Miten/missä opit laittamaan ruokaa?

7-8v ikäisenä. Tosin lähinnä keittoja ja kastiketta perunat.
Ruoka piti olla valmis kun äiti ja isä tuli töistä.
Sittemmin monipuolisempaa 13-15v, kuuluin sellaiseen nuorten kokkauskerhoon. Kerran viikossa 3h, tehtiin erilaisia pöperöitä.

Osaan edelleen ja teen, leivon myös, sekä leipää, että makeampia.

Myös lapseni olen lapsesta asti opettanut tekemään ruokaa, ja tänä päivänä päihittävät minut, koska vaan.
Nyt lapsenlapset sitten vuorossa ;)

Pakon edessä poikamiehenä 60-luvun alkupuolella.

Opiskeluaikana jäi harrastus väliin.

Uudelleenherääminen tapahtui 70-luvun puolivälissä kun rahapulassani aloin ostamaan mullin puolikkaita pilkkomattomana.
Seuraavana tuli lampaiden teurastus ja jäniksien käsittely.

Koska vaimoni ei tuntenut nisäkkäiden anatomiaa suoritin paloittelun ja samalla käytön suunnittelun itse.
Taustalla olivat hotelli/ravintolavuodet jolloin sain jonkinlaisen käsityksen keittiötoimista.

Koska vaimoni katseli ihmisten ruokaostoksia kassapöydän takaa yli 20-vuotta niin ilmoitti ei tuntevansa mielenkiintoa ruokiin.

Peruspöperöt teen kokemukseen perustuvalla rutinilla mutta tunnustan usein myös turvautuvani keittokirjaan ja keräämiini resepteihin.

Varsinkin loma-asunnolla olevasta kanadalaisesta kala/äyriäiskirjasta on hyötyä oudompien otusten kanssa voimistellessa.

Sunnuntain, parin päivän tai viikonkin listan suunnittelu on minulle luova harrastus.
Siinä kun vaimo nauttii rättien hypistelystä on minusta mukavaa suunnitella sapuskoja ja varsinkin sitä edeltävä hankintavaihe.

Leivon hyvin vähän.
Luomukseni ovat rajoittuneet sämpylöihin ja kääretorttuihin.
Ohjeiden mukaan ilman rutiinin antamaa varmuutta.

oltava luova. Syödäänkin hyvin ja terveellisesti.
Filettä uunissa kera vihannesten, savipadassa.

samoin mummun hommia tutkiskellen.

Koulussa oli kotitaloutta, ja naimisiin mentyä äidin lahjaksi antamaa Kotiruokaa lukien.

Hyvää on opittu laittamaan - vähän liiankin hyvää.

helmoissa pyöriessä alle kouluikäisestä sai tehtäviä. Erilaisten piimäkakkujen sekoittamisesta nisun letittämiseen ja koko taikinan tekoon. Samoin ruisleivän teko juuresta erivaiheiden kauttaa leivinuuniin laittoon asti. Sitten tietysti perunan maasta haun, pesun kaivolla, kuorimisen jölkeen tai kokonaisenana keittämisen luonnistuttua pikkuhiljaa perilaiset pataruuat ja keitot.

Kalanperkuusta ei seurannut jatkoa ennen kuin kotitaloustunnilla keskikoulussa. Kiisseleistä jäi maisti kansakoulun erinomaiselta keittäjältä ja näitä aistimuksia olen tavoitellut nuoresta asti ja kokeilemalla on tullut tulosta. Haisti ja materiaalin rakenne on kokemuksen myötä opettanut valmistamaan vaikka minkälaista herkullista ruokaa keittokirjoista poikkeavin ohjein.

Ruokaa opin laittamaan piikana Ruotsissa 16-vuotiaana. Emäntä oli näyttelijä, eikä osannut keittää edes vettä. Kotitalosutunneilla koulussa olin oppinut alkeet, kotona en oppinut laittamaan ruokaa, äiti oli surkea kokki ja inhosi ruoanlaittoa.
Keittokirjan avulla opettelin tekemään herkkuruokia koska perheellä kävi isovanhemmat syömässä useasti viikonloppuina muita vieraita. Itse en olisi uskaltanut tarjota vierasjoukolle murkun keittokirjasta väsäämiä ruokia, mutta ilmeisesti olin luonnonlahjakkuus koska kaikki söivät ja jopa kiittelivät,tai sitten olivat vain hyvin kasvatettuja, Vuodessa opin paljon ja pidän ruoanlaitosta vieläkin.
Ainut tosi moka kävi painekeittimen kanssa kanaa keittäessä. Painekatttila oli täysin outo esine ja liesi toimi kaasulla, ilmeisesti liekki oli liian suuri ja keitin meni tukkoon, kansi paukahti auki ja kana lensi jäljistä päätellen kattoon. Siivo oli kamala, onneksi olin pihalla mattoja tamppaamassa, eikä keittiössä ollut muita.
Naimisiin mentyäni jouduin opettelemaan toisenlaista ruoanlaittoa, pienellä budjetilla, mikä ei ollut
yhtään hauskaa.

itse aloitin kotona äidin kanssa. Yhteiskoulussa opeteltiin ruoanlaittoa sekä kaikki ruokailuun liittyvät roolit ja hyvät pöytätavat, kattaukset, tarjoilu, emäntänä toimiminen ruokapöydässä ja yhteisen keskustelun yllä pitäminen.

Myöhemmin jatkoin opiskelua keittokirjojen avulla ja kokeilemalla. Uusia ohjeita sai lehdistä ja ystäviltä. Kun oli saanut maistaa uutta herkkua, jonka resepti oli salainen, piti yrittää kokeilemalla päästää samaan tulokseen. Koko perhe innostui ruoanlaitosta ja mies opetteli valmistamaan riistaruokia.

Kun Carl Buttlerin ensimmäinen miesten keittokirja ilmestyi suomeksi joskus 1970-luvulla, monet ystäväperheiden miehistä innostuivat ruoanlaitosta ja ryhtyivät kokeilemaan reseptejä. Miehetkin alkoivat uudella tavalla kiinnostua ja keskustella ruoasta ja ruoanlaitosta. Yhteisillä päivällisillä miehet vastasivat usein pääruoan valmistuksesta - ja monet vaimot valittivat joutuvansa korjaamaan sen jälkeen hirveät sotkut keittiöstä.

Olisiko 1970-luku ollut käännekohta Suomessa, mitä tulee miesten kiinnostukseen ryhtyä itse valmistamaan ruokaa? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Kuinka moni miehistä on saanut lahjaksi Carl Buttlerin keittokirjoja? (Niitä ilmestyi muistaakseni ainakin kaksi, jotka molemmat mieheni sai lahjaksi mieheltä.)

kotona ja myöhemmin anopilta. Kun olimme nuori pari ja ennen lapsia, kävimme lounaan syömässä ravintolassa. Miten se olikaan mahdollista 60-luvulla! Lasten ollessa pieniä, kotiapulaiset laittoivat ja muistini mukaan he olivat parempia kokkia kuin minä.
Sittemmin olen opetellut aivan itsekseni lehtien ja keittokirjan resepteistä. Nyt iän tuoman kokemuksen mukaan osaan jo säveltää ruokia aika paljon. En tosin kokkaa mitään erikoisia ruokia, vaan perusruokaa ja usein kalaa.
Vaikka olen elänyt jo pitkään yksin, teen joka päivä itselleni lämpimän ruoan, usein kyllä pariksi kolmeksi päivää varten kerralla.

Esimerkiksi nyt juuri on jääkaapissa ja pakasteessa kanakastiketta, kaalilaatikkoa ja verilättyjä (valmiina ostettuja). Viime viikolla söin madekeittoa. Sämpylät teen myös itse ja suorastaan nautin niiden tekemisestä.

Kun teen itse ruoan, tiedän suolan ja rasvan määrän melko tarkkaan.

Kun odotan ruokavieraita, on minulta hävinnyt taito tehdä sopiva määrä. Syön itse niitä ruokia sitten ainakin viikon vieraiden lähdettyä.

Olen opetellut ruoanlaiton vasta eläkkeelle jäätyäni eli muutama vuosi sitten. Töissä ollessa en ollut kiinnostunut näistä asioista lainkaan enkä ehtinyt kokata. Auttavasti toki osasin tehdä makaronilaatikkoa, puuroja ja keittoja, mutta niiden herkullisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Muistelen mieheni ja poikani toivoneen, että kokkaisin mahdollisimman harvoin. Emme perheeni kanssa silti nälkään kuolleet, käytimme valmisruokia ym. ja mieheni oli mainio kokki.

Leipoa en osaa. Osaan sekoitella, mutta minulla ei ole jauhopeukaloa minkäänmoista. Järjestään kaikki leipomukset epäonnistuvat, vaikka kuinka teen ohjeiden mukaan. Pidän tärkeämpänä arkiruoan valmistusta, joten ei tämä minua huoleta. Pullaa ja kakkua löytyy kaupasta samoin kuin hyvää ruokaleipää monenmoista.

On ihanaa tehdä ruokaa kaikessa rauhassa ja nauttia jo valmistusvaiheessa tuoreiden aineksien yhdistelemisestä, tuoksuista ja väreistä. Pidän myös aterioiden suunnittelusta, vaikka valmistaisin ruokaa vain itselleni. Olen mausteihmisiä eli tykkään vahvoista mausteista niin itämaiselta kuin etelä- amerikkalaiselta suunnalta. Suomalaisesta perinneruoasta en ole innostunut, enkä juurikaan sitä valmista.

Kerään ruoka-ohjeita,mutta kohtuudella. Laadukkaista ja tuoreista aineksista tehtyä ateriaa ei oikeastaan voi pilata, jos viitsii välillä vilkaista keitoksiaan ja maistella. Kun pääasiassa teen kasvisruokaa, on samalla mietittävä aterioiden koostumusta eli että proteiineja on tarpeeksi, hyviä hiiilihydraatteja on riittävästi, ei eläinrasvoja jne. Vanhemmiten tarvitaan huomattavasti vähemmän ruokaa kuin työvuosina.

Sanonta vanha koira ei opi uusia temppuja ei pidä paikkaansa. Vanhanakin oppii mainiosti kaikenlaista.

Piti tehdä jo ihan penskana. Onneksi tykkäsin, sen jälkeen kun yhden lihakeiton suolasin. (tuli selkäsauna)

Mummi opetti vähän, ja kylässä aina olin katsomassa, miten tekivät.
Alakerran-täti oli pitokokki, sieltä sain paljon apua, kun ei hänellä ollut lapsia, opetti sitten mulle.

Tie miehen sydämeen, käy vatsan kautta, edelleen.
Ei ole ollut miespulaa, vaihtanut oon aina välillä.
Rakastan edelleen kokata, joka päivä teen jotain. Leivon paljon myös.

olen opetellut ja toivottavasti jotain oppinutkin. Pidän ruoasta, jonka saa tehtyä melko helposti peruselintarvikkeista. Esim. paistetut silakat perunasoseen kera, vatkattu marjapuuro, marjapirtelö. Mielestäni olen hyvä leipoja. Leivoin esim. aikaisemmin noin 30 hapanleipää kerralla, pakastin ne. Nyt minulla on tietyt leivonnaiset, joita leivon merkkipäiviksi, arkisin harvemmin.