sa4ru5

sa4ru5 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Liittynyt 21v sitten
225 aloitusta · 5833 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Ajattelin järjestää suuret iloiset juhlat ystäville, kavereille ja kaikille, jotka haluavat niihin osallistua. Juhlissa juhlitaan elettyä elämää ja iloitaan kaikesta siitä hyvästä, mitä se on minulle ja meille yhdessä tarjonnut.

Kun totesin, etten pysty järjestämään juhlia, olen sopinut, että tyttäreni hoitaa järjestelyt. Mielessä on käväissyt, että voisi olla mukavaa, jos saisi katsella juhlia jostain näkökulmasta.;)
En ole ajatellut, koska minulle ei ole tietoa, jonka perusteella voisin tehdä suunnitelmia. Odotan kiinnostuneena.

Nykyisin on tullut jo tavaksi sanoa, että kuoleman hetken tullessa lähden elämäni viimeiselle, todella mielenkiintoiselle tutkimusmatkalle jonnekin sanoin kuvaamattoman ihaniin maisemiin. Olen saanut jo kurkistaa sinne.

Jos osaisin maalata, saattaisin yrittää maalata näkemääni "maisemaa" jollain erityisellä tasolla jossain tuntemattomassa, missä on vain kaunista, kaunista, kaunista; ei mitään kiinteää, kovaa eikä vähemmän miellyttävää.
Olen ihmetellyt, että vieläkin näkee joskus samanlaisia tekohampaita kuin käytettiin yli puoli vuosisataa sitten. Tasainen, luonnottoman valkoinen hammasrivi kiinnitettynä sinertävän vaaleanpunaisiin ikeniin. - Nykyisin on tarjolla hammasimplantteja, erilaisia kiinteitä siltarakenteita, osaproteeseja ja ties mitä. Hyvän näköisiä ja toimivia ratkaisuja.

Hyvänlaatuisia peruukkeja tuskin kukaan huomaa peruukiksi.
Jouduin itsekin käyttämään peruukkeja 1990-luvulla. Kun omat hiukseni alkoivat tulla parempaan kuntoon, läheiseni kysyivät joskus okon minulla peruukki. Olen usein ajatellut, että matkoilla peruukki olisi näppärä, kun saisi kampauksen silmänräpäyksessä edustuskuntoon silmänräpäyksessä. Pitäisi ehkä ottaa mukaan.

Miehetkin saisivat minun mielestäni käyttää mieluummin peruukkia, kuin kammata muutamia pitkäksi jätettyjä hiuksia kaljun yli ja lakata, liimata tai öljytä niitä paikoillaan pysyväksi. Onneksi sellaisia ei enää usein näe.

Irtohiuksia kiinnitetään myös sekä kimppuina ja kimppunauhoina - kai useimmiten suhteellisen nuorten naisten kampauksiin. Varttuneemmalle väelle laitetaan myös hiusimplantteja.

Tekokynnet eivät ole minun juttuni, mutta akryyli- tai geelilakkaus pitää kynnet pitkään kunnossa. Säästyy liki päivittäiseltä lakkaukselta.

Hämmästyttää joskus, miten kamalia ja luonnottoman näköisiä liimaripsiä jotkut ikääntynetkin naiset nykyään käyttävät. Pieni lisä voi korostaa kauneutta, mutta räpsyttelevä pehko häiritsee melkein katsojaakin. Nuorena kokeilin joskus tekoripsiä, mutta ne eivät olleet eivätkö ole vieläkään minun juttuni, vaikka omat alkavat kai vähitellen harveta. Silmälaseja valitessa pitää kyllä edelleen varmistaa, etteivät ripset osu lasin pintaan ja värjättynä likaa linssejä.;)

Luetaanko tatuioitu eyeliner tekojutuksi?
Siivoaminen ei ole koskaan kuulunut lempiharrastuksiini.
Nuorina siivottiin melkein aina yhdessä miehen kanssa.
Sitten osa-aikatyössä ollessani lapsenhoitaja piti huolen myös siivouksesta, kun oli kuulemma pulaa tekemisestä lapsen päiväunien aikaan.

Yleensä meillä kävi siivooja kerran viikossa ja myöhemmin kahden viikon välein, kun valitti, ettei ollut riittävästi tekemistä. Oli itsekin pakko pitää paikat järjestyksessä, koska muuten tavaroita olisi pitänyt etsiä siivoojan keksimistä sijoituspaikoista.

Töissä työpöytä sekä kaikki työhön liittyvät paperit ja tavarat olivat aina hyvässä järjestyksessä. Vaadin, että omalla reviirilläni myös muut noudattivat sovittua järjestystä.

Kotona oma työpöytäni on aina ollut ainoa paikka, jossa syntyy helposti epäjärjestystä. Kun joutuu jättämään tehtäviä kiireesti kesken, kaikki saattaa jäädä levälleen. Kaikkialla muualla yritän pitää huolen, että kaikki tavarat laitetaan aina heti omalle paikalleen, eikä jätetä mihin sattuu. Olen huomannut, että niitä "kädestä laskettuja" esineitä joutuu joskus etsimään pitkään. Niin kävi joskus nuorempanakin, joten vanhemmiten pitää yrittää toimia vielä kurinalaisemmin. Se ei tunnu aina olevan helppoa, mutta palkitsee vaivan.

Joillain alueilla kumppanini on ollut parempi järjestyksen pitäjä kuin minä, ja joissain asioissa tilanne on ollut toisinpäin.
Nainen ja mies ovat ihmisiä, ja ihmiset ovat erilaisia yksilöitä.
Perimä, koti, kasvatus, ympäristö ja ties mitkä muutkin tekijät vaikuttavan ihmisen luonteeseen ja käyttäytymiseen varmasti paljon enemmän kuin sukupuoli.

Jokainen varmaan näkee epäjärjestyksen, mutta kuka lisää ja kuka tekee parhaansa sen järjestämiseksi, onkin kokonaan toinen juttu.

Millainen on oma suhteesi epäjärjestykseen?
Olisi kiva kuulla aikuisten tarinoita aiheesta omien vuosiensa varrelta.
Luin äskettäin puolihuolimattomasti jostain tuoreesta tutkimuksesta, jonka johtopäätöksissä todettiin kevytlevitteet vahingollisiksi ja keinotekoiset makeutusaineet suorastaan terveydellelle vaarallisiksi.

Käytin pitkään Benecolia tai Becelliä leivän päällä, mutta luovuin niistä, koska jouduin heittämään suurimman osan pakkauksesta roskiin niiden vanhentumisen ja värimuutosten vuoksi.

Luulen syöväni kohtuullisen terveellisesti, mutta monet kevyttuotteet ovat jääneet kertakokeiluksi niiden vähemmän hyvän maun vuoksi. Esim. kevytrasvaisin Polar-juusto ei maistu mielestäni juustolta ollenkaan..

Nykyisin en enää osta kevytlevitteitä enkä -juustoja. Noudatan linjaa: kaikkea kohtuullisesti. Syön esimerkiksi mieluummin vain viipaleen herkullista ja rasvaista juustoa kuin useampia vähärasvaisia viipaleita. Kaapistani ei löydy enää kevytrasvaisia tuotteita, lukuunottamatta ehkä jogurttia ja piimää.

Voita, kasvisöljyjä ja yhtä rasvaista sulatejuustolevitettä on melkein aina. Voita levitän leivälle äärimmäisen harvoin, silloinkin sulatan sen yleensä paistinpannulla ja laitan ruisleipäviipaleet siihen hetkeksi. Esimerkiksi kananmunan paistamisen jälkeen tuulee usein tehdyksi niin, eikä välipalaksi sitten muuta tarvitakaan kuin kourallinen luumukirsikkatomaatteja.

Siis, kaikkea kohtuullisesti, myös voita ja sokeria!
Vaikka eläisi vanhaksi, elämä ei tunnu pitkältä, koska se maistuu niin pahuksen hyvältä. ;)
Naisten piikkareissa voi olla jopa metallikorot. Sellaisia ei pitäisi käyttää juhlakengissä ollenkaan.

Suosittelen kaikille vierastossujen hankkimista. Monenlaisia kevyitä kangastossuja myydään usein hyvinkin halvalla. Nykyisin kauppoihin on ilmestynyt myös kestävämpiä, kumipohjaisia tossuja. Monesta hotellista saa halutessaan ostaa myös erittäin kauniita "vierastossuja".
Voisin leikkimielellä suositella tossuostoksilla poikkeamista vaikkapa Haikon kartanossa. ;)

Omassa eteisessäni on kori, josta ystävät voivat valita mieleiset ja sopivat. Valikoimassa on aina myös muutama avaamaton foliopakkaus, joten jokainen voi halutessaan valita taatusti käyttämättömän parin. - Ei tarvitse pelätä, että vierailijan sukat likaantuisivat tai lattiaan jäisi paljaiden varpaiden jättämiä jälkiä. ;)
Juhlakengät jalassa juhlissa kuuluisi hyviin tapoihin, vaikka jotkut suomalaiset isännät eivät sitä salli kotonaan, EIVÄTKÄ edes tarjoa VIERASTOSSUJA vierailijoitten käyttöön?

Itse on puutu asiaan, mutta eteisessäni on aina tarjolla eri kokoisia ja -näköisiä vierastossuja jokaisen käyttöön, joka haluaa kenkänsä riisua.
Jos haluaa pienen keittiön pienine koneineen, se on mahdollista, mutta ei välttämättä halpaa, ellei osta "mökkikeittiö-yksikköä". Tuplakaappi, uuni, jonka päällä on kaksi keittölevyä yms.

Olen parhaillaan rakennuttamassa omaa pientä keittiötäni. Siihen tulee mm. 2-paikkainen keraaminen liesitaso ja pieni monitoimiuuni, jossa on mm. myös mikroaaltouuni-toiminnot. Yhdistetty kivinen työ- ja ruokapöytätaso on saarekkeena keittiön puolelle avautuvan tuplakaapin päällä. Uudessa jääkaappi-pakastimessa on monenlaisia kylmäasteita sisältäviä osioita.

Olen ollut tyytyväinen edelliseen, myös itse suunnittelemaani keittiöön. Se edustaa toista ääripäätä ja siinä on kokattu monenlaista suurellekin joukolle. - Toivon onnistuneeni yhtä hyvin uuden, muuttuneita tarpeitani palvelevan keittiön kanssa.
Saharin koulussa opettelin minäkin kai samoihin aikoihin, kuten myös monet kauniit missit. Väiski hallitsi markkinointikuviot.

Tarvitsin taskupaikotusta erittäin harvoin niihin aikoihin, enkä ajellutkaan kovin paljoa moniin vuosiin. Oletko varma, että hallitset homman sujuvasti ja ongelmitta? Miksi ohikulkijat kiinnittävät huomiota asiaan?

Sen ainoan kerran, kun itse sain suuren yleisön ja lopuksi myös suosionosoituksia, se tapahtui pitkän ja stressaavan tumpuloinnin seurauksena. Olin kiiruhtamassa pari minuuttia ennen tilatun ajan alkamista kampaajalle Tehtaankadulla, Venäjän lähetystöä vastapäätä. Yritin paikottaa oman autoni kadun varteen pieneen tilaan suuren lumikasan ja toisen auton välissä. Tietysti ratikkakin osuu paikalle. Se joutui pysähtymään, kuski avasi ikkunan ja kurkotti päänsä siitä ulos katselemaan puuhiani, matkustajat tungeksivat myös ikkunoissa. Minun teki mieleni luovuttaa, mutta ei auttanut kuin jatkaa yrittämistä. Kun vihdoin onnistuin, yleisöni sekä kadulla että raitiovaunussa taputtivat käsiään ja käyttivät peukkuja.
Kirjailija Kirsti Manninen kertoi löytäneensä viimeisimmän miehensä suomi24-treffipalstalta.

Mielenkiintoinen juttu Kodin kuvalehdessä on luettavissa netissäkin. Kirsti Mannisen tarinassa on erinomainen kommentti myös suruaikaa koskevaan keskusteluun. Hän on näköjään uskaltanut elää ja rakastaa. Totesi, että joidenkin mielestä hänellä saattaa olla liikaa rakkautta, mutta hän ei anna sen häiritä itseään.
Omat kokemukseni ovat olleet todella positiivisia useammalla matkalla eri puolilla Portugalia. Uskomattomat ystävällisiä, mukavia ja palvelusalttiita ihmisiä kohtasimme kaikkialla.

Maireita hymyjä emme nähneet kai missään, mutta voisin kertoa monia liki uskomattomia tarinoita siitä, miten paljon vaivaa monet portugalilaiset olivat valmiita näkemään auttaakseen meitä. Olemme ajelleet eri puolilla Portugalia ja majoittuneet sekä hotelleissa että kodeissa b+b-vieraina. Emme varanneet majoituksia etukäteen, vaan kyselimme niitä vastaantulijoilta tai turisti-infoista, kun päätimme pysähtyä.

Espanjassa saattaa joskus vähän ärsyttää, kun siellä on niin paljon liki kielitaidottomia ulkomaalaisia töissä. (Eivät osaa espanjaa, eivätkä mitään eurooppalaisia kieliä.)

Molemmissa maissa on paljon erilaisia, toinen toistaan mielenkiintoisempia matkakohteita. Suosittelen kaikille, edes vähän kielitaitoisille, avoimin silmin ja avoimin mielin matkustaville.
Noista sorkkajutuista tuli mieleen joskus 1980-luvulla työmatkalla nautittu lounas Saksassa. Olin kertonut isännille, että olin syönyt edellisenä päivänä saksalaista herkkua, possunsorkkaa ja hapankaalia, joten voisin mielelläni maistaa jotain muuta sikäläistä herkkua.

Nousi pala kurkkuun, kun sain hetken kuluttua eteeni suuren lautasen, jossa oli paljon siansorkkaa suurempi vasikansorkka, nahkoineen, luineen ja läskeineen. Isännillä oli samanlaiset lautaset ja joku totesi naureskellen, ettei sitä sorkkaa tarvinnut syödä ihan kokonaan. Luultavasti lihan maku ei ollut yhtään hassumpi, mutta en kuitenkaan kutsuisi sitä kulinaariseksi nautinnoksi.
Onneksi olkoon. Sinulla saattaa olla monta kymmentä vuotta aikaa päivitellä omaa vanhuuttasi ja kuoleman odottelemista. Ellet itse hyväksy ja arvosta itseäsi,miksi muutkaan niin tekisivät?

Luulen, että useimmat eläkeläiset nauttivat elämästään. He liikkuvat ja toimivat tasa-arvoisina muitten ihmisten kanssa. Ikä on vain numeroita. Iloitaan kaikesta hyvästä, mitä elämä meille tarjoaa. - Mietitään ikää ja iloitaan edelleen vielä 30 vuoden kuluttua, jos askeleemme edelleen nousee.

Olin äskettäin upean, kauniin naisen 90-vuotispäivillä. Hän säteili iloa, viehätysvoimaa ja positiivista energiaa, eikä väheksynyt itseään millään alueella. Muistelimme vanhoja, kun hänen muistinsakin toimii uskomattoman hyvin.
Hän arveli olevansa jo vanhus, vaikka useiden määritelmien mukaan hän on edelleen vanha ihminen. ;)

Toivon, että suomalaisetkin oppisivat arvostamaan vanhoja. Mihin se arvostus on viime vuosina kadonnut?
Varsinaisia hupsuja. Miksi ihmeessä iso joukko eläkeläisiä KUVITTELEE näyttävänsä vähintään 20 vuotta itseään nuoremmalta???? Oikeasti?

Miksi emme voisi iloita siitä, että olemme edelleen hyväkuntoisia, eikä terveen 65-vuotiaan elämään ole tullut juurikaan rajoituksia? Olemme henkisesti ja fyysisesti täydessä iskussa tai ainakin toimintakuntoisia. Miksi emme iloitsisi siitä, että voimme itse päättää omasta ajankäytöstämme? Tulovirta jatkuu, vaikka emme tekisi mitään, ja voimme lomailla aina kun haluamme. Jne. Jne.

Mitäs me? Onnelliset hyväkuntoiset ja hyvätuloiset eläkeläiset! Me olemme ansainneet omat eläkkeelle.

Ehdotus aloittajalle: Nosta pää pystyyn, iloitse ja ole ylpeä itsestäsi. Elämä jatkuu ja aktiivinen, toimintakykyiselle ihmiselle löytyy monenlaista kysyntää, muttei pakkoa!

Aurinkoista kesää ja hyviä hetkiä meille kaikille!
Ympäristö on ko. tekijä, joka saa minut pukeutumaan ja virittäytymään eri tavalla. Erilaisissa ympäristöissä ja erilaisissa tehtävissä esiinnytään eri tavoin. Jotta tuntisi olonsa hyväksi, ulkoinen olemus pitää olla tasapainossa ITSEN ja ympäristön kanssa.

Valitsen kaikki yksityiskohdat oman maun mukaan, ja viis veisaan siitä, mitä muut ajattelevat valinnoistani. Pääasia on, että itse viihdyn ja tunnen oloni hyväksi. Sen jälkeen ei enää tarvitsekaan ajatella itseään, vaan voi keskittyä ihan muihin asioihin.
Hyvä ystävä on sellainen ihana, luotettava ihminen, joka tuntee minut kaikkine hyvine ja huonoine puolineni ja kaikesta huolimatta hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Heitä ei voisikaan olla kovin montaa.

Toivon osaavani olla, tai voisin oikeastaan sanoa, että osaan olla hyvä ystävä, jos haluan. Kavereita ja tuttuja on paljon, mutta ei kovinkaan montaa oikeaa ystävää. Luku harvenee vuosien myötä.

Jos joudun pitempään aktiivisesti odottelemaa viimeiselle matkalle lähtemistä, olisi kiva saada hyvästellä läheisimmät.
On sovittu, että ystäville, kavereille ja tutuille järjestetään suuren läksiäisjuhlat. Juhliin saavat osallistua kaikki tutut, jotka haluavat. Niissä juhlitaan elettyä elämää, nautiskellaan ruhtinaallisesta kestityksestä ja muistellaan kaikenlaista hauskaa ja hassua yhdessä koettua. Toivon, että ihmisillä on hauskaa viimeisissä juhlissani. - Itse olen silloin jo jossain kaukana, elämäni viimeisellä tutkimus matkalla ihastuttavissa ja ihmeellisissä maisemissa. :)
Olen tavannut naisen, joka tuli 32-vuotiaana mummoksi. Hän ei yhtään hävennyt mummouttaan, vaan oli siitä ylpeä. - Tämän ikäluokan naiset eivät arvosta vaan häpeilevät mummouttaan. Miksi?

Miksi vanhoja ihmisiä ei arvosteta nyky-Suomessa? Koska vanhat ihmiset eivät arvosta itsekään vanhoja. Nuorekkaiksi ja ikäistään paljon nuoremman näköiseksi itseään kuvailevat (ja luulevat) ihmiset voisivat avata silmänsä ja katsella ympärilleen. Nykyisin monet 80- ja 90-vuotiaat ovat varsin vireitä ja viehättäviä. Heitä saattaa tavata vaikkapa kulkemassa vuoristoretkillä tms. Tuttu 77-vuotias pariskunta kiertää jatkuvasti matkoillaan eri puolilla maailmaa ja päihittää vauhdikkaalla menollaan suurimman osan tämän ikäluokan kulkijoista. Itse en osaa arvioida ihmisten ikää ulkonäön perusteella. Ikä on numeroita ja jokainen ihminen on arvokas. Iloitaan elämästä ja unohdetaan hetkeksi numerot.
Ja varsin monet ihmiset nauttivat ylellisestä olostaan. - Iloitsen siitä, että olen saanut tutustua aikoinaan myös loistokkaisiin tähtihotelleihin ja niiden palveluihin. Mielenkiintoista. Huomasin tosin viihtyväni työmatkoillakin mieluummin pienissä perhehotelleissa, ja erityisen mukavaa oli palata samoihin tuttuihin paikkoihin säännöllisesti toistuvilla messumatkoilla.

Teemani voisi olla vähemmän kalseaa prameutta ja enemmän inhimillistä lämpöä.
Tilaisuuden tullen tutustun mielelläni erilaisiin ympäristöihin. - Myös luksushotellit upeine allasosastoineen ja monenlaisine palveluineen ovat tutustumisen arvoisia ja tarjoavat meikäläiseen arkeen todellista vaihtelua. Ylellistä ja mukavaa. Vain apina halveksii sellaista.
En tiedä, kertoisitko? Josko niiden käpälöitä kuumottaa niin, että nostelevat niitä nopeasti.

Oli muuten mielenkiintoinen elämys ratsastaa yhdestä pikkukylästä kamelilla hiekkadyyneillä katsomaan auringonnousua Saharan autiomaassa. Paluumatkalla uskalsin jo käyttää molempia käsiä kuvaamiseen. Menomatkalla pidin toisella kädellä satulanupista kiinni.
59 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt