteydessä ruuvi tai pultti uppoaa kevyeeseen vaahtorakenteeseen. Päällepäin laipio tai vastaava voi näyttää kovinkin tukevalta: paksuutta löytyy ja pinnassa loistaa hienosti viimeistelty puupinta. Todellisuudessa kaikki on silmänlumetta.

Ymmärrän vaneriteoreetikkojen näkemykset ja laskelmat. Tuntuu vain siltä, että käytännön kanssa niillä ei ole kovin paljoa tekemistä. Kun katson oman 30-jalkaisen klassikkopurteni 30 mm mahinkovanerisia ja runkoon tukevasti laminoituja laipioita, tulee fiilis, että ne eivät ainakaan ensimmäisenä petä. Rustiraudat ovat liki metrisiä ja kiinnitetty laipioihin kymmenellä 10 mm pultilla. Vähän eri meininki kuin uusissa vaahtokarkeissa.
30 jalkaisissa vanerilaipion paksuudet ovat useimmiten välillä 9mm ... 15 mm.
Sinun veneesi 30 mm on harvinainen poikkeus yleisestä käytännöstä tuossa kokoluokassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Laipioissa vaahtoa on lähinnä joissain kalliimmissa C/R-veneissä. EF34:ssa taitaa (ainakin kaappien ovet jne) olla ja Dehleriin on saanut lisähinnalla. Tavoitteena on tietysti painonsäästö. Paksu vaneri painaa paljon ja pintaviilujen ja vaahdon yhdistelemällä saadaan riittävä lujuus.
Pyysin asiantuntijan arviota, paljonko 12m purren sisustuksen tekeminen vaahdosta keventäisi ja materiaali maksaisi. -100-200 kg ja +2000-3000€ verrattuna ocumeen oli arvio.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vanereistavielä kirjoitti:
Luepas se tekstini ja se linkattu vanerikäsikirja uudelleen. Et selvästikään ole ymmärtänyt kummastakaan mitään. Tämä edellyttäen ettet ihan trollaus tarkoituksella tulkitse täysin väärin mitä yllä kerroin.
Vaneriin ei synny leikkausmurtumaa ruuvia kuormitettaessa vaan sitä kiinni ruuvattaessa.
Vanerin leikkauslujuus on samaa suuruusluokkaa kuin vaahtoytimen, siksi siihen ei kannata luottaa ruuvauksessa yhtään vaahtoa enemmän Tämä siitä huolimatta että vetoa, puristusta ja taivutusta vaneri kestää yli kertaluokkaa paremmin kuin yleensä veneissä ytimenä käytetty vaahto.
No voi sun... nythän mun vene sitten hajosi päreiksi, kun ruuvasin kaksi ruuvia vaneriin. Eikä se vielä mitään, mutta kun piti vielä peräsimen kulma-anturia siirtää jopa kaksi kertaa ennenkuin kelpasi ja yhteensä viiten kohtaan tuli ruuvi ruuvattua.

On se muuten täydellisen merkillistä, ettei yksikään useammasta tuntemastani venepuusepästä tunne tätä vanerin veneenrakennuksessa käyttökelvottomaksi materiaaliksi tekevää ominaisuutta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
miksi_olisi kirjoitti:
Tulipa taas tänään muutama ruuvi vanhoihin vanereihin ruuvattua, puuruuveja tietenkin. En kylläkään tiedä, mikä tekisi vaahtokarkista kivemman kesäpäivän viettämiseen. Siihen ei vaikuta se, mitä pintaviilun alla on. Muutaman tunnin saaristopurjehduksienkaan kivuuteen ei viilun alus vaikuta. Vielä kivempia ovat muuten iltapurjehdukset niin vanhalla veneellä, ettei siinä ole vanerin palasta, moottorista puhumattakaan. Se, miten kivaa on, riippuu ainoastaan siitä, tykkääkö veneestään. Ja veneestä tietenkin riippu, pitääkö siitä. Minä tykkään omistani.

Niistä pulteista kyllä nauttii sitten, kun keli heittäytyy häijyksi.
Toimivat avarat tilat, isot tankit, iso pentry, kunnon suihkutila, grande soffat, viihde-elektroniikka, valoisuus, hyvät avotuuliominaisuudet jne. Onhan noita.

Rakenteet ei kiinnosta, harrastan purjehdusta, en vene-, viilu- enkä pulttitekniikkaa. Kasassa on pysynyt ja telakka hoitaa loput.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vade.vaahtokarkki kirjoitti:
Toimivat avarat tilat, isot tankit, iso pentry, kunnon suihkutila, grande soffat, viihde-elektroniikka, valoisuus, hyvät avotuuliominaisuudet jne. Onhan noita.

Rakenteet ei kiinnosta, harrastan purjehdusta, en vene-, viilu- enkä pulttitekniikkaa. Kasassa on pysynyt ja telakka hoitaa loput.
Montakos sataa litraa tarvitset löpöä kesäpäivän purjehduksella tai parin tunnin saaristolenkillä? Ja montako kertaa käyt suihkussa päivässä noilla reissuilla? Sillä grande soffallako löhöät ne kesäpäivät?

Oma on 80-luvulta ja siinä on niin avarat tilat, ettei ikinä ole ahtaalta tuntunut. Veneessä kuitenkin asutaan enin osa kesää. Suihkukin siinä on käytettävissä, mutta ei ikinä käytetty. Viihde-elektroniikan jätän tarkoituksellisesti kotiin, se on talvi-iltoja varten. Löpön tankkaus kerran kaudessa riittää, vettä otetaan useammin. Ominaisuudet ovat tasapainoiset myötä- ja vastamäkeen. Ainoa asia, mikä uudemmissa olisi mielestäni parempaa olisi nopeus. Mutta sekin vain C/R-veneissä, nykycruiserit eivät pärjää. Siitä taas otetaan mittaa viikonloppuna HTR:ssa.

Oleellista kasassa pysymisen kannalta ei lopulta ole se, pysyykö todella kasassa, vaan se uskooko sen pysyvän kasassa rakenteiden natistessa. Paljon korkeammalla kynnys on siinä, uskooko vaimo sen pysyvän kasassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vanereistavielä kirjoitti:
Luepas se tekstini ja se linkattu vanerikäsikirja uudelleen. Et selvästikään ole ymmärtänyt kummastakaan mitään. Tämä edellyttäen ettet ihan trollaus tarkoituksella tulkitse täysin väärin mitä yllä kerroin.
Vaneriin ei synny leikkausmurtumaa ruuvia kuormitettaessa vaan sitä kiinni ruuvattaessa.
Vanerin leikkauslujuus on samaa suuruusluokkaa kuin vaahtoytimen, siksi siihen ei kannata luottaa ruuvauksessa yhtään vaahtoa enemmän Tämä siitä huolimatta että vetoa, puristusta ja taivutusta vaneri kestää yli kertaluokkaa paremmin kuin yleensä veneissä ytimenä käytetty vaahto.
"Vaneriin ei synny leikkausmurtumaa ruuvia kuormitettaessa vaan sitä kiinni ruuvattaessa"
Mistä olet löytänyt noin huonosti liimattua vaneeria, että hajoaa jo ruuvia kiinnitettäessä, kuka myy?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
seppomartti kirjoitti:
"Vaneriin ei synny leikkausmurtumaa ruuvia kuormitettaessa vaan sitä kiinni ruuvattaessa"
Mistä olet löytänyt noin huonosti liimattua vaneeria, että hajoaa jo ruuvia kiinnitettäessä, kuka myy?
Vanerihöpöttäjä kertoi aiemmin sen totuuden, että viilujen välinen liimaus on se vahvempi paikka. Siihen ei siis voi murtumaa syntyä, vaan viiluun. Mutta jos kyse onkin puun huonosta leikkauslujuudesta, on se kumma, ettei sahatavarassa muka murtumaa synny. Listanhan jopa saakin halki, jos vääntää liian pieneen alkureikään liian ison ruuvin. Samaa vaneriin yrittäessä loppuu useammin vääntö koneesta tai hauiksesta ennen halkeamista. Mutta ehkä pitkällä varrella täkkipulttia vääntämällä saakin vanerin hajalle. Enpä viitsi kokeilla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
piloille.män kirjoitti:
No voi sun... nythän mun vene sitten hajosi päreiksi, kun ruuvasin kaksi ruuvia vaneriin. Eikä se vielä mitään, mutta kun piti vielä peräsimen kulma-anturia siirtää jopa kaksi kertaa ennenkuin kelpasi ja yhteensä viiten kohtaan tuli ruuvi ruuvattua.

On se muuten täydellisen merkillistä, ettei yksikään useammasta tuntemastani venepuusepästä tunne tätä vanerin veneenrakennuksessa käyttökelvottomaksi materiaaliksi tekevää ominaisuutta.
Ja trolli jatkaa olkiukkojen pystyttelyä.
Ei ymmärrä lukemaansa, eikä sitä mitä venpuusepät hänelle kertovat. Onneksi venepuusepät tuntevat vanereiden ominaisuudet trollia paremmin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
täkkipulttiko kirjoitti:
Vanerihöpöttäjä kertoi aiemmin sen totuuden, että viilujen välinen liimaus on se vahvempi paikka. Siihen ei siis voi murtumaa syntyä, vaan viiluun. Mutta jos kyse onkin puun huonosta leikkauslujuudesta, on se kumma, ettei sahatavarassa muka murtumaa synny. Listanhan jopa saakin halki, jos vääntää liian pieneen alkureikään liian ison ruuvin. Samaa vaneriin yrittäessä loppuu useammin vääntö koneesta tai hauiksesta ennen halkeamista. Mutta ehkä pitkällä varrella täkkipulttia vääntämällä saakin vanerin hajalle. Enpä viitsi kokeilla.
Ei ole kumma, vaikka niin luulet. Se viilu on vain 1,4 mm paksu, ja ne vierekkäiset viilut ovat ristikkäisessä suunnassa, mikä tekee niistä paljon jäykemmät. Siksi ruuvin aiheuttama muodonmuutos on ko viilussa hyvin suuri suhteessa viilun paksuuteen, mikä tuottaa sen halkeaman. Sahatavarassa muodonmuutos tapahtuu huomattavasti tasaisemin koko paksuudelta, eikä paikallisesti. Kun sahatavara halkeaa näkyy se aina heti pinnassa asti, eikä jää piiloon materiaalin sisälle, ja etene siellä läpi koko rakenteen sitten myöhemmin piilossa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vanereistavielä kirjoitti:
Ei ole kumma, vaikka niin luulet. Se viilu on vain 1,4 mm paksu, ja ne vierekkäiset viilut ovat ristikkäisessä suunnassa, mikä tekee niistä paljon jäykemmät. Siksi ruuvin aiheuttama muodonmuutos on ko viilussa hyvin suuri suhteessa viilun paksuuteen, mikä tuottaa sen halkeaman. Sahatavarassa muodonmuutos tapahtuu huomattavasti tasaisemin koko paksuudelta, eikä paikallisesti. Kun sahatavara halkeaa näkyy se aina heti pinnassa asti, eikä jää piiloon materiaalin sisälle, ja etene siellä läpi koko rakenteen sitten myöhemmin piilossa.
Täyttä höpöhöpöä. Vanerin yhdessä väliviilukerroksessa ei etene mikään halkeamia. Kerroksen molemmilla puolilla olevat vahvasti liimatut poikittaiset viilukerrokset estävät halkeaman etenemisen. Vanerin kestävyyteen ruuveilla ei ole merkitystä. Ruuvihan pysyy vaneerissa kiinni kuin tauti, jos se on oikeaoppisesti siihen kiinnitetty.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
uskon.kysymys kirjoitti:
Montakos sataa litraa tarvitset löpöä kesäpäivän purjehduksella tai parin tunnin saaristolenkillä? Ja montako kertaa käyt suihkussa päivässä noilla reissuilla? Sillä grande soffallako löhöät ne kesäpäivät?

Oma on 80-luvulta ja siinä on niin avarat tilat, ettei ikinä ole ahtaalta tuntunut. Veneessä kuitenkin asutaan enin osa kesää. Suihkukin siinä on käytettävissä, mutta ei ikinä käytetty. Viihde-elektroniikan jätän tarkoituksellisesti kotiin, se on talvi-iltoja varten. Löpön tankkaus kerran kaudessa riittää, vettä otetaan useammin. Ominaisuudet ovat tasapainoiset myötä- ja vastamäkeen. Ainoa asia, mikä uudemmissa olisi mielestäni parempaa olisi nopeus. Mutta sekin vain C/R-veneissä, nykycruiserit eivät pärjää. Siitä taas otetaan mittaa viikonloppuna HTR:ssa.

Oleellista kasassa pysymisen kannalta ei lopulta ole se, pysyykö todella kasassa, vaan se uskooko sen pysyvän kasassa rakenteiden natistessa. Paljon korkeammalla kynnys on siinä, uskooko vaimo sen pysyvän kasassa.
Dieseliä menee parisataa, vettä neljä. Molempia kuluu paljon, mukavuudesta emme tingi. Veneily ja veneiden syvällinen ymmärrys ei ole elämäntapa vaan yksinkertaisesti harrastus ja laatuaikaa. Stressataan ja nipoillaan ihan muista jutuista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vaahtokarkin.arkea kirjoitti:
Dieseliä menee parisataa, vettä neljä. Molempia kuluu paljon, mukavuudesta emme tingi. Veneily ja veneiden syvällinen ymmärrys ei ole elämäntapa vaan yksinkertaisesti harrastus ja laatuaikaa. Stressataan ja nipoillaan ihan muista jutuista.
Jo on aika muskeli, jos kesäpäivässä saa menemään parisataa litraa dieseliä. Ja vedenkuluutuskin on samaa kertaluokkaa kuin kaupungin vuokra-asunnoissa. Ne, jotka maksavat vesilaskunsa itse, selviävät murto-osalla :)

En ole huomannut tinkiväni mukavuudesta vanhemmallakaan veneellä. Ja veneellä vietetty aika on laatuaikaa parhaimmillaan, se ei venettä vaihtamalla siitä paranisi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vanerikarkki kirjoitti:
Jo on aika muskeli, jos kesäpäivässä saa menemään parisataa litraa dieseliä. Ja vedenkuluutuskin on samaa kertaluokkaa kuin kaupungin vuokra-asunnoissa. Ne, jotka maksavat vesilaskunsa itse, selviävät murto-osalla :)

En ole huomannut tinkiväni mukavuudesta vanhemmallakaan veneellä. Ja veneellä vietetty aika on laatuaikaa parhaimmillaan, se ei venettä vaihtamalla siitä paranisi.
Menee tankkiin. Ja kyllä sitä sekä vettä kuluu, en osaa sanoa kuinka kulutus suhteutuu stadin vuokrakämppiin. En pidä muutenkaan kirjaa noista kulutuksista, kun kuluina ihan olemattomia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vaahtospede kirjoitti:
Menee tankkiin. Ja kyllä sitä sekä vettä kuluu, en osaa sanoa kuinka kulutus suhteutuu stadin vuokrakämppiin. En pidä muutenkaan kirjaa noista kulutuksista, kun kuluina ihan olemattomia.
Olisi luullut muutaman vuosikymmenen opettaneen aavistuksen hymiönlukutaitoa. Pointtihan on siinä, ettei tankkitilavuuksilla ole täkäläisellä palvelutiheydellä mukavuusvaikutusta. Eivät minulla ainakaan pienemmät tankit koskaan vaikuta reittisuunnitelmiin, tankataan kun sattumalta kohdalle osuu.

Oletkos jossain Suomessa maksanut vedestä, minä en edes olemattomia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vanerikarkki kirjoitti:
Olisi luullut muutaman vuosikymmenen opettaneen aavistuksen hymiönlukutaitoa. Pointtihan on siinä, ettei tankkitilavuuksilla ole täkäläisellä palvelutiheydellä mukavuusvaikutusta. Eivät minulla ainakaan pienemmät tankit koskaan vaikuta reittisuunnitelmiin, tankataan kun sattumalta kohdalle osuu.

Oletkos jossain Suomessa maksanut vedestä, minä en edes olemattomia.
Vettä kuluu helposti 50-70 litraa per vrk/hlö kun Vaahtokarkissa suihkutetaan ja tiskaillaan jne jotta kesäpäivästä saadaan kaikki irti. Vanhan veneen pussitankki ei riitä edes reserviksi.

Makuasoista voi kiistellä, meillä viihtyvyys ja mukavuus on etusijalla. Vene on vain väline. Siinä on varmaan pultteja, vaneria, vaahtoa jne mutta ihan sama. Luotan ranskalaiseen insinööriin ja sisustussuunnittelijalle voi antaa kiitosta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vade.vaahtis kirjoitti:
Vettä kuluu helposti 50-70 litraa per vrk/hlö kun Vaahtokarkissa suihkutetaan ja tiskaillaan jne jotta kesäpäivästä saadaan kaikki irti. Vanhan veneen pussitankki ei riitä edes reserviksi.

Makuasoista voi kiistellä, meillä viihtyvyys ja mukavuus on etusijalla. Vene on vain väline. Siinä on varmaan pultteja, vaneria, vaahtoa jne mutta ihan sama. Luotan ranskalaiseen insinööriin ja sisustussuunnittelijalle voi antaa kiitosta.
Oikeatiko? Ette harrasta uintia tai käytä satamien saunoja ja suihkuja? Meillä on riittänyt 150 l tankki n. viikon nelihenkisellä perheellä. Edellisessä veneessä taisi olla 75 l, joka riitti yhtä pitkään. Erona oli myös merivesihana ja jalkapumppu paineveden sijaan.

Tuolla vedenkulutuksella olette isojen satamien varassa, koska vesitankki on täytettävä lähes päivittäin oli miten iso vaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Oikeatiko? Ette harrasta uintia tai käytä satamien saunoja ja suihkuja? Meillä on riittänyt 150 l tankki n. viikon nelihenkisellä perheellä. Edellisessä veneessä taisi olla 75 l, joka riitti yhtä pitkään. Erona oli myös merivesihana ja jalkapumppu paineveden sijaan.

Tuolla vedenkulutuksella olette isojen satamien varassa, koska vesitankki on täytettävä lähes päivittäin oli miten iso vaan.
Noin on, eikä mukavuus mitenkään vettä paljon kuluttamalla parane.

Joku huvittelee kesäpäivää tiskailemalla. No, hupinsa kullakin, omat huvit eivät ole tiskaamista tai sen enempää suihkuttelua veneen ahtaassa ja kosteassa suihkutilassakaan. Tietenkin, jos mitään parempaa ei ole käytettävissä, sitten käydään veneen suihkussa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ainaonpoikkeuksia kirjoitti:
30 jalkaisissa vanerilaipion paksuudet ovat useimmiten välillä 9mm ... 15 mm.
Sinun veneesi 30 mm on harvinainen poikkeus yleisestä käytännöstä tuossa kokoluokassa.
Antinoja ei säästellyt ainevahvuuksissa..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
jo.on.huvit kirjoitti:
Noin on, eikä mukavuus mitenkään vettä paljon kuluttamalla parane.

Joku huvittelee kesäpäivää tiskailemalla. No, hupinsa kullakin, omat huvit eivät ole tiskaamista tai sen enempää suihkuttelua veneen ahtaassa ja kosteassa suihkutilassakaan. Tietenkin, jos mitään parempaa ei ole käytettävissä, sitten käydään veneen suihkussa.
Tankkiveden kulutus Välimeren lomapurjehduksessa on ollut 100L/pv. Eniten suihku- ja tiskivettä. Juomat erikseen. 6 hengen miehistöllä se olisi 17L/pv/nuppi. Atlantilla 4L/pv/nuppi pihtaamalla: tiskaus, hampaiden pesu suolavedellä kuin myös 1/3 ruokavedestä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Seppomartti kirjoitti:
Tankkiveden kulutus Välimeren lomapurjehduksessa on ollut 100L/pv. Eniten suihku- ja tiskivettä. Juomat erikseen. 6 hengen miehistöllä se olisi 17L/pv/nuppi. Atlantilla 4L/pv/nuppi pihtaamalla: tiskaus, hampaiden pesu suolavedellä kuin myös 1/3 ruokavedestä.
Sellainen perinteinen oppikirjan mukainen kulutus meren ylityksiin on 10 l/nuppi/päivä. Ehkäpä tankkikoot ovat oppikirjan päivistä kasvaneet ja vesikoneet yleistyneet. Väimerelläkin olen lomaillut kahdella ja neljällä hengellä paljon alle 100 l/pv kulutuksella, se on niin suuressa määrin tottumiskysymys.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
KeskusteluAidanSeipäistä kirjoitti:
Täyttä höpöhöpöä. Vanerin yhdessä väliviilukerroksessa ei etene mikään halkeamia. Kerroksen molemmilla puolilla olevat vahvasti liimatut poikittaiset viilukerrokset estävät halkeaman etenemisen. Vanerin kestävyyteen ruuveilla ei ole merkitystä. Ruuvihan pysyy vaneerissa kiinni kuin tauti, jos se on oikeaoppisesti siihen kiinnitetty.
Vieressä olevat viilukerrokset aiheuttavat sen halkeaman etenemisen, eivät estä sitä.
Niillä vierekkäisillä kun on normaalijännitystä, minkä muodostuminen nimenomaan vaatii sen leikkausjännityksen välikerrokseen. Välikerroksen murruttua se normaalijännityskin sitten vaihtaa merkkiä vierekkäisistä viiluista, jotka siirtävät sen leikkausjännityksen kokonaan toiselle puolelleen.
Selvästikään nimimerkillä KeskusteluAidanSeipäistä ei ole ymmärrystä edes lujuuusopin alkeista, mutta silti yrittää tulla tänne pätemään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Stephens kirjoitti:
Antinoja ei säästellyt ainevahvuuksissa..
Antinoja ymmärsi vanerien alhaiset leikkauslujuuden arvot, ja niiden merkityksen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Oikeatiko? Ette harrasta uintia tai käytä satamien saunoja ja suihkuja? Meillä on riittänyt 150 l tankki n. viikon nelihenkisellä perheellä. Edellisessä veneessä taisi olla 75 l, joka riitti yhtä pitkään. Erona oli myös merivesihana ja jalkapumppu paineveden sijaan.

Tuolla vedenkulutuksella olette isojen satamien varassa, koska vesitankki on täytettävä lähes päivittäin oli miten iso vaan.
Hiukan isolta tuo vedenkulutus minustakin tuntuu. Toisaalta yllätyin muutama vuosi sitten melkoisesti, kun oli tuttavaperhe (äiti ja kaksi lasta) mukana muutaman päivän reissulla. 120 litran vesitankki tyhjeni parissa päivässä, kun kaksin vaimon kanssa liikkuessa se on riittänyt huoleti pariksi viikoksi. Ehkä lapset olivat lotranneet vettä hukkaan minun huomaamattani.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kulutus.kasvaa kirjoitti:
Sellainen perinteinen oppikirjan mukainen kulutus meren ylityksiin on 10 l/nuppi/päivä. Ehkäpä tankkikoot ovat oppikirjan päivistä kasvaneet ja vesikoneet yleistyneet. Väimerelläkin olen lomaillut kahdella ja neljällä hengellä paljon alle 100 l/pv kulutuksella, se on niin suuressa määrin tottumiskysymys.
Oppikirjan oppi on väärä oppi tässä tapauksessa. 10L/pv/nuppi merkitsisi 5h miehistöllä 20pv legillä 1000L. Usein on syytä varautua jkv pidempään aikaan. Missään veneessä ei ole tuollaisia tankkeja. Vesi loppuisi puolimatkassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Seppomartti kirjoitti:
Oppikirjan oppi on väärä oppi tässä tapauksessa. 10L/pv/nuppi merkitsisi 5h miehistöllä 20pv legillä 1000L. Usein on syytä varautua jkv pidempään aikaan. Missään veneessä ei ole tuollaisia tankkeja. Vesi loppuisi puolimatkassa.
Oppikirjat eivät ole väärässä, mutta oppilas on huonomuistinen. Oikeasti ohje oli gallon/person/day. Onhan siinäkin reilusti enemmän kuin juomaveden ja ruuanlaiton välitön tarve.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kulutus.kasvaa kirjoitti:
Oppikirjat eivät ole väärässä, mutta oppilas on huonomuistinen. Oikeasti ohje oli gallon/person/day. Onhan siinäkin reilusti enemmän kuin juomaveden ja ruuanlaiton välitön tarve.
Gallona on 3,8 litraa eli tuo Seppomartin mainitsema määrä, joka vaati jo meriveden käyttöä moneen kohteeseen ruoanlaittoa myöten. Ei kai tuo ole reilusti enemmän kuin välitön juomaveden ja ruuanlaiton tarve, kun ihmisen sanotaan tarvitsevan 2-3 l/vrk vettä normaalioloissakin juotuna tai ruoan kautta. Lyhyemmillä reissuilla se juomapuoli tietysti voi tulla muualta kuin vesivarastoista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
SjaS kirjoitti:
Antinoja ymmärsi vanerien alhaiset leikkauslujuuden arvot, ja niiden merkityksen.
Antinojakin toimi kuituveneitä tehdessään "täyttä ymmärrystä vailla". Vene tehty menestymään -kirjassa kerrotaan, että vanerilaipioiden päätypintoihin porattiin reikiä, jotka täytettiin kiinni liimatessa hartsilla. Antinojan mukaan näin syntyvä "hartsitappi" lujitti liimausta. Joopa joo.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Gallona on 3,8 litraa eli tuo Seppomartin mainitsema määrä, joka vaati jo meriveden käyttöä moneen kohteeseen ruoanlaittoa myöten. Ei kai tuo ole reilusti enemmän kuin välitön juomaveden ja ruuanlaiton tarve, kun ihmisen sanotaan tarvitsevan 2-3 l/vrk vettä normaalioloissakin juotuna tai ruoan kautta. Lyhyemmillä reissuilla se juomapuoli tietysti voi tulla muualta kuin vesivarastoista.
Veden säästämisen kannalta painevesi on huono. Ihmiset ovat tottuneet avaamaan täysin vaikka pieni "liru" riittäisi. Kalantapporommia ja 1 oluttölkki/pv/nuppi on ollut veden lisäksi. Joskus niitäkin on juotu, vaikkei ne pysty estämään dehydratiota kuumassa ympäristössä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Huhuhuhu kirjoitti:
Antinojakin toimi kuituveneitä tehdessään "täyttä ymmärrystä vailla". Vene tehty menestymään -kirjassa kerrotaan, että vanerilaipioiden päätypintoihin porattiin reikiä, jotka täytettiin kiinni liimatessa hartsilla. Antinojan mukaan näin syntyvä "hartsitappi" lujitti liimausta. Joopa joo.
Tuo rakenne liittyi Antilla 36:n rakenteisiin. Kun lukee tarkemmin artikkelia, paljastuu kuinka kunnianhimoisesti Antinoja suunnitteli ensisijaisesti kilpaveneeksi tarkoitetun 36:n. "Pitkin veneen kylkiä menevät pitkittäiset jäykisteet ja laipiot on laminoitu molemmin puolin tiukasti siten, että ne muodostavat vahvan jäykisteen." Antinojan mielestä "laipioiden kiinnitysjärjestelmä tuo lisäjäykkyyttä runkoon" ja muodostaa "erittäin lujan rakenteen". Tekstiä lukiessa ei todellakaan välity vaikutelma, että tinkimätön veneenrakentaja olisi toiminut "täyttä ymmärrystä vailla".
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Seppomartti kirjoitti:
Tankkiveden kulutus Välimeren lomapurjehduksessa on ollut 100L/pv. Eniten suihku- ja tiskivettä. Juomat erikseen. 6 hengen miehistöllä se olisi 17L/pv/nuppi. Atlantilla 4L/pv/nuppi pihtaamalla: tiskaus, hampaiden pesu suolavedellä kuin myös 1/3 ruokavedestä.
Minulla ja vaimolla riitti nyt kesälomalla 250 litran tankki 17 päivää, jäi 120 litran tankki vielä käyttämättä. Tiskaukset makealla, esitiskaus merivedellä. Perunoiden keitto makealla, pesu merivedellä. Kananmunat makealla. Kahvit aamuisin. Käytiin suihkussa joka 3 tai neljäs päivä, alle 10 litraa menee suihkussa / kerta. Käsien pesu yms. merivedellä. Erikoista tuo100 litraa / päivä.

Silloin kun uidaan paljon ja merivesi huuhdellaan suihkussa, niin tuo vesimäärä riittää yli viikon. Siis 370 litraa. Yleensä silloin on vieraitakin mukana 1-2 henkilöä.

Ja painevesi on kolmessa pisteessä (kaksi allasta + suihku). Merivesihana on myös joka altaassa, mutta ei suihkussa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
OpetelkaaSäästämään kirjoitti:
Minulla ja vaimolla riitti nyt kesälomalla 250 litran tankki 17 päivää, jäi 120 litran tankki vielä käyttämättä. Tiskaukset makealla, esitiskaus merivedellä. Perunoiden keitto makealla, pesu merivedellä. Kananmunat makealla. Kahvit aamuisin. Käytiin suihkussa joka 3 tai neljäs päivä, alle 10 litraa menee suihkussa / kerta. Käsien pesu yms. merivedellä. Erikoista tuo100 litraa / päivä.

Silloin kun uidaan paljon ja merivesi huuhdellaan suihkussa, niin tuo vesimäärä riittää yli viikon. Siis 370 litraa. Yleensä silloin on vieraitakin mukana 1-2 henkilöä.

Ja painevesi on kolmessa pisteessä (kaksi allasta + suihku). Merivesihana on myös joka altaassa, mutta ei suihkussa.
Karmeeta kituutusta. Ihan karmeeta! Vettä tulee hanasta eli miksi?Raaskitteko muuten ajaa koneella vastikseen?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
OpetelkaaSäästämään kirjoitti:
Minulla ja vaimolla riitti nyt kesälomalla 250 litran tankki 17 päivää, jäi 120 litran tankki vielä käyttämättä. Tiskaukset makealla, esitiskaus merivedellä. Perunoiden keitto makealla, pesu merivedellä. Kananmunat makealla. Kahvit aamuisin. Käytiin suihkussa joka 3 tai neljäs päivä, alle 10 litraa menee suihkussa / kerta. Käsien pesu yms. merivedellä. Erikoista tuo100 litraa / päivä.

Silloin kun uidaan paljon ja merivesi huuhdellaan suihkussa, niin tuo vesimäärä riittää yli viikon. Siis 370 litraa. Yleensä silloin on vieraitakin mukana 1-2 henkilöä.

Ja painevesi on kolmessa pisteessä (kaksi allasta + suihku). Merivesihana on myös joka altaassa, mutta ei suihkussa.
Merivesihana on varsin harvinainen veneissä, joissa on painevesikin. Se tuo merkittävää säästöä vedenkulutukseen. Nykyisessä veneessä ei ole merivesihanaa ja en ole nähnyt tarpeelliseksi asentaakaan, kun vettä riittää muutenkin hyvin nykyisessä käytössä. Edellisessä sellainen oli. Silloin keitettiin perunat merivedessä, jos vain vesi oli siistin näköistä. Vierassatamaan tultaessa otettiin vesi kattilaan kun oltiin vielä merellä.

Miksi ihmeessä merivesi pitäisi huuhdella uinnin jälkeen? Vai puhutko jostain paljon suolaisemmasta vedestä kuin Itämeri? Itse teen toisin päin, jos mahdollista eli käyn viimeiseksi uimassa saunoessa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Gallona on 3,8 litraa eli tuo Seppomartin mainitsema määrä, joka vaati jo meriveden käyttöä moneen kohteeseen ruoanlaittoa myöten. Ei kai tuo ole reilusti enemmän kuin välitön juomaveden ja ruuanlaiton tarve, kun ihmisen sanotaan tarvitsevan 2-3 l/vrk vettä normaalioloissakin juotuna tai ruoan kautta. Lyhyemmillä reissuilla se juomapuoli tietysti voi tulla muualta kuin vesivarastoista.
Gallona on jo suunnilleen kaksi kertaa enemmän kuin se kaksi litraa. Kolmen litran kulutuksestakin jää vielä litra pesuihin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
on.se.runsaasti kirjoitti:
Gallona on jo suunnilleen kaksi kertaa enemmän kuin se kaksi litraa. Kolmen litran kulutuksestakin jää vielä litra pesuihin.
Pitkiä purjehduksia tehdään usein varsin helteisissä oloissa ja voi liikuntaakin tulla enemmän kuin tuo 2-3 litran normaaliarvo edellyttää. Kovin paljoa ei tarvitse urheilla kun jo tekee mieli juoda litra.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Gallona on 3,8 litraa eli tuo Seppomartin mainitsema määrä, joka vaati jo meriveden käyttöä moneen kohteeseen ruoanlaittoa myöten. Ei kai tuo ole reilusti enemmän kuin välitön juomaveden ja ruuanlaiton tarve, kun ihmisen sanotaan tarvitsevan 2-3 l/vrk vettä normaalioloissakin juotuna tai ruoan kautta. Lyhyemmillä reissuilla se juomapuoli tietysti voi tulla muualta kuin vesivarastoista.
Jenkkien gallona on 3.78541 l, eli se mainitsemasi noin 3,8 litraa.
Imperial gallona on kuitenkin 4.54609 litraa ja on käytössä ainakin briteissä, kanadassa, sekä osassa karibiaa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Gallon
Koskaan ei kannata luottaa liikaa siihen kumpaa noista tarkoitetaan, ja aina jää sekin mahdollisuus ettei noista kumpaakaan, kuten linkistä ilmenee.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kituutusta.on kirjoitti:
Karmeeta kituutusta. Ihan karmeeta! Vettä tulee hanasta eli miksi?Raaskitteko muuten ajaa koneella vastikseen?
Ei se mitään kituutusta ole. Kiduttamista on olla vierasvenesatamissa ruuhkassa ja hälinässä kylki kyljessä muiden kanssa. Nautinnollista kesälomaa on olla luonnon satamissa. Koska ainoa rajoite olla luonnonsatamissa on mukana olevan veden määrä, sitä käytetään ajatuksella. Näin ollen voi olla monta viikkoa merellä ja rauhallisissa luonnonsatamissa viikkoja käymättä niissä rauhattomissa ja ikävissä palvelusatamissa, joista emme nauti. Vene on varusteltu niin, että omatoimisesti voidaan olla merellä pitkäääään. Ei tarvetta laiturisähkölle tai laiturivedelle.

Emmekä kittuttele. Kertoohan siitä sekin, että makeaa vettä käytettään sellaiseen, johon merivesikin kelpaisi. Astiatkin voisi pestä merivedellä, vain huuhtelu makealla. Mutta koska lämminvaraajasta tulee 55 asteista vettä (lämpö lämmönvesivaraajaan tuotetaan sähköä kuttumattomalla kamiinalla), käytetään pesuun myös makeaa vettä.

Asita voi hoitaa fiksusti tai käyttämättä mitään järkeä.

Painevesi ei tuhlaa vettä lainkaan, jos sitä käyttää ajatuksella. Vieraatkin tämän yleensä tietää ja osaa.

Suihku kuluttaa eniten vettä. Mutta alle 10 litraa siihen menee, kun sen fiksusti tekee. Aikoinaan kaverin purjeveneessä oli kulutusmittari. Tehtiin kokeilu, kuka käy suihkussa ja kuluttaa vähiten. Pitkätukkainen vaimoni voitti, meni 7 litraa, vaikka pesi myös hiukset. Oma luku 8 litraa ja veneen omistajalla 10.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
OpetelkaaSäästämään kirjoitti:
Ei se mitään kituutusta ole. Kiduttamista on olla vierasvenesatamissa ruuhkassa ja hälinässä kylki kyljessä muiden kanssa. Nautinnollista kesälomaa on olla luonnon satamissa. Koska ainoa rajoite olla luonnonsatamissa on mukana olevan veden määrä, sitä käytetään ajatuksella. Näin ollen voi olla monta viikkoa merellä ja rauhallisissa luonnonsatamissa viikkoja käymättä niissä rauhattomissa ja ikävissä palvelusatamissa, joista emme nauti. Vene on varusteltu niin, että omatoimisesti voidaan olla merellä pitkäääään. Ei tarvetta laiturisähkölle tai laiturivedelle.

Emmekä kittuttele. Kertoohan siitä sekin, että makeaa vettä käytettään sellaiseen, johon merivesikin kelpaisi. Astiatkin voisi pestä merivedellä, vain huuhtelu makealla. Mutta koska lämminvaraajasta tulee 55 asteista vettä (lämpö lämmönvesivaraajaan tuotetaan sähköä kuttumattomalla kamiinalla), käytetään pesuun myös makeaa vettä.

Asita voi hoitaa fiksusti tai käyttämättä mitään järkeä.

Painevesi ei tuhlaa vettä lainkaan, jos sitä käyttää ajatuksella. Vieraatkin tämän yleensä tietää ja osaa.

Suihku kuluttaa eniten vettä. Mutta alle 10 litraa siihen menee, kun sen fiksusti tekee. Aikoinaan kaverin purjeveneessä oli kulutusmittari. Tehtiin kokeilu, kuka käy suihkussa ja kuluttaa vähiten. Pitkätukkainen vaimoni voitti, meni 7 litraa, vaikka pesi myös hiukset. Oma luku 8 litraa ja veneen omistajalla 10.
Suurimmalle osalle veneilijöistä (venetyypistä riippumatta) tuo sinun tapasi olisi melkoista kärsimystä. Jos se sinusta on kivaa, hyvä, nauti siitä mutta älä tyrkytä toisille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Merivesihana on varsin harvinainen veneissä, joissa on painevesikin. Se tuo merkittävää säästöä vedenkulutukseen. Nykyisessä veneessä ei ole merivesihanaa ja en ole nähnyt tarpeelliseksi asentaakaan, kun vettä riittää muutenkin hyvin nykyisessä käytössä. Edellisessä sellainen oli. Silloin keitettiin perunat merivedessä, jos vain vesi oli siistin näköistä. Vierassatamaan tultaessa otettiin vesi kattilaan kun oltiin vielä merellä.

Miksi ihmeessä merivesi pitäisi huuhdella uinnin jälkeen? Vai puhutko jostain paljon suolaisemmasta vedestä kuin Itämeri? Itse teen toisin päin, jos mahdollista eli käyn viimeiseksi uimassa saunoessa.
Levä tai epäily siitä voi olla ihan hyvä syy käydä suihkussa Itämeri-uinnin jälkeen.

Itse tosin olen sitä mieltä, että Itämeri on kautta vuoden aivan liian kylmä uimiseen. Ehkä kerran viiteen vuoteen tulee käytyä uimassa Itämeressä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Merivesihana on varsin harvinainen veneissä, joissa on painevesikin. Se tuo merkittävää säästöä vedenkulutukseen. Nykyisessä veneessä ei ole merivesihanaa ja en ole nähnyt tarpeelliseksi asentaakaan, kun vettä riittää muutenkin hyvin nykyisessä käytössä. Edellisessä sellainen oli. Silloin keitettiin perunat merivedessä, jos vain vesi oli siistin näköistä. Vierassatamaan tultaessa otettiin vesi kattilaan kun oltiin vielä merellä.

Miksi ihmeessä merivesi pitäisi huuhdella uinnin jälkeen? Vai puhutko jostain paljon suolaisemmasta vedestä kuin Itämeri? Itse teen toisin päin, jos mahdollista eli käyn viimeiseksi uimassa saunoessa.
Merivesi huuhdellaan yleensä siksi, kun heinä/elokuussa on kuitenkin hiukan sinilevää uintivedessä. Muutenkin, kyllä se itameren suolankin tuntee iholla kun se vesi kuivuu. Ei se kai pakollista ole se huuhtelu, mutta näin voimme kuitenkin tehdä.

Merivesipumppu ja merivesipisteet veneessä on varmaan harvinaisia. Mutta asensin ne veneeseeni, jotta makeaa vettä säästyisi eikä sitä ärsyttävää huoltopäivää tarvitse mennä sinne vierasvenesatamaan viettämään. Lisäksi ulkomeren laidalla, missä on ne parhaat luonnonsatamat ja kalliot, ei yleensä ole lähelläkään sellaista paikkaa josta hyvää makeaa vettä saa. Kaivovettä ei voi ottaa, koska se pilaantuu nopeasti. Käytämme vain kaupungin vesijohtoverkosta tulevaa vettä. Ulkomeren laidalta on aika pitkä matka lähteä hakemaan vettä eikä sitä haluta tehdä. Merivesipumppu toimii myös kannen pesuun (istuinlaatikon sisällä on 10 metriä paineilman-kierreletkua mustan muoviputken sisällä) ja samaa letkua voi käyttää uimatasolla.

Uimatasolle en ole makeaa vettä vetänyt, vaikka aluksi niin ajattelin tehdä kun se on trendi. Ei olla kuitenkaan kaivattu 14 vuoteen, joten viimeinen metri puuttuu samoin kuin hana. Makeavesiletku tulee siis lähes perille asti, mutta ei ole realisoitunut.

Ruokaa saa ulkosaaristosta, se ei ole rajoite. Varsinkin kun pakastin on täynnä grillattavaa lihaa. Sinne mahtuu 4 viikon satsi, kun sen pakastimen pakkaa oikein ja tiiviiksi. Sitä varten on tehty laatikko. Lihat pakataan kotona päiväannoksiin ja ne laitetaan tiiviisti tähän laatikkoon ja kotipakastimeen. Kesäloman alkaessa lattikko tyhjennetään veneen pakastimeen työntämällä sen sisältö pakastimeen. Laatikko on avattavissa päsitä, joten työntäminen on helppoa.

Kesälomakaudella pidämme veneen huoltopäivän noin kaksi kertaa, jolloin vettä on mahdollista tankata. Silloin käymme vierasvenesatamissa. Ei ole nautinto.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
OpetelkaaSäästämään kirjoitti:
Merivesi huuhdellaan yleensä siksi, kun heinä/elokuussa on kuitenkin hiukan sinilevää uintivedessä. Muutenkin, kyllä se itameren suolankin tuntee iholla kun se vesi kuivuu. Ei se kai pakollista ole se huuhtelu, mutta näin voimme kuitenkin tehdä.

Merivesipumppu ja merivesipisteet veneessä on varmaan harvinaisia. Mutta asensin ne veneeseeni, jotta makeaa vettä säästyisi eikä sitä ärsyttävää huoltopäivää tarvitse mennä sinne vierasvenesatamaan viettämään. Lisäksi ulkomeren laidalla, missä on ne parhaat luonnonsatamat ja kalliot, ei yleensä ole lähelläkään sellaista paikkaa josta hyvää makeaa vettä saa. Kaivovettä ei voi ottaa, koska se pilaantuu nopeasti. Käytämme vain kaupungin vesijohtoverkosta tulevaa vettä. Ulkomeren laidalta on aika pitkä matka lähteä hakemaan vettä eikä sitä haluta tehdä. Merivesipumppu toimii myös kannen pesuun (istuinlaatikon sisällä on 10 metriä paineilman-kierreletkua mustan muoviputken sisällä) ja samaa letkua voi käyttää uimatasolla.

Uimatasolle en ole makeaa vettä vetänyt, vaikka aluksi niin ajattelin tehdä kun se on trendi. Ei olla kuitenkaan kaivattu 14 vuoteen, joten viimeinen metri puuttuu samoin kuin hana. Makeavesiletku tulee siis lähes perille asti, mutta ei ole realisoitunut.

Ruokaa saa ulkosaaristosta, se ei ole rajoite. Varsinkin kun pakastin on täynnä grillattavaa lihaa. Sinne mahtuu 4 viikon satsi, kun sen pakastimen pakkaa oikein ja tiiviiksi. Sitä varten on tehty laatikko. Lihat pakataan kotona päiväannoksiin ja ne laitetaan tiiviisti tähän laatikkoon ja kotipakastimeen. Kesäloman alkaessa lattikko tyhjennetään veneen pakastimeen työntämällä sen sisältö pakastimeen. Laatikko on avattavissa päsitä, joten työntäminen on helppoa.

Kesälomakaudella pidämme veneen huoltopäivän noin kaksi kertaa, jolloin vettä on mahdollista tankata. Silloin käymme vierasvenesatamissa. Ei ole nautinto.
Tunnetusti merivesi on täällä melko tarkkaan yhtä suolaista kuin oma kroppa. Jo ensimmäinen hikipisara on meriveteen verrattuna äkeän suolaista. Siksi merivesi ei todellakaan jätä vähääkään suolaista oloa iholle. Välimeri ja Atlantti sitten jotain aivan muuta.

Läheskään kaikki leväkukintokaan ei ole sinilevää. Ja muutama sinilevän haituvakin joukossa jättää pitoisuudet epäoleellisen pieniksi. Ja leväpuuro taas ei houkuta edes kastautumaan.

Mutta jos uskoo meriveden suolaisuuteen ja pelkää niitä levähaituvia, on elämä paljon vaikeampaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
vade.vaahtokarkki kirjoitti:
Toimivat avarat tilat, isot tankit, iso pentry, kunnon suihkutila, grande soffat, viihde-elektroniikka, valoisuus, hyvät avotuuliominaisuudet jne. Onhan noita.

Rakenteet ei kiinnosta, harrastan purjehdusta, en vene-, viilu- enkä pulttitekniikkaa. Kasassa on pysynyt ja telakka hoitaa loput.
Noista mainituista mukavuuksista meni taas yksi tänään uuteen tarkasteluun. Lähdettiin kotiin Tallinasta siinä vajaan 200 veneen joukossa. Tuulta oli äärimmäisen mukavasti 6-7 m/s, AWA kertaluokkaa 140, siis optimaaliset avotuuliolosuhteet. Ensimmäinen perä edellä vastaan tullut oli nelikymppinen cruiseri rullapurjeella. Seuraava oli oman kanssa samankokoinen, siis kolmeviitonen cruiseri genaakkerilla. Oman kokoiset C/R:t kyllä pärjäsivät spinnuineen vauhdissa ja isommat menivät kovempaa, samoin enemmän R-painotteiset uudet. Ja se omahan on vaahtokarkin mielestä kaikin puolin epämukavaa mallia.

Jäin silti poohtimaan sitä vaahtokarkin maailmankuvaa, jossa kaiken pitää olla helppoa ja silti olla se nopeus avotuulissa. Jostain syystä miehistö, joka tällä reissulla oli tavallista suuremmassa määrin uutta, koki olonsa erittäin mukavaksi sekä merellä että satamassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kestävyyden arviointi on tietenkin hyvä jä käsittääkseni EU on vaatimassa, että tuotteille ilmoitetaan odotettavissa oleva käyttöikä.

Jonkun verran olisi hyvä saada perspektiiviä asiaan.
Kuinka monta eri vuosikymmenen purjenvenettä on käytössä alkaen vaikka 1920-luvulta tähän päivään?
Tässä on nettiveneen saalisi 7-12 m purjeveneistä:
20-luku 0
30-luku 2
40-luku 8
50-luku 6
60-luku 33
70-luku 187
80-luku 312
90-luku 68
2000-luku 76
2010-luku (kesken) 39

Valitettavasti ei ole myyntitilastoja, mutta pari havaintoa voi tehdä.
Lasikuitu on selvästi pitkäikäisempi kuin puu keskimäärin ja 80-luvun huippuvuodet näkyvät veneiden tarjonnassa siinä missä 90-luvun alun lamakin.

Jos otos vastaa kutakuinkin purjevenekantaa, niin melkein puolet veneistä on peräisin 80-luvun nousukaudelta ja peräti 70% on 70-80 luvuilta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
7 VASTAUSTA:
Venerekisterissä oli alkuvuonna noita 7-12 m purjeveneitä:
20-luku 17
30-luku 75
40-luku 144
50-luku 97
60-luku 434
70-luku 3026
80-luku 4600
90-luku 1145
2000-luku 1549
2010-luku (kesken) 389
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Venerekisterissä oli alkuvuonna noita 7-12 m purjeveneitä:
20-luku 17
30-luku 75
40-luku 144
50-luku 97
60-luku 434
70-luku 3026
80-luku 4600
90-luku 1145
2000-luku 1549
2010-luku (kesken) 389
Näyttää siltä, että 2010-luvulla jäädään alle 500 veneen, toki nykyisin 40-jalkainen vene on yleisempi kuin 80-luvulla, joten sanotaan, että jäädään alle 650 uuden veneen. Tämä tarkoittaa, että 80-luvun veneetkin on vielä ihan käypiä, kun ei niitä ole tarvinnut korvata uusilla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Venerekisterissä oli alkuvuonna noita 7-12 m purjeveneitä:
20-luku 17
30-luku 75
40-luku 144
50-luku 97
60-luku 434
70-luku 3026
80-luku 4600
90-luku 1145
2000-luku 1549
2010-luku (kesken) 389
Jos suhteuttaa eri vuosikymmenien myynnissä olevat veneet rekisteröityihin samoilta vuosikymmeniltä, niin viitisen prosenttia on myynnissä 60-2000 -luvuilta; kuluvan vuosikymmenen pursista myynnissä on yli 10 prosenttia,
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Bossu kirjoitti:
Näyttää siltä, että 2010-luvulla jäädään alle 500 veneen, toki nykyisin 40-jalkainen vene on yleisempi kuin 80-luvulla, joten sanotaan, että jäädään alle 650 uuden veneen. Tämä tarkoittaa, että 80-luvun veneetkin on vielä ihan käypiä, kun ei niitä ole tarvinnut korvata uusilla.
Rekisteriin tulee myös ulkomailta käytettynä ostettuja veneitä, joten 2010-luku voi hyvin paikkautua jopa yli tuhannen, vaikka viimeisenä kahtena vuonna ei nähtäisikään minkäänlaista uusien myyntibuumia. 90-luvun ja 2000-luvun veneistä merkittävä osa taitaa olla käytettynä tuotuja.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jiyh kirjoitti:
Jos suhteuttaa eri vuosikymmenien myynnissä olevat veneet rekisteröityihin samoilta vuosikymmeniltä, niin viitisen prosenttia on myynnissä 60-2000 -luvuilta; kuluvan vuosikymmenen pursista myynnissä on yli 10 prosenttia,
2010-luvun Nettiveneen 7-12 m veneistä 10 kpl on uusia veneliikkeiden mainostamia veneitä ja yksi on työn alla oleva teräsvene. Nuo 11 kpl eivät siis ole rekisterissä, joten parempi vertailuarvo on 28 kpl eli 7,2% on Nettiveneessä myynnissä. 80-luvun arvo on 6,8%, joten käytännössä sama ja 60-luvun 7,6% myös. 70-, 90-, ja 00-luvuilla 5-6%.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Rekisteriin tulee myös ulkomailta käytettynä ostettuja veneitä, joten 2010-luku voi hyvin paikkautua jopa yli tuhannen, vaikka viimeisenä kahtena vuonna ei nähtäisikään minkäänlaista uusien myyntibuumia. 90-luvun ja 2000-luvun veneistä merkittävä osa taitaa olla käytettynä tuotuja.
Kaipa on myös käytettyjen vientiä, etenkin kun Suomessa käytettyjen hintataso on nyt lähentynyt eurooppalaista tasoa. Voi olla, että se on tulevaisuudessa tasapainossa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Bossu kirjoitti:
Kaipa on myös käytettyjen vientiä, etenkin kun Suomessa käytettyjen hintataso on nyt lähentynyt eurooppalaista tasoa. Voi olla, että se on tulevaisuudessa tasapainossa.
Kallimman pään kalustoa on ainakin Ruotsiin liikkunut merkittäviä määriä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Laatuun liittyviä johtopäätöksiä ei suoraan voi tehdä, mutta haluttavuuteen kylläkin. Tuossa on mediaanit, joista voi päätellä jotain kunhan veneitä on tarpeeksi

30-luku vain kaksi venettä
40-luku 6900 eur, suuri hajonta
50-luku liian vähän hinnoiteltuja veneitä
60-luku 12000 eur
70-luku 9500 eur
80-luku 15000 eur
90-luku 41000 eur
2000-luku 69500 eur
2010-luku kesken 75000 eur

Jos oletetaan, että hinnat ovat asettuneet järkevälle tasolle myynnin kannalta, niin asiakkaat arvostavat uusia veneitä enemmän kuin vanhoja. Siihen varmasti vaikuttaa moni asia, kuten tilat, varustelut ym, mutta yhtäkaikki uuden veneen kokonaislaatua pidetään parempana kuin vanhojen.

Jos vanhat veneet olisivat oikeasti niin paljon parempia kuin uudet, niiden hinta kipuaisi korkealle koska niitä ei valmisteta enää. Kannattaa myös huomata, että vanhoista veneistä säilyy ne, jotka edustivat uutena sen ajan parasta osaamista ja laatua, muut ovat olleet kokossa jo pitkään. Se näkynee 60-luvun veneiden hinnassa.

Suuri hintaromahdus näkyy olevan 90-luvun ja 80-luvun välillä. Hinnat putoavat melkein kolmannekseen. 70-luvun veneiden hinnan putoaminen 80-luvusta ei ole yhtä dramaattinen.

On vaikea välttyä ajatukselta, että 70-80 -lukujen veneiden laatu on vain myytti, jota veneiden omistajat haluavat itse vahvistaa ja ylläpitää. Hintojen perusteella ne ovat selkeästi huonompia valintoja kuin 90-luvun tuotteet. Tarjonnalla on tietenkin vaikutusta, mutta jokainen asiakas pohtii hankintaa monelta kantilta eikä sitä voi ohittaa ilman konkreettista perustelua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
11 VASTAUSTA:
Katso myös pituuden tai painon mediaanit, niin vertailussa on enemmän järkeä. 70-luvulla ei myyty montaa yli 30-jalkaista ja 2000-luvulla taas ei montaa alle 30-jalkaista. 80- ja 90-luvulla oli molempia.

Käytettynä 2000-luvun 30-jalkaiset alkavat jostain reilusta 40 tonnista. 80-luvun 30-jalkaiset jostain 15 tonnin paikkeilta ja harvat maksavat enää yli 30 tonnia. Eroa on siis selkeästi, mutta ei niin paljon kuin pelkkä mediaani kertoo.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
...Ja lisäksi se 2000-luvun 30-jalkainen on ihan eri kokoluokan vene kun 80-luvun 30-jalkainen.
Eli tilojen suhteen 2000-luvun 30-jalkaisen verrokki voisi olla vaikkapa 80-luvun 36-jalkainen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Venemerkki kirjoitti:
...Ja lisäksi se 2000-luvun 30-jalkainen on ihan eri kokoluokan vene kun 80-luvun 30-jalkainen.
Eli tilojen suhteen 2000-luvun 30-jalkaisen verrokki voisi olla vaikkapa 80-luvun 36-jalkainen.
Ei nyt ihan sentään. 30/33 ja 33/36 paremmat vertailuluvut.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
paljon täällä puhutaan tiloista ja painotetaan aina sisätiloja. Niissä vanhat ovat kyllä ahtaampia,mutta ulkotilojen puolesta eroa ei oikeastaan ole. 30-jalkaisen sitlooda on pieni vanhassa ja uudessa. Rungon leveyden kasvattaminen ei varsinaisesti tuo lisätilaa sitloodaan. Täytyy melkeen mennä 40-jalkaiseen, jotta iso mies voi oikaista kunnolla makuulle sitloodan penkille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
asdhdh kirjoitti:
paljon täällä puhutaan tiloista ja painotetaan aina sisätiloja. Niissä vanhat ovat kyllä ahtaampia,mutta ulkotilojen puolesta eroa ei oikeastaan ole. 30-jalkaisen sitlooda on pieni vanhassa ja uudessa. Rungon leveyden kasvattaminen ei varsinaisesti tuo lisätilaa sitloodaan. Täytyy melkeen mennä 40-jalkaiseen, jotta iso mies voi oikaista kunnolla makuulle sitloodan penkille.
Istuinkaukalon tila riippuu hyvin paljon venemallista puhataan sitten 80-luvun tai uudehdoista veneistä. 80-luvulla 30-33 jalkaisissa oli melkein poikkeuksetta pinna ja nykyään usein ratti, joka lyhentää penkkejä, mutta samalla siirtää ohjaajan pois penkeiltä. Toisaalta 80-luvun veneissä oli usein viisto suljettu peräpeili, joka sai sistuinkaukalon alkamaan vasta n. metrin päästä perästä. Varsinkin 80-luvun alkupään veneissä perät olivat kapeita, jolloin penkeillä vastakkain istuvien jalat olivat tiellä ja väliin ei mahtunut pöytää.

Istuinkaukalon pituus on tietysti kompromissi salongin ja vessan tilavuuden ja ulkotilojen välillä. Uudemissa veneissä on enemmän kokonaistilaa, mutta joissain veneissä painotetaan enemmän sisätilaa. Onhan noita tämän vuosituhannen allekin 30-jalkaisia, joissa on yli 2 m pitkät penkit istuinkaukalossa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
asdhdh kirjoitti:
paljon täällä puhutaan tiloista ja painotetaan aina sisätiloja. Niissä vanhat ovat kyllä ahtaampia,mutta ulkotilojen puolesta eroa ei oikeastaan ole. 30-jalkaisen sitlooda on pieni vanhassa ja uudessa. Rungon leveyden kasvattaminen ei varsinaisesti tuo lisätilaa sitloodaan. Täytyy melkeen mennä 40-jalkaiseen, jotta iso mies voi oikaista kunnolla makuulle sitloodan penkille.
Vanhat veneet ovat tilojen puolesta hyvin epäkäytännöllisiä. Toimivat parhaiten ehkä avomerellä. Mutta valtaosa ajasta ollaan saaristopurjehduksilla ja varsinkin satamissa. Siinä taasen uudet veneet ovat aivan ylivoimaisia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tilaihmetys kirjoitti:
Ei nyt ihan sentään. 30/33 ja 33/36 paremmat vertailuluvut.
Kyl jokin Avance 36 vastaa Finngulf 33 tiloja, ja molemmat modernia 30 jalkaista. Noi merkit voi aivan hyvin korvata jollain muullakin eikä tilanne siitä muuksi muutu, vanha 36 jalkainen on tiloiltaan useinkin pienempi kuin uusi 30 jalkainen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kokorealisti kirjoitti:
Kyl jokin Avance 36 vastaa Finngulf 33 tiloja, ja molemmat modernia 30 jalkaista. Noi merkit voi aivan hyvin korvata jollain muullakin eikä tilanne siitä muuksi muutu, vanha 36 jalkainen on tiloiltaan useinkin pienempi kuin uusi 30 jalkainen.
En nyt valitettavasti pitäisi Avance 36:sta minään aikansa keskivertoveneenä. Lähemmäksi keskivertoveneitä sisätilojen osalta laittaisin aikalaisista esimerkiksi Dehler 36, Omega 36 ja Contrast 36, kaikki yli 3 metriä leveät. Näitä taas voi hyvin verrata uudempiin 33-jalkaisiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kokorealisti kirjoitti:
Kyl jokin Avance 36 vastaa Finngulf 33 tiloja, ja molemmat modernia 30 jalkaista. Noi merkit voi aivan hyvin korvata jollain muullakin eikä tilanne siitä muuksi muutu, vanha 36 jalkainen on tiloiltaan useinkin pienempi kuin uusi 30 jalkainen.
Avance 36 tuli kai markkinoille 1977, joten pidän sitä 70-luvun veneenä. Myytiinhän sitä 80-luvun alussa, mutta vene on poikkeuksellisen ahdas ja kapea 80-luvun veneeksi ja 70-luvullakin oli tilavampia.

Tarkoitatko FG33:lla Södergrenin 80-luvun lopun mallia, jota tehtiin myös Inferno ja Hanse 33:na vai Kamun 2000-luvun alun mallia? Ensimmäinen ehkä vastaa nykyisiä 30-jalkaisia tiloiltaan, mutta jälkimmäinen on tilavampi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tilaihmetys kirjoitti:
En nyt valitettavasti pitäisi Avance 36:sta minään aikansa keskivertoveneenä. Lähemmäksi keskivertoveneitä sisätilojen osalta laittaisin aikalaisista esimerkiksi Dehler 36, Omega 36 ja Contrast 36, kaikki yli 3 metriä leveät. Näitä taas voi hyvin verrata uudempiin 33-jalkaisiin.
Riippuu minkä ajan. KTS: https://www.nettivene.com/listAdvSearchFindAgent.php?id=10320731&tb=tmp_find_agent&PN[0]=adv_search&PL[0]=advSearch.php?id=10320731@tb=tmp_find_agent

Onhan tuossa muitakin sarjatuotantoveneitä kuin Avancet, kuten botnia 6, H-35. 1970-luvun suunnittelua ja osa rakennettu 80-luvun puolella, mallia otettu osin jo 60-luvun veneistä tai aiempaakin. Sisätilat pienemmät kuin modernilla 30-jalkaisella. Kyllä suuri osa 70-luvun veneistä suomessa oli juuri noin ahtaita suhteessa runkopituuteen, vaikka toki poikkeuksiakin löytyy. 10-vuotta tuoreeman suunnittelun veneet ovat 3 jalkaa lyhyempinä yhtä tilavia, ja nykyveneet 6-jalkaa lyhyempinä. suuremmassa kokoluokassa myös pituuksien ero kasvaa aikakausien välillä samoilla sisätiloilla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Avance 36 tuli kai markkinoille 1977, joten pidän sitä 70-luvun veneenä. Myytiinhän sitä 80-luvun alussa, mutta vene on poikkeuksellisen ahdas ja kapea 80-luvun veneeksi ja 70-luvullakin oli tilavampia.

Tarkoitatko FG33:lla Södergrenin 80-luvun lopun mallia, jota tehtiin myös Inferno ja Hanse 33:na vai Kamun 2000-luvun alun mallia? Ensimmäinen ehkä vastaa nykyisiä 30-jalkaisia tiloiltaan, mutta jälkimmäinen on tilavampi.
Kamun 33:sella ei ole noiden juhannuskokkojen kanssa mitään muuta yhteistä, kun että kaikki kelluu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Jaaha, keisarin uusien vaatteiden räätälit ottivat herneen nenäänsä.

Otetaan tarkempi vertailu, veneiden pituus 8-10 m
60-luku 7500 eur
70-luku 9500 eur
80-luku 16750 eur
90-luku 27500 eur
2000-luku 51000 eur
2010-luku kesken 69000 eur

Sama hintaromahdus näkyy myös tarkemin valitussa joukossa. Edelleen täytyy todeta, että vertailu ei ole oikeudenmukainen kaikkein uusimmille veneille koska vanhoista on huonoimmat poistuneet ja uusien varustelu on keskimäärin vähäisempi koska mukana on ihan käyttämättömiä veneitä.

Epäilemättä vertailun voi tehdä myös niin, että mitä rahalla saa. On vaikea kuvitella, että tulos poikkeaisi paljon odotetusta eli samalla rahalla saa isomman vanhan veneen kuin uuden. 70-80-luvun veneet ovat tiloiltaan epäkäytännöllisiä eivätkä muutenkaan vastaa nykyisiä tarpeita.
Asian voi ilmaista niinkin, että vanhan veneen pitää olla isompi ollakseen yhtä käytettävä kuin uuden.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
7 VASTAUSTA:
Taitaa tuollakin kokorajalla tulla paha vääristymä mediaaniveneen kokoon. 80-luvun mediaanivene näyttää olevan Maxi Fenix. Inferno 29 tai H-323. Siis joko selvästi alle 9 m tai hyvin kapea vene. Ei siis Comfortina 32 tms. 00-luvulla taas mediaanin paikkeilla on 30-32 jalkaisia tilavia veneitä kuten Bavaria 30/31, First 31.7 jne., siis pykälää suurempia veneitä.

Kiristämällä pituusrajan 9-10 m 80-luvun veneiden mediaani nousee 25 tonniin, mutta 00-luvun veneiden mediaani ei juuri muutu (52 500). 70-luvun mediaani nousee myös reilusti 15 tonniin.

Ei tietysti poista sitä luonnollista tosiasiaa, että uudemmat veneet ovat reilusti kalliimpia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Taitaa tuollakin kokorajalla tulla paha vääristymä mediaaniveneen kokoon. 80-luvun mediaanivene näyttää olevan Maxi Fenix. Inferno 29 tai H-323. Siis joko selvästi alle 9 m tai hyvin kapea vene. Ei siis Comfortina 32 tms. 00-luvulla taas mediaanin paikkeilla on 30-32 jalkaisia tilavia veneitä kuten Bavaria 30/31, First 31.7 jne., siis pykälää suurempia veneitä.

Kiristämällä pituusrajan 9-10 m 80-luvun veneiden mediaani nousee 25 tonniin, mutta 00-luvun veneiden mediaani ei juuri muutu (52 500). 70-luvun mediaani nousee myös reilusti 15 tonniin.

Ei tietysti poista sitä luonnollista tosiasiaa, että uudemmat veneet ovat reilusti kalliimpia.
Veneiden koossa on tapahtunut muutos, mutta jos verrattaisiin yleisimpiä venekokoja, vertailu näyttäisi vielä huonommalta 70-80-luvun veneille. Tarkoitus oli löytää jonkinlainen mittari laadulle tai ainakin sille, miten ihmiset laadun kokevat. Siksi vertailu kohdistui samaan kokoluokkaan, jonka yksinkertainen mittari on pituus.

Määrittelyssä on paljon aukkoja ja sen voi tehdä monella muullakin tavalla. En silti usko, että löytyy sellaista perusteltavissa olevaa tapaa, jolla 40-vuotta vanhojen veneiden laatu voitaisiin osoittaa paremmaksi kuin uusien.

Mielestäni lamiinaatin paksuuden vertailut eivät ole relevantteja, jos asiakkaat eikä myyjät pidä sitä argumenttina. Jos niin olisi, mainostaisivat veneentekijät sillä ja myynti-ilmoituksissakin se mainittaisiin heti ensimmäisenä. Veneentekijälle on helppoa lisätä sentin verran hartsia, kuitua ja mikropalloja, jos sillä saataisiiin lisää hintaa. Kustannus ei ole kovin merkittävä venettä kohden sarjatuotannossa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
diskopallo kirjoitti:
Veneiden koossa on tapahtunut muutos, mutta jos verrattaisiin yleisimpiä venekokoja, vertailu näyttäisi vielä huonommalta 70-80-luvun veneille. Tarkoitus oli löytää jonkinlainen mittari laadulle tai ainakin sille, miten ihmiset laadun kokevat. Siksi vertailu kohdistui samaan kokoluokkaan, jonka yksinkertainen mittari on pituus.

Määrittelyssä on paljon aukkoja ja sen voi tehdä monella muullakin tavalla. En silti usko, että löytyy sellaista perusteltavissa olevaa tapaa, jolla 40-vuotta vanhojen veneiden laatu voitaisiin osoittaa paremmaksi kuin uusien.

Mielestäni lamiinaatin paksuuden vertailut eivät ole relevantteja, jos asiakkaat eikä myyjät pidä sitä argumenttina. Jos niin olisi, mainostaisivat veneentekijät sillä ja myynti-ilmoituksissakin se mainittaisiin heti ensimmäisenä. Veneentekijälle on helppoa lisätä sentin verran hartsia, kuitua ja mikropalloja, jos sillä saataisiiin lisää hintaa. Kustannus ei ole kovin merkittävä venettä kohden sarjatuotannossa.
Kai se nyt lähtökohta, että vanhempi on halvempi, vaikka laatutaso olisi sama? Runkopituudeltaan samankokoisia verrattaessa 00-luvun veneet maksavat n. kaksinkertaisesti 80-luvun veneisiin verrattuna. Keskimäärin nuo 00-veneet ovat leveämpiä, korkeampia, painavampia ja vesilinjaltaan pidempiä kuin 80-veneet. Osa erosta siis selittyy oikeasti suuremmasta koosta.

00-veneissä on vielä kohtuullisen uudet purjeet, kone, mittaristo jne, varsinkin kymmenluvun loppupuolen veneissä, jotka ovat vielä alle 10 vuotiaita. 80-luvun veneissä jo kertaalleen uusitut varusteet voivat olla 90-luvulta ja monessa on vielä alkupeäisiä varusteita. Tämä tietysti myös lisää hintaeroa.

Mikä sitten olisi se "normaali" hintaero samanlaatuisten 80-luvun ja 00-luvun veneiden välillä? Ei kai tuohon ole vastausta?

Ehkä 20 vuoden päästä sitten näemme miten noita arvostetaan, kun molemmat ovat "vanhoja" ja vaatineet varusteiden päivityksiä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Kai se nyt lähtökohta, että vanhempi on halvempi, vaikka laatutaso olisi sama? Runkopituudeltaan samankokoisia verrattaessa 00-luvun veneet maksavat n. kaksinkertaisesti 80-luvun veneisiin verrattuna. Keskimäärin nuo 00-veneet ovat leveämpiä, korkeampia, painavampia ja vesilinjaltaan pidempiä kuin 80-veneet. Osa erosta siis selittyy oikeasti suuremmasta koosta.

00-veneissä on vielä kohtuullisen uudet purjeet, kone, mittaristo jne, varsinkin kymmenluvun loppupuolen veneissä, jotka ovat vielä alle 10 vuotiaita. 80-luvun veneissä jo kertaalleen uusitut varusteet voivat olla 90-luvulta ja monessa on vielä alkupeäisiä varusteita. Tämä tietysti myös lisää hintaeroa.

Mikä sitten olisi se "normaali" hintaero samanlaatuisten 80-luvun ja 00-luvun veneiden välillä? Ei kai tuohon ole vastausta?

Ehkä 20 vuoden päästä sitten näemme miten noita arvostetaan, kun molemmat ovat "vanhoja" ja vaatineet varusteiden päivityksiä.
20 vuoden päästä vanhoja dieseleitä pidetään varmaan puhtaasti romurautana. Sähkömoottoreissa on pari kertaluokkaa vähemmän liikkuvia eli hajoavia osia, ja ne ovat ylivoimaisia ominaisuuksiltaan, jos sähkön varastointiin ja tuottoon tulee riittäviä ratkaisuja. Tämä tarkoittaa myös uudenlaisia vaatimuksia veneen sähkösysteemeihin, ehkä muihinkin laitteisiin, kuten aurinkopaneeleihin, purjeaurinkopaneeleihin, lämminvesivaraajiin jne. Ehkä tästä tulee seuraava murroskohta, jos viimeksi moderni runkomuoto ja liukuhihnatuotanto teki 70- ja 80-luvun veneet vanhanaikaisiksi vuoden 2000 tienoilla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Bossu kirjoitti:
20 vuoden päästä vanhoja dieseleitä pidetään varmaan puhtaasti romurautana. Sähkömoottoreissa on pari kertaluokkaa vähemmän liikkuvia eli hajoavia osia, ja ne ovat ylivoimaisia ominaisuuksiltaan, jos sähkön varastointiin ja tuottoon tulee riittäviä ratkaisuja. Tämä tarkoittaa myös uudenlaisia vaatimuksia veneen sähkösysteemeihin, ehkä muihinkin laitteisiin, kuten aurinkopaneeleihin, purjeaurinkopaneeleihin, lämminvesivaraajiin jne. Ehkä tästä tulee seuraava murroskohta, jos viimeksi moderni runkomuoto ja liukuhihnatuotanto teki 70- ja 80-luvun veneet vanhanaikaisiksi vuoden 2000 tienoilla.
70-luvun veneet olivat pääosin vanhanaikaisia jo 80-luvulla. Tuolloin siirryttiin pitkistä tai puolipitkistä köleistä eväköleihin, varsin alirikatuista toppirikeistä pienillä isopurjeilla ja valtavilla genuoilla osatakiloihin jne.

70/80-luvun taitteen veneet olivat vanhanaikaisia jo 80-luvun lopulla. Tuolloin taas vessa siirtyi päälaipiosta taakse omaksi kopiksi, pistopunkat korvautuivat kahden hengen takakajuutalla ja veneet tulivat leveämmiksi ja nopeammiksi.

Tuon jälkeen kehitys on ollut hitaampaa ja jotkut 80/90-luvun taitteen veneet ovat vielä melko moderneja ja jotkut 90-luvun puolivälin veneet eivät hirveästi uudemmista eroa. Ehkä siirtyminen fokkaan ja perän leviäminen (mahdollistaa kaksi takakajuutaa) ovat selkeimmät muutokset viimeisen 20 vuoden aikana.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
70-luvun veneet olivat pääosin vanhanaikaisia jo 80-luvulla. Tuolloin siirryttiin pitkistä tai puolipitkistä köleistä eväköleihin, varsin alirikatuista toppirikeistä pienillä isopurjeilla ja valtavilla genuoilla osatakiloihin jne.

70/80-luvun taitteen veneet olivat vanhanaikaisia jo 80-luvun lopulla. Tuolloin taas vessa siirtyi päälaipiosta taakse omaksi kopiksi, pistopunkat korvautuivat kahden hengen takakajuutalla ja veneet tulivat leveämmiksi ja nopeammiksi.

Tuon jälkeen kehitys on ollut hitaampaa ja jotkut 80/90-luvun taitteen veneet ovat vielä melko moderneja ja jotkut 90-luvun puolivälin veneet eivät hirveästi uudemmista eroa. Ehkä siirtyminen fokkaan ja perän leviäminen (mahdollistaa kaksi takakajuutaa) ovat selkeimmät muutokset viimeisen 20 vuoden aikana.
No, ainakin Suomessa se oli suuri muutos, kun laman jälkeen vuoden 2000 tienoilla Bavariat ym. keski-eurooppalaiset veneet rynnivät markkinoille. Bavarioiden vuosimallit Nettiveneessä näyttävät huomattavasti runsastuvan vuoden 2002 tienoilla, kun taas sitä ennen niitä ei juurikaan ollut. Kaivan ennustukseni sähköveneiden aiheuttamasta muutoksesta esiin vuonna 2040, paitsi jos se meni pieleen, missä tapauksessa se saa unohtua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Bossu kirjoitti:
No, ainakin Suomessa se oli suuri muutos, kun laman jälkeen vuoden 2000 tienoilla Bavariat ym. keski-eurooppalaiset veneet rynnivät markkinoille. Bavarioiden vuosimallit Nettiveneessä näyttävät huomattavasti runsastuvan vuoden 2002 tienoilla, kun taas sitä ennen niitä ei juurikaan ollut. Kaivan ennustukseni sähköveneiden aiheuttamasta muutoksesta esiin vuonna 2040, paitsi jos se meni pieleen, missä tapauksessa se saa unohtua.
Ei noissa Bavarioissa kuitenkaan mitään erityistä ominaisuutta ollut hieman vanhempiin verrattuna. Hinta oli tietysti sopiva ja 90-luvun laman jäljiltä oli venepulaa. Noitahan sai jopa halvemmalla uutena kuin vastaankokoinen 80-luvun vene, joten valinta oli useimmille helppo ja selvä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tässä eräs luettelo purjeveneiden merkittävistä innovaatioista 1970-luvulta lähtien. Lähtökohtana perhepurjehdus, missä mukavuus on suuremmassa arvossa kuin suorituskyky. Vuosiluku tarkoittaa sitä vuosikymmentä, jolloin ko. innovaatio nousi laajempaan "mainstream" käyttöön Suomessa, toki monet oli keksitty jo paljon aiemmin.

Runko, kansivarustus ja riki:

Vinssivapauttimet, 70-luku. Vallankumous kannen järjestelyssä, kun fallit jne. voitiin viedä avotilaan. Säästöä myös kalliiden vinssien lukumäärässä, nyt neljällä pärjäsi jo hyvin.

Köysilukot, 80-luku. Vinssivapauttimen jatkokehittely nykytasolle saakka.

Pieni luotettava dieselkone, 70-luku. Kuka on 4hv isomman perämottorin kanssa taistellut, ymmärtää tämän merkityksen mukavuudessa. Mahdollisti pienet ja avomerikelpoiset veneet.

Keulapurjerulla, 80-luku. Erittäin merkittävä uudistus, joka on varmasti tuonut monta uutta perhekuntaa purjehduksen pariin. Poistaa tarpeen käydä keulakannella merellä.

Itsekelaavat vinssit, 80-luku. Myös nämä helpottavat pienellä miehistöllä purjehtimista merkittävästi. Säästää monessa manööverissa yhden miehistöjäsenen.

Autopilotti, 80-luku. Tämäkin helpotti pienellä miehistöllä toimimista.

7/8+ riki ilman barduunoita, 90-luku ( Pohjoismaissa 80-luku)
Aikaisemmin useimmissa veneissä, varsinkin pohjoismaiden ulkopuolella, oli joko mastonhuippuriki tai urheilullinen osatakila barduunoilla. Molemmissa on omat heikkoutensa ajatellen perhemiehistöä.

Fokkaveneet, 90-luku
Jatkoa kehitykselle, jossa keulapurjeet ovat kohtuullisen kokoiset. Rustien sijoittelu laidoille myös vähentää rikin kuormituksia ja mahdollistavat pienemmät ja halvemmat materiaalivahvuudet rikissä.

Pystykeula, 90-luku
Melko radikaali muutos tullessaan, mutta yksi pääselitys sille että veneiden sisätilat ovat kasvaneet. Suomessa rajoittaa ikävästi luonnonsatamien käyttöä.

Lazy Jacks ja vastaavat, 90-luku
Myös isopurjeen käsittelyä on haluttu helpottaa ja vastineeksi syntyi lazyjacksit, stack-packit ja vastaavat.

Perän uimataso, 90-luku
Helpottaa rantaelämää.

Pystykeula, 90-luku
Melko radikaali muutos tullessaan, mutta yksi pääselitys sille että veneiden sisätilat ovat kasvaneet. Suomessa rajoittaa ikävästi luonnonsatamien käyttöä.

Genaakkerit, 00-luku
Monelle perhemiehistölle perinteinen spinakkeri on hieman pelottava, genakkeri on eräs ratkaisu.

Ison skuutti pois avotilasta, 00-luku
Satamassa olon ja moottoriajon kannalta tervetullut uudistus. Purjehtiessa OK avomeren tasaisilla tuulilla, mutta Suomen saaristossa hieman kyseenalaisempi keksintö.

Raskas uppomua ja isot purjeet, 00-luku
Selvä trendi on ollut, että veneet ovat kokoisekseen yhä raskaammat ja vastaavasti purjeiden koot ovat kasvaneet tuntuvasti. Enää ei markkinoille juuri tule X-99:n tai First Class 10:n kaltaisia kevytrakenteisia, jotka kuitenkin markkinoidaan myös perhe/matkaveneiksi, vaan tällaiset ovat nykyään puhtaita kilpapursia.

GPS-plotteri, 00-luku
GPS toki ilmestyi jo aiemmin, mutta vasta 2000-luvulla isot plotterit, jotka oikeasti helpottavat Suomen rannikkovesillä purjehtimista, yleistyivät.

Rullaisopurje, 00-luku
Edelleen yksi askel kohti helpommin hallittavia purjeita, tässä tapauksessa toki aika ison suorityskykyeron kustannuksella.

Tuplaratit, 10-luku
Yritys yhdistää rattiohjauksen ja pinnaohjauksen parhaita puolia. Nyt jo 31-jalkaisessa Hanse 315:ssa.

Keulapotkuri, 10-luku
Tekee tuloaan yhä pienempiin kokoluokkiin.

Sisällä:
Vesi-WC, 70-luku
Varmasti yksi perhepurjehduksen suurimpia mahdollistajia.

Lämmitin, 70-luku
Suomen kesässä aivan merkittävä mukavuuden lisääjä.

Kaasuhella uunilla, 80-luku
Korvasi konstikkaat sprii- ja petrolikeittimet.

Peräkajuutta, 80-luku
Merkittäva parannus asuttavuudessa.

Kylmäkoneisto, 80-luku
Muistan vielä, kun päästiin kylmäkalleista eroon. Suuri muutos.

Painevesijärjestelmä, 80-luku
Juokseva ja usein lämmin vesi. Lisämukavuutta tämäkin.

Kannella seisova masto, 90-luku
Tämäkin antaa lisätilaa salongin puolelle.

Navigointipöydän poistuminen ,00-luku
Joidenkin mielestä plotterit ovat tehneet perinteisen navigointipöydän turhaksi, ja sen viemää tilaa voi nyt käyttää muuhun.

Näkemyksiä tästä aiheesta on varmasti muitakin, tässä vain yksi nopea kooste ;-)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
26 VASTAUSTA:
Lisään tähän 2010 -luvun cruiserisukupolven, jossa on "häpeilemättä" lisätty veneen perän leveyttä ja vapaalaidan korkeutta, jolloin tuloksena on avarat sisätilat ja suuri terassimainen avotila kiinteine pöytineen. Samalla purjehdusvarustusta on yksinkertaistettu ja purjehdustoiminnot erotettu avotilan takaosaan. Voisi jopa sanoa, että on syntynyt cruisersukupolvi, joka on ottanut askeleen matkakatamaraanien suuntaan.

Tihkusateisena aamuna Maarianhaminassa katselin tuollaista n. 40-jalkaista Beneteauta, perässä saksan lippu. Avotila oli suojattu korkeahkolla sprayhoodilla, joka jatkui koko avotilan kattavalla biminillä. Perässä kumivene taaveteilla. Perä oli paljon kumiveneen pituutta leveämpi. Taisi avotilan nurkassa olla kaasugrillikin. Asuntovaunu ? - kenties. Mutta ihan hauska tuollaisella olisi lähteä kaikessa rauhassa kiertelemään Itämeren rantoja.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ihan hyvä lista siitä miten kehitys on kehittynyt, vuosiluvuista voi tietenkin olla muitakin mielipiteitä.
Yksi detalji esimerkiksi. Kannella seisova masto ei säästä sisätilaa, pikemmin päin vastoin. Kuivempi on kylläkin.
Ilman erillistä palkkia mastojalan ja kölin välissä rakenteet eivät kestä. Tavanomaisissa nykypursissa kompressio lienee luokkaa 7-10 tonnia. Esimerkiksi liiallinen rake hajoittaa hyvinkin rakennetun maston tuennan, jos paino siirtyy mastoprofiilin takareunaan.
Ja vuosiluvut: ensimmäinen Enderlein design puuvene vm. 1963 ja viimeinen kannrlla seisova masto 2018?, Inshallah
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Seppomartti kirjoitti:
Ihan hyvä lista siitä miten kehitys on kehittynyt, vuosiluvuista voi tietenkin olla muitakin mielipiteitä.
Yksi detalji esimerkiksi. Kannella seisova masto ei säästä sisätilaa, pikemmin päin vastoin. Kuivempi on kylläkin.
Ilman erillistä palkkia mastojalan ja kölin välissä rakenteet eivät kestä. Tavanomaisissa nykypursissa kompressio lienee luokkaa 7-10 tonnia. Esimerkiksi liiallinen rake hajoittaa hyvinkin rakennetun maston tuennan, jos paino siirtyy mastoprofiilin takareunaan.
Ja vuosiluvut: ensimmäinen Enderlein design puuvene vm. 1963 ja viimeinen kannrlla seisova masto 2018?, Inshallah
"Ilman erillistä palkkia mastojalan ja kölin välissä rakenteet eivät kestä"
Sotket palkin ja pilariin käsitteet toisiinsa. Maston jalasta tulee pystysuoraa voimaa. Jos se kohdistuu pystyyn asetettuun rakenteeseen, on kyseessä pilari.
Rakenteiden kestävyys taas edellyttää joka tapauksessa lujaa palkkia (=vaakasuora) siirtämään kuormituksia, eikä kestävyyteen vaikuta lainkaan se sijaitseeko palkki kannessa vai pohjalla. Ilman sitä palkkia vene ei kestä, olipa veneessä pilari kannella seisovan maston alla tai kannen läpi tuleva masto. Köli ei liity asiaan mitenkään rakenteellisessa mielessä useimmissa veneissä, joissa kölin etureuna on maston kohdalla tai maston takana. Tällöin kölievä ei voi osallistua mastosta tulevien kuormien kantamiseen mitenkään, mutta saattaa kuormittaa samaa palkkia omilla voimillaan vielä lisää.
Joissain hieman pienemmissä veneissä kannella oleva palkki voi antaa paikallisesti lisää sisätilaa esim kulkuaukkoon, jonka keskellä oleva masto tai pilari olisi tiellä. Samalla palkki tietysti madaltaa kulkuaukkoa tehden siitä korkeussuunnassa ahtaamman. Noin 2,5 m leveissä veneessä leveys on usein se kulkuaukon kriittisempi mitta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
"Kannella seisova masto, 90-luku" ??
Omassa on 1960-luvun veneessänikin on kannella seisova masto, ja ilman pystysuoraa pilaria maston alla. Siten leveyssuunnassa on tilaa kulkea keulaan ja vessan ovikin mahtuu siten aukeamaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ennenkin kirjoitti:
"Kannella seisova masto, 90-luku" ??
Omassa on 1960-luvun veneessänikin on kannella seisova masto, ja ilman pystysuoraa pilaria maston alla. Siten leveyssuunnassa on tilaa kulkea keulaan ja vessan ovikin mahtuu siten aukeamaan.
Tuossa listassa vuosiluku kertoi ominaisuuden yleistymistä Suomessa. Ei siis keksimisvuosi tai ensimmäinen vene. Kannella seisova masto toki oli yleinen jo 70-luvulla, mutta ehkä isommissa veneissä vasta 90-luvulla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
palkkieiolepilari kirjoitti:
"Ilman erillistä palkkia mastojalan ja kölin välissä rakenteet eivät kestä"
Sotket palkin ja pilariin käsitteet toisiinsa. Maston jalasta tulee pystysuoraa voimaa. Jos se kohdistuu pystyyn asetettuun rakenteeseen, on kyseessä pilari.
Rakenteiden kestävyys taas edellyttää joka tapauksessa lujaa palkkia (=vaakasuora) siirtämään kuormituksia, eikä kestävyyteen vaikuta lainkaan se sijaitseeko palkki kannessa vai pohjalla. Ilman sitä palkkia vene ei kestä, olipa veneessä pilari kannella seisovan maston alla tai kannen läpi tuleva masto. Köli ei liity asiaan mitenkään rakenteellisessa mielessä useimmissa veneissä, joissa kölin etureuna on maston kohdalla tai maston takana. Tällöin kölievä ei voi osallistua mastosta tulevien kuormien kantamiseen mitenkään, mutta saattaa kuormittaa samaa palkkia omilla voimillaan vielä lisää.
Joissain hieman pienemmissä veneissä kannella oleva palkki voi antaa paikallisesti lisää sisätilaa esim kulkuaukkoon, jonka keskellä oleva masto tai pilari olisi tiellä. Samalla palkki tietysti madaltaa kulkuaukkoa tehden siitä korkeussuunnassa ahtaamman. Noin 2,5 m leveissä veneessä leveys on usein se kulkuaukon kriittisempi mitta.
Totta. Ilmaisuni oli epätarkka. 60-luvun veneessäni oli Enderleinin piirtämä puinen pilasteri maston alla. Teetin metalliputken sen lisäksi, eli pilarin. Palkin sijainti ei ole merkityksetön, kuten väität. Katon palkkirakenteet ilman pilaria eivät kestäneet, eivätkä tule koskaan kestämäänkään. Sitä yritin kertoa. Mutta alkuaikoina näitä kannelle heikosti tuettuja mastoja oli ja nykyäänkin on teknisesti arka paikka.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kattava lista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Seppomartti kirjoitti:
Totta. Ilmaisuni oli epätarkka. 60-luvun veneessäni oli Enderleinin piirtämä puinen pilasteri maston alla. Teetin metalliputken sen lisäksi, eli pilarin. Palkin sijainti ei ole merkityksetön, kuten väität. Katon palkkirakenteet ilman pilaria eivät kestäneet, eivätkä tule koskaan kestämäänkään. Sitä yritin kertoa. Mutta alkuaikoina näitä kannelle heikosti tuettuja mastoja oli ja nykyäänkin on teknisesti arka paikka.
On se ollut jo 50 vuotta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Seppomartti kirjoitti:
Totta. Ilmaisuni oli epätarkka. 60-luvun veneessäni oli Enderleinin piirtämä puinen pilasteri maston alla. Teetin metalliputken sen lisäksi, eli pilarin. Palkin sijainti ei ole merkityksetön, kuten väität. Katon palkkirakenteet ilman pilaria eivät kestäneet, eivätkä tule koskaan kestämäänkään. Sitä yritin kertoa. Mutta alkuaikoina näitä kannelle heikosti tuettuja mastoja oli ja nykyäänkin on teknisesti arka paikka.
Sama palkki kestää aivan saman verran riippumatta siitä onko se kannessa vai pohjalla, vaiko jossain ihan muualla kuin veneessä. On aivan naurettavaa edes kuvitella jotain muuta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
"Tuplaratit, 10-luku
Yritys yhdistää rattiohjauksen ja pinnaohjauksen parhaita puolia."

Tämä oli kiinnostava perustelu tuplaratille. Avaisitko hieman, mitä oikein tarkoitit? Olen ollut siinä käsityksessä, että tuplaruorien ainoa syy on siinä, että veneistä tehdään yhä leveäperäisempiä. Ällistyin kieltämättä melkoisesti, kun huomasin, että Hanse 311 on tuplaruorilla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10-14 kirjoitti:
"Tuplaratit, 10-luku
Yritys yhdistää rattiohjauksen ja pinnaohjauksen parhaita puolia."

Tämä oli kiinnostava perustelu tuplaratille. Avaisitko hieman, mitä oikein tarkoitit? Olen ollut siinä käsityksessä, että tuplaruorien ainoa syy on siinä, että veneistä tehdään yhä leveäperäisempiä. Ällistyin kieltämättä melkoisesti, kun huomasin, että Hanse 311 on tuplaruorilla.
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta voisin kuvitella hänen tarkoittavan sitä, että venettä pääsee ohjaamaan laidalla istuen kylki menosuuntaan kuten pinnallakin. Toki tämä onnistuu yhdellä isolla ratillakin. Mutta niitä näkee matkaveneissä harvemmin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10-14 kirjoitti:
"Tuplaratit, 10-luku
Yritys yhdistää rattiohjauksen ja pinnaohjauksen parhaita puolia."

Tämä oli kiinnostava perustelu tuplaratille. Avaisitko hieman, mitä oikein tarkoitit? Olen ollut siinä käsityksessä, että tuplaruorien ainoa syy on siinä, että veneistä tehdään yhä leveäperäisempiä. Ällistyin kieltämättä melkoisesti, kun huomasin, että Hanse 311 on tuplaruorilla.
Pinnaohjauksella varustetussa vneessä pääsee helposi kulkemaan pituussuunnassa, sillä pinna ei muodosta sille estettä. Yhdellä ruorirattaalla varustetussa veneessä este on iso ja helposti havaittava. Kahdella niiden väliin jää kulkuaukko, eli on tässä asiassa yhtä hyvä kuin pinnaohjauskin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10-14 kirjoitti:
"Tuplaratit, 10-luku
Yritys yhdistää rattiohjauksen ja pinnaohjauksen parhaita puolia."

Tämä oli kiinnostava perustelu tuplaratille. Avaisitko hieman, mitä oikein tarkoitit? Olen ollut siinä käsityksessä, että tuplaruorien ainoa syy on siinä, että veneistä tehdään yhä leveäperäisempiä. Ällistyin kieltämättä melkoisesti, kun huomasin, että Hanse 311 on tuplaruorilla.
Siinäpä ne päällimmäiset perustelut tulivatkin. Ohjaajan olisi hyvä päästä ulos laidalle, jotta hän näkee hyvin keulapurjeen etuliikin ja virtauslangat. Ja myös päästä liikkumaan veneen pituussunnassa tarvittaessa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kryssari kirjoitti:
Siinäpä ne päällimmäiset perustelut tulivatkin. Ohjaajan olisi hyvä päästä ulos laidalle, jotta hän näkee hyvin keulapurjeen etuliikin ja virtauslangat. Ja myös päästä liikkumaan veneen pituussunnassa tarvittaessa.
Laidalla istuminen on epämukavaa. Perustelusi on huono.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10-14 kirjoitti:
Laidalla istuminen on epämukavaa. Perustelusi on huono.
Laidalla istuminen on mukavaa ja järkevää luovilla ja sivutuulessa ainakin sellaisessa veneessä, joka on hyvin purjehtimiseen suunniteltu.

Kryssarin perustelu on varsin hyvä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jyhkkkkb kirjoitti:
Laidalla istuminen on mukavaa ja järkevää luovilla ja sivutuulessa ainakin sellaisessa veneessä, joka on hyvin purjehtimiseen suunniteltu.

Kryssarin perustelu on varsin hyvä.
Ei sellainen asento voi ikinä olla mukava, jossa on pakko olla koko ajan kiertyneenä. Laidalla istuminen on huono asento veneen ohjaajalle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10-14 kirjoitti:
Laidalla istuminen on epämukavaa. Perustelusi on huono.
Jos laidalla istuminen on epämukavaa, on veneen design epäonnistunut.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
assimpleasthat kirjoitti:
Jos laidalla istuminen on epämukavaa, on veneen design epäonnistunut.
Höpöhöpö. Millään designilla ei ole mahdollista tehdä mukavaksi sellaista tilannetta, jossa ihmisen pään ja ylävartalon täytyy olla jatkuvasti kiertyneenä n. 90 asteen kulmaan alavartalon ja lantion kanssa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10-14 kirjoitti:
Höpöhöpö. Millään designilla ei ole mahdollista tehdä mukavaksi sellaista tilannetta, jossa ihmisen pään ja ylävartalon täytyy olla jatkuvasti kiertyneenä n. 90 asteen kulmaan alavartalon ja lantion kanssa.
Itse istun aina laidalla. Veneessäni on yksi pieni ruori, suunnilleen 50 cm halkaisija. Sitä voi käyttää seisten tai laidalla istuen, itse istun aina laidalla, yleensä yläpuolella, joskus alapuolella. En yhtään tykkää seistä ruorin takana. Olo on paljon rennompi istuessa. Ero korostuu luoviessa, kun veneellä on kallistumaa. Ruori on niin pieni, ettei se paljon estä liikkumista avotilassa. Istumalaatikko on kapea ja syvä, joten laidalla istuen siihen yltää hyvin. Sateella voi istua hieman edempänä doghousen sisällä. Tällöin alkaa ergonomia kärsiä, kun rattiin tulee matkaa yli puoli metriä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10-14 kirjoitti:
Höpöhöpö. Millään designilla ei ole mahdollista tehdä mukavaksi sellaista tilannetta, jossa ihmisen pään ja ylävartalon täytyy olla jatkuvasti kiertyneenä n. 90 asteen kulmaan alavartalon ja lantion kanssa.
Omassa veneessäni tuo kulma ei ole vakio, vaan vaihtelee 0 ja 45 asteen välillä. Asento on kaikkea muuta kuin epämukava. Lisään kryssarin listaan vielä paikan suojaisuuden. Siellä ei pahemmin tuule ja sateestakin menee suurin osa yli.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10-14 kirjoitti:
Höpöhöpö. Millään designilla ei ole mahdollista tehdä mukavaksi sellaista tilannetta, jossa ihmisen pään ja ylävartalon täytyy olla jatkuvasti kiertyneenä n. 90 asteen kulmaan alavartalon ja lantion kanssa.
Kahden ratin edut näkyvyyden osalta pätevät kyllä silloinkin, kun ohjataan seisten. Kts. vaikka http://www.yachtingincroatia.com/upload_data/editor/images/b_f03b8d64a5.jpg
http://features.boats.com/boat-content/files/2014/01/dufour-36.jpg

Ohjaaja näkee hyvin eteenpäin ja huom. myös sivulle. Toisesta kuvasta näkee hyvin, kuinka nykyaikaisen leveäperäisen veneen laita nousisi jo näköesteeksi veneen kallistuessa reippaammin, jos ohjattaisiin keskeltä venettä.

Se, että kahdella ratilla monelle ohjaajalle löytyy hyvä ajoasento myös istuen, on tavallaan sivuseikka, tai extrabonus, tässä yhteydessä.

Toki matkapurjehduksessa virtauslankojen näkeminen saattaa olla hieman vähemmän tärkeää kuin kilpaillessa. Kilpaveneistähän se yhden ison ratin trendikin on alkanut. Ja toki siellä laidalla ohjatessa on tuulisempaa kuin veneen keskellä.
Kahden ratin trendi näyttää kuitenkin olevan aika voimakas. Ratkaisun päällimmäinen etu matkapurjehtijalle ehkä onkin helppo liikkuminen avotilassa. Tämä korostuu Välimerellä, missä perä edellä kiinnitys laituriin on yleistä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10-14 kirjoitti:
Laidalla istuminen on epämukavaa. Perustelusi on huono.
Kyse oli siitä, miten on rinnastettavissa pinnaan. Ei mukavuudesta. Pinnavenettä ajetaan laidalla istuen.

Itse ajan aina laidalta kun mennään purjeilla, rattiveneellä. Mukavampaa se on kuin istua tai seistä vinossa ratin takana. Koneajossa voi seistä ratin takana kun vene on suorassa eikä tarvitse katsoa virtauslankoja.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kkiififififi kirjoitti:
Kyse oli siitä, miten on rinnastettavissa pinnaan. Ei mukavuudesta. Pinnavenettä ajetaan laidalla istuen.

Itse ajan aina laidalta kun mennään purjeilla, rattiveneellä. Mukavampaa se on kuin istua tai seistä vinossa ratin takana. Koneajossa voi seistä ratin takana kun vene on suorassa eikä tarvitse katsoa virtauslankoja.
Minä taas istun aina ruorin peräpuolella olevalla penkillä tai seison ruorin takana. Useammin istun. Milloin missäkin kohdassa penkkiä, mutta olennaista on se, että vartalo on suurin piirtein normaaliasennossa kulkusuuntaan päin eikä tule epämukavia asentoja. Enpä oikeastaan osaa sanoa, onko jotain yleisyyseroa siinä, istunko keskellä tai jommallakummalla sivulla. Asento on tietysti vähän erilainen, jos on ylä- tai alareunalla. Keskellä istuessa saa lattiasta hyvän tuen, se on reunoilta sopivasti kallistettu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10-14 kirjoitti:
Höpöhöpö. Millään designilla ei ole mahdollista tehdä mukavaksi sellaista tilannetta, jossa ihmisen pään ja ylävartalon täytyy olla jatkuvasti kiertyneenä n. 90 asteen kulmaan alavartalon ja lantion kanssa.
Eikö sinulla pää käänny, vai mistä tulee ajatus ylävartalon kääntelystä alavartaloon nähden?

Kun välillä vaihtaa halssia ja seurailee ympäristöään, niin ei tule jumeja,
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10-14 kirjoitti:
Minä taas istun aina ruorin peräpuolella olevalla penkillä tai seison ruorin takana. Useammin istun. Milloin missäkin kohdassa penkkiä, mutta olennaista on se, että vartalo on suurin piirtein normaaliasennossa kulkusuuntaan päin eikä tule epämukavia asentoja. Enpä oikeastaan osaa sanoa, onko jotain yleisyyseroa siinä, istunko keskellä tai jommallakummalla sivulla. Asento on tietysti vähän erilainen, jos on ylä- tai alareunalla. Keskellä istuessa saa lattiasta hyvän tuen, se on reunoilta sopivasti kallistettu.
Voidaksesi sanoa, että muissa veneissä tulee epämukavia asentoja, sinun pitäisi käydä näissä veneissä kokeilemassa. Itse olen omaan asentooni tyytyväinen. En tykkää seistä tai istua ison ruorin takana, koska sieltä on vaikea lähteä liikkeelle istumalaatikon etuosaan tai sisälle kajuuttaan. lisäksi vaadittava käsien liike on paljon isompi kuin pienen rattini kanssa. Olen sellaisiakin veneitä ohjannut. Mutta varmaan siihenkin tottuisin, jos minulla olisi sellainen vene, missä tämänkaltainen ohjaaminen on luontaisempaa kuin laidalla istuminen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10-14 kirjoitti:
Höpöhöpö. Millään designilla ei ole mahdollista tehdä mukavaksi sellaista tilannetta, jossa ihmisen pään ja ylävartalon täytyy olla jatkuvasti kiertyneenä n. 90 asteen kulmaan alavartalon ja lantion kanssa.
Buhahaaa... ihan uskomatonta tuubaa. Kybä ei taida olla purjehtija vaan enemmän moottoripuolen junttausosastoa. Nokka tuuleen, ryhdikkäästi ja kone rallattaen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ajotyylejä ratin takana on monia ja jokaisella jaksaa ajaa vahtinsa 3-4 tuntia.
Kahden ratin hyöty on mielestäni ennen kaikkea vapaanpi istuinlaatikon läpikulku. Osa hyödystä menetetään jos veneen perä ei ole avoin eikä parkkeerata perä edellä. Vastakohta eli maksimaalisen hankala kulku on leveässä korkeassa levangissa ja niin isossa ratissa, että yltää laitakannelta istuen ajamaan.
Keulapurjeen lankojen näkeminen luuvartista on vähän siinä ja siinä, vaikka istuinlaatikon ko kohdassa on n.3.7-3,8m leveys. Etuliikin näkee hyvin, lankoihin joudun kurkoittelemaan.
Kaksi rattia ovat yhtä pienemmät. Niihin saa kuitenkin sopivan välityksen ja tuntuman kun ääriasennosta toiseen on 1-1 1,5 kierrosta. Yllä mainittua 50cm ratin halkaisijaa rohkenen epäillä purjeveneessä. Iso peräsin olisi raskas tuntumaltaan ellei kierroksia ole yli 2 , mikä esim lenssillä on ikävää veivaamista.
Mitkä olisivat kahden ratin haitat?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Onhan kahdella ratilla lukuisia potentiaalisia tai todellisia haittoja:
-Monimutkaisempi systeemi (=kalliimpi ja vika-alttiimpi)
-Huonompi tuntuma suuremman kitkan takia
-Plotterilta, kompassilta jne. puuttuu luonnollinen paikka eli nuo on kahdennettava tai tyydyttävä vain toiselta puolelta nähtäviin.
-Ei voi ohjata keskeltä venettä luontevasti
-Rattisuoja ei tarjoa mukavaa näkoestettä laiturille

Omassa veneessä on yksi varsin iso ratti, jota on helppo ohjata perämiehen paikalta laidalta. En ole kokenut sen haittaavan oleellisesti avoimesta perästä laiturille kulkemista tai varsinkaan ajopaikalta eteen purjehtiessa siirtymistä. Kallistuneessa veneessä mielestäni luonnollisempi reitti on ratin yläpuolelta kuin kahden ratin välistä. Yläpuolinen reitti lienee vaikeampi kahdella ratilla.

Satamassa ainoastaan isojen tavaroiden, kuten aukinaisten taittopyörien kantaminen ison ratin ohi on ollut hiukan hankalaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ratti menee istuinkaukalon mukaan, leveään ammeeseen iso, kapeaan pieni. 50-senttisiä ratteja pitäisi Pogoon laittaa 4, Comancheen ehkä 6, mikä olisi epäkäytännöllistä. Satamassa leveä kaukalo on hyvä, merellä suojainen kapea mielestäni kivempi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
50 cm rattia voi helposti pyöritellä kolmekin kierrosta. Ratin kehä (2*pii*r) on reilut 1,5 metriä, 3 kierrosta tekee jotain 5 metriä käden liikettä. Jos ratin halkaisija on 1,5 metriä, on kehä melkein 5 metriä. 2 kierrosta sen pyörittämistä tekee 10 metriä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Bossu kirjoitti:
50 cm rattia voi helposti pyöritellä kolmekin kierrosta. Ratin kehä (2*pii*r) on reilut 1,5 metriä, 3 kierrosta tekee jotain 5 metriä käden liikettä. Jos ratin halkaisija on 1,5 metriä, on kehä melkein 5 metriä. 2 kierrosta sen pyörittämistä tekee 10 metriä.
Ei tuota noin voi laskea. Riippuu tietysti siitä mistä ohjaa. Laidalta tietysti kelaa kehää, mutta vaikeaksi menee, jos otetta pitää vaihtaa monesti kesken ohjausliikkeen. Laidalta voi isoakin rattia pyörittää melko paljon yhdellä otteella. Omassa veneessä ratti pyörii hiukan alle kierroksen laidasta laitaan, joten peräsin kääntyy puolesta kierroksesta n. 40 astetta, joka olisi jo todella suuri ohjausliike. Ehkä tuollaisen 20-30 asteen peräsinkulma-alueen voi hoitaa yhdellä otteella (siis 10-15 astetta molempiin suuntiin). Sama välitys 1/3 ratilla vaatisi pyörittämistä koko kierroksen.

Vielä selvemmin ero tuontuu ratin takanana ollessa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Ei tuota noin voi laskea. Riippuu tietysti siitä mistä ohjaa. Laidalta tietysti kelaa kehää, mutta vaikeaksi menee, jos otetta pitää vaihtaa monesti kesken ohjausliikkeen. Laidalta voi isoakin rattia pyörittää melko paljon yhdellä otteella. Omassa veneessä ratti pyörii hiukan alle kierroksen laidasta laitaan, joten peräsin kääntyy puolesta kierroksesta n. 40 astetta, joka olisi jo todella suuri ohjausliike. Ehkä tuollaisen 20-30 asteen peräsinkulma-alueen voi hoitaa yhdellä otteella (siis 10-15 astetta molempiin suuntiin). Sama välitys 1/3 ratilla vaatisi pyörittämistä koko kierroksen.

Vielä selvemmin ero tuontuu ratin takanana ollessa.
Mä voin yhdellä otteella pyörittää peräsintä laidasta laitaan, eli varmaan yli kaksi kierrosta. En tiedä, onko tuo ratti parempi kuin nykyisen muodin mukainen iso ratti, mutta mitä olen isoa rattia käyttänyt, niin ei se minusta tuo mitään selkeää etua. Ehkä mun ruori on hieman raskaampi, mutta kyllä sitäkin jaksaa kaksivuotiaat pyörittää. Kahden ruorin systeemissä niistä ehkä kannattaisi tehdä hyvin pienet. Kyse on ehkä ulkonäöstä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Oletko purjehtinut avoperäisellä 2-rattisella, vai teoreettista pohdiskelua? Tämä liittyy hieman samaan filosofiointiin kuin onko 2- moottorinen lentokone 2 X alttiimpi moottorihäiriöille vai 2 X turvallisempi moottorihäiriöissä.
2 rattia on tietysti hieman kalliimpi suuruusluokka 1500€ ?. Ei juurikaan monimutkaisempi. Lisää vaijeria ja ketjua yhden peräsimen systeemissä. Jos on 2 peräsintä, jotka saadaan toimimaan erillisinä, niin 2x turvallisempi peräsinvauriossa.. Minulla ei ole kitkaongelmaa vaan toistaiseksi yksi parhaista, vaikka peräsimen laakerointi tuskin on huippulaatua.
Plotteri paikka tuskin on ongelma.
Keskeltä voi ohjata ellei ole megajahti. En vaan ymmärrä miksi pitäisi ajaa keskeltä kun kaksi rattia on tarkoitettu ajettavaksi laidalta, mitä näkyvyyden kannalta pidetään etuna
Kompassit kannattaa tuplata, ellei halua ainokaista sijoitta esim pöydän päätyyn.
Käytännössä todelliset tai kuvitellut haitat ovat etuja vähäisemmät koska trendi on niin selvä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10 VASTAUSTA:
Kaksi rattia on hyvä ratkaisu kokonaisuutena. Kaksi peräsintä raporttien perusteella vielä parempi. Kohta tulee foilit ja niistäkin on iloa tiedossa.

Muutosvastarinta on lujaa, erityisesti Suomessa. Kymmeneen vuoteen ei ole myyty uusia veneitä eli kehitys on pysähtynyt pahoin täällä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kuten kirjoitin haitat olivat potentiaalisa tai todellisia. Se, että 2-rattisuus yleistyy vauhdilla ei tarkoita, että se olisi parempi. En sano, ettei se olisi parempi, vaan, että se ei ole todiste siitä, vaan tuollaisiin asioihin vaikuttaa vahvasti myös muoti ja mielikuvat.

Uusimmissa veneissä perät alakavat olla niin leveitä, että laidalta ohjattava yksi ratti olisi jo kohtuuttoman suuri ja vaatisi syvän uran, joka tietysti osaltaan myös lisää kustannuksia tai hukkaa tilaa. Se ei siis välttämättä edes ole vaihtoehto tai ainakin johtaisi rattiin, johon ei yletä laidalta. Sellainen ei minulle ainakaan kelpaisi.

Lentokoneessa (ja veneessä) toinen moottori tietysti lisää turvallisuutta, jos yhdelläkin voi lentää. Veneissä turvallisuuslisä on aika marginaalinen, kun koneen ajosta totaalisesti hajoaminen on hyvin harvinaista, osa niistäkin johtuu molempia koskevasta ongelmasta ja hajoaminen ei usein johda suoraan vaaratilanteeseen. Lentokoneessa moottori on kriittisempi, mutta vikatiheys vielä alempi.

Kahden ratin ratkaisuja on monenlaisia, mutta ainakin halvimmissa veneissä yleisin taitaa olla molempien kautta kiertävä vaijeri, jolloin turvallisuus todennäköisesti huononee ennemmin kuin paranee. Tilanne on toinen, jos veneessä on kaksi itsenäistä toisiinsa kytkettyä ohjausjärjestelmää.

Mikä on se järkevä paikka yhdelle plotterille noissa? Usein noissa näkee molempien rattien eteen tuplatut mittarit ja plotterit. Eihän se yhden ratin tolpassa oleva plotterikaan kovin hyvä ole ellei asennus ole pyörivä, mutta aika ikävä olisi käydä alalaidan ratin edestä plotteria katsomassa. Tietysti riippuu paljon siitä kryssiikö Suomen saaristossa vai ylittääkö Atlantia. Ensimmäisessä plotteria katsotaan melkein jatkuvasti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Luontevin paikka plotterille olisi pedestaaleissa käännettynä/käännettävissä laitaa kohti. Näitä en ole kauheasti nähnyt, usein plotterille on kyllä paikat pedestaaleissa, mutta kiinteästi sunnattuna tasksepäin, jolloin sitä pitää käydä laidalta ajaessa erikseen katsomassa. Joissain on plottereille ollut paikat sitloodan roiskereunaan upotettuna tai avotilan kiinteässä pöydässä. Roiskereunaan upotettuna sattaa olla ok, jos ei vie istumapaikkaa. Pöydän päässä olevaa pitää käydä erikseen katsomassa.

Käytännössä leveäperäisessä veneessä tarvitsee 2 plotteria siinä missä 2 rattiakin yksinkertaisesti siitä syystä, että matka laidalta keskelle on liian pitkä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joakim1 kirjoitti:
Kuten kirjoitin haitat olivat potentiaalisa tai todellisia. Se, että 2-rattisuus yleistyy vauhdilla ei tarkoita, että se olisi parempi. En sano, ettei se olisi parempi, vaan, että se ei ole todiste siitä, vaan tuollaisiin asioihin vaikuttaa vahvasti myös muoti ja mielikuvat.

Uusimmissa veneissä perät alakavat olla niin leveitä, että laidalta ohjattava yksi ratti olisi jo kohtuuttoman suuri ja vaatisi syvän uran, joka tietysti osaltaan myös lisää kustannuksia tai hukkaa tilaa. Se ei siis välttämättä edes ole vaihtoehto tai ainakin johtaisi rattiin, johon ei yletä laidalta. Sellainen ei minulle ainakaan kelpaisi.

Lentokoneessa (ja veneessä) toinen moottori tietysti lisää turvallisuutta, jos yhdelläkin voi lentää. Veneissä turvallisuuslisä on aika marginaalinen, kun koneen ajosta totaalisesti hajoaminen on hyvin harvinaista, osa niistäkin johtuu molempia koskevasta ongelmasta ja hajoaminen ei usein johda suoraan vaaratilanteeseen. Lentokoneessa moottori on kriittisempi, mutta vikatiheys vielä alempi.

Kahden ratin ratkaisuja on monenlaisia, mutta ainakin halvimmissa veneissä yleisin taitaa olla molempien kautta kiertävä vaijeri, jolloin turvallisuus todennäköisesti huononee ennemmin kuin paranee. Tilanne on toinen, jos veneessä on kaksi itsenäistä toisiinsa kytkettyä ohjausjärjestelmää.

Mikä on se järkevä paikka yhdelle plotterille noissa? Usein noissa näkee molempien rattien eteen tuplatut mittarit ja plotterit. Eihän se yhden ratin tolpassa oleva plotterikaan kovin hyvä ole ellei asennus ole pyörivä, mutta aika ikävä olisi käydä alalaidan ratin edestä plotteria katsomassa. Tietysti riippuu paljon siitä kryssiikö Suomen saaristossa vai ylittääkö Atlantia. Ensimmäisessä plotteria katsotaan melkein jatkuvasti.
"Veneissä turvallisuuslisä on aika marginaalinen, kun koneen ajosta totaalisesti hajoaminen on hyvin harvinaista". Minulle sattunut kahdesti.
2016 olin muutaman vrk:n pläkässä Bahaman ja Bermudan välissä kun pyörremyrsky Arthur oli Floridassa, eikä ollut tietoa minne suuntaa.
2003 olin laivaväylällä pläkässä Kreikassa Pserimos ja Kos saarten välissä yön yli. Eli voi sattua, mutten silti halua varmuuden vuoksi toista moottoria, ellei parallelihybridiä joskus.
Jos plotterin ja kompassin tuplaamisen hinta arveluttaa niin tuplarattinen vene on aika pieni. Silloin voi asentaa laitteet istuinlaatikon pöydän pähän ja köyhän on nöyrryttävä taivuttamaan niskaa tai kääntämään päätään. Itse en ole koskaan ymmärtänyt ratin eteen rakennettuja korkeita instrumenttirakennelmia koska en juuri koskaan aja seisten.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Huuhhuujj kirjoitti:
Luontevin paikka plotterille olisi pedestaaleissa käännettynä/käännettävissä laitaa kohti. Näitä en ole kauheasti nähnyt, usein plotterille on kyllä paikat pedestaaleissa, mutta kiinteästi sunnattuna tasksepäin, jolloin sitä pitää käydä laidalta ajaessa erikseen katsomassa. Joissain on plottereille ollut paikat sitloodan roiskereunaan upotettuna tai avotilan kiinteässä pöydässä. Roiskereunaan upotettuna sattaa olla ok, jos ei vie istumapaikkaa. Pöydän päässä olevaa pitää käydä erikseen katsomassa.

Käytännössä leveäperäisessä veneessä tarvitsee 2 plotteria siinä missä 2 rattiakin yksinkertaisesti siitä syystä, että matka laidalta keskelle on liian pitkä.
Leväperäisessä toimivin paikka plotterille olisi silmälaseissa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
plotteri_päässä kirjoitti:
Leväperäisessä toimivin paikka plotterille olisi silmälaseissa.
No jos hifistelemään lähdetään, niin miksi kierrättää informaatio silmien ja näköhermojen kautta?
Eikö laitettais sitten saman tien sähköimpulsseilla suoraan aivoihin?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tulevaisuuttakotämä kirjoitti:
No jos hifistelemään lähdetään, niin miksi kierrättää informaatio silmien ja näköhermojen kautta?
Eikö laitettais sitten saman tien sähköimpulsseilla suoraan aivoihin?
Siinä välissä voisin kuvitella HUD toteutuksia, missä kaikkea tarvittavaa ja tarpeetonta informaatiota heijastettaisiin visiiriin, silmälasiin tai
useaan paikkaa veneessä muovilevyyn tai ikkunaruutuun.
Aivot ovat hankalat. Sähköärsykkeen havaitsemisen lisäksi tarvitaan havainnon tulkinta muualla aivoissa. Stöpselit nykytiedolla eivät osuisi oikeisiin paikkoihin. Videokameran kennostojen kaltaisia on kokeiltu silmän verkkokalvossa, eli käytetty luonnollista hermorataa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ohjelmoitu kippari.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sätkynukeksi kirjoitti:
Ohjelmoitu kippari.
Kun ohjelmoitu veneenostaja ohjelmoidaan kätevästi kipparoimaankin
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kohta voi lähettää tekoälyveneensä viettämään viikonloppua vesille itsekseen, jos vaikka työkiireet estää lähtemään itse mukaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Nykypursien arvioitu ikä

Kulunen kesän aikana on käytyn keskustelua veneiden rakenteista ja niiden kestävyydestä. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä raati tuumaa nykyisten sarjatuotantoveneiden laskennallisesta iästä. Ajattelen erityisesti nykyisin yhä suosituimpia 35-38 -jalkaisia.

On selvää, että ensimmäiset 15-20 -vuotta menee ilman suurempia murheita. Sen jälkeen alkaa ilmetä nopeasti uusittavaa: purjeet, patjat, sisäpinnat, kone, juokseva riki, navigointivarusteet ja pohjan kunnostus. Veneiden koot ovat jatkuvasti kasvaneet ja samaan aikaan omistajien mahdollisuudet - ehkä myös osaaminen - vaativimpiin töihin heikentyneet. On siis pakko turvautua ostopalveluihin. Kun rakenteet ovat monimutkaistuneet (sandwhich ja liimausliitokset), peruskorjaamiset ovat tulleet samalla työlläimmiksi ja asiantuntemusta vaativimmiksi.

Kaikki tämä voi merkitä, että vanhempien ja suurempien veneiden haluttavuus heikkenee nopeasti. Vaikka vähällä rahalla saisi paljon venettä, varat ja mahdolisuudet eivät riitä enää kunnostamiseen ja ylläpitoon. Vai onko pelkoni turha?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta