Kiitos, Stork.

Kyllä täällä jokainen edustaa itsensä lisäksi näkemyksiään ja katsomuksiaan, olipa sitten jonkin sortin kristitty tai vaikkapa ateisti. Huono käytös väistämättä pilaa myös kaiken sen mainetta, mitä kirjoittaja antaa ymmärtää edustavansa. En ole itsekään ollut aina mikään puhdas pulmunen tässä suhteessa.

Toivotan sinulle lisääntyvästi viisautta ja myötätunnon taitoa. Olet näyttänyt, että osaat asioida sellaisilla talenteilla.

Tämä nyt meni aika kauas avauksen aiheesta…
Lämmin kiitos Storkille tälle palstalle poikkeuksellisen asiallisesta vastauksesta.

Näemmä nuo 12. luvun päivien lukumäärät on otettu mukaan Milleriläiseen laskelmaan, joka osoittaa vuoteen 1844.

Jos otetaan metodiksi se, että tulkitaan näitä tekstejä lopun aikaa koskevina profetioina, näen tässä tulkinnassa kuitenkin ongelmia.

Ensinnäkin, vuosina 1798 ja varsinkaan 1844 ei tapahtunut mitään sellaista erityistä, että sitä voisi pitää profetian täyttymisinä. Se, että Napoleon alisti Kirkkovaltion alaisuuteensa, on ainakin minusta melko pieni juttu historian kokonaisuuden kannalta. Ja milleriläisten "suurta pettymystä" tuskin voi pitää tapahtumana, josta Vanhan Testamentin profeetta vaivautuisi kertomaan.

Toisekseen, aikalaskelmassa on yhdistelty raamatunkohtia tavalla, joka ei oikein noudata yleisiä eksegeettisiä perusperiaatteita. Taustalla on selvästi ajatus, että Raamattu sisältää Jumalan sinne ovelasti piilottamia laskutehtäviä ja arvoituksia. Kuitenkin, jos ajatellaan eri kirjoittajia omina aikakausinaan, koko idea muuttuu kummallisen näköiseksi.

Kolmanneksi, tulkintaan liittyvä opetus tutkivasta tuomiosta on psykologisilta vaikutuksiltaan selvästi haitallinen. Mitä se käytännössä tarkoittaa, että jossakin taivaan konttorissa merkkaillaan isoon kirjaan, kuka on kuitattu taivaaseen ja kuka helvettiin? Siis ihan tarkoitan käytännön elämän valintojen kannalta. Se sopii yhteen armon ja lunastuksen kanssa kuin kölninvesi spaghetin kastikkeeksi.

Myönnän, että en itse pidä Raamattua ollenkaan jonakin erehtymättömänä ilmoituksena. Uskoni ei kerta kaikkiaan riitä siihen. En mitenkään voi jyrätä yli oman Luojalta saadun järkeni ja havaintokykyni. Kiinnostukseni näitä juttuja kohtaan johtuu historiastani, jossa adventisteilla on merkittävä osa, halusinpa tai en.
«Jumalalla o siis lihakset, luusto ja veri lihaksissaan.»

Jos näin on, siinä tapauksessa Jumalalla on myös ruoansulatusjärjestelmä. Hän syö, juo, pissaa, kakkaa ja mitä luultavimmin myös pieree.

Joskus taivaalta kuuluukin aikamoista ryminää, varsinkin kesällä kostean hellejakson jälkeen.

Jos ja kun Jumala hahmotetaan sukupuolelliseksi Isä Jumalaksi, hänellä on luonnollisesti sukupuolensa mukaiset elimet. Mutta onko hänellä seksipartneria?

Kristinuskon pantheonia vaivaa naisen puute. Ehkä paljolti siksi Katolisessa kirkossa on niin vahva Maria-kultti.

Jotkut ovat ajatellee Pyhää Henkeä feminiinisenä jumaluuden aspektina. Minusta on lapsesta asti ollut selvää, että saatana on nainen. Nyttemmin se tosin on yhdentekevää, koska en usko näihin veitikoihin sellaisessa merkityksessä, että olisi tarpeen ottaa asiaan kantaa.