sa4ru5

sa4ru5 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Liittynyt 21v sitten
225 aloitusta · 5833 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
monet yksityiseen eläkevakuutusyhtiöön suurempia eläkkeitä säästäneet joutuivat kokemaan pettymyksen. Silloin yksinkertaisesti leikattiin suurempia eläkkeitä, eikä maksettu tiettyä suurempia eläkkeitä kenellekään. Tiedän pari tapausta, joissa pitkään lisäeläkettä säästäneet ja nuorempana eläkkeelle siirtymistä suunnitelleet luopuivat mielellään omasta työpaikasta henkilöstöneuvottelujen aikaan. Toisessa tapauksista suunnitellut huolettomat eläkepäivät vaihtuivat torikauppiaan uraan. - Tosin pian ko. entinen johtaja huomasi, että torikauppa oli tosi mukavaa ja yllättävän tuottavaa puuhaa. Siitä tuli hänelle mieleinen harrastus moniksi vuosiksi.
muutamia kertoja lunastamassa alkuun äidin ja myöhemmin myös omalla rahallani äidin puhelinosakkeita (2 kpl) panttilainakonttorista, kun nuorempi sisareni vietti miehensä kanssa kulutusjuhlia ja äiti oli hädissään, kun nuoret olivat tuoneet kanikortin hänelle ja kertoneet ettei ole rahaa lunastaa niitä ja laina-aika on päättymässä. Kerrankin muistan, että vain pari viikkoa aikaisemmin nuoret olivat kehuneet ostaneensa neljänneksen ravihevosesta ja tallille lahjaksi ison jääkaapin. (Heillä oli ennestään osuuksia muistakin saman tallin hevosista.) Kun viimeisellä kertaa lunastin osakkeet ehdolla, että ne viedään talteen omaan tallelokerooni, nuoret siirtyivät pankkilainoihin ja ne tulivat aikanaan paljon kalliimmiksi. Äidin kuoleman jälkeen kävi ilmi, että suurin osa hänen koruistaan oli viety panttilainakonttoriin ja jätetty lunastamasta. Vasta viime vuosina sisareni omat korut ovat alkaneet muuttua "pitkäikäisemmiksi".

Muistan lukeneeni joskus lehdistä, että panttilainakonttoreissa oli valtavia pinoja puhelinosakkeita. Se taisi olla jossain vaiheessa yksi yleisimmistä vakuuksista silloin, kun puhelinta ei ilman osakkeen ostamista saanutkaan ja Helsingissä oli Suomen kalleimmat puhelinosakkeet.
olla muiden harrastusten ohella hyvä vaihtoehto. Ainakin SPR järjestää toimintaa monilla paikkakunnilla ja melkein kaikissa järjestöissä on pulaa aktiivisista toimijoista. Joskus naapurustossa saattaa olla monenlaista avun tai ainakin seuran tarvetta, jos haluaa uhrata hetken aikaa jonkun muun hyväksi.

Tässä on yksi linkki, josta voi ottaa mallia, jos kiinnostuu käynnistämään toimintaa sellaisella paikkakunnalla jossa ei ehkä ole vapaaehtoistoimintaa. http://www.talkoorengas.fi/index.htm Katsoin juuri Tarja Tallqvistin ohjaaman videon, jonka imuroimiseen saattaa tosin kulua melkoinen tovi.

Talkoorenkaan toiminta käynnistyi edellisen laman aikoihin parin aktiivisen keravalaisen innostuksen pohjalta ja on laajentunut monille alueille. Se työllistää muutamia palkattuja työntekijöitä ja runsaan määrän vapaaehtoisia. Vapaaehtoiset toimivat sellaisissa tehtävissä, joita itse pitävät tärkeinä ja käyttävät sopivaksi katsomansa määrän aikaa tehtäviin. Vapaaehtoiset voivat halutessaan keikkailla projektiluontoisesti tai sitoutua suorittamaan säännöllisesti joitain tehtäviä.

Luulen entisen Kotiteollisuus ja askartelu -liikkeen omistajan Kirsti Heleniuksen käynnistäneen idean osin omastakin tarpeesta jatkaa aktiivisen toimijan elämää vielä eläkkeelle siirtymisensä jälkeen. Myös sosiaalineuvoksen arvonimen saanut Sulo Aho on edelleen aktiivisesti mukana toiminnassa vielä 80-vuotiaana.

Keravalla näyttää riittävän ikääntyneitä voimanaisia muillekin esimerkiksi. Aune Laaksonen on kerännyt eläkkeelle siirtymisensä jälkeen aktiivisesti toimimalla sekä Keravan kaupungille että omaa nimeään kantavalle taidesäätiölle lahjoituksina ja tapahtumien tuloilla rahoitetut upeat taidekokoelmat, joiden omistussuhteista kiisteleminen on herättänyt valtakunnallistakin huomiota. Nyt taideteoksia on siirretty jo Tuusulaankin ihmisten ihailtavaksi.

Kun innostuu jostain ja aktivoituu, saattaa uusi elämäntehtävä löytyä vielä eläkeiässä.

Huomattavaa on, että suurin osa aktiivisista toimijoista ja osanottajista on melkein poikkeuksetta naisia, joten yksinäisyyttä potevat miehet saavat luultavasti missä tahansa kokea olevansa aivan erityisen tervetulleita.
monta ongelmaa tässä kauniiden ja rohkeiden maassa, jonka suurimpiin uhkiin luetaan eläkepommi. Ellet ole kaunis ja rohkea, kukaan ei tunnu tarvitsevan, et kelpaa mihinkään, eivätkä edes läheiset ehdi muilta kireiltään pitää yhteyttä, tuntuu varmaan ihan oikealta ratkaisulta häipyä täältä olemasta turhan panttina ja yhteiskunnan painolastina. Omaiset surevat muutaman päivän ja vuodattavat kyyneleitä, sitten elämä jatkuu perinnönjaon jälkeen taloudellisesti entistä rikkaampana.

Jatkuvasti saadaan lukea ja kuulla, miten nuo "vanhukset" ovat kiireisempien tiellä liikkuessaan väärään aikaan yleisissä kulkuneuvoissa ja marketeissa yms. paikoissa. Kehtaavat viedä terveyskeskuksissa ja kotikauppojen kassoillakin turhan paljon aikaa ilmestyessään ihan turhaan paikalle pikkuostoksineen tai kremppoineen ja juuttuessaan rupattelemaan ehkä ainoan heitä kuuntelevan ihmisen kanssa.

Ellei huomisella näytä olevaan enää mitään hyvää tarjottavaa, itsemurha saattaa helposti tuntua parhaalta ratkaisulta sellaiselle, jolla on käytettävissä hyvä keino ja riittävä rohkeus ratkaisun toteuttamiseen.

Jos joku rohkaistuu kertomaan yksinäisyydestään ja siihen liittyvistä ongelmista täällä tai todellisessa elämässä, kukaan ei kuuntele, vaan alkaa omaan erinomaisuuteensa tyytyväisenä kertoa miten samanikäisenä, kauniina ja rohkeana kokee koko elämän aukeavan edessään monine upeine mahdollisuuksineen.

Jos joku nainen kertoo miehensä vaihtaneen hänet nuorempaan, ei varmaan jää kuulematta miten hyvät perustelut miehellä on teolleen ollut. Toisaalta jotkut naisetkin kirjoittelevat niin kuin parisuhteessa ei muuta arvoa olisikaan kuin seksi ja miehen potenssi. Missä on rakkaus ja hellyys?

Mihin on kadonnut ihmisten keskinäinen arvostus ja välittäminen? Miksi edes omille "vanhuksille" ja oikeille vanhuksille ei tunnu riittävän aikaa?
Miksi hoitoalallakin monenlaiset muut tehtävät ovat tärkeämpiä kuin ihmisen kohtaaminen? Miksi verhojen raosta kurkistelevat "vanhukset" ovat inhottavia uteliaita naapureita? Miksi ihmisiä ohitetaan kotipihallakin katsekontaktia välttäen?
Ystävällinen hymy tai tervehtiminen ja muutaman merkityksettömän sanan vaihtaminen voisi merkitä yksinäiseksi itsensä kokevalle ihmiselle paljon.

Miksi meillä on niin kiire, ettemme ehdi antaa edes sitä?
arvoa ole, jos sitä on riittävästi. Se puuttuva euro voi joskus olla uskomattoman tärkeä.

Mitkä ovat sinun omat arvosi?
Oletko viime aikoina tehnyt paljon töitä sixpäkkisi eteen, vai onko sinulla aina ollut sellainen?

Muistan lapsena naureskeleeni isälle, joka veti aina vähissä vaatteissa peilin ohi kulkiessaan vatsan sisään. Samoin joskus nuorena aikuisena naureskeltiin tyttöjen kanssa, kun aviomiehet ryhtyivät välillä pullistelemaan. Viatonta huviahan se on, iloitse saavutuksestasi. Moni kadehtii, kuten huomaat tästäkin ketjusta.;))
jonka mukaan nämä asiat toimisivat. Onhan täälläkin saatu lukea kaikenlaista ihmisten parisuhteista, sekä nuorena että varttuneempana solmituista. Toiset viettävät onnellista eloa ja rakastavat puolisoitaan jopa yli 70 vuotta, toiset etsivät aina vaan sitä parempaa ja haluavat itse saada kaiken hyvän olematta valmiita antamaan mitään, jotkut ehtivät haudata useampiakin hyviä kumppaneita ja ovat valmiita solmimaan uusia liittoja. Joku tahtoo rakastaa, niin kuin on papin edessä luvannut - tahtoa - ja tekee parhaansa, joku ei edes tunne koko sanan merkitystä.

Itse en usko siihen yhteen ainoaan oikeaan, vaan uskon useampaan mahdollisuuteen - jos molemmat haluavat. Joku oppii vasta vanhempana, joku ei koskaan. Ota siitä sitten selvä.;))
Minusta suhde kehittyy parhaiten juuri niinkuin Warbu totesi. Jos on erossa ollessa jatkuva ikävä toisen luo, tai jos huomaa toisen asunnon käyvän tarpeettomaksi, ehkä silloin voisi olla oikea aika miettiä yhteen muuttamista - jos molemmat haluavat. Itse haaveilen, että pääsisin joskus tulevaisuudessa kauniina kesäpäivänä viettämään 80-vuotiaan ystävättären polttareita muiden saman ikäisten tyttöjen kanssa Helsingissä - nuorempien päivitellessä hupsuja mummoja.
että jokainen kirjoittaa tekstejä omista kokemuksistaan ja ko. kirjoittaja ei olisi ehtinyt kokea kuin sen ensimmäisen leimahtaminen.
Monen kohdalle se liekki voi leimahtaa monta kertaa ja onnekkaimpien kohdalla useita kertoja saman rakkaan ihmisen kanssa pitkän liiton aikana. - Sepä vasta onkin mukavaa.;))

Luin äskettäin lehdestä, että joku vertasi rakastuneen huumaantumista kokaiinin vaikutukseen ja arvioi niiden vaikutusta saman kaltaisiksi. Kokaiinia en suostuisi kokeilemaan, mutta rakastumista vastaan en luultavasti kovin paljoa haraisi viimeisinä vuosinakaan. Olisihan se kiva järjestää ympäristölle ilon aiheita, kun mummo oikein höpsähtäisi ja askelkin kevenisi rakastuneena leijaillessa.;))
kiitoksia!;))
Linkkisi luettuani ajattelin, että saattaisin ehkä poiketa siellä Helsingin tapaamisessa, jos ehdin. Projektiin en lähtisi mukaan, vaikka pääsisikin. Tämä ketju antoi vaan virikkeen selvitellä ja hankkia lisätietoa näistä asioista.

Huomaan itse pian ohittaneeni sen iän, jolloin oman projektini piti käynnistyä. Ellei sopivia paikkoja ole ja joutuu itse hoitamaan asiat, on aloittaminen liian myöhäistä silloin, kun itse sitä oikeasti tarvitsisi. (Ehkä tässäkin asiassa käy niin, että toiset saavat nauttia työn tuloksista niin kuin aikoinaan kävi muutamien lasten elämään liittyvien projektien kohdalla.) Jos lama jatkuu, uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia saattaa avautua. Muutama aktiivinen ihminen voi saada ihmeitä aikaan, jos tosissaan päättää ryhtyä toimimaan. - Tällä erää en ole vielä itsekään valmis tekemään päätöksiä, mutta on kiva selvitellä asioita ja mahdollisuuksia. Sitten on tarpeen tullen valmis tekemään nopeitakin päätöksiä.

PS: Kerran Saharan laidalla kamelilla ratsastettuani mietin, että olisi kiva lähteä sinne viikon tai parin vaellusretkelle karavaanin mukana. Onneksi järki voitti ja lähdin sen sijaan Merenkurkkuun melomaan.;))
Lisää kiitoksia sinulle.
Tästä näyttäisi löytyvän kaikki perusajatukseni ihanteellisesta urbaanista asumismuodosta. - Tosin hintataso Helsingin keskustassa saattaa nousta huikeaksi, eikä yksi omista unelma-ajatuksistani toteutuisi. Olen halunnut asua niin lähellä luontoa, että voin lähteä hiihtämään sukset vain kadun yli kantamalla. eskuspuistoa on tosin ehditty pilkkoa moneen kertaan viimeisimmän muuttoni jälkeen.


Aktiivisten senioreitten kotisivut näyttävät nukahtaneen, joten siihen projektiin tutustuakseen joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa. Ehkä he ovat passivoituneet muuton jälkeen.;))
muutamien ystävien kanssa käynnistää yhteisen "palvelutalo-", kolhoosi- tms. hankkeen joskus 5-kymppisenä. Asunto-osakeyhtiöön oli tarkoitus ottaa 50 vuotta täyttäneitä sinkkuja ja pariskuntia, joiden perillisetkin voisivat aikanaan halutessaan muuttaa sinne. Piti rakentaa erikokoisia pieniä asuntoja ja paljon yhteisiä tiloja: kirjasto- ja elokuvaesitystila, saunat, kuntosali, juhlatila, mahdollisesti uima-allas yms. ja neuvotella sopimuksia joidenkin palveluyrittäjien kanssa valmiiksi, jotta asukkaat voisivat helposti tilata haluamansa.

Kun asukkaita olisi riittävän paljon, eivät kuppikuntaisuus ja henkilökohtaisuudet nousisi niin helposti uhkaksi. Osakeyhtiön perustavassa kokouksessa olisi sovittu yhteisistä säännöistä, joten tietty samanhenkisyys ja yhteiset tavoitteet olisivat toiminnan lähtökohtana. Uudet osakkaat joutuisivat ainakin aluksi hyväksymään säännöt.

Muistan, että melkein harmitti, kun kuulin ensimmäisen kerran jonkun toteuttaneet ideani jossain pääkaupungin seudulla. Nyt toivon, että niitä rakennettaisiin paljon lisää ja pääsisin itse viimeistään eläkeiän alkaessa muuttamaan sellaiseen. Tai ehkä löydän sopivan paikan, johon käynnistämme yhdessä projektin. ;))
Nykyisin, kun sota ja sen uhrit tulevat televisiossa melkein päivittäin kotiin, tuntuvat varmaan kaikki Tuntemattoman Sotilaan versiot "lempeiltä" kaikkien niiden kauheuksien rinnalla. Laineen Tuntemattoman taitavat monet meistä jo melkein "osata ulkoa".

Kansallisteatterin esitys olisi saattanut jäädä minulta lehtijuttujen vuoksi alkuun näkemättä, ellei ystäväni olisi hankkinut sinne lippuja jo etukäteen. En lähtenyt (heti ensi-illan jälkeen) kummoisinkaan odotuksin teatteriin, mutta esitys imaisi heti mukaansa. Prahan Laterna Magica -teatterin esityksissä ja niiden mallin mukaan on Euroopassa ja Suomessakin jo pitemmän aikaa saanut nähdä taustalle heijastettujen elävien kuvien yhdistämistä lava-esityksiin teatterissa. En kuitenkaan ole koskaan ennen nähnyt esitystä, joka ylittäisi kaiken ennen nähdyn ja koetun. Ihailen Smedsiä ja ennakkoluulotonta Kansallisteatteria. Uskomatonta, että vanha laitosteatteri lähtee näin rohkeasti uudistamaan teatteritaidetta.

Olen samaa mieltä esityksen nerokkuudesta; juuri ajassa liikkuminen toi esityksen lähelle tätä päivää ja sodan mielettömyyttä. - Se mielettömyys on vaan vähän erilaista kuin se hurmos, joka sai ihmiset ryntäämään suurina joukkoina kaduille ja toreille riemuitsemaan Suomen jääkiekkovoitton jälkeen.

PS: Luulen, että äänityksellä oli oma osuutensa siihen, että ne pesukonekohtaukset eivät oikein onnistuneet televisiossa. Ainakin etupermannolla se mäiske tuntui teatterissa nousevan päällimmäiseksi ja tuovan sodan mielettömyyden melkein käsin kosketeltavan lähelle.
nettiin seikkailemaan ja kävin pitkästä aikaa googlen karttasivuilla. http://maps.google.fi/maps
Sieltä voi valita perus- tai maastokartan ja sen lisäksi satelliittikuvakartan ja oheismateriaalia. Satelliittikartalla saa hyvän ilmakuvan varsin läheltäkin. Löysin mm. kaikki entiset kotitaloni. Ehdin vierailla monissa kohteissa, joissa en ole pitkiin aikoihin käynyt, sekä Suomessa että ulkomailla ja kylkiäisenä ilmestyi kaikenlaisia houkuttavia matkatarjouksia sivun laidalle. - Jäin miettimään, pääsisiköhän Wieniin vielä kevään tultua 119:llä eurolla edestakaisin. Viimeksi vietin siellä opiskelukesän vuonna 1982 ja piti palata pian uudelleen.;))

"Kostoksi" tulin tarjoamaan osoitetta teillekin. Ehkä kaikki tuntevatkin jo sen - minua lukuunottamatta.
John Nurmisen säätiön upeisiin kirjoihin?

Asia tuli mieleeni, kun tekstisi innoittamana kävin kurkistamassa eteisen seinällä olevaa omaa vanhinta karttaani, Amsterdamissa piirrettyä kiehtovaa navigointikarttaa pohjoisnavalta Eurooppaan vuodelta 1599. Se on tosin halpa kopio, jonka ostin Koillisväylä-näyttelystä. Upeita, kalliita kirjoja olen toistaiseksi tyytynyt vain ihaillen selailemaan ja lainannut joskus.

Sinä teet sitten aina välillä niin kaukaisia matkoja, ettei sinne autolla tai lihasvoimalla pääsisikään. Kiitos, että muistutit unohdetuista mahdollisuuksista.
Eihän niitä asioita oikeasti siellä istuntosalissa käsitellä koko 200 edustajan istuessa kuuntelemassa ja tuhlaamassa työaikaansa.

Tehtävät päätökset on jo valmisteltu paljon aikaisemmin monissa erilaisissa ryhmissä kansanedustajien kesken sovitun työnjaon mukaan.
Lisätietoja on tarjolla osoitteessa:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000040
ja esim.: http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/organisaatio/index.htx

Monet kansanedustajat hoitavat muita tehtäviään omassa työhuoneessaan, sillä aikaa kun vain harvat kansanedustajat istuvat istuntosalissa ja keskustelevat asioista, joista he itse haluavat käyttää tai joista heitä on pyydetty käyttämään puheenvuoro. Tieto äänestyshetkestä välitetään kansanedustajan työhuoneeseen ja edustajat kiiruhtavat istuntosaliin äänestämään.

Vain television vieraillessa paikalla istuntosali on täysi ja se on suureksi osaksi teatteria. Silloin puheenvuoroja käytetään tavallista enemmän.

Kansanedustaja tekee enimmän osan työstään ihan jossain muualla kuin istuntosalissa. Vastuullisesti työhönsä suhtautuva kansanedustaja ei voi vain istuskella odottelemassa, että tiedot tarjoillaan hänelle valmiina. Asioihin perehtyminen vaatii omatoimista tietojen hankintaa, asiantuntijoiden kuulemista ja tietojen käsittelyä, jotta voisi saada mahdollisimman hyvän käsityksen päätösten teon tueksi eikä tarvitse tyytyä vain hallituksen esitykseen. (Nykyään oppositio ei pysty vähemmistönä äänestämään nurin hallituksen esityksiä.) Myös oppositiopuolueiden kansanedustajat voivat tehdä lakialoitteita ja yrittää vaikuttaa asioihin niiden valmisteluvaiheessa.

Jos oikeasti haluaa tutustua eduskunnan työhön, kannattaisi aloittaa vaikka tutkimalla asioita osoitteessa:
http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/index.htx?lng=fi Eduskunnassa vierailemisesta saisi varmaan eniten irti, jos ottaisi yhteyttä (omaan) kansanedustajaan tai avustajaan ja lähtisi ryhmän kanssa tutustumiskäynnille. Muistaakseni eduskunnan vahtimestarien kanssa voisi myös sopia esittelykierroksesta.
määrittelevän oman parisuhteensa riippumatta suhteen "virallisista" määritelmistä. Joskus kummallakin osapuolella saattaa ainakin käytännössä olla ihan erilainen näkemys parisuhteen laadusta ja omasta tai kumppaninsa sitoutumisen asteesta.

Itselleni sitoutunut parisuhde on aina avoin ja rehellinen, jossa voidaan jakaa monenlaisia asioita luottaen kumppanin sitoumiseen ja uskollisuuteen niin kauan kuin halutaan elää yhdessä joko samassa tai eri osoitteessa.

1960-luvulla nousi esille käsite "Avoin avioliitto" ja silloin termillä tarkoitettiin nimenomaa täydellistä seksuaalista vapautta ja oikeutta heittäytyä nautiskelemaan seksin iloista missä ja kenen kanssa tahansa. Monet pariskunnat mainostivat upeita uudenlaisia avioliittojaan julkisuudessakin, mutta pian myös asian varjopuolia alkoi tulla esille.

Seksuaalinen vapautus taisi jatkua vielä ainakin 70-luvun alkupuolella, jolloin muistan muutamien sinkkuelämää viettäneiden naisystävieni manailevan useampia kertoja: "On se kummallista; kun ihmisillä on vapaus maata kenen kanssa tahansa, halutaan kieltää oikeus olla makaamatta!".

Samoihin aikoihin itsellenikin sattui asiaa sivuava harmillinen tapaus. Kävin ravintolassa "parantamassa maailmaa" kavereiden kanssa ja yksi puolituttu lähti saattamaan bussipysäkille, vaikka olin kieltäytynyt jatkoista ja muista seikkailuista. Hän sanoi haluavansa herrasmiehenä vain pitää huolen, että pääsen turvallisesti kotimatkalle. Oletin saavani häneltä läksiäisiksi viattoman halauksen ja poskisuukon pysäkillä, mutta pettynyt mies puraisikin komean merkin kaulaani. Hän oli kuulemma naureskellut jälkikäteen ylpeänä kostostaan, että olisi mielellään ollut näkemässä miten selvittelin asiaa aviomieheni kanssa. - Tosin hänen hymynsä olisi saattanut hyytyä, jos olisin päästänyt aviomieheni "irti", kun vihdoin sain tämän uskomaan omaan viattomuuteeni. - Onneksi suhteemme oli avoin, luottava ja rehellinen.;))
en uskaltaisi nimetä, koska en muista mitä kaikkea tuli viime vuonna nähdyksi. Minusta on kerrassaan upeaa, että ala on kehittynyt myös Suomessa ja saamme nähtäväksi toinen toistaan parempia suomalaisiakin elokuvia. Kuvakerrontaa, musiikkia ja taustoja osataan käyttää upeasti, eikä kaikkia viestejä selitetä puhumalla.

Viime vuonna ensi-iltansa saaneista ehkä Putoavia enkeleitä voisi kuulua Ikuistetut hetket -elokuvan (ruotsal.) kanssa parhaimpien joukkoon. Käyn elokuvissa mielelläni ja harmittaa, että hyvätkin elokuvat häviävät nykyään ohjelmistosta tosi nopeasti. Ellei käy heti katsomassa, myöhästyy ja pitää jäädä odottelemaan televisioesitystä. Se ei pysty tarjoamaan parhaassakaan kotiteatterissa samanlaista elämystä.

Elokuvateattereissa ja -kerhoissa näkee paljon eri-ikäisiä ihmisiä. Tällä palstalla ei taida olla montaa kiinnostunutta.;))

Meirikin viestiin kommentti:
Yksi lensi yli käenpesän oli myös elokuvana tosi hyvä ja uskomattoman hauska aiheestaan huolimatta.

Nyt odottelen suurella mielenkiinnolla, miltä Kristian Smeds'in Tuntematon sotilas näyttää televisiosta katsottuna. Kansallisteatterissa se toimi upeasti ja oli mielestäni monella tapaa vaikuttava elämys. Tekisi mieli sanoa, että se oli parasta, uudistunutta suomalaista teatteria, mitä olen pitkiin aikoihin nähnyt. Sodan mielettömyys välittyi mielestäni siinä paremmin kuin missään aikaisemmassa Tuntemattoman sotilaan teatterissa esitetyssä versiossa. Pelkäänpä, että television välityksellä elämykset eivät toimisi, vaan esityksessä käytetty lavastus ja tehosteet saattavat saada toisenlaisen painoarvon vieden huomion varsinaisesta asiasta. Toivottavasti olen väärässä.;))
vähän enemmän, toisenlaisia vaihtoehtoja on myös tarjolla. Kaikki mökit, joissa itse olen käynyt, ovat olleet ruhtinaallisesti varustettuja ja monet ovat vielä onneksi väljästi rakennetulla alueella, jossa naapurimökkeihin on luonnollinen näkösuoja. Astianpesu- ja kaikki mahdolliset kodinkoneet, vaatteiden kuivauskaapit ja jopa jalkineiden kuivauslaitteet sekä kunnolliset saunat ja veneet ovat kuuluneet vakiovarusteisiin. Ravintola- ja kylpyläpalvelut ovat monessa paikassa samalla alueella, samoin kuin erilaista aktiviteettitarjontaa, myös muualla kuin Lapissa.

Ainoastaan kaksi kertaa olen vuosien varrella törmännyt kuvaamaasi heikkotasoiseen majoitukseen, kun etsimme matkalla yöpymispaikkaa ilman ennakkovarausta.

Jatketaan etsimistä. Etsi sinä niitä ylellisempiä paikkoja, ja minä tyydyn mielelläni käyttämään vaatimattomampiakin palveluita, jos pääsen samalla nauttimaan ympäröivästä luonnosta ilman kovaäänisesti mekastavia naapureita.;))
itse aloitin kotona äidin kanssa. Yhteiskoulussa opeteltiin ruoanlaittoa sekä kaikki ruokailuun liittyvät roolit ja hyvät pöytätavat, kattaukset, tarjoilu, emäntänä toimiminen ruokapöydässä ja yhteisen keskustelun yllä pitäminen.

Myöhemmin jatkoin opiskelua keittokirjojen avulla ja kokeilemalla. Uusia ohjeita sai lehdistä ja ystäviltä. Kun oli saanut maistaa uutta herkkua, jonka resepti oli salainen, piti yrittää kokeilemalla päästää samaan tulokseen. Koko perhe innostui ruoanlaitosta ja mies opetteli valmistamaan riistaruokia.

Kun Carl Buttlerin ensimmäinen miesten keittokirja ilmestyi suomeksi joskus 1970-luvulla, monet ystäväperheiden miehistä innostuivat ruoanlaitosta ja ryhtyivät kokeilemaan reseptejä. Miehetkin alkoivat uudella tavalla kiinnostua ja keskustella ruoasta ja ruoanlaitosta. Yhteisillä päivällisillä miehet vastasivat usein pääruoan valmistuksesta - ja monet vaimot valittivat joutuvansa korjaamaan sen jälkeen hirveät sotkut keittiöstä.

Olisiko 1970-luku ollut käännekohta Suomessa, mitä tulee miesten kiinnostukseen ryhtyä itse valmistamaan ruokaa? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Kuinka moni miehistä on saanut lahjaksi Carl Buttlerin keittokirjoja? (Niitä ilmestyi muistaakseni ainakin kaksi, jotka molemmat mieheni sai lahjaksi mieheltä.)
eilen hämmästyin, että kysymys nousi esiin tämän ikäluokan keskustelussa. Kuvittelin, että tuollainen vaihto olisi tullut hoidetuksi nuorempana, jos sellainen tarve olisi noussut esiin. Nyt avasin ketjun uteliaisuuttani, ja asiallinen kommentti pysäytti ajattelemaan.

Luulen, että nuorena seksuaalisuus olisi ollut määräävänä tekijä vaihdosta uneksiville. Brutaali, itsekäs puoliso on saattanut ohjata vähänkin biseksuaalisia taipumuksia omaavan vaimon uneksimaan naisten välisestä suuremmasta hellyydestä. Tai jatkuva tyytymättömyys ja pettymykset ovat avanneet mielen otolliseksi uusille vaihtoehdoille sukupuolesta riippumatta.

Ikääntymisen myötä tarpeiden tärkeysjärjestys todennäköisesti muuttuu. Seksuaalisuus ei ehkä enää, varsinkaan tästä eteenpäin vanhentuessa, nosta esille yhtä voimakkaita tarpeita kuin nuorempana. Jos elämänkumppanin kanssa ei näyttäisi olevan kertakaikkiaan mitään hyvää jaettavana, saattaisi elämän jakaminen samanhenkisen, hyvän ystävän kanssa alkaa tuntua houkuttavalta.

Ehkä ajatusta kehittelemällä voisi löytyä yksi vaihtoehto lisää yksin omassa mökissään elävien, ikääntyvien, vanhojen ihmisten elämän laadun parantamiseen. Kumppanuus, ajatusten vaihto, keskinäinen hellyys, itsensä arvokkaaksi kokeminen, töiden jakaminen, turvallisuuden tunteen lisääntyminen, yhteiset harrastukset ja matkat yms. ovat arvokkaita asioita, jotka voisi ehkä mielellään jakaa rakkaan ihmisen kanssa - vaikka tämä edustaisi sukupuolta, johon mielenkiinto ei seksuaalisessa mielessä kohdistuisi. Varsinkin naisten kohdalla vaihtoehto voisi nousta suorastaan houkuttavaksi. Naiset elävät miehiä vanhemmiksi, naiset ovat aktiivisempi ja enemmän ulospäin suuntautuva joukko, jolla on monenlaisia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Yhdessä vanhuuden päiviä viettävät sisarukset ovat tuttu asia jo vuosien takaa, eikä hämmästytä ketään. Voisivatko tulevaisuudessa samaa sukupuolta edustavat "loppuelämän kumppanit" yleistyä ilman, että se herättäisi ihmettelyä ymäristössä?
Mitä mieltä sinä olet?
94 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt