Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. Adventtiairut: «Tästä olisin kuitenkin lähtökohtaisesti hivenen eri mieltä. Tiede ja uskonto eivät mielestäni tule kohtaamaan milloinkaan, koska uskonto ei hyväksy tieteen tutkimusmetodeja, eikä tiede pidä asioita uskon varaisina.»

    Mikään yleisesti käytetty uskonnon määritelmä ei edellytä tuollaista. Se on totta, että tieteeseen ei kuulu se metodi, että asia tulisi todistetuksi sillä, että se lukee jossakin kirjassa.

    «Uskonto jo sanana kertoo sen, että on vain uskottava, mitä jossain kirjassa on kirjoitettu tai mikä on jonkun ns. profeetan kynästä lähtenyt.»

    Suomen kielen sana uskonto on minusta epäonnistunut – ainakin jos sen on tarkoitus vastata latinan sanaa religio.

    Etymologisesti religio on "uudelleen sitomista" tai "uudelleen yhdistämistä" ja sanan syvin merkitys viittaakin oman alkuperänsä ja suurempaan kokonaisuuteen kuulumisensa etsimistä. Ja siitä luontevasti seuraa hartauden harjoitus, sosiaalisuus ja myös heikompiosaisten auttaminen.

    Sanakirjamerkityksissä itse asiassa listan ykkösenä ei ole "uskonto", vaan "perusteellisuus, tunnollisuus, tarkkuus, täsmällisyys, uskollisuus, rehellisyys".

    Minä pidän fundamentalistista kirjaan uskomista vain yhtenä uskonnon monista ilmentymistä ja suoraan sanottuna aika sairaana sellaisena. Kristinuskon tiettyjen haarojen ja Islamin vaikutuksesta tuo piirre on saanut ansiottoman suuren huomion ja jotkut erehtyvät pitämään sitä uskonnon ytimenä.

    "Uskonnollinen väite" syntyy vain silloin, kun mytologisia käsitteitä väärinkäytetään sekoittamalla ne yleiskieliseen todellisuuden kuvaukseen ja aletaan riidellä havaintopohjaisen tiedon kanssa. Terve mytologian käyttö tarjoaa mahdollisuuden heijastaa tiettyyn sanastoon ja käsitteistöön sellaisia kokemuksellisia asioita, joista on muuten hankala keskustella.

    «Ja mistäkö syystä tiede ja kristinusko eivät lyö kättä toisilleen? Siitä syystä, että tiede etsii elämän syntyä äärettömän pienistä asioista ja niiden vuorovaikutuksesta, kun taasen uskonnot puhuvat jumalasta, joka on kristinuskossa määritetty äärettömän suureksi ja mystiseksi.»

    Tiede tutkii kaiken kokoisia asioita. Olennaista on se, että voidaan tehdä objektiivisia ja toistettavissa olevia havaintoja, joilla sitten voidaan testata teorioita.

    Sikäli olet oikeassa, että tieteelle on ominaista etsiä vastauksia varsin yksityiskohtaisiin kysymyksiin, kuhunkin kerrallaan. Niin kauan kuin ensisijaisesti tuumailtiin korkean tason filosofisia ja metafyysisiä kysymyksiä, tiede ei edistynyt. Tässäkin on olennaista objektiivinen havaittavuus ja toistettavuus. Korkean tason kysymyksiä on vaikea muotoilla siten, että varmasti puhutaan samasta asiasta.
  2. Minun havaintoni BM'n kirjoituksista on kyllä erilainen. Hän tuntuu tiedostavan ihan hyvin sen, miten tiede toimii ja missä merkityksessä sen tuottama tieto on totta. Samoin hän on toistuvasti tuonut esiin sen, minkä minäkin, että tiede ei ota kantaa asioihin, joista ei voida tehdä objektiivisia havaintoja. Jos sanoo omana mielipiteenään sotkematta asiaan tiedettä, ettei Jumalaa ole, se on sitten jokaisen oma asia.

    Meillä on hiukan tyylieroa, mutta erot mielipiteissä ja uskomuksissa ovat hyvin vähäisiä.

    Mikä muuten sinun mielestäsi sitten on luonnonlaki? Eikö tarkkaan ottaen ole niin, että kukaan ei tiedä, mitkä tieteellisistä teorioista ja hypoteeseista ovat luonnonlakeja?

    Kuitenkin siinä, miten huolellisesti mitäkin teoriaa on testattu, on suuria eroja. Jotkin teoriat ovat hyvin vahvoja, mutta ankaran filosofisesti ei ole ehdotonta varmuutta siitä, onko kyse luonnonlaista.

    Minulla on sellainen perustelematon intuitiivinen uskomus, että tiede ei ole tuottanut ainuttakaan teoriaa, joka olisi aivan syvintä pohjaa myöten luonnonlaki. Yksinkertaistuksilla mennään. Mutta poikkeamat käytännön sovelluksissa saadaan niin pieniksi, että voimme saada hyvin hämmästyttäviä juttuja toimimaan.

    Hauskana esimerkkinä voisi veivata tuota aiemmin esillä ollutta kysymystä siitä, mikä on maapallon pyörimisliikkeen tuottama pintanopeus.

    Tietenkin se on koordinaatiston valinnasta kiinni. Jos ruuvaamme koordinaattiakselimme maan pintaan kiinni, se ei tietenkään liiku mihinkään. Planeettojen ja muiden taivaankappaleiden radat muuttuvat silloin aika vaikeaselkoisiksi vinkuroiksi. Senhän vuoksi Kopernikus esitti matemaattiseksi apuneuvoksi laskemista ikään kuin Maa pyörisi ja kiertäisi Aurinkoa. Hän säästyi kirkon tuomiolta, koska ei väittänyt asiaa luonnonfilosofiseksi tosiasiaksi, vaan vain laskentakikaksi.

    Mutta käytännöllisemmin, tarkastelemmeko aurinkovuorokautta, sideeristä vuorokautta vai huomioidaanko prekessioliikekin inertiaalikoordinaatiostoa määritettäessä? Vai yrittäisimmekö jopa huomioida auringon kiertoliikkeen Linnunradan keskuksen ympäri? Taitaa viime mainittu tipahtaa mittaustarkkuuden ulkopuolelle sen verran rankasti, ettei sitä tarvitse miettiä. Mutta periaate on silti periaate. Luonnonlaki on ehdottoman tosi juttu eikä mikään summittainen malli.

    Ja sitten on huomattava tietysti se, että aurinkovuorokauden pituus ei ole vakio, koska Maan rata Auringon ympäri on hiukan elliptinen. Myös Kuulla on oma häiriövaikutuksensa. Ja jos oikein hyttysiä kuurnitaan, pitäisi ottaa muiden planeettojen vaikutuskin huomioon. Ja jos pelleillään, on huomioitava koko universumin kaikkien massiivisten kokkareiden yhteisvaikutus. Sitä ei taatusti kukaan ratkaise matemaattisesti suljetussa muodossa koskaan.

    Sitten tulee planeetan muodon poikkeaminen pallosta ja tarkemmin katsoen ellipsoidistakin. Parhaat geoidimallitkin ovat likiarvoja. Ja tietenkin pitäisi määrittää, kuinka korkealla ollaan merenpinnasta. Eikä se merenpinnan tasokaan ole mikään tarkka luonnonvakio.

    Mutta kunnon soppa tästä saadaan sitten, kun kysytään, missä inertiaalijärjestelmässä tuon liikkeen havaitsija on. Kunnon hifistelijä kaivaa perstaskustaan esiin yleisen suhteellisuusteorian, pudottaen valtaosan asian miettijöistä kuin enon veneestä.

    Kuitenkin olennainen kysymys oli se, että pitäisikö täällä tuon pyörimisliikkeen vuoksi olla pintanopeuden mukainen myrskytuuli vai ei. Jos ei tätä kohtaa käsitä oikein, on ihan turha ottaa esiin hienoviritteisempiä kysymyksiä. Ja siksi me voimme ihan hyvin puhua arkisessa ja käytännöllisessä keskustelussa faktoista ja virheellisistä uskomuksista.