On se niin väärin kun sulla menee noin huonosti.
Kun minä kävin kansakoulua hiihdin kymmenen kilometriä umpihangessa talvisin kouluun,EI ollut koulukuljetusta.
Kun menein opiskelemaan EI ollut opintotukea,EI asuntotukea,EI opikelija-asuntoja vaan asuin alivuokralaisena ahneitten kaupunkilaisten nurkissa,asunnossa Ei saanut laittaa ruokaa,vessaa sai käyttää päiväsaikaan.
Otin lainaa ja tein töitä että elin.
Kun lapseni syntyivät EI ollut kotihoidontukea ,äitiysloma oli 6 kk.
EN saanut kunnallista päivähoitopaikkaa lapsillemme koska olimme avioliitossa,maksoimme lasten hoidosta milloin kenellekin suuria summia.
Kävin ulkomailla Ruotsissa 25 vuotiaana ensimmäisen kerran,EI ollut rahaa matkustaa.
Koskaan EN ole asunut yhteiskunnan rahoittamassa asunnossa ja kuluttanut veronmaksajien rahoja asumiseeni.
VEROJA olen maksanut kuuliaisesti ja elättänyt satoja muita ihmisiä,kaltaisiasi luusereita myös. Maksanut teidän opintojanne, kotihoidontukianne lapsilisiänne ja asumistukianne.
Mutta olen onnellinen ja aion nauttia elämästäni täysillä sittenkin kun joskus pääsen eläkkeelle.

Pohjoismaisessa demokratiassa me autammemme vuorollamme toisiamme,olen maksanut sinulle että sinä vuorostasi annat minulle kun siirryn työelämästä syrjään,eikö niin.

Onnea tulevaisuuteesi,muista että katkeruus sairastuttaa ihmisen mielen.

K