Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. Miksi usko äärettömyyteen on ainoa mahdollisuus?

    Big bang -teoria on aika vaikea ymmärtää, koska ajan luonne on erilainen kuin meillä on tapana tiedostamattakin ajatella. Jos ajalla on alkupiste, ei ole käsitettä "sitä ennen". Siksi ennen big bangia ei ole edes olemattomuutta.

    Nykyinen teoria voi olla ja luultavasti onkin puutteellinen. Sitä, mitä oli aivan alussa, ensimmäisenä hyvin hyvin lyhyenä aikana, sitä nykyinen teoria ei kerro. Mutta sen verran lähelle on päästy alkua, että big bang on käsitteenä ihan hanskassa.

    Jos haluaa saada jonkin muun teorian syrjäyttämään big bangin, sen on kyettävä selittämään kaikki nyt selitetyt havainnot ja lisäksi hiukan muitakin. Kenttä on vapaa, antaa palaa, jos tiedätte parempaa tilalle.
  2. Ymmärsinkö oikein, että ajattelet sekä ajan että avaruuden olevan äärettömiä joka suuntaan? Ja lisäksi uskot Jumalaan, joka on kaiken Luoja.

    Sellaisesta on aika jänniä seurauksia. Ääretön on voimallinen juttu.

    Otetaan ensin tämä ajan rajattomuus. Mitä Jumala teki ennen kuin loi tämän "taivaan ja maan", josta 1 Moos kertoo?

    Onko maailmanhistorioita ja luomisia ollut jo ennenkin? Jos ei, se tarkoittaa *äärettömän pitkää* aikaa, jona ei tapahtunut yhtään mitään. Jos aiempiakin tapahtumia on, kuinka monta? Vaikka laittaisit ykkösen perään kuinka monta nollaa tahansa, ääretön peittoaa sen kuitenkin.

    Jos emme voi hyväksyä ajatusta äärettömän pitkästä passiivisesta odottelusta, joudumme siihen, että maailmanhistorioita on ollut ennen meitä jo äärettömän monta. Onko siellä ollut aiemmin syntiinlankeemusta ja sen paikkaamiseen tarvittua Jumalan pojan lähettämistä langenneen planeetan asukkaaksi kärsimään sijaisena rangaistusta? Luulisi nyt äärettömään mahtuvan. Ja tarkemmin ottaen, äärettömän monta kertaa. Muuten joudumme taas siihen tilanteeseen, että takana on ajan äärettömyys ilman ainuttakaan syntiinlankeemusta.

    Entäs sitten avaruuden äärettömyys. Onko galakseja jokin rajallinen joukko? Jos on, tuon joukon ulkopuolella avautuu ääretön tyhjä avaruus. Voisimme siis zoomata ulospäin aina vain, kunnes kaikki olemassa oleva kutistuisi kuvassa näkymättömiin. Ja vielä senkin jälkeen voisi jatkaa äärettömän kauas. Aika hurjaa.

    Jos galakseja ja asuttuja paikkoja taas on ääretön joukko, niiden laskemiseen ei riitä mikään äärellinen aika. Kaikki toimenpiteet, jotka vaativat rippusenkaan vertaa aikaa, eivät olisi mahdollisia, koska niille pitäisi olla ääretön määrä aikaa – ei vain koko historian aikana, vaan joka ikinen hetki!

    Minusta äärettömään aikaan ja avaruuteen uskominen vaatii enemmän uskoa kuin tieteen tällä hetkellä tarjoama vahvimmilla oleva kosmologinen historia, vaikka se ei olekaan päässyt aivan alkuräjähdykseen asti. Mutta hyvin lähelle kumminkin. Mistä se alku pullahti, sitä teoria ei selitä. Kaikkia ei vain tiedetä. Mutta ajan äärellisyys ainakin menneisyyden suuntaan kuuluu tuohon teoriaan, joka näyttää toimivan paremmin kuin muut teoriat. Ja enimmäkseen mallit ovat myös sellaisia, että avaruuteen mahtuu vain äärellinen määrä kamaa.

    Oikein kun tarkkaan sanotaan, ajattelitpa näistä niin tai näin, yli hilseen se menee joka tapauksessa. Mutta siitä, että emme ymmärrä kaikkea, ei millään logiikalla seuraa, että jokin tietty vanha tarinoiden kokoelma olisi pätevä tietolähde kertomaan kaiken alkuperästä.
  3. "Palstan ateistit sanovat, …"

    Höpö höpö. Palstan ateistit eivät kollektiivisesti sano yhtään mitään. Yhtä hyvin voisi roiskaista yleistyksen, että palstan adventistit sanovat: "Tervemenoa helvettiin". Tai että palstan uskovaiset väittävät Suomen ja Israelin lippujen yhteisten värien todistavan siitä, että suomalaiset ovat Jumalan toinen valittu kansa.

    Kuka määrittelee sen, minkälaisesta Jumalasta puhutaan ateistien ja uskovien välisessä keskustelussa? Valitseeko määrittelyn se, jolle tuo Jumala on todellinen vai se, joka ei käytä koko Jumalan käsitettä ollenkaan?

    Yrität tuossa selvästikin syyttää ateismia niinsanotusta olkiukkotekniikasta, jossa vastapuolen mielipiteestä tehdään liioittelemalla ja vääristelemällä parodinen irvikuva ja se sitten osoitetaan paikkansa pitämättömäksi.

    On ihan varmaa, että joku ateisti on tuollaistakin tehnyt purkaessaan harmiaan ja turhautumistaan. Mutta on virhe väittää kaikkien ateistien tai ateismin sinänsä tarvitsevan olkiukkoja mihinkään.

    Perimmäinen syy ateismiin voi toki olla se, että ateisti ei tunne todellista Jumalaa. Miksi niin on? Miten asiaan saisi muutoksen?

    Voin omalta osaltani vakuuttaa rehellisyyttäni ja vilpitöntä pyrkimystäni totuuteen. Sitä ei tietenkään ole kenenkään pakko uskoa. Mutta sama koskee kaikkien muidenkin, myös uskovien julkilausuttujen vaikuttimien uskomista.

    «ja Jumala On oikeudenmukainen, rakkaudellinen Luoja / Jumala .. ja sitä ei luonnollisesti poista sen enempää ateistien kuin kenenkään muidenkaan puheet - Jumala On .. ja pysyy ..»

    Jos ja kuten ajattelen, kun tuo Jumala on olemassa vain uskon kohteena ja maailmankuvan rakennuspilarina, sitä eivät tietenkään poista mitkään puheet.

    Voitko tarjota jotakin objektiivista tukea tuolle ajatuksellesi oikeudenmukaisesta ja rakkaudellisesta luojajumalasta?

    Oikeudenmukaisuuden ja rakkauden olemassaolo ei minun järkeni mukaan todista mistään Jumalasta tai jumalista. Nuo ominaisuudet ovat meissä, siinä määrin kuin ovat. Et voi kieltää sitä, että ne esiintyvät myös muissa kuin Jumalaan uskovissa ihmisissä. Ja niille voi muun muassa löytää helposti evolutiivisen perustelun.
  4. Minä olen kyllä vakuuttunut siitä, että kristinuskon keskushahmon taustalla on historiallinen henkilö. Sen sijaan en ole vakuuttunut siitä, että evankeliumien kertomuksissa olisi juuri lainkaan oikeaa tietoa tuon henkilön elämästä ja teoista.

    Kristinuskon omat kirjoitukset eivät selvästikään edes pyri olemaan historiallisia dokumentteja, vaan niiden tarkoitus on saada lukija vakuuttuneeksi Jeesuksen jumalallisuudesta. Tekstien vertaileva tutkimus on paljastanut paljon sanasta sanaan kopiointia (synoptikot) sekä lisäyksiä ja poistoja, jotka ovat ilmeisen tarkoitushakuisia siihen suuntaan, että Jeesus oli erilaisten Vanhan testamentin profetioiden täyttymys.

    Jos pudotetaan varsin ilmeisenä väärennöksenä pois Josephuksen historian kappale Jeesuksesta, kristinuskon ulkopuolisia viittauksia on nollasta kolmeen, riippuen tulkitsijan hyväntahtoisuudesta.

    Plinius nuorempi ei oikeastaan kirjoita Jeesuksesta vaan kristityistä, joiden palvonnan kohteena on kohde nimeltä Kristus.

    Suetonius mainitsee kapinajohtajan nimen Chrestus perustellessaan sitä, miksi juutalaiset karkotettiin Roomasta. Tuo on eri nimi kuin Kristus tai Jeesus ja kohtalaisen tavallinen. Kyse on luultavammin ihan eri henkilöstä.

    Tacitus kirjoittaa siitä, miten keisari Nero syytti Rooman palon syttymisestä kristittyjä. Siinä yhteydessä hän mainitsee Kristuksen, joka tuomittiin kuolemaan keisari Tiberiuksen aikana prokuraattori Pontius Pilatuksen tuomitsemana. Tuo maininta voi kuitenkin olla pelkästään kristittyjen omista kertomuksista peräisin, koska kyse on vain sivuasiasta hänen kirjoituksissaan.

    Kristinuskon ulkopuolisten mainintojen puutetta on selitetty sillä, että Jeesus oli tunnettu vain pienellä alueella. Mutta jos Jeesus oikeasti olisi ollut niin merkittävä ja ihmeitä tekevä kuin evankeliumit kertovat, on hyvin outoa, ettei hänestä ole enempää mainintoja.

    Jos ajattelee fundamentalistiseen tapaan kirjoituksista "kaikki tai ei mitään", evankeliumien luotettavuus on helppo saada nurin niiden lukuisien ristiriitaisuuksien vuoksi.

    Yhtenä yksityiskohtana tuon esiin Matteuksen kuvaaman Betlehemin lasten surman. Ensinnäkin, hän on ainoa evankelista, joka kertoo tuosta kuohuttavasta tapahtumasta. Toiseksi, tarina muistuttaa siinä määrin kertomusta Mooseksen varhaisesta lapsuudesta, että se vaikuttaa siltä osin lainatulta idealta. Kolmanneksi, Flavius Josephus tekee hyvin selväksi inhonsa Herodes suurta kohtaan ja kertoo historiassaan kaiken tietämänsä Herodeksen tekemistä ällöttävyyksistä valtansa turvaamiseksi. Mutta tuosta lasten surmasta ei ole mainintaa. Miksi?

    On yritetty argumentoida, että kyse oli vain paikallisesta tapahtumasta, joka ei saanut laajaa huomiota. Perustelu vuotaa, koska tuollainen teko olisi ollut Herodeksen aikanakin poikkeuksellisen raaka ja järkyttävä. Ja kyllä tarinat kulkivat, vaikka ei ollutkaan Internetiä tai edes radiota.
  5. Voisitko ilmaista itseäsi vähän selvemmin?

    Mitä on vaikea uskoa todeksi? Kuka pilkkaa ja kiroilee?

    Minkä sanoin johtuvan rakkaudesta? Tarkoitin luultavasti oman kirjoitteluni vaikuttimia ja Bushmannin itse ilmaisemaa motiivia kirjoitteluunsa. En näe syytä muuttaa mielipidettäni näistä.

    Mihin verrattuna rakkaus ja oikeudenmukaisuuden etsiminen on aivan erilaista.

    Anteeksi nyt, mutta en oikeasti saanut tuosta sotkusta kovin paljon irti.