Vapaa kuvaus

Kuulun ns. Satakunnan miehiin, jotka ovat tutkineet suomalaista julkisen hallinnon päätöksentekoa, jota harjoitettiin presidentti Koiviston aikana.

Kysymyksessä on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.

Kotisivuni on https://www.jormajaakkola.fi/

Hyvät lukijat!

Valtiopetos käsitellään valtakunnanoikeudessa, jonka käynnistämiseksi tarvitaan 10 kansaedustajaa.
Sen vuoksi on luotava painetta eli olkaa hyvät ja viekää tieto kotisivustani kahvipöytäkeskusteluihin, jotta media saadaan puimaan huijausta.

Aloituksia

30

Kommenttia

454

  1. Lyhyesti:

    Mistä kansa osaa äänestää oikein, jos tieto laittomuudesta ei mene kansalle tiedoksi?


    Rummutetaan asiasta niin kauan, että asia nousee valtamedian uutisointiin, julkiseen keskusteluun.

    Tämän jälkeen hallitus joutuu eroamaan, koska sen toimilla ei ole kansan luottamusta.
    Seuraus: ennenaikaiset vaalit, joissa nykyistä politikkaa harjoittaneet eivät tule valituksi, jos he ylipäätään edes haluavat ehdokkaiksi
    .
  2. Olivatko kansanedustajat tietoisia, että markasta luovutaa kyseenalaisin keinoin?

    Jokainen lukija muodostakoon vastauksen kysymykseen luettuaan Suomen valtionhallinnon virallisista asikirjoista seuraavaa.


    Lallin haastattelussa Braxin lausunnossa on kyseessä mm. tämä:

    Eduskunnan perustuslakivaliokunta selittää lausunnossaan 18/1997 vp:

    ”EU-liittymissopimuksen voimaansaattamislain säätäminen supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä on tehnyt poikkeuksen useasta hallitusmuodon säännöksestä, mukaan luettuna myös 72§. EU-liittymissopimusta voimaan saatettaessa käytetyn poikkeuslakimenettelyn vuoksi Suomen siirtyminen yhteiseen rahaan ei ole valtiosääntöoikeudellisesti riippuvainen hallitusmuodon 72§:n sanamuodon muuttamisesta tai kumoamisesta.”

    ja

    ”Tämän mukaisesti markka voisi lakata olemasta Suomen rahayksikkö Suomen liityttyä euroalueeseen, vaikka 72§:ää ei olisikaan muutettu.

    Siltä osin kuin nämä määräykset ovat ristiriidassa perustuslain kanssa, on perustuslakiongelma tullut ratkaistuksi jo voimaansaattamislailla”.

    Rahvaan tyhmä kysymys:
    - Millä voimaansaattamislailla?


    Jäikö Braxilta keväällä 1992 lukematta tämä:

    Valtioneuvoston EY-selonteko (9.1.1992):

    "EY-jäsenyydestä seuraisi, että lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan osalta tarvitaan perustuslain tasoisia säännöksiä toimivallan siirtämiseksi EY:n toimielimille."



    Lukiko Brax syksyllä 1994 EU-liittymislakia koskeneen perustuslakivaliokunnan lausunnon:

    HE 135/1994 – UaVM 9 – PeVL 14:

    ”Esityksen säätämisjärjestyskannanotosta ilmenee, ettei hallituksen mielestä jäsenyyden toteuttamiseksi tarvita hallitusmuodon muutosta.

    Hallitusmuodon muuttamista voitaisiin valiokunnan käsityksen mukaan pitää oikeudellisesti välttämättömänä siltä osin kuin jokin sen säännös kokonaan ja muutoin kuin tilapäisesti menettäisi nykyisen sisältönsä EU:n jäsenyyden myötä.

    Tällaista vaikutusta ei kuitenkaan valiokunnan arvion mukaan aiheudu liittymissopimuksesta miltään osin”.


    --

    Käytin Tuija Braxin Lallin haastattelua hyväkseni, koska Brax arvosteli itsenäisen valtiontaloudenhoitoon hoitoon tarkoitetun instrumentin ja päätösvallan luovuttamisen menettelytapaa.
  3. Suomen keskeinen EY/EU-neuvottelija Antti Kuosmanen kertoo mielenkiintoisia asioita tuhotussa EU-kirjassaan

    "Suomen tie EU:n jäseneksi"

    ISBN 951-9160-19-1

    Kustantaja: Oy Ultima Thule, 90120 OULU

    Painopaikka: Oulun Liikekirjapaino Oy



    Kirjan sivulta 226 löytyy teksti:

    "EU-politiikasta ei tule sisäpolitiikkaa, vaan sisäpolitiikasta tulee EU-politiikkaa, kuten Jaakko Iloniemi on sattuvasti sanonut."

    --

    Sitaatti on luvusta

    38.2. EU-asioiden luonne


    "Ulkoasiainministeriötä vastaan tunnetun patoutuneen kaunan purkautumisen ohella koordinaatiojärjestelmän vastaiset asenteet näyttivät johtuvan myös - minun mielestäni - väärin käsitetystä EU-asioiden ja EU:ssa toimimisen luonteesta. Sitä kautta ne heijastivat sitä tosiseikkaa, että vielä tässäkään vaiheessa, kun jäsenyys oli aivan ovella, ei unionin perusluonnetta ymmärretty oikein.

    Väärinkäsitys ilmeni käytettäessä termejä sisäpolitiikka ja ulkopolitiikka EU-asioiden ollessa kyseessä. Ministeritasoa myöten kuulin esitettävän käsityksiä, että EU:n jäsenyyden myötä EU-asiat muuttuivat sisäpoliittisiksi. Tästä vedettiin johtopäätös, että kukin viranomainen hoitaisi ne Brysselissä oman toimivaltansa mukaisesti parhaaksi katsomallaan tavalla.

    Tällainen asioiden hoitotapa onkin sinänsä mahdollinen, mutta on eri asia, onko se jäsenmaan kannalta viisas. Siinä näet ei otettu huomioon, että vaikka EY:n säännökset ovat jäsenmaita sitovia ja kattavat sellaista yhteiskuntaelämän aloja, jotka eittämättä ovat "sisäpoliittisia", EU:n päätökset syntyvät sen neuvostossa jäsenmaiden välisissä neuvotteluissa. Kaikki muut jäsenmaat ajavat neuvostossa kansallisia etujaan ja jäsenmaa, joka laiminlyö niin tehdä, tuntee sen nahoissaan etujensa vastaisten päätösten lisääntymisenä. Siksi kaikilla jäsenmailla on kansallinen järjestelmä kantojensa koordinoimiseksi, toimi se sitten paremmin tai huonommin. Pohjimmaltaan juuri tästä syystä on väärin luonnehtia EU-asioita sisäpoliittisiksi.

    Pikemminkin kuin ulkopoliittisten asioiden muuttumisesta sisäpoliittisiksi on kyse sisäpoliittisten asioiden muuttumisesta ulkopoliittisiksi - tai oikeammin kokonaan uudenlaisiksi, EU-poliittisiksi asioiksi, joita ei voi oikein sijoittaa kumpaankaan kategoriaan.

    EU-politiikasta ei tule sisäpolitiikkaa, vaan sisäpolitiikasta tulee EU-politiikkaa, kuten Jaakko Iloniemi on sattuvasti sanonut."


    --

    Lue Suomen perustuslain (2000) 96 § ja ihmettele eduskunnan EU-päätöksentekoa.