Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. En kuulu kirkkokuntiin. Kuulun muutamaan yhdistykseen, joita ovat Skepsis ry ja pari harrastuksiini liittyvää yhdistystä.

    Mielestäni kirkkokuntaan kuuluminen edellyttää sen tunnustukseen uskomista tai sen mission kannattamista. Nämä perusteet riittävät siihen, että en voi kuulua ainoaankaan Suomessa toimivaan kirkkokuntaan.

    Rajaan tässä kirkkokunnan määritelmän ulkopuolelle sellaiset buddhalaiset (kuten zen), sufilaiset, sikhiläiset, taolaiset ja kristillis-mystiset ryhmät, jotka eivät edellytä jäseniltään lainkaan uskomista, vaan kyse on vain tietynlaisesta meditaatiosta tai hartauden harjoittamisesta sekä moraaliseen elämään pyrkimisestä.
  2. Hesekiel kirjottaa teoista, lain noudattamisesta. Tärkeiksi asioiksi on kohotettu ihan hyviä eettisiä ajatuksia, mutta myös nykyihmisen katsannossa joutavan tuntuisia juttuja, kuten muiden jumalien puoleen katseen luominen ja palvontapaikoilla ateriointi sekä kuukautisvuodon aikainen sukupuoliyhteys. Mutta ne kuuluvat Mooseksen lain pykäliin ja sikäli tuo on ihan johdonmukaista.

    Mistään uskosta tai armosta ei ole puhetta, vaan pelkästään siitä, mitä ihminen tekee. Oli se Luther aika akrobaatti, kun tästäkin tekstistä onnistui yli loikkaamaan.

    Maininta siitä, että poika ei kanna isän syntivelkaa, on kiinnostava. Edeltävä lause: "Ja vielä te kysytte: 'Minkätähden ei poika kanna isän syntivelkaa?'" antaa ymmärtää, että pahan tekemisen tuottama kirous kulkee suvussa seuraaville polville. Se on ollut vallitseva ajattelutapa ja siitä irtautuminen radikaalia.

    Kymmenessä käskyssä kuvien kumartamisen kiellossa sanotaan: "Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat".

    Arkkimies Nooa kirosi pojanpoikansa Kanaanin, koska Kanaanin isä, Haam, oli sattunut näkemään isänsä teltassa alasti ja juovuksissa. Tuon kertomuksen kirjoittaja ainakin piti luontevana sitä, että poika maksaa isänsä synneistä. Tosin tässä tuo synti oli enemmänkin huonoa tuuria ja nykyihmiselle on vaikea käsittää koko tapausta. Ennemminkin voisi ajatella, että Nooa siinä itse sekoili ja oli anteeksipyynnön velkaa.

    Mutta sitten otsikon kysymykseen. Minulla on se vakaumus, että se, mikä syntyy ajalliseen olemiseen, myös kuolee. Sikäli ajatus perisynnistä on oikeastaan aivan oikea. Syntymästä "rangaistaan" kuolemalla. Kuolemalla tarkoitetaan yksinkertaisesti rajallisen pituisen elämän päättymistä.

    Mitä sitten on vapautuminen tuosta kuolemasta? Asia on syvällinen eikä sitä voi millään keinolla kaataa tietona toisen päähän. Se on oivallettava itse omalla käytännön havainnolla.

    Polttopisteessä on kysymys: "Mikä minä olen?" eli samastuminen. Jos samastuu ajalliseen, on kuoleman oma. Mutta niin ei tarvitse olla. Melkein kaikkien ihmisten minuuskäsitys on vääristynyt. Oikeasti sitä henkilöä, joka kuolee ja jonka kuolemaa pelätään, ei ole koskaan ollut olemassakaan. Se on vain muistin luoma illuusio. Vapautus lähtee siitä, että luopuu harhaluulosta.

    Uskon, että hyvin monien uskontojen piirissä kuvataan eri tavoin tätä vapautusta, jota voi mainiosti sanoa myös armoksi. Ne asiat, jotka erottavat eri uskontoja, ovat epäolennaisuuksia ja roskaa. Jos kaiken kelvottoman jättää pois, jäljelle jää yhteinen oivallus, joka ei riitele myöskään tieteen kanssa. Uskontoja on paljon käytetty myös sotimisen pyhittämiseen ja epäoikeudenmukaisuuksien oikeuttamiseen, mutta pidän sitä ainakin tällä kertaa uskonnon väärinkäyttönä.

    Tervetuloa todellisuuteen. Ohutta yläpilveä ja Suomen elokuu on lempeimmillään.
  3. Pitkän iän tekijöistä suurin on perimä. Ja sen merkitys vain korostuu, mitä vanhemmaksi onnistuu elämään.

    Yli yhdeksänkymppisten todellinen pitkän iän salaisuus ei olennaiselta osin liity mihinkään elämäntapoihin, vaan vanhemmilta saatuihin pitkän iän geeneihin. Ja kun ylitetään 110 vuotta, ilmiö korostuu siinä määrin, että avauksessa viitatun mummelin kokemusten suhde yleisempään pitkäikäisyyteen on yks ja hupskeikkaa.

    Tästä on ollut viime aikoina esillä useampikin tutkimus.

    Olen sitä mieltä, että alkoholin liikakäyttö lyhentää elinikää keskimäärin ja että liikakäytön raja on pienempi kuin moni mielestään kohtuullisesti juova ajattelee. Oluen B-vitamiinien ja punaviinin flavonoidien edulliset vaikutukset nollautuvat aika pian, jos juominen ylittää varsin maltillisen rajan.

    Toisaalta fanaattisuuskin on epäterveellistä.