Mies ei siivoa!

Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa:

1.Lopetat siivoamisen nyt. Panet miehesi ruotuun ja annat hänelle selkeän ohjeistuksen. Jos ei homma toimi, niin lemppaat urpon.

2. Jatkat lopun elämääsi kuten tähänkin asti, katkeroitat itsesi ja huomaat joku päivä muuttuneesi äidiksesi.

Hyväksy se tosiasia että miestä pitää kehoittaa siivoamaan. Miksi et kehoittaisi edelleenkin?
Jos se kerran toimii ja saa miehen tarttumaan luudanvarteen?
Hieno homma jos tekee kun pyydät. Ei pyytäminen saisi olla niin vaikeaa.
Miksi oletat hänen tajuavan pyytämättä? Ei miehet kärsi sotkusta niinkuin me naiset. sSe vaan on tosiasia.
Napat käskyt ja kehoitukset on parhaita. Eli..siivoa keittiö..kerää pyykit...pese vessa ja sitten makupaloja silloin tällöin kiitokseksi.
Niin se toimii.

ne ei opi enää.

Oikeesti.

Etsi toinen mies. Oikeasti.

Joo. Sun rakkautesi parantaa sen.

Ei vaineskaan. Jos ootte edenny tohon pisteeseen, niin homma on valmis. Sinä siivoat ja naputat. Aina.

naistaan piikana seitsemän vuotta tiskaamatta, imuroimatta ja pyykkäämättä kertaakaan. Älä tee Sinä samaa virhettä, että teet miehelle 3 lasta älä edes sitä ensimmäistä, ellet saa tehtyä sääntöjä yhteisen kodin hoidosta. Jos miehesi vetoaa auton renkaiden vaihtoon hänen hommanaan, niin sano, että maksetaan puoliksi renkaiden vaihto vaikka ulkopuolisella, mutta sinä siivoat joka toinen kerta!

Ei se muuten opi. Itse olen siisti mies, mutta voin sanoa, että 80-90% miehistä ei sitä todellakaan ole. Pihtaamalla saat varmasti miehen huomion nopeammin kuin siivoamatta... kannattaa olla kova tuossa hommassa. Tai sitten vaihda minuun, heh. Olen myös komea katseltava.

Meillä oli tilanne toisin päin. Minä miehenä siivosin ja pidin huolta kämpästä, ei meillä kaikki koskaan ollu tip top mutta sinne päin. Kyllä siippa aina pyydettäessä siivoili tms. mutta täytyy myöntää että se oli todellä ärsyttävää ja ymmärän kyllä ton tuskan ja kiukun jos tohon tilanteeseen joutuu. Ei me enää hänen kanssa seurustella/asuta yhdessä.

Olen ilmeisesti oppinut "väärän" tavan ajatella.

Olen nainen, hyvän näköinen, kiltti ja luotettava.

Jostakin olen oppinu settaisen asian, että teen itse kaikki kotityöt ja ne renkaiden vaihdotkin.
Jos MINUA ärsyttää joku asia teen sen itse (ärsyttävää jos tarvis nalkuttaa). Voi olla ettei isäntä ole edes ajatellut koko asiaa mikä mua ärsyttää. Teen kuitenkin sen asian paremmin ja nopeammin, en jaksa nalkuttaa.
Vaikka olen nainen ajattelen: naisen tehtävä on pitää mies tyytyväisenä ja tyydyttää hänet.
Sekä: oletko mielummin oikeassa vai onnellinen.

Mutta sama pätee toisinkinpäin.
Jos miestäni ärsyttää joku asia niin tehköön itse..saisin hepulin jos mulle alkais.
Voihan olla, että olin ajatellut kyseisen asian tehdä, mutta jos hän alkaa komentelee niin jätän todellakin tekemättä.
Miehenkin kuuluu pitää emäntä tyytyväisenä ja tyydytettynä.

Kummankaan ei tarvi komennella toista. Kumpikin tehköön ne asiat jotka itselle on tärkeitä.
Ja yksi hyvä juttu on palkata ulkopuolinen siivoamaan, ja maksu puoliksi. Mielummin onnellinen vähän köyhempänä kuin riidellen jostain helvetin kotitöistä.

Keskustele tältä pohjalta sellaisena päivänä kun ei tarvi siivota niin sujuu neuvottelu rauhallisemmin.

- toivottavasti löydätte sovun asiaan-

"Hän ei ole koskaan asunut yksin eikä varmaan ymmärrä miten kova homma kaikessa taloudenhoidossa on!"

tässä se suurin virhe on: ennen siivosi äiti ja nyt sinä.

kyllä molempien osapuolien pitäisi asua yksinään että tietää mitä siihen taloudenhoitoon kuuluu (siivous, pyykinpesu, ruoanlaitto, raha-asiat yms.).

ei taida mies enää muuttua kun saa jo niin hyvää palvelua kotona... eli ota tai jätä.

Nykyään mieheni tekee kaikki kotityöt.Sen opettamiseen meni noin puoli vuotta kun muutimme yhteen asumaan.Aluksi hänellä oli sellainen käsitys että olen hänen siivoojansa.Mutta tein jo noin viikon kuluttua muutosta selväksi että en ole mikään kotipiika.Aluksi käskin, en pyytänyt, häntä tekemään pieniä ja helppoja askareita kuten: vie roskat,laita tiskit koneeseen jne..Kiitin ja kehuin aina kun tehtävä oli suoritettu.Hän tottui vähitellen siihen että häntä käsketään eikä tuntenut siinä mitään sen kummallisempaa arvovallan menetystä.Niin työelämässäkin aina joku on pomo.Periaatteenani oli ja on että jos jotain pyydän tai käsken niin siitä en tingi.Mieheni on nyt omaksunut tehtäväkseen huolehtia kodin askareista niin ettei minun enää tarvitse ykstyiskohtiin puuttua.Arvostan miestäni siitä ja muistan palkita hänet aina kun se minulle sopii.Ja sopii han se kun kotityöt eivät ole rästissä.

Mieheni ei kanssa siivoa ja olen lopen kyllästynyt tähän. Itse saan tehdä aina kaiken. Mies lupaa esim. tiskata mutta loppujen lopuks hän ei tee sitä tai sitten tekee mutta puolet tiskeistä jää tiskaamatta...

Tulin siihen tulokseen että asiasta on keskusteltava ja jaettava työt puoliksi. Tällä hetkellä ei ole varaa palkata siivojaa, mutta tulevaisuutta ajatellen varteenotettava vaihtoehto.

Siihen en usko ettei enää opi siivoamaan, niinkuin useat sanoivat. Enkä pidä siitä että miestä pidetään koiran lailla ohjailtavissat tyyliin käsky jonka toteuttamisesta seuraa palkinto. Ei kukaan minuakaan palkitse!

Kyllä aikuisen ihmisen tulisi tietää että koti hoidetaan yhdessä ilman että joutuu "nalkuttamaan".

Pihtaamaan en rupea. Kyllä kaikki tietää että jos ei kotona saa seksiä niin sitä haetaan muualta.

siinä ??? siivoamista, tiskaamista, pyykinpesua ja panemista vartenhan se eukko otetaan.....(no ei vaeneskaan!!)

Taidan olla just kuvailemaasi miestyyppiä. Parisuhteessa siivoton?

Tästä nainen oli yli puolet vastuussa!!!

Eukko siivosi kaikki omat aarteensa kaappeihin, sitten alkoi valitus, kun minun aarteet oli niin levällään, kun niille ei ollut enää kaappitilaa! Hän säilöi vanhoja rojuja parhaisiin kaappeihin ja minä sain viedä omat tarve esineeni - mihin ne sattuivat mahtumaan ja palkaksi kamalan jäkätyksen.

Sitten se solvasi etten osaa siivota, olen sotkuinen, jäkätti ja räpätti. Minun olisi pitännyt olla hänen palvelijansa, olisi pitänyt siivota juuri täsmälleen niinkuin hän haluaa. Siivoamisesta sain palkaksi vain räpätystä! Väärin tiskattu, väärin pyyhitty jäkätystä ja räpätystä. Oli siivoamisessa niin paljon parempi ja minä muka huonompi? Tosi kannustavaa... Paras keino oli pysyä koko siivous touhusta sivussa...

5 minuutin työstä sai helposti 10 minuuttia jäkätystä!

Nykyään minusta on ihan kivaa pestä vaikka lasten vaatteita. Lapset on ihania ja niitä on mukava hoitaa - kotityötkin on mukavia kun ne tekee rakkaudesta.

Oletteko molemat töissä vai toinen kotona?
Teetkö sinä muutkin paskaiset ja raskaat hommat ?
Oletteko varakkaita vai vähemmän?

Mielestäni jos toinen on kotona niin se ehtii kyllä siivoamaan ja toinen tuo rahaa.
Minulla on kokemusta kotona olosta jolloin siivosin ja laitoin ruoat sekä hoidin lapsen.
Sitten kun osat vaihtuivat niin hommatkin vaihtuivat, ei siinä sen kummempaa.
Femakoiden vouhkaamiset voi jättää omaan arvoonsa.

Jos molemmat olette vieraalla töissä niin jakakaa hommat tai palkatkaa joku ne tekemään ja jos taas molemmat olette kotona niin olkaa hiljaa.

Meillä mies tiskaa ilman pyyntöä.

Meillä mies ei jätä vaatteitaan lojumaan ympäri huushollia; minä jätän.

Meillä mies imuroi joskus ilman pyyntöä, ja osallistuu siivoukseenkin joskus pyytämättä.

Miehet nyt vaan on sellasia, ei ne tule ajatelleeks. Ei ne tahallaan tee sitä, että jättäävät tiskaamatta, siivoomatta jne jne..

Harva nainenkaan käskemättä menee auton imuroimaan tai pesemään. Minä menen.

Tuohon miesten "ruokottomuuteen" auttaa se, että ihan suoraan pyytää tai kysyy miestä kaveriksi johonkin hommaan.

Koska miehet taas ei ymmärrä sitä, että nainen käy kolistellen ja paukutellen siivoamaan ajatellen "kyllä se sieltä tajuaa kaveriks tulla" ja sitten kun ei tajuakaan, aloitetaan mykkäkoulu.

Ja taas on mies ymmällään, että mitähän minä nyt tein.

Tämänkin VOI EHKÄ välttää sillä, että menee miehen luokse, kysyy selevällä suomen kielellä: "Tulisitko kaverikseni siivoamaan, aloitan ihan heti?"

Ja jos se oma mies ei ihan mulqvisti mielestäsi ole, miehethän aina tykkää kun niitä vähän mairittelee ja imartelee (vai miten se oli) esimerkiksi tähän tyyliin:

- siirtäisitkö tuota sohvaa, kun sinulla on niin ihanan vahvat käsivarret?

- koska olet noin komea, voisit mennä tuonne pihalle tamppaamaan mattoja, ja saamaan naapurin rouvat minulle kateellisiksi

- kehtaisitko tiskata, että voin kuolata vieressäsi seksikkäille käsillesi

=D

Ihan totta! Luin vasta joiltain sivuilta, että miehen saa manipuloitua aika helposti tekemään jotakin, kun vähän siinä sivussa kehaisee.

Vaikka meillä mies osallistuu kotihommiin ilmankin, pieni salakavala kehuminen saa kyllä hymyn kummankin huulille, ja hommat sujuu vieläkin rattosammin.

Kannattaa kokeilla ;)

Ikävä kyllä kuulla että tilanne voi edelleen joillain olla tuo, että mies ei tee mitään.

Mulla on sekä ex-avopuoliso että nykyinen hoitaneet puolet hommista ihan mukisematta. En mä koskaan edes osannut ajatella että asiasta vois joutua keskustelemaan.

Exän kanssa ollessani olin paljon nuorempi ja myös tarkempi tasajaosta. Nyt suhtaudun vähän rennommin ja meillä on työnjakoa sen sijaan että olisi vuorot. Esim että mä pesen pyykkeja ja astioita enemmän, mies taas imuroi ja pyyhkii pölyjä enemmän. Sen mukaan vähän että mikä on mieluisampi tehtävä:) Niin, ja raha-asiat menevät myös puoliksi luonnollisestikin.

Mutta siis, keskustelkaa asiasta. Eihän sille voi olla mitään järkevää perustelua että toisen ei tarvisi mitään omassa kodissa tehdä.

mieheni. Hän on asunut joskus yksin, ja kuuleman mukaan asunto ollut kuin sikolätti.
Itsekään en tosiaan ole siivousintoilija, ja inhoan jopa liian siistejä ja steriilejä paikkoja. PIENI "sottaisuus" on minusta vain kodikasta.
MUTTA, todellakin meillä myös minä teen kaiken. Riippumatta siitä käynkö työssä vai en. Mies käy työssä kyllä, ja siellä on kuulemma todella ahkeran työntekijän maineessa. Ei siis ole mikään laiska tapaus siinä mielessä, ja harrastuksetkin on liikunnallisia eli ei mikään sohvaperuna ole.
Mutta kotona minä siivoan, tiskaan, imuroin, pyykkään, teen ruoan. Kaiken.
Siis tämä on käsittämätöntä miksi hän ei voi laittaa tikkua ristiin kotonamme. Hän käy siis vain työssä ja vapaalla lähtee omiin harrastuksiinsa tai kavereille tms. kotiamme hän pitää vain lepopaikkana.
Ja täytyy myöntää että nalkutuksen puolelle on mennyt, ei varmaan edistä asiaa, mutta kun välillä ottaa niin paljon päähän! Toisaalta olen sitä mieltä että siivouksen (lopulta aika vähäpätöinen asia) takia ei sentään erota tarvitse, niinkuin jotkut täällä neuvovat. Mutta on se kumma kun se jollekin niin vaikeata tuo siivoaminen!??

Meillä oli alkuun myös niin että minä siivosin, pesin pyykit, laitoin ruoan. Alusta asti sain raivareita kun mies ei tehnyt mitään. Joku aika sitten lopetin käytänössä kokonaan siivoamisen ja tiskaamisen. Mies hoitaa nyt enimmäkseen, joudun muistuttamaan jos pesis pyykkiä ja imuroisi. Viikonloppuna kyllä itsekkin siivoan ja pesen pyykkiä. Ruoankin laitan useimmiten, mutta joskus myös se tehdään yhdessä. Asiaan varmaan on vaikuttanut sekin kun mies ei ole kesän aikana kauheasti ollut töissä ja minä olen joka päivä töissä. Hyvin on järjestely mennyt, saa nähdä mitä syksy ja talvi tuo tullessaan.

Näitä tapauksia on liikaa. Aivan liikaa.

Sinä et ole avomiehesi äiti. Sinun tehtäväsi ei ole kehottaa ja ehdottaa, että voisitko osallistua ja tehdä sitä ja tätä. Oivallukset pitäisi lähteä hänestä itsestään. Jos sanominen ei auta, niin tuskin hän siitä noin vain muuttuu, jos jatkat siivoamista ja paapomista.

Nykyajan yhteiskunnassa nainen ei ole enää mikään kotiorja. Niin ei mielestäni saisi olla missään taloudessa ellei niin ole erikseen päätetty ja sovittu.

Puhu asiasta miehesi kanssa ja koita hänet vielä kerran saada ymmärtämään se, että kun yhdessä sotketaan, niin yhdessä siivotaan. Ja että sinä et ole hänen äitinsä, jonka tehtävä on opettaa lasta aikuisten tavoille.

Jos hän ei asiaa ymmärrä ja ala toimimaan yhteisen elämänne ja yhteisten päämäärienne eteen, niin mieti, jaksatko pyörittää kotia yksin? Entä sitten kun teillä on isompi koti kuin nyt ja hommat lisääntyvät? Jaksatko sitten? Entä jos saatte lapsia? Kuka hoitaa lapset ja hoitaa vielä kotityöt, joita siinä vaiheessa on TODELLA PALJON ENEMMÄN kuin nyt ?


Think, think, think...

Oma avopuolisoni ei myöskään ole yksinään asunut kuin muutaman viikon ja kotonaan hänellä on vanhemmat siivonneet ja laittaneet paikat järjestykseen. Oli pojalla kova opettelminen elämään itsenäistä elämää. Itse en ole koskaan häntä alkanut paapomaan ja siivonnut hänen sotkujaan. Olen alusta asti tehnyt selväksi, että jos yhdessä asutaan, niin yhdessä hoidetaan kodinhoidolliset jutut. Ei ole hänelläkään ollut vaikea sitä asiaa ymmärtää.

Itselläni on samantapainen tilanne. Avomieheni ei myöskään ole koskaan asunut yksin, ja kotona siivosi tietenkin äiti. Tuntuu siltä ettei miestä kiinnosta yhtään meidän oman yhteisen kotimme viihtyisyys. Asenne on luokkaa: "minua ei sotku haittaa, jos itseäsi haittaa- siivoa itse!". Teemme molemmat yhtä paljon töitä, minulla päivät saattavat vaan venyä pidemmiksi.

En ole siivousfriikki tai perfektionisti - päin vastoin. Mutta jos tulen illalla töistä väsyneenä kotiin, ja näen miehen makaavan sohvalla vaakatasossa, ympärillään kaaos, silloin saatan hermostua. Jos riitelemme siivoamisesta, mies ottaa käyttöön perinteisen argumentin; "Alat kuulostaa ihan äidiltäni". Mies ei ilmeisesti tajua sitä, että hän itse käyttäytyy kuin lapsi. Ei tee mitään omasta tahdostaan, jos "käsky käy" nurisee vastaan ja tekee puolihuolimattomasti. Vähän niinkuin silloin kuin huijasi äitiään teininä että oli "imuroinut".

Tämä on hankala tilanne. Tietenkin voisin kokeilla olla siivoamatta ja katsoa kuinka kauan mieheltä kestää, että hän tajuaa tilanteen ja alkaa omatoimisesti siivoamaan. Toisaalta taas hän saattaa kutsua myös ystäviänsä kylään, ja minä saan sitten hävetä silmät päästäni kämpän kuntoa.

Mä siivoan vastahakoisesti. Mies siivoo usein ja omasta aloitteesta, ja mä vaan avustan sitä. Mies aina joutuu potkimaan mua persuuksille jopa astioitten laittamisesta tiskikoneeseen. Mun mies on enemmän puhtaustyyppiä, ja minä kokkaustyyppiä. Mut silleen ne kotiaskareet voi jakaa, ei kaiken tartte olla pakkopullaa. Voi lievää epäjärjestystä olla, kunhan ei suoranaisessa paskassa ja saastassa asu. Pölykin vaikuttaa hengityselimiin.

Meillä mies sanoo, ettei ole koskaan oppinut siistiksi ja nyt 30v on liian myöhäistä sellaiseksi oppia. Jos siis ei ole luonteeltaan siisti, niin ei kuulemma osaa siivota, eikä sitä opi.

Kirjoitin sitten A4 paperille tikkukirjaimilla isoja viestejä, jotka astettelin ongelmakasojen päälle. Esimerkiksi olohuoneen lattialla oli kasa likaisia sukkia, sen päälle laitoin lapun "PYYKKIKORIIN!". Olohuoneen kirjahyllyn päällä oli kokoelma deodoranttipulloja, hiusgeeli, vessapaperirulla ja märkä pyyheliina. siihen lappu "KYLPYHUONEESEEN!" Nojatuolissa oli vuoren verran vaatteita, farkut, kaksi takkia, paita, boxerit, kylpytakki. Siihen päälle "VAATEKAAPPIIN JA PYYKKIKORIIN!"

Näitä ohjeita mies osasi yllättäen noudattaa...

tjaa.. meillä on sovittu yhteisestä siivouksesta mikä ei myöskäään ota toteutuakseen miehen toimesta.. noh, minusta asiaan auttaa että itse rikon sopimuksen tai oletuksen siitä mitä mies toivoo, toteutan sen vasta kun mies on siivonnut. Suomeksi eläköön puutteessa sitten kunnes minuakin miellyttää hänen tapansa toimia.

Si vaihdetaan miestä jos se ei osallistu kodin puhtaana pitoon ja askareisiin. Minä miehenä siivoon aiba ja always

Tjaa...vanha aloitus, mutta aina kai ajankohtainen. Ja kukaanhan ei jaksa marttyyri-puolisoa/ napisijaa pitkään...

Siivoojan käynti kerta kahdessa viikossa, 90 eur/ kk. Ei kovin kallista työssä käyvälle. Ja miehen tavaratkin läjittyy aina samaan romukoppaan. Säästää hermoja ja jää aikaa rakkaudelle. Suosittelen.

Tehkää kalenteri, että mikä kotihomma tehdään mikäkin päivä. Jakakaa hommat. Esitä asia esim. näin: kumpi imuroi, kumpi putsaa vessat jne. Ota napakampi ote asiaan. Älä vain kysy, että auttaisitko minua...

Mitä mies siis tekee, jos hän kysyy mitä haluat minun tekevän ja sinä vastaat, että imuroivan? Sanooko hän "ok" ja menee katsomaan telkkua? Ota imuri esille ja lykkää se hänen eteensä?

Tuohon valitettavasti ei välttämättä tule muutosta, että hän oma-aloitteisesti tekisi asioita, joudut varmaan jatkossakin ainakin jostain sanomaan. Koita hyväksyä se ja olla tyytyväinen siihen, jos saat miehen tekemään edes jotain. Ja jos mies tekee jotain älä erehdy sanomaan heti, että mitä mies ei ole tehnyt. Se tappaa motivaation. Sano, että kiva kun on siistiä tms.

Ei ole kokemusta, mutat tiedä kyllä miehen lähipiiristäni, joka ei tietääkseni koskaan ole esim. imuroinut.

Tilaa siivoja, äläkä valita!

Me ihmiset kun olemme erilaisia siisteystavoissamme ja niistä on ihan turha nostaa riiitaa, kun elämässä on tärkeämpikin asioita. Älä nipota.

Oon parin sellaisen miehen kanssa asunut, joille se siivoominen oli luonnotonta puuhaa, enkä kolmatta kertaa samaa virhettä tee. Kyllä pitää olla sen verran järkeä päässä, että selviää arkiaskareista ilman The Äitiä. Tämä "femakko" osaa muuten itse käyttää myös poraa ja kirvestä siinä missä mieskin, joten tasan menee "miestenkin" työt.

Edelleen ihmettelen sitä logiikkaa, että millä perinteiset naisten ja miesten työt menevät tasan??? Miehet vaihtaa renkaita kahdesti vuodessa, kenties jopa kahteen autoon(!), mutta nainen saattaa tiskata päivittäin. Mies avaa kerran pari vuodessa tukkeutuneen viemärin (tosiasiassa kaataa pullollisen putkimiestä ja antaa vaikuttaa...), nainen pyykää monta koneellista pyykkiä viikossa ja viikkaa ne kaappeihin. Pitääkö listaa jatkaa? Mieluusti perinteisessä työnjaossa olisin mies :D

Äitylin pikku piiperot eivät osaa siivota. Tämänlaisia vesoja tulee akateemisten lapsista.

Käytkö töissä? Jos et niin älä valita.

Oma naiseni kanssa marttyrisoi kuinka vaikeaa ja kauan kestää siivota. No hei haloo jos on kotona koko päivän niin ei voi siivoaminen olla mitenkään ylivoimainen haaste. Jos töissä ei tarvisi käydä, niin minä siivoaisin itse vaikka kolme tuntia joka päivä. Jos jompi kumpi on kotona, niin on vain solidaarista tehdä kotitöitä sitten himassa kun toinen on töissä. Tietenkin toinen auttaa, mutta ihan turha ruveta marttyrisoimaan kun toinen ei töiden jälkeen tee 50% kotitöistä.

Mites siinä tapauksessa, jossa nainen on kotona ja tekee työasioita etänä? siis on töissä, mutta koti on oma yritys samalla. Mies käy ulkopuolisella töissä. Mies sanoo, sun pitää siivota kun oot kerta kotona.

Olette avoliitossa eli et ole millään tavoin velvollinen huolehtimaan miehesi pyykeistä. Aloitapas tuolla niin eiköhän ala tapahtumaan.

Kuulostaa NIIIIN tutulta!!

Olen asunut avopuolisoni kanssa 5 vuotta samassa asunnossa. Mies siivosi aluksi kun muutimme yhteen, kokkasi melkein aina. Vuosi vuodelta alkoi jättämään tiskit,imuroimisen,pyykkäämisen,pölyjenpyyhkimisen,remonttihommat,roskien viennin, kaiken minun vastuulleni. Teimme siis kaiken ennen yhdessä sulassa sovussa ilman että tarvitsi edes sanoa.
Nyt kaikki on minun hommiani, auton renkaiden vaihtamista myöden. Rakastan miestäni, mutta en jaksa enään tehdä kaikkea yksin. Olemme työttömiä molemmat ja kotona siis. Luulisi molemmilla olla aikaa hoitaa kotihommat mutta ei.. en tiedä mitä tehdä asialle. Olen yrittänyt puhua asiasta, että tarvitsen apua. Mutta jos pyydän apua se on käskemistä eikä mieheni suostu tekemään kun käsken.. ei tässä taida olla mitään enään tehtävissä. Voimani ovat vähissä.
Seksihaluni vähenee ja mieheni valittaa siittä. Kaikki voimani menevät kodin pystyssä pitämiseen ja koirien hoitamiseen yksin.
Jos jollain on super hyvää neuvoa asiaan nii antaa tulla. En haluaisi erota, mutta alkaa olemaan varmaan viimeinen vaihtoehto.

Minä siivoon. Tykkään siivota koska en halua elää pölyjen kanssa likaisessa asunnossa. Mutta kuka haluaa miehen joka pitää siisteydestä, eipä sellaisia naisia ole näkynyt. Teen myös remonttia koska olen raksamies ammatiltani ja olen talojakin rakentanut. Joku renkaiden vaihtaminen on pikku juttu.

Mun puoliso on kotona kahden lapsen kanssa. Se tilasi keväällä viikkosiivoojan, jonka piti siivota kaksi tuntia joka viikko. Minä olin silloin reissuhommissa, enkä siksi ollut auttamassa siivomisessa kun viikonloput meni lasten kanssa.

Viikkosiivoja nainen tuli imuroi ensin kolmen huoneemme keskilattiat ja hätäisesti keittiön pöyän alustat. Kaikki pölykasat villakoirineen nurkissa jäivät paikoilleen. Seuraavaksi siivooja latoi tiskipöydältä astiat koneeseen, mutta jätti tasot pyyhkimättä. Astianpesukonetta ei laitettu käyntiin. Sitten nainen keitti kysymättä kahvit ja istui pöytään juomaan kahvia ja alkoi juoruamaan.

Puolisoni soitti sitten seuraavana maanantaina, että ei sittenkään voida palkata viikkosiivoojaa, että kiitos viime viikkoisesta. Minulle puoliso sanoi, että sen keskilattian hän voi imuroida itsekin joka päivä. Miten voikin siivoojaksi ilmottautua noin epäsiisti ihminen: ei käy edes katsomassa onko vessa pesty, ei näe villakoirakasoja nurkissa, ei vaivaudu pyyhkimään mitään pöytiä, ei näe pienten rasvaisia kädenjälkiä ikkunoissa, ei tyhjennä roskiksia. Eikä meille mitään seuraneitiä oltu tilattu.

Nyt olen kotoa käsin töissä, joten pystyn tekeen aina iltaisin jotain pientä. Katson velvollisuudekseni tehdä osan kotitöistä. Imurointi kerta viikkoon, pyykkäys kans. Parinä päivänä on mun kokkausvuoro. Roskis tyhjenee mun mukaan kun lähden töihin. Iltaisin laitan astiapesukoneen käyntiin ja tyhjennän sen aamuisin. Ja sit järjestän puolisolleni omaa aikaa viemällä lapsia ulos tai pois kodista tunniksi tai pariksi.

Yksi asia on naiselle kuitenkin hankalaa. Suomen kielen ymmärtäminen! Olen moneen kertaan sanonut: "Mies ei ole mikään ajatustenlukija. Jos jokin asia vaivaa tekemättömyydellään, niin siitä tulee voida sanoa ääneen miehelle." Se on niin turhaa tulla jälkikäteen sanomaan, että "taas harpit yli *joku kasa* etkä tehnyt sille mitään".

Minä hoidin noin 70-80% kotitöistä exäni kanssa, lisäksi kävin töissä. Hän oli opiskelija joka lopetti kaiken työnteon siinä vaiheessa, kun valmistuin ja sain vakkariduunin. Hän piti minua täysin itsestäänselvyytenä eikä halunnut juurikaan tehdä kanssani mitään kodin ulkopuolella. Nyt tapailen miestä joka on minua siistimpi ja hänellä on hyvä työ :) tosin yhteen en aio pitkään aikaan kenenkään tapailukumppanin kanssa muuttaa.