Vapaa kuvaus

Aloituksia

273

Kommenttia

2386

  1. Kiitos ja kumarrus!
  2. Mikä sitten sai aikaan muutoksen happitasossa tuolloin 800 miljoonaa vuotta sitten? Toisen tutkimuksen mukaan molekyylitodisteet kertovat, että joillekin syanobakteereille kehittyi noin 800 miljoonaa vuotta sitten uusi kyky muuntaa ilmakehän typpeä biologisesti hyödynnettäväksi "typpilannoitteksi". Se mahdollisti runsaan hiilihydraattiruoan avoimissä merissä ja tästä seurauksena oli mahdollisesti hapen runsas lisääntyminen.

    ”But it wasn't until around 800 million years ago that these oxygenating cyanobacteria were able to colonise the vast oceans (two thirds of our planet) and be fertilised by enough bioavailable nitrogen to then produce oxygen -- and carbohydrate food -- at levels high enough to facilitate the next 'great leap forward' towards complex life.”

    Toinen uusi tutkimus kertoo, että ediacarakauden aikana tapahtui voimakasta tektonista liikehdintää, jonka seurauksena merenpinta nousi ja meren kemia muuttui.

    "At the boundary between the Precambrian and Cambrian periods, something big happened tectonically that triggered the spreading of shallow ocean water across the continents, which is clearly tied in time and space to the sudden explosion of multicellular, hard-shelled life on the planet," said Dalziel, a research professor at the Institute for Geophysics and a professor in the Department of Geological Sciences.

    Beyond the sea level rise itself, the ancient geologic and geographic changes probably led to a buildup of oxygen in the atmosphere and a change in ocean chemistry, allowing more complex life-forms to evolve, he said.”

    Kuten nykyisin tiedämme, niin evoluutio ei aina ole äärimmäisen hidas gradualistinen prosessi, vaan suuret muutokset aiheuttavat yleensä nopeaa evoluutiota. Uusien ekolokerojen syntyminen sai aikaan voimakkaita valintapaineita. Kambrikauden lajiräjähdyksen vaatima evoluutionopeus selvitettiin noin vuosi sitten ja havaittiin, ettei se ollut kuin noin viisinkertainen nykyiseen verrattuna. Paljon nopeampaa evoluutiota on havaittu laboratoriossa.

    Lukuisille kambrikauden eliöille on jo löytynyt edeltäjiä prekambrisista kerrostumista, joten kreationistit valehtelevat näiden puutteesta. Toki niiden löytäminen on haastavaa, koska pehdeäkudoksiset eliöt eivät luonnollisesti fossiloidu samalla tavoin kuin myöhemmät kalkkikuoriset eliöt. Tutkimuksissa on myös selvinnyt, että homeoottiset geenit eli HOX-geenit syntyivät juuri lajiräjähdyksen ajankohtana. Nämä geenit säätelevät yksilönkehityksessä muita geenejä ja ohjaavat siten eri rakenteiden synnyn. Tämä on erittäin merkityksellistä monimutkaisen elämän kehittymisen kannalta.

    http://www.sciencedaily.com/releases/2014/10/141031121244.htm

    http://www.sciencedaily.com/releases/2014/11/141101173229.htm

    http://www.sciencedaily.com/releases/2014/02/140227125508.htm

    http://www.sciencedaily.com/releases/2013/09/130912131753.htm

    http://phys.org/news/2014-02-theory-animals-earliest-animal-life.html

    http://phys.org/news/2014-05-paleontologists-fossil.html
  3. ”Olet täysin väärässä jos kuvittelet että geneettinen koodi voisi olla DNA:n kemian ominaisuus. DNA:n alkuperä on kemiallisissa prosesseissa yhtä vähän kuin tietosanakirjan alkuperä on painomusteessa.”

    Sinä tässä et ymmärrä aiheesta mitään. Geneettinen ”koodi” kertoo, mitkä kodonit eli kolmen emäsparin jonot nukleiinihappomolekyylissä vastaavt proteiinisynteesissä mitäkin aminohappoa. Kodonien muodostuminen emäksistä noudattaa kemian lainalaisuuksia ihan samalla tavalla, kuin muutkin molekyylien välille syntyvät sidokset. DNA:ssa puriinit (adeniini, guaniini) yhdistyvät pyrimidiineihin (tymiini, sytosiini) vetysidoksilla, ja RNA:ssa tyminiin tilalla on urasiili. Kodoni muodostaa pienimmän informaatioyksikön, jolla on vastaavuus tiettyyn proteiinin aminohappoon. Elämän alussa aminohappoja oli käytössä todennäköisesti vain 10, ja ne silti pystyivät muodostamaan toimivasti laskostuvan proteiinin.

    RNA:n eri muodot ovat kehittyneet ns. alku-RNA:sta, joka kehittyi jostain TAP:n kaltaisesta molekyylistä. TAP on hyvä ehdokas RNA:n edeltäjäksi, koska se pystyy varastoimaan ja kopioimaan informaationsa myös vedessä, ja se muodostaa spontaanisti sidoksia riboosin kanssa, joka on RNA:n rakenneosana toimiva sokeri. RNA:n kemiallinen evoluutio sen alkumuodosta on tapahtunut mahdollisesti vetyperoksidin avulla hydrotermisten lähteiden ympäristössä. Aminoasyyli-tRNA-syntetaasi entsyymi kuljettaa kerrallaan yhtä aminohappoa, eikä sen tarvitse tietää mitään, koska jos tRNA:han kiinnittyy väärä aminohappo, niin syntetaasin sidos purkautuu nopeasti, koska oikeaa kemiallista reaktiota ei synny. Tämä johtuu suoraan kemian lainalaisuuksista. Aminohappo kiinnittyi ADP:n sidosenergialla tRNA:han. Yksinkertaisen proteiinisynteesin informaatio on siis kemiallisen prosessin seuraus. Mitään ulkopuolista informaation asettajaa ei tarvita.

    ”Sinulla on solon tieteellisen näköisiä kirjoituksia mutta ammut koko ajan ohi maalin koska et ymmärrä DNA:n ja geneettisen informaation todellista luonnetta ja siksi teoriasi eivät ota kantaa ollenkaan itse kysymykseen - informaation syntyminen.”

    Kyllä se Torppa on juuri toisinpäin :)
  4. "jo olemassa olevien organismien muunteluprosessi ei kerro mitään siitä prosessista joka nämä jo olemassa olevat organismit alkujaan synnytti.

    Jo olemassa olevien organismien muunteluprosessista ei voida omaksua organismien alkuperäistä rakennusprosessia."

    Geneettisen informaation ja "koodin" syntyminen ei vaadi mitään taikatemppuja. DNA ja RNA ovat polymeereja, joihin geneettinen informaatio on varastoituneena. RNA:n alkuperä on todennäköisesti jossain triaminopyrimidiinin (TAP) tapaisessa molekyylissä, joka pystyi havaitusti itseorganisoitumaan spontaanisti alkumaapallon olosuhteissa, ja se pystyy varastoimaan geneettistä informaatiota myös vedessä ja kopioimaan sitä. Rakenneosasten spontaani syntyminen sekä alkumaapallolla että avaruudessa on kuvattu lukuisissa tutkimuksissa.

    RNA:n kehittyminen TAP:n kaltaisesta molekyylistä kemiallisen evoluution seurauksena on tutkimusten mukaan täysin mahdollista. Komeettojen ja meteoriittien mukana kulkeutuneet dipeptidit toimivat katalyytteina, minkä seurauksena syntyi muun muassa erilaisia entsyymejä. Tämäkin on laboratoriokokein havaittu mahdolliseksi.

    Eräs syntynyt enstsyymi oli mahdollisesti aminoasyyli-tRNA syntetaasientsyymi, joka kykeni lukemaan mRNA:n informaation (kemiallisen ”koodin”) ja kiinnittämään siihen aminohappoja, ja tämäkin tapahtuu suoraan kemian lainalaisuuksista. Näin syntyi ensimmäinen ensimmäinen proteiinisynteesi, joka ei siis tarvinnut ribosomien olemassaoloa. Geneettinen informaatio ei ole mitään mystistä metatietoa, vaan sen on johdannainen luonnonlaeista syntyneistä prosesseista.

    Tuosta lähtöpisteestä alkaen kertomani mekanismit pystyvät kasvattamaan geneettistä informaatiota ja synnyttämään havaittavan biodiversiteetin. Sillä ei ole mitään merkitystä, että jotkut kiistävät tämän pelkästään uskonnollisista syistä.
  5. Juuri sitä :)
  6. Mutaation hyödyllisyys riippuu olosuhteista. On täysin selvää, että laktoosi-toleranssin aiheuttamien mutaatioiden leviäminen luonnonvalinnan ansiosta tuhansia vuosia sitten kertoo hyödyllisestä ominaisuudesta. Siitä on selvästi ollut hyötyä lisäravinnon saatavuuden kasvaessa.

    Toleranssin kehittymisen aikaan ei tietenkään juotu maitoa janoon ja litratolkulla päivittäin, vaan se toimi muun ravinnon lisänä myös aikuisilla. Nykyisissä olosuhteissa maidon runsas kulutus näyttää uuden tutkimuksen valossa jopa terveysriskiltä, mutta tällä ei ole mitään merkitystä sen alkuperäisen hyödyllisyyden kanssa. Ymmärtäisit tämän itsekin, jos et olisi sekoittanut päätäsi syntiinlangenneella maailmalla.

    Uutta geneettistä informaatiota syntyy esimerkiksi vanhojen geenien duplikaation seurauksena, jos uusi kopio saa uuden funktion esim. pistemutaation seurauksena ja alkuperäinen jatkaa toimintaansa. Kokeellisessa tutkimuksessa, jossa neutralisoitiin luonnonvalinta, osoitettiin että geenin duplikaatti sietää maladaptiivisia (haitallisia) mutaatiota alkuperäisiä geenejä paremmin.

    Vaikka tiedämmekin, että elämän kannalta ratkaisevimmat vanhat geenit sijatsevat paremmin mutaatiolta suojassa olevilla alueilla, ja mutaatiot kohdistuvatkin enemmän juuri uusien geenien replikaatioon, niin evoluutiolla on keinonsa, koska DNA:n metylaatio voi suojata juuri kahdentuneita geenejä luonnonvalinnalta, jolloin ne voivat ”odottaa” hyödyllistä mutaatiota, jonka sattuessa kemiallinen väliintulo lakkaa ja luonnonvalinta voi taas suosia sellaisia, jotka johtavat uusiin fuktioihin solussa.

    Tällaiset geenit eivät aina ole pseudogeenejä, vaan ne voivat havaitusti olla myös proteiinia koodaavia. Uuden emäsjärjestyksen takia käytössä on eri aminohapot ja näin ollen syntyy alkuperäiseen nähden uusi proteiini.

    Kuten vasta kerroin, niin uusia de novo geenejä voi syntyä proteiineja koodaamattomista genomin osista silloin, kun mutaatio osuu säätelyjärjestelmään, joka aiheuttaa proteiinia koodaamattoman DNA jakson transkription RNA:ksi. Näiden synty ja leviäminen populaatioihin luonnonvalinnan ansiosta on yleistä ja nopeaa.

    Tarkemmassa tutkimuksessa keskityttiin lncRNA -jaksoihin (long non-coding RNA), jotka ovat DNA:n transkriptiossa syntyviä pitkiä, biokemiallisessa mielessä yleensä (ei aina) ilman funktiota olevia RNA -jaksoja. Tutkimuksessa selvisi, että lncRNA:lla on todennäköisesti merkittävä rooli uusien proteiinien synnyssä ja evoluutiossa, koska osa näistä jaksoista kokee translaation, eli ribosomien pinnalla se tulkitaan ja siirtäjä-RNA:t rakentavat sitä vastaavan aminohappoketjun josta muodostuu uusi proteiini. Näin siis uusia proteiineja koodaavia geenejä voi mahdollisesti syntyä ja samalla tietenkin uutta geneettistä informaatiota.

    Ei myöskään pidä unohtaa rekombinaatioita, horisontaalista geenisiirtoa ja muita ”perinteisiä” mekanismeja, jotka mahdollistavat eliölle uutta informaatiota. Evoluutio toimii juuri muovaamalla jo olemassa olevaa informaatiota uudelleen, ja tässä genomien tilke-DNA toimii varastona uudelle informaatiolle proteiineja koodaavien geenien lisänä.

    Ei ole olemassa kahta erillistä evoluutioprosessia, vaan sekä mikro- että makroevoluutio toimivat samoilla mekanismeilla, ja evoluutio on juurikin määritelmänsä mukaisesti populaation geenialleelien suhteiden muutosta sukupolvien myötä.

    Kreationistit pyrkivät aina iskemään kiinni sellaisiin esimerkkeihin evoluutiosta, joissa esimerkiksi jonkin geenin kiinni kytkeytyminen on aiheuttanut hyödyllisen ominaisuuden, mutta tämä ei ole lähellekään koko totuus evoluutiosta. Kuten olen osoittanut, evoluutiolla on todellisuudessa lukuisia mekanismeja, joiden avulla nykyinen biodiversiteetti on voinut kehittyä