Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Niinpä, mutta olen muutamankin kerran törmännyt sellaisiin ihmisiin jotka ovat ihan tosissaan suunnitelleet tekevänsä juuri niin tai ovat ehtineet jo tehdä. Hommataan hevonen jotta lapsi voi opetella ratsastamaan. Ja sitten ihmetellään kun homma menee pipariksi.
  2. Piupau on oikeassa, kannattaa miettiä hyvin tarkkaan kannattaako hommata hevosta ellei ole mitään kokemusta. Hevosta ei hoideta "siinä sivussa" kuten koiraa vaan se vaatii todella paljon enemmän aikaa ja rahaa. Tosin et kertonut mitään siskontyttösi mahdollisesta kokemuksesta, joten emme tiedä onko hänellä kokemusta vai ei. Itse olen harrastanut hevosia yli 20v enkä todellakaan suosittele hevosta täysin kokemattomalle.

    Kysyit ovatko hevoset turvallisia. Hevoset ovat isoja eläimiä, eläviä otuksia ja niiden kanssa on toki aina olemassa riskinsä. Mutta toisaalta täytyy muistaa, että fyysisissä harrastuksissa on aina riskinsä. Tapaturmia ja vahinkoja sattuu, sille ei voi mitään, mutta minusta hevosharrastus ei ole sen vaarallisempaa kuin muukaan urheilu. Tulee mieleen joukko paljon vaarallisempiakin harrastuksia.

    Hevoset ovat yksilöitä kuten ihmisetkin ja niitä riittää joka lähtöön. Osa on säikkyjä jotka hyppäävät katolle pienestäkin risahduksesta, toiset taas eivät korviaan lopauta vaikka taivas romahtaisi niskaan. Jotkut ovat tulisia ja vaikeasti hallittavia, toiset niin kilttejä ja rauhallisia että kuka tahansa pikkulapsikin voisi niitä käsitellä ilman ongelmia.

    Joka tapauksessa, jos siskontyttösi haluaisi aloittaa hevosharrastuksen ja siksi haluaisi oman hevosen, se on väärä tapa aloittaa. Hän on valinnut hienon harrastuksen, mutta se vaatii sitoutumista enemmän kuin useimmat arvaavatkaan, ja yksin siitä syystä pitäisi ensin saada kokemusta siitä, mitä tämä hevostouhu on ns. kulissien takana. Siihen liittyy niin paljon muutakin kuin ratsastus, ja siitä kaikesta on syytä olla perillä ennen kuin hankkii oman.
  3. Eipä kestä! Kiva jos minusta on apua! :)

    Entä mitä tapahtuu, jos nostat raipan pystyyn sen nenän eteen kun se yrittää rynnätä? Ei tarvitse välttämättä edes napauttaa, vaan riittää että se näkee raipan edessään. Moni hevonen tokenee jo sillä, mutta en tiedä tehoaako tässä tapauksessa kun ei kunnioita raippaa muutenkaan. Kokeile kuitenkin, ei se ota ellei annakaan.

    Voit myös kokeilla, tehoaako hevoseen paremmin, jos sitä napauttaisi raipalla ryntäiden sijasta koiville. Terävä läväytys polvien alapuolelle tavallisesti havahduttaa sellaisenkin hevosen joka muuten viittaa kintaalla raipalle. En siis puhu nyt mistään lyhyestä esteraipasta, vaan pitkä kouluraippa olisi parempi. Jos löydät sellaisen mikä joustaa kunnolla, aina parempi. On muutaman kerran kokeiltu eri hevosilla ja huomattu, että joustava raippa tehoaa paremmin kuin sellainen kova, huonosti taipuva.

    Yksi mahdollisuus vielä olisi laittaa riimunnaru väärälle puolelle turpaa. Siis että kun olet hevosen vasemmalla puolella, kiinnitä naru riimun oikealle puolelle äläkä turvan alle kuten yleensä. Joitakin hevosia se riittää estämään kiertämästä sivulle. Tätä en kuitenkaan uskalla suositella ilman suurta varausta kun en tunne hevosta, koska tässä on se vaara, että hevonen jyrää sitten lapa edellä syliin. Joten jos kokeilet tätä, ole varovainen!

    Ja tusta karsinakäyttäytymisestä: Hevonen on ilmeisesti oppinut, että luimistelemalla saa ruuat eteen nopeammin. Opeta sille, että ruokaa ei tipu jos korvat ovat luimussa.

    Avaa karsinan ovi raolleen sen verran kuin hyvältä tuntuu, mutta älä mene sisään äläkä anna ruokaa. Odota että hevonen lakkaa luimimasta ja rauhoittuu, ja kun se nostaa korvansa pystyyn (mihin voi mennä aikaa), anna sille heti joku herkkupala, esim omenan tai porkkanan pala. Sitten voit mennä karsinaan ja antaa ruuat, edellyttäen, ettei luimiminen ala uudestaan. Jos alkaa, odota taas että korvat nousevat pystyyn, ja anna makupala samalla kun menet ruokien kanssa karsinaan. Olisi hyvä jos voisit harjoitella tätä esim antamalla heinät useassa osassa ja toistaisit tämän joka kerta. Sillä lailla hevonen oppii, että ystävällisyys tuo ruuat eteen, ja luimistelu pitää ne poissa.

    Ja mitä teetkin, muista kehua kovasti kun se tekee oikein!
  4. Muutama juttu tulee mileen näin äkkiseltään.

    Pidä se lyhyemmässä liinassa, vaikka vain muutaman metrin mittaisessa jos siltä tuntuu, ja kävele itse reippaasti ympyrää hevosen mukana. Ikään kuin taluttaisit sitä ympyrällä poikkeuksellisen pitkässä narussa. Sinun täytyy itse katsoa paras liinan pituus ja kävelyvauhti niin, että hevonen kuitenkin pystyy kulkemaan halutun laajuista ympyrää. Kun liina on lyhyempi, sinun on helpompi ohjata se oikeaan suuntaan jos se yrittää kääntyä, ja tarvittaessa voit avustaa raipalla joko kääntymistä takaisin sinne minne haluat, tai liikkeellelähtöä kun hevonen pysähtyy.

    Jos hevonen on nuori, se ei ehkä ole tottunut liinatyöskentelyyn eikä ymmärrä miksi sen on juostava samaa kehää koko ajan. Siinä tapauksessa sinun täytyy opettaa se sille.

    Toinen asia, varmista, ettet pyöritä sitä liian kauaa kerrallaan samaan suuntaan. Hevosellakin menee pää pyörälle jos sitä pyöritetään kuin karusellia kovin pitkään. Pyydä itse sitä vaihtamaan suuntaa mutaman minuutin välein ja katso mitä tapahtuu.

    Kolmas juttu on se, että tarha ja laidun ovat hevosen lepopaikkoja eikä niitä pitäisi käyttää hevosen liikuttamiseen. Moni tekee niin, sen tiedän, joko siksi ettei vaihtoehtoja ole, tai vain siksi että siinä on lähin sopiva tila. Mutta silti olisi parempi hoitaa liikutus jossain muualla. Hevonen saattaa kapinoida sen takia, että se on tottunut rentoutumaan tarhassa (ja laitumella), eikä pidä siitä, että se laitetaan siellä töihin. Joten jos mahdollista, älä käytä tarhaa tai laidunta liikutukseen.
  5. Olen enimmäkseen samaa mieltä Valkosuklaan kanssa, mutta heinästä totean, että ainakin meillä hevonen söi mielellään kuivaakin heinää vaikka sillä oli vapaa pääsy laitumelle. Ei sitä paljon kulunut, siivu tai pari päivässä kelistä riippuen, mutta kuitenkin. Joten kannattaa hankkia muutama pikkupaali vaikka hevonen ei sitä aivan välttämättä tarvitsisikaan. Jo siksikin, että jos tulee pitkiä sadejaksoja, hevosen ei ole kiva mennä kaatosateeseen laiduntamaan.

    Ja laitumista tulikin mieleeni, että ovathan ne teidän laitumet tarpeeksi suuria että siinä varmasti riittää syötävää kahdeksi kuukaudeksi? Mikään 10x10m laidun ei riitä edes yhdelle hevoselle, eikä riitä kaksikaan sen kokoista aluetta. Kahdesta hevosesta puhumattakaan.

    Mitä taas tulee tarvittavien tikkujen määriin, niin esim meillä oli n. 5m välein. Mutta meillä on maa aika pehmeää laitumen reunamilla joten oli laitettava aika tiheään tai ne helposti kaatuivat kun lankoja alkoi kiristellä. Kovemmassa maaperässä riittäisi pidemmätkin välit, mikä tietysti vähentäisi tikkujen määrää.

    Mitä tulee kysymykseen, että pärjäisikö hevonen pelkästään laitumella katoksen suojissa, niin karkeasti sanottuna pärjää jos on pakko pärjätä, mutta eri asia on, onko se hevoselle mukavaa. Minä en jättäisi pelkän katoksen suojiin, edelleen vedoten keliolosuhteisiin. Jos tulee tuulista, kylmää ja sateista, mikä ei ole ennenkuulumatonta edes kesäaikaan, hevonen ei pääse tuulensuojaan, ja jos kova tuuli kuljettaa sadetta vaakatasossa, se ei pääse suojaan sateeltakaan. Eli hommaa sille sellainen suoja, mihin se voi turvautua kelillä kuin kelillä, riippumatta siitä mistä suunnasta tuuli puhaltaa. Ja junttaa se maahan niin lujasti, ettei hevonen saa kaadettua sitä jos se vaikka yrittää hinkata kaulaansa siihen tms...

    Jos otat myös ponin ja haluat sillä myös ratsastaa, kannattaa katsella n. 140cm tai isompaa. 120cm poni on todella pieni.

    Kannattaa ehkä myös varmistaa, tarvitseeko kesähevosen ottamiseen jotain lupia. Pysyvää järjestelyä varten kyllä tarvitsee, mutta minulla ei ole aavistustakaan, koskeeko se väliaikaisiakin tapauksia.
  6. Samaa minä olisin sanonut kuin Kasirokin.

    Voisit myös piristää hevosen päiviä tekemällä kaikenlaista muutakin kuin tavanomaista koulua, esteitä tai maastoilua. Kokeile pitääkö hevosesi vaikka hippaleikistä. Ellei toista ratsukkoa löydy kaveriksi, KUVITTELE itsellesi kaveri. Tee äkillisiä pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä, tee äkkinäisiä käännöksiä, pyydä peruuutusta muutama askel ja taas äkkilähtö eteenpäin. Sitten muutama tovi koulua, taas yleistä "kohellusta" ja sitten este tai pari jne. Kokeile avata portti (jos löytyy tarkoitukseen sopiva) hevosen selästä käsin ja sulkea se myös. Keksi mitä hyvänsä vauhdikasta tai rauhallista, kunhan se poikkeaa tavanomaisesta perustyöskentelystä, sanotaan muutaman kerran viikossa. Meillä poni tykkäsi vauhdikkaista leikeistä, mutta hevosesta riippuen rauhallinen voi olla yhtä hyvä kunhan se rikkoo rutiinit.

    Toinen mitä tulee mieleen on se, että mikä hevosen alkuperä on? Jos se on syystä tai toisesta alunperin opetettu liikkumaan hitaasti ja rauhallisesti aina ja joka tilanteessa, se ei ehkä OSAA liikkua reippaasti muuten kuin innostuessaan tosissaan jostakin. Siinä tapauksessa sinun täytyy vain opettaa sille, että joskus on sallittua, toivottavaa ja hauskaa liikkua reippaastikin.

    Meillä oli ponin kanssa juuri sellainen tilanne aikoinaan. Sillä oli vahvasti taipumusta pukitteluun aina kun se vähänkään innostui jostakin, ja oletettavasti sen takia sen ei ollut ilmeisesti annettu kulkea vapaasti vaan aina lyhyessä muodossa. Meillä oli melkoinen työ saada se kulkemaan vapautuneesti.

    Kolmas asia on se, että mitä tarkalleen ottaen tarkoitit kun puhuit kuumenemisesta esteillä? Onko se silloin neutraali, eli ei tarvi potkia eteenpäin mutten pidätelläkään, vai joutuuko sitä silloin pitelemään kunnollakin? Jos se on lähempänä neutraalia, sille voisi ehkä kokeilla antaa hiukan enemmän kauraa tms. Tosin sitä ennen olisi hyvä tietää paljonko liikuntaa se saa päivässä ja mitä kaikkea se saa ruuakseen. Heinää tietysti, mutta mitä väkirehuja?

    Neljäs mahdollisuus on se, että hevonen on kertakaikkiaan luonteeltaan laiska. Jos niin on, siihen ei välttämättä auta oikein mikään.