NOJATUOLI !

Hyvää huomenta ja uutta putkeen.
Ajattelin jo lyödä rukkaset naulaan, mutta sehän olisi minun vahinko ja kiusaajan voitto ja toisekseen mihin hän voisikaan harmistumistaan purkaa, jos ei nojatuolia olisi.
Olen sitä mieltä, ettei haukku haavaa tee, jos ei koira purra saa ja sitä tuskin tapahtuu, emmehän tunne toisiamme.
Kuitenkin pienen harmituksen koen, noista asiattomuuksista.
Näiden aloitusten teko on jäänyt minun tehtäväksi, vaikka kuka vaan sen voisi tehdä, kai olen sitkeää sorttia, jaksan uskoa, että asiat joskus hyvin sujuvat.

Vaikeaa on se ymmärtää, miksi jonkun pitää aina joku ikävä viesti sekaan tyrkätä, tuleeko sillä hyvä mieli sanojalle, vai onko niin, ettei mihinkään muuhun voi huonoa mieltä purkaa.
Kovin onnellisena en näiden viestien laittajaa voi pitää, ehkä kateuden siemen mukana seuraa.

Joku viestittäjä mainitsi, että ihmekös jos nojatuolia pilkataan, kun sisältö on mitä on, no toivon ettei pilkka omaan otsaan kalahda ja toisekseen en ole huomannut näin tehtävänkään, tosin en joka ketjua edes lue.

Kuitenkin meitä on monta vakituisesti kirjoittajaa ja kaikkien osallistuminen jotain antaa, vaikka minun osuuteni jankuttamiseen meneekin.
Lukijoita on ollut runsaasti, kiitos osaavien kirjoittajien viestittelystä, minun osuus onkin aloittaa uusi ketju ja rikkana rokassa minäkin.

Optimistinen olen ja aina jaksan uskoa ihmisten hyvään pyrkimisen, näin ketjunkin suhteen, mitä sillä kukaan voittaa ollessaan jotain muuta.
Sallitaan tämä ilo meille jo elämän loppuvaiheissa oleville ja pientä ilohan tämän uskoisi kaikille tuottavan.
Toivoen, iloiten ja uskoen parempaan kirjoittakaamme;)

222

2642

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Huomenta!
      Havaitsin, että Sel-lan kanssa kirjoittelimme samaan aikaan, ja minun vähän alakuloinen vuodatukseni meni joulutuoliin. Ehkä ihan hyväkin. Joskus ajattelen, että kirjoittelu on vain oman mielen tuulettamista. Ajatusten järjestelemistä.
      Jääköön minunkin fiilikseni arkiston puolelle.

      Sää lauhtunee edelleen, ainakin täällä. mutta kun lumi sulaa, on ilma hyytävä. Ei sitä mielikseen ulkona juoksentele. Meikäläinen ei juoksentele sisälläkään, kyllä kulku kankeeta on. varsinkin, kun olen käyttänyt niitä isoja tallukoita.
      Tänään on luppopäivä.
      Mkr.

      • Anonyymi

        Pitääkö sitä pyytää anteeksi, jos kirjoittaa alakuloisia juttuja eikä niitä toivottuja iloisia?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitääkö sitä pyytää anteeksi, jos kirjoittaa alakuloisia juttuja eikä niitä toivottuja iloisia?

        Mikä sinua vaivaa, että ilmeisesti inhoat Nojatuolia ja heti laitat vastenmielisen kommentin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitääkö sitä pyytää anteeksi, jos kirjoittaa alakuloisia juttuja eikä niitä toivottuja iloisia?

        Sinä toivot yhtä ja toista, nyt anteeksipyyntöä. Sinä haluat määrätä, mitä kirjoitetaan. Sinä haluat mollata muiden mielipiteet. Sinä nuuskit jokaisen tekstit ja riemastut, jos voit sanoa jotain negatiivista. Sinä tunnet olevasi tärkeä osallistuja S24: ssä. Sinusta on hauskaa olla ilkeä. Mahtaa lähiomaisillasi olla vaikeaa.


    • Anonyymi

      Tilasin itselleni vaalilautakunnalta kotikäynti äänestyksen. Soittavat sitten tiistaina ajan jolloin tulevat toimittamaan äänestyksen.

      En ole aiemmin koti äänestystä hakenutkaan, vaikka olisin ollut oikeutettu jo viimeisimmän aivoinfarktin jälkeen joka vei liikuntakykyni melko olemattomaksi.

      Nyt koin nämä presidentin vaalit niin tärkeiksi, että yksikin ääni on arvokas.

      Olen ensimmäistä kertaa äänestänyt presidentin valitsijamiestä 1962 vaaleissa jolloin Urho Kekkonen valittiin presidentiksi. Sen jälkeen ei yksikään vaali ole jäänyt äänestämättä.

      Nyt on monta hyvää ehdokasta, joilla ei ole suuria mielipide eroja kuinka Suomea täytyy johtaa tässä erittäin vaikeassa maailman tilanteessa.

      Ulkopolitiikka tulee olemaan entistä tärkeämmässä osassa presidentinkin tehtävissä, joten naisehdokkaat jäävät jotenkin nyt vähemmälle huomiolle.
      Toivottavasti te kaikki fiksut palstalaiset käytätte äänioikeuttanne, koska teillä jokaisella on pitkän elämänne tuomaa kokemusta ja arvostelu kykyä Suomelle parhaasta tulevasta presidentistä.
      tepa

      • Päivälle aamu kallistunut. Eilinen äitinä murehtiminen jäi päälle.
        Äidin osa kannustaa/murehtia lapsistaan on koko elämän mittainen urakka. Huoli kulkee mukana. Esikoinen laittoi juuri kuvia Lapista, kaamos alkaa sielläkin olla ylitetty, sillä aurinko näyttäytyy kuvissa.

        Kuopus on vihdoin päässyt mangeettikuvauksiin selkävaivojensa vuoksi ja esikoinen viettää työkeikan jälkeen hotellilomaa, hiihtäen ja lasketellen Lapin lumilla, itseään äärirajoille rääkäten..huh..tänään hiitänyt kymmenen kilsaa -29 C pakkasessa.

        Olette pohtineet miksi kukin kirjoittaa tänne.
        Tapani on kirjoittaa päivieni kulusta muistioihini ja tänne keskustuluryhmään. Päivien tapahtumat tahtovat unohtua mikäli niitä ei päivitä liekö se dementian oire vai suomenkielisen kommunikoinnin halu.
        Kotikielemmehän on englanti.

        Aurinko on noussut horisontin ylle, kutsuu ulos..no, jaa pakkasta -21 C, viittiskö, katsotaan.

        Ääneni tulen antamaan. Olen äänestännyt kaikissa vaaleissa aina siitä kun äänioikeuden sain. Kunnallisvaalissa kymmenkunta vuotta sitten äänestin jopa Amsterdamissa. Olen myös toiminut useana vuonna vaalivirkailijana. Ehdokaan ollut jo valinnut.


      • Anonyymi

        Tehin pienen lumityön. Aura oli kasannut sportille eilen illalla pienen vallin kevyttä lunta. Yön aikana se oli hiukan kylmennyt kovemmaksi.
        mitä häntä ehkä 3 senttiä lie olt.

        Tuulen suunta muka lounaasta, kylmää kuitenkin. Pakkaist sellain -11 astetta.

        Niin joo. On se käytävä ennakkoon äänestämässä. Vajaa kilometri sitä varten kirjastoon. Numeron 6 klappuun väsään.


    • Anonyymi

      Moi! Luin edellistä Nojatuolia kauppareissulla. Olen syksystä saakka satsannut bussikorttiin. 38 €/30 pv. Aika paljon sitä käytänkin kauppamatkojen lisäksi.

      En tiedä meneekö ihan syteen tai saveen, mutta veikkaan, että tuo arvostelija on vähän tylsistynyt. Negatiivisilla kommenteilla saa yleensä vasta puolen väittelemään tai ainakin yrityksen oikaista. En oikein usko, että siinä on mitään henkilökohtaista, jos on, niin en ole huomannut. Minusta torailu on kuitenkin vähentynyt Nojatuolissa. Ennen joka ketjun pääty täyttyi sanailuista.

      Olen muutaman kuukauden ajan käynyt vesijumpassa, fysiatrin suositus tuohon iänikuiseen olkapäävammaan. Hurahdin vesijumppaan ja kun bussikortti on, niin olen käynyt usein. Sekin "hyöty" siitä on, että pystyn neulomaan kivuitta. Villasukkia tursuaa kori jos toinenkin. Saavat lapset, lapsenlapset ja vävyt valita sukkia vielä kun minulla on taivaalliset kudelmat.
      Eihän tämä olisi "ilmoittautuminen" eikä mikään, jos en ruoka-asiaa mainitsisi. Ostin kalasoppa-ainekset, sitä pari päivää, sitten tonnikalarisottoa ja sen jälkeen kurpitsakeittoa. Synkkä viime vuosi harvensi hiuksiani ja yritän syödä kalaa useammin ja purkista biotiinia.
      Demeterille tsemppiä, long covid lienee nimensä veroinen, joten kärsivällisyyttä myös :)
      Tsemppiä muillekin vaivaan kuin vaivaan tai ihan vaan, jos on vaivaantunut :)
      En kiusaa teitä tekstilläni enempää tällä kertaa. Johan tuota tulikin.
      Voikaahan ainakin kohtuullisesti :)
      brinkkala

      • Uutta pehmeää lunta saatiin, taas on kuin joulukortin maisemat. Olen opetellut mönkijän auran käyttöä, itse menopeli kesäkelillä on kyllä hallussa. Vesijumppa ja vesijuoksu uimahallissa ovat minullekin viikottainen kuntoilumuoto, mukavintahan se olisi luonnonvesissä ihanissa maisemissa. En uskalla enää saunastakaan alle 15-asteiseen veteen kuin korkeintaan kastautumaan. Sulan maan aikaan pyöräily vetristää ja voimistaa varsinkin jalkoja, hölkät ja juoksut eivät enää ole nivelystävällisiä.

        Minullakin on jonkin asteen neuloosi, diakoniapiirissä neulomme pääartikkelina miesten villasukat, joita on viime vuosina mennyt paljon Ukrainaan , mutta monipuolisemminkin neuleita myyjäisiin. Minäkin saan ihan myyjäistilauksia, eräs naisten palmikkosukkamallini sekä muhkeat pipot ovat olleet kysyttyjä. Omalle väelle neulon myös, on kyllä mummokilpailija toisen lapsen anoppina , tekee upeita islantilaisvillapaitojakin ja yksilöllisiä kirjoneulesukkia.
        Minulla on lankakorissa pienet käsipainot, nostelen niitä välillä ja roikun päivittäin rekissä, joka apukeittiön tukevoitettujen ovenkamanoiden välissä. Saa selän suoraksi , ryhdin ojennukseen ja pois hartiajännityksiä. Syvähengitysharjoituksia varsinkin ulkoilmassa teen säännöllisesti, se auttaa moneen, uskon että hengitystieinfejtioidenkin torjumiseen ja hyvään uneen.

        Ainahan Nojatuolissa jotain on jossain määrin naljailtu, ja minullakin on sellainen tuntuma kuin brinkkalalla, että se on nykyisin enemmän yleisluonteista piikittelyä. Meidän tekemiset on aina jollekin EVVK. Jossain vaiheessa mainitttiin nikkejä ja kaiveltiin arkistoja, etsittiin riitoihin syyllisiä, mielestäni meno on siitä rauhoittunut. En kuitenkaan seuraa kovin tarkkaan, itse olen päässyt vähällä enkä ehkä kaikkia rivienvälejä tai muita "hienouksia" edes hoksaa. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että jokaisella pitäisi olla kirjoitusrauha ja jokainen osaltaan on siitä vastuussa. Katselen tietenkin eri näkökulmasta, koska olen vain tällainen avustaja, väliin harvemmin kävijä, vaikkakin pitkäaikainen vakkari. Ymmärrän hyvin, että kun Skillan tekee näin paljon palstan eteen, valmistelee päivittäin hienon aamunaloituksen ja huomioi lämpimästi ketjuun kirjoittaneet, ei siinä mitään kapuloita rattaisiin pitäisi tulla. Onhan joskus ehdoteltu, että joku muu ottaisi vetovastuun , jotta Skillan saa vähän lomaa meistä, Makriinahan voisi paikan välillä täyttää, häneenkin on luja luottamus.

        On sydäntä lämmittävää saada jälkikasvultaan kuvapostia lomilta, vaikka lomakohteissa on hauskaa seuraa ja ajanvietettä riittämiin. Kyllä äidin sydän aina huolehtii ja iloitsee aikuistenkin lasten puolesta. Meidän parikymppinen lapsenlapsi ystävineen on nyt Levin lumilla, lupasi olla varovainen,


      • Anonyymi
        Ramoona kirjoitti:

        Uutta pehmeää lunta saatiin, taas on kuin joulukortin maisemat. Olen opetellut mönkijän auran käyttöä, itse menopeli kesäkelillä on kyllä hallussa. Vesijumppa ja vesijuoksu uimahallissa ovat minullekin viikottainen kuntoilumuoto, mukavintahan se olisi luonnonvesissä ihanissa maisemissa. En uskalla enää saunastakaan alle 15-asteiseen veteen kuin korkeintaan kastautumaan. Sulan maan aikaan pyöräily vetristää ja voimistaa varsinkin jalkoja, hölkät ja juoksut eivät enää ole nivelystävällisiä.

        Minullakin on jonkin asteen neuloosi, diakoniapiirissä neulomme pääartikkelina miesten villasukat, joita on viime vuosina mennyt paljon Ukrainaan , mutta monipuolisemminkin neuleita myyjäisiin. Minäkin saan ihan myyjäistilauksia, eräs naisten palmikkosukkamallini sekä muhkeat pipot ovat olleet kysyttyjä. Omalle väelle neulon myös, on kyllä mummokilpailija toisen lapsen anoppina , tekee upeita islantilaisvillapaitojakin ja yksilöllisiä kirjoneulesukkia.
        Minulla on lankakorissa pienet käsipainot, nostelen niitä välillä ja roikun päivittäin rekissä, joka apukeittiön tukevoitettujen ovenkamanoiden välissä. Saa selän suoraksi , ryhdin ojennukseen ja pois hartiajännityksiä. Syvähengitysharjoituksia varsinkin ulkoilmassa teen säännöllisesti, se auttaa moneen, uskon että hengitystieinfejtioidenkin torjumiseen ja hyvään uneen.

        Ainahan Nojatuolissa jotain on jossain määrin naljailtu, ja minullakin on sellainen tuntuma kuin brinkkalalla, että se on nykyisin enemmän yleisluonteista piikittelyä. Meidän tekemiset on aina jollekin EVVK. Jossain vaiheessa mainitttiin nikkejä ja kaiveltiin arkistoja, etsittiin riitoihin syyllisiä, mielestäni meno on siitä rauhoittunut. En kuitenkaan seuraa kovin tarkkaan, itse olen päässyt vähällä enkä ehkä kaikkia rivienvälejä tai muita "hienouksia" edes hoksaa. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että jokaisella pitäisi olla kirjoitusrauha ja jokainen osaltaan on siitä vastuussa. Katselen tietenkin eri näkökulmasta, koska olen vain tällainen avustaja, väliin harvemmin kävijä, vaikkakin pitkäaikainen vakkari. Ymmärrän hyvin, että kun Skillan tekee näin paljon palstan eteen, valmistelee päivittäin hienon aamunaloituksen ja huomioi lämpimästi ketjuun kirjoittaneet, ei siinä mitään kapuloita rattaisiin pitäisi tulla. Onhan joskus ehdoteltu, että joku muu ottaisi vetovastuun , jotta Skillan saa vähän lomaa meistä, Makriinahan voisi paikan välillä täyttää, häneenkin on luja luottamus.

        On sydäntä lämmittävää saada jälkikasvultaan kuvapostia lomilta, vaikka lomakohteissa on hauskaa seuraa ja ajanvietettä riittämiin. Kyllä äidin sydän aina huolehtii ja iloitsee aikuistenkin lasten puolesta. Meidän parikymppinen lapsenlapsi ystävineen on nyt Levin lumilla, lupasi olla varovainen,

        Mukava lukea teidän ahkerikkojen aikaansaannoksista..

        Kunnosta huolehtiminen ja sosiaaliset kanssakäymiset perheen ja ystävien kanssa tuovat elämään mielekkyyttä ja se tulee esiin teidän kirjoituksistanne.

        Itse olen vain muutaman kerran vieraillut näissä ikäryhmä keskusteluissa ja huomannut kuinka meissä on erilaisia keskustelijoita. joillekin tuottaa tyydytystä kommentoida ikävästi aivan asiallisiin kirjoituksiin.
        Itseäni ei häiritse jos joku löytää jotain negatiivistä kirjoituksistani niin se on hänen ongelmansa.
        tepa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mukava lukea teidän ahkerikkojen aikaansaannoksista..

        Kunnosta huolehtiminen ja sosiaaliset kanssakäymiset perheen ja ystävien kanssa tuovat elämään mielekkyyttä ja se tulee esiin teidän kirjoituksistanne.

        Itse olen vain muutaman kerran vieraillut näissä ikäryhmä keskusteluissa ja huomannut kuinka meissä on erilaisia keskustelijoita. joillekin tuottaa tyydytystä kommentoida ikävästi aivan asiallisiin kirjoituksiin.
        Itseäni ei häiritse jos joku löytää jotain negatiivistä kirjoituksistani niin se on hänen ongelmansa.
        tepa

        Näin minäkin ajattelen. Ei noita tölväisyjä kannata noteerata. Se on tosiaan sen tölväisijän ongelma.


    • Anonyymi

      Tuuletetaanpa aivojamme pienellä arvoituksella.
      Mitkä menevät ylös ja alas, mutta eivät liiku?

      • Anonyymi

        Portaat!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Portaat!

        Minäpä kysyn, mikä on täynnä reikiä ja silti pitää vettä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäpä kysyn, mikä on täynnä reikiä ja silti pitää vettä.

        Pesusieni!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pesusieni!

        Yöllä tuoretta lihaa täysi, päivällä tyhjä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yöllä tuoretta lihaa täysi, päivällä tyhjä?

        Vastaus on sänky.

        Entä mitä hmissyöjä syö aamupalaksi?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vastaus on sänky.

        Entä mitä hmissyöjä syö aamupalaksi?

        Lauantaiaamua ja onnen sävelet kaikuu radiossa, on mukava kuunnella sellaisia kappaleita mitä harvemmin soitetaan, toivomukset ovat pääosin sitä "vanhaa hyvää musiikkia".
        Sanoista saa selvän ja huutamista ei tapahdu, kuten nykymusiikissa.
        Olen erittäin huono arvaamaan noita arvoituksia, mutta kaiketi se on ihminen, kun ihmissyöjä on, tiedän, että pieleen meni.

        Tänään menen suvun nuorimman tulokkaan nimiäisiin, puoli vuotta sitten nuoremman siskon kaksoset kastettiin, näin erilaisia ajatuksia siskoksilla.
        Poikani tytöillä on uudet tulokkaat olleet tyttöjä, nyt sukuun myös poika on saatu, toivoa sopii, että suku jatkuu karjalaisen perinnön mukaisena.
        Taitaa ilmentyä myös savolaisuutta, englannin lisänä.
        On muuten aika mielenkiintoista seurata näiden lasten kasvaessa piirteitä mitä suvun mukana kulkee.
        Tyttärenpojan nuorin poika on kuin ilmetty ukkinsa, siis mieheni ja pojan nuorin on taas minun näköni perinyt, ehkä myös luonteeni suurilta osin.
        Siinä ne esiin tulee niin hyvät kuin huonotkin piirteet.
        Minä olen tulkinnut itseäni äitini kaltaiseksi, tosin isältä olen perinyt pienen ylpeilyn halun, isä oli pystypäinen mies, piti varmaan itseään ihan hyvänä ihmisenä ja sitä olikin.
        Tyttäreni on isänsä oloinen, poika taas minun viat ainakin on perinyt, tosin sitkeyden myös.
        Sukututkimus houkuttaisi, mutta tiedän tämän keskittymisen puutteen, en tohdi aloittaa.

        Ramoonan viesteissä kuvastuu suuri rakkaus perhettään kohtaan ja sama kaiketi toimii myös lähimmäisiin kuin ystäväpiiriinkin.
        Lämpö viesteissään hohtaa ja sitä toivoisi kaikilla olevan, on pieni vaiva tuoda myötäelämisen taidot esiin, jos ne luontaisesti tulee.
        On kuin päivä paistaisi aina hänellä ja mukavasti siitä osamme saamme.

        Mukava nähdä uusi kirjoittaja ketjuun tulleena , tervetuloa tepa, en ainakaan aiemmin ole sinua huomannut.
        Tykkään samoin minäkin lukea kirjoittajien päivän kuulumiset ja koskaan en ole mitään paheksunut.
        Äänestämässä olen aina käynyt ja niin myös nyt, ehdokaskin löytynyt.

        Noin minäkin pyrin ajattelemaan noista "nälväisyistä", mutta joskus tuntuu tarve oikaista, kun ihan ulalle menee, parasta olisi sivuuttaa ja antaa jäädä huomiotta.
        Kai se "vanha paha" mielessä väliin elää ja ei malta olla hiljaa;)
        Minäkin yritän matkojani aina järjestää niin, että pääsen ilmaiseksi linja-autolla. lähinnä sairaalaan ajaa tarvitsen, sairaala on toisella puolen kaupunkia, ilmainen aika 10- 14.
        Niin kiva kun olisikin uimahallissa käydä, ihoni ei sitä kestä.

        Eihän tarvitse anteeksi olemassa oloaan pyytää, mutta joskus tuntuu kuin pahoittaisi toisten mielet valituksillaan, niinhän asia ei ole.
        Kaikki ymmärrämme, että elämä ei aina hyvin suju, miksi ei siitäkin saa mainita, olisi aika kohtuutonta jos pitäisi aina hymysuussa kirjoitella, vaikka mieli maata mataa.
        Tuo jäykkyys lisänä tasapainon pysymisen vaikeus koettelee, hyvin epävarmaa on askeltaminen minullakin, olenkin pitänyt kävelysauvan toisessa kädessä, kun kadulle lähden.
        Ostoskärry tukena, kun kaupoilla käyn.

        Jospa taas lopettaisi jaarittelun pitänee sanoa kuin Pekka Lipposen ja Kalle Kustaa Korkin seikkailuissa, jatkuu huomenna.... muistatteko?


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Lauantaiaamua ja onnen sävelet kaikuu radiossa, on mukava kuunnella sellaisia kappaleita mitä harvemmin soitetaan, toivomukset ovat pääosin sitä "vanhaa hyvää musiikkia".
        Sanoista saa selvän ja huutamista ei tapahdu, kuten nykymusiikissa.
        Olen erittäin huono arvaamaan noita arvoituksia, mutta kaiketi se on ihminen, kun ihmissyöjä on, tiedän, että pieleen meni.

        Tänään menen suvun nuorimman tulokkaan nimiäisiin, puoli vuotta sitten nuoremman siskon kaksoset kastettiin, näin erilaisia ajatuksia siskoksilla.
        Poikani tytöillä on uudet tulokkaat olleet tyttöjä, nyt sukuun myös poika on saatu, toivoa sopii, että suku jatkuu karjalaisen perinnön mukaisena.
        Taitaa ilmentyä myös savolaisuutta, englannin lisänä.
        On muuten aika mielenkiintoista seurata näiden lasten kasvaessa piirteitä mitä suvun mukana kulkee.
        Tyttärenpojan nuorin poika on kuin ilmetty ukkinsa, siis mieheni ja pojan nuorin on taas minun näköni perinyt, ehkä myös luonteeni suurilta osin.
        Siinä ne esiin tulee niin hyvät kuin huonotkin piirteet.
        Minä olen tulkinnut itseäni äitini kaltaiseksi, tosin isältä olen perinyt pienen ylpeilyn halun, isä oli pystypäinen mies, piti varmaan itseään ihan hyvänä ihmisenä ja sitä olikin.
        Tyttäreni on isänsä oloinen, poika taas minun viat ainakin on perinyt, tosin sitkeyden myös.
        Sukututkimus houkuttaisi, mutta tiedän tämän keskittymisen puutteen, en tohdi aloittaa.

        Ramoonan viesteissä kuvastuu suuri rakkaus perhettään kohtaan ja sama kaiketi toimii myös lähimmäisiin kuin ystäväpiiriinkin.
        Lämpö viesteissään hohtaa ja sitä toivoisi kaikilla olevan, on pieni vaiva tuoda myötäelämisen taidot esiin, jos ne luontaisesti tulee.
        On kuin päivä paistaisi aina hänellä ja mukavasti siitä osamme saamme.

        Mukava nähdä uusi kirjoittaja ketjuun tulleena , tervetuloa tepa, en ainakaan aiemmin ole sinua huomannut.
        Tykkään samoin minäkin lukea kirjoittajien päivän kuulumiset ja koskaan en ole mitään paheksunut.
        Äänestämässä olen aina käynyt ja niin myös nyt, ehdokaskin löytynyt.

        Noin minäkin pyrin ajattelemaan noista "nälväisyistä", mutta joskus tuntuu tarve oikaista, kun ihan ulalle menee, parasta olisi sivuuttaa ja antaa jäädä huomiotta.
        Kai se "vanha paha" mielessä väliin elää ja ei malta olla hiljaa;)
        Minäkin yritän matkojani aina järjestää niin, että pääsen ilmaiseksi linja-autolla. lähinnä sairaalaan ajaa tarvitsen, sairaala on toisella puolen kaupunkia, ilmainen aika 10- 14.
        Niin kiva kun olisikin uimahallissa käydä, ihoni ei sitä kestä.

        Eihän tarvitse anteeksi olemassa oloaan pyytää, mutta joskus tuntuu kuin pahoittaisi toisten mielet valituksillaan, niinhän asia ei ole.
        Kaikki ymmärrämme, että elämä ei aina hyvin suju, miksi ei siitäkin saa mainita, olisi aika kohtuutonta jos pitäisi aina hymysuussa kirjoitella, vaikka mieli maata mataa.
        Tuo jäykkyys lisänä tasapainon pysymisen vaikeus koettelee, hyvin epävarmaa on askeltaminen minullakin, olenkin pitänyt kävelysauvan toisessa kädessä, kun kadulle lähden.
        Ostoskärry tukena, kun kaupoilla käyn.

        Jospa taas lopettaisi jaarittelun pitänee sanoa kuin Pekka Lipposen ja Kalle Kustaa Korkin seikkailuissa, jatkuu huomenna.... muistatteko?

        Kyllä suku ja sen perimä jatkuu tytöissäkin, ei se sukunimestä ole kiinni!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä suku ja sen perimä jatkuu tytöissäkin, ei se sukunimestä ole kiinni!

        Tiedän, jatkuu kyllä, mutta varmemmin pojan kautta.
        Pojan nuorimmainen piti isänsä nimen naimisiin mennessään ja tytöt sitten päättävät aikanaan.
        Vanhempi tytär piti omansa ja lapsille kaksoisnimi.


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Tiedän, jatkuu kyllä, mutta varmemmin pojan kautta.
        Pojan nuorimmainen piti isänsä nimen naimisiin mennessään ja tytöt sitten päättävät aikanaan.
        Vanhempi tytär piti omansa ja lapsille kaksoisnimi.

        Nimi on vain mutta tytöillä on yhtä varma perimä kuin pojilla.


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Lauantaiaamua ja onnen sävelet kaikuu radiossa, on mukava kuunnella sellaisia kappaleita mitä harvemmin soitetaan, toivomukset ovat pääosin sitä "vanhaa hyvää musiikkia".
        Sanoista saa selvän ja huutamista ei tapahdu, kuten nykymusiikissa.
        Olen erittäin huono arvaamaan noita arvoituksia, mutta kaiketi se on ihminen, kun ihmissyöjä on, tiedän, että pieleen meni.

        Tänään menen suvun nuorimman tulokkaan nimiäisiin, puoli vuotta sitten nuoremman siskon kaksoset kastettiin, näin erilaisia ajatuksia siskoksilla.
        Poikani tytöillä on uudet tulokkaat olleet tyttöjä, nyt sukuun myös poika on saatu, toivoa sopii, että suku jatkuu karjalaisen perinnön mukaisena.
        Taitaa ilmentyä myös savolaisuutta, englannin lisänä.
        On muuten aika mielenkiintoista seurata näiden lasten kasvaessa piirteitä mitä suvun mukana kulkee.
        Tyttärenpojan nuorin poika on kuin ilmetty ukkinsa, siis mieheni ja pojan nuorin on taas minun näköni perinyt, ehkä myös luonteeni suurilta osin.
        Siinä ne esiin tulee niin hyvät kuin huonotkin piirteet.
        Minä olen tulkinnut itseäni äitini kaltaiseksi, tosin isältä olen perinyt pienen ylpeilyn halun, isä oli pystypäinen mies, piti varmaan itseään ihan hyvänä ihmisenä ja sitä olikin.
        Tyttäreni on isänsä oloinen, poika taas minun viat ainakin on perinyt, tosin sitkeyden myös.
        Sukututkimus houkuttaisi, mutta tiedän tämän keskittymisen puutteen, en tohdi aloittaa.

        Ramoonan viesteissä kuvastuu suuri rakkaus perhettään kohtaan ja sama kaiketi toimii myös lähimmäisiin kuin ystäväpiiriinkin.
        Lämpö viesteissään hohtaa ja sitä toivoisi kaikilla olevan, on pieni vaiva tuoda myötäelämisen taidot esiin, jos ne luontaisesti tulee.
        On kuin päivä paistaisi aina hänellä ja mukavasti siitä osamme saamme.

        Mukava nähdä uusi kirjoittaja ketjuun tulleena , tervetuloa tepa, en ainakaan aiemmin ole sinua huomannut.
        Tykkään samoin minäkin lukea kirjoittajien päivän kuulumiset ja koskaan en ole mitään paheksunut.
        Äänestämässä olen aina käynyt ja niin myös nyt, ehdokaskin löytynyt.

        Noin minäkin pyrin ajattelemaan noista "nälväisyistä", mutta joskus tuntuu tarve oikaista, kun ihan ulalle menee, parasta olisi sivuuttaa ja antaa jäädä huomiotta.
        Kai se "vanha paha" mielessä väliin elää ja ei malta olla hiljaa;)
        Minäkin yritän matkojani aina järjestää niin, että pääsen ilmaiseksi linja-autolla. lähinnä sairaalaan ajaa tarvitsen, sairaala on toisella puolen kaupunkia, ilmainen aika 10- 14.
        Niin kiva kun olisikin uimahallissa käydä, ihoni ei sitä kestä.

        Eihän tarvitse anteeksi olemassa oloaan pyytää, mutta joskus tuntuu kuin pahoittaisi toisten mielet valituksillaan, niinhän asia ei ole.
        Kaikki ymmärrämme, että elämä ei aina hyvin suju, miksi ei siitäkin saa mainita, olisi aika kohtuutonta jos pitäisi aina hymysuussa kirjoitella, vaikka mieli maata mataa.
        Tuo jäykkyys lisänä tasapainon pysymisen vaikeus koettelee, hyvin epävarmaa on askeltaminen minullakin, olenkin pitänyt kävelysauvan toisessa kädessä, kun kadulle lähden.
        Ostoskärry tukena, kun kaupoilla käyn.

        Jospa taas lopettaisi jaarittelun pitänee sanoa kuin Pekka Lipposen ja Kalle Kustaa Korkin seikkailuissa, jatkuu huomenna.... muistatteko?

        Ihmissyöjä syö Reissumiestä aamupalaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmissyöjä syö Reissumiestä aamupalaksi.

        Hahhaaa 👍😄

        Hauskoja nämä arvaukset ja mukavaa vaihtelua 😊


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Lauantaiaamua ja onnen sävelet kaikuu radiossa, on mukava kuunnella sellaisia kappaleita mitä harvemmin soitetaan, toivomukset ovat pääosin sitä "vanhaa hyvää musiikkia".
        Sanoista saa selvän ja huutamista ei tapahdu, kuten nykymusiikissa.
        Olen erittäin huono arvaamaan noita arvoituksia, mutta kaiketi se on ihminen, kun ihmissyöjä on, tiedän, että pieleen meni.

        Tänään menen suvun nuorimman tulokkaan nimiäisiin, puoli vuotta sitten nuoremman siskon kaksoset kastettiin, näin erilaisia ajatuksia siskoksilla.
        Poikani tytöillä on uudet tulokkaat olleet tyttöjä, nyt sukuun myös poika on saatu, toivoa sopii, että suku jatkuu karjalaisen perinnön mukaisena.
        Taitaa ilmentyä myös savolaisuutta, englannin lisänä.
        On muuten aika mielenkiintoista seurata näiden lasten kasvaessa piirteitä mitä suvun mukana kulkee.
        Tyttärenpojan nuorin poika on kuin ilmetty ukkinsa, siis mieheni ja pojan nuorin on taas minun näköni perinyt, ehkä myös luonteeni suurilta osin.
        Siinä ne esiin tulee niin hyvät kuin huonotkin piirteet.
        Minä olen tulkinnut itseäni äitini kaltaiseksi, tosin isältä olen perinyt pienen ylpeilyn halun, isä oli pystypäinen mies, piti varmaan itseään ihan hyvänä ihmisenä ja sitä olikin.
        Tyttäreni on isänsä oloinen, poika taas minun viat ainakin on perinyt, tosin sitkeyden myös.
        Sukututkimus houkuttaisi, mutta tiedän tämän keskittymisen puutteen, en tohdi aloittaa.

        Ramoonan viesteissä kuvastuu suuri rakkaus perhettään kohtaan ja sama kaiketi toimii myös lähimmäisiin kuin ystäväpiiriinkin.
        Lämpö viesteissään hohtaa ja sitä toivoisi kaikilla olevan, on pieni vaiva tuoda myötäelämisen taidot esiin, jos ne luontaisesti tulee.
        On kuin päivä paistaisi aina hänellä ja mukavasti siitä osamme saamme.

        Mukava nähdä uusi kirjoittaja ketjuun tulleena , tervetuloa tepa, en ainakaan aiemmin ole sinua huomannut.
        Tykkään samoin minäkin lukea kirjoittajien päivän kuulumiset ja koskaan en ole mitään paheksunut.
        Äänestämässä olen aina käynyt ja niin myös nyt, ehdokaskin löytynyt.

        Noin minäkin pyrin ajattelemaan noista "nälväisyistä", mutta joskus tuntuu tarve oikaista, kun ihan ulalle menee, parasta olisi sivuuttaa ja antaa jäädä huomiotta.
        Kai se "vanha paha" mielessä väliin elää ja ei malta olla hiljaa;)
        Minäkin yritän matkojani aina järjestää niin, että pääsen ilmaiseksi linja-autolla. lähinnä sairaalaan ajaa tarvitsen, sairaala on toisella puolen kaupunkia, ilmainen aika 10- 14.
        Niin kiva kun olisikin uimahallissa käydä, ihoni ei sitä kestä.

        Eihän tarvitse anteeksi olemassa oloaan pyytää, mutta joskus tuntuu kuin pahoittaisi toisten mielet valituksillaan, niinhän asia ei ole.
        Kaikki ymmärrämme, että elämä ei aina hyvin suju, miksi ei siitäkin saa mainita, olisi aika kohtuutonta jos pitäisi aina hymysuussa kirjoitella, vaikka mieli maata mataa.
        Tuo jäykkyys lisänä tasapainon pysymisen vaikeus koettelee, hyvin epävarmaa on askeltaminen minullakin, olenkin pitänyt kävelysauvan toisessa kädessä, kun kadulle lähden.
        Ostoskärry tukena, kun kaupoilla käyn.

        Jospa taas lopettaisi jaarittelun pitänee sanoa kuin Pekka Lipposen ja Kalle Kustaa Korkin seikkailuissa, jatkuu huomenna.... muistatteko?

        Moi taas! Pikavisiitti, kun heräsi kysymys Sel-lalle. Onko teidän paikkakunnalla niin upeasti, että on ilmaisaika busseihin? Onko se vain eläkeläisille? Kaikinpuolin hieno idea. Lähes tyhjilläänhän nuo autot ajaisivat tuohon aikaan. Itsekin pyrin liikkumaan silloin, kun koululaiset ja työhön menijät eivät liiku.
        Uimahallin vesi on tosiaan vieläkin vähän ihoa kuormittava vaikka muutokset puhdistuksen raaka-aineista ovat jo lempeämmät. On kehitetty voidemaisia pesuaineita saippuan sijaan ja kosteuttavaa hoitovoidetta menee. Onhan se työlästä varsinkin pakkasilla, kun saa puljata paksujen vaatekertojen kanssa. Ramoonan mainitsemia vapaita luonnonvesiä minäkin odotan.
        Kevättä kohden mennään.
        brinkkala


      • Anonyymi

        Portaat pysyvät meänpuolessa paikallaan. Tikapuita voi siirrellä. Nuorempana käytin keveitä alumiinisia tikapuita linnunpesäpönttö projekteissa keväisin.

        Nyt joudun jättämään puuhan nuoremmille huimauksen takia.

        Mainitsen läänimme kaakkoispuolelta tunnetuimpiin kuuluvan luontoaktiivi Urpo Koposen.(UK)
        Joka vuosi hänestä on kuulunut Yle-kanavillakin.

        Viimeiset 30v. itse olen majaillut Inkeroisten piirikunnassa. En ole tavannut UK:ta koskaan henk.koht.
        - tkl.85v.


    • Anonyymi

      Noh, mikä on se, joka nousee ja laskee, mutta ei liiku?

      • Anonyymi

        Sehän sanottiin jo! PORTAAT!


      • Anonyymi

        Jaa, eihän se voi olla muu kuin Aurinko.
        Kun sanotaan, että aurinko nousee, niin eihän se mihinkään nouse.
        Kysymyksessä on vain maapallon pyörimisasento auringon suhteen,
        Aurinko pysyy paikallaan aurinkokunnassamme.


    • Anonyymi

      Oikein pitää iloisesta asiasta kertoa teille muillekin
      Äsken soi puhelimeni ja tuttavani, jonka luulin jo kuolleen vuosi sitten soitti minulle.
      En ollut onneksi poistanut hänen numeroaan puhelimestani, joten vastasin ja ilokseni kuulin tutun äänen toivottavan hyvää vuoden jatkoa.
      Hän oli ollut kaulavaltimoleikkauksessa ja aivotutkimuksissa ja saanut hyviä uutisia tuloksista. Ajokortin uusinta ajokokeineenkin oli onnistunut, joten hän voi pitää rakkaan vanhan kotitalonsa maalta kun pystyy itse autoilemaan siellä.
      Me tutustuimme kolme vuotta sitten sairaalassa samassa huoneessa potilaina, minä olen vain vuoden vanhempi häntä. Meillä synkkasi hyvin ja nauroimme paljon toistemme jutuille ja kommelluksille lähinnä hänen seikkailuistaan tanssilavoilta. Me karjalaiset olemme niitä joista kuuluu sanonta , "ilo pintaa, vaik syvän märkänis"
      Hyvää päivänjatkoa kaikille! t. tepa

      • Tiedän tuon tunteen kun löytää kuolleeksi luulleen ystävän.

        Meillä ystävättäreni kanssa tiet erosivat vajaa 30-vuotta sitten. Nyt olemme taas viiviisti yhteyksissä. Hän on myös esikoiseni kummitäti. Tapasimme viimeksi esikoisen syntymäpäiväjuhlissa, jolloin kummi ja kummipoika kohtasi vuosikymmenten jälkeen.

        Kummipoika (esikoiseni) lähetti valokuvia Pyhätunturilta, jossa oli laskettelemassa.

        No, hän on toistaiseksi vapaalla, mutta hänen työkeikkansa on vielä kesken. Saamme myöhemmin lukea hänen matkastaan Hangosta Nuorgamiin kaupunkiajoon suunnitellulla sähköautolla.

        Riskejä täynnä oleva matka on saanut äidin sydämen levottomaksi. Akku ei esim. jaksanut lämittää autoa sisältä kun hän ajoi eilen Saariselältä Sodankylään. Eikä aijemmin kun ajoi Ivalosta Nuorgamiin yöllä, seuranaan vain porot ja revontulet.

        No, nuorena jaksaa 😵


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Tiedän tuon tunteen kun löytää kuolleeksi luulleen ystävän.

        Meillä ystävättäreni kanssa tiet erosivat vajaa 30-vuotta sitten. Nyt olemme taas viiviisti yhteyksissä. Hän on myös esikoiseni kummitäti. Tapasimme viimeksi esikoisen syntymäpäiväjuhlissa, jolloin kummi ja kummipoika kohtasi vuosikymmenten jälkeen.

        Kummipoika (esikoiseni) lähetti valokuvia Pyhätunturilta, jossa oli laskettelemassa.

        No, hän on toistaiseksi vapaalla, mutta hänen työkeikkansa on vielä kesken. Saamme myöhemmin lukea hänen matkastaan Hangosta Nuorgamiin kaupunkiajoon suunnitellulla sähköautolla.

        Riskejä täynnä oleva matka on saanut äidin sydämen levottomaksi. Akku ei esim. jaksanut lämittää autoa sisältä kun hän ajoi eilen Saariselältä Sodankylään. Eikä aijemmin kun ajoi Ivalosta Nuorgamiin yöllä, seuranaan vain porot ja revontulet.

        No, nuorena jaksaa 😵

        Minun haikea osallistumiseni näiden vanhojen ystävien letkaan on, että tänään. juuri parhaillaan, vietetään vanhimman ystäväni siunaustilaisuutta hänen kotipitäjänsä kirkossa. Olemme tunteneet toisemme 70 vuotta, ja uutinen hänen poismenostaan oli kyllä arvattavissa. Niin kauan jaoimme ilot ja surut, joinakin aikoina melkein päivittäin juttelimme puhelimessa, lapsemme ovat saman ikäiset, ja ristimme tyttäremmekin toistemme kaimoiksi.
        Viime vuosina yhteydenpitomme hiutui, kun kuulo kummallakin alkoi reistailla, eivätkä puhelut oikein enää onnistuneet. Mutta aina kuitenkin jatkoimme siitä, mihin edellisellä kerralla oli lopetettu, ei meitä väliaika rajoittanut.
        Selailin valokuva-albumeja ja huomasin, että vuosikymmenet sitten otettiin vähän kuvia. Piti aina olla joku syy kuvaamiselle, ja niin ei minullakaan ollut hänestä tallessa kuin muutama kuva.
        Onneksi edes ne!
        Ehkä tämän päivän tunnelmat innosti minun sukututkijan vaistoni ja rupesin hakemaan hukassa olevaa Edlaa, joka syntyi v. 1824 Turussa. En onnistu löytämään hänen tietojaan, vaikka selailen nettiä ees-taas. Hänen perheensä tarina olisi kiinnostava saada selville. Mentävä varmaan kansallisarkistoon.
        Mkr.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Tiedän tuon tunteen kun löytää kuolleeksi luulleen ystävän.

        Meillä ystävättäreni kanssa tiet erosivat vajaa 30-vuotta sitten. Nyt olemme taas viiviisti yhteyksissä. Hän on myös esikoiseni kummitäti. Tapasimme viimeksi esikoisen syntymäpäiväjuhlissa, jolloin kummi ja kummipoika kohtasi vuosikymmenten jälkeen.

        Kummipoika (esikoiseni) lähetti valokuvia Pyhätunturilta, jossa oli laskettelemassa.

        No, hän on toistaiseksi vapaalla, mutta hänen työkeikkansa on vielä kesken. Saamme myöhemmin lukea hänen matkastaan Hangosta Nuorgamiin kaupunkiajoon suunnitellulla sähköautolla.

        Riskejä täynnä oleva matka on saanut äidin sydämen levottomaksi. Akku ei esim. jaksanut lämittää autoa sisältä kun hän ajoi eilen Saariselältä Sodankylään. Eikä aijemmin kun ajoi Ivalosta Nuorgamiin yöllä, seuranaan vain porot ja revontulet.

        No, nuorena jaksaa 😵

        No ei kai kovin nuori kuitenkaan?Ja jos pakkasessa muutenkin ulkoilee, on varmaan lämpimiä varusteita mukana, ei autoon tarvitse jäätyä. Ja mikäs hätä autossa yölläkään? Moni ajaa työkseen rekkaa yölläkin, taksia. ja ambulanssia myös.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Tiedän tuon tunteen kun löytää kuolleeksi luulleen ystävän.

        Meillä ystävättäreni kanssa tiet erosivat vajaa 30-vuotta sitten. Nyt olemme taas viiviisti yhteyksissä. Hän on myös esikoiseni kummitäti. Tapasimme viimeksi esikoisen syntymäpäiväjuhlissa, jolloin kummi ja kummipoika kohtasi vuosikymmenten jälkeen.

        Kummipoika (esikoiseni) lähetti valokuvia Pyhätunturilta, jossa oli laskettelemassa.

        No, hän on toistaiseksi vapaalla, mutta hänen työkeikkansa on vielä kesken. Saamme myöhemmin lukea hänen matkastaan Hangosta Nuorgamiin kaupunkiajoon suunnitellulla sähköautolla.

        Riskejä täynnä oleva matka on saanut äidin sydämen levottomaksi. Akku ei esim. jaksanut lämittää autoa sisältä kun hän ajoi eilen Saariselältä Sodankylään. Eikä aijemmin kun ajoi Ivalosta Nuorgamiin yöllä, seuranaan vain porot ja revontulet.

        No, nuorena jaksaa 😵

        Kuulin Korpikirjailijasta Yle-Suomi radiokanavalla tällä viikolla. Toimittaja siteerasi hänen lausettaan.
        Kyse täytyy olla mielestäni samasta henkilöstä.

        En ole muita nimimerkkejä kuullut mainitun Yle-kanavilla.
        . capt. cöpenick.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No ei kai kovin nuori kuitenkaan?Ja jos pakkasessa muutenkin ulkoilee, on varmaan lämpimiä varusteita mukana, ei autoon tarvitse jäätyä. Ja mikäs hätä autossa yölläkään? Moni ajaa työkseen rekkaa yölläkin, taksia. ja ambulanssia myös.

        Luetaanpa yhdessä......

        Jos kummipoika ja kummitäti tapasivat noin 30-vuoden jälkeen...johtopäätös kummipojan pitää olla yli 30-vuotias.

        Hangosta Nuorgamiin pystyy ajelemaan huoletta iso akkuisella sähköautolla jos latauspisteitä on säännöllisesti. Teslalla ei tulisi holotna.

        Tavan tallaajalle Tesla on kuitenkin kallis investointi.

        Moni ostaa halvemman sähköauton. Kaupunki ajossa mitä loistavin...mutta

        Tämä oli esikoiseni työkeikka. Koeajo pieniakkuisella sähköautolla Suomen halki,


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Luetaanpa yhdessä......

        Jos kummipoika ja kummitäti tapasivat noin 30-vuoden jälkeen...johtopäätös kummipojan pitää olla yli 30-vuotias.

        Hangosta Nuorgamiin pystyy ajelemaan huoletta iso akkuisella sähköautolla jos latauspisteitä on säännöllisesti. Teslalla ei tulisi holotna.

        Tavan tallaajalle Tesla on kuitenkin kallis investointi.

        Moni ostaa halvemman sähköauton. Kaupunki ajossa mitä loistavin...mutta

        Tämä oli esikoiseni työkeikka. Koeajo pieniakkuisella sähköautolla Suomen halki,

        Todella vaarallista ja vaativaa , pitää varmaan olla ajokortti🤣🤣🤣


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Luetaanpa yhdessä......

        Jos kummipoika ja kummitäti tapasivat noin 30-vuoden jälkeen...johtopäätös kummipojan pitää olla yli 30-vuotias.

        Hangosta Nuorgamiin pystyy ajelemaan huoletta iso akkuisella sähköautolla jos latauspisteitä on säännöllisesti. Teslalla ei tulisi holotna.

        Tavan tallaajalle Tesla on kuitenkin kallis investointi.

        Moni ostaa halvemman sähköauton. Kaupunki ajossa mitä loistavin...mutta

        Tämä oli esikoiseni työkeikka. Koeajo pieniakkuisella sähköautolla Suomen halki,

        Onhan se maholliist, etten saisi ajokorttiani enää uusituksi.
        Joku tumma keikkalääkäri kirjoitti Ajokortin vuodeksi paikallisessa terv.keskuksessa. Ärhentelikin sii.

        Kortti tuli kuitenkin 3-vuotisena sieltä mikä lie se iso instanssi, joka ajoluvat myöntää. Ajoneuvokeskus, tai siehen suuntaan.

        Sitten aikanaa - ellen saa polttoainekoneella körötyskorttia - huolin punasen akkuautonkin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se maholliist, etten saisi ajokorttiani enää uusituksi.
        Joku tumma keikkalääkäri kirjoitti Ajokortin vuodeksi paikallisessa terv.keskuksessa. Ärhentelikin sii.

        Kortti tuli kuitenkin 3-vuotisena sieltä mikä lie se iso instanssi, joka ajoluvat myöntää. Ajoneuvokeskus, tai siehen suuntaan.

        Sitten aikanaa - ellen saa polttoainekoneella körötyskorttia - huolin punasen akkuautonkin.

        Minulla on myös 3-vuotinen kortti. Olin ajokiellossa sairaudestani toipuessa. Sain lääkärintodistuksella ajokortin, joka on voimassa syksyyn 2025. Sitten uusittava.
        Serkkuni miehellä on punainen akkumopo.; ))


      • Anonyymi kirjoitti:

        Todella vaarallista ja vaativaa , pitää varmaan olla ajokortti🤣🤣🤣

        Niin, että happamia sano....


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Niin, että happamia sano....

        On minunkii kaikilla pojilla ajokortti ja tyttärilläkii ja jokkaisella lapsenlapsellakkii. Muutamalla sähköauto ja diiselillä ja bensallakkii.Ei ne kyllä kukkaan työkseen aja.


      • Anonyymi kirjoitti:

        On minunkii kaikilla pojilla ajokortti ja tyttärilläkii ja jokkaisella lapsenlapsellakkii. Muutamalla sähköauto ja diiselillä ja bensallakkii.Ei ne kyllä kukkaan työkseen aja.

        Ei minun kumpikaan poikani työkseen aja ;)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuulin Korpikirjailijasta Yle-Suomi radiokanavalla tällä viikolla. Toimittaja siteerasi hänen lausettaan.
        Kyse täytyy olla mielestäni samasta henkilöstä.

        En ole muita nimimerkkejä kuullut mainitun Yle-kanavilla.
        . capt. cöpenick.

        Jospa kyse oli korpikirjailija Ilmari Kiannosta.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Minulla on myös 3-vuotinen kortti. Olin ajokiellossa sairaudestani toipuessa. Sain lääkärintodistuksella ajokortin, joka on voimassa syksyyn 2025. Sitten uusittava.
        Serkkuni miehellä on punainen akkumopo.; ))

        Onhan siinä akkuautossa sentään sään tuoma suoja, sateen sattuessa ja tuuleltakin se suojaa.
        Pitää jo varautua siihen, ettei se lämpöö jaks puhaltaa, akkuvehe.

        Ne taisvat olla oikeessa,jotka kritisoivat EU:n menoo. Palvelut siirtyvät suurkuntien keskustoihin.
        Meilläkin taitaa olla 4000 hengen kylä, mut liian usein saa ajaa Kouvolaan.
        Se on päivä piloill kun keskustassa käyp täältä Inksastakin.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Jospa kyse oli korpikirjailija Ilmari Kiannosta.

        Tjaah! Luultavasti se olisi mainittu jos I.K:st olisi lainaus ollut. Oletin, että toiminteri mainitsi kyseessä olevan nimimerkin.

        Muuten. Lempilintuni on korppi. Ne kyllä ilmoittavat lentäessäs, kuka tässä kaatopaikalle tai sieltä pois on menossa.
        Kerran olivat silloin hyvempään aikhan korpit vainunneet kylätorimme hyväksi paikaksi. Nuorison heittämän hampurilaisen oli löytän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tjaah! Luultavasti se olisi mainittu jos I.K:st olisi lainaus ollut. Oletin, että toiminteri mainitsi kyseessä olevan nimimerkin.

        Muuten. Lempilintuni on korppi. Ne kyllä ilmoittavat lentäessäs, kuka tässä kaatopaikalle tai sieltä pois on menossa.
        Kerran olivat silloin hyvempään aikhan korpit vainunneet kylätorimme hyväksi paikaksi. Nuorison heittämän hampurilaisen oli löytän.

        Olen huomannut, että palstallakin lempilintusi on korppi s.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen huomannut, että palstallakin lempilintusi on korppi s.

        Vanha sanontahan kuuluu " ei korppi korpin silmää noki"


    • Anonyymi

      Töttöröö! Huomenaamulla jatketah keskitalven viettua.

    • Anonyymi

      Korppis mainitsi punaisesta akku mopo autosta.
      Onko kellään tietoa millaisen ajokortin se tarvitsisi. Itselläni auton ajokortti jäi uusimatta kun olin puoli vuotta ajokiellossa. olisi pitänyt mennä ajokokeeseen, en mennyt.

      • Se ei ole akkuauto se on punainen mopo ; ))


      • korppis kirjoitti:

        Se ei ole akkuauto se on punainen mopo ; ))

        Sunnuntaiaamua, hiljaista lumisadetta, pakkasta kymmenkunta astetta.
        Hyppään nuo autojutut yli, kun en autoa omista, en ehkä enää osaisi ajaakaan, toisten kyytiin vaan aina norkoilen.
        Menimme eilen tuntemattomaan paikkaan nimiäisiä juhlimaan ja navikaattori oli oppaana.
        Ilmoitti heti alkuun että matkaa 28 kilometriä, kuitenkin olimme tietoisia, että vajaa vajaa kaksitoista matkan pituus.
        Tyttäreni puhelimesta reittiä myös tutki ja se lupasi tuota lyhyempää matkaa ja loppujen lopuksi helppo oli ajella, ihailla pieni pätkää asumatonta korpea.
        Lumisten puiden keskellä oli soma mökki, aittoineen, entinen urheiluseuran lepokohde hiihtäjille.
        Tämä kohde tullut suosituksi juhlien pitopaikaksi ja olihan se ulkomailta tulleille elämys, yöt aitassa pienessä viileydessä, mutta hyvin olivat nukkuneet.
        Juhlasankari oli saanut skottihameen , siihen puettu, kuten isänsä ja ukkinsakin, ihania nuo kansallisvaateet, puuttui vaan säkkipilli.
        Nimi ilmoitettiin ja kummit nimettiin, joku oli tutkinut nimen suomalaista versiota ja niinpä pieni on Ville nimeltään meidän täällä asuvien suussa.
        Juhla oli mieleen jääpä, tarjoukset runsaat.
        Pariskunnan tytär on jo neljävuotias ja mummeja , ukkeja riitti viihdyttämään, soma tyttönen on, hymy herkässä.

        Ehdin jo kysellä kaksosten olopaikkaa, kun ei näkyneet, he vetelivät päiväuniaan ulkona lämpöpuvuissaan vaununsuojissa.
        Kolme tuntia nukkuivat ja sitten huomion saivat.
        Toinen tytär yhtä hymyä ja toinen ei hymyä näkyviin saanut, totisena katseli ympärillä olevaa touhua.
        Siinä näkökysymyksiä pohdittiin ja tämä hymytyttö katsottiin olevan tyttäreni näköinen, olen huono näkemään mitään yleensä, mutta vauvakuvissa tyttäreni myös pelkkää hymyä oli.
        Oli ilo seurata näitä isiä jotka tottuneesti vauvojaan hoitelivat, siinä asiassa maailma mennyt hyvään suuntaan, en muista mieheni koskaan vaippoja vaihtaneen.
        Juhlat oli hyvät ja muistoja kertyi, miten sitten muisti jatkossa toimii?

        En muista olenko maininnut, että amerikkalaisten matkailulehti on ilmoittanut kotikaupunkini matkailukohteeksi, ihastellen tehdasta keskellä kaupunkia, ja luontoa koskineen, kanavoineen ja koskipuistoa pienine siltoineen,
        Ihastelua syntyi myös näiden vieraiden kesken, maisemista harsoihin pukeutuneiden koivujen keskellä ja lohikulkureitteineen.
        Olivat yhtenä talvena Lapissa ja se herätti ihastusta, mutta hyvä kakkonen oli ihailun kohteena kaupunkimme.
        Pojan tytär jo mietti josko hakisi paikkaa täältä, tulisi takaisin kotikaupunkiinsa ja läheisten luokse.
        Se olisi ihana asia.

        Brinkkala kyllä asia on näin, neljä tuntia päivässä saamme eläkeläiset ja päiväkotilaiset matkustaa linja autolla ilmaiseksi.
        Paljon onkin eläkeläiset tätä etua käyttäneet, helppo on päiväsaikaan ostoksillakin käydä.

        Makriinalla haikea muistelo ystävän menetyksestä, näinkin ne ystävät katoaa, mukavia muistoja kumminkin mielessä yhteisistä ajoista, valokuvat muistia virkistää.
        Olen tuota sukututkimusta ajatellut, mutta ei siitä mitään tule, alkuun pääseminen jo vaikealta tuntuu.
        Mielenkiintoa kyllä olisi, mieheni karjalainen tausta intoa kasvattaa.

        Tepa mainitsit iloisuuden karjalaisten keskuudessa, no sitäkin olen huomannut, vaikka mieheni aika umpimielinen oli, ei halunnut puhua taustoistaan.
        Viisi vuotias oli, kun evakkoon lähti, mitä kokemuksia kertyikään pienen pojan elämään, ei aina niin hyviä, sen opin ymmärtämään.
        Sisarelleen ei noita muistoja evakkotaipaleesta kertynyt, oli kolme vuotta nuorempi ja paljon enemmän sitä iloa elämäänsä liittyy.

        Nyt tuli taas innostuttua, mutta lukekaa jos jaksatte, toivottavasti ei suurempia asiavirheitä kuitenkaan löydy, kivaa päivää kaikille;)


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Sunnuntaiaamua, hiljaista lumisadetta, pakkasta kymmenkunta astetta.
        Hyppään nuo autojutut yli, kun en autoa omista, en ehkä enää osaisi ajaakaan, toisten kyytiin vaan aina norkoilen.
        Menimme eilen tuntemattomaan paikkaan nimiäisiä juhlimaan ja navikaattori oli oppaana.
        Ilmoitti heti alkuun että matkaa 28 kilometriä, kuitenkin olimme tietoisia, että vajaa vajaa kaksitoista matkan pituus.
        Tyttäreni puhelimesta reittiä myös tutki ja se lupasi tuota lyhyempää matkaa ja loppujen lopuksi helppo oli ajella, ihailla pieni pätkää asumatonta korpea.
        Lumisten puiden keskellä oli soma mökki, aittoineen, entinen urheiluseuran lepokohde hiihtäjille.
        Tämä kohde tullut suosituksi juhlien pitopaikaksi ja olihan se ulkomailta tulleille elämys, yöt aitassa pienessä viileydessä, mutta hyvin olivat nukkuneet.
        Juhlasankari oli saanut skottihameen , siihen puettu, kuten isänsä ja ukkinsakin, ihania nuo kansallisvaateet, puuttui vaan säkkipilli.
        Nimi ilmoitettiin ja kummit nimettiin, joku oli tutkinut nimen suomalaista versiota ja niinpä pieni on Ville nimeltään meidän täällä asuvien suussa.
        Juhla oli mieleen jääpä, tarjoukset runsaat.
        Pariskunnan tytär on jo neljävuotias ja mummeja , ukkeja riitti viihdyttämään, soma tyttönen on, hymy herkässä.

        Ehdin jo kysellä kaksosten olopaikkaa, kun ei näkyneet, he vetelivät päiväuniaan ulkona lämpöpuvuissaan vaununsuojissa.
        Kolme tuntia nukkuivat ja sitten huomion saivat.
        Toinen tytär yhtä hymyä ja toinen ei hymyä näkyviin saanut, totisena katseli ympärillä olevaa touhua.
        Siinä näkökysymyksiä pohdittiin ja tämä hymytyttö katsottiin olevan tyttäreni näköinen, olen huono näkemään mitään yleensä, mutta vauvakuvissa tyttäreni myös pelkkää hymyä oli.
        Oli ilo seurata näitä isiä jotka tottuneesti vauvojaan hoitelivat, siinä asiassa maailma mennyt hyvään suuntaan, en muista mieheni koskaan vaippoja vaihtaneen.
        Juhlat oli hyvät ja muistoja kertyi, miten sitten muisti jatkossa toimii?

        En muista olenko maininnut, että amerikkalaisten matkailulehti on ilmoittanut kotikaupunkini matkailukohteeksi, ihastellen tehdasta keskellä kaupunkia, ja luontoa koskineen, kanavoineen ja koskipuistoa pienine siltoineen,
        Ihastelua syntyi myös näiden vieraiden kesken, maisemista harsoihin pukeutuneiden koivujen keskellä ja lohikulkureitteineen.
        Olivat yhtenä talvena Lapissa ja se herätti ihastusta, mutta hyvä kakkonen oli ihailun kohteena kaupunkimme.
        Pojan tytär jo mietti josko hakisi paikkaa täältä, tulisi takaisin kotikaupunkiinsa ja läheisten luokse.
        Se olisi ihana asia.

        Brinkkala kyllä asia on näin, neljä tuntia päivässä saamme eläkeläiset ja päiväkotilaiset matkustaa linja autolla ilmaiseksi.
        Paljon onkin eläkeläiset tätä etua käyttäneet, helppo on päiväsaikaan ostoksillakin käydä.

        Makriinalla haikea muistelo ystävän menetyksestä, näinkin ne ystävät katoaa, mukavia muistoja kumminkin mielessä yhteisistä ajoista, valokuvat muistia virkistää.
        Olen tuota sukututkimusta ajatellut, mutta ei siitä mitään tule, alkuun pääseminen jo vaikealta tuntuu.
        Mielenkiintoa kyllä olisi, mieheni karjalainen tausta intoa kasvattaa.

        Tepa mainitsit iloisuuden karjalaisten keskuudessa, no sitäkin olen huomannut, vaikka mieheni aika umpimielinen oli, ei halunnut puhua taustoistaan.
        Viisi vuotias oli, kun evakkoon lähti, mitä kokemuksia kertyikään pienen pojan elämään, ei aina niin hyviä, sen opin ymmärtämään.
        Sisarelleen ei noita muistoja evakkotaipaleesta kertynyt, oli kolme vuotta nuorempi ja paljon enemmän sitä iloa elämäänsä liittyy.

        Nyt tuli taas innostuttua, mutta lukekaa jos jaksatte, toivottavasti ei suurempia asiavirheitä kuitenkaan löydy, kivaa päivää kaikille;)

        Ei muut autolla ajamista minään ihmeellisenä pidäkkään. Yksi jopa poikansa ajamisesta työtehtävissä tekee suuren numeron, ikkkän kuin olisi hyvinkin vastivaa ja vaarallista. Saakohan sähköautosta sähköiskuja va i syttyykö se palamaan?


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Sunnuntaiaamua, hiljaista lumisadetta, pakkasta kymmenkunta astetta.
        Hyppään nuo autojutut yli, kun en autoa omista, en ehkä enää osaisi ajaakaan, toisten kyytiin vaan aina norkoilen.
        Menimme eilen tuntemattomaan paikkaan nimiäisiä juhlimaan ja navikaattori oli oppaana.
        Ilmoitti heti alkuun että matkaa 28 kilometriä, kuitenkin olimme tietoisia, että vajaa vajaa kaksitoista matkan pituus.
        Tyttäreni puhelimesta reittiä myös tutki ja se lupasi tuota lyhyempää matkaa ja loppujen lopuksi helppo oli ajella, ihailla pieni pätkää asumatonta korpea.
        Lumisten puiden keskellä oli soma mökki, aittoineen, entinen urheiluseuran lepokohde hiihtäjille.
        Tämä kohde tullut suosituksi juhlien pitopaikaksi ja olihan se ulkomailta tulleille elämys, yöt aitassa pienessä viileydessä, mutta hyvin olivat nukkuneet.
        Juhlasankari oli saanut skottihameen , siihen puettu, kuten isänsä ja ukkinsakin, ihania nuo kansallisvaateet, puuttui vaan säkkipilli.
        Nimi ilmoitettiin ja kummit nimettiin, joku oli tutkinut nimen suomalaista versiota ja niinpä pieni on Ville nimeltään meidän täällä asuvien suussa.
        Juhla oli mieleen jääpä, tarjoukset runsaat.
        Pariskunnan tytär on jo neljävuotias ja mummeja , ukkeja riitti viihdyttämään, soma tyttönen on, hymy herkässä.

        Ehdin jo kysellä kaksosten olopaikkaa, kun ei näkyneet, he vetelivät päiväuniaan ulkona lämpöpuvuissaan vaununsuojissa.
        Kolme tuntia nukkuivat ja sitten huomion saivat.
        Toinen tytär yhtä hymyä ja toinen ei hymyä näkyviin saanut, totisena katseli ympärillä olevaa touhua.
        Siinä näkökysymyksiä pohdittiin ja tämä hymytyttö katsottiin olevan tyttäreni näköinen, olen huono näkemään mitään yleensä, mutta vauvakuvissa tyttäreni myös pelkkää hymyä oli.
        Oli ilo seurata näitä isiä jotka tottuneesti vauvojaan hoitelivat, siinä asiassa maailma mennyt hyvään suuntaan, en muista mieheni koskaan vaippoja vaihtaneen.
        Juhlat oli hyvät ja muistoja kertyi, miten sitten muisti jatkossa toimii?

        En muista olenko maininnut, että amerikkalaisten matkailulehti on ilmoittanut kotikaupunkini matkailukohteeksi, ihastellen tehdasta keskellä kaupunkia, ja luontoa koskineen, kanavoineen ja koskipuistoa pienine siltoineen,
        Ihastelua syntyi myös näiden vieraiden kesken, maisemista harsoihin pukeutuneiden koivujen keskellä ja lohikulkureitteineen.
        Olivat yhtenä talvena Lapissa ja se herätti ihastusta, mutta hyvä kakkonen oli ihailun kohteena kaupunkimme.
        Pojan tytär jo mietti josko hakisi paikkaa täältä, tulisi takaisin kotikaupunkiinsa ja läheisten luokse.
        Se olisi ihana asia.

        Brinkkala kyllä asia on näin, neljä tuntia päivässä saamme eläkeläiset ja päiväkotilaiset matkustaa linja autolla ilmaiseksi.
        Paljon onkin eläkeläiset tätä etua käyttäneet, helppo on päiväsaikaan ostoksillakin käydä.

        Makriinalla haikea muistelo ystävän menetyksestä, näinkin ne ystävät katoaa, mukavia muistoja kumminkin mielessä yhteisistä ajoista, valokuvat muistia virkistää.
        Olen tuota sukututkimusta ajatellut, mutta ei siitä mitään tule, alkuun pääseminen jo vaikealta tuntuu.
        Mielenkiintoa kyllä olisi, mieheni karjalainen tausta intoa kasvattaa.

        Tepa mainitsit iloisuuden karjalaisten keskuudessa, no sitäkin olen huomannut, vaikka mieheni aika umpimielinen oli, ei halunnut puhua taustoistaan.
        Viisi vuotias oli, kun evakkoon lähti, mitä kokemuksia kertyikään pienen pojan elämään, ei aina niin hyviä, sen opin ymmärtämään.
        Sisarelleen ei noita muistoja evakkotaipaleesta kertynyt, oli kolme vuotta nuorempi ja paljon enemmän sitä iloa elämäänsä liittyy.

        Nyt tuli taas innostuttua, mutta lukekaa jos jaksatte, toivottavasti ei suurempia asiavirheitä kuitenkaan löydy, kivaa päivää kaikille;)

        Keskipäivää! Kiitos muistojesi jakamisesta, Sel-la. Tuntuu kuin olisi itsekin päässyt "kylään"..))

        Ja vauvatarinat ovat aina mieluisia, kun tuskin ehdin itse isomummiksi tulla. "Lapset, ainoat enkelimme, emme ansaitse heitä", (Arja Tiainen).

        Varkaudesta kerroit Sel-la. Kovasti tahtoisin sinne tulla ja mieluista olisi tavata sinutkin siellä, Sel-la..)) Varkauden mummi on vähän kaltaiseni, ei oikein tahdo pitkiä matkoja tehdä ja olihan tässä koronakin esteenä liikkumiselle. Nyt hänelle sattui onnettomuus, liukastui ja satutti nilkkansa, oikein pahasti, koska piti Kuopioon kiidättää. Nuoret lähtivät sinne viikonlopuksi avuksi ja asioita järjestelemään. Yksineläjälle onnettomuudet tietävät aina uusia järjestelyjä ja omiinsa kai jokainen viime kädessä turvautuu.

        Kun tiesin, että lunta oli viikolla tulossa, soittelin apumiehilleni ja sainkin toisen auttamaan perjantaina. Näin isoa lääniä kuin tämä piha-alue minulla on, ei "perusterve"/monisairas pysty hoitamaan, kun lunta oli kuitenkin tullut toistakymmentä senttiä.

        Pyysin kylätalkkaria hoitamaan ensi sijassa huoltotiet kuntoon, mutta niin ei taaskaan tapahtunut. Iltasella jouduin vielä avaamaan väyliä rautalapion ja kolan kanssa.
        Tosissaan väsyin siinä puolen tunnin hommassa, monta kertaa piti henkeä tasoittaa.

        Kun tämä tautikierre minulla alkoi, hävetti oma jaksamattomuuteni ja moitin itseäni siitä. Suretti myös, kun ajattelin, että tätä vanhuus on, vaivaa ja vaikerrusta.
        Vähän huojensi tietysti tuo long covid- diagnoosi kun annettiin ymmärtää, että tämä menee ohi eikä (mukamas!) jätä vajausta toimintakykyyn.

        Kokeita ja tutkimuksia jatkettiin kuitenkin edelleen ja viimeksi otetuissa verikokeissa oli pari lukemaa, jotka ylittivät reippaasti viitearvot. Kilpirauhaskokeen tulos oli suorastaan hälyttävä. Lääkäri soitti siitä klo 21 kotiin ! Kyseli vointiani ja sitä, pärjäänkö aamuun (! !).
        Heti seuraavaksi aamuksi sain lääkäriajan ja myös lääkityksen kilpirauhasen liikatoimintaan.
        Ei se nyt vielä ole kovasti oloa muuttanut paitsi syke laski heti, samoin verenpaine.
        Tällä nyt selittyi myös painon lasku, josta olin vähän huolissani.
        Tarina jatkuu tietysti vielä, mutta jääköön seuraavaan kertaan..))

        Se toivottu laajempi ja "positiivisempi" aihepiiri on kai nyt sitten saanut tilaa Nojatuolissa, ainakin vitseissä löytyi...))
        "Tilan haltuun ottaminen" taitaa olla näitä modernin yhteiskunnan hyveitä yhtä lailla kuin "puolensa pitäminen". Niillä mennään tai pudotaan kyydistä, jähmetytään - niinhän se oli ?..))
        Hyvää talvipäivän jatkoa !
        demeter1


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei muut autolla ajamista minään ihmeellisenä pidäkkään. Yksi jopa poikansa ajamisesta työtehtävissä tekee suuren numeron, ikkkän kuin olisi hyvinkin vastivaa ja vaarallista. Saakohan sähköautosta sähköiskuja va i syttyykö se palamaan?

        Oletko ajatellut, että biologi joka vaeltaa luonnossa ja ottaa näytteitä tutkimuksiin ei ole metsänhoitaja.

        Minun isäni ajoi Sota-aikana kuorma-autolla
        muonituskeikkoja rintamalle. Sodan jälkeen hän kävi ostamassa Betfortin Ruotsista ja aloitti ammattiautoilijana. Lapsuuteni oli hyvä eikä puutetta ollut mistään. Olen ylpeä isäni elämäntyöstä. Hän oli huolehtiva hyvä isä. Sain häneltä eka mopon 16-vuotiaana, se oli sininen Tunturimopo, ikävä kyllä se varastettiin seitkytluvulla Seinäjoen asemalta, kun olin käymässä Korvessa. Seitkytluvun lopulla ostin ensimmäisen autoni. Se oli keltainen VW-kupla vm 72.

        No, aamu on valjennut harmaana ja lumisateisena Korpeen. Olen pitänyt itseäni koekanina, kerroin aikaisemmin, että sain selkä- ja lonkkakipuihini lääkityksen. Nyt parin viikon kokeilun jälkeen luovuin lääkkeestä. Miksikö, vaikka kivut hävisivät. Siksi, että fyysisen hyvän olon vastareaktio oli psyykkinen paha olo.

        Nyt olen ollut kolme päivää ilman lääkettä, kolottaa, mutta ei."vituta" ; ))

        Ei mitään tähellistä tänään.


      • Sel-la kirjoitti:

        Sunnuntaiaamua, hiljaista lumisadetta, pakkasta kymmenkunta astetta.
        Hyppään nuo autojutut yli, kun en autoa omista, en ehkä enää osaisi ajaakaan, toisten kyytiin vaan aina norkoilen.
        Menimme eilen tuntemattomaan paikkaan nimiäisiä juhlimaan ja navikaattori oli oppaana.
        Ilmoitti heti alkuun että matkaa 28 kilometriä, kuitenkin olimme tietoisia, että vajaa vajaa kaksitoista matkan pituus.
        Tyttäreni puhelimesta reittiä myös tutki ja se lupasi tuota lyhyempää matkaa ja loppujen lopuksi helppo oli ajella, ihailla pieni pätkää asumatonta korpea.
        Lumisten puiden keskellä oli soma mökki, aittoineen, entinen urheiluseuran lepokohde hiihtäjille.
        Tämä kohde tullut suosituksi juhlien pitopaikaksi ja olihan se ulkomailta tulleille elämys, yöt aitassa pienessä viileydessä, mutta hyvin olivat nukkuneet.
        Juhlasankari oli saanut skottihameen , siihen puettu, kuten isänsä ja ukkinsakin, ihania nuo kansallisvaateet, puuttui vaan säkkipilli.
        Nimi ilmoitettiin ja kummit nimettiin, joku oli tutkinut nimen suomalaista versiota ja niinpä pieni on Ville nimeltään meidän täällä asuvien suussa.
        Juhla oli mieleen jääpä, tarjoukset runsaat.
        Pariskunnan tytär on jo neljävuotias ja mummeja , ukkeja riitti viihdyttämään, soma tyttönen on, hymy herkässä.

        Ehdin jo kysellä kaksosten olopaikkaa, kun ei näkyneet, he vetelivät päiväuniaan ulkona lämpöpuvuissaan vaununsuojissa.
        Kolme tuntia nukkuivat ja sitten huomion saivat.
        Toinen tytär yhtä hymyä ja toinen ei hymyä näkyviin saanut, totisena katseli ympärillä olevaa touhua.
        Siinä näkökysymyksiä pohdittiin ja tämä hymytyttö katsottiin olevan tyttäreni näköinen, olen huono näkemään mitään yleensä, mutta vauvakuvissa tyttäreni myös pelkkää hymyä oli.
        Oli ilo seurata näitä isiä jotka tottuneesti vauvojaan hoitelivat, siinä asiassa maailma mennyt hyvään suuntaan, en muista mieheni koskaan vaippoja vaihtaneen.
        Juhlat oli hyvät ja muistoja kertyi, miten sitten muisti jatkossa toimii?

        En muista olenko maininnut, että amerikkalaisten matkailulehti on ilmoittanut kotikaupunkini matkailukohteeksi, ihastellen tehdasta keskellä kaupunkia, ja luontoa koskineen, kanavoineen ja koskipuistoa pienine siltoineen,
        Ihastelua syntyi myös näiden vieraiden kesken, maisemista harsoihin pukeutuneiden koivujen keskellä ja lohikulkureitteineen.
        Olivat yhtenä talvena Lapissa ja se herätti ihastusta, mutta hyvä kakkonen oli ihailun kohteena kaupunkimme.
        Pojan tytär jo mietti josko hakisi paikkaa täältä, tulisi takaisin kotikaupunkiinsa ja läheisten luokse.
        Se olisi ihana asia.

        Brinkkala kyllä asia on näin, neljä tuntia päivässä saamme eläkeläiset ja päiväkotilaiset matkustaa linja autolla ilmaiseksi.
        Paljon onkin eläkeläiset tätä etua käyttäneet, helppo on päiväsaikaan ostoksillakin käydä.

        Makriinalla haikea muistelo ystävän menetyksestä, näinkin ne ystävät katoaa, mukavia muistoja kumminkin mielessä yhteisistä ajoista, valokuvat muistia virkistää.
        Olen tuota sukututkimusta ajatellut, mutta ei siitä mitään tule, alkuun pääseminen jo vaikealta tuntuu.
        Mielenkiintoa kyllä olisi, mieheni karjalainen tausta intoa kasvattaa.

        Tepa mainitsit iloisuuden karjalaisten keskuudessa, no sitäkin olen huomannut, vaikka mieheni aika umpimielinen oli, ei halunnut puhua taustoistaan.
        Viisi vuotias oli, kun evakkoon lähti, mitä kokemuksia kertyikään pienen pojan elämään, ei aina niin hyviä, sen opin ymmärtämään.
        Sisarelleen ei noita muistoja evakkotaipaleesta kertynyt, oli kolme vuotta nuorempi ja paljon enemmän sitä iloa elämäänsä liittyy.

        Nyt tuli taas innostuttua, mutta lukekaa jos jaksatte, toivottavasti ei suurempia asiavirheitä kuitenkaan löydy, kivaa päivää kaikille;)

        Tätini hautajaisissa kuulin jonkun sanovan että "karjalaisten hautajaiset on iloisempia kuin hämäläisten häät".
        Pitänee paikkansa?


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Tätini hautajaisissa kuulin jonkun sanovan että "karjalaisten hautajaiset on iloisempia kuin hämäläisten häät".
        Pitänee paikkansa?

        Jopas on harvinaisen typerä mielipide, suorastaan rasistinen.


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Sunnuntaiaamua, hiljaista lumisadetta, pakkasta kymmenkunta astetta.
        Hyppään nuo autojutut yli, kun en autoa omista, en ehkä enää osaisi ajaakaan, toisten kyytiin vaan aina norkoilen.
        Menimme eilen tuntemattomaan paikkaan nimiäisiä juhlimaan ja navikaattori oli oppaana.
        Ilmoitti heti alkuun että matkaa 28 kilometriä, kuitenkin olimme tietoisia, että vajaa vajaa kaksitoista matkan pituus.
        Tyttäreni puhelimesta reittiä myös tutki ja se lupasi tuota lyhyempää matkaa ja loppujen lopuksi helppo oli ajella, ihailla pieni pätkää asumatonta korpea.
        Lumisten puiden keskellä oli soma mökki, aittoineen, entinen urheiluseuran lepokohde hiihtäjille.
        Tämä kohde tullut suosituksi juhlien pitopaikaksi ja olihan se ulkomailta tulleille elämys, yöt aitassa pienessä viileydessä, mutta hyvin olivat nukkuneet.
        Juhlasankari oli saanut skottihameen , siihen puettu, kuten isänsä ja ukkinsakin, ihania nuo kansallisvaateet, puuttui vaan säkkipilli.
        Nimi ilmoitettiin ja kummit nimettiin, joku oli tutkinut nimen suomalaista versiota ja niinpä pieni on Ville nimeltään meidän täällä asuvien suussa.
        Juhla oli mieleen jääpä, tarjoukset runsaat.
        Pariskunnan tytär on jo neljävuotias ja mummeja , ukkeja riitti viihdyttämään, soma tyttönen on, hymy herkässä.

        Ehdin jo kysellä kaksosten olopaikkaa, kun ei näkyneet, he vetelivät päiväuniaan ulkona lämpöpuvuissaan vaununsuojissa.
        Kolme tuntia nukkuivat ja sitten huomion saivat.
        Toinen tytär yhtä hymyä ja toinen ei hymyä näkyviin saanut, totisena katseli ympärillä olevaa touhua.
        Siinä näkökysymyksiä pohdittiin ja tämä hymytyttö katsottiin olevan tyttäreni näköinen, olen huono näkemään mitään yleensä, mutta vauvakuvissa tyttäreni myös pelkkää hymyä oli.
        Oli ilo seurata näitä isiä jotka tottuneesti vauvojaan hoitelivat, siinä asiassa maailma mennyt hyvään suuntaan, en muista mieheni koskaan vaippoja vaihtaneen.
        Juhlat oli hyvät ja muistoja kertyi, miten sitten muisti jatkossa toimii?

        En muista olenko maininnut, että amerikkalaisten matkailulehti on ilmoittanut kotikaupunkini matkailukohteeksi, ihastellen tehdasta keskellä kaupunkia, ja luontoa koskineen, kanavoineen ja koskipuistoa pienine siltoineen,
        Ihastelua syntyi myös näiden vieraiden kesken, maisemista harsoihin pukeutuneiden koivujen keskellä ja lohikulkureitteineen.
        Olivat yhtenä talvena Lapissa ja se herätti ihastusta, mutta hyvä kakkonen oli ihailun kohteena kaupunkimme.
        Pojan tytär jo mietti josko hakisi paikkaa täältä, tulisi takaisin kotikaupunkiinsa ja läheisten luokse.
        Se olisi ihana asia.

        Brinkkala kyllä asia on näin, neljä tuntia päivässä saamme eläkeläiset ja päiväkotilaiset matkustaa linja autolla ilmaiseksi.
        Paljon onkin eläkeläiset tätä etua käyttäneet, helppo on päiväsaikaan ostoksillakin käydä.

        Makriinalla haikea muistelo ystävän menetyksestä, näinkin ne ystävät katoaa, mukavia muistoja kumminkin mielessä yhteisistä ajoista, valokuvat muistia virkistää.
        Olen tuota sukututkimusta ajatellut, mutta ei siitä mitään tule, alkuun pääseminen jo vaikealta tuntuu.
        Mielenkiintoa kyllä olisi, mieheni karjalainen tausta intoa kasvattaa.

        Tepa mainitsit iloisuuden karjalaisten keskuudessa, no sitäkin olen huomannut, vaikka mieheni aika umpimielinen oli, ei halunnut puhua taustoistaan.
        Viisi vuotias oli, kun evakkoon lähti, mitä kokemuksia kertyikään pienen pojan elämään, ei aina niin hyviä, sen opin ymmärtämään.
        Sisarelleen ei noita muistoja evakkotaipaleesta kertynyt, oli kolme vuotta nuorempi ja paljon enemmän sitä iloa elämäänsä liittyy.

        Nyt tuli taas innostuttua, mutta lukekaa jos jaksatte, toivottavasti ei suurempia asiavirheitä kuitenkaan löydy, kivaa päivää kaikille;)

        Moi! Tervehdys on täkäläinen, tuttavallinen tapa, jota käyttävät kaikki. Olen itse jo siihen sopeutunut ja moikkaan takaisin bussikuskille.
        Sel-la, olette astetta edistyksellisempiä eduissa. Täällä ilmaiseksi pääsee rollaattorilla tuon neljän tunnin aikana ja hyvä niinkin. Mutta muutoin eläkeläisen alennuskortti, jolla köröttelee rajattomasti. Nuo iljanteiset kadut saavat nousemaan bussin kyytiin lyhyelläkin matkalla. Pieni henkivakuus (?).
        Kotoisan lämpimästi kirjoitit perheestäsi ja lapsosista. Mukava oli lukea. Meidän nuorin lapsenlapsi on jo toisella kymmenellä oleva "pojan koltiainen".
        Tämä päivä pyhittyy näköjään ruutuajalle. On Areenassa rästiin jääneitä ohjelmia. Tippoja silmiin ja töllöttämään :)
        brinkkala


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jopas on harvinaisen typerä mielipide, suorastaan rasistinen.

        Se "joku" sanoi mielipiteensä.
        Ano 13:25 taitaa haistaa rasismin liiankin herkästi.
        Olen itse ollut hautajaisissa, joista eräs sukulainen sanoi, että oli iloinen, että tuli. Oli niin hauskaa tavata tuttuja pitkästä aikaa.
        Sopiko mielipide hautajaisiin?
        Loukkasiko hän vainajaa?
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jopas on harvinaisen typerä mielipide, suorastaan rasistinen.

        Kyllä minä aitona karjalaisena tunnistan tuon sanonnan. En näe sanonnassa mitään rasistista.
        Olen ollut henkilökohtaisesti läsnä 86 vuotiaana kuolleen tätini hautajaisissa,

        Kun muistotilaisuudessa keskustelimme tädistämme ja hänen huumoristaan ja sanonnoistaan, joille me kaikki naurettiin.
        Tätimme oli sanavalmis ja itsestään leikkiä laskeva henkilö, joka tuli toimeen jokaisen kanssa. Työnsä hän teki hovimestarina Helsinkiläisessä ravintolassa.

        Me aidot karjalaiset sukujuuret omaavat henkilöt osaamme kyllä nauraa myös itsellemme,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se "joku" sanoi mielipiteensä.
        Ano 13:25 taitaa haistaa rasismin liiankin herkästi.
        Olen itse ollut hautajaisissa, joista eräs sukulainen sanoi, että oli iloinen, että tuli. Oli niin hauskaa tavata tuttuja pitkästä aikaa.
        Sopiko mielipide hautajaisiin?
        Loukkasiko hän vainajaa?
        Mkr.

        Meidän suvussa hautajaiset ovat tosiaan aina olleet iloisempia kuin häät. Siksikin, että häitä ei juuri ole ollut - siis ainakaan niin isoja, että niihin olisi koko suku kutsuttu.
        Hautajaisissa taas tapaa sukulaisia ja iloisestihan heitä tervehtii, juttuakin riittää vaikka miten. Isommissa hautajaisissa ei vältämättä vainajaa muistella, ellei joku pidä puhetta.
        Muistot ja tunteet jaetaan pienemmässä porukassa. Näin meillä.

        Muutenkin minua viehättää hautajaisten tunnelma - siis se vapaamuotoinen osuus. Ihmiset ovat jotenkin riisuttuja, kukaan ei valikoidu keskipisteeksi, ei ota modernisti "tilaa", ollaan luonnostaan tasavertaisia. Joskus tuntuu myös siltä kuin vainaja olisi joukossamme yhä.
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meidän suvussa hautajaiset ovat tosiaan aina olleet iloisempia kuin häät. Siksikin, että häitä ei juuri ole ollut - siis ainakaan niin isoja, että niihin olisi koko suku kutsuttu.
        Hautajaisissa taas tapaa sukulaisia ja iloisestihan heitä tervehtii, juttuakin riittää vaikka miten. Isommissa hautajaisissa ei vältämättä vainajaa muistella, ellei joku pidä puhetta.
        Muistot ja tunteet jaetaan pienemmässä porukassa. Näin meillä.

        Muutenkin minua viehättää hautajaisten tunnelma - siis se vapaamuotoinen osuus. Ihmiset ovat jotenkin riisuttuja, kukaan ei valikoidu keskipisteeksi, ei ota modernisti "tilaa", ollaan luonnostaan tasavertaisia. Joskus tuntuu myös siltä kuin vainaja olisi joukossamme yhä.
        demeter1

        Vainajaa voi myös muistella kertomalla yhteisiä tapauksia, eikä niitä ole tarpeen karsia, jos tapaus on huvittava. Kyllä vainajaa voi hyvillä mielinkin muistaa. Ei ilo pahasta ole.
        Eräissä sukulaiseni hautajaisissa tosin kävi niin, että pappi suorastaan loukkaantui siitä, ettei saattoväki muistellut vainajaa, eikä kertonut yhteisistä kokemuksista. Hän moitti saattajia tympeiksi ja tunteettomiksi.
        Tosiasia vain oli, että vainaja oli niin eristäytynyt suvusta, että kukaan ei todellakaan oikein häntä tuntenut, mutta muu perhe oli sukulaisille läheinen, ja siksi tilaisuuteen oli tultu.
        Se vasta tympeää olisi ollut, jos häntä ei olisi tultu saattamaan vieraantumisen takia.

        Olemme kaikki persoonia, elävinä ja kuolleina.
        Mkr.


    • Anonyymi

      Luulin puhdistavani konetta roskaviesteiltä, meninkin vikanappia painamaan.
      Kone puhdisti tarpeellisetkin pois. Kai ne käytettäessä palaavat paikoilleen. Hurskis hutiloitti.

      • Anonyymi

        Miten roskapostiviestit tarkistetaan? Tiedän että niitä on kun eilenkin koneellani vierailtiin. Mistäkö tuon tiedän?

        No; näyttöruutu pimeni kokonaan 2 kertaa. Tiedän erään tietyn häirikön, joka ei sallisi mun kirjoittavan tiekkarilla mitää.


    • Anonyymi

      Hyvä sinun Sel-la on jatkaa. Olet kai synnynnäinen ryhmänjohtaja. Kirjoittajat jatkavat mielellään tutun johtajan ketjua.

      Kuten Hurskainenkin tässä.

    • Anonyymi

      On tästä lähettävä smyygaamaan pönttöuunia lämmitytä varten. Toin klapit lämpenemään jo vuorokausi sitten.
      Klapit eivät ol ihan susikuivia kun en ollu kevällä -23 vielä selvillä olenko jo keskuslämmitystalossa.

      Se smyygaaminen tarttus sanavarastooni vanhemman timpurin sanastosta. Teki meillä sisäremonttii viime kesänä.

      • Taas uuden viikon alku ja kuukausi jo puolissa, nopsaan viikot vierivät.
        Pakkasta taas liki parikymmentä astetta, viime yönä kello kaksitoista alkoi auraus ajoteillä, varmaan sunnuntaitaksoja ei kaupunki halua maksaa, mikä tietysti on menoerä mitä voidaan välttää.
        Minäkin yritin omaa aikaani saada tehokkaasti käyttää, joudun labrakokeisiin loppukuusta ja kysyin voisiko ottaa samalla vuositarkastus kokeet, ei voinut, pitää helmikuussa niihin kokeisiin aika tilata
        Niinpä sitten joudun parin viikon päästä uusimaan kokeet, tuo vajaatoimiminen kilpirauhasen kanssa vuosittain on katsottava.

        Ikävä tuo kilpirauhasjuttu sinulle demeter, varmaan ainaiseen lääkkeeseen joudut tottumaan.
        Vajaatoiminta painoa lisää, eipä paljon muuta harmia ole ollut, tai ainakaan en osaa tunnistaa, mutta tuo laihtuminen on varmaan vaikeampi juttu, kestokyky heikkenee.
        Lääkkeet saatuasi ajan oloon varmaan kuntosi kohenee.
        Onpa harmi myös se nilkan nyrjähdys miniäsi äidillä, aikaa vie sekin parantua, tuleeko edes entisenlaiseksi?
        Kiva olisi tavata, jospa kesän aikana onnistuisi.
        Tuo isovanhemmuus luvassa muuttua, isoisoiso- mummiksi, tyttärenpojan poika isäksi tulee. kesäkuussa, jos kaikki hyvin menee.

        Nuo hautajaiset ovat keskustelussa olleet, en ollenkaan pidä huonona jos naurua syntyy muistelujen myötä, ilakointi on eri asia, mutta mitä osallistuvampi vainaja sitä enemmän hauskoja muistoja kertyy.
        Olen miettinyt laittaa paperille hautajaisteni pidon, lapseni niin vähän elämästäni tietävät, ystäviäni tuntevat, haluaisin, että ystävät paikalla olisivat suvun lisäksi.
        Tytär ei halua puhua asiasta mikä pakolla eteen tulee, siksi on kai testamentti hautaan saatosta tehtävä.
        Olen ollut karjalaisten hautajaisissa, en huomannut paljonkaan poikkeavan muiden heimojen hautajaisista, no itse siunaus on erilainen, kauniimpi.
        Sukulaisia joita harvemmin näkee hautajaisissa tavataan ja totta kai muisteluja syntyy., nauramistakin.
        Pakko on savolaisenkin oppia nauramaan itselleen ja onnistuukin aika hyvin.

        Kerhooni minäkin nykyisin paikallisella menen, takaisin tulo ystävien kyydissä, kun aikataulut ei satu paikallisen kanssa.
        Kannattaa todella miettiä tuota "henkivakuutusta" ja auton kyytiin liukkaalla pyrkiä.

        Ihan oikein tunnet, kun isääsi kauniisti muistat korpikirjailija, sama minulla.
        Isäni oli myös nuoren mielen tulkki ja vei minut kauppaan ja osti haluamani tavarat, äitini sitten torui, että turhamaisia ostitte, mutta kai hänkin hyvillään oli, kun näki minut onnellisena.
        Vanhempani "lellivät" minua olinhan iltatähti, äitini oli 42, kun synnyin, sisareni kymmenen vuotta vanhempi, oli aika usein äitini tukena, kun minun menojani karsittiin nuorena ollessa.
        Turhamainen kai olin oikeasti, tykkäsin vaatteista, johtui kai, että sota-aikana ei rahallakaan turhuuksia saanut.

        Hurskainen, ei kenenkään vetäjänä tarvitse olla, jokainen hoitaa oman leiviskänsä kirjoitellen ja näin ketju kulkee.
        Kiitos kuitenkin sanoistasi, kiva kun jaksat viestiä laittaa.
        Näin vanhemmiten ehkä olisi päästävä jo noista lämmityspuuhista ja siirryttävä mukavampaan asumismuotoon, vaikka koti on jokaiselle se omansa näköinen ja halujensa päätös.

        Nyt jotain järkevämpää tekemään, vaikka koen nämä aamuiset hetket hyviltä itselleni, ponnisteluilla jotain kirjoittamalla, teen hyvää aivoilleni ,, mukavaa päivää ystävät.


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Taas uuden viikon alku ja kuukausi jo puolissa, nopsaan viikot vierivät.
        Pakkasta taas liki parikymmentä astetta, viime yönä kello kaksitoista alkoi auraus ajoteillä, varmaan sunnuntaitaksoja ei kaupunki halua maksaa, mikä tietysti on menoerä mitä voidaan välttää.
        Minäkin yritin omaa aikaani saada tehokkaasti käyttää, joudun labrakokeisiin loppukuusta ja kysyin voisiko ottaa samalla vuositarkastus kokeet, ei voinut, pitää helmikuussa niihin kokeisiin aika tilata
        Niinpä sitten joudun parin viikon päästä uusimaan kokeet, tuo vajaatoimiminen kilpirauhasen kanssa vuosittain on katsottava.

        Ikävä tuo kilpirauhasjuttu sinulle demeter, varmaan ainaiseen lääkkeeseen joudut tottumaan.
        Vajaatoiminta painoa lisää, eipä paljon muuta harmia ole ollut, tai ainakaan en osaa tunnistaa, mutta tuo laihtuminen on varmaan vaikeampi juttu, kestokyky heikkenee.
        Lääkkeet saatuasi ajan oloon varmaan kuntosi kohenee.
        Onpa harmi myös se nilkan nyrjähdys miniäsi äidillä, aikaa vie sekin parantua, tuleeko edes entisenlaiseksi?
        Kiva olisi tavata, jospa kesän aikana onnistuisi.
        Tuo isovanhemmuus luvassa muuttua, isoisoiso- mummiksi, tyttärenpojan poika isäksi tulee. kesäkuussa, jos kaikki hyvin menee.

        Nuo hautajaiset ovat keskustelussa olleet, en ollenkaan pidä huonona jos naurua syntyy muistelujen myötä, ilakointi on eri asia, mutta mitä osallistuvampi vainaja sitä enemmän hauskoja muistoja kertyy.
        Olen miettinyt laittaa paperille hautajaisteni pidon, lapseni niin vähän elämästäni tietävät, ystäviäni tuntevat, haluaisin, että ystävät paikalla olisivat suvun lisäksi.
        Tytär ei halua puhua asiasta mikä pakolla eteen tulee, siksi on kai testamentti hautaan saatosta tehtävä.
        Olen ollut karjalaisten hautajaisissa, en huomannut paljonkaan poikkeavan muiden heimojen hautajaisista, no itse siunaus on erilainen, kauniimpi.
        Sukulaisia joita harvemmin näkee hautajaisissa tavataan ja totta kai muisteluja syntyy., nauramistakin.
        Pakko on savolaisenkin oppia nauramaan itselleen ja onnistuukin aika hyvin.

        Kerhooni minäkin nykyisin paikallisella menen, takaisin tulo ystävien kyydissä, kun aikataulut ei satu paikallisen kanssa.
        Kannattaa todella miettiä tuota "henkivakuutusta" ja auton kyytiin liukkaalla pyrkiä.

        Ihan oikein tunnet, kun isääsi kauniisti muistat korpikirjailija, sama minulla.
        Isäni oli myös nuoren mielen tulkki ja vei minut kauppaan ja osti haluamani tavarat, äitini sitten torui, että turhamaisia ostitte, mutta kai hänkin hyvillään oli, kun näki minut onnellisena.
        Vanhempani "lellivät" minua olinhan iltatähti, äitini oli 42, kun synnyin, sisareni kymmenen vuotta vanhempi, oli aika usein äitini tukena, kun minun menojani karsittiin nuorena ollessa.
        Turhamainen kai olin oikeasti, tykkäsin vaatteista, johtui kai, että sota-aikana ei rahallakaan turhuuksia saanut.

        Hurskainen, ei kenenkään vetäjänä tarvitse olla, jokainen hoitaa oman leiviskänsä kirjoitellen ja näin ketju kulkee.
        Kiitos kuitenkin sanoistasi, kiva kun jaksat viestiä laittaa.
        Näin vanhemmiten ehkä olisi päästävä jo noista lämmityspuuhista ja siirryttävä mukavampaan asumismuotoon, vaikka koti on jokaiselle se omansa näköinen ja halujensa päätös.

        Nyt jotain järkevämpää tekemään, vaikka koen nämä aamuiset hetket hyviltä itselleni, ponnisteluilla jotain kirjoittamalla, teen hyvää aivoilleni ,, mukavaa päivää ystävät.

        Ei kaikki karjalaiset ortodokseja ole. Eivätkä kaikki karjalaiset iloisia ja hämäläiset totisia eikä savolaiset kieroja. . Karjalan evakot ei edes halua tehdä numeroa itsestään, samoja suomalaisia ollaan. Eikä se evakoiden tulo mikään pelkkä ilo ollut , kun piti jakaa maita ja elinehtoja, puutetta oli sidan jälkeen muutenkin kaikesta ja tuli 400 000 suuta ruokittavaksi. Heimot on jo sekoittuneet monessa sukupolvessa. ja alunperinkin kaikissa heimoissa on ollut kaikenlaisia tyyppejä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kaikki karjalaiset ortodokseja ole. Eivätkä kaikki karjalaiset iloisia ja hämäläiset totisia eikä savolaiset kieroja. . Karjalan evakot ei edes halua tehdä numeroa itsestään, samoja suomalaisia ollaan. Eikä se evakoiden tulo mikään pelkkä ilo ollut , kun piti jakaa maita ja elinehtoja, puutetta oli sidan jälkeen muutenkin kaikesta ja tuli 400 000 suuta ruokittavaksi. Heimot on jo sekoittuneet monessa sukupolvessa. ja alunperinkin kaikissa heimoissa on ollut kaikenlaisia tyyppejä.

        Niin että ei meillä turhista asioista iloita, kyllä se vaan niin on. Me uusmaalaiset olemme täällä Suomen alalaidassa, eikä kukaan meitä huomaa, jollemme itse mene mukaan.
        Asuin lapsuudessani ruotsinkielisellä paikkakunnalla, josta tuli kaksikielinen evakoiden mukana, niin että sellainen seuraus meikäläisen ympäristössä siitä asiasta oli.

        Tänään on kaunis talvipäivä, pilvinen, tyyni ja valkoinen. Päätin lähteä liikkeelle, ja se tarkoittaa minun elämässäni ostaria, kauppoja ja kampaamoa. Nyt on helpompi kulkea, kun kävelykepissäni on piikki. Uskallan paremmin liukkailla liikkua,

        Ilta meni yön puolelle, kun seurasin snookerin loppuottelua. Oli jännä. Kyllä tuollainen urheilusta käy, kun tuntikausia lyö palloa millintarkasti yleisön kannustaessa.
        Sain joululahjaksi liput keväällä pidettävään turnaukseen Kulttuuritalolle, se on jännittävä tilaisuus, jota jo nyt odotan. :)))
        Mkr.


    • Pakkaskeli jatkuu, onhan tammikuu, sydäntalvi. Hiukan huvittaa, kun annetaan kahdenkympin miinuskeliin pakkasvaroituksia liikenteeseen ja pukeutumiseen suomalaisille. Kylmyys ja lumi on hyvä myyntivalttikin, Lapin turistit aivan haltioissaan.

      Heimoerot ovat tosiaan tasoittuneet, samoin on käynyt murteille. Eikä tosiaan ” puhtaita” arkkityyppejä ole muinoinkaan kaikki olleet, minunkin hämäläinen mieheni hyvin seurallinen ja valoisa luonne. Synnyinseudulleni muutti paljon evakoita ja siellä on ortodoksinen kirkkokin, kyllä he hyvin savolaiseen mentaliteettiin sopivat, monet rikastuttivat paikkakunnan musiikkielämää.

      Isän merkityksestä minäkin olen täällä paljon kertonut ja iloinnut siitä, että isä huomioi ja ymmärsi hyvin tyttölapsiaankin. Tähtihetkiä oli, kun pääsi isän kanssa työmatkalle, sai istua auton etupenkillä ja jutella ilman että kukaan muu sai huomiota, Kuopiosta käytiin ostamassa paremmat vaatteet, sai ostaa tyylikästä ja mieleistä. Olin ison sisarussarjan toiseksi vanhin, kasvoin jo varhain pitemmäksi kuin isosisko, ei tarvinnut periä häneltä vaatteita. En saanut näitä kaupungin prinsessahetkiä useinkaan, mutta kyllä kaunis pukeutuminen oli arvossaan, äiti oli hyvä ompelemaan ja olin näppärä itsekin. Kesätöihin menin jo kun kynnelle kykenin, miten ihanaa olikaan ostaa hieno muotivaate omilla tienesteillä. Isälleni olen kuitenkin kiitollinen ennenkaikkea turvasta, huolenpidosta , rakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Isät olivat ennen etäisempiä, äidin lämpö ja hoiva olivat tavallaan itsestäänselviä.

      Hautajaisista olen usein täällä kirjoittanutkin, tärkeää että siellä vainajaa saatetaan, muistellaan ja jätetään jäähyväiset. Tunnelmaa ei tarvitse luoda, kyllä siellä suru menetyksestä on päällimmäisenä, ilo siitä että vainaja on ollut osa elämää, toivo jälleennäkemisestä ja jälkeenjääneiden tuki toisilleen. Kaunis musiikki, kukat ja hyvä ruoka, varsinkin lasten ja nuorten musiikkiesitykset ovat olleet hyvin lohdullisia ja koskettavia. Tunteita ei tarvitse pelätä tai estää, olivat ne surua, iloa, pelkoa tai toivoa. Mieheni kanssa hautajaisasiat olemme puhuneet selviksi, on niistä paperillakin muistio, , nuorempi polvi ei ymmärrettävästi ole niin valmis sellaiseen keskusteluun, ehkä omien vanhempien kuoleman lähestyminen on ahdistava asia, vaikka vielä kunnossa olemmekin.

      Kohta lähdemme uimahalliin, illalla minulla on kirjapiiri. Näin ollaan kiinni arkirutiineissa.
      Mukavaa viikkoa!

      • Anonyymi

        Sydäntalviviikot ovat alkaneet. Viime talvi ei ollut näin kylmä. Terveyteni on vuodessa paljon haperoittunut. Kilometrin kävely ilman asiointia jää jo tekemättä.
        Nukkuminen on jo pitemmän aikaa ollut hyvin lyhyissä pätkissä. Wc-käynnit katkovat useamman tunnin unijaksot.

        Olisi pitänyt alkaa aamusta alkaa tilaamaan aikaa terveyskeskukseen. Sinne parempaan on matkaa melki 30 km.
        Oma t-keskuksemme lienee johnei peräti lakkautettavien listoilla, niin kuitenkin ohjaavat näihin kuntakeskusten vastaaviin.

        Näin ne on Hurskaisellakin omat huolensa.


    • Tuo kommenttini karjalaisten hautajaisista oli vain jotain jonka kuulin tätini hautajaisissa.
      Nyt kun parin serkkuni kanssa kuulumme jos sukumme vanhimpaan kaartiin evakkojen jälkeläisistä ja Karjalassa syntyneitä on enää harvakseen, niin evakkotaustan korostaminen ei taida olla niin tavallista enää ja karjalan murre on vain yksi muiden murteiden joukossa. Tukholmassa toimii Karjalan kilta, jossa evakkotaustaiset kokoontuvat muistelemaan ja puhumaan murteita, mutta en ole ollut koskaan mukana.

      Olin vuosi sitten hämäläisen tätini (setäni lesken) hautajaisissa. Se oli lämmin ja vakavahenkinen tilaisuus, mutta ei verrattavissa tätini muistotilaisuuteen, jossa oli enemmän sukua koolla. Muistopuheet olivat lyhyitä, muutamissa huumoriakin mukana, etenkin kun lapsenlapset muistelivat yli satavuotiaaksi elänyttä rautamummoaan, mutta eniten minua liikutti tyttärentyttären miehen viesti Englannista, jonka tyttärentytär luki ja jossa mies kiitti vainajaa hänen elämästään ja siitä että oli saanut oman rakkaan vaimonsa llahjana edesmenneen elämältä.

      Luin jostain kertomuksen hautajaisista, jossa jokainen muistotilaisuuten osallistunut kävi hyvästelemässä arkulla vainajan ja kiittämässä häntä jostain tietystä asiasta joka oli koskettanut juuri häntä. Ja joka oli jäänyt erityisesti mieleen.

      "Kiitos, mummo, siitä otit minut syliisi, kun olin yksin ja minulla oli ikävä äitiä, joka oli sairaalassa synnyttämässä pikkusiskoani. Hellydenosoituksesi lääkitsi ja eheytti pienen tytön mieltä. Tulen aina muistamaan sen."

      • Anonyymi

        Monilla ikäisillämme ei ole muistoja isovanhemmista, sillä elämän pituus vuosikymmeniä sitten ei ollut sama kuin näinä päivinä. Minun viimeisinkin isovanhempani kuoli ollessani 11-vuotias, ja muita en edes muista.
        Olen iloinen, että olen saanut tutustua omaan jälkikasvuuni ja seurata lapsenlapsienkin elämää yli 3 vuosikymmentä Seuraavaakin polvea on jo kasvamassa.
        Mkr.


      • Anonyymi

        Arkulle kukkia vietäessä tavallisesti jokainen lukee mitä seppelenauhoihin tai kukkapuskan korttiin on kirjoitettu. Siinä on joku kaunis säe ja kiitokset kaikesta ja kaipaus. Miksi vain yksi asia pitäisi nostaa?


    • Anonyymi

      Maanantaita@

      Hyviä isämuistoja on kiva lukea, isä merkitsi minulle hyvin paljon.

      Uskon, että annoin isälleni mieluisan kokemuksen ennen hänen äkillistä kuolemaansa keväällä 1981.

      Ajoin keltaisella volkkarillani kotipihaan ylioppilashattu päässäni. Se oli ihana päivä istutimme yhdessä orvokkeja kukkapenkkiin, juttelimme, kerroin hänelle tulevaisuuden suunnitelmistani. Hän oli onnellinen, että hänen hulivilityttönsä vihdoin sai opintonsa tähän vaiheeseen. Kaksi viikkoa myöhemmin hän menehtyi.

      Isä oli itse joutunut lopettamaan oppikoulun kesken koska ukki tarvitsi apua maanviljelyshommiin.

      Meistä lapsista kolme luimme ylioppilaaksi, pojat nuorina ja jatkoivat yliopistoon.Minä myöhäisheränneenä myöhemmin. Vanhin siskomme avioitui nuorena ja teki työuransa ensin kangaskaupan myyjänä ja myöhemmin konttoristina.

      Uskon, että isäni lempeydestä olemme me lapset saaneet hyvän perimän.

      No, jopas tässä ihan liikuttui.

      Päiväni alkoi "kakkamaisesti". Osallistuin yli kymmenen vuotta sitten valtakunnalliseen kamppanjaan, jossa kartoitettiin terveyden tilani. Sain viikko sitten kirjepaketin, johon haluttiin ulostenäyte. Näytteen anto liittyy tuohon vanhaan tutkimukseen johon osallistuin. Tietenkin halusin jatkaa tutkimusryhmässä, sillä muistan kuinka hyvin minut ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin.

      Uskon, että tutkimus poikii lisää kyselyitä ja tutkimuksia ja sehän on vain hyvä asia. Ilmaista terveydenhuoltoa.

      Näin tämä viikko potkaistiin käyntiin.

      • Kummasti heitti rekisteröintini ulos 🫢

        Korppis


    • Anonyymi

      Voi miten mukavaa ja lämminhenkistä muistelua taas täällä. Isistä, harrastuksista ja hautajajaisista...
      Jostakin syystä niistä tuli surullinen olo. En tahdo syyllistää, otan "täyden vastuun" tunteistani..)) ja ainakin minulle on vanhemmiten käynyt niin, että en enää arvota tunteita hyviksi tai huonoiksi, ne ovat mitä ovat ja aina merkki siitä, että olen vielä tunteva ja elävä ihminen ja selviän elämästä miten selviän.
      "Omiin asioihinikaan en enää puutu", oli logoterapian johtava ajatus, mitä kollegoiden kanssa viljelimme joskus kun tarvitsimme uskonvahvistusta, luottamusta siihen, että elämä on sittenkin "korkeemmas käres" ...

      Kiitos Sel-la tuosta kokemustiedosta; miten elää oireilevan kilpirauhasen kanssa..)) Vaikka lääkäri ja kirjat kertovat faktat, kokemusasiantuntijuus on aina enemmän, minulle ainakin, on yhteistä, minkä voi takaa toisen/toisten kanssa.

      Tuo Paloman kertoma hautajaisjärjestely oli minusta hieno: että kukin saattaja saa vuorollaan kertoa oman koskettavan muistonsa vainajasta.

      Poikien isän hautajaissa olimme aika eksyksissä: miten täällä ollaan kun pappi ei toimi seremoniamestarina. Paikka oli Krematorin kappeli, siellä kirkosta eronneiden muistotilaisuudet järjestetään. Sanoinkin pojille, että minun hautajaisia ei sitten siellä pidetä, liityn kirkkoon samantien !..)) Asia on jäänyt "pöydälle" kun olen enempi kallellaan ortodoksisuuteen ja sen harjoittaminen ei ole oikein mahdollista minulle kun lähin kappeli on kaukana.
      Ehkä minunkin täytyy antaa ohjeet noista hautausjärjestelyistä, kuten moni tekee, vaikka kyllä seurakunta ja hautausviranomaisetkin siinä osaavat neuvoa.
      Poikien isän kanssa sovimme kyllä musiikista ja siitä, minne tuhkat sirotellaan.
      Yllättäen siitäkin löytyi monta mielipidettä ja vainajan tahtoon jokainen vetosi..))
      Onneksi hautaustoimisto säilyttää tuhkat talven yli.

      Voi, voi ! Taas meni vakavaksi tämäkin viesti. Onneksi tämän ikäiset osaavat jo keskustella kuolemasta ja hautajaisista ilman suurta tunnelatausta. Vai osaavatko ?
      Kyllä niistäkin on joskus tainnut tulla kielteistä palautetta.

      Mistäpä ei olisi tullut ja itse ajattelen, ettemme me kirjoittajat ole täällä sisällöntuottajia, joille sopii esittää toiveita ja kritiikkiä vaan ihan vain taviksia, jotka tykkävät jutella ikätovereitten kanssa milloin mistäkin elämään liittyvästä asiasta, niinkuin kuolemastakin..))
      Eikö näiden kriitikoiden ja naljailijoidenkin olisi mukavampi tulla joukkoon tasavertaisina,
      ystävällisessä hengessä eikä ylimielisenä, virheitä ja vajavuuksia etsien ?
      Tänään se ainakin onnistui, miksi ei vastakin ?

      Hyvää iltaa !
      demeter1

    • Anonyymi

      Iltaa hyvät ystävät! Koneeni ei ole oikein ottanut käskyjäni vakavasti, mutta sain vähän apua ja taas toimii.

      Luin mutamia kirjoituksia tänne ja huomasin, että kaupungissa on eläkeläisille ilmaiset kyydit, määrättynä aikana. Se on varmasti mukavaa, saisi tulla sama tänne maaseudullekin.

      Hyvä, demeter, nyt viimeinkin tuli selvä siitä sinun uupumisestasi.
      Kilpirauhaskoe on tärkeä, ei saa olla liian korkea, mutta ei myöskään matala,
      silloin toiminnot hidastuu ja lihoaa.
      On ne tärkeitä elimiä kaikki! Nyt sinulla on kaikki hyvin!

      Skillanin lähipiirissä on lapsia syntynyt , kyllä se mummin sydäntä lämmittää,
      on ne pienet niin suloisia.

      Luminen on tämä talvi, valaisee maiseman hienosti, mutta se poistaminen onkin eri juttu. Onneksi saan naapurista traktoriapua, etten lumeen uppoa.
      Hyvää vointia kaikille,
      Neeasa

    • Anonyymi

      Minun teki mieleni anopin sisaren hautajaisisten muistotilaisuudessa muistella sitä kuinka hän tuli meitä nuoria pareja pellolle torumaan heinää tehdessämme siitä , että nauroimme niin paljon ja pidimme hauskaa, johon täti sanoi, että hävettä, johan tuo ilakointinne kuuluu naapuriin saakka. Naapuria ei todellakaan ollut ihan lähellä.

      Tädin toisen pojan häät olivat olleet viikonlopulla ja sahtia oli jäljellä. Kiulu oli saran päässä, josta aina hörppäsimme. Emme me missään hiprakassa olleet sen kummemmin, mieheni yksi serkuista vaan oli sellainen tarinakertoja ja hauskuuttaja, ettei paremmasta väliä. Tämän serkkupojan molemmat vanhemmat olivat karjalaisia ja erittäin puheliaita. Tämä täti oli karjalainen, joka meni naimisiin hämäläismiehen kanssa, jonka löysi sodan aikaan kannakselta olemalla itse lottana.

      Ei minun puheestani mitään olisi tullut, kun olen niin herkästi liikuttuva. Kun kerroin mieheni serkulle tästä muistelostani, niin hän sanoi, että olisit vaan kertonut, olisi vähän keventänyt raskasta tunnelmaa. Tädin vanhin pojanpoika yritti muistella mummoaan, mutta ei itkultaan juuri saanut mitään sanottua. Vaimonsa toppuutteli miehensä itkunpurskauksia. Mummo oli ollut hänelle todella rakas.

      Mira

      • Anonyymi

        Huomenta pakkasaamusta, mittarissa 26 astetta, talvelta tuntuu.
        Hautajaisista ja heimojen eroavaisuudesta keskusteltu, pieniä eroja on olemassa , mutta rajat niissäkin tasaantuneet, puhuminenkin muuttunut saman kaltaiseksi toistensa kanssa.
        Savossa vielä kuulee oikeaa Savon murretta oikeimmillaan joidenkin vanhojen suusta.
        Sen verran poikkeavaa murre kuitenkin on, että Helsinkiin menneen savolaisen murre paljastaa mistä on lähtöisin.
        Sitä ihmettelen mistä tuo kierous on savolaisten mukaan sekoittunut, ei sen kierompia olla kuin muuallakaan?
        Puheliaampia kaiketi ollaan ja tuntemattomiltakin voidaan kysellä asioita, tuli mieleen vitsi, kun savolaisukko linja-autoon nousi ja alkoi rupatelle ympärillä istuvien kanssa, vastauksia saamatta.
        Aikansa yritettyään puhetta aikaan saada, ukko kysäisi kuljettajalta, mihin näitä mykkiä kuljetetaan.
        Minusta nokkela ajatus ja näitä silloin tällöin kuulee savolaisten palstalta, jota seuraan.
        Voisipa luulla uteliaiksikin joku savolaisia sanoa, ei toki ajassa olevia, tietoa hankkivat;)

        Ei kaikki todella ortodoksisia karjalaisista olekaan, mutta iso osa kuitenkin, meillä on täällä kirkko ja sinne nyt Ukrainasta tulleet ovat kotiutuneet.
        Opettelevat suomenkieltä ja myyjäisiä pitävät omia tapojaan ruuan ja muun suhteen kertovat.
        Myös karjalaseura paikkakunnalla toimii.
        Olihan se suuri määrä tuo karjalasta tulleita ja varmaan ikäviäkin joutuivat kokemaan, ei kaikille asiat hyvin sujunut.
        Tänä päivänä jo suuremmat ristiriidat poistuneet ja suomalaisia kaikki olemme.

        Ehkä elämä alkaa muisteloista jatkumoa tekemään, kun ei jaksa enää joka asiaan mukaan mennä.
        Omien lasteni pienenä olemisesta en paljon mitään muista, harmittaa, kyselen heiltä miten asiat sujui, kai se oli sitä kodin rakentamista, (maksamista ), työstä työhön ja vapaa aika pyykin pesuun, siivoukseen ja ruokien laittamiseen meni.
        Olisi pitänyt muistiin kirjata, mutta ei tullut silloin mieleen, ja hyvin kai asiat hoitui, eivät ainakaan kovin huonoja asioita muista lapsetkaan.
        Yritimme kaikkea hankkia mitä halusivat harrastaa, tiukkaa se oli, sähkökitaran hinnankin muistan yli 2000 mummon markkaa maksoi.
        No selvitty on, en tiedä onko hyvinkin katkeria muistoja heillä, minulle ei niitä ainakaan ole kerrottu.
        Maailma on niistä ajoista paljon, hyvin paljon muuttunut, kaikkea on saatavilla ja kaikkea myös hankitaan.
        Ihmettelen miten tulonsa saavat riittämään kaikkeen, minulle aina kertoilevat ostojaan.
        Lapsetkin vakuutetaan mahdollisten sairauksien hoitoon liittyviin, ei voi jättää terveyskeskusten varaan, on mentävä yksityiselle jos tarvis tulee.
        Pojan tytär kertoili kolmen lapsen vakuutusten hinnan, ei olisi minun lasten pienenä ollessa moista edes miettiä.
        No nykyään, kun näistä kerron sanotaan, että ei pidä vertailla, eli älä mummo päätäsi pyöritä.

        Ajasta olen tipahtanut, menneitä muistelen, kunpa tuo muisti loppuun asti edes näillä muistein menisi, ihmettelyä nykymenoon ja ikävöiden omaisiani siinä se taitaa elämä olla.

        Nyt laulamaan taas tänään jotakin irtautumista kumminkin ja ilon aihetta tämäkin harrastus tuo.
        On se Luojan lykky, että vähäkin riittää, hyvä kun jaksaa sopeutua elämään näillä avuin, en kaipaa mitään ihmeempää.
        Pidetään mieli virkeänä, seurataan aikaa ja mennään äänestämään, keskiviikkona siihen eka mahdollisuus onkin, heippa!
        Taas kirjaus lähti, näin Sel-la


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta pakkasaamusta, mittarissa 26 astetta, talvelta tuntuu.
        Hautajaisista ja heimojen eroavaisuudesta keskusteltu, pieniä eroja on olemassa , mutta rajat niissäkin tasaantuneet, puhuminenkin muuttunut saman kaltaiseksi toistensa kanssa.
        Savossa vielä kuulee oikeaa Savon murretta oikeimmillaan joidenkin vanhojen suusta.
        Sen verran poikkeavaa murre kuitenkin on, että Helsinkiin menneen savolaisen murre paljastaa mistä on lähtöisin.
        Sitä ihmettelen mistä tuo kierous on savolaisten mukaan sekoittunut, ei sen kierompia olla kuin muuallakaan?
        Puheliaampia kaiketi ollaan ja tuntemattomiltakin voidaan kysellä asioita, tuli mieleen vitsi, kun savolaisukko linja-autoon nousi ja alkoi rupatelle ympärillä istuvien kanssa, vastauksia saamatta.
        Aikansa yritettyään puhetta aikaan saada, ukko kysäisi kuljettajalta, mihin näitä mykkiä kuljetetaan.
        Minusta nokkela ajatus ja näitä silloin tällöin kuulee savolaisten palstalta, jota seuraan.
        Voisipa luulla uteliaiksikin joku savolaisia sanoa, ei toki ajassa olevia, tietoa hankkivat;)

        Ei kaikki todella ortodoksisia karjalaisista olekaan, mutta iso osa kuitenkin, meillä on täällä kirkko ja sinne nyt Ukrainasta tulleet ovat kotiutuneet.
        Opettelevat suomenkieltä ja myyjäisiä pitävät omia tapojaan ruuan ja muun suhteen kertovat.
        Myös karjalaseura paikkakunnalla toimii.
        Olihan se suuri määrä tuo karjalasta tulleita ja varmaan ikäviäkin joutuivat kokemaan, ei kaikille asiat hyvin sujunut.
        Tänä päivänä jo suuremmat ristiriidat poistuneet ja suomalaisia kaikki olemme.

        Ehkä elämä alkaa muisteloista jatkumoa tekemään, kun ei jaksa enää joka asiaan mukaan mennä.
        Omien lasteni pienenä olemisesta en paljon mitään muista, harmittaa, kyselen heiltä miten asiat sujui, kai se oli sitä kodin rakentamista, (maksamista ), työstä työhön ja vapaa aika pyykin pesuun, siivoukseen ja ruokien laittamiseen meni.
        Olisi pitänyt muistiin kirjata, mutta ei tullut silloin mieleen, ja hyvin kai asiat hoitui, eivät ainakaan kovin huonoja asioita muista lapsetkaan.
        Yritimme kaikkea hankkia mitä halusivat harrastaa, tiukkaa se oli, sähkökitaran hinnankin muistan yli 2000 mummon markkaa maksoi.
        No selvitty on, en tiedä onko hyvinkin katkeria muistoja heillä, minulle ei niitä ainakaan ole kerrottu.
        Maailma on niistä ajoista paljon, hyvin paljon muuttunut, kaikkea on saatavilla ja kaikkea myös hankitaan.
        Ihmettelen miten tulonsa saavat riittämään kaikkeen, minulle aina kertoilevat ostojaan.
        Lapsetkin vakuutetaan mahdollisten sairauksien hoitoon liittyviin, ei voi jättää terveyskeskusten varaan, on mentävä yksityiselle jos tarvis tulee.
        Pojan tytär kertoili kolmen lapsen vakuutusten hinnan, ei olisi minun lasten pienenä ollessa moista edes miettiä.
        No nykyään, kun näistä kerron sanotaan, että ei pidä vertailla, eli älä mummo päätäsi pyöritä.

        Ajasta olen tipahtanut, menneitä muistelen, kunpa tuo muisti loppuun asti edes näillä muistein menisi, ihmettelyä nykymenoon ja ikävöiden omaisiani siinä se taitaa elämä olla.

        Nyt laulamaan taas tänään jotakin irtautumista kumminkin ja ilon aihetta tämäkin harrastus tuo.
        On se Luojan lykky, että vähäkin riittää, hyvä kun jaksaa sopeutua elämään näillä avuin, en kaipaa mitään ihmeempää.
        Pidetään mieli virkeänä, seurataan aikaa ja mennään äänestämään, keskiviikkona siihen eka mahdollisuus onkin, heippa!
        Taas kirjaus lähti, näin Sel-la

        Tuostapa mietiskelystä muistin sananparsikirjan ""Kasvantaviärät leuvat", joka sisältää ylioppilaiden keräämiä sananparsia ja sutkauksia Savon alueelta.
        Siitä olisi mukava ammentaa kansanviisauksia tällekin palstalle.
        Piti ihan paneutua selailemaan hyviä mielipiteitä.
        Näistä muualta tulevista löytyy monenlaista vastaanottoa:
        "Ollaan sen verran sukulaesia, että sinun ukkis ja minun ukkin ovat kirkossa käävessää pitännä keppijään samassa nurkassa."
        "Viärän koevun kautta sukulaesia sen veran ku yheksääs kirnunhuuhe."
        "Kyllä sopu sijaa antaa kun siivet suppuun pannaan."

        Savossa ei turhia myöskään hötkyillä. Kaikki vaan tapahtuu.
        Kehtoopa tässä könöttöö", sano lehmä, kun suohon upposi.

        Semmoisia tänä aamuna! Hyvää tiistaipäivää. Pakkasta on -16 C. Eilen kävin asioimassa, ja maailma oli niin valkoinen uuden lumen alla, että näköä häiritsi. Piti kulkea entistä varovaisemmin, kun tien epätasaisuudet eivät näkyneet Tänään paistaa aurinko.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuostapa mietiskelystä muistin sananparsikirjan ""Kasvantaviärät leuvat", joka sisältää ylioppilaiden keräämiä sananparsia ja sutkauksia Savon alueelta.
        Siitä olisi mukava ammentaa kansanviisauksia tällekin palstalle.
        Piti ihan paneutua selailemaan hyviä mielipiteitä.
        Näistä muualta tulevista löytyy monenlaista vastaanottoa:
        "Ollaan sen verran sukulaesia, että sinun ukkis ja minun ukkin ovat kirkossa käävessää pitännä keppijään samassa nurkassa."
        "Viärän koevun kautta sukulaesia sen veran ku yheksääs kirnunhuuhe."
        "Kyllä sopu sijaa antaa kun siivet suppuun pannaan."

        Savossa ei turhia myöskään hötkyillä. Kaikki vaan tapahtuu.
        Kehtoopa tässä könöttöö", sano lehmä, kun suohon upposi.

        Semmoisia tänä aamuna! Hyvää tiistaipäivää. Pakkasta on -16 C. Eilen kävin asioimassa, ja maailma oli niin valkoinen uuden lumen alla, että näköä häiritsi. Piti kulkea entistä varovaisemmin, kun tien epätasaisuudet eivät näkyneet Tänään paistaa aurinko.
        Mkr.

        Paras nauruni nyt aamulla nämä savolaiset sutkautukset.
        Pitääpä kaivaa hyllystä lahjaksi saamani kirja -90 luvulla. Nimi on ehkä Kiel kiäryleitä, tai jotakin siihen suuntaan.

        Minulla on paljon kirjoja jotka eivät ole missään järjestyksessä hyllyssä, tökätty vain mihin on sopinut..
        Toinen kirjahylly on järjestyksessä aiheittain ja helppo löytää, mutta nämä yksittäiset teokset ovat sarjassa sekalaista seurakuntaa ja aina ei edes muista kirjailijan nimeä.

        Taiteilija Tuuli Mukan arvostelu Katariina Sourin lappi aiheisesta teoksesta ja siitä syntynyt kiista näiden kahden taiteilijan välille sai minut kaivelemaan kirjoistani Timo.K. Mukan kirjat joita minulla on 7 teosta,

        Aikoinani kiinnostuin Mukan tuotannosta hänen romaaninsa Maa on syntinen laulu ilmestyttyä. Mukka oli 19 vuotias kun hänen esikoisromaaninsa ilmestyi.

        Timo Mukka oli Lapin kansan kuvaaja ja hänen kirjoissaan on voimakas eroottinen ja runollinen sävy. Hänen elämänsä päättyi nuorena 28 vuotiaana sydän infarktiin ,joka paheni Hymy lehden julkaistua jutun otsikolla, "RIIPUT RISTILLÄ TIMO. K. MUKKA.
        sairaalassa infarktista toipuva Mukka sai luettavakseen Hymy lehden jutun ja se lopetti nuoren 28 vuotiaan kirjailijan elämän.
        Timo Mukka oli myös lahjakas taiteilija ja hänen tyttärensä Tuuli Mukka on myös taiteilija.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta pakkasaamusta, mittarissa 26 astetta, talvelta tuntuu.
        Hautajaisista ja heimojen eroavaisuudesta keskusteltu, pieniä eroja on olemassa , mutta rajat niissäkin tasaantuneet, puhuminenkin muuttunut saman kaltaiseksi toistensa kanssa.
        Savossa vielä kuulee oikeaa Savon murretta oikeimmillaan joidenkin vanhojen suusta.
        Sen verran poikkeavaa murre kuitenkin on, että Helsinkiin menneen savolaisen murre paljastaa mistä on lähtöisin.
        Sitä ihmettelen mistä tuo kierous on savolaisten mukaan sekoittunut, ei sen kierompia olla kuin muuallakaan?
        Puheliaampia kaiketi ollaan ja tuntemattomiltakin voidaan kysellä asioita, tuli mieleen vitsi, kun savolaisukko linja-autoon nousi ja alkoi rupatelle ympärillä istuvien kanssa, vastauksia saamatta.
        Aikansa yritettyään puhetta aikaan saada, ukko kysäisi kuljettajalta, mihin näitä mykkiä kuljetetaan.
        Minusta nokkela ajatus ja näitä silloin tällöin kuulee savolaisten palstalta, jota seuraan.
        Voisipa luulla uteliaiksikin joku savolaisia sanoa, ei toki ajassa olevia, tietoa hankkivat;)

        Ei kaikki todella ortodoksisia karjalaisista olekaan, mutta iso osa kuitenkin, meillä on täällä kirkko ja sinne nyt Ukrainasta tulleet ovat kotiutuneet.
        Opettelevat suomenkieltä ja myyjäisiä pitävät omia tapojaan ruuan ja muun suhteen kertovat.
        Myös karjalaseura paikkakunnalla toimii.
        Olihan se suuri määrä tuo karjalasta tulleita ja varmaan ikäviäkin joutuivat kokemaan, ei kaikille asiat hyvin sujunut.
        Tänä päivänä jo suuremmat ristiriidat poistuneet ja suomalaisia kaikki olemme.

        Ehkä elämä alkaa muisteloista jatkumoa tekemään, kun ei jaksa enää joka asiaan mukaan mennä.
        Omien lasteni pienenä olemisesta en paljon mitään muista, harmittaa, kyselen heiltä miten asiat sujui, kai se oli sitä kodin rakentamista, (maksamista ), työstä työhön ja vapaa aika pyykin pesuun, siivoukseen ja ruokien laittamiseen meni.
        Olisi pitänyt muistiin kirjata, mutta ei tullut silloin mieleen, ja hyvin kai asiat hoitui, eivät ainakaan kovin huonoja asioita muista lapsetkaan.
        Yritimme kaikkea hankkia mitä halusivat harrastaa, tiukkaa se oli, sähkökitaran hinnankin muistan yli 2000 mummon markkaa maksoi.
        No selvitty on, en tiedä onko hyvinkin katkeria muistoja heillä, minulle ei niitä ainakaan ole kerrottu.
        Maailma on niistä ajoista paljon, hyvin paljon muuttunut, kaikkea on saatavilla ja kaikkea myös hankitaan.
        Ihmettelen miten tulonsa saavat riittämään kaikkeen, minulle aina kertoilevat ostojaan.
        Lapsetkin vakuutetaan mahdollisten sairauksien hoitoon liittyviin, ei voi jättää terveyskeskusten varaan, on mentävä yksityiselle jos tarvis tulee.
        Pojan tytär kertoili kolmen lapsen vakuutusten hinnan, ei olisi minun lasten pienenä ollessa moista edes miettiä.
        No nykyään, kun näistä kerron sanotaan, että ei pidä vertailla, eli älä mummo päätäsi pyöritä.

        Ajasta olen tipahtanut, menneitä muistelen, kunpa tuo muisti loppuun asti edes näillä muistein menisi, ihmettelyä nykymenoon ja ikävöiden omaisiani siinä se taitaa elämä olla.

        Nyt laulamaan taas tänään jotakin irtautumista kumminkin ja ilon aihetta tämäkin harrastus tuo.
        On se Luojan lykky, että vähäkin riittää, hyvä kun jaksaa sopeutua elämään näillä avuin, en kaipaa mitään ihmeempää.
        Pidetään mieli virkeänä, seurataan aikaa ja mennään äänestämään, keskiviikkona siihen eka mahdollisuus onkin, heippa!
        Taas kirjaus lähti, näin Sel-la

        Minäkin olen aina ihmetellyt miksi kierous yhdistetään savolaisiin. Siksikö että he ovat diplomaattisia, eivät töksaytä sanojaan päin naamaa. Ovat hyväntahtoisia.
        Minun edesmennyt ystäväni suhtautui aina huumorilla minun synkistelyihini siinä missä muut jo väsyivät ja rupesivat opettamaan..))

        Toisen puolison suku oli Karjalasta ja hänen kauttaan opin tuntemaan karjalaisia. Avoimuus, vieraanvaraisuus ja mielen keveys oli omaista ainakin sille suvulle. Yhtä pitivät ja vaalivat muistoja Karjalasta. Kyläkirjoja jopa erään kirkon pienoismallin muistan nähneeni.
        demeter1


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuostapa mietiskelystä muistin sananparsikirjan ""Kasvantaviärät leuvat", joka sisältää ylioppilaiden keräämiä sananparsia ja sutkauksia Savon alueelta.
        Siitä olisi mukava ammentaa kansanviisauksia tällekin palstalle.
        Piti ihan paneutua selailemaan hyviä mielipiteitä.
        Näistä muualta tulevista löytyy monenlaista vastaanottoa:
        "Ollaan sen verran sukulaesia, että sinun ukkis ja minun ukkin ovat kirkossa käävessää pitännä keppijään samassa nurkassa."
        "Viärän koevun kautta sukulaesia sen veran ku yheksääs kirnunhuuhe."
        "Kyllä sopu sijaa antaa kun siivet suppuun pannaan."

        Savossa ei turhia myöskään hötkyillä. Kaikki vaan tapahtuu.
        Kehtoopa tässä könöttöö", sano lehmä, kun suohon upposi.

        Semmoisia tänä aamuna! Hyvää tiistaipäivää. Pakkasta on -16 C. Eilen kävin asioimassa, ja maailma oli niin valkoinen uuden lumen alla, että näköä häiritsi. Piti kulkea entistä varovaisemmin, kun tien epätasaisuudet eivät näkyneet Tänään paistaa aurinko.
        Mkr.

        Kannatetaan Makriina ! Kansanviisautta palstalle ! Ei niin, etteikö täällä viisautta olisi, sanoihan Antti Tuurin romaanihenkilökin: "viisaus on vanhoissa naisissa"!

        Mutta onhan se mielenkiintoista, että vaikka meillä on nyt kaikenmaailman viisaus yhden klikkauksen päässä niin aina se lapsena opittu ja matkan varrella kerätty tieto pysyy pohjimmaisena, minulla ainakin. Vai eikö vain jaksa ottaa uutta tietoa vastaan kun ei näe sen merkitystä ja tarpeellisuutta omassa tilanteessa ?

        Kiitos Makriina kun muistutit minua tuosta putkien jäätymisenestokikasta. Nyt kraana valuu yön yli - putkimies neuvoi laskemaan haaleata vettä niin ei viemärikaan jäädy...
        demeter1


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Minäkin olen aina ihmetellyt miksi kierous yhdistetään savolaisiin. Siksikö että he ovat diplomaattisia, eivät töksaytä sanojaan päin naamaa. Ovat hyväntahtoisia.
        Minun edesmennyt ystäväni suhtautui aina huumorilla minun synkistelyihini siinä missä muut jo väsyivät ja rupesivat opettamaan..))

        Toisen puolison suku oli Karjalasta ja hänen kauttaan opin tuntemaan karjalaisia. Avoimuus, vieraanvaraisuus ja mielen keveys oli omaista ainakin sille suvulle. Yhtä pitivät ja vaalivat muistoja Karjalasta. Kyläkirjoja jopa erään kirkon pienoismallin muistan nähneeni.
        demeter1

        Kaikista mukavimmat ihmiset joita on ystävänä ovat joko Savosta tai Karjalasta
        Ihanaa ne murteet kun savolainen kertoo tavallista asiaa niin jo naurattaa ne kaikki
        ” kiännökset ” puhuin pari päivää sitten yhden ystävän kanssa joka on savolainen emme olleet puhuneet viiteen vuoteen joten puolitoista tuntia keskusteltiin . Se murre on todella mahtavaa. Samoin kun puhuin yhden karjalaisen naisen kanssa niin sama kokemus murteen kanssa , sanoja joita ei Ana edes ymmärrä, esim oli hieman ärsyyntynyt kun ” tuima” ruoka ravintolassa oli pilannut illan .
        Joten positiivisia ihmisiä jolta puhetta riitti. Ja nauru helähteli


    • Anonyymi

      Mies astui täpötäyteen junaan ja kysyi konduktööriltä, onkohan junan peräpäässä enemmän tilaa, johon tämä vastasi. että suattaapi olla, mutta sielä ei ou vaonuja.

      • Anonyymi

        Ilotyttö kaatui liukkaalla kadulla ja totesi: voe tokkiisa, nyt mäni minun virma nurin!


    • Iltaa kohti jo hämärtää. Pienen lenkin tein 21 pakkasta näytti mittari.
      Eilen tultiin kisun kanssa kotio
      Pikkuinen tyttövauva on nimeltään Lydia. 5alle 5-vuotiasta , kyllä siinä vilinää riitti.
      Ajokelit oli huonon puoleiset, vaan siitäkin selvittiin.
      Kaikki muut olivat koolla, vain nuorin pojanpoika morsiamineen nyt puuttui.
      Matkavalmisteluja. Lähtevät kuukaudeksi Malesiaan. Hui, kun minua hirvittää ajatellakin, jollekin retkelle siellä osallistuvat.

      Minulla on tuo autoradio aina kulkiessa auki, niin alueuutisista kuulin, kuinka täällä hyvinvointialue etsii säästöjä ikäihmisten- ja vammaisten palveluista.
      Konsulttiapua käytetty kuulemma suurella rahalla, niin, että jo tutkintalautakuntakin kiinnittänyt huomiota.
      On se outoa, kun toisaalta sanotaan, että on pula hoitohenlikunnasta ja kuitenkin samaan aikaan on YT-neuvottelut käynnissä monella osa-alueella.

      Hautajaisista näköjään mielipiteitä virinnyt.
      Hiljan tuli jostain idänmaasta joku ohjelma, siinä hautajaisissa tanssittiin kadulla.
      Monenlaisia tapojahan niitä on.
      Ainahan se järkyttää, jos nuori ihminen ikäänkuin kesken elämän joutuu poistumaan täältä, mutta kun on kyseseessä vanha ja sairas, joka jo itsekin on poispääsyä toivonut, eikö silloin voisi iloa tuntea hänen puolestaan. Ei se sitä poista, etteikö kaipaus olisi läsnä yhtäaikaa.
      Toisinaan kun kuulee sellaista puhetta, että kun ´´minä olen menettänyt´´ on käynyt mielessä, että onkohan siinä mukana, joku ripaus ihmisen luontaista itsekkyyttä.
      Paljonhan sitä myös ajatellaan, että kaikilla on oma oikea aikansa täältä lähteä.
      Noh, tällaista pohdintaa tästä asiasta,

    • Anonyymi

      Eliaana kertoi hautajaisista. Viimeisestä hautajaistilaisuudesta itsellä on jo usiampi vuosi.
      Nyttemmin olen päätellyt, etten omiakaan järjestä, enkä omaisten hautaisiin osallistu.

      Etenkin Ylä-Savolaiset hautajaiset kun tuppaavat olemaan apeahkot tunnelmaltaan.
      .Hurskainen.

      • Pakkasaamu, 28 mittarissani, näin oli ennen vanhaan aina tammikuussa ja vielä helmikuukin pakasta näyttää.
        Muistan maalikuun yöpakkaset, silloin hankiainen muodostui, päivän aurinko hanget kosteuttaen.
        Nyt huomaa jo päivän pidenneen, aurinkoisena päivänä neljään asti valoisaa.

        No samaa ajattelin minäkin, että en omia hautajaisia järjestä, sattuneesta syystä, mutta pienen muistion voin jättää.
        Minusta kaiken kaikkiaan liikaa noita sääntöjä, missä mitenkin pitää olla, olen aina kapinoinut näitä sopivuus sääntöjä vastaan, eikö ihminen voi olla sitä mitä on.
        Inhoan teeskentelyä, minuun se ei uppoa, tosi fiksu ihminen osaa käyttäytyä ilman säädettyjä sääntöjä.
        Fiksu en ole ja töppäilen joskus, mutta häpeä on minun, ei muiden.
        Lähelläni elelee ihminen joka yrittää toimia "hienosti" minusta hän estää oman elämänsä iloja noudattaen näitä, mikä sopii, mikä ei sääntelyjä.

        Tuosta konsulttien käyttämisistä olen minäkin mietiskellyt, että tarvitaanko niitä ?
        Eivät ihan halvalla aikaansa kuluta ja selityksiään kehitä.
        Olen kurkkuani myöten täynnä myös noita arvailuja tulevasta ja jokainen yrittää ennustella näkemyksiään.
        Katsoin eilen presidenttiehdokkaiden kisaa ja tuli tunne, että melkein jokainen saman asian kertoi ja huutamiseksi meni, kun haastattelija huusi ja ehdokkaat sinnikkäästi puheenvuorojaan jatkoivat.
        Uskon kansan tietävän mitä presidentiltään odottaa, päättäväisyyttä, puuttumista asioihin jos tarpeen on, viheltää peli poikki, kun ei osapuolet osaa sopia.
        Sen verran sisäpolitiikkaan on oikeus puuttua, kun näkee , että mikään ei suju.
        Keulakuvani toivoisin tulevan presidentin olevan, toimien oikeuden äännellä, huomioiden kansan toiveet.

        Kivoja on vanhat sanaparret, olen yrittänyt pitää mielessä joitakin, meinaa vaan unohtua, äitini niitä viljeli paljonkin.
        Vitsit puoltaa paikkaansa, välillä olisi hyvä saada nauru aikaiseksi, naurun sanotaan tekevän hyvää.
        Itse olen huono nauramaan, jossakin tapauksessa tilannekomiikka saa kunnon naurunkin syntymään.

        Tuo vieraanvaraisuus on asia jonka olen joutunut kokemaan karjalaisilta ja se on niin aitoa iloa kestitä vieraitaan.
        Toiseksi jää savolainen, mutta yritys hyvä kymmenen heilläkin/meilläkin.
        Demeter mainitsit diplomaattivastaukset savolaisilta, ehkä niin, on myös se, että vähän hitaasti niitä vastauksia syntyy ja aina joku huumorin vire mukaan tarttuu.
        Ujous ei kuulu savolaisen suuhun, sieltä tulee vastauksia herroille kuin narreillekin, ei aina niin myönteisessä sävyssä.
        Oikein piti hymyillä, kun nimiäisissä sanoin kysyväni tutun näköiseltä ihmiseltä, että missä olemme tavanneet, tytär siihen, etkä kysy, perusteluja en saanut, tuli tunne äidin möläykset hyvinkin sopimattomia ovat tyttären mielestä.
        Minusta luonnollista kysyä jos asia vaivaa, mutta lapseni kai kokevat sen uteliaisuudeksi, toivoisin, että liika hienotunteisuus ei asioiden selvyyttä estä.

        Taas tuli puhetta, vielä pitää kertoa, että puheenjohtajamme tuli eilen lauluharjoituksiin ja kysyi josko hän saisi haastatella minua ja toista kauan mukana olleita.
        Pelkään, että virutan puhettani niin pitkäksi, että kesken joutuu jättämään, aika noloa olisi sekin.
        Kerrottavaa kertyy pakosta, kun yli 20 vuotta olen mukana pyörinyt ja aina joku, useampikin homma on otteissani pyörinyt, aamulla jo kauhistuin, kun rupesin muistiani kaivelemaan.
        Miten typistää monet tekemiset lyhyeksi vastaukseksi, paineita taitaa tästäkin asiasta syntyä, ehkä riskin otan.
        No murheet ne minulle kerääntyy kaikesta,, päivän jatkoja teille viestejä lähettäville, kuin lukijoillekin;)


      • Sel-la kirjoitti:

        Pakkasaamu, 28 mittarissani, näin oli ennen vanhaan aina tammikuussa ja vielä helmikuukin pakasta näyttää.
        Muistan maalikuun yöpakkaset, silloin hankiainen muodostui, päivän aurinko hanget kosteuttaen.
        Nyt huomaa jo päivän pidenneen, aurinkoisena päivänä neljään asti valoisaa.

        No samaa ajattelin minäkin, että en omia hautajaisia järjestä, sattuneesta syystä, mutta pienen muistion voin jättää.
        Minusta kaiken kaikkiaan liikaa noita sääntöjä, missä mitenkin pitää olla, olen aina kapinoinut näitä sopivuus sääntöjä vastaan, eikö ihminen voi olla sitä mitä on.
        Inhoan teeskentelyä, minuun se ei uppoa, tosi fiksu ihminen osaa käyttäytyä ilman säädettyjä sääntöjä.
        Fiksu en ole ja töppäilen joskus, mutta häpeä on minun, ei muiden.
        Lähelläni elelee ihminen joka yrittää toimia "hienosti" minusta hän estää oman elämänsä iloja noudattaen näitä, mikä sopii, mikä ei sääntelyjä.

        Tuosta konsulttien käyttämisistä olen minäkin mietiskellyt, että tarvitaanko niitä ?
        Eivät ihan halvalla aikaansa kuluta ja selityksiään kehitä.
        Olen kurkkuani myöten täynnä myös noita arvailuja tulevasta ja jokainen yrittää ennustella näkemyksiään.
        Katsoin eilen presidenttiehdokkaiden kisaa ja tuli tunne, että melkein jokainen saman asian kertoi ja huutamiseksi meni, kun haastattelija huusi ja ehdokkaat sinnikkäästi puheenvuorojaan jatkoivat.
        Uskon kansan tietävän mitä presidentiltään odottaa, päättäväisyyttä, puuttumista asioihin jos tarpeen on, viheltää peli poikki, kun ei osapuolet osaa sopia.
        Sen verran sisäpolitiikkaan on oikeus puuttua, kun näkee , että mikään ei suju.
        Keulakuvani toivoisin tulevan presidentin olevan, toimien oikeuden äännellä, huomioiden kansan toiveet.

        Kivoja on vanhat sanaparret, olen yrittänyt pitää mielessä joitakin, meinaa vaan unohtua, äitini niitä viljeli paljonkin.
        Vitsit puoltaa paikkaansa, välillä olisi hyvä saada nauru aikaiseksi, naurun sanotaan tekevän hyvää.
        Itse olen huono nauramaan, jossakin tapauksessa tilannekomiikka saa kunnon naurunkin syntymään.

        Tuo vieraanvaraisuus on asia jonka olen joutunut kokemaan karjalaisilta ja se on niin aitoa iloa kestitä vieraitaan.
        Toiseksi jää savolainen, mutta yritys hyvä kymmenen heilläkin/meilläkin.
        Demeter mainitsit diplomaattivastaukset savolaisilta, ehkä niin, on myös se, että vähän hitaasti niitä vastauksia syntyy ja aina joku huumorin vire mukaan tarttuu.
        Ujous ei kuulu savolaisen suuhun, sieltä tulee vastauksia herroille kuin narreillekin, ei aina niin myönteisessä sävyssä.
        Oikein piti hymyillä, kun nimiäisissä sanoin kysyväni tutun näköiseltä ihmiseltä, että missä olemme tavanneet, tytär siihen, etkä kysy, perusteluja en saanut, tuli tunne äidin möläykset hyvinkin sopimattomia ovat tyttären mielestä.
        Minusta luonnollista kysyä jos asia vaivaa, mutta lapseni kai kokevat sen uteliaisuudeksi, toivoisin, että liika hienotunteisuus ei asioiden selvyyttä estä.

        Taas tuli puhetta, vielä pitää kertoa, että puheenjohtajamme tuli eilen lauluharjoituksiin ja kysyi josko hän saisi haastatella minua ja toista kauan mukana olleita.
        Pelkään, että virutan puhettani niin pitkäksi, että kesken joutuu jättämään, aika noloa olisi sekin.
        Kerrottavaa kertyy pakosta, kun yli 20 vuotta olen mukana pyörinyt ja aina joku, useampikin homma on otteissani pyörinyt, aamulla jo kauhistuin, kun rupesin muistiani kaivelemaan.
        Miten typistää monet tekemiset lyhyeksi vastaukseksi, paineita taitaa tästäkin asiasta syntyä, ehkä riskin otan.
        No murheet ne minulle kerääntyy kaikesta,, päivän jatkoja teille viestejä lähettäville, kuin lukijoillekin;)

        Älähän nyt, Sel-la, kerro ihmeessä kuorosi historiaa ja tarinoita kun pyydetään !
        Sinähän olet hyvä kertoja, täälläkin se tiedetään. Millaista olisikaan kerrontasi livessä, voi vain kuvitella.
        Jäin miettimään tuota tyttäresi toppuuttelua kun luontevasti ajattelit puhutella juhlavierasta.
        Ehkä tytöt syynäävät vanhempaansa tarkemmin kuin pojat. Ainakaan vielä on ole saanut pojilta ohjeistusta jos olemme yhdessä jossakin olleet: mikä on sopivaa, mikä ei.

        Ehkä meidän perheen kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa ei ole koskaan ollut kovin muodollista, edes juhlatilaisuuksissa, bopoja=boheemiporvareita taidetaan olla..))

        Hauskoja nämä uudet säädyt: bopo ja pipo. Pipo on piiloporvari...

        Minäkin ajattelen, että useimmat ihmiset osaavat luonnostaan käyttäytyä "riittävän" hyvin toisten ihmisten seurassa, ei kai siihen mitään ohjekirjaa tarvita. Tai sitten en vain ole ollut joutunut tilaisuuksiin, joissa protokollaa on syytä noudattaa..

        Pakkaset jatkuvat täälläkin, 20 astetta aamulla ja aurinkokin näyttäytyi. Vähissä ovat voimat minulla vielä. Hurskainen kertoi kilometrin kävelystä, sellainen matka riittää minullekin hyvin. Liekko kertoi 45 minuuntin liikuntasessiosta, minulle riittää 12 minuuttia juoksumatolla plus tietysti päivittäinen hyötyliikunta, Sel-lakin voimistelee"polkee" aamuisin ja viruttelee. Minä köpittelen jäykin jäsenin aamiaispöytään, enkä aina muista, "missä mitäkin on". "Aivosumu", koronaoire, on kyllä ihan todellinen.
        Veli, 91 v, kertoi samasta, että sähköpostiviestin kirjoittaminen minulle vei aikaa 3 tuntia ! Ja niin skarppi ja toimelias kuin hänkin on aina ollut.
        No. Parempia päiviä on ollut ja uskon että tulee vastakin. Eikä tämäkään päivä vielä ohi ole..))
        Hyvää pikkulauantain jatkoa !
        demeter1


    • Kiitos taas mietteistäsi ja kaipaan sitä Kahvipirtin tunnelmaa, kun avasit ketjun ja loit ihana kattauksen pöytään.

      Late sitten täydensi sen nurkka kaapin ja toiset toivat "murkina" kahvitteluun.

      • Anonyymi

        Useinhan sinä olet sitä nurkkakaappia kaipaillut. Taisi sisältö kiinnostaa.


    • Anonyymi

      Osasi olla niin bal galsapäivä säänpuolesta tänään. Mut ei hää mitää, olhan jo keskitalvessa.
      Eilen tekoturkis-rukkasilla ulkalsin lähtä puolen kilsan päässä olevaan markettiin. Palels sormia ihan mahottomast.

      Heikin päivä on ylihuomenna. Sellanenkin sanonsa on, että talvi olisi jo Heikkinä puolessa välissä.
      Uskoin noit ilmastovähättelijöitä, jotka viime talvena sanoivat, että lumiselle talvelle saamma jättää jäähyväiset.
      . Hurskain hytisöö.

      • Anonyymi

        Osta villatumput aitoa villaa rukkastesi sisälle, niin eivät sormesi jäädy.
        Ilmastonmuutoksesta ole samaa mieltä: ennustajat ennustavat ja pelottelevat. Järki käteen.
        Mkr.


    • Kyllä saisi jo pakkaset hellittää, vaikka kirjoitin tuonne lakkoketjuun, jotta voisivat jatkua lakkojen yli.

      Kirjanpitoni näytti sähkön osalta kirpaisevalta, joten käyn huomenna pistämässä mökiltä sähköt poikki.

      Eliaana oli tehnyt aloituksen säiden vaikutuksesta terveyteen. Miksiköhän minun on päästävä joka päivä ulos raitista ilmaa haukkaamaan. Alkuviikosta kävin -29C pakkasessa mökillä lapioimassa uuden lumen autopaikalta ja polulta pois. Että teki hyvää keuhkoille, mutta ei sormille.

      Napsautin saunan päälle, kauppareissulla taas sormet jääty.

      Ei kun löylyttelemään.

      • Huomenta, nyt mittarissa 15 astetta, kovasti heittelee tuo säätila, lunta ei vielä sada, odotuksissa on.
        Eilen pelasimme Skippoa ja hauskaa taas oli, mieli piristyi, tuskin minä pelaisin ollenkaan, jos pelipaikka ei noin lähellä olisi,200 metriä on matkaa.
        Sama matka lauluharrastamiseen.
        Eilen kuunelin nuorten sanavarastoista, miten he keksivät uusia sanoja tarkoittamaan tuttuja asioita, miksi niin, heistä on tylsää puhua nykyisellään, he värittävät sanottavaa.
        Olen huomannut, että minäkin yritän aina väliin jotain uutta keksiä, vaikka en sanontoja tylsinä pidäkään, mutta halu kuitenkin jotain kivaa olisi aikaan saada.

        Tuo kertomani tyttären tokaisusta oli ehkä siitä syystä, että hän ei mistään hinnasta moista kysyisi.
        Olen ajatellut, että lapseni vähän pelkäävät sitä mitä suustani päästän, eivät kuitenkaan minun toimimisiin puutu, teen kaikessa oman haluni mukaisesti.
        Olen tehnyt selväksi, että elän elämäni omilla haluillani ja siihen kuuluu myös sananvapaus.
        Olen kyllä kuullut minun ulos tuloista puheissa, että mieti ensin, ennen kuin puhut ja sen olen saanut itsekin joskus kokea.
        Sitten harmittelen nopeuttani puhua ja huomaan ajattelemattomasti sanoneeni, no anteeksi pyytäminen ei ole vaikeaa.
        Pahaa tarkoittamatta, mutta kuulijan tilaan menoon on joskus vaikea asettua.
        Elämääni ei lapset puutu kuin pyynnön perästä, itse olen onneni seppä, ehkä vähän boheemikin, haluan aina poiketa tavoista, luoda erilaista mitä toisilla on.
        Poikani kehottaa käyttämään rahaa, jos sitä ylimääräistä jää, ehkä huomannut tarkkuuteni rahan käytössä.
        Elämä vaan on muotoutunut niin, että sitä rahaa ei ole ollut käyttää, nyt jos jotain jäisi, ei osaa sitä käyttää, turhuutta ei enää kaipaa.
        Demeter, saunakaverini joutuvat vuodatuksia kuulemaan, äkkiä puolitoista tuntia menee, minun puhetta johtaen.

        Kristiina23 se aika ohi on, mikä Kahvipirtissä elettiin, muistoina kenties elää kauankin.

        Onhan nuo pakkaslukemat sitä luokkaa olleet, ettei rupattelijoita kadulla näe ja lapaset käsineiden päälle minäkin vedin, verenkierto on heikkoa jaloissa ja käsissä.
        Villasukat jalkaan sisälläkin, jopa tarkenee.
        Meinasin kaupoille lähteä, mutta jätän huomiselle, jospa pakkanen lauhtuisi, äänestäminen on tehtävä.

        Minulle tuo kova pakkanen käy hengitykseen ja sanovat, että astmaisen ei pitäisi kovilla pakkasilla ulkoillakaan, puuskuttamaan se ainakin pistää.

        Nyt taidan taulun seinältä ottaa ja hieman väreillä korjailla, kun voi kerroksia lisätä. öljyvärit siihen mahdollisuuden antaa.
        Korjaantuuko vai huononeeko, no sen näen piankin.
        Päivänjatkoja ystävät !


    • Huomasin kyllä, että juopoksi minut leimattiin, kun sen nurkkakaapin mainitsin, mutta onneksi "virtuaali" kahvilassa ei "murkinat" lihota, eikä nurkkakaapilla käynti tuo krapula.

      Paree olla kirjoittamatta tänne muistojaan tai muitakaan mietteitään, sillä ivallinen vastaus tuo vain pahan mielen.

      • Anonyymi

        Kuka sinua ivailee, Kristiina. Kirjoita vaan mielesi mukaan.
        Olen huomannut, että minäkin olen alkanut kertoilla kaikenmoisia pikkutapahtumia elämäni varrelta. Se on kylläkin ikääntymisen merkki. Ei kai me vaan olla tulossa vanhaksi, kuule!
        Mutta toivoa ob kuitenkin, kun muisti pelaa. Paras hyödyntää sitä niin kauan kuin mahdollista.

        Sellalla ei vielä ole lumimyräkkää. Meidän suunnalla on tullut hyvä annos lisää viime yönä, ja kovin harmaalta sää vaikuttaa yhä. Pensaat ja puut täynnä hötölunta, ihan nättiä, en moiti yhtään. "Etiäpäin, sano mummo lumessa". Huokailen tässä, että nämä kannustukset menevät minun kohdallani ohi korvien.
        Pysyn kotipirtin lämmössä.
        Hyvää päivänjatkoa.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka sinua ivailee, Kristiina. Kirjoita vaan mielesi mukaan.
        Olen huomannut, että minäkin olen alkanut kertoilla kaikenmoisia pikkutapahtumia elämäni varrelta. Se on kylläkin ikääntymisen merkki. Ei kai me vaan olla tulossa vanhaksi, kuule!
        Mutta toivoa ob kuitenkin, kun muisti pelaa. Paras hyödyntää sitä niin kauan kuin mahdollista.

        Sellalla ei vielä ole lumimyräkkää. Meidän suunnalla on tullut hyvä annos lisää viime yönä, ja kovin harmaalta sää vaikuttaa yhä. Pensaat ja puut täynnä hötölunta, ihan nättiä, en moiti yhtään. "Etiäpäin, sano mummo lumessa". Huokailen tässä, että nämä kannustukset menevät minun kohdallani ohi korvien.
        Pysyn kotipirtin lämmössä.
        Hyvää päivänjatkoa.
        Mkr.

        Minusta on niin kiva lukea kun ihmiset kertovat asioita mitä heille on tapahtunut .
        Jatkunut kaikilla,on sentään vuosia selkärepussaan niin tapahtumiakin on paljon elämän varrelta .


    • Lumimyräkkää pihalle selvittämään piti painua heti aamusta, samalla käytiin mönkijällä kaupassa. Oli ihan rekiretken tunnelmaa, me pilkkihaalareissa ja Siperiankin talveen sopivin asustein peräkkäin mönkijän satulassa. Nyt on kiva lämmitellä takan loimussa , keitin maitokaakaot tuoreiden croissanttien seuraksi. Koetetaan ottaa myräkästä iloakin irti, sinänsä olen kyllä tottunut ulkoilemaan säässä kuin säässä.

      Skillanin pohdiskelu osoittaa hyvää itsetuntemusta, ja äiti- tytär -suhde on aina hyvin herkkä asia. Läheisyydestä kertoo se, että vaikeistakin asioista voi puhua, ja molemmat voivat olla oma itsensä, näyttää tunteensa. Lapsuuden hoivasuhteesta on tultu paljon ystävyyden suuntaan, lastenlapset ovat nyt keskiössä, monella jo lastenlastenlapsiakin. Minullekin on hyvin tärkeää olla itsenäinen, en missään nimessä haluaisi tyttärieni hoivattavaksi, niin ihania ja rakkaita kuin he ovatkin. Sukupolvien välinen auttaminen ja huolenpito on eri asia kuin hoivasuhde.

      Kristiinalle sanoisin, ettei kannata takertua vihjailuihin, se nurkkakaappi oli lähinnä lääkekaappi, hyvän mielen luontaislääkintää sai myös niistä virtuaalileivonnaisista , ylikypsän takkaan tuomista tervaksista ja kissoista. Onhan tässä nojatuolissakin kivaa juttua kissoista, virtuaalisilitykset niille!

      🐾🐾🐾🐾

    • Anonyymi

      Tervehdys täältä lumeisesta maisemasta! Onneksi kävin jo eilen kauppa-asioilla ja
      samalla myös äänestämässä. Oli oikein hyvä hetki, sopivasti väkeä liikkeellä.

      Ramoona kertoi noista käsipainoistaan, miten ne on lähellä ja aina saatavilla. Samoin on minulla, on mukava hieman niitä nostella, kun kutoo ja tekee käsitöitä.
      Viimeksi olen neulonut puuttuvia nappeja villatakkiini, on oikein lempitakkini, ja paljon olen sitä pitänyt, mutta aina mukava käyttää, kun vähän kunnostaa.

      Paljon on ne heimojen väliset erot tasoittuneet, yleiskieli on vallannut alaa
      ja hyvä niin. Kaikki ymmärtää toisiaan, muutenkin ollaan empaatisia ,
      eikä turhista murehdita.
      Aamulla radiossa sanottiin, että pohjoisimmassa Suomessa kaamos on päättynyt!
      Ihanaa, taas mennään valoa kohti, nautitaan siitä.

      Hyvää vointia,
      Neeasa

      • Anonyymi

        Neeasan viestiin mieluisa yllätys tuo kaamoksen loppuminen Nuorgamissa.
        Heti ensimmäisenä päivänä, jolloin aurinko nousi horisontin yläpuolelle, teki sen yli tunnin harppauksella.

        Itselleni jo talvipäivänseisaus on hyvä rajapyykki; pimeyden piteneminen loppuu tuohon hetkeen. Hyvä hyvä!
        Nyt on jo illat valoisempia, aurinko nousee aikaisemmin!
        . Hurskainen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Neeasan viestiin mieluisa yllätys tuo kaamoksen loppuminen Nuorgamissa.
        Heti ensimmäisenä päivänä, jolloin aurinko nousi horisontin yläpuolelle, teki sen yli tunnin harppauksella.

        Itselleni jo talvipäivänseisaus on hyvä rajapyykki; pimeyden piteneminen loppuu tuohon hetkeen. Hyvä hyvä!
        Nyt on jo illat valoisempia, aurinko nousee aikaisemmin!
        . Hurskainen.

        Tänään on Korvessa ollut tuheroinen sää. Tuullut ja lunta heitellyt. No, ei haitannut tuiskut kun päiväsyömmen keramiikkaa tein.

        Sain valmiiksi työnimeä Unelmakoti Espanjassa keramiikkataulun osat, nyt vain viimeistelytyöt ja se on siinä, tykkään. Kuten tykästyin uuden tekemiseen. Käytin engobetekniikkaa eka kerran ja innostuin, ehkäpä teen sarjan esim lautasia, no katsotaan.

        Kaukametsän opiston aulassa oli ennakkoäänestyspiste, niinpä äänestin kun ehdokaskin on ollut jo pitkään valittuna.

        Katselin puoli seitsemän uutiset, vain ikäviä uutisia. Hyvä syy paneutua harrastusten pariin maailman sekasorron myllertäessä ja upottautua unelmiin.


    • Anonyymi

      Kylläpä on mukavaa lukea teidän juttujanne, kun molemmin puolin ketjua on mielenkiintoisia mainoksia - naiset esittelevät rintaliivejään ja pikkuhousujaan..
      En tiedä millainen ruutu teillä on.

      • Anonyymi

        Minulla näkyy alaosassa haukka, silmälasikierrätys.


      • Anonyymi

        Mainoksia ilmaantuu omien hakujen mukaisesti. Minulla nykyisin vilisee nojatuoleja, joiden hintoja tarkistelin joitakin aikoja sitten.
        Mkr.


    • Anonyymi

      Minulle tyrkytetään. rollaattoreita. Katselin pari päivää sitten rollaattorin hintoja ja heti alkoi ilmestyä rollaattorimainoksia erilaisten aiheiden sivuun.
      Teko äly on valppaana, heti mainoksia jos jotain katselee. Myös vitamiinipurkkien kuvia on jatkuvasti.

      • Mulla on mainosten esto, ei tule yhtään mainosta.


      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Mulla on mainosten esto, ei tule yhtään mainosta.

        Minusta ne ovat ihan mukavia seurata. Nämä nojatuolitkin ovat toinen toistaan mukavamman näköisiä. Kyllä mainoksilla on vaikutusta.
        Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minusta ne ovat ihan mukavia seurata. Nämä nojatuolitkin ovat toinen toistaan mukavamman näköisiä. Kyllä mainoksilla on vaikutusta.
        Mkr.

        Aamu valkenemassa, vielä sininen hämärä maisemaa kaunistaa.
        Lunta saimme melkoisen paljon eilen, nyt pakkasen kiristymistä taas odotamme, kohtuudessa vielä kuitenkin, 13 mittarissa.
        Noista sivulla olevista mainoksista minulla tällä hetkellä autoja esitellään, vaikka en edes autoa omista, useimmin naisten vaatteita, leninkejä, puseroita ja sen sellaista.
        Kai ne tulee siitä, kun pistäytyy joitakin ostettavia katselemassa.
        En kyllä autoa osta;)
        Lämpimän näköiset huopikkaat voisi olla ajankohtaiset, vielä turkisvuorattuna.

        Minulla on paha tapa tuputtaa osaamisiani tyttärelle, hän kuuntelee kyllä, mutta tekee niin kuin on päättänyt tehdä, joskus kuitenkin soittaa ja kysyy miten se ja se tehdään.
        Olen hyvilläni siitä, että on aika paljon samoilla linjoilla kanssani, säilöö ja tekee ruuatkin aika suurelta osin itse.
        Pienen budjetin talous heillä, ehkä sekin pakottaa itse tekemään.
        Kaikenlaisten harmien jälkeen ei elämä aina ruusuilla tanssimista ole, mutta apua ei pyydä, aina vaan kertoo, että hyvin pärjäävät.
        Nyt eläkkeellä ollessaan kuitenkin menot pienenivät, jos tulotkin, mutta aikaa on taloutta paremmin hoitaa, 40 vuotta kertyi hänellekin samassa työpaikassa.

        Minulla tänään kauppareissu ja äänestys, eilen siirsin päivällä lumisateen vuoksi, pitääkin heti aamusta lähteä ennen kuin pakkanen alkaa kirimään.
        Huomasin aurinkoisena päivänä sen, että päivä on jatkunut hieman aina vaan valoisuus lisääntymässä, samaan iloon yhdyn Neeassan ja Hurskaisen kanssa, kevättä kohti matkaamme.

        Kyllä sen niin oli kuten Ramoona sanoit, mielikuvituksen tuottamia aineita oli nurkkakaapissa, kuin myös melkein kaikki hauskuudet Kahvipirtissä, mutta oli niin mahtavaa, kun saattoi todeta niin monen osaavan mielikuvia virittää ja hauskaakin oli.
        Samaan emme pysty, joskin mielikuvitus minulla ainakin joskus liikaakin elää, miksi ei voisi leikkiä, olla lapsellinen, mitä kai alamme ollakin, mutta ei se mitenkään paha juttu ole.
        Vanhana elämä on tylsää, usein kuulee sanottavan, ei se niin ole pakko olla, itse ainakin annan mielikuvitukselle vauhtia ja yritän värittää elämäni iltaa tavalla jos toisella.
        Eilen pohdin pientä levottomuutta kokien, että mitään käsityötä ei tekeillä, joulun jälkeen vain yhdet miesten sukat ja yhden tyynyn päällisen olen virkannut.
        Katselin verhokapan ja salusiinin virkkauksesta jääneen langan puoleen ja mietin mitä siitä tekisin, no siitä virisi ajatus, että virkkaan verhojen kuvion mukaan kapean liinan ikkunalaudalle.
        Ei kai mikään tarpeellinen asia, mutta luomisen tuska loppui ja kohta on ikkunalaudalla keittiön verhoihin sopiva liina.
        Välillä tuskaa tuottaa sekin, kun mitään ei tarvitse.

        Nuokin pienet tarinat, mitä omasta elämästä kertoilet ovat rikkautena toisille Mkr, on heitäkin jotka näiden avuilla samaistuvat ja jonkunlainen side kirjoittajien välille syntyy, jatka vaan muisteloitasi, hauskasti osaat niitä viestiä.

        Oho nyt rupesikin lunta satamaan, kai on kiirehdittävä kauppaan, ette uudessa lumessa ei kärriä joudu vetämään.
        Viettäkää lupsakka perjantaipäivä, taas sunnuntai häämöttää;)


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Aamu valkenemassa, vielä sininen hämärä maisemaa kaunistaa.
        Lunta saimme melkoisen paljon eilen, nyt pakkasen kiristymistä taas odotamme, kohtuudessa vielä kuitenkin, 13 mittarissa.
        Noista sivulla olevista mainoksista minulla tällä hetkellä autoja esitellään, vaikka en edes autoa omista, useimmin naisten vaatteita, leninkejä, puseroita ja sen sellaista.
        Kai ne tulee siitä, kun pistäytyy joitakin ostettavia katselemassa.
        En kyllä autoa osta;)
        Lämpimän näköiset huopikkaat voisi olla ajankohtaiset, vielä turkisvuorattuna.

        Minulla on paha tapa tuputtaa osaamisiani tyttärelle, hän kuuntelee kyllä, mutta tekee niin kuin on päättänyt tehdä, joskus kuitenkin soittaa ja kysyy miten se ja se tehdään.
        Olen hyvilläni siitä, että on aika paljon samoilla linjoilla kanssani, säilöö ja tekee ruuatkin aika suurelta osin itse.
        Pienen budjetin talous heillä, ehkä sekin pakottaa itse tekemään.
        Kaikenlaisten harmien jälkeen ei elämä aina ruusuilla tanssimista ole, mutta apua ei pyydä, aina vaan kertoo, että hyvin pärjäävät.
        Nyt eläkkeellä ollessaan kuitenkin menot pienenivät, jos tulotkin, mutta aikaa on taloutta paremmin hoitaa, 40 vuotta kertyi hänellekin samassa työpaikassa.

        Minulla tänään kauppareissu ja äänestys, eilen siirsin päivällä lumisateen vuoksi, pitääkin heti aamusta lähteä ennen kuin pakkanen alkaa kirimään.
        Huomasin aurinkoisena päivänä sen, että päivä on jatkunut hieman aina vaan valoisuus lisääntymässä, samaan iloon yhdyn Neeassan ja Hurskaisen kanssa, kevättä kohti matkaamme.

        Kyllä sen niin oli kuten Ramoona sanoit, mielikuvituksen tuottamia aineita oli nurkkakaapissa, kuin myös melkein kaikki hauskuudet Kahvipirtissä, mutta oli niin mahtavaa, kun saattoi todeta niin monen osaavan mielikuvia virittää ja hauskaakin oli.
        Samaan emme pysty, joskin mielikuvitus minulla ainakin joskus liikaakin elää, miksi ei voisi leikkiä, olla lapsellinen, mitä kai alamme ollakin, mutta ei se mitenkään paha juttu ole.
        Vanhana elämä on tylsää, usein kuulee sanottavan, ei se niin ole pakko olla, itse ainakin annan mielikuvitukselle vauhtia ja yritän värittää elämäni iltaa tavalla jos toisella.
        Eilen pohdin pientä levottomuutta kokien, että mitään käsityötä ei tekeillä, joulun jälkeen vain yhdet miesten sukat ja yhden tyynyn päällisen olen virkannut.
        Katselin verhokapan ja salusiinin virkkauksesta jääneen langan puoleen ja mietin mitä siitä tekisin, no siitä virisi ajatus, että virkkaan verhojen kuvion mukaan kapean liinan ikkunalaudalle.
        Ei kai mikään tarpeellinen asia, mutta luomisen tuska loppui ja kohta on ikkunalaudalla keittiön verhoihin sopiva liina.
        Välillä tuskaa tuottaa sekin, kun mitään ei tarvitse.

        Nuokin pienet tarinat, mitä omasta elämästä kertoilet ovat rikkautena toisille Mkr, on heitäkin jotka näiden avuilla samaistuvat ja jonkunlainen side kirjoittajien välille syntyy, jatka vaan muisteloitasi, hauskasti osaat niitä viestiä.

        Oho nyt rupesikin lunta satamaan, kai on kiirehdittävä kauppaan, ette uudessa lumessa ei kärriä joudu vetämään.
        Viettäkää lupsakka perjantaipäivä, taas sunnuntai häämöttää;)

        Minä makustelen sanoja ja nautin niistä. Painui tuosta korvieni väliin Sel-lan "salusiini".
        Sointuva sana. Minun sanavarastossani se ei ole ollut käytössä, vaikka sen antama mielikuva onkin olemassa. Äitini sanavarastossa oli noita jo pois jääneitä sanoja, joita ei juuri enää kuule, vaikkapa "pilkkumi", tai "kandelaaberi", "taburetti", "sekretääri", näin äkkipäätään muistiin nousevat, joita en itse ikinä ole tarvinnut.
        Naapurissa täti käytti sanaa "tampuuri", ja koska en ollut sitä kuullut ennen, muistiini jäi muunnos "puurinki", jota sittemmin olen menestyksekkäästi käyttänyt.
        No joo, tällaisia tänään. Vanhus rupeaa muistelemaan. Väistäkää!
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta ne ovat ihan mukavia seurata. Nämä nojatuolitkin ovat toinen toistaan mukavamman näköisiä. Kyllä mainoksilla on vaikutusta.
        Mkr.

        Vielä noista nojatuolimainoksista, että nyt on joukkoon tullut mainos sohvista, joilla on peräti vuoden takuu!
        Äkkiseltään olen sitä mieltä, että se on tosi huonoa mainosta kalliille mööpelille. Kyllä sen on kestettävä vuoden ajan ilman takuutakin. Ymmärtäisin, jos mainos lupaisi 10 vuoden takuun, sekin olisi lyhyt aika, mutta järkeen käypä. Minulla on lähes kaikki huonekalut ikivanhoja, ja yksi talonpoikaissohva on jo 200 v vanha. Ei ole sille varmaankaan takuuta luvattu, mutta hyvin on selviytynyt maailman myrskyissä tähän päivään asti.
        Avioliittoni aikana ostetut sohvat on kaikki heivattu. Nyt on jäljellä yksi, tällä vuosituhannella ostettu, joka varmaan kestää istumisen minun ikäni loppuun asti.
        - Ja ainahan on sitten varalla se vähän vanhempi!
        Mkr.


    • Anonyymi

      Jaa, mä katselin päiväpeittotarjouksia ja alko tuleen puolialastomia naisia. Pikkuhousutkin kuin makkaran kuoria. Oikein vakokin muotoutuu.

    • Esto toimii nyt taas, ei mainoksia.

    • Alkanutta viikonloppua@

      Skillan kirjoitit, että samaan leikittelyyn emme pysty kuin kahvipirtissä ennen. Kai se näin on kuin sanot. Jos lyö leikiksi, kuten usein tein, olen kokenut, että leikki muuttuu tosiasiaksi myöhäisimmissä muisteloissa ja
      tosiasiat leikiksi.

      Itse en ota tosissani jonkun mielessään tekemiin ymmärtämättömiin huomautuksiin. Tuolla toisaalla keskustelimme lähipiiristä. Jos lähipiiriimme P.n kanssa kuuluu kuuluisia taiteilijoita se oli ainakin yhdelle liikaa. Facen kautta olen yhteyksissä ihaniin hollantilaisiin ystäviimme. Kun olemme Hollannissa seurustelemme heidän kanssaan.
      Jos vertaan omiin sisaruksiini olen yhtä vähän tekemisissä heidän kanssaan. Korven sukulaisten kanssa pidämme tiiviisti yhtä.

      No, se siitä lähden ostamaan liimaa ja alan talotaulukolaasin viimeistelypuuhiin. Mielikuvitusta saa tämä taiteilija käyttää kiitettävästi omissa harrastuksissa.

      • Anonyymi

        Keitä yleensä sanotaan lähipiiriksi?
        Kyllä ne minulle on ensimmäisinä lapset ja lastenlapset perheineen joista kertyy jo yli 10 seuraavana avopuoliso mutta ei hänen muu sukunsa kuin hänen lapset, omat sisarukset ja edesmenneen miehen sisarukset, koska olimne on kuusikymppisiä tavatessamme. Ei avopuolison lapsetkaan kovin läheisiä ole, en asunut koskaan heidän kanssaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keitä yleensä sanotaan lähipiiriksi?
        Kyllä ne minulle on ensimmäisinä lapset ja lastenlapset perheineen joista kertyy jo yli 10 seuraavana avopuoliso mutta ei hänen muu sukunsa kuin hänen lapset, omat sisarukset ja edesmenneen miehen sisarukset, koska olimne on kuusikymppisiä tavatessamme. Ei avopuolison lapsetkaan kovin läheisiä ole, en asunut koskaan heidän kanssaan.

        Mikä on lähipiiri?
        Lähipiiriin kuulumisen tunnusmerkkejä ovat määräysvalta, omistus tai äänivalta, yhtiön johtoon kuuluminen tai tilintarkastajana toimiminen. Lähipiiriin kuuluvat myös lähipiiriin kuuluvan henkilön lähisukulaiset ja muut läheiset ihmiset.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä on lähipiiri?
        Lähipiiriin kuulumisen tunnusmerkkejä ovat määräysvalta, omistus tai äänivalta, yhtiön johtoon kuuluminen tai tilintarkastajana toimiminen. Lähipiiriin kuuluvat myös lähipiiriin kuuluvan henkilön lähisukulaiset ja muut läheiset ihmiset.

        Tuo lähipiiri on yhtiölaissa määritelty noin. Mutta aika epämääräinen juttu tuo ” muut läheiset ihmiset”.


      • Anonyymi

        Lähipiiri tarkoittaa todella läheisiä sukusiteitä, ei mitään poikaystävän sukulaisia. Pitävätköhän nuo hollantilaiset taiteilijat sinua korppis lähipiirinään? Olet ollut jo vanha kun sitä hollantilaista kaveriasi aloit tapaamaan, tuskin olet koko sukuun kovinkaan läheisiä siteitä solminut. Kuuluisuuskin on epämääräinen käsite, ja sen kautta saattaa ilmaantua ””lähipiiriä”” julkkiksille rasitteeksi asti. .


    • Anonyymi

      Minun lähipiiriini kuuluu poika, kaksi hänen lastaan ja näiden kaksi lasta. Lähipiiriini katson kuuluvaksi myös ex-miniäni, koska olen hänen lastensa mummi. Miniäni ja poikamme erottua vietimme aina jouluaattoina ja synttreinä aikaa yhdessä muutaman tunnin ja kun ex-miniä meni uusiin naimisiin, kutsuivat minut ja mieheni häihinsä, mitä sulhasen äiti kuulemma paheksui.

      Nyt tämän ex-miniän siunaustilaisuus ja hautajaiset ovat huomenna, hän sairastui vaikeasti alkuvuodesta ja hoidot eivät auttaneet. Lapsenlapsieni rakas äiti on poissa. Nyt kaksi pientä lapsenlapsenlastani on ilman toista mummoa, tai siis toisella ei ole yhtään mummoa. Isomummeja on vielä kaksi jäljellä. En jaksa matkustaa hautajaisiin, kun ei ole miestäni, jonka kanssa aina menimme minne menimmekin ja aina yhdessä. Tilasin kukkavihkon kappeliin interfloran kautta. Suuri harmi, että ex-miniä joutui lähtemään niin nuorena.

      Mira

      • Anonyymi

        Lähipiiriin kuuluvat ne, jotka koetaan läheiseksi, kuten Miran ex-miniä.
        Minun lähipiiriini on kuulunut lähiomaisten lisäksi muutama ikätoveri, joiden poismeno on ollut minulle vaikeaa. Siitä joukosta olen nyt viimeinen.
        Lähiomaiset ovat kymmeniä vuosia nuorempia.

        Minun mielestäni lähipiiriin voidaan laskea myös läheiset naapurit ja ystävät, joiden kanssa paljon on tekemisissä.
        Kaikeksi onneksi kirjoittamattomat säännöt ja ohjeet eivät ylety ystäviin, läheisiin ja sukuun.

        Toisin oli ennen.
        Mikäli sarjafilmeihin on uskomista, on aatelisperheissä aikoinaan ollut tiukka järjestys arvon mukaan. Lähipiiri koostui etiketin mukaisista henkilöistä, ja pöytäjärjestys illallisilla oli tarkkaan suunniteltu.
        Sukulaisuus laskettiin suvun päämiehen jälkipolvien mukaan. Vanhapiikaserkut olivat alinta kastia.
        Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Lähipiiriin kuuluvat ne, jotka koetaan läheiseksi, kuten Miran ex-miniä.
        Minun lähipiiriini on kuulunut lähiomaisten lisäksi muutama ikätoveri, joiden poismeno on ollut minulle vaikeaa. Siitä joukosta olen nyt viimeinen.
        Lähiomaiset ovat kymmeniä vuosia nuorempia.

        Minun mielestäni lähipiiriin voidaan laskea myös läheiset naapurit ja ystävät, joiden kanssa paljon on tekemisissä.
        Kaikeksi onneksi kirjoittamattomat säännöt ja ohjeet eivät ylety ystäviin, läheisiin ja sukuun.

        Toisin oli ennen.
        Mikäli sarjafilmeihin on uskomista, on aatelisperheissä aikoinaan ollut tiukka järjestys arvon mukaan. Lähipiiri koostui etiketin mukaisista henkilöistä, ja pöytäjärjestys illallisilla oli tarkkaan suunniteltu.
        Sukulaisuus laskettiin suvun päämiehen jälkipolvien mukaan. Vanhapiikaserkut olivat alinta kastia.
        Mkr.

        Jossain vaijeessa täällä keskusteltiin sisäpiireistä. Olisiko sittenkin niin, että vakiokirjoittajat voitaisiin lukea lähipiiriin, ollaan lähes joka päivä virtuaalisti nokatusten.

        Lähdin kuten jo taisin mainita liimaa ostamaan, no siinä kävi niin, että liima unohtui. Onneksi oli sen verran liimaa, että työstin tauluni lähes valmiiksi. Siitä tuli hyvin raskas, joten pitää suunnitella miten sen saa pysymään saunamökin seinällä. No, aikaa on suunnitella, joskus kevään edistyessä kuljetan sen mökille.


      • korpikirjailija kirjoitti:

        Jossain vaijeessa täällä keskusteltiin sisäpiireistä. Olisiko sittenkin niin, että vakiokirjoittajat voitaisiin lukea lähipiiriin, ollaan lähes joka päivä virtuaalisti nokatusten.

        Lähdin kuten jo taisin mainita liimaa ostamaan, no siinä kävi niin, että liima unohtui. Onneksi oli sen verran liimaa, että työstin tauluni lähes valmiiksi. Siitä tuli hyvin raskas, joten pitää suunnitella miten sen saa pysymään saunamökin seinällä. No, aikaa on suunnitella, joskus kevään edistyessä kuljetan sen mökille.

        Pakkasaamua, mittarissani 26, tarkenee, no kiikutin tekstiilit parvekkeelle mahdollisten punkkien kuoleman tuomion antaen..
        Ripustellessa hieman pakkanen käsiin kävi, kun pienellä vaatetuksella parvekkeelle menin.
        Hyvin hitailla otteilla tätä puuhastelua jatkan, olen tullut siihen tulokseen, että aikaa riittää., ennen asiat sujuivat siivouksenkin osalta parissa tunnissa, nyt sitten koko päivä on varattu.
        Touhuan ja istun, näin tehden jaksaa, eikä päiväkään pitkältä tunnu.

        Lähipiireistä on keskusteltu, minulle se tarkoittaa sukulaissuhteessa olevia, no joku ystäväkin mukaan mahtuu.
        Korppis mainitsit sisäpiirin, se taas hieman ikävän kaiun antaa, usein sisäpiiriläiset pienessä porukassa salassa punovat juoniaan, vai onko tämä päättäjien toimista mieleen tullut.

        Tuo salusiini ei kuvaa omaa lyhyttä verhoa, mutta kun en muuta keksinyt, salusiinejä käyttivät ennen maalaistalojen ja mökkien emännät taloissaan.
        Oli useinkin vaalea kanttinauhan varassa, liki puolesta ikkunasta peittävä alaosan verho, mikä yöksi eteen vedettiin.
        Tampuurista olen kuullut, oliko joku eteisen tapainen, tai kuistikin voisi olla.
        Pilkkumi oli mielestäni pieni kuppi tai kattila, muista en tiedä mitä Mkr esiin toi, ovat kai muunnoksia ruotsinkielestä.
        Tuo aatelisuus velvoitti ennen, markiisit, paronit, heille oli tärkeää, että poika perheeseen syntyi, näin arvonimet säilyi, tyttö ei jossain vaiheessa voinut olla titteliä saapa.

        Ex-miniä voi olla hyvinkin läheinen, ei minunkaan ex-miniäni ole muuttunut minua kohtaan, tosin tapaamme harvoin, vain lastensa juhlissa, nyt jo toisen polven kanssa.
        Ei mitään katkeruutta väliimme tullut, asia ja sopimattomuus oli poikani ja silloisen miniäni välinen asia.
        Nykyinen miniä on herttainen osaava ihminen, mutta hyvin pienissä määrin keskenämme olemme, juhlat, joulu ja äitienpäivä niitä vakinaisia tapaamistapahtumia.
        Hän on päivät töissä ja koirat odottava kotona, eipä sitä aikaa riitä yhteyksien pitoon ja puhelin toimii tapaamisen tapaisesti.
        Hänellä on raskas työpäivä henkisesti ja varmaan yksinolo ajatuksia rauhoittaa, asian ymmärtäen en liikaa häntä rasita.
        Olen ihmetellyt miten hän viihtyykään yksin siellä metsän keskellä, mutta on todennut, että hyvä näin.

        Nyt on jotain saatava aikaan, istumatauko pidetty ja yritettävä on taas pieni hetki ja uusi lepotauko on paikallaan;)
        Kyllä nämä asiat hoituu iltaan mennessä ja sitten onkin saunan vuoro.
        Tähän on tultu, mutta liike on lääke sanotaan, jotain on jaksettava.

        Kaunis päivä tulossa, olisi hyvä vaikka ulkoilla, mutta kun ei jaksa pakkasessa hengittää, pysynpä kodin lämmössä, kaikkea hyvää teille kaikille.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Lähipiiriin kuuluvat ne, jotka koetaan läheiseksi, kuten Miran ex-miniä.
        Minun lähipiiriini on kuulunut lähiomaisten lisäksi muutama ikätoveri, joiden poismeno on ollut minulle vaikeaa. Siitä joukosta olen nyt viimeinen.
        Lähiomaiset ovat kymmeniä vuosia nuorempia.

        Minun mielestäni lähipiiriin voidaan laskea myös läheiset naapurit ja ystävät, joiden kanssa paljon on tekemisissä.
        Kaikeksi onneksi kirjoittamattomat säännöt ja ohjeet eivät ylety ystäviin, läheisiin ja sukuun.

        Toisin oli ennen.
        Mikäli sarjafilmeihin on uskomista, on aatelisperheissä aikoinaan ollut tiukka järjestys arvon mukaan. Lähipiiri koostui etiketin mukaisista henkilöistä, ja pöytäjärjestys illallisilla oli tarkkaan suunniteltu.
        Sukulaisuus laskettiin suvun päämiehen jälkipolvien mukaan. Vanhapiikaserkut olivat alinta kastia.
        Mkr.

        Noin minäkin asian ajattele, että lähipiiri muodostuu niistä ihmisistä, jotka kokee läheisiksi.
        Liekö sitten niin, että sanalla ´´lähipiiri´´ on eri merkitys eri ihmisille.
        Voihan esim. olla, että sydänystävälle kaikki asiat kerrotaan ja luotetaan, muttei läheisintä sukua olevalle.

        Ennen tosiaan, sääty-yhteiskunnan aikaan, säätyjen välillä oli selkeät rajat, jokaisen piti tietää paikkansa maailmanjärjestyksessä.
        Myös säätyjen sisällä oli tietty hierarkia.


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Pakkasaamua, mittarissani 26, tarkenee, no kiikutin tekstiilit parvekkeelle mahdollisten punkkien kuoleman tuomion antaen..
        Ripustellessa hieman pakkanen käsiin kävi, kun pienellä vaatetuksella parvekkeelle menin.
        Hyvin hitailla otteilla tätä puuhastelua jatkan, olen tullut siihen tulokseen, että aikaa riittää., ennen asiat sujuivat siivouksenkin osalta parissa tunnissa, nyt sitten koko päivä on varattu.
        Touhuan ja istun, näin tehden jaksaa, eikä päiväkään pitkältä tunnu.

        Lähipiireistä on keskusteltu, minulle se tarkoittaa sukulaissuhteessa olevia, no joku ystäväkin mukaan mahtuu.
        Korppis mainitsit sisäpiirin, se taas hieman ikävän kaiun antaa, usein sisäpiiriläiset pienessä porukassa salassa punovat juoniaan, vai onko tämä päättäjien toimista mieleen tullut.

        Tuo salusiini ei kuvaa omaa lyhyttä verhoa, mutta kun en muuta keksinyt, salusiinejä käyttivät ennen maalaistalojen ja mökkien emännät taloissaan.
        Oli useinkin vaalea kanttinauhan varassa, liki puolesta ikkunasta peittävä alaosan verho, mikä yöksi eteen vedettiin.
        Tampuurista olen kuullut, oliko joku eteisen tapainen, tai kuistikin voisi olla.
        Pilkkumi oli mielestäni pieni kuppi tai kattila, muista en tiedä mitä Mkr esiin toi, ovat kai muunnoksia ruotsinkielestä.
        Tuo aatelisuus velvoitti ennen, markiisit, paronit, heille oli tärkeää, että poika perheeseen syntyi, näin arvonimet säilyi, tyttö ei jossain vaiheessa voinut olla titteliä saapa.

        Ex-miniä voi olla hyvinkin läheinen, ei minunkaan ex-miniäni ole muuttunut minua kohtaan, tosin tapaamme harvoin, vain lastensa juhlissa, nyt jo toisen polven kanssa.
        Ei mitään katkeruutta väliimme tullut, asia ja sopimattomuus oli poikani ja silloisen miniäni välinen asia.
        Nykyinen miniä on herttainen osaava ihminen, mutta hyvin pienissä määrin keskenämme olemme, juhlat, joulu ja äitienpäivä niitä vakinaisia tapaamistapahtumia.
        Hän on päivät töissä ja koirat odottava kotona, eipä sitä aikaa riitä yhteyksien pitoon ja puhelin toimii tapaamisen tapaisesti.
        Hänellä on raskas työpäivä henkisesti ja varmaan yksinolo ajatuksia rauhoittaa, asian ymmärtäen en liikaa häntä rasita.
        Olen ihmetellyt miten hän viihtyykään yksin siellä metsän keskellä, mutta on todennut, että hyvä näin.

        Nyt on jotain saatava aikaan, istumatauko pidetty ja yritettävä on taas pieni hetki ja uusi lepotauko on paikallaan;)
        Kyllä nämä asiat hoituu iltaan mennessä ja sitten onkin saunan vuoro.
        Tähän on tultu, mutta liike on lääke sanotaan, jotain on jaksettava.

        Kaunis päivä tulossa, olisi hyvä vaikka ulkoilla, mutta kun ei jaksa pakkasessa hengittää, pysynpä kodin lämmössä, kaikkea hyvää teille kaikille.

        Pakkanen. Siitä suomalaiset tykkää. Näin lauloi nainen radio-Ylessä näinä päivinä.
        En tykkää yli -5 asteen pakkasesta yhtään. Nyt kun pakkasta on ollut useana päivänä yli -10 mun pitää laittaa villaliina kasvoja suojaamaan.

        Varasin kerran ajan ihotautilääkärille kun "rasvainen" iho kärsii kylmästä.
        - Ei ole terveydenhoitoa, keskeytti lääkäri minut lyhyesti.
        - miesasiakas.


    • Minäkin koen lähipiiriksi ne ihmiset joiden kanssa olen usein tekemisissä, nimen omaan sosiaalisassa kanssakäymisessä. Yleensä perheenjäsenet, sukulaisetkin, jos on jatkuva kontakti puhelimen tai netin välityksellä (kauempaa asuvat), muutamat naapuritkin, etenkinjos ollaan hyvissä ja tuttavallisissa väleissä, läheiset ystävät, jotka eivät ole kaikonneet vuosien varrella....lähipiirin koostumus vaihtelee.

      Sitten on ikäänkuin toinen rengas lähipiiriä, joiden kanssa on vähemmän tekemistä, jotka eivät pidä jatkuvaa yhteyttä, joita ei itse tunne yhtä läheiseksi, kuten monet sukulaiset, naapurit, yhteisön jäsenet, työtoverit, koulukaverit nouruudesta....tuttavat yleensäkin.

      Sisäpiirillä on hieman negatiivinen kaiku: siihen liittyy tietynlaista poissulkevaa ajatusta, "me ja nuo toiset" ajattelua. Etnonationalismi (äärioikeistolaisissa puolueissa vallitseva ideologia) pohjautuu juuri tällaiseen sisäpiiriajatteluun.

      • Anonyymi

        Kyllä minulla on avoimesti sisäpiiri, pidetään toistemme puolta ja autetaan toisiamme. Omat lapset ja lasten serkut on esimerkiksi päässeet osakkaans omistamaamne firmaan kesätöihin ja harjoittelemaan. Sisäpiirit on työpaikoilla ja politiikan joka suunnassa ihan tavallisia. Ihan älytöntä vetää äärioikeistoon, vasemmalla ja vihreissä on samoin. Miksi puhut äärioikeistosta etkä äärivasemmistosta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä minulla on avoimesti sisäpiiri, pidetään toistemme puolta ja autetaan toisiamme. Omat lapset ja lasten serkut on esimerkiksi päässeet osakkaans omistamaamne firmaan kesätöihin ja harjoittelemaan. Sisäpiirit on työpaikoilla ja politiikan joka suunnassa ihan tavallisia. Ihan älytöntä vetää äärioikeistoon, vasemmalla ja vihreissä on samoin. Miksi puhut äärioikeistosta etkä äärivasemmistosta?

        "Ääri-" on aina pahasta. Se ei salli poikkeusta. Se vaatii toiselta, ei itseltään.
        Se ei hyväksy, se ei jousta. Se on itse arvostelun ulottumattomissa.
        Älkäämme olko ääri- ihmisiä tällä palstalla.
        Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Ääri-" on aina pahasta. Se ei salli poikkeusta. Se vaatii toiselta, ei itseltään.
        Se ei hyväksy, se ei jousta. Se on itse arvostelun ulottumattomissa.
        Älkäämme olko ääri- ihmisiä tällä palstalla.
        Mkr.

        Sunnuntaiaamun hiljaisuutta, todella hiljaista onkin, poliisiauto ajoi työpaikalleen, pojilla varmaan päivä täysi ja pääsevät nukkumaan.
        Vuoron vaihto, tapahtuikohan mitään vakavampaa yön aikana?
        Aikaa meni siivouksen kanssa, mutta nyt on taas pari viikkoa helpompaa, helmikuulle menee suurempi siivous, varsi-imurilla suurempia roskia ja pölyjä keräilen.
        Selkään ottaa tuo tavan imuri, vaikka kuinka yrittää suorana selän pitää ja hankala muutenkin perässä vetää.

        Tuo Mkr toteamus ääri sanasta on juuri noin,, jotain jyrkkää se edustaa, politiikassa kuin muissakin suuntauksissa, ehkä juuri ääriainekset ovat ihmisiä joilla suuntana saada kapina henkeä yllemme.
        Elämisen tilanteet vaikuttavat suuntauksiin, kaikilla ei onnen kantamoiset ole päällimmäisenä , toisilla ei paremmin voisi olla, näin ulkopuolelta katsellen tästä ääripäät syntyvät.

        Olen hyvin vähän lääkärissä käynyt ja toivon ettei tulevaisuudessakaan käynnit lisääntyisi, ainakaan minä en aikoja turhan vuoksi vie.
        Laboratorioon määrää hoitajakin, jos tarvis vaatii, ensi torstaina olisi aika varattu, yritin saada samaan käyntiin vuosikokeet, mutta ei onnistunut, helmikuussa uusi juttu.
        Ajattelin omaa kulkemistani ja yhtä käyntiä vähemmän olisi ollut, mutta joskus ei maalisjärki kohtaa.

        Noita sarjoja kun katsele voi huomata tuon "ääri-ilmaston" herrasväki oli jotain koskematonta ja piiat tiesivät paikkansa.
        Onneksi ihmisyys on harppauksen parempaan ottanut, paljon puutteita vieläkin.
        Kuuntelin eilen Samuli Aaltosen ohjelmaa siivouksen välillä, siinä entinen siivoojan nimikettä kantanut kertoili työajastaan ja miten huonosti arvostettu olikaan/onkaan siistijän työ.
        Kuitenkin on niin, että äkkiä paikat siihen kuntoon menisi, että vaikeaa olisi muidenkaan työskennellä.
        Eletään 2024 ja yhä vaan näitä työn arvostamisesta puutetta koetaan. ja jokainen kodissaan huomaa miten tärkeää se on.

        Tänään matkaan Kuopioon, kahdet synttärit, isä perheessä täyttää pyöreitä ja nuorin pääsee aikuisten kirjoihin.
        Suvussa pitkään nuorempana olemista pitikin, nyt sitten aikuinen on, onneksi on viisi pientä joiden aikuisuuteen reilu aika vielä.
        Pakkanen heittelee, eilen 26, nyt kymmenen astetta vähemmän.
        Iloa päiväänne;)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä minulla on avoimesti sisäpiiri, pidetään toistemme puolta ja autetaan toisiamme. Omat lapset ja lasten serkut on esimerkiksi päässeet osakkaans omistamaamne firmaan kesätöihin ja harjoittelemaan. Sisäpiirit on työpaikoilla ja politiikan joka suunnassa ihan tavallisia. Ihan älytöntä vetää äärioikeistoon, vasemmalla ja vihreissä on samoin. Miksi puhut äärioikeistosta etkä äärivasemmistosta?

        Ainoa syy miksi mainitsin äärioikeiston oli se että toin sen esiin esimerkiksi "me ja ne muut", poissulkevasta ajattelutavasta joka on kansallismielisten äärioikeistopuolueiden agendassa keskeistä. Nationalismi on poissulkevaa, kun taas äärivasemmiston keskeinen ideologia on kansainvällisyys.
        Sisäpiirit ovat tavallisia joka paikassa, mutta esim. politiikassa ja liike-elämässä sisäpiirit saavat negatiivista huomiota ja puhutaan nepotismista ja insider bisneksistä. Perheyhtiöt ovat sitten toinen juttu ja jokainen auttaa omiaan ensisijaisesti, mutta eettisesti.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Ainoa syy miksi mainitsin äärioikeiston oli se että toin sen esiin esimerkiksi "me ja ne muut", poissulkevasta ajattelutavasta joka on kansallismielisten äärioikeistopuolueiden agendassa keskeistä. Nationalismi on poissulkevaa, kun taas äärivasemmiston keskeinen ideologia on kansainvällisyys.
        Sisäpiirit ovat tavallisia joka paikassa, mutta esim. politiikassa ja liike-elämässä sisäpiirit saavat negatiivista huomiota ja puhutaan nepotismista ja insider bisneksistä. Perheyhtiöt ovat sitten toinen juttu ja jokainen auttaa omiaan ensisijaisesti, mutta eettisesti.

        Seliseli taas.Kyllä ne äärivasemmistolaisetkin agendat ovat poissuolkevia. Virkanimitykset esimerkki. Miksi tunget tännekkin tunkkaista politiikkaasi vihan vallassa, sella on toivonut ettei politikoida.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Seliseli taas.Kyllä ne äärivasemmistolaisetkin agendat ovat poissuolkevia. Virkanimitykset esimerkki. Miksi tunget tännekkin tunkkaista politiikkaasi vihan vallassa, sella on toivonut ettei politikoida.

        Olet herännyt väärällä jalalla, mene takaisin sänkyyn ja nouse ääreishermojen avulla tähän aamuun.


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Sunnuntaiaamun hiljaisuutta, todella hiljaista onkin, poliisiauto ajoi työpaikalleen, pojilla varmaan päivä täysi ja pääsevät nukkumaan.
        Vuoron vaihto, tapahtuikohan mitään vakavampaa yön aikana?
        Aikaa meni siivouksen kanssa, mutta nyt on taas pari viikkoa helpompaa, helmikuulle menee suurempi siivous, varsi-imurilla suurempia roskia ja pölyjä keräilen.
        Selkään ottaa tuo tavan imuri, vaikka kuinka yrittää suorana selän pitää ja hankala muutenkin perässä vetää.

        Tuo Mkr toteamus ääri sanasta on juuri noin,, jotain jyrkkää se edustaa, politiikassa kuin muissakin suuntauksissa, ehkä juuri ääriainekset ovat ihmisiä joilla suuntana saada kapina henkeä yllemme.
        Elämisen tilanteet vaikuttavat suuntauksiin, kaikilla ei onnen kantamoiset ole päällimmäisenä , toisilla ei paremmin voisi olla, näin ulkopuolelta katsellen tästä ääripäät syntyvät.

        Olen hyvin vähän lääkärissä käynyt ja toivon ettei tulevaisuudessakaan käynnit lisääntyisi, ainakaan minä en aikoja turhan vuoksi vie.
        Laboratorioon määrää hoitajakin, jos tarvis vaatii, ensi torstaina olisi aika varattu, yritin saada samaan käyntiin vuosikokeet, mutta ei onnistunut, helmikuussa uusi juttu.
        Ajattelin omaa kulkemistani ja yhtä käyntiä vähemmän olisi ollut, mutta joskus ei maalisjärki kohtaa.

        Noita sarjoja kun katsele voi huomata tuon "ääri-ilmaston" herrasväki oli jotain koskematonta ja piiat tiesivät paikkansa.
        Onneksi ihmisyys on harppauksen parempaan ottanut, paljon puutteita vieläkin.
        Kuuntelin eilen Samuli Aaltosen ohjelmaa siivouksen välillä, siinä entinen siivoojan nimikettä kantanut kertoili työajastaan ja miten huonosti arvostettu olikaan/onkaan siistijän työ.
        Kuitenkin on niin, että äkkiä paikat siihen kuntoon menisi, että vaikeaa olisi muidenkaan työskennellä.
        Eletään 2024 ja yhä vaan näitä työn arvostamisesta puutetta koetaan. ja jokainen kodissaan huomaa miten tärkeää se on.

        Tänään matkaan Kuopioon, kahdet synttärit, isä perheessä täyttää pyöreitä ja nuorin pääsee aikuisten kirjoihin.
        Suvussa pitkään nuorempana olemista pitikin, nyt sitten aikuinen on, onneksi on viisi pientä joiden aikuisuuteen reilu aika vielä.
        Pakkanen heittelee, eilen 26, nyt kymmenen astetta vähemmän.
        Iloa päiväänne;)

        Tässä osassa Kymenlaaksoa, Kymijoen venäjänpuoleisella rannalla pakkaist oli tänä pilvisenä päivänä mittaririssa -14 astetta.

        Tiedän, että tänne asettuneet fasaanit ja varpuslinnut ovat nälkäisiä vietettyään yön kylmällä oksalla.
        Herättyäni lähin viemään niille auringonkukan kuorimattomia siemeniä. Onneton pyllähin pyrstölleni lähes puolimetriseen hankeen.
        Jalajallaassa vain sisätossut. Ne putosivat ja täyttyit lumella jo kättelyssä. Vanhalla kesti hyvän aikaa ponnistella polulle ja sportille johtavalle kolatielle.

        Aamulehtien hakuun pikitien varresta. Matkaa yhteisloota-asemalle ehkä 50 meetteriä, mitä häntä?
        Jääkaapista löytys eiliist kaurapuuroo annos. Ihan keltasenaan Becel-levitteestä, sulanu siehen eiliseltä.

        Kuivanhet ohraleipäviilpalheet piti vesikraanan alla ens kastella, että mikro lämmittäis ne syömäkuntoon.
        Vatajan pitkään kypsentämät kylkiviipaleet ja sauhustettu kirjolohi olhit siinä kyytipojan asemassa.

        Kun väkipitkään rötkötin aamulla nukkumatilassa, aloin sii lukemhan päivän sanomalehtiä.
        Nämätkin piti tietysti palkita uudella väkitorkulla.

        Suojasäätä ensviikolle odottamhan vaan, sen meteroloogin enhustuksen mukaan.
        Kovaa mukamastas tässä Hurskaisellakin, kylmälle allergisella piruparalle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tässä osassa Kymenlaaksoa, Kymijoen venäjänpuoleisella rannalla pakkaist oli tänä pilvisenä päivänä mittaririssa -14 astetta.

        Tiedän, että tänne asettuneet fasaanit ja varpuslinnut ovat nälkäisiä vietettyään yön kylmällä oksalla.
        Herättyäni lähin viemään niille auringonkukan kuorimattomia siemeniä. Onneton pyllähin pyrstölleni lähes puolimetriseen hankeen.
        Jalajallaassa vain sisätossut. Ne putosivat ja täyttyit lumella jo kättelyssä. Vanhalla kesti hyvän aikaa ponnistella polulle ja sportille johtavalle kolatielle.

        Aamulehtien hakuun pikitien varresta. Matkaa yhteisloota-asemalle ehkä 50 meetteriä, mitä häntä?
        Jääkaapista löytys eiliist kaurapuuroo annos. Ihan keltasenaan Becel-levitteestä, sulanu siehen eiliseltä.

        Kuivanhet ohraleipäviilpalheet piti vesikraanan alla ens kastella, että mikro lämmittäis ne syömäkuntoon.
        Vatajan pitkään kypsentämät kylkiviipaleet ja sauhustettu kirjolohi olhit siinä kyytipojan asemassa.

        Kun väkipitkään rötkötin aamulla nukkumatilassa, aloin sii lukemhan päivän sanomalehtiä.
        Nämätkin piti tietysti palkita uudella väkitorkulla.

        Suojasäätä ensviikolle odottamhan vaan, sen meteroloogin enhustuksen mukaan.
        Kovaa mukamastas tässä Hurskaisellakin, kylmälle allergisella piruparalle.

        Sen täytistäkös sinne nyt piti sisätossuilla lähteä.
        Sinulla on niin mukava tuo kertomatyyli, että ihan ilokseen lukee.


    • Anonyymi

      Ilmastonmuutosta on syytetty leudoista talvista vaikka kuinka monta vuotta, ja nyt ollaan lumen saartamina paukkupakkasissa. Tulee sotavuodet mieleen. Kuistilta on sisäpihalle 3 askelman portaat, jotka ovat nyt kokonaan lumihangen alla. Tuuli pyörittää siihen aina korkeat lumivallit Onneksi sitä kautta ei tarvitse kulkea.
      Minä en ole niin tarmokas kuin te muut, jotka reippailette ja voimailette korkeasta iästä huolimatta.
      Nuo pihan lumetkin saavat sulaa omalla ajallaan.
      Minulle ei tapahdu enää mitään, kun en aktivoidu itse. Siitä sen näkee, että opettajani aikoinaan oli oikeassa, kun sanoi: "Kukas se kissan hännän nostaa, jollei ihminen itse!"
      Hyvää pyhäpäivää.
      Mkr.

      • Kuka sen kissan hännän nostaa jollei, kissa itse ; ))

        Minä koetan pitää "motivaatiohäntääni" nosteessa. Vaikka ei se noste ole kokoaikaista välillä lopsahtaa.

        Eilen kävin mökillä, lunta oli satanut, mutta onneksi vain vähän, joten en kolannut kuin vain autopaikan.

        Se on sellainen päivittäinen happihyppely.

        Pakkanen on lauhtunut korvessa, joten voisi jopa kävellen happihyppellä.


    • Anonyymi

      Pyhäaamun rauha hiljaa huokuilee,
      häly mainen viihtyy, taisto raukenee.
      Kuule juhlakellot kaukaa kuminoi!
      Temppelihin Herran kutsu siellä soi!

      Luminen on maisema ja harvakseen lumihiutaleita leijailee maahan.
      Hyvä, ettei nyt minnekään tarvitse lähteä, saa ottaa iisisti.

      Hurskaiselta tulee aina viestejä, jossa hän tarkkaan huomioi luonnon ihmeitä.
      Ne ovat aina mukavaa luettavaa!
      Myös kaikkie muidenkin viesteissä on jotain kannustavaa ja huomioitavaa.

      Makriina muisteli vanhojen esineiden nimiä, pilkkumi on hyvin tuttu, meillä oli valkoinen posliinikulho, josta äitini käytti nimeä pilkkumi.
      Myös salusiinit oli tuttuja, tai karteekit.

      Nyt pienelle lenkille, ennenkuin alkaa tiet tukkeutumaan.
      Hyvää sunnuntaita,
      Neeasa

      • Anonyymi

        Kyllä se minun opettajani nimenomaan mainitsi ihmisen sitä kissan häntää nostamassa. On jäänyt minulle elämänohjeeksi, vaikka ei minulla kissa koskaan ole ollutkaan.

        Uusi sana minulle tuo karteekki! Mitä nimeä nykyisin käytetään, vai onko käytössäkään?
        Minun tuttavani kotona oli kylmäkomero, joka kulki nimellä "kahveri". Sinne vietiin siis pilkkumissa putinki tai väskynäsoppa. ;)))
        Lainasanoja suomenkieleen, kun herrasväen ruuat ja taloustavarat yleistyivät mäkitupalaistenkin huusholleissa! Kiffeli, kaffeli ja kastrulli!
        Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se minun opettajani nimenomaan mainitsi ihmisen sitä kissan häntää nostamassa. On jäänyt minulle elämänohjeeksi, vaikka ei minulla kissa koskaan ole ollutkaan.

        Uusi sana minulle tuo karteekki! Mitä nimeä nykyisin käytetään, vai onko käytössäkään?
        Minun tuttavani kotona oli kylmäkomero, joka kulki nimellä "kahveri". Sinne vietiin siis pilkkumissa putinki tai väskynäsoppa. ;)))
        Lainasanoja suomenkieleen, kun herrasväen ruuat ja taloustavarat yleistyivät mäkitupalaistenkin huusholleissa! Kiffeli, kaffeli ja kastrulli!
        Mkr.

        Kukas kissan hännän nostaa....


        ellei kissa itse. Tämä on ns. retorinen kysymys, johon ei odoteta vastausta. Se tarkoittaa osapuilleen samaa kuin neuvo, ettei ihmisen pidä panna kynttiläänsä vakan alle. Suomalaiset katsovat vaatimattomuuden niin suureksi hyveeksi, että vähäistäkin itsensä esilletuomista tai kehumista on pidetty suurena syntinä.

        Näin ole kuullut ja ymmärtänyt. Ehkäpä opettajasi tunsi olevansa oppilaiden (itsetunnon) hännän nostajia ; ))


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se minun opettajani nimenomaan mainitsi ihmisen sitä kissan häntää nostamassa. On jäänyt minulle elämänohjeeksi, vaikka ei minulla kissa koskaan ole ollutkaan.

        Uusi sana minulle tuo karteekki! Mitä nimeä nykyisin käytetään, vai onko käytössäkään?
        Minun tuttavani kotona oli kylmäkomero, joka kulki nimellä "kahveri". Sinne vietiin siis pilkkumissa putinki tai väskynäsoppa. ;)))
        Lainasanoja suomenkieleen, kun herrasväen ruuat ja taloustavarat yleistyivät mäkitupalaistenkin huusholleissa! Kiffeli, kaffeli ja kastrulli!
        Mkr.

        Minun lapsuudessani kahveli oli haarukka, kihveli oli rikkalapio, kuuppa oli vesikauha. Mikkelissä oli myös kahvila nimeltään Kahveri.

        Mira


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Kukas kissan hännän nostaa....


        ellei kissa itse. Tämä on ns. retorinen kysymys, johon ei odoteta vastausta. Se tarkoittaa osapuilleen samaa kuin neuvo, ettei ihmisen pidä panna kynttiläänsä vakan alle. Suomalaiset katsovat vaatimattomuuden niin suureksi hyveeksi, että vähäistäkin itsensä esilletuomista tai kehumista on pidetty suurena syntinä.

        Näin ole kuullut ja ymmärtänyt. Ehkäpä opettajasi tunsi olevansa oppilaiden (itsetunnon) hännän nostajia ; ))

        Minä luulen, että hän vain halusi olla hauska. :))
        Mkr.


    • Minulla on tuollainen pyöreä astia, ulkoreunaltaan muotoiltu vähän kun jonkunlaista lainetta. Sisäpuoli suora, jossa sininen raita yläreunassa, n. 20cm läpimittä.
      Se on äidin peruja ja sitä hän sanoi pilkkumiksi.
      Porstua oli eteinen.
      Sitten kummallinen sana, iikanmaakanen, tarkoitti lähinnä konstikasta, kummallista.
      Tuo itsensä kehaisu jostakin, oli tosiaan iso synti ennenvanhaan, silloin vihjaistiin juuri noin, että kukas sen kissan hännän nostaa, jollei kissa itse.
      Kun ajattelee, että nykyäänhän työnhaussakin pitää osata kehua itseään, että miksi juuri minä....
      Maailma on muuttunut. Turha vaatimattomuus ei ole enää ´´muotia,´´

      • Anonyymi

        Pohojammaalaanen täti-ihminen käytti voimasanaa "VOI JUTINANTÄHÄREN". Se tuli sydämen pohjasta tarvittaessa. Helsinkiläistäti sen sijaan oli hillitympi: "Herrattu pelle!"
        Näissä merkeissä 😀😃🙂
        Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pohojammaalaanen täti-ihminen käytti voimasanaa "VOI JUTINANTÄHÄREN". Se tuli sydämen pohjasta tarvittaessa. Helsinkiläistäti sen sijaan oli hillitympi: "Herrattu pelle!"
        Näissä merkeissä 😀😃🙂
        Mkr.

        Isän veli käytti kirotessaan: "Tanalauta pojat", naiset usein : "Voi iankaikkinen", nämä ovat muistoja pohjanmaalta.
        Isän veli lyhensi kaksi kirosanaa nopeammin ilmaistavaksi.


      • liekko kirjoitti:

        Isän veli käytti kirotessaan: "Tanalauta pojat", naiset usein : "Voi iankaikkinen", nämä ovat muistoja pohjanmaalta.
        Isän veli lyhensi kaksi kirosanaa nopeammin ilmaistavaksi.

        Jopas keli taas heittelee, nyt kaksi astetta pakkasta ja liukkautta sitten tiedossa isommin.
        Huomenta kuitenkin ja kivaa uuden viikon alkua.
        Kuopion reissu heitetty ja hyvä mieli juhlinnasta jäi.
        Tyttärentytön pojan pituus virahtanut viime näkemän, päätä minua pidemmäksi.
        Opinnot loppusuoralla ja koulun ohessa töissä jaksaa, ensi kesänä kuulemma automyyjänä toimii isän alaisena.
        Tyttärentytön tyttö taas ponnistelee opintojen päättötehtävien kanssa, käyden samalla työssä hotelissa esihenkilötehtävissä.
        Nyt vähän takapakkia syntyi, kun täyttä päivää tekee, meinaa väsymys tulla, onkin sopinut vähentävänsä työtuntejaan, kunnes opiskelu päättyy.
        Jospa keväälle saisi opinnot päättymään ja pääsisi aikuisen oikeasti työhönsä paneutumaan, ikä vasta 25 vuotta, työtäkin ehtii tehdä.
        Mukavaa oli todeta myös se, että emäntä miehensä avustuksella kaikki tarjottavat tehnyt ja pöytä herkkuja pullisteli.
        Ilo katsella miten koko perhe uurastaa, kukin tahollaan.
        Keskimmäinen poika ei malttanut tulla, kun oli työpäivä ja rahaa pitää tienata, nuuka kuulemma on rahan käyttäjänä.
        Kokkikoulutuksen jätti, kun työnteko on niin mukavaa.

        Tuota kiroilua en ole koskaan hyvällä korvalla kuullut, en muista isänikään kiroilleen, mieheni ei myöskään ja poikakin ainakin minun kuullen ei kiroile.
        Omaan suuhunkaan ei kirosanat eksy, joskus sadattelen miedosti, mutta vain yksin ollen;)
        Taitavia on nuo sanakääntäjät kirosanoistakin tehneet.

        Juuri ajattelin, että kehumiseksi meni viestini alku, mutta hyvä oli lukea Eliaanan lupa myös kehumisen suhteen;)
        Olen antanut itseni ymmärtää, että jos kerron muiden onnistumisista se ei ole kehumista, koska itse en ole kehunnan kohde, en sen aikaansaanut.
        Onnellinen voi olla toisten onnistumisista, itsellä ei osaa ei arpaa.
        Hyvää tekee pieni kehuminenkin juurikin onnistumisen tapahtumassa ja mikäs sen enemmän intoa nostattaa.
        Pieni kiitos on nuorenkin kohdalla vahvistamassa itsetuntoa, liian usein ne kiitokset onnistumisista unohdetaan.

        Noiden entisten sanojen kirjo on suuri, paljon sellaisia joita ei tunnista.
        Tänne Savon perukoillekin nuo ruotsinkielen sanonnat tulivat, kun paljon tehtaiden myötä ruotsalaisten eläminen täällä kasvoi.
        Minun mieleen hyvin vähän on niitä jäänyt, kai olen aina suomalaista versiota käyttänyt näiden sanojen kohdalla.

        Kyllä ne lumet häviää aivan omin keinoin, älä Mkr sure, ei kaikkia luetteloita tarvitse niin tarkkaan miettiä, jos joku jaksaa enemmän se olkoon ilonsa.
        Olen yrittänyt ajatella, että kaiken tekeminen toisten mallien mukaan, ei velvoita minua mihinkään.
        Tyttärelle valittelin miten väsynyt olin taas kerran siivouksen tehtyäni, hän ihmetteli, että miksi on kaikki työt samana päivänä tehtävä.
        Yritin selvittää, että kun olen tottunut, hän siihen olet tapojesi orja, niin taidan olla..

        Hyvä sanominen Eliaanalla, miksi tossuissa ulos lähdetkään Hurskainen ja tuo hankeen hupsahtaminen sitten sattui, uskon miten vaikea olikin ylös päästä, minä olisin hankeen jäänyt.
        Huumorilla höystelet jopa syömisiäsikin, mutta syötäväksi kelpaava on vanhanakin syötävää, keinot on monet.
        Linnut ainakin ovat onnellisia olemassa olostasi, jaksa vaan eteenkin päin.

        Tästä on hyvää viikkoa aloittaa ja onkin monelle päivälle menoa, ei huomaakaan, kun taas uuden viikon alku on käsillä.
        Hymyillään vastaantuleville;)


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Jopas keli taas heittelee, nyt kaksi astetta pakkasta ja liukkautta sitten tiedossa isommin.
        Huomenta kuitenkin ja kivaa uuden viikon alkua.
        Kuopion reissu heitetty ja hyvä mieli juhlinnasta jäi.
        Tyttärentytön pojan pituus virahtanut viime näkemän, päätä minua pidemmäksi.
        Opinnot loppusuoralla ja koulun ohessa töissä jaksaa, ensi kesänä kuulemma automyyjänä toimii isän alaisena.
        Tyttärentytön tyttö taas ponnistelee opintojen päättötehtävien kanssa, käyden samalla työssä hotelissa esihenkilötehtävissä.
        Nyt vähän takapakkia syntyi, kun täyttä päivää tekee, meinaa väsymys tulla, onkin sopinut vähentävänsä työtuntejaan, kunnes opiskelu päättyy.
        Jospa keväälle saisi opinnot päättymään ja pääsisi aikuisen oikeasti työhönsä paneutumaan, ikä vasta 25 vuotta, työtäkin ehtii tehdä.
        Mukavaa oli todeta myös se, että emäntä miehensä avustuksella kaikki tarjottavat tehnyt ja pöytä herkkuja pullisteli.
        Ilo katsella miten koko perhe uurastaa, kukin tahollaan.
        Keskimmäinen poika ei malttanut tulla, kun oli työpäivä ja rahaa pitää tienata, nuuka kuulemma on rahan käyttäjänä.
        Kokkikoulutuksen jätti, kun työnteko on niin mukavaa.

        Tuota kiroilua en ole koskaan hyvällä korvalla kuullut, en muista isänikään kiroilleen, mieheni ei myöskään ja poikakin ainakin minun kuullen ei kiroile.
        Omaan suuhunkaan ei kirosanat eksy, joskus sadattelen miedosti, mutta vain yksin ollen;)
        Taitavia on nuo sanakääntäjät kirosanoistakin tehneet.

        Juuri ajattelin, että kehumiseksi meni viestini alku, mutta hyvä oli lukea Eliaanan lupa myös kehumisen suhteen;)
        Olen antanut itseni ymmärtää, että jos kerron muiden onnistumisista se ei ole kehumista, koska itse en ole kehunnan kohde, en sen aikaansaanut.
        Onnellinen voi olla toisten onnistumisista, itsellä ei osaa ei arpaa.
        Hyvää tekee pieni kehuminenkin juurikin onnistumisen tapahtumassa ja mikäs sen enemmän intoa nostattaa.
        Pieni kiitos on nuorenkin kohdalla vahvistamassa itsetuntoa, liian usein ne kiitokset onnistumisista unohdetaan.

        Noiden entisten sanojen kirjo on suuri, paljon sellaisia joita ei tunnista.
        Tänne Savon perukoillekin nuo ruotsinkielen sanonnat tulivat, kun paljon tehtaiden myötä ruotsalaisten eläminen täällä kasvoi.
        Minun mieleen hyvin vähän on niitä jäänyt, kai olen aina suomalaista versiota käyttänyt näiden sanojen kohdalla.

        Kyllä ne lumet häviää aivan omin keinoin, älä Mkr sure, ei kaikkia luetteloita tarvitse niin tarkkaan miettiä, jos joku jaksaa enemmän se olkoon ilonsa.
        Olen yrittänyt ajatella, että kaiken tekeminen toisten mallien mukaan, ei velvoita minua mihinkään.
        Tyttärelle valittelin miten väsynyt olin taas kerran siivouksen tehtyäni, hän ihmetteli, että miksi on kaikki työt samana päivänä tehtävä.
        Yritin selvittää, että kun olen tottunut, hän siihen olet tapojesi orja, niin taidan olla..

        Hyvä sanominen Eliaanalla, miksi tossuissa ulos lähdetkään Hurskainen ja tuo hankeen hupsahtaminen sitten sattui, uskon miten vaikea olikin ylös päästä, minä olisin hankeen jäänyt.
        Huumorilla höystelet jopa syömisiäsikin, mutta syötäväksi kelpaava on vanhanakin syötävää, keinot on monet.
        Linnut ainakin ovat onnellisia olemassa olostasi, jaksa vaan eteenkin päin.

        Tästä on hyvää viikkoa aloittaa ja onkin monelle päivälle menoa, ei huomaakaan, kun taas uuden viikon alku on käsillä.
        Hymyillään vastaantuleville;)

        Jos tuntemattomille vastaantuleville hymyilee, käy siinä helposti niin, että vastaantuleva ajattelle: mikähän idiootti tuokin on.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos tuntemattomille vastaantuleville hymyilee, käy siinä helposti niin, että vastaantuleva ajattelle: mikähän idiootti tuokin on.

        Näin voi käydä, mutta haitanneeko tuokaan, jos on hyvä mieli, katselen hymyilevää, kuin murjottavaa ihmistä.
        Minulle käy niin, jos vastaan tulee hymyilevä ihminen hymyilen takaisin;) kaksi idioottiako?

        Laitoin peruna ja kaalilaatikon uuniin, en tiedä olisiko viisasta katsella sähkön kulutusta, pyykinpesukonekin juuri lopetti jyrräämisen.
        Sähkölaskuni on pieni, tässä kohdin en säästämistä mieti, vaikka tarkka olenkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos tuntemattomille vastaantuleville hymyilee, käy siinä helposti niin, että vastaantuleva ajattelle: mikähän idiootti tuokin on.

        Jaa, Ano 9.18. Saattaahan siinä käydä niinkin, paitsi jos hymyilee tutuille -tai sisäänpäin..))

        Minua ainakin hymyillytti nuo Hurskaisen eiliset tarinat..)) Hän se osaa keskittyä olennaiseen ! Kivoja tarinoita on muillakin. Yhteistä ja silti erilaista arkea elämme kaikki.
        Yhteistä siinä mielessä, että meillä on tämä arvostettu ja tavoiteltu vapaus - taakkana tai etuoikeutena - oma kunto ja -mieli kai sen pitkälti määrittää.
        Ja säätilat ! Kyllä nyt saisi lumentulo riittää ! Melkein kauhun vallassa avaan aamuisin gardiineja (ei taidettu mainita noissa harvinaisissa sanoissa?) = verhoja, nähdäkseni miten paljon lunta on tullut yön aikana.
        Tänään on vielä yksi kuvauskin menossa. Saa nähdä miten taksi pääsee mummon noutamaan. Alan jo väsyä niihinkin, kuvauksiin ja kokeisiin, vaikka tuo kilpirauhaslöydös rauhoitti kovasti, kohensi oloa muutenkin.
        Kunto vain on mennyt tosi surkeaksi: ei jaksa, ei jaksa - eikä viitsi !

        Muutamana päivänä olen jo aloitellut kunnonpalautusta: riittävän löysä ohjelma alkuun, neuvovat. Sanotaan myös, että vaikka kunto romahtaa helposti, se myös nousee helposti, vielä näilläkin vuosilla - siis jos tyytyy vähempään. Allekirjoitan tuon ja yritän jatkaa harjoituksia.
        Mielialassa ei myöskään ole kehumista. Kai se menee niin, että silloin kun on pakko jaksaa, mitoittaa voimansa yläkanttiin ja kun vähän helpottaa, tulee väsymys ja alavire, näin ainakin minulla.
        Jos kokonaistilannetta ajattelee, niin hyvinhän minulla on: saan nukuttua, ei ole kipuja, ellei aamujäykkyyttä lasketa - kun vain elämisen innostus löytyisi.
        Mahdollisemman hyvää talvipäivää kaikille,
        demeter1


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos tuntemattomille vastaantuleville hymyilee, käy siinä helposti niin, että vastaantuleva ajattelle: mikähän idiootti tuokin on.

        Minulle tulee hyvä mieli hymyn myötä. En ajattele, että muut ovat idioottej, kuten tuokin, joka hymyilee.


      • Sel-la kirjoitti:

        Jopas keli taas heittelee, nyt kaksi astetta pakkasta ja liukkautta sitten tiedossa isommin.
        Huomenta kuitenkin ja kivaa uuden viikon alkua.
        Kuopion reissu heitetty ja hyvä mieli juhlinnasta jäi.
        Tyttärentytön pojan pituus virahtanut viime näkemän, päätä minua pidemmäksi.
        Opinnot loppusuoralla ja koulun ohessa töissä jaksaa, ensi kesänä kuulemma automyyjänä toimii isän alaisena.
        Tyttärentytön tyttö taas ponnistelee opintojen päättötehtävien kanssa, käyden samalla työssä hotelissa esihenkilötehtävissä.
        Nyt vähän takapakkia syntyi, kun täyttä päivää tekee, meinaa väsymys tulla, onkin sopinut vähentävänsä työtuntejaan, kunnes opiskelu päättyy.
        Jospa keväälle saisi opinnot päättymään ja pääsisi aikuisen oikeasti työhönsä paneutumaan, ikä vasta 25 vuotta, työtäkin ehtii tehdä.
        Mukavaa oli todeta myös se, että emäntä miehensä avustuksella kaikki tarjottavat tehnyt ja pöytä herkkuja pullisteli.
        Ilo katsella miten koko perhe uurastaa, kukin tahollaan.
        Keskimmäinen poika ei malttanut tulla, kun oli työpäivä ja rahaa pitää tienata, nuuka kuulemma on rahan käyttäjänä.
        Kokkikoulutuksen jätti, kun työnteko on niin mukavaa.

        Tuota kiroilua en ole koskaan hyvällä korvalla kuullut, en muista isänikään kiroilleen, mieheni ei myöskään ja poikakin ainakin minun kuullen ei kiroile.
        Omaan suuhunkaan ei kirosanat eksy, joskus sadattelen miedosti, mutta vain yksin ollen;)
        Taitavia on nuo sanakääntäjät kirosanoistakin tehneet.

        Juuri ajattelin, että kehumiseksi meni viestini alku, mutta hyvä oli lukea Eliaanan lupa myös kehumisen suhteen;)
        Olen antanut itseni ymmärtää, että jos kerron muiden onnistumisista se ei ole kehumista, koska itse en ole kehunnan kohde, en sen aikaansaanut.
        Onnellinen voi olla toisten onnistumisista, itsellä ei osaa ei arpaa.
        Hyvää tekee pieni kehuminenkin juurikin onnistumisen tapahtumassa ja mikäs sen enemmän intoa nostattaa.
        Pieni kiitos on nuorenkin kohdalla vahvistamassa itsetuntoa, liian usein ne kiitokset onnistumisista unohdetaan.

        Noiden entisten sanojen kirjo on suuri, paljon sellaisia joita ei tunnista.
        Tänne Savon perukoillekin nuo ruotsinkielen sanonnat tulivat, kun paljon tehtaiden myötä ruotsalaisten eläminen täällä kasvoi.
        Minun mieleen hyvin vähän on niitä jäänyt, kai olen aina suomalaista versiota käyttänyt näiden sanojen kohdalla.

        Kyllä ne lumet häviää aivan omin keinoin, älä Mkr sure, ei kaikkia luetteloita tarvitse niin tarkkaan miettiä, jos joku jaksaa enemmän se olkoon ilonsa.
        Olen yrittänyt ajatella, että kaiken tekeminen toisten mallien mukaan, ei velvoita minua mihinkään.
        Tyttärelle valittelin miten väsynyt olin taas kerran siivouksen tehtyäni, hän ihmetteli, että miksi on kaikki työt samana päivänä tehtävä.
        Yritin selvittää, että kun olen tottunut, hän siihen olet tapojesi orja, niin taidan olla..

        Hyvä sanominen Eliaanalla, miksi tossuissa ulos lähdetkään Hurskainen ja tuo hankeen hupsahtaminen sitten sattui, uskon miten vaikea olikin ylös päästä, minä olisin hankeen jäänyt.
        Huumorilla höystelet jopa syömisiäsikin, mutta syötäväksi kelpaava on vanhanakin syötävää, keinot on monet.
        Linnut ainakin ovat onnellisia olemassa olostasi, jaksa vaan eteenkin päin.

        Tästä on hyvää viikkoa aloittaa ja onkin monelle päivälle menoa, ei huomaakaan, kun taas uuden viikon alku on käsillä.
        Hymyillään vastaantuleville;)

        Olen tullut iän myötä kärsimättöämmäksi, saatan kiroillakin jos joku tippuu lattialle tai en saa kunnolla sukkia jalkaan.
        En kuitenkaan muiden kuullen, paitsi ihan läheisten joita sellainen vain naurattaa.
        Nyt sataa vettä vaihteeksi.
        Tilasin huomiseksi siivoojan, saa nähdä, jännittää jo etukäteen. Pitäisi varmaan siivota vähän että ilkeää päästää kotiini :)
        Ei minulla sotkuista ole, muuten, mattojen puistelu ei oikein onnistu kun kiertäjäkalvosin repesi.
        Olen aina inhonnut siivoamista, jouduin vanhimpana lapsena ja tyttönä siivoamaan kotona heti kun kynnelle kykenin.
        Pakkohan se on siivotakin kun en viihdy epäjärjestyksessä, pienet villakoirat eivät säikytä, mutta ei ne saa kasvaa isoiksi.


    • Tuli yllättäen veneen pressun pelastusoperaatio heti kun herättiin aamupimeällä pahaenteiseen repivään ja paukkuvaan ääneen. Sinne vaan oli työnnyttävä kovan tuulen ja räntäsateen pieksettäväksi ja kohmeisin käsin korjata pettäneitä kiinnityksiä. Veneen suojana on metallitelineiden varaan rakennettu jyrkkäharjainen pressukatos, joka onneksi hyvin valuttaa lumet alas. Ennustus on kolme plussa-astetta pariksi päiväksi, tuulta, räntää ja vettä.

      Mukavaa , kun taas sukujuhlia pidetään, näkee lasten ja nuorten kasvun ja varttumisen , ja onneksi nuo yritteliäät, elämäänsä tarmolla rakentavat nuoret ovat enemmistönä. Meilläkin on tänä keväänä näillä mäkymin lakkiaiset ja maisteriksi valmistuminen lastenlasten polvessa. Opiskelun oheen ovat hekin aina töitä tehneet, naapurien ja tuttujen koirien ulkoilutuksesta nuorin aloitti, kun ikä ei riittänyt muuhun.

      Hauskaa ”makustella” ( Neeasan sana) sanoja, ja paljonhan noita kyökkiruotsin sanoja on käytetty varsinkin läntisellä murrealueella. Myös lasten luova kieli on ilahduttavaa, ollaan sanontoja kirjoitettu muistiin. Tyttärenpojalla oli omia merkityksiä ikävän sävyn saaneelle maalittaa- sanalle: hän maalitti pensselillä ja jalkapallolla. Joku lapsista haaveili, kun pyydysti haavilla perhosia tai pikkukaloja.

      Voimasanojen käyttö oli minunkin lapsuuskodissani ja tietenkin sen ajan koulussa kielletty, ja kyllä niiden välttäminen jäi selkäytimeen, sama linja onneksi näyttää vielä jatkuvan. ainakin mummin kuullen puhuvat nätisti😊. Itse joskus voivottelen ” voi hitsi tai hitsinpimpula”, jolle muut nauravat. ”Hittolainen ja himskatti” ovat samaa sarjaa, pohjana muinainen pyhää paikkaa merkitsevä hiisi.

      Uimahalliin iltapäivällä, tuleehan siitä sentään kesäinen olo !

    • Anonyymi

      "Ruma sana sanotaan niin kuin se on".
      Jos on saatanan vihainen - niin sitten on.

      • Anonyymi

        Niin, oliko tuo Irvinin laulussa!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin, oliko tuo Irvinin laulussa!

        Mulla on muistikuva, että se olisi Simo Salminen noin laulanut.


      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Mulla on muistikuva, että se olisi Simo Salminen noin laulanut.

        Joo, Simo Salmisen pornolaulu,


      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Mulla on muistikuva, että se olisi Simo Salminen noin laulanut.

        Simo rotestilaulu.


    • Anonyymi

      Irwin lauloi mm työmiehen lauantaista, että viideltä saunaan ja kuudelta, se on sellainen työmiehen lauantai, jolloin yksi työpaikkani mies sulki aina radion. Kolahtikohan omaan nilkkaan?

      Mira

      • Anonyymi

        .. ja kuudelta putkaan, piti olla..

        Mira


    • Anonyymi

      Kokeilin kerran pineh hieneeh hymyillä vastaantulijoille.
      Sain seuraavia kommentteja.
      Onko sulla kaikki hyvin.
      Sulla menee lujaa.
      Älä ota enää.
      Yms.

      • Huomenta, lumisateen jälkeinen aamu, katselin aurojen työskentelyä kahvia juodessani, isot parkkipaikat ja pihojen, katujen auraukset, yhtä valojen vilkuntaa, siihen vielä työhön kiiruhtavat autot, ihme ettei vahinkoja satu.
        Taitavia ovat nämä kalustojen kuljettajat ja nopeasti väylät aukeavat, tänä aamuna meidän talon osuus oli viimeisenä.
        Lumisade tuli tuiskuten teki kinoksia ja nyt on lunta tullut niin paljon, ettei enää mihinkään mahdu, toisaalta lumenpoisajo lisää kuorma-autojen työnäkymiä.
        Aina asioilla tuppaa oleman kaksipuolta, sen kun muistaisi.
        Niin se varmaan on tuon hymyilynkin kohdalla, saa hölmön nimen ollessaan tai yrittäen olla ystävällinen.

        Demeterin elämä tuntuu vain harmittavia asioita eloon tuomaan, niin se usein on, kun pitkäaikainen vaiva kiusaa, olen kuullut monella suulla kerrottavan, että pitkään vie tuo tauti mikä nyt on vellonut.
        Olen kokenut tuon kokeissa käynnin, sekin omalta osaltaan rasittaa epävarmuuden lisäksi.
        Kerroinkin jo, että yritin saada tulevat kokeet samaan kertaan, ei onnistunut, vaikka etuna olisi ollut yksi vapaa aika ja minun liikkumisen vaivat.
        Lääkkeen sopivuutta mittaillaan tällä kertaa ja sitten parin viikon päästä vuosi kokeet, mielestäni kaikkien etu olisi ottaa ne kerralla, koska nämä vuosi mittaukset ei niin tarkkaa aikaa vaadi.
        Katselin eilen Mot ohjelmaa ja ihmettely vaan lisääntyi. haastattelu oli vielä kotikaupungissani.
        Kamalalta tuntui ajatella tulevaisuutta, jos kertoman mukaisesti joutuu vielä elämään.
        Ihmettelin myös sitä, miten voikaan vanhuksen hoito maksaa 6000 euroa kuukausi, varmistui ajatus, että joku välistä vetää.
        Jos mihin niin muistisairaiden vanhusten hoitoon olisi sopivuustestit hoitajille olevan.
        Kyllä toivomus aina vaan lisääntyy, että kotiin voisi kuolla, syntyi ajatus, että eläimiäkin paremmin hoidetaan.
        Sinnitellään vaan demeter siinä toivossa, että paremmaksi kaikki muuttuu, hyväksi ei milloinkaan, näin jossain laulussa todetaan.
        Kannustan vaan sinua jaksamaan, jaksamaan, kyllä se jossain vaiheessa iloksi muuttuu.

        Rahan menoja on minullakin kevään tullen, syntymäpäiviä joka kuukausi ja sitten kahdet koulun lopettajaiset, en oikein muuta keksi, niin raha tuntuu hyvältä, vaikka persoonaton onkin, olen sen verran vanha, että en pysy nuorten makujen mukana.
        Tuuli näyttää täälläkin yhä riehujan, taivaalla mustia pilviä itään lennättää, jospa sateilta säästyttäisiin.
        Kaikenlaisia huolia elämään mahtuu, harmi olisi jos vene joka kesällä iloa tuottaa jollain tapaa vaurioituisi.
        Minusta on mukava vanhoja sanoja/sanontoja kuunnella, itse en kovin paljon niitä osaa, vaikka äitini niitä puheissaan esiin toikin.

        Hyvin totuutta sisältäviä laulujen sanoitukset joskus olivat, vaikka suun hymyyn vetävätkin.

        Kaikki yritykset paremmasta ei aina onnistu, jospa hymyä vaan hiukan vilauttaisit ja nopsaan totiseksi, kun vaikutuksen huomaat;)D
        No leikki sikseen, eipä hymyjäkään kannata kaikille antaa, eihän kaikki hyväntuulisiakaan aina ole.

        Tänään laulelemaan ja siellä hymyä ihan kaikille riittää.


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta, lumisateen jälkeinen aamu, katselin aurojen työskentelyä kahvia juodessani, isot parkkipaikat ja pihojen, katujen auraukset, yhtä valojen vilkuntaa, siihen vielä työhön kiiruhtavat autot, ihme ettei vahinkoja satu.
        Taitavia ovat nämä kalustojen kuljettajat ja nopeasti väylät aukeavat, tänä aamuna meidän talon osuus oli viimeisenä.
        Lumisade tuli tuiskuten teki kinoksia ja nyt on lunta tullut niin paljon, ettei enää mihinkään mahdu, toisaalta lumenpoisajo lisää kuorma-autojen työnäkymiä.
        Aina asioilla tuppaa oleman kaksipuolta, sen kun muistaisi.
        Niin se varmaan on tuon hymyilynkin kohdalla, saa hölmön nimen ollessaan tai yrittäen olla ystävällinen.

        Demeterin elämä tuntuu vain harmittavia asioita eloon tuomaan, niin se usein on, kun pitkäaikainen vaiva kiusaa, olen kuullut monella suulla kerrottavan, että pitkään vie tuo tauti mikä nyt on vellonut.
        Olen kokenut tuon kokeissa käynnin, sekin omalta osaltaan rasittaa epävarmuuden lisäksi.
        Kerroinkin jo, että yritin saada tulevat kokeet samaan kertaan, ei onnistunut, vaikka etuna olisi ollut yksi vapaa aika ja minun liikkumisen vaivat.
        Lääkkeen sopivuutta mittaillaan tällä kertaa ja sitten parin viikon päästä vuosi kokeet, mielestäni kaikkien etu olisi ottaa ne kerralla, koska nämä vuosi mittaukset ei niin tarkkaa aikaa vaadi.
        Katselin eilen Mot ohjelmaa ja ihmettely vaan lisääntyi. haastattelu oli vielä kotikaupungissani.
        Kamalalta tuntui ajatella tulevaisuutta, jos kertoman mukaisesti joutuu vielä elämään.
        Ihmettelin myös sitä, miten voikaan vanhuksen hoito maksaa 6000 euroa kuukausi, varmistui ajatus, että joku välistä vetää.
        Jos mihin niin muistisairaiden vanhusten hoitoon olisi sopivuustestit hoitajille olevan.
        Kyllä toivomus aina vaan lisääntyy, että kotiin voisi kuolla, syntyi ajatus, että eläimiäkin paremmin hoidetaan.
        Sinnitellään vaan demeter siinä toivossa, että paremmaksi kaikki muuttuu, hyväksi ei milloinkaan, näin jossain laulussa todetaan.
        Kannustan vaan sinua jaksamaan, jaksamaan, kyllä se jossain vaiheessa iloksi muuttuu.

        Rahan menoja on minullakin kevään tullen, syntymäpäiviä joka kuukausi ja sitten kahdet koulun lopettajaiset, en oikein muuta keksi, niin raha tuntuu hyvältä, vaikka persoonaton onkin, olen sen verran vanha, että en pysy nuorten makujen mukana.
        Tuuli näyttää täälläkin yhä riehujan, taivaalla mustia pilviä itään lennättää, jospa sateilta säästyttäisiin.
        Kaikenlaisia huolia elämään mahtuu, harmi olisi jos vene joka kesällä iloa tuottaa jollain tapaa vaurioituisi.
        Minusta on mukava vanhoja sanoja/sanontoja kuunnella, itse en kovin paljon niitä osaa, vaikka äitini niitä puheissaan esiin toikin.

        Hyvin totuutta sisältäviä laulujen sanoitukset joskus olivat, vaikka suun hymyyn vetävätkin.

        Kaikki yritykset paremmasta ei aina onnistu, jospa hymyä vaan hiukan vilauttaisit ja nopsaan totiseksi, kun vaikutuksen huomaat;)D
        No leikki sikseen, eipä hymyjäkään kannata kaikille antaa, eihän kaikki hyväntuulisiakaan aina ole.

        Tänään laulelemaan ja siellä hymyä ihan kaikille riittää.

        Suojasää!
        Tehtäisiinkö lumiukko. Nyt olisi materiaalia isompaankin pystiin! 😀
        Olen kirjoittanut pitkän viestin, joka livahti virtuaaliavaruuteen!
        Huoh. Jo toinen kerta. Mä en ala.
        Lähetin "Parane pian"-viestin teille terveytenne kanssa kamppaileville. Lämmin ajatukseni kaikille!
        Mkr.


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Huomenta, lumisateen jälkeinen aamu, katselin aurojen työskentelyä kahvia juodessani, isot parkkipaikat ja pihojen, katujen auraukset, yhtä valojen vilkuntaa, siihen vielä työhön kiiruhtavat autot, ihme ettei vahinkoja satu.
        Taitavia ovat nämä kalustojen kuljettajat ja nopeasti väylät aukeavat, tänä aamuna meidän talon osuus oli viimeisenä.
        Lumisade tuli tuiskuten teki kinoksia ja nyt on lunta tullut niin paljon, ettei enää mihinkään mahdu, toisaalta lumenpoisajo lisää kuorma-autojen työnäkymiä.
        Aina asioilla tuppaa oleman kaksipuolta, sen kun muistaisi.
        Niin se varmaan on tuon hymyilynkin kohdalla, saa hölmön nimen ollessaan tai yrittäen olla ystävällinen.

        Demeterin elämä tuntuu vain harmittavia asioita eloon tuomaan, niin se usein on, kun pitkäaikainen vaiva kiusaa, olen kuullut monella suulla kerrottavan, että pitkään vie tuo tauti mikä nyt on vellonut.
        Olen kokenut tuon kokeissa käynnin, sekin omalta osaltaan rasittaa epävarmuuden lisäksi.
        Kerroinkin jo, että yritin saada tulevat kokeet samaan kertaan, ei onnistunut, vaikka etuna olisi ollut yksi vapaa aika ja minun liikkumisen vaivat.
        Lääkkeen sopivuutta mittaillaan tällä kertaa ja sitten parin viikon päästä vuosi kokeet, mielestäni kaikkien etu olisi ottaa ne kerralla, koska nämä vuosi mittaukset ei niin tarkkaa aikaa vaadi.
        Katselin eilen Mot ohjelmaa ja ihmettely vaan lisääntyi. haastattelu oli vielä kotikaupungissani.
        Kamalalta tuntui ajatella tulevaisuutta, jos kertoman mukaisesti joutuu vielä elämään.
        Ihmettelin myös sitä, miten voikaan vanhuksen hoito maksaa 6000 euroa kuukausi, varmistui ajatus, että joku välistä vetää.
        Jos mihin niin muistisairaiden vanhusten hoitoon olisi sopivuustestit hoitajille olevan.
        Kyllä toivomus aina vaan lisääntyy, että kotiin voisi kuolla, syntyi ajatus, että eläimiäkin paremmin hoidetaan.
        Sinnitellään vaan demeter siinä toivossa, että paremmaksi kaikki muuttuu, hyväksi ei milloinkaan, näin jossain laulussa todetaan.
        Kannustan vaan sinua jaksamaan, jaksamaan, kyllä se jossain vaiheessa iloksi muuttuu.

        Rahan menoja on minullakin kevään tullen, syntymäpäiviä joka kuukausi ja sitten kahdet koulun lopettajaiset, en oikein muuta keksi, niin raha tuntuu hyvältä, vaikka persoonaton onkin, olen sen verran vanha, että en pysy nuorten makujen mukana.
        Tuuli näyttää täälläkin yhä riehujan, taivaalla mustia pilviä itään lennättää, jospa sateilta säästyttäisiin.
        Kaikenlaisia huolia elämään mahtuu, harmi olisi jos vene joka kesällä iloa tuottaa jollain tapaa vaurioituisi.
        Minusta on mukava vanhoja sanoja/sanontoja kuunnella, itse en kovin paljon niitä osaa, vaikka äitini niitä puheissaan esiin toikin.

        Hyvin totuutta sisältäviä laulujen sanoitukset joskus olivat, vaikka suun hymyyn vetävätkin.

        Kaikki yritykset paremmasta ei aina onnistu, jospa hymyä vaan hiukan vilauttaisit ja nopsaan totiseksi, kun vaikutuksen huomaat;)D
        No leikki sikseen, eipä hymyjäkään kannata kaikille antaa, eihän kaikki hyväntuulisiakaan aina ole.

        Tänään laulelemaan ja siellä hymyä ihan kaikille riittää.

        Iltapäivää ! Tutuista olen huomannut, että heillä on kaksi pettämätöntä virkistyksen lähdettä: avantouinti ja kuorolaulu ! Kumpaankaan en valitettavasti itse kykene - ainakaan tällä hetkellä, mutta melkein pystyn samaistumaan niiden tuottamaan iloon. Täälläkin on monia laulajia, Sel-lan lisäksi. Hyvä te !

        Ja totta: iskelmäsanoitukset osuvat minustakin usein asian ytimeen. Mitenkähän paljon ne lopulta lääkinneet kansan sielua, surua ja kaipausta ?

        Vaikka eilen valittelin tätä apeuttani, toistaiseksi se on ollut lyhytkestoista ja pienikin mukavaa tapahtuma saa sen kääntymään muuksi - kuten täältä(kin) saatu rohkaisu !
        Kunpa osaisimme sitä jakaa kaikille tarvitseville.

        Itse en tänään osannut, kun bussia odottaessa nuori äiti kaksostenrattaiden kanssa istuutui viereeni ja kysyi, onko minulla kaikki hyvin. Vähän hämmennyin ja tsekkasin mielessäni näytänkö kovin huonovointiselta, mutta äkkiä kävi selväksi, että nuori äiti ei voinut hyvin. Vauvat istuivat kyllä rattaissa rauhallisen oloisena, mutta äiti liikkui aulassa levottomasti ja esitti saman kysymyksen kaikille. Bussi oli juuri lähdössä ja niinpä ajattelin, että joku toinen puuttuu asiaan ja yrittää saada äidin ja vauvat turvaan.
        Puolustelin omaa puuttumattomuuttani sillä, että kuntoni oli vielä heikko ja kantamukset painoivat, jospa hän saa paremman avun muualta. Toivoa sopii, mutta asia jäi kyllä vaivaamaan.
        Eli jos me vanhukset saatamme jäädä heitteille, avun ulottumattomiin, heikoilla saattavat olla myös pienten lasten äidit ilman tukiverkkoa.

        Hyvä kun kerroit harmistuksestasi Sel-la, noiden lääkekokeiden kanssa, etten ole ainoa..)) Ei siinä paljon asiakkaan tilannetta oteta huomioon niitä määrättäessä.
        Ja vaikka itse alan jo olla paremmassa kunnossa, lähteminen ja varautuminen uuteen tilanteeseen ottaa voimille. Minullakin, vaikka taksia käytän.

        Vaikka nämä merkkipäivät ja muistamiset ovat välillä työläitäkin, ilman niitä taitaisi tuntea itsensä aika irralliseksi. Vaikka kanssakäyminen olisi vähäistäkin, tieto läheisten olemassaolosta nostaa ja kantaa.

        Lähipiisitä ja sisäpiiristä puhuttiin. Minulla on lähipiiri. Suvun lisäksi siihen kuuluvat ystävät, sielunsisaret ja -veljet. Sisäpiiri tuo minun mieleeni jonkinlaisen salaseuran, jossa tehdään sisäpiirikauppoja..)) 60+:lla meitä paljon kirjoittavia kutsuttiin vähän pilkallisesti sisäpiiriksi.

        Vanhoihin sanoihin lisäisin vielä Etelä-Pohjanmaalla käytetyt "lavitta" = tuoli, "tanttu"=mekko. Tuoli oli meilläkin "tooli", kahvinpapupaahdin "rännäri"..))
        Kivampia nuo ovat kuin englannista väännetyt uudissanat, vaikka nämähän on monesti väännettty ruotsista..))
        Hyvää illanjatkoa kaikille !
        demeter1


      • Anonyymi kirjoitti:

        Suojasää!
        Tehtäisiinkö lumiukko. Nyt olisi materiaalia isompaankin pystiin! 😀
        Olen kirjoittanut pitkän viestin, joka livahti virtuaaliavaruuteen!
        Huoh. Jo toinen kerta. Mä en ala.
        Lähetin "Parane pian"-viestin teille terveytenne kanssa kamppaileville. Lämmin ajatukseni kaikille!
        Mkr.

        Mikä harmi, Makriina. Sinun viestejäsi on kiva lukea. Paljon viisautta, kuten tuo "ääri"-sanan käyttö. Pois se meistä..))


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suojasää!
        Tehtäisiinkö lumiukko. Nyt olisi materiaalia isompaankin pystiin! 😀
        Olen kirjoittanut pitkän viestin, joka livahti virtuaaliavaruuteen!
        Huoh. Jo toinen kerta. Mä en ala.
        Lähetin "Parane pian"-viestin teille terveytenne kanssa kamppaileville. Lämmin ajatukseni kaikille!
        Mkr.

        Mikähän mahtais olla Suomen suurimman lumiukon pituus?
        Jos tikapuita joutuis sen pystyttämisessä käyttään, sii voi tulla jo vamhoi.

        Muuten sitä mieltä että lumihenkilön tuhoaminen ilkivalthaisasti pitäisi olla pihamaa-laissa runsaasti kiellettyä.


    • Kovin oli luikasta, vaikka jotain sepeliä olikin kylvetty,
      Sen verran tuossa ulkona olin, että nostin yhden penkin autosta ylös, että sain tavarat laitettua taakse koteloon.
      Voitelin myös lykkoja ja ovien tiivisteitä, taas kun huomenna pakastaa, niin menevät muuten niin, ettei auki saa.
      Tuo sisäpuhallin vähän auttaa myös.

      Tänä iltana se nuoripari sitten lähtee sinne Malesiaan. Poika just viestitti, että vie heidät illalla rautatieasemalle.
      En tiedä millä sitten menevät H-Vantaalle.
      Kunhan vaan terveenä takaisin tulisivat, sentään kuukauden ovat.

      Tuo mun karvakaveri oli tänä aamuna villillä päällä. Melkoista konserttia kävi sängyn vieressä pitämässä vähän väliä 6 alkaen, niinkauan, että nousin ylös.

      Minäkin katselin tuota MOTtia eilen.
      On se toivotonta, Kyllä noilla monien tuhansien hoitomaksuilla pitäisi olla varaa hyvään hoitoon.
      Kun sen miehenkin sääriä näin, jolla ne siteet oli ollu, ei voi kun ihmetellä.
      Eikö jo maalaisjärjenkin pitäisi kertoa, ettei tuollalailla laiteta.
      Sitäpaitsi päivänmittaan pitäisi myös tarkistaa onko tilanne muuttunut, pitääkö siteitä korjata.

      • Anonyymi

        Eikö hoitajilla ole omaa aloitekykyä, ihmettelin minäkin. Noudatetaanko kaikkia hoito- ohjeita kirjaimellisesti, onko järjen käyttö ole sallittu? Vaikka esim. vaippojen vaihto ei varmastikaan ole aikataulutettu.
        Tai mistä sen tietää!
        Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eikö hoitajilla ole omaa aloitekykyä, ihmettelin minäkin. Noudatetaanko kaikkia hoito- ohjeita kirjaimellisesti, onko järjen käyttö ole sallittu? Vaikka esim. vaippojen vaihto ei varmastikaan ole aikataulutettu.
        Tai mistä sen tietää!
        Mkr.

        Pimeyden keskeltä huomenet ja nollassa mittari, voipa varoittaa liukkaudesta.
        Hyvin on hiekotus täällä keskellä kaupunkia suoritettu, mutta varovainen saa olla.
        Tuosta vastaantulevien hymyilystä tuli mieleen eilen, kun laulamaan läksin,, vanha mies kohtasi minut kadulla ja siitäpä sitten jutustelu alkoi, no liukkaudesta tietenkin.
        Hän totesi, että jalkaa ei auta nostaa, pitää hiihtäen kulkea.
        Siirryin toiselle puolen katua ja tuli nainen vastaan ja totesi liukasta olevan, jotain muutakin säästä mainitsimme, hymyillen kumpikin jatkoi matkaa.
        Tuiki tuntemattomia molemmat, mutta näin täällä Savossa hymyilyn lisäksi puhettakin syntyy;) Varmaan muuallakin?

        Minun lauluharrastus on oman itseni viihdyttämistä, kun lauluryhmämme vaatimattomuudesta lähtee, sekaan sovin minäkin
        Meillä tulee keväällä yhdistyksen 60 vuotisjuhla ja sinne on tarkoitus ohjelmaa kehitellä lauluryhmässäkin.
        Sikermä operettisävellyksiä on jo harjoituksen alla, into on kova ja luotamme siihen, että harjoitus tekee mestarin;)
        Ohjelma omin avuin pyritään aikaan saamaan ja ei siinä vaatimukset voi kovin korkealla olla kuulijoillakaan.
        Oman laiskuuteni vuoksi näitä terveyskeskus aikoja haluaisin järjestellä, ainainen aikatauluttaminen alkaa olla vastenmielistä, vaikkakin oma kunto on kysymyksessä.
        Myös nämä presidenttivaalit alkaa kyllästyttää, ei ne kovin halvaksi käy nämä galluppien teko ja muut ohjelmat missä jos jonkinlaista asiantuntijaa kuullaan.
        Tieto on hyväksi, mutta liika on liikaa, mahdollisuus seurata omakohtaisesti ehdokkaiden elämää ja tehdä johtopäätöksiä sen mukaisesti.
        Nämä mielipiteiden kirjo hyvin paljon toisiaan toistaa, ehkä se on elämänsisältöä joillekin, sekin.

        Koneeni on antanut pitkän aikaa viestieni lähtemisen, kirjautuminen joskus katoaa, kyllä se turhauttaa ja useinkaan ei uusia viitsi.

        Kauhistutti ne jalat ja muukin kertoma siinä Motin ohjelmassa ja kuinka pientä onkaan esiintulo näillä tapauksilla.
        Kunpa säästyisi moisilta, muuta en voi toivoa.
        Katselen paljon noiden kissaveitikoiden keloja Facessa, osaavat vaikka mitä, kyllä se mukava seuralainen olisi minullekin.
        Eläinten pelastamisista on myös kuvia ja hyvältä tuntuu, kun huomaa sellaisia ihmisiäkin löytyy, jotka ymmärtävät myös eläimen hädän ja kivun.

        Miten monasti se maalaisjärki olisikin paikallaan, mutta lainkin turvin se estetään.

        Nyt sitten liukastelemaan, kerhopäivä, onneksi ystävät kyytiinsä ottaa, joten pieni liikkuminen saattaa onnistua kaatumatta.
        Hyvää päivää ja varovaisuutta kaikille.


    • Anonyymi

      Kuuntelin ja katselin vaalilähetystä illalla. Monenlaisia puheita oli, mutta eniten minua kummastutti Lii Anderssonin sanat, jossa hän hyväksyi varastelemisen esim. liikkeistä ja mistä vain.
      On se nuorille huonoa opetusta! Pitäisi opettaa elämään niin, että rahaa säästyisi, eikä tuhlaamaan ja jos loppuu varastamaan.

      Halla.aho puolestaan sanoi kannattavansa sellaista presidenttiä, joka lopettaisi koulukiusaamisen ja varastelemisen, jopa kaverien vaatteet viedään päältä uhkailemalla!
      On maailma mennyt kamalaksi, kun lapsetkaan ei saa olla turvassa.
      Tätä täytyy vastustaa, jos lapset tälläiseen oppii, on se alku vankilareissulle myöhemmin.

      • Anonyymi

        Ei taida vankila pelottaa, on niin lievät tuomiot ja suuri osa ryöstäjistä alle rikosvastuun eli alle 15 v. Vihervasurien mielestä pitäisi kaikille antaa merkkivaatteet niin ei tarvitsisi suomalaisnuorten ja lasten vaatteita ryöstää väkivaltaisesti päältä ja kengätkin jalasta pakkasella, puhelimet tietysti myös. Isolla porukalla käydään yksinäisen lapsen kimppuun puukot mukana.


      • Anonyymi

        Presidentin tehtävä on vastata ulkopolitiikasta.
        Totta kai hän on myös mielipidevaikuttaja, mutta on aika outoa kuvitella presidenttiä kampanjoimassa koulukiusaamista, varastelua ja katuväkivaltaa vastaan.

        Mielipiteensä voi jokainen ilmaista, myös presidenttiehdokkaana. Missä nämä vastustavat asenteet nyt ovat olleet näkyvillä?
        Monessako puheenvuorossa Andersson on sanonut hyväksyvänsä ruuan varastamisen, tai huolestunut alaikäisten jengien katuväkivallasta?
        Harkimo on puhunut koulukiusaamisesta vuosien mittaan, onko hän kampanjassaan puolustanut opettajien työn kunnioittamista ja vaatinut lisää henkilöstöä kouluihin? Kiusaaminen ei lopu sormea heristämällä.
        Jne.
        Kyllä vähän kiukutti kuunnella moisia farisealaisia puheenvuoroja-
        Missä oli Sari Essayah? En ollut mukana alusta asti, joten en tiedä, mitä hänen poissa olostaan kerrottiin.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei taida vankila pelottaa, on niin lievät tuomiot ja suuri osa ryöstäjistä alle rikosvastuun eli alle 15 v. Vihervasurien mielestä pitäisi kaikille antaa merkkivaatteet niin ei tarvitsisi suomalaisnuorten ja lasten vaatteita ryöstää väkivaltaisesti päältä ja kengätkin jalasta pakkasella, puhelimet tietysti myös. Isolla porukalla käydään yksinäisen lapsen kimppuun puukot mukana.

        Syntyvyys alenee vuosi vuodelta. Pian ne alaikäiset ovat lopussa, ei ole enää syytä huoleen.
        Nykynuoret kasvavat aikuisen ikään, eikä jatkoa tule.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Presidentin tehtävä on vastata ulkopolitiikasta.
        Totta kai hän on myös mielipidevaikuttaja, mutta on aika outoa kuvitella presidenttiä kampanjoimassa koulukiusaamista, varastelua ja katuväkivaltaa vastaan.

        Mielipiteensä voi jokainen ilmaista, myös presidenttiehdokkaana. Missä nämä vastustavat asenteet nyt ovat olleet näkyvillä?
        Monessako puheenvuorossa Andersson on sanonut hyväksyvänsä ruuan varastamisen, tai huolestunut alaikäisten jengien katuväkivallasta?
        Harkimo on puhunut koulukiusaamisesta vuosien mittaan, onko hän kampanjassaan puolustanut opettajien työn kunnioittamista ja vaatinut lisää henkilöstöä kouluihin? Kiusaaminen ei lopu sormea heristämällä.
        Jne.
        Kyllä vähän kiukutti kuunnella moisia farisealaisia puheenvuoroja-
        Missä oli Sari Essayah? En ollut mukana alusta asti, joten en tiedä, mitä hänen poissa olostaan kerrottiin.
        Mkr.

        Miten niin outoa? Niinistö osti kiusatulle pojalle polkupyörän ja antoi asiasta haastatteluja vaimonsakin oli koulukiusattuja puolustamassa näkyvästi.Miksi Halla- aho ei saisi puhua tästä, onko väärä puolue?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten niin outoa? Niinistö osti kiusatulle pojalle polkupyörän ja antoi asiasta haastatteluja vaimonsakin oli koulukiusattuja puolustamassa näkyvästi.Miksi Halla- aho ei saisi puhua tästä, onko väärä puolue?

        Minä en puhunut Halla-Ahosta mitään, jos minulta siis kysyt.

        Lasten ja nuorten suojeleminen ei mielestäni ole puolueista riippuvainen.
        Hyvä, että Niinistö on osansa antanut koulukiusaamista vastaan.
        Kaipaisin kuitenkin järjestettyä toimintaa, jonka suojelijoina vallan kahvassa olevat olisivat.
        Mkr.


      • Kuuntelin vain sen verran, että miten ihmeessä Li Andersson menee hyväksymään kaupoista varastelua ja minun korvani kuulivat kyllä että Li hyväksyi, jos on kysymys nälkäisestä lapsesta ja se taas on osoitus siitä että hyvinvointiyhteiskuntamme turvaverkosto on pahasti epäonnistunut huolehtimaan kansalaisistaan, jotka ovat todella heikoilla. Siuis etteikö se olisi väärin, sen tietävät kaikki, mutta kannattaa vilkaista keskustelua 70 plussissa moraalista ja miten se heijastuu yhteiskuntamme käyttäytymisessa ja arvomaailmassa.

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18226689/pohdittavaa-ja-rupateltavaa-pitkaksi-aikaa


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Kuuntelin vain sen verran, että miten ihmeessä Li Andersson menee hyväksymään kaupoista varastelua ja minun korvani kuulivat kyllä että Li hyväksyi, jos on kysymys nälkäisestä lapsesta ja se taas on osoitus siitä että hyvinvointiyhteiskuntamme turvaverkosto on pahasti epäonnistunut huolehtimaan kansalaisistaan, jotka ovat todella heikoilla. Siuis etteikö se olisi väärin, sen tietävät kaikki, mutta kannattaa vilkaista keskustelua 70 plussissa moraalista ja miten se heijastuu yhteiskuntamme käyttäytymisessa ja arvomaailmassa.

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/18226689/pohdittavaa-ja-rupateltavaa-pitkaksi-aikaa

        Paloma kiltti! Tee tänne tuosta oma aloitus, kaikki ei voi tulla nojatuoliin siitä keskustelemaan. Asia hautautuu täällä säätietoihin ja siivouksiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä en puhunut Halla-Ahosta mitään, jos minulta siis kysyt.

        Lasten ja nuorten suojeleminen ei mielestäni ole puolueista riippuvainen.
        Hyvä, että Niinistö on osansa antanut koulukiusaamista vastaan.
        Kaipaisin kuitenkin järjestettyä toimintaa, jonka suojelijoina vallan kahvassa olevat olisivat.
        Mkr.

        Ani 11.31 kirjoitti Halla-ahon haluavan presidentiksi sellaisen, joka puolustaa koulukiusattuja. Sinä kirjoitit ettei se ole presidentin tehtävä. Kyllä kirjoittamasi siis liittyy Halla-ahoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paloma kiltti! Tee tänne tuosta oma aloitus, kaikki ei voi tulla nojatuoliin siitä keskustelemaan. Asia hautautuu täällä säätietoihin ja siivouksiin.

        Tulin juuri koneelle. Iltapäiväkahvi kuivaneen kanelipullan kanssa nautittu. Pulla oli -30% alennettu.
        Nyt se oli kuivunut korpuksi kun siitä järsin. Ollut aikanaan kalliskin.

        Laitoin klapit pystyuuniin valmiiksi. Erikoisuutena minulla on sytytystikut, joita teen pahvilautaan valmiiksi.
        Jokaisen klapin pituisen tikun kietaisen sanomalehteen erikseen. Siit tulee sellain 4-5 sm:n tikkupötkö.

        Ihan sama mihin väliin klapei sen laitan; tuli löytää sen varmasti.
        Kun tikkupötkö on havupuista tehty, se syttyy varmast ja alkaa räiskyyn kodikkaasti.

        Uunin kipinäsihdin on oltava huolellisest kiinni. Silti sen rei'istä sinkoilee kipinöitä uunineduspelleille.
        Luulenpa, että moni pientalo tulipalo on voinut sytyttää talon liekkeihin, ellei uunin palamista vahdita.

        Toistaiseksi hurskaiselassa on vältytty punakukon vierailulta.
        Toki sähköpatterit on jokaisen ikkunan alla. Niiden tarvii naksuttaa vähemmän, jos huoneen lämpö on ylempä.

        Terveisii vaan lämmittäjille!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Presidentin tehtävä on vastata ulkopolitiikasta.
        Totta kai hän on myös mielipidevaikuttaja, mutta on aika outoa kuvitella presidenttiä kampanjoimassa koulukiusaamista, varastelua ja katuväkivaltaa vastaan.

        Mielipiteensä voi jokainen ilmaista, myös presidenttiehdokkaana. Missä nämä vastustavat asenteet nyt ovat olleet näkyvillä?
        Monessako puheenvuorossa Andersson on sanonut hyväksyvänsä ruuan varastamisen, tai huolestunut alaikäisten jengien katuväkivallasta?
        Harkimo on puhunut koulukiusaamisesta vuosien mittaan, onko hän kampanjassaan puolustanut opettajien työn kunnioittamista ja vaatinut lisää henkilöstöä kouluihin? Kiusaaminen ei lopu sormea heristämällä.
        Jne.
        Kyllä vähän kiukutti kuunnella moisia farisealaisia puheenvuoroja-
        Missä oli Sari Essayah? En ollut mukana alusta asti, joten en tiedä, mitä hänen poissa olostaan kerrottiin.
        Mkr.

        Sari Essayah asui ainakin jonkin aikaa Lapinlahdella - tai Savossa kuitenkin.
        Ei siellä ihmiin asua tylsistymässä!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tulin juuri koneelle. Iltapäiväkahvi kuivaneen kanelipullan kanssa nautittu. Pulla oli -30% alennettu.
        Nyt se oli kuivunut korpuksi kun siitä järsin. Ollut aikanaan kalliskin.

        Laitoin klapit pystyuuniin valmiiksi. Erikoisuutena minulla on sytytystikut, joita teen pahvilautaan valmiiksi.
        Jokaisen klapin pituisen tikun kietaisen sanomalehteen erikseen. Siit tulee sellain 4-5 sm:n tikkupötkö.

        Ihan sama mihin väliin klapei sen laitan; tuli löytää sen varmasti.
        Kun tikkupötkö on havupuista tehty, se syttyy varmast ja alkaa räiskyyn kodikkaasti.

        Uunin kipinäsihdin on oltava huolellisest kiinni. Silti sen rei'istä sinkoilee kipinöitä uunineduspelleille.
        Luulenpa, että moni pientalo tulipalo on voinut sytyttää talon liekkeihin, ellei uunin palamista vahdita.

        Toistaiseksi hurskaiselassa on vältytty punakukon vierailulta.
        Toki sähköpatterit on jokaisen ikkunan alla. Niiden tarvii naksuttaa vähemmän, jos huoneen lämpö on ylempä.

        Terveisii vaan lämmittäjille!

        Pikkulauantaita@

        Se on saunailta.

        Olen yllättänyt itseni, siivosin koko talon. No, kahdelle päivälle jaoin, kaksi kerrosta, joten kerros/per päivä. Säästöäkin sain aikaseksi, siivooja maksaa kerran kuukaudessa noin 110 euroa.

        Eli täĺlä tahdon kertoa, että kuntoni on kohonnut lopetettuani tyhjänpäiväiset kipulääkkeet.

        Taidettakin on syntynyt, story-taidetta instaan ja faceen.

        Hurskainen@, kanelipullat ovat hyviä, leivoin niitä ja pakkasin pieniin pusseihin ja pakkaseen. Otan pari pullaa kerrallaan kahville sulamaan eivät kerkiä kovettua.

        Huomenna keramiikkaa ja kilpi-kokous.


      • korppis kirjoitti:

        Pikkulauantaita@

        Se on saunailta.

        Olen yllättänyt itseni, siivosin koko talon. No, kahdelle päivälle jaoin, kaksi kerrosta, joten kerros/per päivä. Säästöäkin sain aikaseksi, siivooja maksaa kerran kuukaudessa noin 110 euroa.

        Eli täĺlä tahdon kertoa, että kuntoni on kohonnut lopetettuani tyhjänpäiväiset kipulääkkeet.

        Taidettakin on syntynyt, story-taidetta instaan ja faceen.

        Hurskainen@, kanelipullat ovat hyviä, leivoin niitä ja pakkasin pieniin pusseihin ja pakkaseen. Otan pari pullaa kerrallaan kahville sulamaan eivät kerkiä kovettua.

        Huomenna keramiikkaa ja kilpi-kokous.

        Minulla kävi Ukrainalainen siivooja eka ketaa. Olen todella onnelinen että sain juuri hänet siivoamaan kotiani.
        Kerran yritin toista siivouspalvelua mutta ei ollut hyvä.
        Pitää alkaa myöntää että ajan hammas leikkaa minuakain. En jaksa, vaikka jaksaisin, en viitsi. Nämä loppuvuodet on parempi käyttää kaikkeen mistä oikeasti tykkää.
        Kyllä maailma pyörii ennallaan vaikka poistuisin täältä.
        Tärkeintä elämässä on läheisten kanssa hyvät välit.
        Sitten on oma mukavuus, saa tehdä mitä huvittaa, tai olla tekemättä mitään.


    • Anonyymi

      Jos jättäisi tupakat ostamatta, säästyisi kuukaudessa pitkä raha, tupakka on kallista, onko 7-8 e rasia.
      Olen aina ihmetellyt niitä, jotka tupakoi, menee keuhkot ja rahat!
      Silloin olisi rahaa ostaa jauhoja ja hivanpala, josta leipoisi paljon leipiä ja pulla.

      • Anonyymi

        Aina sanotaan - ihan oikein - että rahat säästyisivät jos ei niitä tuhlattaisi tupakkaan, ( eikä olueen) mutta kysymys kuuluu: missä ovat ne kivitalot,jotka säästöillä on rakennettu?
        Aina se rahanreikä löytyy, kukkaron pohja kuultaa.
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aina sanotaan - ihan oikein - että rahat säästyisivät jos ei niitä tuhlattaisi tupakkaan, ( eikä olueen) mutta kysymys kuuluu: missä ovat ne kivitalot,jotka säästöillä on rakennettu?
        Aina se rahanreikä löytyy, kukkaron pohja kuultaa.
        Mkr.

        Onhan Suomi täynnä kauniita ok taloja, puisia ja tiilestä tehtyjä,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan Suomi täynnä kauniita ok taloja, puisia ja tiilestä tehtyjä,

        Tupakoinnin lopettaneiden rakentamia?


    • Anonyymi

      Katselin presidenttiehdokkaiden iltaa Maikkarilta.
      Oli ihan hyvä keskustelu Hyvät juontajat. Kukaan ei huutanut päälle, sivistyneitä ihmisiä rauhallisella äänellä esittämässä näkemyksiään meille kaikille tärkeistä asioista.
      Olisi sitä kuunnellut pitempäänkin.
      Mkr.

      • Aikaista aamua, jouduin heräämään näin aikaisin, kun on se labrakäynti, syömättä pitää olla, siksi näin aikaisin vuoron otin.
        Enpä nyt säästä puhukaan, tuntuu jollekin sekin turhaa olevan, niin onkin, jokainen voi katsoa omalta tietokoneeltaan sään lukemat, mutta toisaalta säästä sitä puhetta pidetään livenäkin, kun tavataan.
        Siivoaminen ja ruuan laitto myös niistä puhuminen ärsyttää, mutta se on eittämättä sitä arkea elämme, kuka mitenkin.

        Katselin myös noita ehdokkaiden puheita ja sopii olettaakin, että ovat selkeitä ja rauhallisia presidentti ainesta, kun pitäisi keulakuvaksi kelvata.
        Juontajat eivät aina samalle tasolle selviä.
        Mkr on ihan oikeassa, kyllä rahalle aina menoja löytyy, on myös hyvä säästökohde, jos niin hyvin onnistaa, että säästöön joutaa.
        Ihmetellä voi monia eurojen kulutus tapoja yksi niistä tupakka, mutta niin vaan on, että se menoerä ei kiusaa , jos tupakanhimo elää.
        Kauan saa säästää jos tupakka rahoilla taloja rakentaa, mutta yksi säästön kohde sekin.
        Tuntuuhan se vähän hullulta, että sairauksia näin hankkii.

        Tuolle oman elämän mukavuudelle pitäisi todella kaikenlaista kivaa hankkia, mutta kun on joutunut kaikesta tinkimään, ei enää mitään osaa edes ilokseen hankkia.
        Eilen kerhossa kyseli puheenjohtaja haluja lähteä Lappiin, aika vähän käsiä nousi, aiemmin hetkessä autolastillinen täyttyi, se vanhaksi tuleminen halut siitäkin vie.

        Hurskainen laittapa ne pullat ostaessasi johonkin rasiaan tai muovipussiin ja jääkaappiin, vähän kauemmin pehmeinä pysyvät, ostin kerhosta viisi kanelipullaa, maistuivat houkuttavan hyviltä.
        Tuo uunien lämmitys on taitolaji, olen sitäkin joskus opetellut.

        Kyllä jokaisen pitäisi tarttua asiaan jos kiusaamista näkee, vaikka presidentin, se on asia, joka vaati kaikilta kannanottoa ja tekoja asian parantamiseksi.
        Juttelin eilen oman paikkakuntani kansanedustajalle minun ymmärrykseen yltävistä epäkohdista, lupasi viestiä viedä ja oli samaa mieltä kanssani asian epäkohdista.
        Hyviksi havaittuja asioita käsittelevät, mutta kaikissa kokouksissa on vastaan sanojia ja päätökset jumittuvat.
        Varastaa ei saa, eikä sille puoltoja pidä löytää, mutta tilanteessa missä näin tehdään, pitäisi löytyä päättäjien taholta toimia korjata asia.

        Nyt kello käy ja kohta kyyti tulee, parannellaan maailmaa huomisaamuna, heippa!


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Aikaista aamua, jouduin heräämään näin aikaisin, kun on se labrakäynti, syömättä pitää olla, siksi näin aikaisin vuoron otin.
        Enpä nyt säästä puhukaan, tuntuu jollekin sekin turhaa olevan, niin onkin, jokainen voi katsoa omalta tietokoneeltaan sään lukemat, mutta toisaalta säästä sitä puhetta pidetään livenäkin, kun tavataan.
        Siivoaminen ja ruuan laitto myös niistä puhuminen ärsyttää, mutta se on eittämättä sitä arkea elämme, kuka mitenkin.

        Katselin myös noita ehdokkaiden puheita ja sopii olettaakin, että ovat selkeitä ja rauhallisia presidentti ainesta, kun pitäisi keulakuvaksi kelvata.
        Juontajat eivät aina samalle tasolle selviä.
        Mkr on ihan oikeassa, kyllä rahalle aina menoja löytyy, on myös hyvä säästökohde, jos niin hyvin onnistaa, että säästöön joutaa.
        Ihmetellä voi monia eurojen kulutus tapoja yksi niistä tupakka, mutta niin vaan on, että se menoerä ei kiusaa , jos tupakanhimo elää.
        Kauan saa säästää jos tupakka rahoilla taloja rakentaa, mutta yksi säästön kohde sekin.
        Tuntuuhan se vähän hullulta, että sairauksia näin hankkii.

        Tuolle oman elämän mukavuudelle pitäisi todella kaikenlaista kivaa hankkia, mutta kun on joutunut kaikesta tinkimään, ei enää mitään osaa edes ilokseen hankkia.
        Eilen kerhossa kyseli puheenjohtaja haluja lähteä Lappiin, aika vähän käsiä nousi, aiemmin hetkessä autolastillinen täyttyi, se vanhaksi tuleminen halut siitäkin vie.

        Hurskainen laittapa ne pullat ostaessasi johonkin rasiaan tai muovipussiin ja jääkaappiin, vähän kauemmin pehmeinä pysyvät, ostin kerhosta viisi kanelipullaa, maistuivat houkuttavan hyviltä.
        Tuo uunien lämmitys on taitolaji, olen sitäkin joskus opetellut.

        Kyllä jokaisen pitäisi tarttua asiaan jos kiusaamista näkee, vaikka presidentin, se on asia, joka vaati kaikilta kannanottoa ja tekoja asian parantamiseksi.
        Juttelin eilen oman paikkakuntani kansanedustajalle minun ymmärrykseen yltävistä epäkohdista, lupasi viestiä viedä ja oli samaa mieltä kanssani asian epäkohdista.
        Hyviksi havaittuja asioita käsittelevät, mutta kaikissa kokouksissa on vastaan sanojia ja päätökset jumittuvat.
        Varastaa ei saa, eikä sille puoltoja pidä löytää, mutta tilanteessa missä näin tehdään, pitäisi löytyä päättäjien taholta toimia korjata asia.

        Nyt kello käy ja kohta kyyti tulee, parannellaan maailmaa huomisaamuna, heippa!

        Kiirettä pitää meikäläiselläkin, kun lounasvieraita pukkaa puolelta päivin. Aamulla heräsin vilkkaasti, kun suonenveto taas singahdutti muorin lattialle jalkoja oikomaan. Ihan kävely hyytyy, kun jalat eivät suostu toimimaan!
        No sitten päivä mukavasti pääsi alkamaan, ehdin jo hiileksi paistaa tarjottavat kahvileivätkin pakkasesta.
        Lumi sulaa, nollassa ollaan, Hyvä, että voin tuulettaa, kun uunin kärähdys levitti käryä ympäriinsä, vaikka tuuletin oli päällä.
        Tämmöistä tänään. Jatkukoon päivämme mukavissa ja toivorikkaissa merkeissä, kuten torstaisin kuuluu.
        Mkr.


    • Anonyymi

      Tervehdys hyvät ystävät ! Päivä on taas vilahtanut iltaan, monenlaista kuitenkin on tullut tehdyksi.
      Vein lehtiä ja kartonkia keräyspisteeseen, pelkäsin liukkautta, mutta ei, hyvin oli hiekoitettu siellä ja myös kauppojen edessä.
      Hain vielä kotiinkin hiekoitus rouhetta ,kun loppui, kauan ne pari pussia kestikin, jotka tytär toi. Niin mukava myyjäkin oli, että sanoi, että hän voi tuoda sen säkin autooni!

      Mielessäni on soinut Pelle Miljoonan, Tyttö tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuumaa ja niin edespäin. Se tuli eilen radiosta, kohta aamulla se soi päässäni,
      kait odottaen, että heräisin! Ja niin se on koko kauppareissun soinut!

      Hyvä, demeter, että olet päässyt kokeisiin, se on tarpeen, kun olet jo kauan valittanut väsymistä.
      Sitten piristyt ja ilo palaa taas, kun kunto nousee.

      Olipa Ramoonalla hurja aamuhomma! Onneksi saitte sen pelastetuksi, ettei lähtenyt irti! Kyllä sitä aina miettii myrskytessä, että kunpa ei mitään pahaa tekisi.

      Hyvää jatkoa,
      Neeasa

      • Hyvää aamupäivää, nukuin pitkään, mutta eiköhän päivästä selviä pienemmällä tuntimäärällä.
        Katselin vaalitentin loppuun eilen ja nukkumaan meno parilla tunnilla heitti.
        Katsoin vaikka en päätökseen anna näiden galluppien anna vaikuttaa, eikä eilinenkään mieltäni muuta.
        Pidemmällä matkalla olen ehdokkaita seurannut ja niistä päätökseni on muodostunut.
        Empatiaa puuttuu monelta ehdokkaalta, sitä toivoisin lisää syntyvän, aitoa paneutua ongelmiin ja niiden vaikutuksiin, sillä keulakuvana presidentti joutuu pakostakin olemaan.
        Koko kansan presidenttinä.

        Minulla on kuvalehden vuosikerta jo valmiina vietäväksi senioritalon eteiseen, siitä lukemista heille joilla halua on seurata elämän kulkua lehtien välityksellä.
        Majaani muuttaessa jätin kaikki tilaamani kuvalehdet eteisen penkille ja hyvin kelpasivat.
        Pitäisi vaan eestyä kassi sinne viemään, samalla tulisi kälyni luonakin käytyä, matka ei ole pitkä, saamattomuus suuri.

        Nopsaan kävi näytteen otto, hyvä tuo tapa tilata aika labraankin ja täällä ajat toimivat, paljon oli väkeä, mutta sovittuun aikaan sisään kutsuttiin.
        Tuloksista soitetaan.
        Mittailen silloin tällöin verenpainettani, melko hyvin lukemat pysyvät oikeina, syke heittelehtii, mutta sykkii kuitenkin, huonompi asia olisi jos kokonaan lopettaisi.

        Olen ajatellut, että rollaattoria en halua ottaa vielä, kun jalat jotenkin antavat liikkua, toinen kävelysauvani on usein ulkona liikkuessa mukana, siitä tarvittava tuki saatavana..
        Kälyni otti heti rollaattorin, kun kaupunkiin muutti, kotonaan maalla askareet teki ilman tukia.
        Takapakkia sen ottaminen liikkumiseen hänelle teki, nyt ei selviä ilman.
        Varmaan hyvä apu ihmisille joilla ei pienikään liikkuminen onnistu ja varmaan minullakin lähitulevaisuudessa tulee tarpeeseen olemaan.
        Tulee aina vaan näitä valituksia kertoilla, mutta omin avuin haluaisin mahdollisimman kauan elää, tytär soitti ja sanoi tulevansa siivoilemaan, sanoin, että en vielä apua tarvitse.
        Kylppärin lattiakaivo on niin hankalassa paikassa, että siihen ei meinaa minun voimani riittää, yksin sen hankalan paikan vuoksi.
        Kun lopulta pääsen polvilleni ja saan jotenkin kaivon harjattua, se ylös pääseminen teettää töitä, mutta aina tyytyväinen kuitenkin olen, vielä onnistui tämän kerran;)
        Pienestä niitä ilon aiheita saakin;)

        Tänään sellainen päivä, että pitää keksiä jotakin mikä olisi mielekästä, kaunis päivä tulossa ulkona voisi pienen lenkin tehdä, se tekisi hyvää, katsellaan, mietin,,, kun on tuota liukkaustakin, taidan sisällä pysyä.
        Valoisampaa jo on, kohta helmikuu kaikkine ystävänpäivineen ja laskiaisineen , pientä muutosta antamassa näihin rutiineihin.
        Voikaa hyvin ja kirjoitelkaa;)


    • Anonyymi

      Aamupäivää täältäkin. Nyt voisi vaikka laulella: rakastan elämää, uusi päivä kun kirkkaana koittaa..))
      Siltä tosiaan tuntuu, kun viimeinenkin käynti terveydenhuollossa saatiin tehtyä.
      Kardeologi katsoi, että sydämen sivuääni on merkityksetön, ei aiheuta lisätoimia eikä vaadi huomiota omassa arjessa.
      Kilpirauhaslääkitys alkaa purra, heikkous, vapina, jopa jalkojen turvotus alkavat vähetä.
      Pieni kunnonkohennuskampanjakin alkaa tuntua: jaksan kävellä, nastakengillä entiseen malliin ja eilen kauppareissulla olin tosi onnellinen kun en ollut jonon tukkeena, kömpelönä ja toistaitoisena. Onpahan sekin koettu - vastaisen varalle.

      Enpä olisi uskonut, että näin vielä käy: saan taas uuden alun kuten sain uuden alun lonkkanivelen kanssa.
      Tarkentunut diagnoosi oli nyt kilpirauhastulehdus, josta sitten seurasi tuo liikatoiminta.
      Ystävälläni se oli vuosikymmen sitten, ilmeisesti rajumpana kuin minulla, koska oli sairauslomalla kolme kuukautta ! Että eipä sovi ihmetellä tuota omaa jaksamattomuutta.

      En minäkään tosissani marmattanut näistä toistuvista kokeista ja tutkimuksista, kiitollinenhan niistä saa olla, mutta itselleen kai sitä lopulta aina kiukuttelee. "Elämä on", ja meidän tulee tyytyä siihen, mitä se meille kulloinkin antaa ja ojentautua sen mukaan.
      Näin ainakin itse ajattelen, tänään..))

      Kiitos vielä kaikille myötäelämisestä. Sillä on ollut iso merkitys minulle - sanoissa on voimaa - silloin kun ne tulevat sydämestä.
      Jospa minäkin jatkossa alkaisin kirjoittaa muusta kuin tästä omasta sairauskierteestäni.
      Vaikka siitä säästä ja siivouksista - kuten toinen kirjoittaja nojatuolin sisältöä kuvasi..))
      Ei varmasti millään pahalla ja tottahan se (tavallaan) on.

      Jokaisella on kuitenkin oma mittarinsa millä elämää ja sen sisältöä punnitsee ja ainakin minulle nuo kaksi mainittua ovat merkittävää elämänsisältöä. Sää asettaa aika suuria reunaehtoja elämälle, myös laajemmassa merkityksessä - viittaan ilmamastonmuutokseen, mikä tulee yhä enemmän vaikuttamaan jokaisen arkeen ja oman tontin, oman tilan hoitaminen on myös tärkeää, hyvinvoinnin ja yleisen viihtyvyyden kannalta. Ja mikä tärkeitä: nuo asiat ovat meille yhteisiä eikä niiden jakaminen yleensä aiheuta riitasointuja vaan kokemisen mukana olosta, vai eikö ?

      Niin. Se isompi aihe: presidentinvaalit. Kyllä voimme sittenkin olla ylpeitä tästä meidän keskustelukulttuurista, jos sitä noilla keskusteluilla mitataan. Ehdokkaat kuuntelivat toisiaan, vastailivat sivistyneesti, ei ylilyöntejä, ei loanheittoa. Yritystä saattoi olla, mutta tuossa ilmapiirissä se talttui heti. Toimittajat hillitsivät itsensä, vain eka keskustelussa nuori toimittaja - en muista hänen nimeään - suhtautui mielestäni aika ammatitaidottomasti Jussi Halla-ahoon, muut pitivät pokkansa.

      Itse kävin äänestämässä ennakkoon. Vaalikoneella kävin huvin vuoksi ja sain ehdokkaakseni Jutta Urpilaisen, jota en äänestänyt. Kuten Sel-la sanoi, kaikki ehdokkaat ovat ennalta tuttuja ja oma ehdokas oli selvillä jo ennen tätä loppuhuipennusta.

      Mielestäni jokainen ehdokas on (riittävän) hyvä presidentiksemme, kaikki tuki sille, joka valituksi tulee.
      hyvää perjantaita,
      demeter1

      • Anonyymi

        Olipa iloinen uutinen, Demeter.
        Ihanaa huomata, että pahin on takana, ja nyt ei muuta kuin etiäpäin, hyvillä mielin. 😉
        Katsoin eilen viimeistä prsd.
        tenttiä ja seisoivatpa ehdokkaat siellä pulpettiensa takana kuin lunttauksesta kiinni jääneet oppilaat, joita opettaja kuulusteli. MTV kyllä mielestäni voitti järjestelyssä ja muutenkin.
        En edes seurannut koko keskustelua, vaan pistäydyin välillä katsomassa, mitä sisarvaimoille kuului. Samaa vanhaa vatvoivat hekin.
        Joten ei ollut kovin hohdokas tv-ilta.
        Mkr


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olipa iloinen uutinen, Demeter.
        Ihanaa huomata, että pahin on takana, ja nyt ei muuta kuin etiäpäin, hyvillä mielin. 😉
        Katsoin eilen viimeistä prsd.
        tenttiä ja seisoivatpa ehdokkaat siellä pulpettiensa takana kuin lunttauksesta kiinni jääneet oppilaat, joita opettaja kuulusteli. MTV kyllä mielestäni voitti järjestelyssä ja muutenkin.
        En edes seurannut koko keskustelua, vaan pistäydyin välillä katsomassa, mitä sisarvaimoille kuului. Samaa vanhaa vatvoivat hekin.
        Joten ei ollut kovin hohdokas tv-ilta.
        Mkr

        Minä katsoin vaaliehdokkaiden jutut kokonaan.
        Alkaa kyllästyttämään, sitä samaa on kuultu moneen kertaan.
        Kävin jo äänestämässä joten ei pystyisi muuttamaan mieltään vaikka haastaattelussa joku olisi tehnyt syvällisemmän vaikutuksen. Niin ei käynyt.
        Joku näistä tulee valituksi, Niinistöön ollaan niin totuttu että vähän opettelua on tottua uuteen presidenttiin.
        Aurinko paistaa, kohta pääsen istumaan parvekkeelle virkkausteni kanssa.


      • Olin illalla Kilpi-ryhmässä eli kilpirauhas- ja autoimmuunisairauksien ryhmässä.

        Olin noin viiskytvuotias kun kamppailin samojen ongelmien kanssa kuin sinä Demeter. Kun syy löytyi ja sain lääkityksen elämä palasi entiselleen.

        Yleisimpiä autoimmuunisairauksia ovat nivelreuma ja kilpirauhasen autoimmuunitulehdus.

        Keväällä v. 2022 sairastamani GFAP-autoimmuunienkefaliitti (aivokuume) oli myös vaikeasti löydettävä virustulehdus.

        En pelkää sen uusiutumista, mutta sekin on mahdollista.


        No, olet varmaan lukenutkin kilpirauhastulehduksista, mutta oletko tietoinen mahdollisista tukiryhmistä lähelläsi. Ryhmässä keskustellaan myös muustakin kuin kilpirauhasongelmista, eilen keskustelimme
        ajankohtaisista asioista ja muutoksista esim. säästötoimista ja niiden vaikutuksesta meidän ikäihmisten terveydenhoidossa.


      • Anonyymi
        liekko kirjoitti:

        Minä katsoin vaaliehdokkaiden jutut kokonaan.
        Alkaa kyllästyttämään, sitä samaa on kuultu moneen kertaan.
        Kävin jo äänestämässä joten ei pystyisi muuttamaan mieltään vaikka haastaattelussa joku olisi tehnyt syvällisemmän vaikutuksen. Niin ei käynyt.
        Joku näistä tulee valituksi, Niinistöön ollaan niin totuttu että vähän opettelua on tottua uuteen presidenttiin.
        Aurinko paistaa, kohta pääsen istumaan parvekkeelle virkkausteni kanssa.

        Kauheaa jos ihana Jenni korvataan partanaamaisella äijällä😫


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Olin illalla Kilpi-ryhmässä eli kilpirauhas- ja autoimmuunisairauksien ryhmässä.

        Olin noin viiskytvuotias kun kamppailin samojen ongelmien kanssa kuin sinä Demeter. Kun syy löytyi ja sain lääkityksen elämä palasi entiselleen.

        Yleisimpiä autoimmuunisairauksia ovat nivelreuma ja kilpirauhasen autoimmuunitulehdus.

        Keväällä v. 2022 sairastamani GFAP-autoimmuunienkefaliitti (aivokuume) oli myös vaikeasti löydettävä virustulehdus.

        En pelkää sen uusiutumista, mutta sekin on mahdollista.


        No, olet varmaan lukenutkin kilpirauhastulehduksista, mutta oletko tietoinen mahdollisista tukiryhmistä lähelläsi. Ryhmässä keskustellaan myös muustakin kuin kilpirauhasongelmista, eilen keskustelimme
        ajankohtaisista asioista ja muutoksista esim. säästötoimista ja niiden vaikutuksesta meidän ikäihmisten terveydenhoidossa.

        Kyllä sinä korppis voitat tässä harvinaisten sairauksien mittelössä. Sinullahan oli ne divertikkelitkin? Ja tuo selkä, mikä nikama ja levy se nyt olikaan?


      • korppis kirjoitti:

        Olin illalla Kilpi-ryhmässä eli kilpirauhas- ja autoimmuunisairauksien ryhmässä.

        Olin noin viiskytvuotias kun kamppailin samojen ongelmien kanssa kuin sinä Demeter. Kun syy löytyi ja sain lääkityksen elämä palasi entiselleen.

        Yleisimpiä autoimmuunisairauksia ovat nivelreuma ja kilpirauhasen autoimmuunitulehdus.

        Keväällä v. 2022 sairastamani GFAP-autoimmuunienkefaliitti (aivokuume) oli myös vaikeasti löydettävä virustulehdus.

        En pelkää sen uusiutumista, mutta sekin on mahdollista.


        No, olet varmaan lukenutkin kilpirauhastulehduksista, mutta oletko tietoinen mahdollisista tukiryhmistä lähelläsi. Ryhmässä keskustellaan myös muustakin kuin kilpirauhasongelmista, eilen keskustelimme
        ajankohtaisista asioista ja muutoksista esim. säästötoimista ja niiden vaikutuksesta meidän ikäihmisten terveydenhoidossa.

        Muistan, että sinä veikkasit tuota autoimmuunisairautta, ja sitähän se sitten olikin, korppis.

        Varmasti tukiryhmiä löytyy, mutta olen vielä aika innoton niitä löytämään - kunhan ensin totuttelen tähän uuteen olooni.
        Selvä se, että nyt kun liikkeelle pääsen, hankin itselleni kodin ulkopuolisia aktiviteettejä, mitkä jouduin kaikki hylkäämään, kun neuroottisesti pelkäsin liikkumista, kaatumista ja vielä isompaa avuttomuutta.
        Juttukavereita onneksi on ollut, täälläkin..))


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä sinä korppis voitat tässä harvinaisten sairauksien mittelössä. Sinullahan oli ne divertikkelitkin? Ja tuo selkä, mikä nikama ja levy se nyt olikaan?

        Sairauksiahan meillä kaikilla on ollut tähän ikään mennessä. Sinullakin, joten älä ole kateellinen minulle ; ))

        Sairauksista myös toivutaan, joten divertikkelitkin on historiaa. Selkäni L2 nikaman hiushalkeaman kivut ovat vielä toistaiseksi läsnä. Odotan jahka pääsen lonkkaleikkaukseen se voi vaikuttaa selänkin vaivoihin.

        Sitä leikkausta en pelkää, kumppanini on parantunut hyvin ja demeterkin kertoi leikkauksen onnistuneen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olipa iloinen uutinen, Demeter.
        Ihanaa huomata, että pahin on takana, ja nyt ei muuta kuin etiäpäin, hyvillä mielin. 😉
        Katsoin eilen viimeistä prsd.
        tenttiä ja seisoivatpa ehdokkaat siellä pulpettiensa takana kuin lunttauksesta kiinni jääneet oppilaat, joita opettaja kuulusteli. MTV kyllä mielestäni voitti järjestelyssä ja muutenkin.
        En edes seurannut koko keskustelua, vaan pistäydyin välillä katsomassa, mitä sisarvaimoille kuului. Samaa vanhaa vatvoivat hekin.
        Joten ei ollut kovin hohdokas tv-ilta.
        Mkr

        Kiitos Makriina, aktiivisesti olet sinäkin jaksanut minua muistaa ja tukea !
        Samat jutut tietysti toistuivat näissä pressakeskusteluissa ja ehkä tuo kolmosen ilta oli räväkämpi, olisiko se toimittajista kiinni ? Katsoin kyllä mielelestäni kaikki läpi.

        Pitää sitä jotakin jännitystä olla, kun La promesakin taisi jäädä tauolle !..))


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kauheaa jos ihana Jenni korvataan partanaamaisella äijällä😫

        Jennillähän on pitkä suhde aviomiehensä kanssa. Suhdettahan voi tarkastella siltäkin kantilta, hyväksyikö kaikki suhteen. Jennillä ei ole mitään osuutta politiikkaan. Hänellä on ollut oma työnsä. Samoin Haaviston puolisolla on oma työ, heidänkin suhdettaan voi tarkastellaa, se on yhtä luonnollinen kuin Jennin ja Saulin suhde.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Jennillähän on pitkä suhde aviomiehensä kanssa. Suhdettahan voi tarkastella siltäkin kantilta, hyväksyikö kaikki suhteen. Jennillä ei ole mitään osuutta politiikkaan. Hänellä on ollut oma työnsä. Samoin Haaviston puolisolla on oma työ, heidänkin suhdettaan voi tarkastellaa, se on yhtä luonnollinen kuin Jennin ja Saulin suhde.

        Jassoo. Ei homous ihan luonnollista ole. Sauli ja Jenni ovat kaikin puolin hyväksyttävä aviopari, saivat yhteisen lapsenkin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jassoo. Ei homous ihan luonnollista ole. Sauli ja Jenni ovat kaikin puolin hyväksyttävä aviopari, saivat yhteisen lapsenkin.

        Homous on luonnollista siinä kuin kummilapsen naiminen.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Kiitos Makriina, aktiivisesti olet sinäkin jaksanut minua muistaa ja tukea !
        Samat jutut tietysti toistuivat näissä pressakeskusteluissa ja ehkä tuo kolmosen ilta oli räväkämpi, olisiko se toimittajista kiinni ? Katsoin kyllä mielelestäni kaikki läpi.

        Pitää sitä jotakin jännitystä olla, kun La promesakin taisi jäädä tauolle !..))

        La Promeesaa on vielä muutama jakso näkemättä. Olen vakoillut Netflixistä.
        Kyllä tulee olemaan vaikeaa, jos näistä kauheuksista ei mikään selviä ennen taukoa. 😞
        Mkr.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kauheaa jos ihana Jenni korvataan partanaamaisella äijällä😫

        Ano 12:58. Vaikka yrittäisimme kaikki olla avarakatseisia ja kunnioittavia, niin kyllä siihen todella olisi vaikea oppia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        La Promeesaa on vielä muutama jakso näkemättä. Olen vakoillut Netflixistä.
        Kyllä tulee olemaan vaikeaa, jos näistä kauheuksista ei mikään selviä ennen taukoa. 😞
        Mkr.

        Jossain kohtaa sanottiin, että toinen kausi alkaisi heti perään.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Homous on luonnollista siinä kuin kummilapsen naiminen.

        Miksi tuollaisia törkeyksiä levittelet!?


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Homous on luonnollista siinä kuin kummilapsen naiminen.

        Kummilapsen naiminen?


      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Jossain kohtaa sanottiin, että toinen kausi alkaisi heti perään.

        No jos on luvattu, niin on suuri helpotus tässä kaaoksessa, kun on nämä lakot ja presidentinvaalit ja tulipalopakkaset ja kaikki muu - tipaton tammikuukin vielä!
        Mkr.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miksi tuollaisia törkeyksiä levittelet!?

        Hymylehti.
        "Presidentti Sauli Niinistöstä ja hänen vaimostaan Jenni Haukiosta on kiertänyt pitkään omituinen huhu, jossa väitetään Niinistön olevan Haukion kummi. Sitkeä huhu on elänyt vuodesta toiseen. "

        Tässä näette mitä tapahtuu kun laittaa valheellisen tiedon kiertämään.

        Samaa tapahtuu kun antaa yksipuolisia, totuuden vastaisia lausuntoja ihmisistä, jotka ovat sukupuolisesti meistä heteroista poikkeavia.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Hymylehti.
        "Presidentti Sauli Niinistöstä ja hänen vaimostaan Jenni Haukiosta on kiertänyt pitkään omituinen huhu, jossa väitetään Niinistön olevan Haukion kummi. Sitkeä huhu on elänyt vuodesta toiseen. "

        Tässä näette mitä tapahtuu kun laittaa valheellisen tiedon kiertämään.

        Samaa tapahtuu kun antaa yksipuolisia, totuuden vastaisia lausuntoja ihmisistä, jotka ovat sukupuolisesti meistä heteroista poikkeavia.

        Eihän homo ole haukkumasana vaan asiallinen ilmaus, jota he itsekkin käyttävät. Vai eikö Antonio olekkaan homo?


      • Onpa ihana lukea, että vihdoin olet saanut tietoa ja hoitokin tehoaa.
        Kyllä kommentistasi huokuukin helpotus ja toiveikkuus. Hienoa.
        Tänään jossain yhteydessä, en kovin tarkkaan seurannut, kuulin, kun mies tv:ssä sanoi, että hyviä uutisikin kaivataan. Lie joku kyselytutkimus.

        Kovin sahaavaa on ilmanala. Kertoivat aiemmin, että saamme tottua lumettomiin talviin.
        Taitaa olla jo 4:s tällainen oikein vanhanajan lumitalvi peräkkäin.

        Viikko sitten MHY:stä nainen soitti kysellen, tarviinko apua veroilmoituksessa.
        Tänään sitten kävin siellä, mielelläni annoin ammattilaisen asian katsoa, että tulee oikein.
        Olin ihan ihmeissäni, että huolehtivat, tarjoten apua.

        Tsemppiä kunnonkohotukselle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eihän homo ole haukkumasana vaan asiallinen ilmaus, jota he itsekkin käyttävät. Vai eikö Antonio olekkaan homo?

        En sanaa homo tarkoitakkaan vaan homovastaisten ilkuntaa, sen aloitti ano 12.58.


      • Eliaana kirjoitti:

        Onpa ihana lukea, että vihdoin olet saanut tietoa ja hoitokin tehoaa.
        Kyllä kommentistasi huokuukin helpotus ja toiveikkuus. Hienoa.
        Tänään jossain yhteydessä, en kovin tarkkaan seurannut, kuulin, kun mies tv:ssä sanoi, että hyviä uutisikin kaivataan. Lie joku kyselytutkimus.

        Kovin sahaavaa on ilmanala. Kertoivat aiemmin, että saamme tottua lumettomiin talviin.
        Taitaa olla jo 4:s tällainen oikein vanhanajan lumitalvi peräkkäin.

        Viikko sitten MHY:stä nainen soitti kysellen, tarviinko apua veroilmoituksessa.
        Tänään sitten kävin siellä, mielelläni annoin ammattilaisen asian katsoa, että tulee oikein.
        Olin ihan ihmeissäni, että huolehtivat, tarjoten apua.

        Tsemppiä kunnonkohotukselle.

        Kiitos Eliaana. Kyllä olen tätä parantumistani hehkuttanut joka puolella. Hyvä kuulla, että joku on antanut sille luvan - mies telkkarista..))

        Voihan sen ajatella niinkin, että se tuottaa pahaa mieltä niille, joilla ei ole hyvin, mutta jospa se kuitenkin lisäisi myös yhteistä hyvää, uskoa siihen, että meitä hoidetaan, ainakin halutaan hoitaa ja että sitkeästäkin vaivasta voi toipua, näinkin vanhana.

        Voi jospa minuakin joku auttaisi veroilmoituksen tekemisessä ! Varsinainen painajainen se on minulle.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Hymylehti.
        "Presidentti Sauli Niinistöstä ja hänen vaimostaan Jenni Haukiosta on kiertänyt pitkään omituinen huhu, jossa väitetään Niinistön olevan Haukion kummi. Sitkeä huhu on elänyt vuodesta toiseen. "

        Tässä näette mitä tapahtuu kun laittaa valheellisen tiedon kiertämään.

        Samaa tapahtuu kun antaa yksipuolisia, totuuden vastaisia lausuntoja ihmisistä, jotka ovat sukupuolisesti meistä heteroista poikkeavia.

        Niinistön käytös on usein outoa vaikea sanoa onko lintu vai kala.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinistön käytös on usein outoa vaikea sanoa onko lintu vai kala.

        Jussi Niinistö? Ville?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jussi Niinistö? Ville?

        Luo sairaiden, käy sisar hento valkoinen, soi onnittelu lauluna jollekin radiosta, kaunis kappale, tänä päivänä nämä hennotkin sisaret olemassa olostaan taistelevat, kovin hennot ei jaksaisikaan.
        Niin ajat muuttuu pysymmekö kyydissä.

        Tuo kilpirauhasvaiva ilmeni minulle ihan yllättäen verikokeiden myötä, nyt on aikaa mennyt sen havaitsemisesta.
        Monta yritystä oli ennen kuin oikea lääkitys syntyi, nyt on hyvänä pysynyt.
        Kerran vuoteen kokeet otetaan ja mitään muuta harmia en siitä ole kokenut, kun painon nousun, taitaa liika toiminta tuoda enemmän oireita.
        Onneksi vaiva sinullekin selvisi demeter ja nyt opit elämään sen kanssa.

        Tuo homous on asia joka jo onneksi on selkeytynyt, ymmärretään, että itse ei kohtalolleen mitään mahda.
        Oudoltahan se on tuntunut näin vanhoihin kaavoihin kangistuneelta, mutta olen sitä pohtinut ja oppinut hyväksymään, ihmisiä olemme kaikki ja itse ei kaikkeen voi vaikuttaa.
        Mitähän kaikkea vanhaa onkin tongittava, eikä pitäisi katse olla tulevaisuudessa ja toivossa, että elämä sujuu.
        Tuota huhua en ole kuullutkaan Niinistöstä ja minua ei häiritse sekään jos totta onkaan. rakastuminen ei ikäeroa, ei muutakaan koe esteenä, onnea vaan heillekin eteenpäinkin.

        Minuun ei vaikuta nuo gallupit, ei tentitkään, vähän kyllästyttävää on samaa jankkaamista kuunnella/katsella, maailmassa on niin paljon asioita mihin nuokin eurot voisi käyttää.
        Elämässä toimiminen on minulle peruste millä valintani teen, näyttönä toimimiset tehtävissään.

        Sininen hämärä ja katuvalojen sammuminen sitä korostaa, on kuin satumaailma, valkoiseen pukeutuneet koivut tunnetta lisää.
        Pakkanen on taas poistumassa ja nolla keliä lupailtiin, sahaava on sää, kuten Eliaana totesit, kuitenkin alkaa tuntua, että talvi kohta taitoskohdassaan, vaikka helmikuu talveksi lasketaan.
        Valon lisääntyminen elämisen iloa lisää ja tiedossa oleva kesäkin lähestyy, kivaa lauantai päivää ystävät!


      • Anonyymi
        Sel-la kirjoitti:

        Luo sairaiden, käy sisar hento valkoinen, soi onnittelu lauluna jollekin radiosta, kaunis kappale, tänä päivänä nämä hennotkin sisaret olemassa olostaan taistelevat, kovin hennot ei jaksaisikaan.
        Niin ajat muuttuu pysymmekö kyydissä.

        Tuo kilpirauhasvaiva ilmeni minulle ihan yllättäen verikokeiden myötä, nyt on aikaa mennyt sen havaitsemisesta.
        Monta yritystä oli ennen kuin oikea lääkitys syntyi, nyt on hyvänä pysynyt.
        Kerran vuoteen kokeet otetaan ja mitään muuta harmia en siitä ole kokenut, kun painon nousun, taitaa liika toiminta tuoda enemmän oireita.
        Onneksi vaiva sinullekin selvisi demeter ja nyt opit elämään sen kanssa.

        Tuo homous on asia joka jo onneksi on selkeytynyt, ymmärretään, että itse ei kohtalolleen mitään mahda.
        Oudoltahan se on tuntunut näin vanhoihin kaavoihin kangistuneelta, mutta olen sitä pohtinut ja oppinut hyväksymään, ihmisiä olemme kaikki ja itse ei kaikkeen voi vaikuttaa.
        Mitähän kaikkea vanhaa onkin tongittava, eikä pitäisi katse olla tulevaisuudessa ja toivossa, että elämä sujuu.
        Tuota huhua en ole kuullutkaan Niinistöstä ja minua ei häiritse sekään jos totta onkaan. rakastuminen ei ikäeroa, ei muutakaan koe esteenä, onnea vaan heillekin eteenpäinkin.

        Minuun ei vaikuta nuo gallupit, ei tentitkään, vähän kyllästyttävää on samaa jankkaamista kuunnella/katsella, maailmassa on niin paljon asioita mihin nuokin eurot voisi käyttää.
        Elämässä toimiminen on minulle peruste millä valintani teen, näyttönä toimimiset tehtävissään.

        Sininen hämärä ja katuvalojen sammuminen sitä korostaa, on kuin satumaailma, valkoiseen pukeutuneet koivut tunnetta lisää.
        Pakkanen on taas poistumassa ja nolla keliä lupailtiin, sahaava on sää, kuten Eliaana totesit, kuitenkin alkaa tuntua, että talvi kohta taitoskohdassaan, vaikka helmikuu talveksi lasketaan.
        Valon lisääntyminen elämisen iloa lisää ja tiedossa oleva kesäkin lähestyy, kivaa lauantai päivää ystävät!

        Näin presidentinvaalitunnelmissa ette ehkä pahastu, kun kommentoin erästä Hesarin artikkelisarjaa, joka kertoo eri puolilla Helsinkiä tapahtuneista asioista.

        Suomen itsenäistyessä maa tarvitsi oman lipun, jonka suunnittelijaksi pyydettiin Akseli Gallen-Kallela.
        Asia ei luistanut niin hyvin kuin oli ajateltu,

        Suunnittelusta oli valtiovallan edustajien kanssa käyty keskusteluja, mutta Gallen.Kallela ei ollut innostunut sinivalkoisesta lipusta, hän halusi punakeltaisen.
        Eduskunta päätyi kuitenkin sinivalkoiseen.

        Suunnittelu oli täysin kesken, kun toimistoon ilmoitettiin, että lipun on oltava valmis esiteltäväksi tänään. Eduskunta oli hyväksynyt sinivalkoisen ristilipun, ja luonnos oli tuotava istuntoon tunnin kuluessa. Gallen-Kallela ei ollut paikalla, ja niin hänen apulaisensa Bruno Tuukkanen ja Eero Snellman muotoilivat lipun ja valitsivat ultramariinin sinisen värin. Punakeltaista lippuun saatiin Suomen punakeltaisesta vaakunasta, joka asetettiin toiseen lippuun keskelle. Valtiolippu, ja kauppalippu ilman vaakunaa. Luonnokset olivat vielä märkiä, kun miehet lennättivät sen kokoukseen näytille.
        Katkelma:
        "Bruno Tuukkanen ja Eero Snellman piirsivät Suomen lipun hotelli Fennian talossa Rautatientorin laidalla. Siellä sijaitsi toukokuussa 1918 valkoisen armeijan yleisesikunnan piirustuskonttori. Eduskunta vahvisti heidän luonnoksensa Suomen viralliseksi lipuksi 28. toukokuuta 1918.
        Myöhemmin Tuukkasesta ja Snellmanista tuli tunnettuja taiteilijoita. Tuukkanen muun muassa laati Puu-Käpylän talojen ensimmäisen värisuunnitelman 1920-luvulla ja vastasi Eduskuntatalon palkkikattojen koristemaalauksista."

        Ja kuitenkin lipun suunnittelijaksi ja piirtäjäksi on aina mainittu A.G-K. :)))
        Sellaista se on, kun Isot Herrat ovat asioissa mukana.
        Lippu salkoon huomenna, vaalipäivänä! Hyvän lipun pojat piirsivät.
        Mkr.


    • Skillan katsoo maailmaa esteetikon silmin, osaa kuvailla sanoin ympäristön kauneutta ja luoda sitä käsillään. Täällä mennään taas plussaa kohti ja liukkaus saa katseen pysymään tiessä, mutta eipä meillä kyllä nyt huurrepuiden kauneutta olekaan. Öinen kuunvalo on kyllä antanut eityustunnelmaansa. Kukkakaupassa kävin nastakengillä, oli klinkkerilattia ja lupa tulla, mutta epämiellyttäväthän nastapohjat ovat sisätiloissa, eikä niillä joka paikkaan edes saa mennä. Ystäväni oli joutunut kirkon ovelta pyörtämään, kun oli nastojen kieltolappu ovella. Ollaan menossa toipilasta tervehtimään iltapäivällä, kauniisti sidotun neilikka-pikkuruusukimpun ostin, jospa heleät värit osaltaan voimaannuttaisivat. Kukkia ojennan virtuaalisesti myös Demeterille toipumisen kunniaksi.

      Äänestin jo toisena ennakkopäivänä, valinta osui vähiten epäsopivaan. Vaalikampanja on tosiaan ollut yhtä vatvomista ja pääasia tuntuu unohtuvan, kun riepotellaan puolisoita ja udellaan lempiruokia, puoluepolitiikalla on liian suuri merkitys, koko kansan presidenttiähän nyt valitaan. Hallitus tuntuu aina olevan joka paikassa ainut merkittävä, varsinkin syntipukkina, miksi eduskunnan arvovallasta puhutaan niin vähän? Kansanedustajien pitäisi näkyvämmin meidän kansalaisten etuja puoltaa, kukin mandaattinsa mukaan, ja eduskuntahan on lakia säätävä elin.

      La Promesaa minäkin seuraan, katson Areenasta joskus montakin jaksoa ja kelaan kertausta pois. Hyviksiä ja pahiksia löytyy niin ylä-kuin alakerran väestä, moni susi on lampaiden vaatteissa. Paljon on tasa-arvo edistynyt noista ajoista, mukavaa kun tuossakin joukossa on edistyksellisiä, vahvoja naisia. Olen seurannut myös hiljattain alkanutta saksalaissarjaa Charité. Laitan tähän esittelyn suoraan Areenasta:
      Saksalainen historiallinen suursarja kuvaa lääketieteen kehitystä todellisten tapahtumien valossa Berliinin suurimmassa sairaalassa nimeltä Charité. Historiallisen draamasarjan alku sijoittuu 1800-luvun lopulle. Toisella kaudella eletään 1940-lukua. Saksasta on tullut kansallissosialistinen valtakunta, sodassa muuta maailmaa vastaan. Kolmas kausi vie kylmän sodan aikaan. Kesällä 1961 Ella Wendt saapuu Charitéen suurin toivein. Berliinin jako itään ja länteen syvenee. Kansalaisia pakenee länteen, myös Charitén väkeä. Maailma muuttuu mutta Charité ei.

      Ensimmäinen kausi loppui eilen. Se käsitteli rokotteiden kehittämistä, Professori Kochin tuberkuloosia vastaan ja Behringin kurkkumätää vastaan, josta tuleekin menestys. Jaksoissa seurattiin myös orpotyttö Idan taistelua päästä opiskelemaan lääketiedettä. Sarja vaikuttaa erittäin kiinnostavalta ajankuvalta ja sivuaa maailman kuohuvia tilanteita, ei mikään tavanomainen romanttinen lääkärisarja. Tämä tulee ykköseltä heti klo 17 uutisten jälkeen, se ohjelmapaikka onkin usein tarjonnut kiinnostavaa katseltavaa.

      Pian siirrytään helmikuulle, talven aikaa sekin, mutta valon lisääntyminen antaa potkua kevään odotukselle. Mukavaa lauanataita ja saunailtaa!

      • Iltapäivää ! Kiitos kukista, Ramoona !..)) Miten paljon lisää iloa saisimme maailmaan jos osaisimme tuntea sitä myös toisten puolesta !

        Nyt kun tauti on (toivon mukaan) takana voikin sitten keskittyä ilmoista raportoimiseen ja siivoukseen..)) Niinhän se oli ?
        Kiitos vielä kilpirauhaskokemusten jakamisesta, Sel-la. Meitä on paljon, vajaatoimintaa potevia huomattavasti enemmän, luin.

        Moni on täällä kertonut, että on hankkinut siivoojan kotiin. Suursiivousta tekemään tahtoisin itsekin löytää sopivan henkilön. Isossa talossa, 1970 rakennetussa, ei ihan joka kolkkaa pysty tavoittamaan. Kirjat, joita pakkaa olla joka huoneessa, keräävät ikävästi pölyä, eikä ole oikein houkuttelevaa killua katonrajassa sitä jahtaamassa.
        Veljentyttö teki sen viimeksi, nyt ei ole tarjoutunut, enkä kehtaa kysyä.
        Kyllä nuortenkin elämä on aika pitkälle ohjelmoitua, muistaahan tuon itsestäänkin.

        Sahaava sää olikin hyvä ilmaisu tätä talvea kuvaamaan. Tuttu kertoi, että lähistöllä on useitakin hiihtolatuja tarjolla, en vain vielä ole päässyt suunnitelmaa pitemmälle, kun vasta pääsin tuosta kestojäykkyydestä. Sekin kuulemma kuuluu taudinkuvaan.

        Sama sarja, Charite, viihdyttää minuakin iltapäivisin. Mukavasti kaikista sarjoista löytyy se rohkea ja omaa tietään kulkeva naishahmo, jota on helppo mielessään tsempata.
        Vaikka tiede ja sen saavutukset ovat meille jo arkipäivää on hyvä muistaa, että aina ei ole ollut niin ja poikkeusyksilöt ovat tehneet työllään mahdottomasta mahdollisen.
        Tietysti niinkin, että he ovat tarvinneet myös meitä taviksia työnsä mahdollistamiseen: taiteilija muusaansa, tiedemies rahoittajaansa, parantajat parannettavia.

        Minulla on tuttu, jonka kanssa aina synkistelemme vanhan ihmisen osaa: meillä ei ole mitään virkaa, kukaan ei tarvitse eikä kaipaa meitä. Meitä ei lueta miksikään, emme kelpaa aina edes tilastoihin, meiltä ei kysytä, meitä ei ole.. ))

        Tämä on kai sitä negatiivisen ajattelun juhlaa, mistä tuolla toisessa ketjussa puhuttiin. Meillä se toimii keskustelun käynnistäjänä: siitä pääsee vain ylöspäin, parempaa kohti !

        Siitä voisikin saada hyvän tavoitteen päiviinsä. Tulevaisuuden toivoa ei pidä hukata, kuten Sel-la muistutti. Ennen kaikki ei ollut paremmin..))

        hyvää lauantaipäivää kaikille,
        demeter1


      • Katsoin tuota Charitea ekaosan, mutta se on tullut aiemminkin. Siitä on jo jonkin aikaa, mutten ole varma tuliko silloin vaan ensimmäinen kausi.
        Täytyypä katsoa toista kautta.
        La Promesaa seuraan, siinähän on meneillään, juuri tuo aika, jolloin maailma alkoi muuttua.
        Sitä kuvaa hyvin aatelisen nuoren polven mielipiteet.
        Jos ajattelee vaikka Lopen tarinaa, niin tänäpäivänähän parhaita kokkeja ovat miehet.
        Myös tuo kartanoiden huono taloustilanne oli silloin monen todellisuutta, niinpä ainakin Englannissa monet aatelismiehet naivat perijättäriä Amerikasta.
        Pitkä askel on tultu ihmisten tasa-arvossa eteenpäin.

        Katselin tuota kuukauden sääennustetta, helmikuussa pakkaset palaavat , lasten talvilomaviikolla voi olla hyvätkin hiihtokelit.


    • Sanan moraali alkuperä juontaa latinan sanasta mos, monikko mores, joka tarkoittaa tapoja ja käyttäytymismallia. Tavat ja käyttäytyminen ovat kulttuurisidonnaisia, opittuja malleja. Moraalista puhutaan kuitenkin myös sisäsyntyisenä omantunnon äänenä. Puhutaan korkeasta moraalista, toisaalta moraalittomuudesta ja epämoraalisuudesta. . Ketjussa näitä asioita on otettu esiin, aloitus on jo tähän mennessä toiminut hyvin, monia puolia on käsitelty.

      Aina ei ole varaa valita sitä korkeamoraalisinta vaihtoehtoa, sota on siitä esimerkki. Joskus on ajateltavaa omaa etua ennen yhteistä etua, tilanteet ja olosuhteet sanelevat paljon. Mielestäni oma tontti pitää hoitaa, ennen kuin arvostelee muiden tekemisiä. Esimerkiksi vaaran uhatessa äidin pitää laittaa lentokoneessa happinaamari ensin itselleen, muuten hänestä ei ole lapsensa auttajaksi. Yleensäkin oma hyvinvointi vaikuttaa siihen , että pystyy auttamaan muita.

      Lauri Viidan lyhyt runo Moraali sanoo asiasta paljon oleellista.

      ”Siisti täytyy aina olla”
      sanoi kissa hietikolla –
      raapi päälle tarpeenteon
      pienen, sievän santakeon.

      • Anteeksi, tuli väärään ketjuun, koetan siirtää myös moraaliketjuun, poishan tätä ei tästä saa.


    • Anonyymi

      Hyvää iltaa pöytään Hurskaisen tiimistä. Pötkötin selälläni hyvän tunnin verran petin päällä.
      Pönttöuuni oli täkättävä eli laitettava klapit pystyasentoon, Pienempiä kaks klapii yhteen ja sitten sanomalehteen kääräistynä.
      Hiukan kurja kondis. Mut meikän äiti vei munt alakouluun siehen mailmanaikaan kun eräs Hitlerin Ato oli vielä hengissä, kai natsikengissä.
      Mie siehen aikaan kai lehtee lukenu. Vuosiluku oli 1945.

      Nyt on jo pimeä, mutta tasan kuukaus sitten elettih Tapaninpäivän iltaa.
      Niin että terve, moro hei Kymenlaaksosta.

      • Anonyymi

        Näinkö kauan Hurskainen luki niitä sota-ajan lehtiä, kun nyt vasta raaski panna sytykkeiksi.?
        No jouti ne jo käyttääkin. Uutisetkin jo homeessa.
        Sää on todennäköinen täällä päin, ja päiväunet ne maistuivat minullekin.
        Kuukauden kuluttua Hurskaisen on käytävä ostamassa hamekangas, siltä varalta, että karkauspäivänä tulisi joku naapurin daami kosioretkelle.
        Mkr.


    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ajattelit siis löytäneesi onnen minusta

      Etkä sitä silloin sanonut. Miksi oi miksi. Olisit avannut suusi. Olisin kääntänyt vaikka minkä kiven, että oltaisiin voi
      Ikävä
      46
      3733
    2. Päivän Teemu Selänne: Köyhät ovat vastuussa köyhyydestään!

      https://www.youtube.com/watch?v=2rmgjJAJ7s8 Teemu lyö köyhää oikealla suoralla!
      Maailman menoa
      471
      3638
    3. Kiitos rakastamani,

      tämän päiväisestä toisaalla, jos tahdoit minulle sillä myös jotain viestittää. ❤️ Toivon, että nähdään vielä ja saadaan
      Ikävä
      30
      2999
    4. Nainen, olen huolissani sinusta

      Onko kaikki varmasti hyvin? Minulla on pahoja aavistuksia, mutta toivon olevani väärässä. Toivotan kaikkea hyvää sulle!
      Ikävä
      89
      2134
    5. Mikä siinä naisessa

      Sinua kiehtoo?
      Ikävä
      151
      1802
    6. Ollaanko me päästy

      Toisista yli vai mikä on tilanne
      Ikävä
      105
      1710
    7. Miksi et lähesty

      kaivattuasi jos olet kiinnostunut? Palstailu ei auta asiaa. 🤔
      Ikävä
      124
      1505
    8. Kello käy ja ilta pimenee

      Alkaa jo väsyttämään kovasti. 🥱 Toivottelen hyvää yötä ja kauniita unia. Oman kulla kuvatuksia. 😊💤💖💤✨💤🌌 Lokakuun
      Ikävä
      254
      1410
    9. Ruumisvaunut

      Ompa järjen köyhyyttä vetää ruumiskärryjä pitkin kylää ja säikytellä ihmisiä. Vain Kuhmon hoitajat tähän pystyy.
      Kuhmo
      40
      1232
    10. Seiska: Ensitreffit Anna nosti katsojien karvat pystyyn - Touhuaa tätä auton ratissa: "Älytöntä..."

      Annan käytös herättää vahvoja tunteita. Huh, huh, näyttää kyllä aikamoisen vaaralliselta touhulta auton ratissa… Lue l
      Ensitreffit alttarilla
      7
      1108
    Aihe