Valikko
Aloita keskustelu
Hae sivustolta
Kirjaudu sisään
Keskustelu
Viihde
Alennuskoodit
Black Friday 2024
Lainaa
Treffit
Säännöt
Chat
Keskustelu24
profiilit
mdk.mdk
profiilit
mdk.mdk
mdk.mdk
Vapaa kuvaus
Aloituksia
154
Kommenttia
2671
Uusimmat aloitukset
Suosituimmat aloitukset
Uusimmat kommentit
Niin myös Romeon ja Julian parveke Veronassa on eräs sellainen mielikuvitukseen ja mielikuviin vetoava paikka.
21.03.2006 15:51
http://www.destination-stockholm.se/
Jos klikkaa "Teater & Nöjen" niin sieltä löytyy ajankohtaisia esityksiä, mm ABBA-Björnin ja Bennyn musikaali Mamma Mia.
21.03.2006 14:22
on hermomyrkkyä, jota voidaan ruiskuttaa kasvoihin ryppyjen loiventamiseksi. Silloin hermoimpulssien siirtyminen kasvolihaksiin estyy ja lihakset eivät pääse supistumaan. Potilas ei pysty enää rypistämään otsaansa ja silmäkulmiaan. Vaikutti kuin Carola olisi saanut liian suuren annoksen "kaiken varalta" :-)
ja otsassa näkyi todella epätavallinen kohouma.
Ei ole voinut välttyä näkemästä tai kuulemasta, mitä kaikkea Carolalle on tehty voiton varmistamiseksi, jos asuu täällä lahden takana.
20.03.2006 18:53
Tiedän, että täällä on mm Eslövissä laitos, missä tehdään perunankuorista biokaasua.
20.03.2006 16:42
Kuvittelen että viestisi sisältö tarkoittaa elintasokilpailun turmiollisuutta, että kaiken on oltava paremmin kuin naapurilla, työkaverilla, sukulaisella.
On ostettava uusi auto osamaksulla vaikka ei oikeastaan olisi varaa ostaa edes kunnon pyörää käteisellä, tämä vaan sen takia että naapurikin on vaihtanut äskettäin autoa.
Tai on ostettava uusi talo tai kesämökki, vaikka siihen ei olisikaan taloudellisia edellytyksiä.
Elämä alkaa pyöriä yhä suuremmassa krediittikarusellissa ja lopulta tuo valhekupla särkyy...
Elämä on ollut "ulkokullattua", kulisseja, velkataakan pönkittämiä harhakuvia.
Kaikki tämä vaan sen takia että ympäristö saisi kuvan menestyvästä ihmisestä, joka ei ajoissa ymmärtänyt että se mikä riittää tällä hetkelle hänelle itselleen, saa riittää toisillekin.
20.03.2006 16:32
olikin tuo titteleiden mainitseminen :))
Kirjoitin mm:
"Tuli mainittua karriääriä tekevät miehet... ja kuinka moni heistä huomaa olevansa yksin kun kaikki tavoitteet muuten on saavutettu.
Olen niin tyhmä etten tajunnut että kun mainitsee herrojen titteleitä, arkkitehti, kirurgi jne, joitten uskon tehneen karriääriä, niin se olikin ISOTTELUA ym.
Tietysti jokin sorvari-jyrsijäkin tekee karriääriä :) Tai varastomies. Moni meistä on jäänyt yksin. Tittelin kera tai ilman.
Nuo mainitsemani ammattinimikkeet olivat kuitenkin "unelmieni ulkopuolella". Sellaisten titteleitten omistajat eivät ole kiinnostuneita meistä 60+ täyttäneistä naisista, luulin.
Väärin! Kertakaikkisen väärin!
Luultavasti ovat kokeilleet jo puolta nuorempaakin naista, joka antaa statusta.
Nyt on tullut otettua järki käteen ja ollaan havaittu, että ehkä saman ikäluokan naiset ovat kuitenkin lähempänä omaa henkistä minää kuin jokin 30-kymppinen, joka haluaa vielä käydä diskossa.... "
20.03.2006 16:15
voivat olla monenlaiset. Se tuli mieleeni kun vastasin erään onnellisen naisen viestiin naapuripalstalla ja muistin kuinka itse olin liikkeellä samantapaisen viestin kanssa pari vuotta sitten ja minkälaisen vastaanoton viestini silloin sai.
Suurin osa palautteesta oli selvää kateutta, todella ilkeää ja halpamaista vihjailua.
Kukapa nyt olisi suonut sellaista onnea 60+ naiselle, että hän muka löytäisi vielä rakkauden?
Kaikkea sitä saa kuulla ennenkuin korvat päästä tippuu! "Romanssinpoikaset tuon ikäisillä naisilla ovat pelkkää mielikuvituksen tuotetta", kirjoitti nimim. aatu.
Voi melkein nähdä sielunsa silmin verenhimoiset, kateelliset, katkerat vanhukset repimässä MdK:ta silpuiksi! :DD
Kaikkea se kateus teettää...
20.03.2006 15:00
kun uskallat tunnustaa täällä palstoilla, minkälaisissa tunnelmissa elät juuri nyt!
Muistan kun itse tein vastaavan tunnustuksen pari vuotta sitten, minkälaisen vastaanoton se sai! Enimmäkseen aika härskejä kannanottoja...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=563&posting=22000000003078969
Mutta rakkaus on kestänyt ja toivon sitä samaa sinunkin kohdallasi! Olet sen ansainnut!
20.03.2006 11:00
varustettu... Hampaita on pidennetty ja valkaistu, botoxia otsaryppyihin ja henkilökohtainen goach on auttanut painon pudottamisessa. Mitään ei ole jätetty sattuman varaan.
19.03.2006 19:59
ihan tässä, että ei minullakaan olisi mitään sitä vastaan jos ystäväpiirissäni olisi sinunlaisesi mies ;-)! Tarinointia riittäisi!
19.03.2006 18:59
Mikähän siinä lienee että toisten ihmisten menestyminen on pelkkää hyvää
onnea eikä mitään muuta ;-) Tylsää olisi todella jos heidän onnistumisensa
riippuisi siitä että he jaksavat yrittää enemmän kuin toiset.
Itsensä arvostaminen näillä leveysasteilla on rumaa. Olipahan kuinka
menestyvästä ihmisestä tahansa kyse niin ”vaatimattomuus kaunistaa”.
Ajatella, jos joku maratonijuoksun voittaja antaisi tällaisen lausunnon:
- Oli se sentään hyvää onnea, kun voitin tuon maratonin. Satuin ihan
vahingossa juoksemaan nopeammin kuin muut. Ai, että treenannutko?
No, ei niin kauheasti, vaan 18 tuntia päivässä kahdeksan vuoden aikana,
mutta ei kai sillä ollut mitään merkitystä, kyllä voittoni oli pelkkä sattuma!
18.03.2006 19:07
Toivottavasti kestää vielä kauan ennenkuin VP joutuu makkaratehtaalle!
Ja jos joutuukin niin on liha mureata saunapalvia!
18.03.2006 15:33
olla kuuluisan henkilön lapsi ja yrittää luoda omaa uraa samalla alalla kuin kuuluisa vanhempansa. Koko ajan vertaillaan kuuluisaan isään tai äitiin tai jos menestyy urallaan, se on tietysti vaan sen ansiota että on sen ja sen lapsi.
Täällä olen aina ihmetellyt kun esimerkiksi edesmenneen trubaduurin Evert Tauben poika, Sven-Bertil, oli koko ajan jonkinlainen taustahenkilö, vailla omaa identiteettiä. Hän oli vaan Evertin poika.
Hän on itsekin kertonut omasta epävarmuudestaan kun on kasvanut niin kuuluisan henkilön varjossa.
Vasta nyt, kun hän on jo 70 täyttänyt, alkavat ihmiset huomata että hän on hyvä näyttelijä ja kukapa osaisi tulkita isä-Evertin sävellyksiä paremmin kuin juuri hän!
18.03.2006 13:25
Voi jukra kun nauratti, kun kuvittelin miltä tuo mummeli näytti :DDDD ja kuullosti :DDD
18.03.2006 11:46
myytävistä asunnoista ja taloista on näitten asuntostailaajien myynti-idea.
Täällä meillä on varsinkin suurkaupunkialueilla aika tavallista että asunnot stailataan myyntikuntoon.
Ensi viikolla katson TV4:n Äntligen hemma-nimistä ohjelmaa, missä stailataan eräs asunto ja toinen jätetään stailaamatta ja sitten vertaillaan kummassa käy enemmän katsojia ja minkälaisen hinnan saavat asunnoistaan. Eli kannattaako nähdä vaivaa.
Itse uskon, että kannattaa ajatella, kuinka asuntonsa esittelee. Olen muuttanut niin monta kertaa että tiedän omasta kokemuksesta mihin seikkoihin kiinnitän huomiota kun menen vieraaseen kotiin ja kuvittelen sitä tulevaksi omaksi asunnokseni.
Liian paljon huonekaluja saattaa tehdä asunnon ahtaamman ja pienemmän näköiseksi kuin mitä se todellisuudessa onkaan.
Suuremmat asunnonmyyntiliikkeet saattavat antaa asiakkaalleen kirjallisia ohjeita, mitä pitäisi ajatella ennen asunnon esittelyä, jos ei halua ottaa ammattistailaajaa avukseen.
18.03.2006 11:41
En ole edes ajatellut että matkaseuralaiseni on ollut MIES, kun esimerkiksi kerran katselin "viimehetken matkoja" ja näin että Teneriffalle olisi ollut kiva matka, asunnoksi 2 makuuhuonetta ja oleskelutilat. Aivan liikaa yksin matkustavalle. Niinpä soitin eräälle miesystävälle ja kysyin olisiko hän lähtövalmis sellaiselle matkalle. Niin me tapasimme lentokentällä ja teimme tosi hauskan matkan yhdessä. Molemmilla oli omat makuuhuoneensa, eikä tullut mieleenkään häiritä matkatoveriaan, eikä hän häirinnyt minua.
Avioparien kanssa olemme matkustelleet yhdessä ja yöpyneetkin lähellä toisiamme ahtaissa tiloissa, mm. matkailuautossa tai jossakin retkeilymajassa. Olemme olleet kuin samaa perhettä.
Unissakävelijöihin en ole vielä törmännyt :)!
18.03.2006 11:28
Ystävättäresi on hieno ihminen ja muistaa hyväntekijänsä.
Hänhän olisi voinut kuuluisaksi tultuaan unohtaa koko kovan menneisyytensä ja vältellä kaikkea joka siitä muistuttaa. Niin käy usein.
Vahvat ystävyyssiteet saattavat olla vähintäänkin yhtä vahvat kuin sukulaisuussiteet.
18.03.2006 10:59
Mahtaako syynä siihen että jotkut onnistuvat tällaisissa ystävyyssuhteissa paremmin kuin toiset, olla se, että on jo lapsesta saakka tottunut leikkimään sekä tyttöjen että poikien kanssa tasapuolisesti?
Useinhan tapahtuu "karsinoimista" jo hyvin varhaisessa vaiheessa, tytöt leikkivät kotia ja nukkeleikkejä, poikia ei oteta mukaan ja poikien leikit ovat rajumpia, juostaan, kiipeillään, ollaan enemmän vauhdissa.
Karsinoiminen jatkuu sitten aikuisiässäkin ja kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa tuntuu luonnottomalta, jos siihen ei ole ikäänkuin kasvanut ja jos se ei ole rakkaussuhde.
Itse olin enemmän poikatyttö-tyyppiä, viihdyin paremmin mäenlaskussa veljien ja heidän kavereittensa kanssa kuin tuvan nurkassa siskojeni kanssa. Veljieni kaverit ottivat itsestäänselvyytenä että olin mukana heidän leikeissään.
Veljeni ovat ensimmäiset miespuoliset ystäväni. Aikuisiässäkin he ovat pystyneet puhumaan sisimmässään liikkuvista asioista minulle mutta ei vaimoilleen tai kenellekään muulle.
Ystävyyden raja on näkymätön mutta vahva. Sitä ei ylitetä noin vaan.
Minulle on sattunut kerran niin, että tapasin erään miehen taidetapahtumien yhteydessä ja sovimme että lähettelemme töistämme kuvia toisillemme. Alku meni ihan suunnitelmien mukaan, mutta sitten hän alkoi lähetellä kuvia kodistaan (arkkitehti) ja antoi ymmärtää että hän oli kiinnostunut minusta kotinsa valtijattarena (= ehkä siivoojana, piikana ;-))
mutta minä en ollut hänestä itsestään kiinnostunut. Huomautin että olimme sopineet ainoastaan taulujemme esittelemisestä, ei muusta.
Niin hän sitten itsekin myönsi ja sanoi, että kai se on tyypillistä miehille että on kokeiltava vetovoimaansa, vaikka ehdot olisi olleet kuinka selvät tahansa.
Jatkoimme yhteydenpitoa siihen saakka kunnes hän tapasi naisen, joka karsi kaikki ystävyyteen viittavat kontaktit miehen elämästä :-)
Omalle partnerille on tehtävä selväksi, mitä nämä ystävät merkitsevät, ettei tule aiheettomia mustasukkaisuusjuttuja.
Voihan partnerista tuntua käsittämättömältä, että jollakin ystävällä on tilaa oman puolison sydämessä, ikäänkuin heillä olisi sellaisia salaisuuksia joihin itsellä ei ole osaa.
On ehkä vaikea ymmärtää, ettemme omista toisiamme, sillä siitähän on kysymys, jos emme suvaitse puolisomme/partnerimme ystäviä, olivatpa he mitä sukupuolta tahansa.
18.03.2006 09:15
suorassa lähetyksessä :D
17.03.2006 20:18
ja käsitysten muokkaamista :)
Miksi ei nainen ja mies voisi olla pelkkiä ystäviä ja tavata toisiaan kahdenkesken ilman mitään taka-ajatuksia? Eikö seksuaalisuutta voi millään unohtaa? Onko sen seurattava mukana kuin varjo?
On uskontoja, joissa kielletään tällainen seurustelu kokonaan (esim. islam), miehet seurustelevat keskenään ja naiset keskenään. Uskotaan, että jos sukupuolet seurustelevat yhdessä, se aiheuttaa turhia kiusauksia.
17.03.2006 15:30
58 / 134