Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

248

Kommenttia

7363

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Tuosta Sulasalmen kirjasta vielä sen verran, että aiheestahan on, kuten sanot, kirjoitettu paljon ja ehkä parempiakinkirjoja, mutta minua alkoi kiinnostamaan erityisesti tuo paluumuuttjan perspektiivi ja sitten tietenkin äijäperspektiivii. Luen ylivoimaisesti enemmän naiskirjailijoita ja miten mies kokee muuton toiseen maahan, mitä haasteita ja mahdollisuuksia hänelle siellä ilmaantuu ja miten hän ne käsittelee, ei ole minulle läheskään yhtä tuttua.

    Parasta kirjassa lienee hänen keskustelunsa omatuntonsa, oman moraalisen kompassinsa kanssa, jota päähenkilö yrittää manipuloida, ettei valinnat ja tekemiset tuntuisi niin pahoilta.

    Koska olen tavannut Sulasalmen (arvioin hänen kirjaansa mesessä sitä mukaa kun sitä luin) niin tunnen saaneeni käsityksen hänen mielenmaisemastaan, päässyt tavallaan sisälle hänen ajatuksiinsa .

    Luin lähes samanaikaisesti toisenkin tuttavani, walesilaisen apteekkarin ja maailmankiertäjän kokoelman tarinoita hänen matkoiltaan. ilmestyi viime viikolla e-kirjana Amazon. comissa, nimeltään Pills and Presidents. Laurie Middleton on naimisissa hyvän ystäväni, kolumbialaisen Marcian kanssa ja he ovat olleet kylässä meilläkin täällä Ruotsissa. Etenkin hänen kertomuksensa Kolumbiasta ovat kiehtovia ja toivat koko joukon muistoja mieleen samanlaisista kokemuksista.

    Aloitin eilen illalla lukemaan Isabel Allenden uunituoretta viimeistä nNimeni on Emilia del Valle, ilmestyy varmaanpian suomenkielisenä käännöksenä. Aloin miettimään, että edesmenneen mieheni veljen ja hänen lastensa vaihtelevat kohtalot Kolumbiassa, USA:ssa, Italiassa jne tarjoaisivat aivan riittävästi väriä, draamaa ja komiikkaakin sukuromaaniksi....
  2. Olen aina ollut sitä mieltä, että ruokavalioni on ollut riittävän vaihteleva ja monipuolinen, että en ole tarvinnut mitään ravintolisiä.
    Käytän runsaasti meijerituotteita, maitoa, juustoa, viiliä jne. päivittäinja luustoni on vahva; en ole koskaan taittanut mitään luuta mistään osasta kroppaa, enedes jäätikölle kaatuessani.
    Hedelmiä, kanamunia, kalaa ja täysviljatuotteita syön myös päivittäin, vihanneksia ja salaatteja vähemmän.
    Diabetes kakkonen diagnoosin sain sairaalassa parikymmentä vuotta sitten toisenpallolaajennukseni yhteydessä testattiin . Tupakoinnin olinlopettanut kymmenne vuotta aikaisemmin ja painoni pääsi siinä vaiheessa karkaamaan, pahimmillaanjopa parikymmentä kiloa ylipainoa, jotka sitten ovat hiljakseen lähteneet pois, kahdenkymmene vuoden aikana, viimeiset kymmenen kiloa ozempicin ansiosta. Painan nyt yhtä paljon kuin parikymmentävuotiaana, mutta , mutta koska lihasmassani on vain vähäisen vähentynyt ja iho kiinteä, niin en oikein vielä täytä vaatimuksia "kuihtuneesta, hauraasta vanhuksesta"..

    Ravintolisät olisivat ehkä tarpeen nyt, erityisesti nuo aminohapot kiinnostavat, koska en syö punaista lihaa kuinkorkeintaan kerran viikossa ja silloinkin pienen määrän. Syön kalaa jossainmuodossa lähes päivittäin, mutta kananmunien ohella se on lähes ainoa proteiininlähde. Käyn verikokeissa säännöllisesti ja veriarvoni ovat olleet hyvät. hemoglobiini tosin viiterajalla ja pitkäaikaisglukoosi korkea, mutta laskussa ja lähestymässä viitearvoja nyt.

    Liikuntaa minun tulisi lisätä, tiedän sen, mutta aikaisemmat pitkät kävelylenkkimme Upplandsstigeniä pitkin ovat jääneet artroosin alettua vaivaamaan aina vain enemmän lonkasassa. Leikkaukseen en aio ainakaan vielä pyrkiä; korppiksen huonot kokemukset lonkkaleikkauksesta pelottavat. Ja muutenkin, niin kauankun pystyn liikkumaan normaalisti, toimittamaan asiani, huushollin, kaupoissa käynnit ja sen sellaiset pienet kävelylenkit (2-3 km.) niin odottelen että vaiva pahenee. Treenaan niveliä päivittäinpuolen tunnin jumppasessiolla.

    Elämä nyt on mitä se on ja näillä eväillä pärjätään tai sitten ei. Haluan kirjoittaa vielä monta vuotta ja olla liikuntakykyinen ja niin kauan kuinnuppi toimii ja aistini välittävät impulsseja neurroneille ja ajatus kulkee jota kuinkin, niin elämä on hyvää Dalajoen alavirrassa, satulakattoisessa talossa.