Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

206

Kommenttia

6178

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kerstin Ekmanin "Tapahtui veden äärellä" on rikosromaani, josta on myös tehty TV_sarja ja siinä on sekä rikos, juoni, monipohjaiset henkilöhahmot että ,kielellisesti parhaan kaunon luokkaa ja ajan-ja paikan tulkinta osuvaa ja mielenkiintoista. Samalta kirjailijalta on toinen rikosromaani, Dödsklockan (en tiedä onko suomennettu) jossa hirviporukan sisäiset ristiriidat johtavat rikokseen syksyisen hirvijahdin aikana, joka on myös korkeatasoinen.

    Suomalaisista dekkaristeista olen lukenut ainoastaan joitakin miespuolisia, viimeiksi Max Seegeriä lukupiirissä, enkä ollut oikein innostunut. Leena Lehtolaista luin vuosia sitten, Maria Kallio-sarjassa oli pikkukaupunkikirjailijan ja nuoruuden raikkautta, muttateemat ja juonet kangistuivat vuosi vuodelta aina vain enemmän vanhoihin totuttuihin kaavoihin.

    Satu Rämöstä innostuin alussa, luin Hildurin, sitten aloin lukemaan Rósa ja Björkiä ja jätin kesken. Luin Jakobin, ja mietin mikähän tässä kiikastaa, päähenkilö ei tunteunut uskottavalta juuri missään kohtaa. Nyt luen Rósaa ja Björkiä loppuun. Miljöö on kiehtova, eksoottinen, mutta päähenkilöjen psyykeen en oikein pääse sisälle. Kielellisesti Rämö ei mitenkään erotu edukseen, vaan arkikieli, kirjakieli ja uusiosanat sekoittuvat aikalailla tasaisesti normiiproosaan.

    MIlka Hakkaraisen Vieno Helzeniuksen täytyy kuolla on todellakin ns. cozy crimea ja siinä on mustaa huumoria riittävästi mikä tekee lukemisesta helpon ja nautinnollisen kokemuksen.
  2. Nyt oli ajatus nopeampi kuin sormet.
    "leitetyn riin" lue "keitetyn riisin"