Paloma.se01

Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

206

Kommenttia

6181

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Ei. lkussa kun tulin tänne ne oli vähän ymmällä kun mursin amerikaksi ja puhuin espanjaa lasteni kanssa. En kuulemma ollut mikään oikea suomalainen :)
    Rapussa joku naapuri kysyi olenko kolumbialainen.

    (Nyt ne yleensä sanoo "ei saa peittää", kun avaan suuni. Puhun aina vain enemmän suomalaisella korostuksella). Suomalainen identiteettini on vain vahvistunut iän karttuessa.
  2. " Ketjun aloitti ruotsalainen, joka varmasti tiesi, että tulee vaatetusten ja ulkonäön moittijoita."
    kirjoitti ano tuossa ylempänä.
    Eipä minua ole kukaan tähän mennessä ruotsalaiseksi sanonut muualla kuin näillä palstoilla.

    Kiistän myös sen että olisin tehnyt aloituksen saadakseni aikaan moitiskelua ja negatiivista palautetta presidenttiparin asuvalinnoista.
    Täysin spontaanista tunsin vain ylpeyttä nähdessäni kuvissa tyylikkään presidenttiparin iloisesti hymyillen kävelemässä Kalle Kustaan ja Silvian kanssa.
  3. Taitaa kuitenkin olla mustavalkoinen pepitaruudullinen housupuku, leveät housut nykymuodin mukaan. Tilanteeseen hyvin sopiva asu.
  4. Saarikoskea en muista lukeneeni edes käännöksenä. (Sekoitan hänet muuten helposti äskettäin edesmenneeseen Pentti Saaritsaan, loistavaan kääntäjään, jonka käännöksiä espanjasta suomeksi esim. juuri Garcia Márquezia) olen lukenut ja ihaillut.
  5. Verrattuna kolutuksen pituuteen, työtaakkaan ja vastuuseen, vain aivan keskitasoa. Ikälisät parantavat tilannetta, ylityötunteja?
    Poikani on aineopettaja lukiossa, palkka vain keskinkertainen, mutta hän on vasta opettajauransa alussa tehtyään työtä IT-alalla yli nelikymppiseksi.
  6. Andersson on yksi Suomen parhaista tämänhetken politkoista ja parhaita puhujia. Ei tosin aatetoverini.

    Minä luulen että Anderssonin vaatekaapista löytyisi edustaviakin kolttuja ja varmaan pankissa riittävästi rahaa että voisi tilata suomalaisen muotisuunnittelijan viimeistä huutoa edustusasun.

    Tai sitten voisi valita Maon sinisen pyjaman....sitäkö sinä ajattelit?
  7. Pari nopeaa kommenttia vielä ennen kuin ketju katoaa kokonaan.
    Plussaa: elävää, osuvaa, toimivaa turun murretta. Hienosti sovelletuna teini-ikäisten sanastoon.
    Miinusta: yleistäminen ja lianalaisuuksienn hahmottaminen yksityistapausten pohjalta. En missään nimessä allekirjoita sitä että koulumaailma olisi lapsivihamielinen. Tulee mieleen kaikki ne lempeät, topakat, jämäkät, suvaitsevaiset, lapsirakkaatt ala-asteen opettajat, innostavat, solidaariset, nuorten kanssa viihtyvät yläasteen opet, kannustavat, asialliset, puolueettomat pitkälle koulutetut aineopet lukiosta ja kaikki ne muutkin, jotka tekevät parhaansa että lapset ja nuoret viihtyisivät, oppisivat, kehittyisivät ja heistä tulisi kunnon kansalaisia. Tosi pienellä palkalla.
    Poikkeuksiakin on. Mutta miksi tehdä heistä sääntöä?

    Sitten oppilaidenkin joukossa on on niitä joille mikään ei käy eikä kelpaa. Etenkin nykyisin, kun yksilöllisyys on viety äärimmäisyyteen ja jokaisella on oikeus olla oma ainutlaatuinen pieni haavoittuva ja äärettömän ihana lumiutale.
  8. SVT:n kuuden ja puoli seitsemän uutisissa sekä Nelosen kymmenen uutisissa oli isohko osio jossa näytettiin presidenttiparin vierailua. En sanoisi etteikö vierailu olisi saanut huomiota. Minäkin kuulin kun Stubb sanoi ihanalla suomenruotsillaan ettei koskaan ole tuntenut itseään enemmän ruotsalaiseksi kuin nyt.
  9. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010378143.html
    Hesarissa oli paremmat kuvat, mutta tästä IS:n linkistä näkyy myös pariskunnan edustavuus ja eleganssi.
  10. Tuo asenne oli kai aika yleinen, muistan sen itse kouluajoilta, etenkin oppikouluajoilta, kun olpettajat eivät katsoneet tällaisten asioiden kuuluvan heille. Kansakoulussa, sekä alaluokassa että yläluokassa (neljäs luokka) opettaja kyllä varmasti jollain tapaa seurasi myös oppilaitten keskesiä välienselvittelyä, antoi jälki-istuntoa tai käski nurkkaan häpeämään niitä jotka tappelivat.
    Mitään varsinaista koulukiusausta en muistanut tapahtuneen, mutta nokkimisjärjestys ja hierarkiat ovat aina olleet läsnä koulumiljöössä. Koska olemme kaikki yksilöitä, niin toiset osaavat vain sijoittua paremmin, löytää sen oman paikkansa, omat ystävänsä, omat kaverinsa ja bestiksensä ryhmässä, harvoin näkee ketään tieten tahtoen suljettuna ulkopuolelle, ei missään ryhmässä, ei kenenkään kaverina.

    Oppikoulussa, yhteisön laajennettua ja kun kaikki ei enää olleetkaan naapureita tai puolituttuja, niin kiusaaminen lisääntyi: hierarkiat meni uusiksi ja ilkeydet pahenivat. Ulkonäköä kommentoitiin, pukeutumista samoin, vanhempien varakkuus tuli tärkeäksi tekijäksi hierarkiassa tai sitten asuiko keskustassa vai kylillä, periferiassa.

    Mitään Rauman kirjassa kuvattua systemaattista poissulkemista, väkivaltaa tai jatkuvaa ivaamista en huomannut kouluaikoinani. Siis omassa koulussani.

    Ehkäpä nykyajan nuorempi polvi reagoi voimakkaammin ilkeilyyn ja poissulkemiseen ja kokee sen henkisenä väkivaltana ja koulukiusaamisena, vaikka se ei olisikaan jatkuvaa tai systemaattista?

    Koulukiusaamiseksi voi ajatella myös tilannetta, jossa koulunruokalassa joku ei halua istua jonkun toisen kanssa samassa pöydässä.
  11. Soininvaaran kirja-arvio on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja olen monessakin kohtaa hänen kanssaan samaa mieltä. Vieläkin tärkeämpää on kuitenkin lukea kaikki ne 35 lukijakommenttia, jotka valottavat koulukiusaamisen tilannekuvaa ja ottavat kantaa, monelta eri suunnalta.

    Olen lähestymässä keskiväliä kirjassa ja kuviot ovat selkenemässä.
  12. "Tavallaan tämä ketju muistuttaa virtuaalista tarinakahvilaa, johon osallistun. Ei sielläkään puhuta toisista osallistujista, ei hyvää eikä pahaa. Positiivista palautetta tulee aina välillä vetäjältä ja muilta osallistujilta, muttase on vain murto-osa tarinakahvilan annista."

    Ei tässä ole mitään mikä viittaa että kirjoitukset olisivat väärässä paikassa. Vertasin vain tätä ketjua virtuaaliseen tarinakahvilaan, johon osallistun täällä Ruotsissa, ei siis somessa, vaan Suomi-instituutin kulttuuritoimen piirissä.

    Olen pahoillani, jos viestini aiheutti sekaannusta.
  13. Meillä on näköjään aivan vastakkainen visio siitä miten toivoisimme palstan toimivan. Sinulle on tärkeää että pääset ivaamaan tuntemattomia ihmisiä, sekoittamaan pakkaa ja häiriköimään; se on mielestäsi palstan dynamiikka.
    Meitä on varmaan valtaosa täällä, jotka emme halua riitaisaa ja vihamielistä keskustelua.
  14. Korjaus:
    "ryhmätuntoa", pitäisi olla ryhmähenkeä.
  15. Ei voi sanoa että se olisin minä joka sekoittaa pakkaa.
    Huomioni koskee palstan dynamiikkaa ja miten toisista kirjoittajista puhuminen yleensäkin on haitallista sille.
  16. Olen nyt lukenut kirjan ensimmäisen osan ja aloittanut toisen. Sivuja on luettu toista sataa ja tarinan ydin on hahmottunut vaikeaksi koulukiusaamiseksi, jota kirjailija on todennäköisesti saanut itse kokea ja joka on jättänyt syvät jälkensä.

    Kirjoitusteknillisistä syistä alku oli mielestäni epäselvä, koska "A sanoi," viittaa siihen että kirjan kertoja ei ole A. vaan joku muu jolle A kertoo tätä tarinaa (Iida itse) ja koska A. on päähenkilö, jonka ajatukset, kokemukset ja asenteet ovat ilmeisesti kirjailijan omat niin tämä tupla kertojanrooli on harhaanjohdattava. '

    Ira (nimen merlitys on symbolinen: ira tarkoittaa raivoa tai vihaa) on kertomuksessa varsinainen kiusaamisen uhri ja A. on luokkatoveri, todistaja ja ulkopuolinen (tavallaan myös kiusattu). Opettaja edustaa koulumaailman sisäänrakennettua arvojärjestyselementtiä, joka tavallaan hyväksyy tai ei ainakaan estä koulukiusaamista, koska se säilyttää yhteiskunnanstatus quo-tilaa ja hierarkiaa. Jossain mielessä se on jopa toivottavaa, koska yhteinen vihollinen (kiusattu) vahvistaa muiden ryhmätuntoa. Ryhmää, jossa kaikki ovat samaa mieltä on helpompi opettaa, johdatella, hallita.

    Jatketaan...
  17. Jos kirjoittajan ainoa anti tälle ketjulle on asetella osallistujat arvojärjestykseen ja kehujen ja kannustusten lomassa lytätä ja morkata niitä jotka eivät ole itselle mieleen, niin se ei ole mitään muuta kuin manipulointia ja epäsovun kylvämistä.
    Toisaalta, taito antaa positiivista palautetta ja kannustaa niin että se kuulostaa aidolta onvaikea taito, etenkin kun jos se tehdään anonyyminä.

    Olen kirjoitellut tällä palstalla, eri ikäryyhmissä ja ketjuissa lähes yhtä kauan kuin Sel-la eikä meillä ole koskaan olleet sukset ristissä. Arvostan hänen sosiaalisia taitojaan ja pitkäjänteisyyttään, mutta hän ei ole ainoa jonka tekstejä luen mielelläni täällä aamukahvia juodessani. On parempi olla mainitsematta nimiä, puhumatta muista kirjoittajoista ja keskittyä vain kertomaan arjestaan kukin, tai mistä muusta asia-aiheesta.

    Tavallaan tämä ketju muistuttaa virtuaalista tarinakahvilaa, johon osallistun. Ei sielläkään puhuta toisista osallistujista, ei hyvää eikä pahaa. Positiivista palautetta tulee aina välillä vetäjältä ja muilta osallistujilta, muttase on vain murto-osa tarinakahvilan annista.
  18. "Noin yleensä, mitä minun lautasellani on ei ole pois muiden lautaselta ja päinvastoin."
    Et tainnut hahmottaa viestiäni. Se mikä on Sel-lan lautasella ei ole minun lautaseltani pois. Se mikä on minun lautasellani, ei ole Sel-lan (tai sinun) lautaselta pois.

    Mikähän sinua oikein vaivaa?
    Ei ole mitään sen säälittävämpää kun neula joka on juuttunut samoille urille ja vielä väärässä levyssä.
  19. Kuusi vuotta.
  20. Eikös tähän ketjuun saa jokainen kirjoittaa tapahtumia omasta arjestaan? Tai elämästään? Jos se sinusta tuntuu "kerskailulat" niin oln pahoillani, jos pienetkin ilonaiheet muiden elämässä kuulostaa "kerskailulta". Se antaa aika synkän kuvan sinun arjestasi.
    Kirjoitapa sinäkin jotain mitä olet puuhaillut itse sen sijaan että motkottaisit muiden kirjoituksista.
    21. 76 / 310
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt