Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. Luin Hesarin jutun. Kiitos vinkistä.

    Aika hämäräksi jäi, miten tarkkaan ottaen erotetaan harhaisuus ns terveestä uskosta. Minusta se, että jokin kerho tunnustaa kollektiivisesti samaa uskoa, ei sinänsä tee jutusta tervettä. Tiedämme varmasti esimerkkejä lahkoista, joita jokainen tämän palstan kirjoittaja pitäisi todellisuudesta irtautuneina ja sairaina. Jos ei muita tunnu löytyvän niin onhan ainakin skientologit.

    Ja katsoin sen dokumentin skientologeista. Se satutti sen verran syvältä, että piti välillä niistää ja kuivailla poskia. Tajusin, miten tarkasti samanlaiset psykologiset rakenteet ovat myös adventtiseurakunnassa. Askel järjestäytyneeseen rikollisuuteen on kauhistuttavan pieni.

    Jos lasketaan vähäisemmät lainrikkomukset, kuten veronkierto, Adventtikirkon historiasta löytyy jo kaidalta polulta poikkeamista. Mutta se on epäolennaista.

    Miksi kritiikitön uskominen on hyve? Kun se ei kuitenkaan ole hyve kaikissa tapauksissa. Adolf Hitlerin ja L R Hubbardin juttuihin uskomista tuskin kukaan meistä täällä pitää mitenkään hienoina asioina.

    Miksi on autuas se, joka uskoo vaikka ei näe? Onko ainoa perustelu se, että Johanneksen evankeliumi kertoo Jeesuksen sanoneen niin?

    Olisiko autuasta uskoa myös kummituksiin, metsänhenkiin ja säteilyallergiaan?
  2. alex: «En ihmettelisi yhtään jos nämä kaksi uskontoa yhdistettäisiin joskus tulevaisuudessa.»

    Siis katolilaisuus ja islam. Eipä vaikuta kovin uskottavalta skenaariolta historian valossa.

    Uskontokuntien yhdistyminen on hyvin harvinaista varsinkin yksijumalaisissa kirjan uskonnoissa. Unitaarien ja universalistien yhdistyminen on yksi tapaus, jossa yhdistyjät olivat varsin lähellä toisiaan jo muutenkin. Onko muita esimerkkejä?

    Idän uskonnoissa on tapahtunut enemmän sitä, että uuden uskonnon vaikutuksen tullessa johonkin maahan ja kulttuuriin se omaksuu merkittävästi piirteitä tuon maan aiemmasta uskonnosta. Tästä on esimerkkejä.

    Zen: buddhalaisuus + taolaisuus = ch'an ja siihen vielä shinton vaikutus ja tuloksena on japanilainen zen.

    Buddhalaisuus + bön = tiibetinbuddhismi

    Myös hindulaisuuden piirissä on ehkä tapahtunut vastaavaa, mutta se on laaja ja mutkikas kokonaisuus, jota tunnen aika huonosti.

    Ja sitten tietysti antiikin Rooman uskontokulttuuri, joka otti hellään huomaansa paljon muualta tuotuja jumaluuksia; ennen kaikkea kreikkalaisia, mutta myös egyptiläisiä ja mesopotamian suunnan juttuja. Kristinusko joutui vaikeuksiin siellä ennen muuta siksi, että se oli eksklusivistinen ja kielsi muiden jumalien arvostamisen ja palvonnan.

    Islamin ja minkä tahansa kristillisen kirkkokunnan eroavaisuudet ovat tavattoman syvällä. Ainoa tie, jonka voisin nähdä johtavan yhdistymisiin, on hyvin pitkälle mennyt sekularisaatio, jossa uskonkappaleet tulkitaan lähinnä vain myyttisesti.

    On myös huomattava, että islam on itsessäänkin jakaantunut sunnilaisuuteen ja shiialaisuuteen, jotka riitelevät paikoin verisestikin. Ja niiden lisäksi on islamin mystinen versio sufilaisuus, joka tosin on pysynyt aika hyvin konfliktien ulkopuolella.
  3. «Mielummin_elää "jumalharhassa", kuin jumalattomuusharhassa, jota ateismi on.»

    Tässä taidat kolkuttaa hyvin syvällistä totuutta.

    Tarkkaan ottaen me elämme hyvin monissa asioissa harhan varassa. Kun siemailemme teetä mukista, kuvittelemme mukin olevan kiinteää ainetta, vaikka lähemmin tarkasteltuna löytyy lähinnä vain erilaisten voimien vuorovaikutuksia tyhjyydessä. Ja jos edelleen tarkennetaan, kaiken tieteen hankkiman tiedon takana on varmasti vielä paljon lisää sellaista, mitä emme tiedä ja josta käsityksemme ovat kovin harhaisia.

    Myös kokemus minuudesta ja sen tahdonalaisesta toiminnasta on suurelta osin silkkaa harhaa.

    On olemassa hyödyllisiä ja käyttökelpoisia harhoja, jotka ovat yksinkertaistuksia todellisuudesta. En näe mitään syytä olla käyttämättä niitä. Jonkinlainen ajatus Jumalasta voi varmaankin kuulua näihin hyödyllisiin harhoihin.

    Rehellisen uskovankin on myönnettävä, että mielikuvamme ja käsityksemme Jumalasta eivät ole likimainkaan täydellisiä ja siis aivan todenmukaisia.

    Silloin, kun jumalakäsitykset ja -uskomukset alkavat riidellä havaintopohjaisen ja tieteellisen tiedon kanssa, aletaan mennä haitallisten harhojen puolelle.

    Myös sellaiset harhat, jotka ohjaavat ihmisiä vihaamaan toisiaan, ovat minun mielestäni haitallisia.

    Minusta se, että ei käytä jotakin tiettyä harhan muotoa, ei ole itsessään mikään harha. Se saattaa pahimmillaan vaikeuttaa joidenkin todellisuuden puolien ymmärtämistä, mutta se on eri asia.

    Liittyipä se tähän tai ei, kerron vanhan tapauksen italialaisesta fyysikosta nimeltä Guglielmo Marconi. Hän yritti saada radioyhteyden Atlantin valtameren yli. Paremmin fysiikkaa tuntevat eivät edes yrittäneet, koska he tiesivät radioaaltojen etenevän suoraviivaisesti aivan niinkuin valokin. Maan kaarevuuden takia edessä olisi siis valtava vesimassa, joka taatusti pysäyttää radiosignaalin. Mutta Marconi ei tiennyt tätä ja yritti. Ja hän sai yhteyden syntymään! Paljon myöhemmin saatiin selville, että radioaallot heijastuivat ilmakehässä ylempänä olevasta ionosfääristä.

    Oliko Marconin harha hyödyllinen? Kas siinä mietittävää.
  4. «Mutta olisi hauska tietää, että mitenkäs tämä saatana nyt mellastaa vapaasti minun elämässäni?»

    Tietenkin tuo mellastus ilmenee siinä, että et usko Raamatun jumalallisuuteen etkä edes saatanan olemassaoloon. Rautaista logiikkaa…

    «Vaiko sinun kaverisi, herra Saatana?»

    Ai ai sentään, pitää nyt varoa, etteivät feministit hermostu tuosta. Sitä vain mietin, onko oikeammin sanottu rouva vai neiti Saatana.

    Saatanasta ei selvästi sanota sukupuolta missään. Ja se, että diabolos on maskuliinisana, ei liity tähän, koska se ei ole erisnimi, vaan vain "panettelija". Netistä löytyy helposti kirjoituksia, joissa ihan vakavasti esitetään, että saatana on naispuolinen. Perusteet tosin ovat hiukan niin ja näin.

    Se on jännä juttu, että Jahve-jumalalla on selvästi maskuliininen sukupuoli Vanhan testamentin kirjoituksissa. Se jättää jotenkin hämmentävän tyhjiön, kun ei ole vastaavasti feminiinistä elementtiä jumalistossa.

    Ja niinhän meitä viisaammat ovat kertoneet, että Vanhan testamentin kaanonin ulkopuolisissa, mutta aivan yhtä alkuperäsissä teksteissä kerrotaan Jahven puolisosta nimeltä Asera. Sittemmin Aseran palvonta kriminalisoitiin ja luultavasti naisen asema yhteisössä heikkeni samaan aikaan.

    Minusta monoteismin kaikkivaltiaan olisi ehdottomasti oltava sukupuolineutraali ollakseen edes tuossa suhteessa uskottava.

    Uusi testamentti ei tuonut helpotusta tuohon miesvaltaisuuteen. Pyhä henki on selvästi maskuliininen, koska se saattoi alulle Marian raskauden. Ja Jeesus on myös miespuolinen hahmo. Ei ihme, että on ollut poliittista painetta kehittää jotakin feminiinistä hahmoa. Näen neitsyt Marian aseman katolisen kirkon hartaudenharjoitusessa nimenomaan tähän tarpeeseen vastaamisena.