Vapaa kuvaus

Aloituksia

368

Kommenttia

1267

  1. Koska lapsi sanoi toiselle päiväkodissa "kenen kikkeleitä toinen on nähnyt?", suomalaiset virkamiehet levittivät hysteriaa lapsen joutumisesta seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Lasta tutkiva lääkäri käyttäytyi autoritaarisesti tiedemiehen sijaan. 14.5.1992: Tutkimuksesta puuttuivat kaikki ne peruselementit, jotka hän yhdistää lapsen oikeuksia kunnioittavaan humaaniin tutkimustapaan. Tutkija on määritellyt ennakkoehdot ja aihepiirin ja harrastaa henkistä manipulaatiota, henkistä väkivaltaa ja nöyryyttää lasta. Lapsi pyrkii ulos huoneesta ja huutaa - auktoriteetin uhmaamisen vuoksi lapsella väitettiin olevan mielenterveysongelmia. Auktoriteetin tottelu peiteltiin verukkeella lapsen mielenterveysongelmista vaikka hänen luultiin joutuneet pahoinpidellyksi ja tarkoitus oli suojella häntä.

    https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009450184.html?fbclid=IwAR2d6cR8R0vKV3wbTjx3BBIIhRD-3jaWahjwAzBTT1xUPZFGhYZPWp7J1-8
  2. Menin paikalle 12 min etukäteen ja odotin ovella. Soitin ovikelloa pakkovalvonta Oy:lle. Ovella seisoessani vartijat menivät vierestäni sisään. Oletin, että Toivo tuodaan autolla parkkipaikalle niin kuin kerran viimeksi ja katselin sinne päin. Menin odottamaan autolleni, joka oli parkkipaikan suuntaan. Vartija herjasi myöhemmin Toivon menneen sisään juuri silloin, kun aloin kävellä autolle. Autolla muutama minuuttia myöhemmin näin vaaleahiuksisen naisen menevän sisään ja sitten katselevan minua parikymppisten vartijoiden kanssa. Viitoin heitä luokseni, jotta heitä ei häiritsisi, kun Toivo tuotaisiin parkkipaikalle ja olisin Toivon lähellä ulkona ja tarkoitus on olla vain sisätiloissa valvottuna. Halusin ainakin vilkuttaa autosta nousevalle Toivolle enkä menettää yhteistä elämää. Kaipaan häntä. He menivät sisään.

    Odotin 10 minuuttia ja vartija tuli autolle. Kysyin lähestyvältä mieheltä, että onko Toivo jo sisällä. Ekalla kerralla hänet oli viety sinne samalla tavalla. Hän sanoi kyllä. Menin pyörän kanssa ovelle. Otin pyöränkin, koska saisin mahdollisesti luvan ajattaa Toivoa matkalla autolta ovelle.

    Arvostelin vartijaa: "Mikset kutsunut minua sisään? Oletatko, että olen mielenvikainen ja vain haaskaan turhaa aikaani oman poikani kanssa autoni luona?" Hän laittoi peukalot vyöhön ja alkoi jutustella. Ihan kuin sillä ei olisi väliä, että poikani ja minä haluamme nähdä toisemme. Kun puhuin hänelle, oletin, että voisi mennä sisään nyt kun tulin ovelle. Tajusin vasta herjojen lopussa, että hänen täytyy soittaa puhelu, jotta pääsemme sisään. Hän ei tehnyt sitä itsekkäästi koko puheen aikana. Hän ei uskonut, että hänen olisi pitänyt. Sanoin, minähän viittasin teille, että tulkaa. Sinä et kommunikoinut kanssani mitään.Hän sanoi, että jos tämä ittuilu jatkuu, niin tämä tapaaminen päättyy tähän. Normi oli se, että minun piti mennä ovelta sisään ja koska en ollut ovella, he rankaisivat minua jättämällä kertomatta minulle, että Toivo tuli. Ja veruke tälle auktoriteetille oli se, että "ei se niin mene". Minusta he olisivat voineet sanoa, että Toivo tuli. Se olisi turvannut minun ja poikani yhteisen ajan. Tämä vartijan autoritarismi oli sitä, että mitään ei tehdä ilman suoraa käskyä, vaikka se auttaisi muita tai ehkä sitä voisi kutsua suomalaiseksi tahdittomuudeksi.

    Kun hän tarttui puhelimeen pyytääkseen oven avausta, pelkäsin hänen luovan sen narratiivin, että "Teemu käyttäytyy hysteerisesti ( uhmaa auktoriteettia), joten tämä tapaaminen voidaan päättää tähän". Hän sanoi empien "Teemu Ruskeepää on nyt täällä, joten päästäkää...".

    Sanoin matkalla sisälle, että se menee siis niin, että he vain kieltäytyvät kommunikaatiosta.

    He ilmeisesti käyttävät voimakeinoja, kun tilanne sitä vaatii, mutta eivät edesauta mitään hyvää tai normaalia. Sitä paitsi vartija ulkoovella ei tee päätöstä tapaamisista.

    Toivo oli välitön ja luottavainen minulle sekä hyväntuulinen. Annoin ruokaa. Kysyin lupaa sille, että opettaisin Toivoa leikkaamaan verigreippiä, jotta he eivät kirjoittaisi "vaarallisesta veitsen käytöstä". Vitsailin Toivolle siitä, että hän ei ollutnlaittanut Nintendo Switchiä päälle pyynnöstäni, vaikka hän otti sen syliin. Ja kehuin, hyvä poika! Olimme sylissä, soitettiin pianoa, kokeiltiin pysyä pystyssä lastenpyörällä, rakennettiin maja tyynyistä ja soitettiin isävanhemmille alle kahden tunnin aikana. Siivosin hyvin ja sanoin ääneen täyttäneeni velvollisuuteni. Valvojilla oli turhauttavaa aikaa, kun he eivät saaneet kohdella minua mielisairaana lastensuojelutilassa. Luotan siihen, että ilmoittavat raskauttavia väitteitä sosiaalityöntekijälle, tapaamiset lopetetaan ja samoin viikottaiset puhelut ja ilta- ja aamuviestit.
  3. Menin paikalle 12 min etukäteen ja odotin ovella. Soitin ovikelloa pakkovalvonta Oy:lle. Ovella seisoessani vartijat menivät vierestäni sisään. Oletin, että Toivo tuodaan autolla parkkipaikalle niin kuin kerran viimeksi ja katselin sinne päin. Menin odottamaan autolleni, joka oli parkkipaikan suuntaan. Vartija herjasi myöhemmin Toivon menneen sisään juuri silloin, kun aloin kävellä autolle. Autolla muutama minuuttia myöhemmin näin vaaleahiuksisen naisen menevän sisään ja sitten katselevan minua parikymppisten vartijoiden kanssa. Viitoin heitä luokseni, jotta heitä ei häiritsisi, kun Toivo tuotaisiin parkkipaikalle ja olisin Toivon lähellä ulkona ja tarkoitus on olla vain sisätiloissa valvottuna. Halusin ainakin vilkuttaa autosta nousevalle Toivolle enkä menettää yhteistä elämää. Kaipaan häntä.

    Odotin 20 minuuttia ja vartija tuli autolle. Kysyin lähestyvältä mieheltä, että onko Toivo jo sisällä. Ekalla kerralla hänet oli viety sinne samalla tavalla. Hän sanoi kyllä. Menin pyörän kanssa ovelle. Otin pyöränkin, koska saisin mahdollisesti luvan ajattaa Toivoa matkalla autolta ovelle. Arvostelin vartijaa: "Mikset kutsunut minua sisään? Oletatko, että olen mielenvikainen ja vain haaskaan turhaa aikaani oman poikani kanssa autoni luona?" Hän ei uskonut, että hänen olisi pitänyt. Sanoin, minähän viittasin teille, että tulkaa. Sinä et kommunikoinut kanssani mitään.Hän sanoi, että jos tämä ittuilu jatkuu, niin tämä tapaaminen päättyy tähän. Hän lisäsi, ettei se mene niin, että he kommunikoivat. Minusta he olisivat voineet. Se olisi turvannut minun ja poikani yhteisen ajan. Sanoin, että se menee siis niin, että he vain kieltäytyvät kommunikaatiosta ja asiakkaiden kohtelusta normaalisti. He ilmeisesti käyttävät voimakeinoja, kun tilanne sitä vaatii, mutta eivät edesauta mitään hyvää tai normaalia. Sitä paitsi vartija ulkoovella ei tee päätöstä tapaamisista.
  4. Menin ison hampurilaisketjun ravintolaan tiskille ja pyysin saada jutella hetken esimiehen kanssa. Kuten tyypillistä, kukaan ei reagoinut. Kuskeja palvelee vain siihen osoitettu henkilö, joka tulee vain silloin, kun ehtii. Olen tottunut siihen.

    Toisin minuutin päästä pyyntöni "esimies". Kukaan ei tullut.

    Esimies käveli viereiden nurkan takaa juteltuaan alaisille ja lähti kävelemään pois. Sain hänet tulemaan.

    Kerroin, että tuossa vessan edessä on aika paha haju ja teillä on varmaan hajulukko rikki. Hän katsoi minua eleettömästi. Olin rikkonut sosiaalisia normeia puhutellessani henkilökuntaa.

    Jatkoin, että tämä on ravintola. Se kannattaisi korjata.

    Häntä ei kiinnostanut tekninen asia. Hän sanoi okei, kiitos. Vastasin kiitos. pomo käveli olkiaan niskoitellen pois.

    Työntekijä tuli kysymään onko sinulla tuo zm. Vastasin joo. Jos he kertovat koodin, he eivät voi vahvistaa, että ole oikea kuski. Sanoin joo.

    Hän sanoi opettavaisesti ja närkästyneesti, ettei minun sitten kannata huudella, kun teillähän on se tilaus on valmis -äänimerkki.

    Opetin häntä takaisin, etten huudellut tilauksesta. Hän niskoittelu joo. puhuimme tuosta toisesta asiasta. Nii-in.

    Hierarkiassa ei lähettien tule puhutella ravintolan henkilökuntaa tasavertaisina keskustelukumppaneina, koska heillä on isompi auktoriteetti
  5. Soitin turvakopin valvojalle ja ilmoitin, että hänen huomautuksensa saksista 12/2022 "nyt laitat ne sakset piiloon!!" oli epäasiallista. Oikeastaan soitin huomisesta ja kysyin lupaa opettaa Toivoa ajamaan pyörällä. Hän sanoi, että valitettavasti heillä on nämä ohjeistukset, ettei muualle saa mennä ja että tiedän miten pieni tila se on. Sanoin, etten halua aiheuttaa välikohtausta, mutta jos hänelle sopii, niin siirtäisin vaikka pöydän seinän viereen. Hän sanoi, että sopii, jos yritän pitää pystyssä, mutta polkea siellä ei voi.

    Hän sanoi tapaamiseen tulevan valvojan nimen, kysyin tarkoittiko hän kumpaa valvojaa ja ilmeni, että olin soittanut tälle tyrannille.

    Sanoin hänelle, että kaikki oli hyvin, minä valvoin saksien käyttöä ja hänen olisi pitänyt antaa minun jatkaa rauhassa omaa valvontaani. Toivo ei ollut koskenut tai edes katsonut saksiin. Hän vetosi verukkeeseen, että saksien käyttö ei siinä tilanteessa ollut asiallista. Ja että hänen täytyy lähteä kokoukseen. Haastoin hänet sanomalla, mitä hän sanoi tilanteessa, miten minä kysyin, että "onko tämä valvottua", selitin sen tarkoittaneen omaa valvontaani eikä hänen valvontaansa ja hänen sanoneen vihaisesti, että "kyllä on".

    Sitten hän pyörsi sanansa. Hän sanoikin, että kyllä hänestä saksien käyttö oli ihan ok, mutta siinä tilanteessa hänen arvionsa oli se, ettei siihen sopinut saksia. Hänen vastauksesta erosi ensimmäisestä siten, että ensin saksien käyttö ei ollut ok. Sitten saksien käyttö oli ok, mutta hän katsoi, etteivät ne kuulu sinne.

    Vastasin, että se tulkinta ei tässä riitä, koska minä sain siitä 2 kk rajoituspäätöksen. Sanoin kiitos, moido ja suljin puhelun, ennen kuin hän ehti vastata.

    Hän siis kohteli minua niin kuin saksien käyttö lapsen ympärillä ei ollut minun hallinnassani, perui sen ja arvioi tilannetta ymmärtämättä tilannetta. Hän vetosi ilmeisesti auktoriteettiin, joka hänellä on ehdoton ja minun velvollisuuteni on totella, oli se mikä tahansa. Hän on niin kuin byrokraatti, joka tekee joustamattomia paperitöitä eikä ymmärrä asiakasta.

    Tapaamispaikan valvojat eivät koskaan keskustele arvioistaan vastavuoroisesti ja ilmoittavat väärätkin suoraan sosiaalityöntekijälle. He istuvat ja vetävät raskauttavia johtopäätöksiä hiljaa ja ilmoittavat ne selän takana sosiaalityöntekijälle. Ja lastensuojelutoimiston työntekijä pitää niitä "tapahtumia" tosiasioina kysymättä näkökulmaani.

    Kyseinen valvoja myös vääristi Toivon sylissä pitämisen ja hänen vetäytymisensä siten, että "Toivo vetäytyy toistuvasti, mutta Teemu ei lopeta sylissä pitämistä". Toivo oli tyytyväinen saadessaan olla isän seurassa ja syödä. Hän oli sylissä koko 2 h ja väisti naamallaan pois vain 9 kk tauon jälkeen alussa. Meillä oli kaikki hyvin huostaanottohetkellä ja koko Toivon elämän.

    Nyt minun pitäisi 16.5.23 todistaa osaavani olla lapsen seurassa kahden miesvartijan ja ennakkoluuloisten naisvalvojien
    edessä ahdistavassa tilanteessa, kun poikani kiintymyssuhdetta on haitannut rajoitus ja poissaolo. Valvoja käyttäytyy juuri niin kuin lastensuojelun sosiaalitekijä.
  6. Se oli etusormi