Septoplastia eli nenän väliseinän vinous, KOKEMUKSIA!!!!!

Hei, minulla on leikattu joitakin vuosia sitten ja tehtiin paikallispuudutuksessa, rustoittumisen vuoksi.
Yhden vuorokauden olin osastolla ja sairaslomaa en nyt muista paljonko sain , mutta turhaan jännität se ei koskenut laisinkaan.

Nenän kiero väliseinä poistetaan ja hakataan vasaralla eräänlaisessa muotissa suoraksi mössöksi.
Tämän jälkeen oikaistu väliseinä asetetaan takaisin, suljetaan iho ja molempiin sieraimiin ommellaan välisenän läpi ohuet (suorat) muovilevyt jotka poistetaan paranemisen edistyessä.

Ei kai noin pienen homman takia anestesiaa tarvitse.

Mulla on ollu varmaan koko ikäni ajan nenän väliseinän vinous ja lopulta sain itseäni niskasta kiinni ja varasin ajan TA:n lääkärille. Lähetteen sain minäkin korvalääkärille ja kävin hänen vastaanotolla viime viikolla. Selvät leikkausindikaatiot ovat ja marraskuussa on aika leikkaukseen jo saatu (miten sulla voi kestää niin pitkä aika leikkaukseen?). Puudutuksessahan ne sen tekevät, ei siihen mitään nukutusta tarvii. Mulle sanottiin, että sairaslomaa saa 10-14 vuorokautta riippuen vähän työstä. Suurin riski kai siinä on vuotovaara, mutta muutenhan aika pienestä toimenpiteestä on kysymys. Mulla ainakin se tehdään päiväkirurgisesti, eli aamulla sairaalaan ja illalla jo pois (edellyttäen että oot sitten aikuisen seurassa seuraavan yön just sen vuotovaaran takia). Kipua on kuulemma jonkun verran, mutta ei ilmeisesti mitään hirveen kovia särkyjä. Antavat tietenkin reseptit mukaan särkylääkkeistä.
Itselläni oireita väliseinän vinoudesta on ollut "vain" nenän meneminen tukkoon helpommin, esim. kun on vain vähäinen nuha niin jo on vaikea hengittää nenän kautta. Päänsärkyä tms. ei oo ollu.
Tsemppiä vaan sulle leikkaukseen. Älä turhaan jännitä sitä, mä oon ainakin "ihan innoissaan" menossa sinne, kun lopultakin pääsee vaivasta eroon ja saa vielä vähän sairaslomaakin... ;)

Helou Minttu! Mä olin juuri eilen septoplastiassa:) ;

Mulle kyseinen operaatio tehtiin heti aamulla. Ennen operaatiota ei saannu syödä eikä juoda; olikos se nyt, että neljään tuntiin ei syömistä ja kahteen tuntiin ei juomista.

Mulle tää operaatio tehtiin päiväkirurgisena eli ensin annettiin suoneen rauhottavaa tms. mikä ei nyt hirveästi aluksi tuntunut, niinkuin hoitaja sen totesi. Sen jälkeen pumpattiin jotain muuta joka tuntui kyllä päässä, että huh-heijaa:D Ja tietysti myös kipulääkettä.

Lekuri työnsi ensin sellaiset rautanaulan tapaiset nenään, mutta (huom!)naulan pää oli PUMPULIA, ei mitään terävää naulaa. En muista enää oliko niissä puuduttavaa ainetta vai mitä lie. Pikkusen se tuntui, mutta ei niin pahalta kun oli kuvitellu, so dont worry.

Sitten lekuri piikitti vielä nenäaukkoihin, joka pikkusen nipisti.

Sen jälkeen lekuri ensin jotain kraappas ja kraappas siellä nenän sisällä (siis mulla tää tehtiin puudutuksessa koska oli päiväkirurginen toimenpide), joka ei hirveän mukavalta kuulostannu mutta ei haitannu enempää koska ei tuntennu mitään.

Se kun lekuri hakkasi taltalla ja vasaralla ja koko pää heilui :D niin se tuntu vähän inhalta. Mutta se kesti niin vähän aikaa ja lekuri koko ajan puhui ja kertoi mitä teki, niin ihan hyvin sekin meni. Itseasiassa, niistä aineista pää sekasin, mua vaan alko naurattamaan kun se alko taltalla ja vasaralla hakkaamaan:D

Lopuksi mulle pistettiin ns.tampoonit nenäsieraimiin ja ohuet silikonilevyt ommeltiin nenän väliseinään.

Operaatio kesti n.vähän yli puoli tuntia. Sen jälkeen vietiin toipumishuoneeseen jossa piti olla vähintään 2 tuntia. Sai olla niin kauan kun tuntui siltä, että voi poistua.

Hoitsu antoi heti Panacod-poretabun, ett kun puudutus alkaa häipymään, ottaa sen. Sitten kun ruoka maistui, tuotiin leipää ja jugurtia jne.

Leikkauspäivänä sulla pitää olla hakija tai pitää lähteä taksilla, jonka kyllä kela korvaa. Kyseisen kela-lapun saa sairaalasta. Sitten kun sut kirjataan ulos saat mukaan kaikki tarvittavat reseptit, todistukset, ohjeet ym. Ekan yön yli sun seurana on oltava aikuinen eli yksin ei missään tapauksessa saa olla.

Mun on pakko sanoa, että ainakin mulle se viime yö, kun piti olla ne kirotut tampoonit nenässä, oli yhtä HELVETTIÄ:( Siellä klinikalla, kun olin toipumassa, olo oli vielä ok kun limaa ja verta ei niin hirveästi ollu nenässä, mutta iltapuolella alko olemaan tukalaa kun ei voinnu kunnolla hengittää, muuta kuin suun kautta. Sitten kun se lima alko oksettamaan tuli yökkäämistunteita. Viime yö oli koiranunta. ONNEKSI oli vaan se yks yö:)!

Mutta, hoitaja sanoi, että toi kun on tampoonit nenässä on yksilöllistä eli jotkut ei nuku ollenkaan, jotkut pari tuntia, jotkut on, että ei tässä mitään.

Ne tampoonit voi poistaa ite tai poistattaa seuraavana aamuna lekurilla. Mä ite poistin ne. Ensin piti vähän Humidosea suihkuttaa sieraimiin, että kuivunu veri liukeni, mut voi SITÄ AUTUUTTA:) kun veti nenä pois nenästä, huh!

Sen jälkeen on nenä tukkeessa (niinku mulla nyt)ja sieraimiin on suihkutettava säännöllisesti esim.Humidosea, ettei limakalvot kuivu ja tule ns.kiinnikkeitä ja veriklimpit ym. liukenee.

Nyt hengittäminen on vävhän helpompaa kuin eilen ne tampoonit nenässä; silloin meni korvatkin lukkoon. Nenässä vähän sama olo kun on kova flunssanuha, ainoastaan ettei voi niistää vaan niiskuttaa nieluun.

Mitään lämmintä/kuumaa ei saa juoda/syödä pariin päivään.

Silikonilevyt poistatetaan ens tiistaina ja saikku on tollaset kaks viikkoa.

Kaikki tarkat ohjeet saat kyllä sieltä aikanaan.

Kaikenkaikkiaan; ei se operaatio niin hirveä ollut kun pelkäsi etukäteen. Yks niistä hoitajista sanoi, että kaikki jotka on pelänny etukäteen on ollu lopuksi, että ei se niin kauheaa ollutkaan:)

Tsemppiä sulle jos menet operaatioon ja kysy jos jotain tuli mieleen:) Mulla kun tää on vielä niin tuoreessa muistissa:D

..leikkaus kesti 1h 40min ja oli kuulemma lääkärin mukaan odotettua vaikeampi. Aikaa tuosta kaikesta on 3v ja toisaalta kaduttaa. En saanut leikkauksesta vastaavaa hyötyö, eli nenä edelleen tukkoinen ja päänsärkyä aika ajoin. Tulipahan tehtyä. Harvalla muuten on suora nenänväliseinä, mutta tietysti jos oireilee voi leikkaus auttaa.

moi! mulle tehtiin just nenänväliseinän korjaus. ennen leikkaukseen menoa jännitti pikkasen, että meneeköhän kaikki nyt varmasti hyvin. vähän oli hoitajat pihejä teidon annossa että olisi ollut hieman lohduttavampaa jos he olisivat kertoneet miksi esim nyt nenää jomottaa!! että sai kyllä ite ensin kysyä tai valittää että auts! nenään sattuu tai tuntuu tosi aralta nenä. leikkauksen jälkeen mentiin sitten vuodeosastolle ja siellä oli kyllä tosi orpo olo! hoitajilla on muitakin potilaita ja kipukin on jo aika rankka kun ei enää ole niin tokkurassa ja alkaa tuntea että siellä nenässä nyt on jotain selvästi tehty. minulla kamalin osa oli kun otettiin ne isot ja pitkät vähän niinkun tamppoonimaiset pumpulitupot pois..tuntui ihan kun silmäkin oisi revitty ulos ne oli niin syvällä ja nenähän oli vielä tosi arkakin niin ei se helpottanut oloa ollenkaan..ja minulla nenästä vuosi verta melkein koko ajan!! että helpottaakseen kaikkien särkyä..sanon vaan sen että pyytäkää paljon kipulääkkeitä heti kun vaan siltä tuntuu!!!

Palasin juuri kotiin päiväkirurgiana tehdystä nenän väliseinän oikaisusta (septoplastia)

Koko toimitus oli yllättävän nopea, ja sairaalassa vietin yhteensä neljä tuntia, joista ensimmäiset puolitoista odettaessani käsittelyyn pääsyä. Kun toiminta viimein alkoi, edettiin seuraavan kaavan mukaan:
- Leikkaavan lääkärin tarkastus, jossa lääkäri vilkaisi nenää ja totesi, että se on leikkauskunnossa.
- Hoitajan antama kipulääkitys ja päällysvaatteiden jättäminen narikkaan.
- Heräämöön makoilemaan meno, jossa tunnelma alkoi tiivistyä, kun minut kytkettiin sydänseurantalaitteeseen, mitattiin verenpaine ja laitettiin tiputukseen. Tiputus oli ainoastaan keittosuolaa. Tiputusneulan pistäminen, vaikka ei rokottamista kummempi ollutkaan, oli koko leikkauspäivän kivuliain toimenpide. Eli kipua ei tässä leikkauksessa omien kokemusteni mukaan kannata pelätä. Myöhemmin tipan kautta annettiin myös pahoinvointilääkitys ja rauhoittavia suoraan suoneen. Rauhoittavat, eivät ainakaan minulla tuntuneet mitenkään erikoisilta, eli ajatus juoksi mielestäni jokseenkin normaalisti, eikä seurauksena ollut mitään hervotonta hihittelyä tms.
- Sitten seurasi operaation mielestäni epämiellyttävin toimenpide, eli puudutus. Ei, sekään ei sattunut, mutta suihke, jota nenään suihkautetiin tuntui inhottavalta ja sai kyyneleet silmiin. Sen perään nenään laitettiin vielä puudutusaineella kostutetut pumpulitupot, joka oli myös epämiellyttävää. Lähinnä epämiellyttävyyden tunne johtui siitä, että myös nielu puutui, jolloin nieleminen ei enää onnistunut, ja hetken kuvittelin hukkuvani omaan limaani.
- Pumpulipuikot puudutusaineineen jätettiin nenään ehkä vartiksi, ja siinä sivussa minut kärrättiin heräämön sängyssä leikkaussaliin, jossa siirryin leikkauspöydälle. Henkilökunta puuhaili tovin erilaisia valmisteluja, joihin kuului mm. vartaloni ja myös silmieni peittäminen leikkauslakanalla.
- Sitten oli vuorossa vielä yksi puudutus, joka annettiin pistoksina nenään. Pumpulitupot olivat kuitenkin tehneet jo tehtävänsä, eikä tämäkään juuri sattunut (pieni nipistys).
- Leikkaaminen alkoi saman tien ja eteni nopeasti. Kaiken kaikkiaan vietin leikkaussalissa noin puoli tuntia. Leikatessa lääkäri kyseli jatkuvasti sattuuko, jotta olisi tarvittaessa voinnut lisätä puudutusta. Mitään ongelmia ei kuitenkaan ollut, ja tunnetta voisi lähinnä verrata sellaiseen, kuin joku tökkisi kevyesti sormella paksun vaatekerroksen läpi. Eli leikkaamisen jollakin tasolla tiedostaa, mutta muuten siinä leikkauspöydällä oli suhteellisen leppoisaa makoilla. Sen sijaan leikkaaminen kuuluu. Äänimaailma ei ole mukavimmasta päästä, sillä välillä kuulostaa kuin nenän sisustaa viitattaisi ja välillä siltä, kuin nenän luuta pienittäsi murunen kerrallaan. Äänimaailma kruuna väkivaltaiselta kuulostava paukutus, kun nenän väliseinän rusto lopulta irrotetaan taltalla ja vasaralla, jonka jälkeen poistettu rusto laitetaan kahden metallilevyt väliin ja vararoidaan suoraksi. Todellisuudessa lienee niin, että rusto irtoaa suhteellisen helpolla, mutta kun kaikkki tehdään niin lähellä korvia, niin ääni kantautuu kalloa pitkin aika voimakkaana ja on siksi henkisesti rassaavaa. Sitten rusto laitettiin takaisin paikoilleen ja leikkaushaava tikattiin.
- Minulle tehtiin samalla toiseen sieraimeen ns. nenäkuorikoiden RFTA-hoito eli kyseessä on jonkinlainen kuumakäsittely. Se tehtiin toiseen sieraimeen kuin leikkaus, joten myös se puoli nenästä puudutettiin. Itse käsittely kesti kolme 7-15 sekunnin pätkää ja tehtii jonkinlaisella sukkapuikon näköisellä laitteella ja kuumentaa kudoksia niin, että ne parantuesaan supistuvat. Toimenpiteenä tosi miellyttävä, mutta lääkäri varoitti, että tästä voi olla suorauksena jomotusta parin-kolmen päivän ajan. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen palovamma.
- Tämän jälkeen minut kärrättiin takaisin heräämöön, jossa makoilin tunnin verran, hoitajan käydessä välillä kysymässä, voinko pahoin. Itselläni ei tällaista ongelmaa ollut, mutta viereisessä sängyssä makoileva pikkupoika oksensi. Pahoinvointi liittyy ilmeisesti puudutusaineisiin, ja sen välttämiseksi ohjeistettiin olemaan muutama tunti syömättä ja juomatta ennen leikkausta.
- Lopuksi sain vielä ohjeet kotihoitoa varten ja kipulääkityksen, sekä hieman syötävää.

Kotiin palattuani nenässä ei ole tuntunut lainkaan kipua. Päänsärkyä on, mutta se johtuu selvästi kahvin puutteesta, jota en tajunnut aamulla riittävän ajoissa juoda, nyt kahvi odottaa jääkaapissa jäähtymistä, sillä mitään lämmintä ei parii päivään saa syödä tai juoda. Kipulääkkeet saavat siis ainakin vielä odottaa. Sen sijaan nenästä on valunut jonkin verran verta. Yllättäen verta valuu RFTA-hoidetulta eikä leikatulta puolelta. Muuten tuo verenvuoto ei suuremmin häiritse, mutta nenän tamppoonit tulevat kastuesaan täysin tiiviiksi, eli ilma ei kulje kuin suusta ja myös korvat menevät tukkoon.

Tamppoonien poistaminen voidaan käsittääkseni tehdä myös sairaalassa, mutta itse sain ohjeet poistaa ne itse noin vuorokauden kuluttua (niissä on tosiaa naru, joista ne vedetään pois). Tähän tarkoitukseen san mukaan myös keittosuolaliuosta, joilla tamppoonit ensi kastellaan, jotta niihin jähmettyvä veri ei toimisi liiman lailla poistettaessa.

Toivottavasti tästä kertomuksesta on iloa leikkaukseen meneville! Yritän vielä jatkaa kertomusta saman keskustelun jatkona, kun minulla on muutaman päivän kokemus toipumisesta.

Olin keskiviikkona 3.10 leikkauksessa ja nukutuksessa tehtiin. Operaatio ei kuulemma ollut helppo sillä väliseinä oli niin mutkalla että lääkärillä oli ollut pitkä työ suoristaessaan väliseinää taltalla. Heräsin, tuntui pirteältä, vaikka oli tamppoonit nenässä niin sain toisella sieraimella jotenkin ilmaa ja tuntui todella hyvältä. Minut vietiin osastolle ja nukuin. Heräsin niin molemmat sieraimet ihan tukossa ja täynnä limaa joten en saanut henkeä.
Syöminen ja juominen oli yhtä tuskaa, ja yöllä en saanut nukuttua yhtään. Seuraavana päivänä odotin huoneessa että lääkäri tulee hakemaan ja ottaa tamppoonit pois, kun otettiin pois niin tuli verta aikalailla, mutta se tyrehtyi suht nopeasti. Sitten pääsinkin kotiin. Kotona oli suht hyvä olla ja niin, alkoi olla lämpöä, tosiaan kotona pystyin juomaan ja syömään joten lämpö laski nopeaan. Yö meni mukavasti. Katselin illalla telkkua ja menin nukkumaan klo 00 aikaan ja heräsin 8 aamusti ja otin lääkkeet. Nukuin vielä pari tuntia. Herättyäni oloni vaan paheni ja paheni kauhea tukkoisuus joka ei hellittänyt. Sitten päätin nousta ylös sängystä ja olen vähän väliä laittanut A vitamiinitippoja ja Humidosea. Nyt vasen sierain on auki ja saan sillä ILMAA! Levyt nenässä sattuvat vähän väliä. Jos olisin saanut tietää leikkauksen nimen ja jälkihoidot jne niin en olisi mennyt kyseiseen leikkaukseen, sillä kuulemma toipuminen kestää 2-3kk ja olen laulaja joten on aika vittumaista tavallaan. Jos sinulla joka suunnittelet meneväsi leikkaukseen on mahdollisuus elää vaivasi kanssa ja olet tottunut siihen, niin en omasta kokemuksestani suosittele leikkausta. Minulla ei olisi varaa tähän pitkään toipumiseen mutta pakko sen kanssa on nyt vaan elää!

Nimimerkillä: Yritän toipua!

Niin... toissapäivänä tehtiin tuo septoplastia. Se tehtiin nukutuksessa, kun lääkärin mukaan väliseinä oli niin mutkalla, että oli vaikea sanoa mitä kaikea leikkauksessa oikein tarvii tehdä. Onneksi niin, koska lääkäri totesi itse seuraavana päivänä, että onneksi ei tehty puudutuksessa, koska kyseessä oli suunniteltua isompi operatio.... huh, huh. No anyway seuraavana päivänä ei oikeastaan enään kipua tuntunut ja ainoa kivulias operaatio oli tamppoonien poisto. Mulle jätettiin niiden väliseinämuovien lisäksi semmoinen muovipulikka toiseen sieraimeen, jotta pysyy se tukkoinen puoli ryhdissä.

Nyt on jo olo kuin ei leikkausta olisi tehtykkään ja olen huuhdellut sieraimia aktiivisesti suolaliuoksella (sarvikuonon avulla). Tietty olen tuota buranaa säännöllisesti syönyt, kun käskettiin kuurina syödä. 2 viikkoo sairaslomaa ja muotit poistetaan viikon päästä, joten luulen, että silloin viimeistään alkaa lähes normaali elämä.

Homma ei luultavasti ole loppujen lopuksi sen pahempi kuin viisaudenhampaiden pois leikkaminen :)

Joo mullakin oli meni seulalokerot tukkoon ja alkoi päästä heittää. Erikoislääkäri totesi että nenän välilevy oli ylhäältä aika vino, siis leikkauskutsu tuli. Turhaan sitä leikkausta ja puudutusta jännitin. Tuli pari puudutustyynyä kumpaakin sieraimeen(ei tuntunut yhtään). Tämän jälkeen vartin verran ja leikkaussaliin jossa tuli vielä puudustuspiikki lisäksi jo puutuneeseen nenään. Nenä tukossa 2viikkoo mut sitten ihan ok. No worry!!!!

eikä tauti!
Siis: Septoplastia tarkoittaa nenän väliseinän oikaisua.

Helppo leikkaus, ihmettelin, miksen ennen ollut hakeutunut. Aina oli se nenänpuolisko tukossa, jonnepäin seinämä on kallellaan.

Yön olin vuodepaikalla, sairaslomasta en tiedä, olin just jäänyt eläkkeelle.

Mooi elikkä oon 16v ja mul on kans vinos toi levy. kerkesin käyttää nuuskaa 3vuotta ja tää levyn vinoutumis prosessi tapahtu 2viikossa :o,eli tosi nopeesti ja tukos toine sierain joka on tosi vittumaisen tuntune mut nyt ainaki tajuun et mua kyl varotettii kokoaja enkä uskonu ja nyt tässä yhellä reiällä hengittelen :D ei naurata mut tää ainaki sai mut lopettamaa mustankullan.

KIITOS.

Minulle tehtiin väliseinän korjaus toissapäivänä. Kaikkein pahinta leikkauksessa oli puuduttaminen piikeillä joka pisti kyllä ulisemaan, mutta sen jälkeen leikkaus meni kuunnellessa ääniä, mitään kipua ei enää tuntunut.

Leikkauksen jälkeen sain syötyä heti välipalan ja nenä tuntui todella hyvältä, ilma kulki ja ajattelin, että olipas mukavaa ja helppoa. Hetken päästä kuitenkin nenä alkoi vuotaa kun puudutusaineen vaikutus lakkasi ja sitä ei saatu lakkaamaan ja lähtö sairaalasta viivästyi ja turhautuminen rupesi iskemään kun puolitoista tuntia yritettiin saada vuotoa lakkaamaan. Sitten hoitaja soitti lääkärille ja lääkäri määräsi verisuonia supistavaa ainetta adrenaliinia laitettavaksi pumpuleilla nenään. Tämä tuntui todella epämiellyttävältä, mutta vuoto saatiin loppumaan jonkin ajan päästä ja pääsin avopuolison kanssa lähtemään kotiin.

Parin tunnin ajon jälkeen kotona iski todella huono olo ja kivut oli kovat. Otin kaksi panacodia ja 30-45min päästä olo helpotti. Tässä vaiheessa nenä oli täynnä hyytynyttä verta ja olo aika epämiellyttävä ja yö olikin vaikea.

Seuraavana päivänä kivut olivat huomattavasti pienemmät ja selvisin lähinnä buranalla. Nenä oli todella tukossa ja nieleminen oli vaikeaa, mutta nyt kaksi päivää leikkauksesta olo on alkanut paranemaan huomattavasti. Olen yrittänyt aukoa ilmareikiä humidose suihkeella ja keitettyyn veteen kastellulla pumpulipuikoilla ja vasen sierain joka on aina ollut tilavampi kuin toinen on auennut sen verran, että pieni pihinä kuuluu ja saa nieltyä helpommin. Kovin kovasti en ole uskaltanut ronkkia nenää auki ettei tulee kovaa vuotoa, mutta pikkuhiljaa parempaan päin.

Toivon vain, että leikkaus onnistui ja pääsen nauttimaan normaalista hengityksestä. Kyllä muutaman päivän kärsimys on sen arvoista.

Itsellä todettiin vino väliseinä, ja sain lähetteen sairaalaan (leikkauksesta ei ole vielä päätetty). Minulle ei ole sattunut mitään onnettomuutta, joka olisi sen voinut aiheuttaa, paitsi, että pienenä juoksin joskus oven ikkunaa päin, niin että se hajosi. Mutta jokatapauksessa varsinaiset oireet alkoivat jonkun parisen vuotta lapsen syntymän jälkeen, jolloin ensin sain poskiontelotulehduksen, mutta sen parannuttuakin nenän tukkoisuus ja paineen tunne jatkuivat. Koskaan ennen lapsen syntymää minulla ei ole ollut poskiontelotulehdusta,, eikä ole ollut ongelmia nenän tukkoisuuden kanssa, ja epäilenkin, että väliseinä on synnytyksen yhteydessä luiskahtanut paikoiltaan.

Esim. tällä sivulla sanotaan sen olevan mahdollista:

"Synnytyksessä voi ulkoisesta puristuksesta johtuen nenän väliseinän rustoinen etuosa luiskahtaa sivuun aiheuttaen toisen puolen ahtauden."

http://www.kimmosaloranta.com/artikkelit/tukkoisuudenhoito.html

Tuli mieleen tuo, että jos se olisi synnytyksen yhteydessä mennyt vinoon ja nyt korjattaisiin, niin jos saisin toisen lapsen, olisiko riski uudesta väliseinän vinoutumisesta yhtä suuri vai vähentääkö leikkaus tällaista riskiä?

Eilen tehtiin septoplastia päiväkirurgisena toimenpiteenä. Mulle oli ihan selvää että nukutetaan, en kestä mitään piikkejä ym. toimenpiteitä kasvojen alueella vaikka kuin olis puutunut, kammo jäi viisureiden aika hankalasta poistamisesta. Arka kun arka. Ja oon ihan tyytyväinen että nukutettiin.

Menin siis aamulla osastolle, missä vaihdoin sairaalavaatteisiin ja juttelin leikkaavan lääkärin, anelääkärin ja hoitajan kanssa, ja sain esilääkityksenä allergialääkkeen. Kun mun vuoro tuli, hoitaja vei mut leikkaussaliin (ihan kävellen mentiin) ja sain vielä limakalvoja supistavaa nenäsuihketta, sitten kävin pitkälleni leikkauspöydälle. Muutamia valmisteluja siinä tekivät, lähinnä laittoivat erilaisia antureita ja kytkivät monitoriin. Tipan laitto oli koko operaation ikävin juttu, oon vähän arka neuloille. Tipan kautta meni fysiologista nestettä, sitten kipulääkettä, ja lopulta nukutusaine (se kirveli pahasti). Hoitaja sanoi vaan "kauniita unia", huomasin että jalat veltostui ja se olikin siinä. Heräämöstä seuraavat muistikuvat.

Palelin ihan hirveesti ja nukuin aika pitkään, sain lisää kipulääkettä ja lämpöpeiton, ja muutaman tunnin päästä söin. Sitten otin vielä unet, ja kun joskus iltapäivällä olin käynyt vessassa, alettiin puuhata kotiinlähtöä sitä mukaa kun olo koheni. Hoitajat ja leikkaava lääkäri kävi aina välillä moikkaamassa ja kertoivat miten toimenpide meni, selittivät kotihoito-ohjeet, sain reseptit, todistukset ym. Verta tuli jonkun verran, sitä tyrehdyteltiin ihan kylmäpakkauksella. Itse pääsin lähteen kotiin vasta illansuussa, mutta sehän on ihan yksilöllistä ja riippuu nukutetaanko vai puudutetaanko. Mitään kiirettä ei ollut ja hyvin huolehdittiin. Aikuisen ihmisen pitää tulla hakeen osastolta asti ja olla seurana seuraavaan aamun, ja oli ihan hyvä että olikin, olo oli sen verran hutera vielä illalla :)

Mulla toi toimenpide oli tavallista vaativampi huomattavan vinouden ja arpeutuneen limakalvon takia, mutta meni kuitenkin hyvin. Noita paljon puhuttuja tampooneja ei laitettu, ja ilma on kulkenut koko ajan mukavan tasaisesti molemmista sieraimista. Sain sen leikkaussalissa laitetun nenäsuihkeen mukaani kotiin, ja se on ihan ihmeainetta. Kotiin päästyä aivastelin vaik kuin paljon ja oli pakko niistää varovasti kun olin aivan tukossa vaikka tiesin ettei sais, sit laitoin tota suihketta ja hetkessä oli nenä auki. Humidosesta on ollu apua, ei kuivu niin pahasti sieraimet. Kipuja ei ole, kun otan kipulääkkeet säännöllisesti. Verta tihuttaa vähän, nenä on turvonnut ja silikonilevyt tuntuu ikäviltä, mutta kaikki toi on normaalia operaation jälkeen et en valita. Kannatti.

Minulla on on ollut tapaturma koskien nessua abouth 30v sitten joka yritettiin
korjata jo silloin, korjauksen jlk lekuri sanoi että täytyy tehdä uusiksi,
sanoin että ei käy laatuunsa, unohdetaan koko juttu.
silloin murtunut nenä johon kivat piikit ulkopuolelta 2 ja sisäpuolelta 2 yht. 4 kpl ai että teki nannaa, 3 vrk ns, tamponit nenässä ja sitten kun ne poistettiin niin tuntui kuin sieraimetkin höystettynä sierainsalaatilla olisi tullut ulos nessusta.
joka tapauksessa vuosien kuluessa on tullut se eteen että ainakun vähänkin on nuha niin toinen sierain heti tukossa. hain lähetteen yksityiseltä erikoislääkäriltä hyksiin
odotusta noin 6kk kontrolli ja sen jlk odotusta noin toimenpiteeseen n.3kk
toimenpide hyvin helppo kaikkineen verrattuna edelliseen, ainoastaan ihmettelin verenvuotoa heti korjauksen jlk. ja soittelinkin jo sairaalaan että mitä ihmettä kun koko ajan tiputtaa ihan kirkasta verta sanoivat että jäätä niskaan ja jäätelöä suuhun tms. okei ei se mitään se rauhoittui mutta se eka yö oli yhtä sanonko mitä..kärsä tukossa verta valuu jne. ajattelin että kannattikohan koko juttu jos ei tää rupea
loppumaan, huomasin silloin ja myöskin jatkossa että tukaliin oloihin, kasvokipuihin, välillä tuntui ylähampaissakin, auttoi panacod ja burana 800, ei ne kumminkaan poistanut tukkoisutta nenässä eikä myöskään jatkossa. okei veren vuoto loppui kumminkin silloin ensimmäisenä vrk.
seuraavan pvänä poistettiin ns. tamponit olo pikkuisen helpottui ei kumminkaan kummemmin kova tukkoisuus jatkui hajuaistista tai makuaistista ei oikein tietoakaan, nukkua yritin vähän pää korotettuna selällään, päivä päivältä kumminkin parempaan päin kunnes 1 vko leikkaukseta poistettiin ne silikonituki-
levyt niin toimenpide oli ihan kivuton ja ok, ainoa pointti oli toimenpidehuoneessa
etttä heti silikonilevyjen poistojen jlk. haisi kova ns. tms. jalkahiki mun nenään
ajattelin että vois tuo lekurikin vaihtaa sukat joskus..ilmavirrat alkoi heti silikonilevyjen poistojen jlk. virtaa niin että hohhoijaa..ihan kuin pakkasilma olisi sierainten kautta kulkenut.. tosi paljon helpotti oloa silikonilevyjen poisto.

ihan hyvä kokemus kaiken kaikkiaan ensimmäinen vrk. on se haaste
troppia kannatta ottaa kunhan ei tavaksi ota.

ps. humodosea nenään voi laittaa ja kannattaa laittaa koko parenemisen ajan ja jäkeenpäinkin tarvittaessa

terveisin klyyvari kunnossa vihdoinkin

Itselläni on vino väliseinä nenässä. Tästa aiheutuu toisen sieraimen tukkoisuus. Öisinkin tulee hengitettyä suun kautta, jonka takia aamusin todella kuiva suu ja kurkku. Ikää 15 vuotta. Kunhan kasvu lakkaa, tulee lähtö leikkaukseen.

Täällä olleiden kommenttien perusteella leikkaus ei ole ainakaan nielurisaleikkausta pahempi, joka minulle tehtiin alkukesästä.

Toivottavasti leikkauksen myötä pystyisi taas hengittämään molemmilla sieraimilla.

No ite olin tossa pari päivää sitten leikkauksessa. Mun mielestä itse leikkaus ei ollut lainkaan paha. Mulle ainakin annettiin jotain rauhottavaa/rentouttavaa lääkettä kanyylilla, enkä tuntenut kipua eikä se talttaaminen ym. niin pahalta kuulosta.

Leikkauksen aikana tunsin, että toinen sierain aukes ja ilma alkoi kulkea, mutta se alunperin tukkoisempi sierain ei. Lääkäri selitti siinä harjoittelijaopiskelijalle (jonka läsnäoloon ei muuten minulta kysytty lupaa), että ei sillä oo väliä, onko nenän yläosa vino ja jätti ilmeisesti vinon väliseinän yläosan korjaamatta! Siitä teki mieli jo leikkauksen aikana sanoa jotain, mutta kun puudutusaineet olivat tehneet ylähuulen lähes liikkumattomaksi, en voinut.

Nyt nenä, etenkin ennestään jo tukkoisempi puoli on aivan tukossa. Sitten kun sitä ei ohjeiden mukaan saa niistää lainkaan sairasloman aikana, niin en saa mitenkään tyhjennettyä sitä verestä ja räästä. Inhottavaa. Inhottavinta on kuitenkin se, että lääkärin laiskuuden ja virheiden takia joudun todennäköisesti hakeutumaan uudestaan leikkaukseen.

Silikonilevyjen poistoa minulle ei ole vielä tehty.

Mulla on toinen sierain isompi, tai sitten toinen on liian pieni, mutta kumminkin mulla on erittäin vaikea saada ilmaa oikealla sieraimella ja se on pienempi sierain, ja nenä on vähän vinossa, onko teillä kellään mitää tietoa, että kuinka paljon tämä niin sanottu sieraintein muotoilu maksaa? Synnynäinen vika tämä varmaa on, koska ei ole nenä ikinä murtunut, ja saako alle 18 vuotias mennä nenän korjaus leikkaukseen? Kiitos kaikille vastanneille...

Ei nenän tarvitse murtua, että väliseinä menisi vinoon. Itsellä on mennyt ihan pienenä lapsena oveen törmäämisestä (jonka jälkeen naama oli mustana, nenästä tuli verta ym. mutta ei murtumaa). Pelkkä osuma johonkin, kun on lapsi, riittää. Ja mulla oli siis pahasti vinossa, myös luinen osa, pelkästään tuon törmäämisen takia.

Julkisella puolella ei peritä muuta kuin polimaksu, täällä jotain vajaa satasen luokkaa. Yksityisellä puhutaan tuhansista euroista.

Koskee niin kovasti että ihan hirvittää. Kannattaa olla varovainen mihin ryhtyy. Yhdelle kaverille piti tehä koko nenä uusiks kun sen vanha meni liian muusiksi operaatiossa. Nyt se näyttää tosi oudolta, piti ottaa passikuvat ja muut kans uusiks.

Jees, tuossa viime viikolla kävin toimenpiteessä ja pahinta koko hommass ittelläni on ollu leikkauksen jälkiset päivät, nenä kipeä ja tukkeessa. Leikkaus tehtiin nukutuksessa koska oli kuulemma normaalia isompi operaatio. Ihmettelen ku muut on saannu nenäsumutteita, mutta minä sain vaan buranaa ja antibioottikuurin :o? Ja tänää kiinnitin noihin levyihin huomiota niin peilin kautta en näe oikeissa sieraimessa levyä mutta väsemmassa sen näkee, onko mahollista että se on lähteny irti vai onko se tosiaan nii syvällä ettei sitä näe? Tiistaina ois levyjen/levyn poisto.

Voiko ihan terveyskeskuksista varata ajan nenän vinon väliseinän korjaukseen? Paljonkohan toimenpide suunnilleen tulee maksamaan?

Itselläni ei juurikaan ole ollut muita vaivoja kuin se, että nenä tuntuu AINA tukkoiselta ja niiskutan PALJON. Itse en kiinnitää juurikaan huomiota niiskuttamiseen, mutta muut sen aina huomaa ja kyselee että onko sulla flunssa.

Siru (ja muutkin), vastaan näin vuoden myöhässä sinulle. Ei se synnytys äidin nenää vinouta, vaan syntyvän lapsen nenän väliseinä saattaa luiskahtaa pois paikoiltaan ahtaassa synnytyskanavassa. Näitä ei huomata, tarkistella tai korjata juuri syntyneelle lapselle. Monella se nenän vinous on saattanyt tulla juurikin syntymän yhteydessä kun taas nenä on ollut kohdussa ollessa priimakuntoinen.

Tehtiin septoplastia 23.10. Paikallispuudutuksessa tehty leikkaus itsessään ei ollut minusta paha. Höpöttelin diapamihuuruissani hoitajan kanssa niitä näitä, kunnes jossain vaiheessa nukahdin. Lääkärin kannalta pahin juttu taisi olla se, kun yhtäkkiä heräsin voimakkaasti hätkähtäen kesken ompelun...

Kaksi vuorokautta oli aika karmiva olo. Ensin kipu, jonka lääkitys kyllä kohta lievensi aika hyvin. Ja sitten ensimmäinen yö ja seuraava päivä kotona, kun tamponit tuntuivat estävän hengittämisen kokonaan ja vesikulausten nieleminen oli suunnatonta tuskaa.

Tamponien poisto oli iloinen asia. (Kunhan ensin toivuin niiden järkyttävästä koosta. Millä h-vetillä se 8 cm pötkö on nokkaani tungettu?!). Sen jälkeen ensimmäisenä yönä nenä vuoti tauotta. Nyt, kolmantena päivänä operaatiosta, odottelen ensi viikolla tapahtuvaa levyjen poistoa ja otan rennosti. 10 päivää saikkua jäljellä ja elämä on melkein normaalia.

jaa-a. näitten kirjoutiksien aniosta taidan miettiä leikkausta uudestaan

Itselleni tehtiin pari vuotta sitten kyseinen operaatio. Ilma kulkee nyt hyvin, mutta nenä kärki muuttui huonon näköiseksi, uurteesta nenän päässä tuli syvempi ja pitempi. Vähän meinaa välillä ketuttaa, mutta minkäs voit.

Minulla ensimmäinen leikkaus epäonnistui jotenkin, ja jouttiin uudestaan operoimaan. Ja se toinenkaan leikkaus ei onnistunut oikein hyvin, oli ollut kuulema isompi homma. Onneksi minut nukutettiin. Onhan niissä riskinsä, mutta jos on hyvä lääkäri ja selvät sävelet mitä tehdään, niin ei muuta kuin leikkaukseen vaan. Ensimmäinen operaatio tehtiin jo monia vuosia sitten puudutuksella, ja tämä toinen nukutuksessa.

Enää en mene kuin äärimmäisessä pakossa.
Kannattaa kysyä lekurilta millainen operaatio on kyseessä kelläkin, ja kartoittaa riskit.

Mutta ei kannata turhaan pelätä, kyllä ne yleensä on ihan sippeleitä juttuja. Minulla vain sattui olemaan vähän huonoa tuuria.
Ensimmäisen leikkauksen muuten teki jokin ulkomaalainen tummaihoinen mies. Hän oli jotenkin epäystävällinen, ja hänellä sitten homma meni pieleen, ja jouduin uudestaan leikattavaksi. Vaikka se eka operaatio ei olisi pitänyt olla kummoinenkaan homma.

Mutta onneksi nyt on nokka ok kunnossa ja ilma kulkee!!!!! YEAH!!!!

Kävin viikko sitten septoplastiassa ja nenä on nyt jo ihan huikeen hyvässä kunnossa. Ehdottomasti onnistunut ja tyytyväinen Meilahden Päiväkirkrgiseen osastoon, osaavat homman! Vitsi kun ois tajunnu mennä aikasemmin tähän hoitoon. Ja pahin koko hommassa oli ehkä se cocaine-adrenaline puudutus, joka sekin oli ihan piece of cake, tuli hjyvä fiilis :)

Mulla, joskus pienempänä murtu nenä ja siitä nenä luusta asti mulla se nenä on sitten vino, että mihin lääkärille kannattas mennä? Koska en halua vaivata tuolla loppu elämääni.

Minä olin viime keskiviikkona septoplastia leikkauksessa ja se tehtiin paikallis puudutuksessa. Puudutus vaihe vähän nipisti mutta muuten oli ihan letkee olo ku nukahdinkin leikkauksen aikana. Leikkaus kesti noin tunnin ja sen jälkeen sain syötäväksi yogurttia ja mehujäätä ja sitten pääsin kotiin. Kotona vähän nenästä vuosi verta ja nenä oli tukossa mutta ei kyllä yhtään haitannut kun olin tottunut tukkoiseen ja verta vuotavaan nenään. Ensimmäinen yö leikkauksen jälkeen ei ollut mikään kovin mukava mutta kyllä siitä ihan hyvin selvittiin. Torstaina otin itse tamppoonit pois nenästä ja sen jälkeen oon hengitellyt melko normaalisti. Toinen on vähän tukkoisempi sierain kun siihen tehtii kuorikoiden lämpö käsittely mutta ei sen kummoisemmin tukossa kun ennen leikkausta. Toinen sierain mikä ennen oli koko ajan tukossa on nyt täydellisesti auki.!! Eipä ole tarvinnut särky lääkkeitäkään syödä kuin kahtena ekana päivänä, nyt nenä on melko normaalissa kunnossa, ehkä vähän kosketus arka mutta ihan hyvin pelittää. Onneksi kävin leikkauksessa, ei ollut omalla kohdalla mikään kummoinen toimenpide.

Moikka! Itse olin kyseisessä operaatiossa eilen, tehtiin paikallispuudutuksessa jne. Kyselen, että kuinka nopeasti teillä rupesi nenä toimimaan? Eli pysyitte hengittämään nenän kautta? Mulla on nyt ekana saikkipvänä nenä, kuin muurattu umpeen.

Kävin eilen päiväkirurgisessa nenän väliseinämän leikkauksessa. Noin 25 vuotta sitten murtunutta nenää operoitiin nyt vasta. Oik sierain oli aina tukossa ja Nasolinia kuluin. Sairastin poskiontelotulehduksen ensimmäistä kertaa elämässä viime talvena. Kaksi kertaa punkteerattiin ja kolme antibiootti-kuuria syötiin. Silloin ruvettiin tarkemmin tutkimaan ja suositeltiin leikkausta.
Itse leikkaus meni hyvin puudutuksessa. Nenään laitettiin 8 cm pitkät lastat molempiin sieraimiin sekä jotku erikois-tampoonit (sulavaa materiaalia ja lähtevät pois jossain välissä). Kotiin pääsin kolme tuntia operaation jälkeen. Ensimmäinen yö on takana ja tukkoisissa merkeissä mentiin. Ykähuuleen nenän alle laitettiin joitakin tukitikkejä lisäksi ja nyt on nenä ja ylähuuli turvoksissa. Tamppoonit lähti illalla parin rajun aivastuksen jälkeen. Tuon jälkeen nenästä kulki edes jonkin verran ilmaa. Tänään nenä on ollut jonkin verran paremmin auki. Ensi viikon perjantaina otetaan lastat nenästä pois.

itselläni on syyskuussa leikkaus hyksissa, vaikuttaako voiko ne tehdä/laittaa nenän myös suoraksi ulkoisesti nenä jotenkin vinossa/murtunut tuolta ylhäältä silmien välistä. Ainakin luulisi jos tuonne asti pääsee niin ei se ole enään iso homma suoristaa nenä kokonaan.

Laitetaans omakin tarina tänne.

Eli toissa päivänä tehtiin septoplastia ja samalla kuorikoiden käristys, oliko nimeltään RFA-hoito. Homma tehtiih paikallispuudutuksessa enkä ainakaan omalla kohdalla näe mitään syytä miksi olisi pitänyt nukuttaa.

Ikävin toimenpide oli puudutus, joka tuntui varsin ikävältä, mutta kesti vain hetken. Sen jälkeen ei milään tuntunutkaan miltään. Muut mömmöt tekivät sen, että ihan huvittuneena kuuntelin kun rustoa laitettiin palasiksi.

Eka yö olí aikamoinen, mutta sain kuitenkin nukuttua tamppoonit nenässä muutaman tunnin. Nenä vuoti koko ajan kun tamppoonit tulivat täyteen.

Eilen tamppoonit otettiin pois, mikä ei ollut kovin miellyttävä kokemus. Samalla lähti silikoniseinät. Ilmeisesti kuorikoiden käsittelystä johtuen nenä meni heti takaisin tukkoon, vaikka tilaa tulikin lisää. Viime yö oli tosin jo helpompi ja toivottavasti tästä menee oarempaan suuntaan joka yö.

Kipuja ei ole ollut juuri ollenkaan, ainakaan mitään mitä burana ei hoitaisi.

Operaatio oli suunniteltua suurempi, koska nenässä oli paljon rustoa mikä poistettiin samalla. Saikkua tulikin pari extraviikkoa normaaliin nähden.

Ite näen vieläkin painajaisia vaikka operaatiosta on kohta 20v OYKS.ssa rappasivat ja talttasivat 3h eivätkä saanee aikaiseksi muuta kuin tuskaa, nokka edelleen tukossa ja saa olla, koskaan en suostu enään moiseen operaatioon.

Haluaisin tietää kuinka kauan tästä väliseinän leikkauksesta kestää toipuminen? Minulle tehtiin noin yli pari kuukautta sitten, ja nenänpää on aina vaan kosketus arka , ja hieman pallomainen ja joustamaton nenänpäästä..sisäpuolelta tuntuu jotain arpimaista ..lääkäri kyllä sanoi että vuosi kestää?

Itseltäni leikattiin vinous ja tehtiin samalla rfa ja onteloiden laajennus. Leikkaus kesti kauemmin kun olisin odottanut, mutta olin nukutuksessa joten aika meni kivasti unessa. Olin yön sairaalassa ja oli elämäni kamalin kokemus. Harmitti kun lääkärit vähättelivät etukäteen jälkioireita. Itseltäni vuosi koko yön taukoamatta verta paljon nenästä ja en saanut nukuttua kipujen takia. Nenässäni oli pienet hengitys putket joiden piti auttaa tukkoisuuteen että saisin unta, mutta ne olivat huonosti laitettu ja hiersivät nenäni seinämiä ja aiheuttivat paljon kipuja. Jouduin kutsumaan useasti hoitajat huoneeseeni koska voin todella huonosti. Itselläni oli vielä silloin tietysti kuukautiset jotka voivat pahentaa oireita. Elämäni kamalin yö. Hoitaja antoi aamu yöstä lukuisten valitusten jälkeen sellaiset kipulääkkeet että taju lähti ja sain viimein unta. Lääkäri kysyi ennen leikkausta haluanko mennä yöksi kotiin vai jäädä sairaaalaan. Onneksi jäin. En suosittele kenellekkään kotiin menoa!! Siellä tulisi vain vainoharhaiseksi oireista ja hoitajat olivat ihania kun auttoivat.

Seuraavana päivänä lääkäri poisti putket ja verta tuli nenästä ja suusta. Ei kauhean kivaa, mutta yön jälkeen tuntui hyvältä saada ne pois.

Seuraavasta viikosta en muista kunnolla mitään. Nukuin istuma-asennossa ja nukuin paljon. Kipulääkitys oli aika vahva ja vaikutti minuun unettavasti. Sinänsä hyvä. Onneksi poikaystävä oli kotona ja pystyi auttamaan.

Päälle viikon päästä toinen sierain aukesi hetkeksi ja oli ihana saada viimein ilmaa. Kaksi viikkoa olin sairaslomalla. Loppuajasta olisin voinut palata jo arkeen mutta päätin pitää koko loman.

Tikkien poisto ei tuntunut miltään. Nyt nenä vieläkin kova ja taipumaton ja tukkoinen ja menen uudestaan rfa:han.

Ennen sain poskionteloidentulehduksen joka toinen kk. Nyt ei ole tullut 4kk eli leikkauksen jälkeen paljon parempi.

Suosittelen vaikka omakohtaisesti toipuminen ei ollut mukavaa. Osa syynä lääkärien vähättely. En osannut varautua joten kaikki tuli vähän yllätyksenä. Jos joku joutuu kaikkiin samoihin niin VARAUDU että ensimmäinen yö on rankka kun kipulääkitys loppuu.

ps. Nenäkannu on parasta.

Itsellä tehtiin tuo septoplastia-leikkaus tuossa noin vuosi sitten. Ongelmani oli ainainen flunssa ja korvatulehdukset. Oli toinen sierain lähes kokonaan tukossa. Nyt vuosi leikkauksen jälkeen ei ole kertaakaan ollut korvatulehduksia eikä muutakaan vaivaa pahemmin.

Leikkauspäivänä jännitti ihan perkeleesti. Sain sitten jotain rauhoittavaa lääkettä, mikä ei oikein auttanut. Kävelin sitten hoitajan kanssa leikkaussaliin ihan paniikissa. Leikkaussalissa sitten peiteltiin ja laitettiin tippaa suoneen, en muista mitä se tippa oli. Siinä sitten se leikkaava lääkäri heitti jotain läppää ja alkoi laittamaan puudutuspiikkejä, osa piikeistä ei tuntunut oikein miltään, mutta jotkut sattuivat todella paljon. Mutta kaikki nyt kestää parin sekunnin kivun vaikka se olisi kuinka kova. Sitten sanoin että nyt sitä rauhoittavaa kunnolla suoneen, kun pieni paniikki alkoi iskeä.

Hetki meni, ja olo oli mahtava. Sitten operaatio alkoi, ei sattunut yhtään ja muutenkin positiivinen meininki koko leikkauksen ajan. Juteltiin samalla siinä lääkärin kanssa kun taltta heilui ja naamassa rutisi. Lääkäri aina kertoi ,että missä mennään ja mitä tehdään parhaillaan. Kaikkea en itse operaatiosta muista, kun annettiin sen verran niitä rauhoittavia.

Sitten olin hetken aikaa heräämössä, kun oli annettu niin paljon niitä rauhoittavia. Olin siellä ihan hereillä ja oli ihan positiivinen ja hyvä olo. Mietein, että tästä alkaa toipuminen ja pääsen eroon niistä kieron nenän aiheuttamista vaivoista.

Sitten minut vietiin vuodeosastolle toipumaan, ja kun puudutus lakkasi alkoi sitten se verenvuoto. Helvetin häiritsevää se oli ja tulevana yönä se verenvuoto vaan jatkui. Päädyttiin laittamaan isommat n. 10cm tamppoonit nenään, mietein että miten helvetissä ne saa ne mahtumaan nenään. Mutta sinne ne meni ja verenvuoto alkoi loppumaan. Olisin voinut lähteä sairaalasta himaan siinä seuraavana päivänä, mutta päätin olla siellä vielä seuraavan yön. Sain sitten siinä jo nukuttua suhteellisen hyvin ja ruokatarjoilu oli myös hyvää. Eli olin siellä vuodeosastolla yhden extrayön ihan sen takia, että jos se vuoto alkaa uudestaan. Sitten ne tamppoonit otettiin pois, ja ah sitä ihanuutta kun nenä tuntui kilon kevyemmältä. Sitten saikkulappu ja joku pieni kipulääkeresepti kouraan ja himaan päin.

Toipuminen kotona meni ihan hyvin ja nenä ei ollut kipeä, paitsi jos sitä vahingossa tökkäsi sormella tai jollain juomalasin reunalla. Jotain nenäsumutetta, muistaakseni Humidosea monta kertaa päivässä nenään hieman suihkuttelin. Se oli hieman häiritsevää kyllä kun nenän kautta ei saanut sitten yhtään ilmaa.

Sitten muistaakseni jonkun viikon päästä oli noiden levyjen poisto nenästä ja pieni tarkistus. Levyjen poisto ei sattunut yhtään, kesti varmaan korkeintaan puoli minuuttia. Lääkäri käski sitten niistämään oikein kunnolla ja vähän ihmettelin ,että voiko tällä nenällä mitään niistellä. Samassa huoneessa oli muuten lääkäriopiskelijoita rivissä siinä katselemassa tätä toimitusta, mikä jostain syystä huvitti minua suuresti. No sitten niistin viikon kertyneet verihyytymät oksennuskippaan ja paperiin. Ja AAAAAAAAHHHHH! ilma kulkee ensimmäisen kerran viikkoon nenässä. Sitten lääkäri vähän katseli nenää ja sanoi ,että kaikki on mennyt täydellisesti ja parantuminen on jo hyvässä vaiheessa.

Ja nyt nenä on täysissä voimissaan!

Kirjoitin tämän tänne, koska tiedän joidenkin ihmisten jännittävän kaikkia operaatioita ja leikkauksia tosi paljon. Itsekin kuulun siihen ihmistyyppiin. Ja minun mielestäni on myös kiva lukea toisten juttuja leikkauksista ja muista kokemuksista varsinkin ennen leikkausta. Tiedän että ihmiset etsivät hädissään tietoa netistä ennen leikkauksia ja toimenpiteitä, toivottavasti tästä kirjoituksesta on jollekin edes hieman apua.

toissa päivänä samainen leikkaus tehtynä. oireina etukäteen oli tuo ettei ilma meinannut kulkea oikein kummastakaan sieraimesta kunnolla, toinen toki parempi puoli mutta siitä huolimatta saattoi vaihdella tukkoisemmaksi puoleksi kumman hyvänsä. nuorempana jonkin verran nyrkkeilyharrastusta ja satunnaisia muitakin pusuja nenän alueelle, en sitten tiedä mikä on suurin aiheuttaja tuohon väliseinän vinouteen ollut, toki tuntui pahentuvan vaan koko ajan ja kun ei suu auki huvittanut kulkea kaiken aikaa on nasoliinia kulunut erinäisiä pulloja vaikka joka kerta apteekissa sanottiin ettei saa käyttää viikkoa kauempaa. eipä tuota itte tajunnut mistä johtui kun joka lääkäri veikkaili allergiaa tai vastaavaa, viimein menin yksityispuolelle alan lääkärille ja diaknoosi tuli minuutissa ja lähete kunnalliselle puolelle leikkaukseen 65 e. ja tästä tuli kärsittyä vuosia, tekis mieli aiheuttaa muutamille konitohtoreillekin väliseinän vinouma.. ja sitten siihen leikkaukseen.., päiväkirurgiassa puudutuksella, ei kaupattukaan muuta vaihtoehtoa., meinas väkisinkin ajatteluttaa vaikka en itseäni oikein kammoiseksi mieltäisikään, rauhoittavaa ei meinannut saada laitettua suoneen kun suonia ei näkynyt, meinasivat että jonkinmoinen stressireaktio, eli suomeksi sanottuna paska jäykkänä. kun sen saivat laitettua tuli leikkaava lääkäri aika pikaisesti työpisteelle ja alkoi hommiin, päätin sulkea silmät etten aivan kaikkia näe. puudutustikkuja sieraimiin, saattoi vähän vihlaista mutta ei mitään kestämätöntä, taisi olla 3 puikkoa per sierain kun uskaltuduin katselemaan, lääkäri irroitti tuon väliseinän ja kuului kun vasaroi sen suoraan tai paloiksi pöydällä, tai alasimella? ja sen jälkeen talttasi nenästä luurustoutumia ja luunkappaleita, ei tuntunut juuri miltään, eikä näin ollen kauhutuntemuksiakaan. rustomurskasta ja suorasta kappaleesta imeisesti kyhäsi tuon väliseinän, näin puheesta ymmärsin, sitten nuo tukisilikonit läpiompeleilla paikoilleen, neulanpistot tuntuivat jonkinverran mutta ei paha. tappoonit nenään ja lääkäri sanoi näkemiit, samantien heräämöön ja 15 minuutin sisällä käveylle ja kahville toiseen huoneeseen, olo erittäin hyvä ja ilma kulkee. puolisen tuntia istuin lepotuolis ja sitte alkoi tiputtamaan verta ja tamppoonit tukkoon, siitä alkas pahin ja vittumaisin vaihe jota kesti vuorokauden, nenä tiputti koko ajan , ei huvittanut syödä ei juoda kun veriräkää oli joka paikassa, juomalasissa , lautasella jne. itte kehittelin kumminauhan pään takaa ja luutupaperi nenän alle keräämään eritteet, kukaan ei kaupannut mitään vastaavaa kuten jollekin tämän viestiketjun edellä: sarvikuonoa nenän alle. noo olo helpottui kun sai nykäistä nuo tamppoonit pois, vessaan talouspaperirullan kanssa ja sanko leuan alle, jos ei saakaan tyrehtymään, hyvin luistivat pois kun oli vissiin rasvatut, hämmästyttävän suuret , pikkurillin mittaiset ja paksuiset, ei ollu ihme että nenä oli leikkauksen jälkeen kun sorsasauruksella. verta ei tullu juuri ollenkaan mutta sama tiputtelu jatkui jonkiverran vähentyneenä ja pikkuhiljaa " ohentuen" tämän seuraavan vuorokauden tuolla samalla kumminauha luutupaperi nenän alla systeemillä, nyt on jo pystynyt olemaan muutaman tunnin ilmankin kumminauhaviritelmää, että parempaan suuntaan mennään. toivon mukaan. ensimmäinen yö oli aika epämieluisa, seuraava jo huomattavasti helpompi ilman noita tamppooneita ,mutta toki vieläkin on parempia öitä tullut nukuttua, kova väsymys, ilmeisesti nuo särkylääkket aiheuttavat senkin,.ja hyvä niin, saapa edes paranneltua nukkuen. viikon päästä tukilevyjen poisto. vielä tuntuu olo tukkoiselta ja nenä tiputtaa mutta ei enää juuri verta, punaista kirkasta nestettä, kipuja ei juurikaan jos pitää näpit kaukana nenästä., mutta luulen että tästä hyvä tulee ja kannatan kyllä leikkaukseen menoa jos jollakulla tieto on että itsellä tukkoisuus vastaavasta johtuu, hirvittäähän tuollainen etukäteen kun pään sisällä operoidaan hereillä ollessa, mutta luultavasti elämänlaatu kohenee huomattavasti, odotan sitä kun pääsee lenkille eikä tarvitte haukkoa henkeä suu ammollaan sen takia että nenästä ei kulje mikään, siinä vaiheessa pari pahempaa yötä ei tunnu missään ja leikkaukseen menee mielellään niinkun itsekin menin vaikka jonkinverran hirvittikin tuleva. lääkäri ja hoitajat tuntuivat, tietenkin ammattitaitoisilta ja ystävällisiltä, kiitos siitä!! mukavaa kun on omat osaajat joka alalle.

Joo, mullekin tehtiin kyseinen operaatio päiväkirrassa ja nukutuksessa. Eniten jännitti elämäni ensimmäinen nukutus. Siinä kun makasin ja hoitaja kertoi mitä tulee suoneen nyt...ja nyt... toisen hoitajan tarjotessa happea. Siinä vaiheessa kun itse nukutusaine laitettiin, tunsin sekunnin ajan että suustani ja nenästä tulee "eetterimäinen" haju, sitten lähti taju.Se naurattaa vieläkin...Sitten 3 tuntia myöhemmin heräsin osastolta, " oujee" tajusin ajattelevani.
Monet ovat täällä kertoneet tamppooneista nenässä, sekä jostain nesteestä millä irroitetaan hyytymiä. Ei mulle mitään tumpeloista kerrottu, saati liuotusaineista. Juhannus aaton aatoksi sain peruutuspaikan leikkaukseen ja tottahan toki, ilomielin sinne lupauduin. Olinhan manaillut leikkuriin pääsyn kestoa aiemmin. Olin muuten Sairaalan ainoa potilas sille päivää. Hoitajat naureskelivat että tämä on nyt yksityissairaala ja käytössäni on koko henkilökunta. Todella hyvä kokemus kyllä. Leikkauksen jälkeiset pari päivää särkylääkkeillä menin koska pää oli vaan kipeä, ei niinkään nenä. Liman eritys ja hyytymät olivat ne pahin juttu. Ja peilistä kun katsoo niin aivan selvästi Jeltsinillä ja minulla on jotain yhtäläisyyttä, nenä. En ole täysin varma, olenko nähnyt unta vai sanoiko hoitaja herättyäni, tehdyt toimenpiteet "limakalvojen poistoa,laajennusta, nenäluun muotoilua, ja sen vinon ruston suoristus" Mutta n.3 tuntia kaiken kaikkiaan, siitä kun nukahdin ja heräsin. 5 päivän kuluttua on varattu aika silikonilevyjen poistoon ja sekin jänskättää. Juurikin sen takia mitä täälläkin kirjoitettiin että kuinka tiukasti ne siellä hyytymien takia ovat, ja vetääkö ne ne irti niin että väliseinä pysyy ehjänä... no, kaippa he tietävät mitä tekevät, eikä tarvitse toistamiseen kokea 2 viikon sairaslomaa samasta asiasta. Nenä on kyllä koko ajan nyt tukossa, molemmin puolin. Mikä sinänsä ei haittaa koska jo 20 vuotta olen tukkoisuuteni kanssa oppinut elämään...vain siksi etten 15 vuotta sitten uskaltanut operaatioon mennä, ja siitä kärsin. Nyt oli sitten pakko, koska uniapnean oireet pakottivat ottamaan lusikan käpälään. Kuulemma en ole tyypillinen uniapnea potilas, eli ylipainoinen. Mutta jos mulle on vuosia sanottu etten nukkuessani hengitä sekä itse myöskin nukahtamisvaiheessa hätkähtänyt vetäen keuhkot täyteen todennut että näin on. Pahintahan oireissani on ollut unituntien loputon määrä, ja silti aamulla täysin poikki, sekä todella sumuiset päivät. Lekuri kyllä kertoi, tai toinenkin lääkäri asiasta mainitsi että nenän jatkuva tukkoisuus voi aiheuttaa uniapnean oireita, ja itse uniapnea voi aiheuttaa myös vakavampia oireita, kuten sydänvikaa. Ans kattoo nyt sitten jatkossa kunhan saan ylimääräiset tukkeet nenästä pois ja ilman kiertämään normaalisti, että miten aikaisin aamulla rupean heräämään ja ennen kaikkea kuinka virkeänä. Olisi vaan pitänyt tajuta hoitaa ongelma jo vuosia sitten, mutta hyvä näinkin.

Mulla koko nenä jäi vinoon leikkauksen jälkeen, nyt olen pohtinut että menisin korjausleikkaukseen. Ottaa pannuun aika rajusti, ennenki oli ruma nenä, mutta nyt se on tosi ruma, huh!

Kirjoitan oman kokemukseni tänne, koska itsekin turvauduin täältä saamiini kuvauksiin.

Septoplastiaa voi olla montaa sorttia. Joillakin leikataan se koko väliseinä irti ja otetaan ulos, ja niin minullekin aiemmin kerrottiin. Lääkäri päätti kuitenkin leikkauksen aikana käyttää menetelmää jota he kutsuivat nimellä "swinging doors", eli luultavasti seinämä irrotettiin vain edestä ja alta.

Oma leikkaukseni oli luultavasti melko helppo: oikeasta sieraimestani poistettiin rustoa ja taltattiin vähän luuta. Samalla tehtiin nenän limakalvojen lämpöhoitoa allergiaoireiden vuoksi.

Leikkauksen ikävin vaihe on ehdottomasti puudutus, ja erityisesti se hetki, kun se pahanmakuinen aine tippuu sieraimista nieluun. Se nostaa vedet silmiin ja saattaa laittaa kakomaan, mutta kestää onneksi vain hetken. Itse leikkely ja talttaus eivät tunnu juuri lainkaan, ja jos tuntuu vähänkin, kannattaa pyytää lisää puudutusta.

Sain leikkauksesta orastavan päänsäryn luultavasti siksi, että hartiat ja leuat olivat aika jännityneitä pitkän aikaa.

Paskin vaihe leikkauksen jälkeen on ensimmäinen ilta. Itselläni kipu pysyi koko ajan hyvin kontrollissa, mutta sieraimiin jätetyt tamponit olivat se suurin murheen aihe. Kun sieraimet muurautuvat kokonaan verestä umpeen, ei sieltä kulje ilma lainkaan. Tämä taas aiheuttaa äärimmäisen vittumaista painetta pään sisään, ja esim. nieleminen vaikeutuu huomattavasti. Lisäksi tuntui, että juuri se paineen vaihtelu aiheutti lisää verenvuotoa.

Melko pitkien tamponien takaosa lisäksi kuivui vähän liikaa, joka aiheutti kipua. Lääkäri ei ohjeistanut kosteuttamaan niitä tuppoja keittosuolaliuoksella, mutta itse tekisin niin ehdottomasti, jos nyt joutuisin samaan tilanteeseen.

Lopulta yöllä sohvalla päätäni pidellessäni tulin siihen tulokseen, että tamponit saavat lähteä. Minua ohjeistettiin ottamaan ne seuraavana aamuna pois, mutta ajattelin ettei kuuden tunnin fuskaaminen voi olla kovin vakavaa, muutamille leikatulle kun ei täältä luetun perusteella laitettu tuppoja lainkaan. Tässä vaiheessa on syytä muistaa riittävä kostutus, sillä toimenpide on snadisti kivulias joka tapauksessa.

Tupot veks ja veret viemäriin. Sit vaan jääpalaa huiviin niin kauan että verenvuoto lakkaa, ja kainosti voi poskistakin jääpussilla painella. Niskaan laitettuna kylmä ei tuntunut hoitsun ohjeista huolimatta oikein toimivan. Heti kun se paine helpotti ja ihan vähänkin happea virtasi sieltä rööristä läpi, sain unen päästä kiinni. Tunnin välein heräsin kostuttamaan nokkaa keittosuolaliuoksella ja jatkoin taas unia. Istuma-asennossa kaksi ensimmäistä yötä, kolmantena puoliksi makuulla.

Toivottavasti tukkoisuus on pian historiaa ja kaikki menee loppuun saakka hyvin. Vajaa kolme vuorokautta leikkauksen jälkeen en edes kaipaa juuri kipulääkkeitä, mutta ilmeisesti leikkaukseni oli helppo ja kaikki meni mallikkaasti. Kaikki eivät ole tainneet olla näin onnekkaita.

Muuten ok leikkaus mut NE SAATANAN TAMPPOONIEN POISTO seuraavana päivänä yhtä helvettiä :D

Nyt kun noista leikkauksista on kulunut aikaa niin onko kyseinen toimenpide palauttanut nenän toiminnan normaaliksi? Onko toisen sieraimen umpeen turpoaminen loppunut. Pysyykö molemmat sieraimet auki niin kuin pitää?

Hei kaikki. Luin mielenkiinnolla kokemuksianne ennen omaa operaatiotani, joten jaan nyt muiden iloksi tänne omat kokemukseni heti operaation jälkeen. En tiedä, missä teidän muiden operaatiot on tehty, mutta HUSin korvaklinikalla homma hoitui paljon vähemmällä tuskalla kuin mitä täältä olen lukenut.

Minulle tehtiin eilen nukutuksessa septoplastia ja fess vasempaan poskionteloon, mistä poistettiin samalla kysta. Oikeaan sieraimeen ei paljon tarvinnut koskea. Septoplastian kohde oli hyvin syvällä sieraimessa, eli lähempänä ei ole tehty mitään. Operaatioon oli varattu aikaa 2,5h ja muistaakseni 2h jälkeen olin heräämössä. Positiivinen yllätys herätessä oli, että ilma kulki nenän kautta ihan hyvin. Vasemmalle oli laitettu se pieni tamponi, mutta en tuntenut sitä ollenkaan. Sain sen vuorokauden jälkeen itse helposti vedettyä pois. Se oli siis tosi pieni, ei edes mikään OB:n tai Tampaxin extra small -koko. :) Se piti kyllä verenvuodon kurissa eikä nenästä valunut mitään. Ei sieltä kyllä valunut juuri mitään sittenkään kun sen poistin.

Nenässä on vielä silikonitukilevyt, joita ei olisi kuulemma edes tarvinnut laittaa ellei limakalvot olisi olleet niin hauraat ja huonokuntoiset. En tunne niitä silikonejakaan ollenkaan, ne on hyvin muotoiltu ja oikealla puolella on itse asiassa kuulemma vain pieni pyöreä pala, johon se vasen puoli saatiin kiinnitettyä. Leikkaava lääkäri epäili limakalvojen menneen huonoon kuntoon nenäkannun ahkerasta käytöstä (pari vuotta päivittäin). Ja minulle nenäkannun käyttöön ohjannut erikoislääkäri olisi vaatinut minulta sen käyttöä 2-3 kertaa päivässä! Nyt tuli ohje, että 1-2 kertaa viikossa saan käyttää. Toivottavasti ei tarvitse sitäkään, on se matkoilla ollut sellainen riesa. Vesissä kun on eroja.

Eilen päiväkirurgisella osastolla toipuessani kipein paikka oli se käsi, missä oli tippakanyyli. Lisäksi nukutuksen jälkeen oli hiukan hutera ja huimaava olo (minulla on hyvin alhainen verenpaine). Illalla kotona pahin ongelma oli kuiva kurkku ja suu, mikä johtui myös anestesiasta. Otin siihen panacodin varuiksi. Sekin alkaa nyt helpottaa. Yöllä piti hengittää suun kautta, muttaa aamulla kulki ilma jo nenän kautta taas ja oli helpompi nukkua. Aamulla oli kova päänsärky, mihin auttoi burana. Verenpainetta yritän nostaa salmiakilla. :) Ei siis ollenkaan hassumpi olo viettää 1-2 viikkoa sairaslomaa. Viikon päästä leikkauksesta käyn poistattamassa silikonit ja kysyn samalla, mitä kaikkea voin alkaa puuhastella. Viikon nautin nyt kuitenkin siitä, ettei saa/tarvitse tehdä yhtään mitään. Otan vain rauhallisesti ettei verenvuoto ala ja kostuttelen nenää suolavesisuihkeella ettei veri kuivu kipeästi nenään. Viikon jälkeen voin sitten alkaa hoitaa nenää öljyisellä suihkeella ja sitten kysyn lääkäriltä, mitä keinoja pitäisi käyttää limakalvojen saamiseksi paksummiksi.

Tsemppiä kaikille, joilla leikkaus on vielä edessä. Minulla se ainakin sujui kaikin puolin helpommin ja kivuttomammin kuin olin kuvitellutkaan. Lisäksi haluan sanoa, että kaikkien palveluammatissa toimivien kannattaisi käydä tutustumassa korvaklinikan henkilökunnan asennnetta asiakkaisiinsa. Kyllä tunsin olevani hyvässä ja välittävässä hoidossa!

Onko tämä leikkaus ilmaista?

Minulle tehtiin noin kaksi viikkoa sitten. Nukutuksessa leikattiin omasta tahdosta. Ensimmäinen yö oli vaikein niiden taponien takia. Sitten helpotti kun sai ottaa seuraavana aamuna pois. Viikon kuluttua otettiin levyt pois ja suihkuttelen vieläkin ahkerasti nenää että ei karstaa kertyisi niin paljon. Vielä jonkin verran sattuu kun nenään koskee mutta ei pahasti. Happi kulkee molemmista jos vaan karstaa ei kertyisi :) Uskon leikkauksen auttavan kunhan on parantunut kokonaan. Minulla oli oireina jatkuva toispuoleinen nuha ja päänsärky.

kaksi epäonnista operaatiota ´14, huomattavasti jatkuvaa omahoitoa ohjeiden mukaiseisti, lukuisia erikoislääkärissä käyntejä pahentuneide tulehdustilojen vuoksi ja erilaisia hoitolinjakokeiluja.
ensimmäisen leikkauksen jälkeen alkaneille ongelmille ei loppua näy...

Kirjoitampa omankin tarinan septoplastiasta vuodelta 2004. Olin tällöin 18 vuotias urheilija, jolla korispeleissä oli murtunut nenä useampaan otteeseen, jonka takia nenä oli vino vasemmalle ja oikea sierain lähes ummeessa. Leikkaus oli todella raju verrattuna täällä palstalla suurimpaan osaan luettuja kommentteja. Tehtiin paikallispuudutuksessa Jyväskylän Keskussairaalassa. Kesti n. 3 h, ja välillä kun hakkasivat vasaralla ja taltalla, tuli todella voimakkaita kipuaaltoja päähän voimakkaista särkylääkkeistä ja puudutusaineista huolimatta. Näistä yksi isku oli muita selvästi kovempi ja huusin silloin kivusta. Leikkausta tehnyt naislääkäri oli tod. näk. ensikertalainen koska vanhempi mieslääkäri ohjasi häntä koko ajan vierestä. Tuon kovan iskun jälkeen muistan kun naislääkäri sanoi "HUPS" ja kysyin että mikä vialla, niin mieslääkäri vastasi ettei mikään, tässä vaan korjaillaan tms. Kumpikaan lääkäreistä eivät selostaneet minulle leikkauksen etenemistä. Sitten tampoonit nenään, osastolle yöksi ja se kokemus oli niinkuin täällä moni on maininnut, sellaista huonoa unta, kalpeutta ja pahaa oloa, lääkkeistä huolimatta. Seuraavana päivänä tamppoonit otettiin pois ja oikeasta sieraimesta tuli paljon tuoretta verta (n. 2 dl). Sitten kotiin. Kotona toipuminen vei nuoresta iästä ja hyvästä kunnosta huolimatta viikkoja ellei kuukausia. Kontrollissa nuo muovisuojat poistettiin, lääkäri tarkisti nenän ja sanoi että kaikki ok. Vuosia leikkauksen jälkeen olen huomannut monia oireita jotka jäivät luultavasti operaation takia ikuiseksi riesaksi mutta tästähän lääkärit kyllä varoittavat etukäteen. Oikeassa sieraimessa on limakalvoherkkyyttä jonka huomaan tulevan voimakkaasti ilmastoidussa tilassa (koneellinen iv) tai kylmässä tai kuumassa säässä, kolmoishermossa outoa särkyä silloin tällöin oikealla puolella kasvoja oikean poskiontelon vieressä, oikeassa silmässä myös särkyä aikaajoin. Nenä hieman suorempi kuin ennen mutta pää jää vinoksi. En todellakaan suosittele leikkausta jos oireet ovat vähäisiä. Tämä on yksi asia mitä elämässäni kadun eniten ja oireet heikentävät elämänlaatua pahimmillaan päälle jäädessä.

Minulle tehtiin septoplastia paikallispuudutuksessa syksyllä ja oli kyllä kauhea kokemus. Pumpulitupponeulojen laitto tuntui ihan järkyttävältä, kun ne rusautettiin nenän perällä jostain läpi. Lisäksi laitettiin nenän etuosaan pistoksia, ne toi myös vedet silmiin. Puudutus ei täysin onnistunut, vaan sitä lisättiin jossain vaiheessa. Operaatio pitkittyi ilmeisesti hankalan mallisen ruston ja kirurgin pikku kämmin takia, ja OIKEESTI mä toivoin, että pyörtyisin kesken kaiken, kipu ja nakertaminen oli järkyttävää ja sitä kesti ja kesti... Rauhoittavan lisäämisestä huolimatta jännitin itseäni kaarelle koko ajan. Vertakin ehdin operaatiossa niellä niin paljon, että sitä oksentelin koko illan. Järjetön paha olo, en pystynyt syömään vuorokauteen ja verta tihkutti nieluun ja ulos. Jouduin siis jäämään osastolle yöksi. Tamponien poisto seuraavana päivänä ei ollut huono kokemus ehkä sen takia kun tamponit oli märkiä kun nenä valutti koko ajan.
En ikipäivänä enää suostuisi moiseen operaatioon puudutuksessa. Nenäkään ei ole paljoa paremmin auki kuin aiemmin, vaan joudun käyttämään edelleen avaavia. Eli paska reissu, mutta tulipa tehtyä.

Moro. Mä kävin tänään nenän väliseinän oikaisu leikkauksessa. Alotettaampa vaikka siitä että leikkaus tapahtui itsellä päiväosastolla. Eli ei tarvinnut jäähä yöksi. Aamulla menin sairaalalle jossa alkoi valmistelu leikkaukseen. Hoitajaa ja lääkäriä kävi vähän väliä jututtamassa eri asioihin liittyen. Kyllä siinä muutama tunti vierähti ennenkuin leikkaus pöydälle pääsin. Tähän väliin älkää välittäkö kirjoitusvirheistä koska lääkkeet alla. Mutta jatketaan. Leikkauspöydälle päästyäni laitettiin tarvittavat seurantalaitteet tipat yms. Sittenpä tulikin jo nukutusaine ja silmissä pimeni. Herättyäni hämmästelin sitä että menikö jokin pieleen tai leikkausta ei voitu suorittaa koska ei ollut tamppooneita tai levyjä sieraimissa. Sitten selkesikin että minun ongelmani oli aika pieni elikkä niitä ei tarvinnut laittaa leikkauksen jölkeen. Ensimmäisen tunnin ajan herättyäni nenä oli auki koko ajan. En ole koskaan saanut happea niin paljon nenällä, kyllähän siinä tippa linssiin tuli. Sitten sen tunnin jälkeen alkoi nokka vuotamaan verta molemmista sieraimista mikä on normaalia. Olivat puudutuksenkin laittaneet niin en tuntenut kipua juuri ollenkaan ja kipulääkkeitäkin antoivat kun pyysin. Heräämössä odottelin noin tunnin ja sitten pääsin omaan huoneeseen mihin tuotiin ruokaa ja juomaa. Nenä jatkoi veren valumista joka sitten tyrehtyi aikanaan. Kotia saavuttuani puudutus alkoi lakkaamaan ja jumalauta että sattuu. Kipulääkkeitä vaan nassuun ja yrittää kestää kipua. Nyt sitten yritetään toipua ja parantua mahdollisimman hyvin.. kaikki joilla sama ongelma on niin suosittelen hoitamaan pois alta. Tämä kyseinen ongelma rajoitti omaa elämääni erittäin paljon ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Ei minkäänlaista ulkopuolista jälkeä leikkauksesta jäänyt. Pahoittelen tästä sekavasta kertomuksesta.

Täältä paljon kokemuksia lukeneena ennen omaa leikkausta joka oli viikko sitten niin tuntuu että monella hyvin omanlaiset fiilikset tosta operaatiosta, mutta yks asia mulle jäi mieleen näistä teksteistä ja olen itte täysin samaa mieltä näin jälkeenpäin ja se on se että leikkauksen jälkeen on helppo sanoa"ettei se ollukkaan niin paha kun ajattelin".

Mulla homma hoidettiin nukutukses, alkupaloiksi osastolla 1500mg panadolia ja 10min päästä olinki jo leikkaussalis, henkilökunta toimi kohtuu vauhdilla ja kanyylin laiton jälkeen olinki jo tajuttomana eli hereillä olles en saanu puudutuspiikkejä, mutta raportista luin että kokaiinipöllyis ollaan oltu.

Toinen sierain oli kokonaan tukos ja niin sitä ei mitenkään hoonattu auki vaan väliseinä paloihin ja molempiin sieraimiin levyt tukemaan rustoa, nenään tehtiin myös lämpökäsittely josta todennäkösesti johtui tämän hoidon kiukkusimmat kivut kun limakalvoissa palovammat.

2.5tuntia tämä operaatio kesti ja heti leikkauksen jälkeen osastolle päästyä tuotiin syötävää/juotavaa ja siinä sivus pyyhittiin veritippoja nenästä mutta fiilis oli hyvä ja oli oikeestaan seuraavat 2-3päivää vaikka nenä/ylähuuli olikin todella paisuneet ja umpi tukos mutta siinä vaihees ei ollu kipuja nii ihan fine, kivut tulivatki sitte 4.pvänä ja muistinki hämärästi ku lekuri sano ennen leikkausta että lopussa se kipu siirtyy nenän päähän ja tämä oli juurikin sitä ja not fun, kosketusarka ja viiltävää kipua mihin ei ainakaan mulle määrätyt lääkkeet oikeestaan auttanu, burana ja para tabs.

Nyt siis 8päivää kulunu leikkauksesta ja eilen käyty poistattamas tukilevyt, siitäkin tuli maalailtua omat kauhukuvat päähänsä mutta enempiä vaatteita pois päältä etten kuole lämpöhalvaukseen kun nii paljon puskee tuskanhikeä, mutta turhaan.. Taas..

Operaatio kesti about 5min, ensin imurilla nenästä ylimääräset veks, sen jälkeen katkasi 4tikkiä ja sitten levyt vääntämällä/kääntämällä repäs pois eikä sattunut, sitte napsi vielä ympäri nenää 3-4tikkiä ja tilanne ohi.

Tämän hoidon keskeises osas oli A Vita Plus nenätipat jota lääkäri määräs pillereitten ohella ja voin kertoa että niitä ei voi käyttää liikaa ja niinkuin hoitajakin sanoi niin nenä voi vaikka uida siinä ja niin teinki, annostus oli 5-10tippaa 5 x pväs

Hei! Kävin eilen helsingin kirurgisessa sairaalassa kyseisessä leikkauksessa ja voin sanoa että mielestäni nämä kauhukuvat puudutuspiikeista/puikoista ovat liioteltuja. Pientä tuntemusta oli mutta en sanoisi mitenkään kauheaksi kokemukseksi. Sain itse esilääkityksen, ja ennen puikkojen laittamista vielä vahvan kipulääkkeen (joka humahti päähän aika lailla). Tämän jälkeen nenä olikon jo puutunut. Eli rohkeasti vaan leikkaukseen👍

Noin kuukausi sitten tehtiin septolastia. Leikkaus itse täysin kivuton, sitä edeltävä puudutus lähinnä hieman epämiellyttävä - pieniä nipistyksiä puuduttaessa muttei kipua.

Antoivat paljon kipulääkkeitä ja ohjeen ottaa kolmasti päivässä - on ole tarvinnut lainkaan. Pari-kolme viikkoa nenä vuoti varsinkin jos käytti suihkeita - nyt vuotaa jos ei käytä suihkeita. Vuotoon/turvotukseen auttoi Duact.

Nyt virtaa ilma molemmista sieraimista. Rohkeasti vaan leikkaukseen!

Osa1.

Minulle tehtiin aika tasan 5kk sitten septoplastia paikalispuudutuksessa Porvoon sairaalassa. Tässä aika yksityiskohtainen selostus omasta kokemuksesta. Toivoin ennen leikkausta, että useampi olisi kirjottanut kaikki yksityiskohdat ylös mitä muistaa, joten tässä oma versio.

Tiiviisti seuraavan romaanin pääsanoma:
Kaikkiaan oli positiivinen ja mielenkiintoinen kokemus eikä kaduta että menin. Kaikki ”epämukavat osat” koko operaatiosta olivat hieman ikäviä, mutta eivät todellakaan mitään sellaista, mitä ei kestäisi, tai mitä pitäisi erityisesti jännittää etukäteen. Toipumisesta selvisin vähällä, koska tamppooneja tai tukilevyjä ei laitettu. Erityistä kipua en tuntenut missään kohtaa prosessia ja toipuminen oli nopeaa. Selvisin säikähdyksellä koko hommasta. Tulos ei ollut niin hyvä kuin odotin, mutta selkeä parannus entiseen.

Kauheasti täällä ei ole ollut puhetta julkisen hoidon nopeudesta, joten tässä oma aikatauluni siten, että suluissa lukee, kauanko ensimmäisestä yhteydenotosta oli silloin kulunut:

Soitan YTHS (lähtö tilanne, 0 kk). Yleislääkärin vastaanotto (1 kk), josta lähete tutkimuksiin. Nenämittaukset (3kk), jonka jälkeen lääkärin tutkimukset ja mittaustulosten läpikäynti (3 kk 1 vk). Kuulemma leikkausjono puoli vuotta. Tulee puhelu (5 kk 1 vk), jossa kysytään suostunko leikkaukseen Hyvinkäällä tai Porvoossa, jossa leikataan muitakin Uudenmaan potilaita leikkausjonon lyhentämiseksi. Lopulta saan leikkausajan Porvooseen (6 kk 1 vk). Leikkaus Porvoossa (9 kk). Yhteensä kesti aika tarkalleen 9 kk päästä leikkaukseen.

Lähtötilanne:
Ennen leikkausta vasen sierain oli hyvin auki ja oikean sieraimen kautta en käytännössä voinut hengittää. Eli jos vasen sierain oli tukossa, oli pakko hengittää suun kautta. Tämä tapahtui joka yö kun vasemman sieraimen limakalvot turposivat ja suun kautta hengittäminen johti suun kuivumiseen, mikä puolestaan johti siihen ettei pystynyt nukkumaan muuta kuin katkonaisesti.

Tulos:
Leikkauksen seurauksena vasen sierain on hieman kaventunut. Ei mitenkään olennaisesti, mutta niin että eron huomasi. Oikeasta sieraimesta kulkee jonkin verran ilmaa, mutta ei todellakaan niin hyvin kuin vasemmasta. Jos vasen sierain on tukossa nasaalisyklin seurauksena (limakalvot kummassakin sieraimissa laajenee ja supistuu päivän mittaan vuorotellen), on pelkällä oikealla sieraimella hieman vaikea hengittää. Määrällisesti ilmaa saattaa mennä teoriassa ”tarpeeksi” sisään, mutta ilman kulkeminen on sen verran niukassa, että pelkän oikean sieraimen kautta hengittäminen ei tunnu olevan tarpeeksi. En tiedä onko tämä vain psykologinen ongelma, kun ennen leikkausta en oikeastaan ollut oikein koskaan hengitellyt oikealla sieraimella.

Leikkauspäivä:
Leikkauspäivänä piti olla syömättä ja aamulla sai vielä juoda pari desiä. Aamulla suurin huoli oli, miten nälästä ja janosta selviää leikkauksenkin yli. Nälkä ja jano alkoi unohtumaan siinä vaiheessa, kun päästiin puuduttamaan nenää. Matkalla sairaalaan jännitti vielä aika paljon. Leikkauspäivä alkoi ilmoittautumalla leikkausosaston tiskille, josta hoitaja johdatti pukuhuoneeseen vaihtamaan sairaalavaatteet päälle (kännykkä sai olla taskussa äänettömällä, muut menivät säilöön). Pian tämän jälkeen sairaanhoitaja kyseli minulta, milloin olen syönyt/juonut, mitä painan, mitä lääkkeitä syön jne. Sitten olikin varmaan pari tuntia odottelua, minkä jälkeen annettiin kipulääke ja limakalvoja supistava nenäsuihke. Tämän jälkeen käveltiin heräämöön, missä laitettiin kanyyli ja puudutus ennen leikkausta.

En ollut ennen ollut leikkauksessa, joten kanyylin laittaminen ja sen oleminen kädessä hirvitti vähän, mutta eipä ollut ihmeellinen. Laittaminen oli täysin verrattavissa rokotukseen: lyhyt nipistys ja kaikki ohi. Kun kanyyli oli kädessä, siitä tunsi vain teipit, jotka pitivät sitä kiinni. Toki omat suonet näkyvät todella hyvin, joten laittaminenkin oli helppoa. Käteen laitettiin hetkeksi kiristysvyö, joka sai suonet pullottamaan.

Kuten moni täällä on maininnut, puudutuksen laittaminen on ikävin vaihe. Tätä varten sain jotakin rauhoittavaa lääkettä ja maailma kirjaimellisesti pyöri silmissä hetken aikaa. Minulle laitettiin sellaiset pienet puudutuslaput nenään, joissa oli langat kiinni helppoa poistamista varten. Laitettiin kyllä aika syvälle ja tulihan siinä pari kirosanaa sanottua kädet täristen. Ei se kuitenkaan mahdottomasti sattunut. Lähinnä tuntui epämukavalta, kun joku ronkkii niin syvällä nenässä. Ei mennyt puudutusainetta kurkkuun tai minnekään, mutta oli outoa, kun nenää ja ylänielua ei tuntenut. Nieleminen oli aluksi vähän ikävää, mutta siihen tottui nopeasti.

Osa 2.

Oli hauskaa, kun eräs sairaanhoitajista tuli tarkistamaan vointiani puudutuksen laittamisen jälkeen. Hän totesi, että minua taitaa jännittää vähän. Kysyin, että kuinka niin, ja hän sanoi pulssini olevan yli 120. Tämä huvitti, sillä tässä kohtaa ei jostain syystä jännittänyt enää juurikaan. Ymmärtääkseni puudutusaine, joka taisi sisältää kokaiinia, sai tämän aikaan. Anestesiahoitaja puhui myös adrenaliinin vaikutuksesta asiaan. Pulssi kävi vielä 130:ssä juuri ennen leikkausta.

Puudutuksen laittamisen jälkeen saikin odotella puolisen tuntia. Tämän jälkeen mentiin leikkaussaliin, jossa menin selälleen leikkauspöydälle. Siellä naamani pestiin/desinfioitiin, mikä tuntui vähän ikävältä, mutta se ei kestänyt kauaa. Naama pestiin kolmeen kertaan ja desinfiointiainetta haihtuu siinä hengitysteiden lähellä nopeaan tahtiin. Desinfiointiaine on alkoholipitoista, joten sen hengittäminen oli vähän ikävää. Tämän jälkeen minut muumioitiin kaavuilla niin, että vain nenä ja alaleuka näkyivät.

Lääkäri saapui sitten pian tämän jälkeen. (En siis nähnyt lääkäriä salissa missään vaiheessa, koska hän myös lähti kiireesti pois leikkauksen jälkeen ja olin tällöin vielä muumioituna.) Hän laittoi vielä jonkin puudutuksen nenän etuosaan, mikä ei sattunut ollenkaan. Leikkaus oli kokonaisuudessaan täysin kivuton operaatio. Se ei edes tuntunut epämiellyttävältä, vaan oli kiva kuulla, mitä siellä nenässä oikein puuhastellaan. Hammaskiven poistaminen oli itsellä huomattavasti ikävämpi kokemus kuin tämä.

Sellaista raaputusta kuului aika paljon. Ymmärtääkseni suuri osa ajasta meni siihen, että limakalvoa irrotettiin väliseinän rustosta. Minulla leikkaus taisi keskittyä väliseinän alaosaan. Yksityiskohdista en juuri sen enempää ymmärrä, sillä potilaskertomus omakannassa on kirjoitettu lääketieteellisin termein. Jotain rustoa sieltä vissiin irrotettiin ja laitettiin takaisin kiinni nitoen. Tämä oli hauska kokemus. Oli toimistomainen tunne, kun nitojasta lähti sille ominainen ääni. Kaikki niitit ja ompeleet olivat siis itsestään sulavia, eli ei siellä mitään rautaniittejä ymmärtääkseni ollut. Tamppooneja tai tukilevyjä ei laitettu, koska niille ei katsottu olevan tarvetta. Operaatio oli siis suhteellisen pieni. Omakannan kertomuksen mukaan ei kuitenkaan täysin suoraviivainen, vaan useita leikkausmetodeja otettiin käyttöön sitä mukaa kun menetelmät tuottivat tai eivät tuottaneet haluttua tulosta.

Leikkauksen jälkeen minut vietiin heräämöön. Ylipäätään oli fyysisesti aika heikko olo. Ei oikein jaksanut tehdä mitään. Heräämössä tarjottiin ”aamupalaa” klo 15 aikaan. Oli aika vaikea syödä mitään kovaa, sillä puudutus vaikutti hampaisiin ja suun avaaminen kunnolla kiristää nenän seudun ihoa, mikä sattui vähän leikkauksen jälkeen. Söin jogurttia ja mehukeittoa. Samaten join kylmää vettä ja laitoin jääpaloja suuhun, minkä pitäisi auttaa verenvuodon kanssa. Hieman myöhemmin sain myös sämpylän syötyä, kun puudutuksen teho alkoi heiketä. Heräämössä vietettiin varmaan tunti ja sitten vaihdettiin vaatteet omiin ja tilattiin taksi. Pelästyin vähän, kun näin itseni peilistä ja nenäni oli turvonnut. Pelkäsin (turhaan), että nenäni ulkomuoto olisi muuttunut sellaiseksi millaisena sen näin silloin.

Tuli yllätyksenä, että sairaalahenkilökunta halusi tilata kela-taksin, vaikka kelan sivuilla luki, että kela-taksi pitäisi aina tilata edellisenä päivänä. Tunnollisena ihmisenä olin näin tehnyt ja siinä olikin sekoilua kahden taksin kanssa kun sairaalan väki ei saanut enää peruttua taksia, vaikka näin luulivat. Taksikuski soitteli pettyneenä minulle kun olin jo saapunut kotiin.

Kotona pienehkö verenvuoto jatkui pitkin iltaa vielä. Kipuja ei ollut juurikaan. Toinen sierain oli vielä auki kotimatkalla, mutta alkoi mennä tukkoon illan myötä. Laitettiin yöksi nenän alle nenäliinoja laastareilla kiinni, ettei verineste leviäisi ympäriinsä. Nukuin sängyssä puoli-istuvassa asennossa seinää vasten asetettuihin tyynyihin nojaten. Hengittelin suun kautta koko yön. En nukkunut mitenkään erityisen huonosti tai hyvin. Heräsin kerran yöllä yhden aikaan, jolloin hikoilin paljon ja oli vähän huono olo. Nukahdin kuitenkin nopeasti uudelleen. Ei siis ollut mahdottoman ikävä ensimmäinen yö. On ollut ikävämpiäkin öitä vinon väliseinän aiheuttaman tukkoisuuden seurauksena.

Mainittakoon, että lääkäriä näki toimenpidepäivänä todella vähän. Hän kävi lyhyesti moikkaamassa aamulla odotushuoneessa vaihdettuani vaatteet, kävi laittamassa puudutuksen, leikkasi leikkaussalissa ja antoi heräämössä sairaustodistuksen toivottaen hyvät jatkot.

Osa 3.

Kipulääkettä annettiin reseptillä paljon, mutta jostain syystä ei ole ollut juurikaan tarvetta käyttää. Tuli Buranaa, Parasetamolia ja Panacodia. Leikkauksen jälkeen otin pari pilleriä (yhteensä 2 kpl buranaa ja/tai parasetamolia) paikan päällä, illalla yhden ja seuraavana päivänä vielä yhden buranan. Sen enempää ei ollut tarvetta ottaa. Ihmeellistä sinänsä, ettei kipuja ollut jälkeenpäin, sillä operaatiossa ohennettiin/leikattiin kuitenkin rustoa ja luuta.

Toipuminen leikkauspäivän jälkeen:
1. päivä: Aamulla nenä oli ääriään myöten täynnä limaa. Soitin sairaalan neuvontaan ja kysyin miten olisi tarkoitus aloittaa nenän kostuttaminen, jos nenä on niin ääriään myöten täynnä räkää, ettei mikään sumute mene sisään. Sain luvan niistää hellästi, mikä auttoi sen verran, että sain nenään suihkutettua jonkin verran suolavesisuihketta. Siinä sieraimessa, johon viilto oltiin tehty, oli suuaukolla paljon hyytynyttä verta. Verta tuli vielä jonkin verran, mutta illalla ei enää. Illemmalla verenvuoto vaihtui ihan vaan kirkkaaksi limaksi/rääksi. Syöminen oli vähän hankalaa vielä ja ruokahalua ei ollut juurikaan. Kannattaa olla jotakin helposti syötävää ruokaa. Itsellä oli pinaattikeitto, jonka jäähtymistä saikin odottaa. Olisi ollut siis hyvä idea tehdä se etukäteen ja laittaa jääkaappiin, ettei olisi tarvinnut nälissään odotella keiton jäähtymistä.

2. päivä: Vointi hyvä, mutta nenä tukossa. Nukuin hyvin. Olo oli kuin olisi ollut flunssa, mutta ei aivastuta, eikä saa niistää ja nenä on arka kosketukselle. Kävelin pari kilsaa kaverin luokse katsomaan elokuvaa. Kävely oli aika hidasta vielä, mutta onnistui ihan hyvin. Nenä vähemmän turvonnut.

3. päivä: Vointi vielä parempi. Ilma kulki toisesta sieraimesta jonkin verran. Nenä ei enää niin herkkä kosketukselle. Nenä ulkoisesti lähes entisensä, mutta suorempi. Nenänpää vielä vähän pyöreähkö turvotuksesta.

4. päivä: Vointi aika sama kuin edellisenä päivänä. Edelleen tukossa ja nenä herkkä kosketukselle. Nenän ulkonäkö suunnilleen normaali.

5. päivä: Sama kuin edellisenä päivänä. Normaali arki kotona jatkuu, mutta kylmä ulkoilma saa niiskuttamaan enemmän kuin sisällä, joten pysyttelen edelleen enemmän sisällä. Myös kävely on vielä vähän väsyttävää (piti tässä kohtaa käydä kaupassa).

7. päivä: Nenä ei vuoda enää ulkona kävellessä. Viimeiset kolme yötä muistuttavat sitä mihin kaipaan lopulta parannusta: aamulla viiden kuuden aikaan suu kuiva kuin sämpylä ja nenä tukossa. Ei saa enää unta tämän jälkeen, joten vajailla yöunilla mennään.

10. päivä: Vasen sierain alkaa aueta. Kävelyn tärähdykset eivät tunnu enää ikävältä nenässä.

12.-14. päivä: Vasen sierain suunnilleen yhtä auki kuin ennen leikkausta eli pystyy hengittämään nenän kautta päivällä ja illalla nukkumaan mennessä. Yöllä kuitenkin menee tukkoon ja suu taas kuiva mikä herättää. Oikeasta sieraimesta ilma kulkee jonkin verran, mutta ei tarpeeksi vielä. Odotellaan muutosta. Palattu normaaliin arkeen liikkumisen suhteen. Nenä ei ole enää juurikaan arka kosketukselle. Nenän ulkonäkö sama, nenän iho ollut tähän asti aika möhnäinen. Ensimmäinen aivastus leikkauksen jälkeen, ei sattunut.

3 vk kulunut: nenän ulkonäkö täysin normaali: viimeisetkin kuivuneet veriklöntit hävinneet sieraimista

5 vk kulunut: ilma kulkee molemmista sieraimista suunnilleen yhtä hyvin kuin nyt kuukausien jälkeen kulkee.

Mulle tehtiin tänään septoplastia... Nenä niin tukossa verestä ja limasta että tänäyönä ei varmaan nukuta... kun yrittää rauhoittua nukkumaan ja hengittää suun kautta niin 10sec päästä henki salpaantuu koska suu on niin kuiva... tää on täyttä h****ttiä!! Varmasti ajan myötä myös positiivisia vaikutuksia mutta nyt tuntuu että tästä on enemmän hyötyä kuin haittaa.
Mulle tehtiin siis septoplastia sekä käytävää poskionteloihin laajemmaksi.
Voin vaan sanoa että huhhuh tätä turvotuksen määrää!! Kasvot kaksinkertaiset normaaliin verrattuna ja jokapaikkaa särkee.
Toivottavasti teillä muilla on mukavampi kokemus septoplastiasta! Leikkaus tehtiin koska mulle on tullut jo muutaman vuoden ajan korvatulehdus/poskiontelotulehdus/otsaontelotulehdus monia kertoja vuodessa. Itse leikkaus mulle tehtiin anestesiassa (nukutuslääke laitettiin kanyylilla kyynärtaipeeseen) ja sain esilääkkeen sekä rauhoittavan ennen leikkausta.

Itelle tehtii leikkaus tos maananatai aamupäivästä ja nenän rustoa vähää muovattiii uusiks ja väliseinää korjattii ku vinoutta rustossa ja jotai poltteli siel kiinni ja lämpö hoidon teki kosteutta varten ... leikkaukse jälkee kovat vuodot ja kivut ettei 4x oxynormi auttanu ja jouduin yöks jäämä osastolle ja ei mitää suurempia turvotuksia .. toka pv verta tuli kans paljo ja limaa ettei unest tullu mitää 3pv verta alko vähenee mut limaa sit vaaa tuli lisää ja lisää .. ihanku ois flunssas ja nyt 4pv limaa tulee kokoaja et onks tää normaali et tämmöst keltast räkämäist litkuu sellast juoksevaa tulee onks kellää kokemuksia?

Onko kenelläkään tietoa että voiko nenäkannua käyttää silloin kun levyt ovat vielä nenässä?

Paljon tämä operaatio maksaa?

Moi,

Kaipailisin vertaistukea septoplastian läpikäyneiltä ihmisiltä. Leikkauksen jälkeiset "hengitysongelmat" ahdistavat jo etukäteen lähes paniikkikohtauksen veroisesti, estävätkö nenään laitettavat tukilevyt nenän kautta tapahtuvan hengityksen täysin vai liikkuuko ilma jokseenkin siedettävästi myös levyjen kanssa?

Septoplastia tehty pari vuotta sitten. Ainoa huono asia on se, että sain sen vasta viisikymppisenä - olisi pitänyt tehdä teini-iässä. Allergia-oireet ovat vähentyneet miltei nollaan, kurkkutulehduksia tai flunssia ei sen jälkeen ole ollut.

Ei se itsellä nukutuksessa mitenkään hirveä kokemus ollut. Tamppoonien pito nenässä oli vähän tukkoista mutta ei se niin kauheaa ollut. Itselläni septoplastia avasi selkeästi hengitysteitä ja nyt on helpompi hengittää nenän kautta. 2 viikossa olet jo oikeastaan toipunut vaikka nenä onkin vielä todennäköisesti vähän arka.

Hermokipuja tosin jäi jonkun verran mutta niitä on jokatapauksessa vähemmän kuin ennen leikkausta ja ilma kulkee paremmin.

Voi olla että menen vielä joku päivä rinoplastiaan niin saa vieläkin enemmän hengitysteitä auki mutta saa nähdä.

Jokatapauksessa alkutilanteeseen verrattuna olo helpottui huomattavasti septoplastian myötä.

Miten prosessi kannattaa aloittaa? Olenko yhteydessä julkiseen vai yksityiseen? Monta vuotta miettinyt, että pitäisi hakea apua hengitysongelmiin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt otan asiakseni hakea tähän apua.

Tästä ketjusta on ollut mulle paljon apua, kun olen nyt toipumassa viikko sitten tehdystä leikkauksesta. Tuon oman kokemukseni ja vinkit:

Olen herkkäuninen, enkä ole pystynyt nukkumaan kun silikonilevyt ovat nenässä. Niiden kanssa ilma ei kierrä niin paljoa, että pystyisin hengittämään kokonaan nenän kautta, vaan nukkuessa pitäisi hengittää suun kautta, joka on minulle ollut ihan mahdotonta. Neljän kauhean miltei unettoman vuorokauden jälkeen jouduin hakemaan yksityiseltä lääkäriasemalta nukahtamislääkkeet, joista olen saanut hyvän avun.

Muut vinkit:
Kun nukkuu suu auki, huulet ja suu kuivuvat tosi paljon. Olen laittanut huuliin jatkuvasti bepantenia ja suuhun yöllä apteekista saatavaa kostutussuihketta.
Nenästä on koko ajan vuotanut osittain verisiä tippoja, olen pitänyt nenässä vantuppoja.
Kannattaa varata jääkaappiin mehukeittoja ja pehmeitä ruokia. Jos pureskelee tai puhuu paljon, alkaa nenästä vuotamaan enemmän verta.

Tsemppiä!

Vanha ketju, mutta laitanpa kysymykseni tähän. Septoplastia tulossa ja myös poskionteloiden kanavia auotaan samalla kertaa.
Sairaslomaa tulossa tällä tietoa 2 viikkoa. Voiko sen jälkeen jo elää ns. normaalisti? Nostella painavaa, urheilla jne.? Mikä teidän septoplastiassa olleiden kokemus asiasta on? Lääkäri totesi, että kuukausi menee ennen kuin kunnolla paranee. Jokainen tapaus varmastikin yksilöllinen, mutta kunhan pohdiskelen tässä leikkausaikaa odotellessa.

Mulle tehtiin septoplastia Terveystalolla pari vuotta sitten. Se tehtiin nukutuksessa, huomattavasti mukavempi niin. Aamulla sairaalaan iltapäivällä kotiin.

Kipuja ei juuri tullut. Suurin ongelma heti leikkauksen jälkeen oli kova verenvuoto nenästä, se tukittiin tamppooneilla. Nukuin niillä seuraavan yön. Sitten menin lääkärille poistattaa ja ne katto että ei enää vuoda. Sen jälkeen ei mitään vuotoja ollu. Niistää ei saanu vähään aikaan, piti niellä räkä jos sitä tuli.

Seuraavat yöt meni normaalisti. Sain Nasolinea nenää avaamaan. Mulla on uniapnea ja CPAP sierainmaskilla, pystyin käyttämään sitä jo toisesta yöstä. Sairaslomaa en tarvinnu. Mitään lastoja ei nenään laitettu. Lääkäri sano että hänen kokomuksen mukaan menee paremmin ilman niitä ja hyvin se meni. Kaikin puolin todella helppo kokemus.

Kyllähän se avasi hieman hengitysteitä mutta mietin jo että mistä saisin funktionaaliseen rinoplastiaan rahaa jotta saisin hengitysteitä vielä enemmän auki