Vapaa kuvaus

Aloituksia

153

Kommenttia

2655

  1. Antaa mennä kun on alamäki, lauloi Irwin.

    Minä kerron nyt tähän samaan syssyyn toisen jutun tästä samasta hotellista, missä tyttökaverini kanssa tapasimme yöpyä tanssireissuillamme.

    Hotellissa ei ollut yöportsaria, vaan kl 24 pistettiin ovet lukkoon. Mitään ruokatarjoilua ei myöskään ollut siihen aikaan vuorokaudesta.
    Eräällä tanssireissulla ollessamme tulimme viisi minuuttia ennen puolta yötä tyttökaverini kanssa ja menimme tuttuun huoneeseen kolmannessa kerroksessa.

    Nauroimme ja hulluttelimme. Niin tuntui muutkin nuoret tekevän. Kadun toiselta puolelta kuului nuorten naurua ja kun kurkistin ikkunasta näin että porukkaa oli kertynyt nakkikioskin luo.
    Ykskaks huomasimme kuinka nälkä meilläkin oli.
    Ulos ei voinut mennä kun ulko-ovi oli jo lukittu.

    Sain idean. Aukaisin ikkunan ja aloin huudella "apuva" jos joku kuulisi minua.
    Päät kääntyivät kolmatta kerrosta kohti. Kysyin jos joku voisi ostaa meillekin nakit jos lähetän rahaa alas.
    Minulla oli villapuseron neule mukana. Katkaisin lankakerästä lankaa, sidoin toiseen päähän setelin ja laskin sen alas. Avulias nuori mies otti setelin ja kävi ostamassa makkaroita, jotka nakkikioskin hoitaja oli käärinyt voipaperiin, vaihtorahakin oli mukana ja niin minä ongin nakkipaketin ylös!
  2. mutta kyllä sitä sattui hotellikommelluksia jo 50-luvulla!

    Olin siihen aikaan pohjois-Karjalassa rajaseudulla. Huvittelumahdollisuudet olivat 45 km:n päässä olevassa kaupungissa ja kylältä missä olin opettajana, oli linja-autoyhteys kaupungin suuntaan vaan kerran päivässä.
    Jos halusi tanssia, oli yövyttävä kaupungissa.

    Olin lähtenyt erään tyttöystävän kanssa kaupunkiin tanssimaan ja olin varannut yöpymispaikan pienestä hotellista. Meillä oli monta tuntia aikaa ennenkuin tanssit alkoivat, joten päätimme ottaa pienet kauneusunet. Laitoimme tukkamme papiljoteille ja riisuuduimme alushameisilleen.
    Minun piti mennä käymään vessassa, joka oli oveamme vastapäätä käytävän toisella puolella. Kurkistin oven raosta, reitti oli selvä ja pujahdin vessaan. "Minäkin tulen", ehti huonekaverini sanoa ja syöksyi perässäni. Kuulimme kuinka huoneen ovi paukahti kiinni ja meni lukkoon!
    Siellä me sitten seisoimme, papiljotit päässä, alushameisillaan, hotellin kolmannessa kerroksessa!
    Hanhen marssissa hiippailimme kerros kerrokselta alemmas, kunnes pysähdyimme kerrosten välille ja yritimme herättää respassa nuokkuvan kaverin huomiota. Minä räpsyttelin sormilla ja huutelin "heitä", mutta poika oli varmaankin huonokuuloinen. Saimme apua kun ulko-ovesta tuli uusi vieras ja huomasi meidät kurkkimassa kaiteen yli. Hän sanoi respassa olevalle jotakin ja poika havahtui. Hän ymmärsi tilanteen kun näki "asusteemme", tuli aukaisemaan oven ja näytti jopa vara-avaimen piilopaikan, jos vielä joskus jäisimme oven taakse.
    Siihen ne unet sitten karisivat siltä kertaa!