Vapaa kuvaus

Aloituksia

162

Kommenttia

2982

  1. on mielenkiintoista ja arvokasta tietoa välittävää meille joitten isät ovat olleet sodassa.

    Jatka kertomistasi!
  2. Seuraile vaan...
  3. on vilahdellut kertomuksissasi.
    Isäni on ollut samoilla seuduilla ratsastavana lähettinä.
    Sodan jälkeen kun pari, kolme miestä oli yhdessä niin sotamuistojen kertominen alkoi.
    Kertominen kävi varmaankin terapiasta, kun ei mitään kriisipalveluja ollut ja nuoret ihmiset saivat kokea sodan kauhuja niin läheltä.

    Isäni on kertonut haavoittumisestaan, että hän oli ollut viemässä viestiä tukikohdasta toiseen ja oli istahtanut tupakkatauolle puun suojaan, vaikka tupakoiminen oli ollut ankarasti kiellettyä, koska alueella missä hän oli, oli nähty vihollisen liikkuvan ja savu saattoi paljastaa hänen olinpaikkansa.

    Yks kaks oli isä kuullut liikettä puusta minkä juurella hän istui, oli kuullut laukauksen ja tuntenut iskun ohimossaan ja polttavan kivun olkapäässään.
    Hän oli ehtinyt laukaista aseensa summassa puun latvaa kohti ja puusta oli tipahtanut vihollinen kuolleena melkein hänen niskaansa.

    Isän ohimosta ja olkapäästä oli tullut paljon verta ja hän oli alkanut houria.
    Hän oli nähnyt parivuotiaan isosiskoni hyppelihtivän keskellä sotatannerta ja kun isä oli yrittänyt saada häntä kiinni ja turvaan oli isosiskoni vaan nauranut ja karannut loitommalle.
    Isä oli varma että lapsensa näkeminen oli pitänyt hänet hengissä.

    Laukaustenvaihto oli kuultu ja isä oli pelastettu ja viety kenttäsairaalaan Pieksämäelle, joka oli eräällä koululla.
    Erään työmatkan yhteydessä kyselin pieksämäkeläisiltä, missä koulu oli ja onko se vielä pystyssä.
    Olihan se ja kävin katsomassa. Kerroin myös isälle että olin paikan nähnyt.
  4. voi kiinnostaa sellaistakin ihmistä, joka ei normaalisti runoja lue, usein jossakin vaikeassa elämäntilanteessa.

    Runossa ilmaistaan muutamalla sanalla tunteita, tilanteita, ilman suurempia selityksiä.
    Kuitenkin ymmärrämme tarkalleen, mistä on kysymys.

    Siinä runojen kirjoittamisen taika juuri onkin, tiivistämisessä, että oppisi sanomaan sanottavansa mahdollisimman vähin sanoin, mutta silti sillä tavalla että osuu suoraan asian ytimeen.

    Sanojen valinta, arkipäiväisestä runollisempaan, saattaa tuottaa vaikeuksia.
    Ainakin meikäläiselle joka on asunut suurimman osan elämästään ulkomailla, eikä ole samaa kosketusta äidinkieleen niinkuin muilla on.