Kertoisitteko mahdollisimman tarkkaan ja yksityiskohtaisesti, mitä tiedätte viimeisen vaiheen Parkinson-potilaan hoitokäytännöistä - joko omaisina tai terveydenhuollon ammattilaisina? Olisi hyvä tietää, jotta voisi ilmoittaa lapsilleen hoitotahtonsa sen päivän varalle, kun ei pysty sitä itse ilmaisemaan. Täällä eräässä keskustelussa mainittiin, että henkilö oli kuollut nestevajaukseen. Ajatus janoon kuolemisesta kauhistuttaa. Eikö kuolevalle tiputeta tuskan lievittämiseksi nestettä? Varmaan ihmnen on loppuvaiheessa ahdistunut ja kuolemanpelkoinen. Saako lääkitystä ahdistukseen, jota ei pysty ilmaisemaan? Entä kivut? Pystyykö niitä ilmaisemaan ja saako niihin lääkitystä? Kertokaa!
Saattohoidon käytännöt
Tietoa janoava
18
9250
Vastaukset
- Oikein on
Viimeinen vaihe Parkinsonin taudissa, en ole
kuullutkaan että siinä olisi eri vaiheet. Se vain
etenee eri tavoin ihmisillä. Kyllä kaikista ihmi-sistä pidetään samanlaista huolta oli sitten Parkinson tai ei. Eikä kannata ajatella niin pit-källe asioita, kuolema tulee kun on tullakseen.- ap.
Vaihe on ehkä väärä sana, tarkoitin aikaa, jona potilas on täysin liikuntakyvytön joka suhteessa eikä pysty ilmaisemaan toiveitaan. Ajattelin että ne voisi ilmaista etukäteen, kun tietäisi, miten asiat yleensä tuolloin ovat. Ei ole pakko ajatella asiaa jos ei halua.
Omat havaintoni saattohoidosta ovat vähän huonoja - jos samanlaista huolta pidetään, parkinsonpotilaalla voi olla tosi hankalaa.
Kuolema on sitten ihan eri vaihe taas. - puoliskotar
..joista ekassa on toispuoleisesti käden/jalan jäykyyttä, vapinaa, ratastusta jne...muistihäiriöitä jne. siis vielä suht lievä vaihe, mut usein tarvitaan jo lääkkeet. sairaus on tässä vaiheessa voinut olla jo vaikka 10 v kun tulee diagnoosi. siitä se pahenee vähitellen yksilöllisesti, ennusteita mahdoton antaa.
p on kuolemaan johtava tauti, latinal.nimeltä morbus parkinson. Ellei sitten kuole esim. sydäriin sitä ennen, tai mihin nyt suomalaiset yleenä kuolee.
neljännessä eli viimeisessä vaiheessa liikunta- ja puhekyky on tod.näk. täysin mennyt eli potilas on vuodepotilas ja tarvii 24h/vrk hoitoa. monilla lääkkeet ei enää auta, on harhoja, särkyjä jne. kuolinsyynä voi olla hengityslihasten toiminnan loppuminen.
lukekaa neurologi kari ahon aika uusi kirja matkakumppanina parkinson. aho oli neurologi (kuoli just tänä syksynä 69 v) joka tutki myösp-potilaita ja sairastui siihen itsekin. - huomautus
puoliskotar kirjoitti:
..joista ekassa on toispuoleisesti käden/jalan jäykyyttä, vapinaa, ratastusta jne...muistihäiriöitä jne. siis vielä suht lievä vaihe, mut usein tarvitaan jo lääkkeet. sairaus on tässä vaiheessa voinut olla jo vaikka 10 v kun tulee diagnoosi. siitä se pahenee vähitellen yksilöllisesti, ennusteita mahdoton antaa.
p on kuolemaan johtava tauti, latinal.nimeltä morbus parkinson. Ellei sitten kuole esim. sydäriin sitä ennen, tai mihin nyt suomalaiset yleenä kuolee.
neljännessä eli viimeisessä vaiheessa liikunta- ja puhekyky on tod.näk. täysin mennyt eli potilas on vuodepotilas ja tarvii 24h/vrk hoitoa. monilla lääkkeet ei enää auta, on harhoja, särkyjä jne. kuolinsyynä voi olla hengityslihasten toiminnan loppuminen.
lukekaa neurologi kari ahon aika uusi kirja matkakumppanina parkinson. aho oli neurologi (kuoli just tänä syksynä 69 v) joka tutki myösp-potilaita ja sairastui siihen itsekin.Morbus on suomeksi tauti, ei merkitse kuolemaan johtavaa. Esim. morbus nauticus 'meritauti', 'matkapahoinvointi'.
- äitinsä menettänyt
Parkinsonin taudissa on viimeinen vaihe. Se tarkoittaa sitä että potilas ei voi enää
niellä ja näin ollen ei saa tärkeitä lääkkeitä eikä ruokaa. Nesteytyksessä ei voi olla
loputtomiin eikä nenämahaletku ole pitkäaikainen ratkaisu. Potilas kuihtuu pois.
- ihminen voi
tehdä hoitotestamentin tai millä nimellä se sitten onkaan, en muista. Siihen kirjata tahtonsa ja ottaa allekirjoitukset vähintään kahdelta todistajalta että on ollut täysissä ruumiiin ja sielun voimissaan.
Asiasta kannattaa myös kesksutella oman lääkärin kanssa, sekä kertoa läheisilleen miten toivoo asioiden menevän.
Vanhojen ihmistenkohdalla , esim vanhuuden halvaus (liikunta ja puhekyky mennyt) - ihminen kuihtuu pois. Ei häntä nesteytetä, ikävä kyllä - eikä kuntouteta. Tämän olen nähnyt itse omin silmin.- ap.
Kiitos tuosta tiedosta! Ymmärrän että ei kuntouteta, mutta että annetaan kuolla janoon - eikö se sitä ole - tuntuu kidutukselta. Inhimilliseltä tuntuisi antaa nestettä ja sitten vaikkapa morfiinia... Lempeä kuolema...
Kertokaa lisää, jos tiedätte vielä enemmän, olkaa ystävällisiä! - toivoa aina
ap. kirjoitti:
Kiitos tuosta tiedosta! Ymmärrän että ei kuntouteta, mutta että annetaan kuolla janoon - eikö se sitä ole - tuntuu kidutukselta. Inhimilliseltä tuntuisi antaa nestettä ja sitten vaikkapa morfiinia... Lempeä kuolema...
Kertokaa lisää, jos tiedätte vielä enemmän, olkaa ystävällisiä!Elämän pelot eivät onneksi koskaan toteudu sellaisena kuin luulemme. Jos tuijotamme mustiin pelkoraitoihin,suremme siis turhaan. Elämä tuo jokaiselle koko ajan yllätyksiä,siksi siinä on elämän maku.
- pyydettiin
toivoa aina kirjoitti:
Elämän pelot eivät onneksi koskaan toteudu sellaisena kuin luulemme. Jos tuijotamme mustiin pelkoraitoihin,suremme siis turhaan. Elämä tuo jokaiselle koko ajan yllätyksiä,siksi siinä on elämän maku.
Mistä pelot mahtoivat tulla mieleen? Ei kai vain ruvennut pelottamaan?
- ex-äitini tytär
ap. kirjoitti:
Kiitos tuosta tiedosta! Ymmärrän että ei kuntouteta, mutta että annetaan kuolla janoon - eikö se sitä ole - tuntuu kidutukselta. Inhimilliseltä tuntuisi antaa nestettä ja sitten vaikkapa morfiinia... Lempeä kuolema...
Kertokaa lisää, jos tiedätte vielä enemmän, olkaa ystävällisiä!Niinkun joku aikaisemmin kirjoitti, Parkinsonin taudin oireen ja eteneminen on hyvin yksilöllistä. Isotätini (mummuni sisko) sairasti Parkinsonia ja hänellä se oli hyvin erilainen ja lievempi kun äidilläni.
Äitini kuoli vajaa kolme viikkoa sitten ja hänellä Parkinsonin taudin toteamisen ja kuolemisen välille mahtui noin kymmenen vuotta, mistä viimeisien neljän vuoden aikana tauti eteni voimakkaasti.
Ensin oli aiemminkin mainittu vapina ja jäykkyys. Harhoja ei äidilläni ollut - luojalle kiitos.
Pari vuotta ennen kuolemaa hän joutui täysin petipotilaaksi. Ensin meni jalat, sitten meni puhekyky, loppuviimen nielemisrefleksi.
Viimeisen viikon aikana äidilleni ei voitu juottaa eikä syöttää mitään. ei myöskään lääkkeitä.
Vähän reilu viikon ajan kuume sahas ilman lääkkeitä normaalin ja 38.5 välillä. Keuhkot kuunneltiin, mutta niissä ei ollut mitään merkkiä keuhkokuumeesta.
Morfiinia oltais annettu, mikäli äiti ei olisi ollut niin rauhallinen.
Sanoinkin hoitajille olisiko siitä haittaa antaa morfiinia varmuuden vuoksi. jos äiti ei pysty ilmaisemaan kipua. Hoitajat sanoivat sen lamaannuttavan hengityksen.
Kun äitini oli ollut viikon syömättä ja juomatta, hän nukkui pois.
Viimeisenä päivänä hän hengitti vuoroin kovin raskaasti, vuoroin höyhenen kevyesti. Lopulta ilmeisesti hänellä lamaantui hengitys.
Äidilläni oli sydämentahdistin ollut 13 vuotta. ja se kuulemma pitkitti jonkun verran elämää.
Nesteytystä ei voitu antaa suoneen, koska äidilläni oli niin heikot verisuonet, että tämä ei onnistunut.
Limaa alkoi nousta viimeisen kahden viikon aikana, ja se saatiin pistoksella nahan alle loppumaan.
Pistoksen piti antaa lihakseen, mutta niitähän äidillä ei ollut enää.
Painoi kuollessaan 29 kiloa.
Kerroin oman tarinani - tai oikeastaa äitini tarinan - suurpiirteisesti.
Ei ole tarkoitus peloitella.
Kuten sanottu, niin monta kun on parkinson potilasta, niin monta erilaista on tämän taudin kuvaa.
Mutta on hyvä toki keskustella toiveistaan hoidon suhteen mahdollisimman tarkkaan.
Puhekyky ei mene yhtäkkiä, vaan hiljalleen.
Äitini puhui joitakin sanoja vielä puoli vuotta sitten. - Isästäni
ex-äitini tytär kirjoitti:
Niinkun joku aikaisemmin kirjoitti, Parkinsonin taudin oireen ja eteneminen on hyvin yksilöllistä. Isotätini (mummuni sisko) sairasti Parkinsonia ja hänellä se oli hyvin erilainen ja lievempi kun äidilläni.
Äitini kuoli vajaa kolme viikkoa sitten ja hänellä Parkinsonin taudin toteamisen ja kuolemisen välille mahtui noin kymmenen vuotta, mistä viimeisien neljän vuoden aikana tauti eteni voimakkaasti.
Ensin oli aiemminkin mainittu vapina ja jäykkyys. Harhoja ei äidilläni ollut - luojalle kiitos.
Pari vuotta ennen kuolemaa hän joutui täysin petipotilaaksi. Ensin meni jalat, sitten meni puhekyky, loppuviimen nielemisrefleksi.
Viimeisen viikon aikana äidilleni ei voitu juottaa eikä syöttää mitään. ei myöskään lääkkeitä.
Vähän reilu viikon ajan kuume sahas ilman lääkkeitä normaalin ja 38.5 välillä. Keuhkot kuunneltiin, mutta niissä ei ollut mitään merkkiä keuhkokuumeesta.
Morfiinia oltais annettu, mikäli äiti ei olisi ollut niin rauhallinen.
Sanoinkin hoitajille olisiko siitä haittaa antaa morfiinia varmuuden vuoksi. jos äiti ei pysty ilmaisemaan kipua. Hoitajat sanoivat sen lamaannuttavan hengityksen.
Kun äitini oli ollut viikon syömättä ja juomatta, hän nukkui pois.
Viimeisenä päivänä hän hengitti vuoroin kovin raskaasti, vuoroin höyhenen kevyesti. Lopulta ilmeisesti hänellä lamaantui hengitys.
Äidilläni oli sydämentahdistin ollut 13 vuotta. ja se kuulemma pitkitti jonkun verran elämää.
Nesteytystä ei voitu antaa suoneen, koska äidilläni oli niin heikot verisuonet, että tämä ei onnistunut.
Limaa alkoi nousta viimeisen kahden viikon aikana, ja se saatiin pistoksella nahan alle loppumaan.
Pistoksen piti antaa lihakseen, mutta niitähän äidillä ei ollut enää.
Painoi kuollessaan 29 kiloa.
Kerroin oman tarinani - tai oikeastaa äitini tarinan - suurpiirteisesti.
Ei ole tarkoitus peloitella.
Kuten sanottu, niin monta kun on parkinson potilasta, niin monta erilaista on tämän taudin kuvaa.
Mutta on hyvä toki keskustella toiveistaan hoidon suhteen mahdollisimman tarkkaan.
Puhekyky ei mene yhtäkkiä, vaan hiljalleen.
Äitini puhui joitakin sanoja vielä puoli vuotta sitten.Mun isäni kuoli keuhkokuumeeseen sairaalassa. Hänellä oli kipupumppu josta morfiinia, hänellä oli myös suolaliuos ja antibioottiletku.
Kipuja lievitetään varmasti, oletan että kaikkialla.
Parkinson hänellä oli 21 vuotta mutta tosiaan oireiden alusta se oli hänellä 31vuotta. (oli nuori sairastuessaan)
Ihan loppuun asti hän asui kotona, äitini oli omaishoitajana. Rollaattorin kanssa liikkui kotona jonkin verran, pyörätuolikin oli. Nokkamukista joi ja ruokaa söi välillä itsekin mutta useimmiten autettuna. Minä sain hänen puheestaan aina selvää mutta varmaan vieraille se oli erittäin vaikeaa.
Järki leikkasi kuin partaveitsi aivan loppuun saakka, hän oli aina ollut erittäin älykäs ihminen. Viimeiseen asti oli meidän perheen tukipilari vaikka me lapset oltiin jo pitkälle aikuisia ja lapsenlapsiakin jo syntynyt. - Kallepoika65
ap. kirjoitti:
Kiitos tuosta tiedosta! Ymmärrän että ei kuntouteta, mutta että annetaan kuolla janoon - eikö se sitä ole - tuntuu kidutukselta. Inhimilliseltä tuntuisi antaa nestettä ja sitten vaikkapa morfiinia... Lempeä kuolema...
Kertokaa lisää, jos tiedätte vielä enemmän, olkaa ystävällisiä!Otan osaa kaikkien omaisten puolesta, sekä itse Parkinsonia sairastavien potilaiden puolesta.
Isälläni on juuri aloitettu saattohoitovaihe.
Nieleminen ei ominavuin enää toimi, tarkoittaa myös lääkeiden ja nesteen.
Siirrytty morfiini letkuun. Meille omaisille on kerrottu ettei nesteytykseen ryhdytä koska se on yhtälailla kivuliadta, koska potilaan omat toiminnat ei enää toimi.
Meille on vakutettu että isä ei ole kivuissa.
Kyse on kuulemma nyt päivistä.
Tottakai tilanne tuntuu kauhealta, mutta samalla toivoo, että tilanne sujuisi mahdollisimman nopeasti. Saataisiin isä lopulliseen rauhaan. Ikää on jo 82.
Muistakaa hyvästellä ja osoittaa rakkautta.
- sureva tytär
Äitini siis kuoli kesällä ja hän oli tehnyt pyynnön jossa kielsi tehohoidon, mm nesteytyksen, letkut ja muut.. Koska hän tiesi että lopun aika kun koittaa hän on tietoinen kaikesta, mutta ei voi mitenkään sitä ulkomaailmaan viestiä ja hän ei halunnut pitkittää kärsimyksiään... Ei äitini janoon kuollut, häntä vielä edellispäivänä syötin ja juotin, hän pikkuhiljaa kuihtui pois.. Hän sai rauhallisen kuoleman, kauniinkin jos niin voisi sanoa, vaikka ajat ennen sitä olivat erittäin kovia ja tuskaisia.. Äitini myöskin söi erilaisia särkylääkkeitä, häneen ne eivät tehonneet, eli valitettavasti kipuja oli..
Olen sitä mieltä että jokaisen meistä kannattaisi miettiä mitä haluamme tehtävän, olimme sairaita tai emme. Koskaan kun ei tiedä mihin seuraava hetki vie ja kun emme ole itse kykeneviä enää tahtoamme ilmaisemaan.- park,pos
Ei parkinsoniin kuole, mutta ihminen kuolee parkinsonin kanssa. Ihmisillä on valtava halu tehdä asioista dramaattisia. Tunnen monta joilla on ollut parkinson kauan ja he elävät ja haluavat elää. Nykyisin on niin hyviä hoitomenetelmiä joten sitä piträä katsoa tulevaisuuteen positiivisesti ja uskaltaa elää ilman pelkoja. Ja vaiheet, mitä ne ovat, Kaikilla on yksilöllinen taudin kuva joten siitä ei voi oikeastaan keskustella yleistämällä.
- Pahka
Tämä on vilä pahempaa kun itse tauti kun läheiset pettää.
"lyriikana"
Sinulle
Lähdin pois ja kiini vain pidit
Keksit keinon etten toisia tapaa
Teit kaikkesi että luoksesi palaan,
ja siinä onnistuit
Eri elämät ja kuitenkin yhdes
Onko tämä sen arvoinen
Elettäiskö niin kuin ennen ?
Mikä meiltä estää sen?
Tuoko tämä kyyneleen poskel
Vaiko hymyiletkö miulle.
Uskon että onni on jossain
joko luonais tai jossain
Eri elämät ja kuitenkin yhess
Onko tämä sen arvoinen
Elettäiskö niin kuin ennen ?
Mikä meitä estää sen?
Anna avo sille mitä meillä on
Älä heitä sitä hukkaan
Sillä liian kallista on heittää,
näitä hyviä muistoja pois
Eri elämät ja kuitenkin yhdes
Onko tämä sen arvoinen
Elettäiskö niin kuin ennen ?
Mikä meiltä estää sen?
Kerro mulle mitä sä tunnet
Silloin sinua auttaa voin?
Ja silloin sinäkin autat,
ja se mulle on tärkeä
Eri elämät ja kuitenkin yhdes
Onko tämä sen arvoinen
Ja jos elämälle esteitä tulee
tahdon kanssasi voittaa ne-
Eri elämät ja kuitenkin yhdes
Onko tämä sen arvoinen
Ja jos onnesi luonani ei oo
tule kertomaan kuitenkin se,
Sillä ystävyys kanssas,
minulle on tosi tärkeää -
Eri elämät ja kuitenkin yhdes
Onko tämä sen arvoinen
Sillä tämä rakkautemme on
tärkein aarre päällämaan,
Mutta jos se on ystävyyskin
senkin kannan aarteenain .
Eri elämät ja kuitenkin yhdes
Onko tämä sen arvoinen
Ja jos elämälle esteitä tulee
tahdon kanssasi voittaa ne-
Eri elämät ja kuitenkin yhdes
Onko tämä sen arvoinen - parkinsonpahavaiva
Hyvät sanat kenelle olivatkaan?
- Karseimmathoitopaikat
Joku kirjoitti aikaisemmin vanhoista ihmisistä "Ei häntä nesteytetä, ikävä kyllä - eikä kuntouteta. Tämän olen nähnyt itse omin silmin." Tämä on totta - iäkkäitä ihmisiä ei hoideta ja kuntouteta laitoksissa mitenkään! "Hoito" on säilyttämistä ja sängyssä makuuttamista. Terveyskeskusten vuodeosastot ja vanhainkodit ovat kaikista kamalimpia paikkoja! Touhu on kuin Neuvostoliitosta ja suurimmalla osalla hoitajista ei ole mitään intoa ja motivaatiota työhönsä. Jos et pääse muualle töihin, niin terveyskeskuksen vuodeosastolle ja vanhainkotiin pääsee aina töihin. Ainut, mikä laitoshoidossa tulee ajallaan, on hoitolasku. Vanhuksen lähes koko eläke kuluu täysin ala-arvoisen "hoidon" kustantamiseen.
Nykyisin myös kunnallinen kotihoito on valittavan usein ala-arvoista. Ikäihmisen luona voi käydä kymmeniä eri hoitajia kuukauden aikana. Laiminlyöntejä ja hoito- ja lääkevirheitä sattuu usein. Kotihoitaja kurkistaa ovelta ja käy antamassa lääkkeet. Kaikki muut kotipalvelut kuten ulkoilu, siivous, ruoanlaitto, kaupassa käynti, lumenluonti, ruohonleikkuu ja muut kotityöt on ostettava ja maksettava erikseen.
Terveyskeskusten vuodeosastoilla ja vanhainkodeissa hoidetaan myös Parkinsonin tautia sairastavia. "Hoito" on täysin virikkeetöntä vuoteessa makuuttamista. Juomaa ja ruokaa ei anneta tarpeeksi, koska parkkitautiset juovat ja syövät hitaasti ja ruokailuun kuluu liikaa aikaa. Suurin osa parkkitautisista kärsii nestehukasta ja aliravitsemuksesta. Laitoksissa asuvat parkkitautiset ovat yleensä kuihtuneita ja langanlaihoja, koska ravitsemus on ollut jo pitkään riittämätöntä. Lisäksi Parkinsonin tautiin kuuluva lepovapina kuluttaa paljon energiaa.
Ikävä kyllä - tämä on kohtalo, jos lähiomaiset eivät jaksa hoitaa parkkitautista kotona ja parempaakaan hoitopaikkaa ei löydy. Esimerkiksi pientä takuueläkettä saavilla vanhuksilla ei ole varaa hankkia kotiinsa yksityistä hoitajaa tai asua kalliissa palvelutalossa tai hoitokodissa. Rahalla saa ja hevosella pääsee! Parkkitautisen kannalta olisi hienoa, jos hän pystyisi asumaan omassa kodissaan. Kun oireita on paljon, niin itsenäinen asuminen ei kotona enää onnistu. Parkkitautiset ovat onnettomuusalttiita, koska tasapaino on huono ja he kaatuilevat, putoilevat ja loukkaavat usein itseään.
Kotonakin pärjää, jos parkkitautisella on jaksava omaishoitaja tai kotiin palkatut hoitajat kotona 24/7. Omaishoitajakin tarvitsee lepoa ja vapaata, että saisi nukkua välillä edes univelkansa pois. Ja joskus olisi hyvä käydä kodin ulkopuolellakin virkistymässä ja tuulettamassa päätään. Ei kukaan jaksa hoitaa esimerkiksi sairasta puolisoaan, vanhempaansa tai appivanhempaansa 24/7!- TeenParhaani
En kyllä allekirjoita sitä, että hoitokodeissa hoitajat eivät ole motivoituneita tai ovat epäpäteviä. Todellisuudessa hoitajat haluavat tehdä työnsä hyvin ja viettää aikaa asukkaiden kanssa, koska heihin kiintyy. Hoitajat käyvät katsomassa huonosti voivaa asukasta ja kyselevät heti vuoroon tullessaan, miten asukkaat voi tai onko kaikki hengissä. Kun asukas kuolee, hoitajat ovat surullisia. Välillä osallistutaan hautajaisiinkin ja itketään hillitysti omaisen kanssa. Hoitajat ovat ihmisiä, joilla on tunteet.
Se, miksi hoito ei ole sellaista kuin toivoisi, johtuu huonoista resursseista eli päättäjien määräämistä hoitajamitoituksista. Kun työvuoron aikana huolehtii 7-8 asukkaan hoidosta, joista osa on kahden autettavia, voi lyhyellä matikalla todeta, ettei sellainen hoito, mitä hoitajat haluaisivat toteuttaa, ole mahdollista, koska päivä loppuu kesken ja toisaalta päivää rytmittää ruokailut ym ohjelma. Monessa hoivakodissa virikkeitä toteuttaa erikseen palkatut virikeohjaajat, joita esim minun työpaikallani on 3. Kyllä virikkeitä on ja asukkaat pääsevät myös ulos vaikka päivittäin. Usein he vaan eivät suostu lähtemään ulos.
Mitä tulee saattohoitoon, omaisilla on usein virheellinen käsitys, että ihmiset näännytetään janoon ja nälkään tai käytetään "passiivista eutanasiaa". Nesteyttämällä suonensisäisesti asukasta, jonka elimistö on hiipumassa pois, saatetaan aiheuttaa nesteen kertyminen keuhkoihin, mikä aiheuttaa kipua ja pahoja hengitysvaikeuksia eli tuskaa. Saattohoidossa tärkeintä on kivunhoito ja jos osaaminen on kunnossa, siitä kyllä huolehditaan, vaikka asukas ei pystyisi kipua tuomaan enää esiin. Jo pelkkä otsan rypistys on merkki hoitajalle antaa lisää kipulääkettä, sillä sitä ei voi antaa tavallaan liikaa. Toki lääkärin määräyksen mukaan toteutetaan myös kipulääkitys. Hoitajat ovat usein myös omaisten henkisenä tukena asukkaan hoivakodissa viettämän ajan verran.
Minusta on todella väärin, että hoitajia syyllistetään ja haukutaan julkisuudessa ja keskustelupalstoilla, sillä hoitajat eivät voi vaikuttaa työvuoron miehitykseen tai asukkaiden tarvitsevuuteen mitenkään. Ihan muut ihmiset päättävät minkä kuntoisia asukkaita hoivakotiin otetaan ja mitkä on hoitolinjaukset sekä kuinka monta hoitajaa ja millä koulutuksella työvuoroissa on.
Hoitajat ovat tunnollisia ja kilttejä, eivätkä pidä suurta meteliä, vaan tekevät parhaansa usein jatkuvasti joustaen työnantajan ja asukkaiden hyväksi. Toivoisin että he, jotka eivät tunne hoitoalaa, eivät asettuisi hoitajia vastaan, vaan tulisivat avuksi. Jos tuntuu ettei omaa läheistä hoideta kunnolla ja hoitajilla on kiire, siitä vaan lakiehdotusta tekemään että hoitajamitoitukset saataisiin kuntoon. Hoitajien haukkumisella, osastolla huutamalla tai valituksia kirjoittelemalla ei saavuteta mitään muuta kuin paha mieli jo uupumuksen partaalla oleville hoitajille, jotka yrittävät edelleen tehdä parhaansa vallitsevissa olosuhteissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561886Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,481638- 521574
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51527Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61495Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61415Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81306Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121281Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41163Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41138