Paloma.se01

Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

206

Kommenttia

6202

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Et sitten hahmottanut mitään tuossa ylempänä kirjoittamastani?
    Jankutat vain omaa kaavoihin kangistunutta mielipidettäsi siitä ainoastaan se mikä myy hyvin on korkealaatuista.
    Olet todellakin väärässä, mutta en aio jatkaa kanssasi väittelyä, Tunnen nämä asiat hyvin, sekä lukijana että kirjoittajana.
  2. Kommentoin tuota ikäihmisen ihokontaktien vähyyttä kun kömmin viime yönä nukkumaan untuvapeittoni alle oman rakkaan silkkitukkani viereen, tunsin hänen lämpönsä kylmien lakanoiden välissä ja jäinmiettimään, miten tärkeää on ihmiselle, kaikenikäisille, saada koskettaa toista ihmistä, toisen ihmisen ihoa, tuntea toisen ihmisen läheisyyttä.

    Ikääntyvät ihmiset hankkivat kotieläimiä, etenkin kissoja ja koiria, joita voivat silittää tai rapsuttaa, kävelyttää ja huolehtia, koska meillä on siihen tarve, suuri tarve olla jollekin tarpeellinen ja ihokontaktin tarve voi olla niin sublimoitua, että sitä ei edes tiedosta. Lapsen poski, toisen aikuisen käsi, lämmin halaus, mikä tahansa fyysinen kontakti, johon ei liity mitään eroottista, seksuaalista, lähentelevää.

    Muissa kulttuureissa ihokontaktit (ei seksuaaliset) ovat pikemminkin normi kuin poikkeus. Poskisuudelmat, tiukat halaukset, miesten kesken käsitervehdykset, niskasta kiinni ottaminen ja otsien kosketus jne. lujittavat ja ylläpitävät ystävyyttä, yhteenkuuluvaisuutta, yhteisöllisyyttä.

    Me suomalaiset arvostamme välimatkaa, reviirikäyttäytymistä, ettei tultaisi iholle, ettei toisten äänet saastuttaisi kuuloreviiriämme. Haluamme vähintäinkin valita tarkkaan kuka saa astua reviirillemme.
    Sekin ihan oikein, kukin "taaplaa tyylillään"
    Maailman onnellisin kansa siitäkin huolimatta että kaihdamme fyysistä kontaktia muihin ihmisiin?
  3. Valitettavasti on edelleenkin olemassa vanhahtava ja lujasti ajatuksiin iskostunut käsitys, että kaupallisuus on laadun tae.
    Kustantamot ja etenkin äänikirjojen julkaisijat ovat täysin markkinatalouden alaisia kaupallisia yrityksiä ja toimivat markkinatalouden ehdoilla. Sitä tuotetaan mikä myy.

    Ei kaikki mitä omakustanteena julkaistaan ole tarkoitettukaan myyntimenestykseksi tai turvottamaan kirjoittajan pankkitiliä. Eikä kaikki ole korkeakulttuurin laatuvaatimusten tasolla mitä tule ulkoasuun, editointiin, oikolukuun, taittoon jne. Pienellä rahalla teetetyt omakustanteet ovat useinkin totetukseltaan hyvinkin epätasaista laatua. Mitä tulee varsinaiseen kirjalliseen antiin, niin siinäkin on epätasaisuutta, koska ammattimaisten kustien kynänjälki puuttuu, mutta koska kauneus on katsojan silmässä, niin kirja voi olla hyvinkin kiehtova, laadukas, jännittävä ja mielenkiintoinen huolimatta siitä että raamit eivät ole aivan täydelliset. Pienet virheetkään eivät haittaa kirjallisuuden ystävää, jos tarinan meriitit ovat muuten riittävät.

    Lukijana voin vain sanoa, että monet, jopa palkitut ja framille nostetut myyntimestykset eivät ole tarjonneet samanlaista lukemisen iloa, elämystä, nautintoa kuin jotkut omakustanteet tai puolikustanteet.

    Lukeminen ja siitä nauttiminen on subjektiivinen kokemus.
    Vähän samaan tapaan kuin taiteen ymmärtäminen ja siitä nauttiminen.
    Kulttuurielämysten koko kauneus ja koko kirjo tulee parhaiten oikeuksiinsa jos siihen ei ole kytketty liikaa kaupallisuutta.
  4. Ei ollut pelottava.
    Isukki tykkäsi lapsista ja vietti varsinkin paljon aikaa talvisin meidän lasten kanssa. Piti meille tietokilpailuja (Kivikoski kysyy) ja pelasi lautapelejä ja mustaa pekkaa meidän kanssa.
  5. Opin lukemaan jo kolmivuotiaana, edelleenkään, en muista itse siitä juuri mitään, mutta paitsi äitini myös siilloinen pyhäkoulunopettajani ovat kertoneet siitä. Luin siis noita Vänrikki Stoolin tarinoita itse ja pieneen tyttöön ne tekivät niin suuren vaikutuksen että lausuin niitä ulkoa unissani. Kirja oli kotonani todennäköisesti siksi että vanhempi veljeni oli lainannut sen koulusta; hän olijuuri aloittanut kansakoulun.

    Meillä oli myös kotona vanha Parabellum taskuase jonka setäni oli tuonut sodasta. Sitä sanottiinkin todella "parabellumiksi". Se roikkui autotallissa seinällä hirvensarvessa eikä tietääkseni siihen ollut edes panoksia. En ole koskaan nähnyt kenenkään ampuvan sillä. Tuntuu todennäköiseltä että isälläni ei olisi ollut asetta kädessä vaan joku muu esine, jonka peloissani kuvittelin pyssyksi. Eikä isä koskaan meitä lapsia uhkaillut tai pelotellut aseella.
  6. Ei se metafora ollut, enkä ollut ihan pikkulapsi, ehkä joku kymmenvuotias, kun menin piiloon ettei olisi tarvinnut lähteä metsään puolukkaan. Eikä isukki minua "takaa-ajanut" eipäs nyt kerrota muunnettua totuutta. Minulla oli pitkään mielikuva että plin suuren kuusen alla piilossa ja että isä olisi kävellyt ohi ja huudellut minua, mutta ei nähnyt. Mielikuva parabellumista kädessä on todennäköisesti mielikuvituksen tuotetta tai sitten unessa nähty juttu joka on nitoutunut vanhaan muistikuvaan.
    En ole koskaan ollut täysin perillä oliko se totta vai ei. Kysyin joskus äidiltä ja äidinmielestä olinvain kuvitellut sen.
    Siskoni mielestä olin nähnyt unta ja säilyttänyt sen traumaattisena muistona.
    ***
    Minusta ei ole mitään outoa että jakaa lapsuudenmuistojaan julkisella palstalla. Mieluummin niitä kuin jotain tylsiä juorulehtien juttuja tyrkkyjulkkiksista.
  7. Elvistelyä?
    Kirjoittelin vain taustoista kirjoittamiseen ja kirjailijanalkujen mahdollisuuksista tulla julkaistuiksi.
    Olen moneen kertaan kertonut miksi olen täällä: haluan päivittää ja pitää yllä suomen kieltäni mitä tulee arkikieleen ja uusiin ilmaisuihin. Verkostoituminen ja olla ajan tasalla asioista jotka puhuttaa suomalaisia ovat myös mukana kuvassa.
    Mitään halveksuntaa en tunne, mutta jokaisessa keskustelufoorumissa joka toimii anonyymiteetin pohjalla on aina parantamisen varaa ja epäkohtia eikä niistä puhuminen ole kiellettyä tai väärin.
  8. Kuten sanoin, en muista itse sitä, vaan siitä on minulle kerrottu. Luin kyllä Vänrikki Stoolin tarinoita paljon ennen kouluikää ja muistan vieläkin katkelmia runoista.

    Parabellummuisto on todennäköisesti mielikuvitukseni tuotetta, eikä sitä koskaan tapahtunut. Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja aina joku kirja menossa.

    " Sandels, hän Partalass' istuvi vaan,
    suurustaan huoleti syö.
    "Nyt käydään Virralla taistelemaan,
    heti kello kun yksi lyö. -
    Olen tänne teitä ma käskettänyt. -
    Hyvä pastori, lohtapa nyt"
  9. Tuo kommenttini karjalaisten hautajaisista oli vain jotain jonka kuulin tätini hautajaisissa.
    Nyt kun parin serkkuni kanssa kuulumme jos sukumme vanhimpaan kaartiin evakkojen jälkeläisistä ja Karjalassa syntyneitä on enää harvakseen, niin evakkotaustan korostaminen ei taida olla niin tavallista enää ja karjalan murre on vain yksi muiden murteiden joukossa. Tukholmassa toimii Karjalan kilta, jossa evakkotaustaiset kokoontuvat muistelemaan ja puhumaan murteita, mutta en ole ollut koskaan mukana.

    Olin vuosi sitten hämäläisen tätini (setäni lesken) hautajaisissa. Se oli lämmin ja vakavahenkinen tilaisuus, mutta ei verrattavissa tätini muistotilaisuuteen, jossa oli enemmän sukua koolla. Muistopuheet olivat lyhyitä, muutamissa huumoriakin mukana, etenkin kun lapsenlapset muistelivat yli satavuotiaaksi elänyttä rautamummoaan, mutta eniten minua liikutti tyttärentyttären miehen viesti Englannista, jonka tyttärentytär luki ja jossa mies kiitti vainajaa hänen elämästään ja siitä että oli saanut oman rakkaan vaimonsa llahjana edesmenneen elämältä.

    Luin jostain kertomuksen hautajaisista, jossa jokainen muistotilaisuuten osallistunut kävi hyvästelemässä arkulla vainajan ja kiittämässä häntä jostain tietystä asiasta joka oli koskettanut juuri häntä. Ja joka oli jäänyt erityisesti mieleen.

    "Kiitos, mummo, siitä otit minut syliisi, kun olin yksin ja minulla oli ikävä äitiä, joka oli sairaalassa synnyttämässä pikkusiskoani. Hellydenosoituksesi lääkitsi ja eheytti pienen tytön mieltä. Tulen aina muistamaan sen."
  10. Kaikkein varhaisimpien muistikuvien ajoittaminen on vaikeaa, koska ne muistot ovat enimmäkseen muiden kertomia ja ajoittamia. Niistä muodostuu sitten itselle muistikuva, jota voi kuvitella omakseen. Mikä on omaa muistikuvaa ja mikä jonkun toisen kertomaa sulautuu samaan kuvaan.

    Esimerkkinä jo aikaisemmin kertomani muistikuva, kun kolmivuotiaana nousin keskellä yötä seisomaan pielasängyssäni ja aloin lausumaan Vänrikki Stoolin tarinoista runoa Viaporista ulkomuistista ei ole omani; äitini kertoi siitä useampaan kertaan monille ja viimeiski 60-vuotispäivilläni sukujuhlassa Suomessa.

    Minulla on useita hämäriä muistikuvia varhaislapsuudestani, mutta en pysty sijottamaan niitä aikaan.
  11. Olen tutustunut viime vuosien aikana moneen kirjoittajaan ja kuulun kirjoittamista harrastavien, kirjailijoiden, jne. kirjojen ja lukemista harrastavien yhteisöihin sekä virtuaalisesti että livessä. Kirjailijoiden FB-yhteisössä, johon kuuluu monta julkaistua ja tunnettuakin kirjailijaa tulee esille tuon tuostakin tämä valtava halu, suoranainen tarve saada omat tekstinsä päivänvaloon, kansien väliin, julkaistuksi.

    Suomessa julkaistaan paljon erilaista kirjallisuutta, kaunoa, dekkareita, tietokirjallisuutta, lasten- ja nuortenkirjallisuutta, runoteoksia, antologioita ja suurin osa niistä syntyy varsinaisen päivätyön ohella. Monet nuoret haaveilevat kirjailijanurasta ja toivovat voivansa joksus omistautua pelkästään kirjoittamiseen. Monet lannistuvat kun "hylsyjen" määrä postilaatikossa kerääntyy; vain hyvin harva kustantamoille lähetetyistä käsikirjoituksista saa kustannussopimuksen. Puolikustanteet, palvelukustanteet ja omakustanteet ovat saaneet suuren osan aloittavien kirjailijoiden tuotannosta julkaistavakseen.

    Äänikirjat ovat yleistyneet ja niistä kirjailija saa hyvin vähän rojalteja; dekkarit ja tietyt genret myyvät kohtalaisesti, mutta ei edes palkitut ja kriitikoiden ylistämät kirjat pääse useinkaan myyntilistojen huippuun.

    Perinteisen kustantamoiden suorittaman markkinoinnin ohella sosiaalisen median osuus kirjojen markkinointiin on tullut erittäin tärkeäksi. Nuoremmat sukupolvet hallitsevat somemainonnan huomattavasti paremmin. Kirjailija/kirjoittajayhteisöt Facebookissa, Instagramissa (kirjagrammarit), kirjablogit, Youtube jne. ovat muodostuneet kirjojen markkinoinnin pääkanaviksi. Kirjamessuilla molemmat maailmat kohtaavat.

    Loppupeleissä kirjan ei tarvitse olla edes todella laadukas myydäkseen hyvin. Kirjojen arvioiminen ja kritiikki on aina subjektiivista ja parametrit vaihtelevat.

    Minä kirjoitan vain omaksi ilokseni ja pienen, mutta uskollisen lukijakuntani kannustamana. En kaipaa julkisuutta, näkyvyyttä enkä myyntimenestystä. Lukijapalaute on minun "porkkanani" ja saan kirjoittamisesta sisältöä ja tarkoitusta eläkepäivilleni.
  12. Tätini hautajaisissa kuulin jonkun sanovan että "karjalaisten hautajaiset on iloisempia kuin hämäläisten häät".
    Pitänee paikkansa?
  13. Nettikeskustelut poikkeavat oleellisesti live/tv jne keskusteluista, siten että koska osallistujat eivät tunne toisiaan eivätkä näe toisiaan niin on niin paljon helpompi rähähtää että laita se referenssisi sinne minne ei päivä paista, tuoreinta esimerkkiä lainatakseni.

    Minulle ei ole ikinä missään kukaan sanonut mitään vastaavaa kasvotusten tai edes puhelimessa.

    Edelleenkin, törkeydet ja hävyttömyydet kertovat enemmän sanojan persoonasta, asenteista, sivistystasosta ja luonteesta, kuin se kenelle ne on kohdistettu.

    Herkkä hipiä on sekä siunaus että taakka.
  14. Anonyymin nettitrollin mielen syvyyksiin?
  15. Kyllä se referenssi lanttuun tuli esille aloituksessa, mutta lantustakin saa kirjoittaa, samoin muista juureksista, vihanneksista ja kaikesta mikä asiaan jollain tavoin nivoutuu.
    Aihe on monipohjainen ja siinä on tulkinnanvaraa.
    (Päivystän itsekin tätä ja luen kaikki, vaikka en ehkä kommentoi kaikkea)
  16. Kuinkahan monta lupaavaa, lahjakasta taidemaalarin tai kirjailijanalkua joutuu tukahduttamaan haaveensa kehittyä, onnistua, elättää jopa itsensä luovalla työllään, koska joku tiukkapipoinen, kaavoihin kangistunut korkeakulttuurin parissa työskennellyt kriitikko on hänet lannistanut, koska ei ole itse ymmärtänyt mitä hän sanoo taiteellaan?

    Korkeatasoinen taide, laadukas kirjallisuus ei synny tyhjästä, vaan lupaava nuori voi kehittää itseään ja ellei sitten ole varakkaasta kodista lähtöisin, niin yhteiskunnan vastaantulo on edellytys laajapohjaisen kulttuurin ylläpitoon ja kehitykseen. Kulttuuri ei ole vain rikkaiden huvitus.
  17. Kyseenalaistan sitä meidänkin hutkimista.
  18. Ehkä ainoastaan tutkia ennen hutkimista.
    Yleistämällä ja sitomalla kaikki samaan kimppuun teemme vääryyttä monelle.
    ***
    Minä istun edelleenkin aidalla ja katselen molempiin suuntiin.
  19. Luitko artikkelin Tuuvasta?
    Onhan sillä tienestejä ja saanut kustannussopimuksenkin kirjasta jota kirjoittaa.
    Donnerit taas lähtevät elämänmuutokseen vakaalta ekonomiselta pohjalta.
    Jokainen tarina on erilainen.
  20. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009993733.html

    Tuuvalla kävi mäihä.
    Hän kävi kysymässä kustantamosta töitä, mutta hänelle tarjottiinkustannussopimusta kirjasta sen sijaan.
    Hyvät asiat hänen elämässään alkoivat tapahtua kun hän jättäytyi uraputken ulkopuolelle.
    21. 95 / 311
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt