Eliaana

Vapaa kuvaus

Aloituksia

47

Kommenttia

6431

  1. Näkyy olevan toiset sitä mieltä, että yksinäisyys on valinta ja toiset taas toista mieltä.

    Tulin ajalleeksi, että kun itse asun yksin, kissa seuranani, ei tosiaankaan haluaisi ketään samaan huusholliin enää asumaan.
    On ihanaa, kun saa päivänsä ihan itsekseen järjestää.
    Minulla se on oma valinta.

    Mutta, entä sitten, jos tulenkin niin huonoksi, etten voi autolla ajaa, etten pääse ulos, kun haluan. Etten pääse kesämökille, kotitilalle, sukulaisiin.
    Että vain lähetti tuo ruuat ovelle.
    Omaiseni asuvat 100km päässä, aikuiset kaikki työssä käyviä, perheellisiä.
    Niin vaan saattaisi käydä, että ´´oma valinta´´ haluaisi ollakin jotain muuta.

    Aina on muistettava se mahdollisuus, että huomenna kaikki voi olla toisin.
  2. Hyvä kommentti, luin ihan kahteen kertaan.
    Elämä kantaa, mutta sitä pitää myös kannattaa.

    Toisin sanoen ´´ei Jumala laiskoja ruoki.´´
  3. Yksinäisyyden tunne riippuu ihmisestä.
    Itse asun kissani kanssa talvet kahdestaan, kesämaalla on ajoittain muitakin asujaimia.
    Yksinäisyyttä en koe.
    Siihen vaikuttaa kai paljon se, että kunto on suht hyvä. Autolla voin lähteä koska vaan minne haluan.

    Ihminen joka kärsii yksinäisyyden tunteesta on alttiinpi myös sairauksille, niin fyysisille, kuin psyykkisille.

    En tiedä onko se kuntakohtaista vai valtakunnallista, mutta aikanaan, kun täytin 70v.
    kaupungilta soitti joku vanhuspalveluihminen ja tiedusteli elämäntilannetta ja mahdollisia tarpeita.
    No minä en tarvinnut mitään.

    Onhan se tietysti niin, että jos äkkiä sairastuu tai elämä vaan hiipuu surkeaksi, ei ,kukaan tule kotoa hakemaan mihinkään.
    Jos omaisia ei ole, eikä kotihoitokaan käy tilanne voi olla kurja.

    Lähiomaisissani on sellaisia henkilöitä, jotka haluavat, että niitä läheisiä on aina ympärillä.
    Joskus ajatellut, että kuinka käy, jos jossain elämän vaiheessa jäävät yksin.

    Nykyisessä yhteiskuntarakenteessa on helpompi jäädä syrjään, koska suvut ja perheenkin jäsenet elävät erillään.
  4. Muistin virkistykseksi: Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

    Kuten huomaat, sopii varmaan takarivin Tyyneillekin, kun myös eturivin Eetloille ja myöskin tällaisille keskirivin Kreetoille, joiksi itseni miellän.
  5. Kiitos vaan.
    Niin, mielipiteeni eivät ole pelkästään mitään kirjaviisautta. Tosin eri asioihin eri näkökannalta tutustuessa saa itselleen eväitä elämässä toimimiseen.

    Ihan omakohtaista elämänhallintaa on mielipiteissäni.
  6. Aivan, suu korvissa, positiivisuutta ympäriinsä mainostamassa, ei ole todellakaan positiivisuutta, se on juuri tuota mainitsemaasi teeskentelyä.
    Ihmisen positiivinen pahjavire on aivan toinen asia.
    Kun olen näitä kommentteja lukenut, huomaan, että asian ymmärtämisessä on monia eri vivahteita.

    Itse näen ja ymmärrän positiivisuuden/negatiivisuuden siten, miten ihminen suhtautuu asioihin ja eteensä tuleviin tilanteisiin.

    Mielestäni positiivinen realismi tulee hyvin esiin Tyyneysrukouksessa, sen muistaa jokainen.
  7. Toipumisvaihe on eri asia, kun akuutti kipu.

    Tietysti on niin, että jos on akuutti tilanne päällä, kaikki voima menee ensikäden selviytymiseen.

    Vuotavassa veneessäkin on hätä kaikilla sama, mutta , jos päästään kaikki elävänä rannalle, koettelemuksesta selviytyminen voi olla eri ihmisten kohdalla erilaista.
    Siinä astuu kuvaan toipuminen ja mielenlaatu.
    Joku tarvitsee tukea ja joku ei.
  8. Jokainen on joskus ´´hiivatin kipeä.´´
    Jokainen tarvitsee joskus lääkäriä ja ehkä leikkaustakin.

    Jos mielenlaatu on kovasti kielteinen, ei lähdettäisi lääkäriin, ´´ei ne tämmöstä vanhaa kuitenkaan hoida´´ toipumisvaiheessa ohjeista ei oteta onkeen.

    Väitän, että myönteisellä mielenlaadulla toipuminenkin tapahtuu nopeammin.
    Ihmiset eivät vaan tajua omaa voimaansa, koska meidän ikäisten kasvatuskulttuuriin kuului, että olimme ´´kiltit näkymättömät lapset.´´
  9. Kiitos vaan, nykyään on käsitöiden tekeminen jäänyt satunnaisen innostuksen varaan.
    Ennen sitä sai enemmän aikaiseksi.

    Vainö on kirjava, Alapuoli enimmäkseen valkoinen. Sitten ruskehtavanmustanharmaata.
    Selässä kulkee 2 ´´vauhtiraitaa´´ vierekkåin.
    Sitten Väinöllä on sellainen geenimutaatio, että kun normaalisti kissalla on 4 varvasta per tassu, niin Väinöllä on viisi. Etutassun reunimmainen varvas on kuin peukalo sivussa, jonka vieressä on vielä ihan pieni lisävarvas, koten etutassuissa on 6 kynttä.
    Hyvin meni kesällä puunrunkoa pitkin ja näppärästi tuli alaskin.

    Kaksi aikaisempaa kissaa oli kokomustia.
  10. Tuo pahan ja hyvän olemmassaolo on aina ollut rinnakkain.
    Maailmamme näyttäytyy dualistisena.

    Tuo meteoriitti vertaus toi mieleeni sen ajatuksen, että myös paha, äärimmäinenkin saattaa saada vastareaktiona hyvää.
    Esimerkkinä tulee mieleen; ainakin maailmalla on paljonkin tapahtunut, että kun ihmiset ovat joutuneet kohtaamaan läheisensä murhan, jälkeenpäin perustavat rahastoja, joita käyttävät toisten tukemiseen ja tiedon levittämiseen.
    Kertovat tarinaansa, toivoen, että se auttaisi jotain toista.
    On syntynyt uusia lakeja, jonka puitteissa viranomaiset voivat toimia.
  11. En ole kerennyt kissan kanssa leikkimään ja nyt minua mulkoillaan tuolta tuolilta.
    Juoksi tuossa edestakaisin, mutta kun muorilla oli sopan keitto kesken.

    Hil-la kertoi niin monipuolisesti noista käsitöistä, että sai minutkin muisteloihin.
    Jo äidin kanssa ryijyjä tein lapsena ryijyneulalla ja mattoakin pääsin lyömään kangaspuilla. Myöhemmin samalla neulalla tyynynpäällisiä.
    Sittemmin kudoin kaikennäköistä sukista jakkupukuun. Villapaitoja, pipoja, huiveja.
    Virkattua tuli liinoja ja peittoja, puseroita.
    Mulla on vieläkin kaapissa virkattu puku, siinä samantyylin pusero ja pieni laukku.
    Tuo muoto vaan on muuttunut niin, ettei sovi päälle.
    Noita kanavatöitäkin on tullut tehtyä.
    Jonkin verran ompelukoneellakin tein, sillä poljettavalla.
    Nyt on sähkökone, en paljon enää mitään tee, jotain pientä.

    Hyvä ex-b kunnes sitä kuvausta poistanut, on ihan hyvä, että tämänmoisiakin asioita tulee esiin.
    Niin paljon me täällä Suomenmaassa valittelemme ihan pikkuasioistakin ja teemme kärpäsistä härkäsiä.

    Aamulla soittelin OP:n palvelunumeroon, loputon lopriikka vaan pyörii, kolmella kielellä, 4min kuuntelin ja numeroita painelin, ei mitään tulosta.

    Komea suuri joulutähti on joulusta jäljellä, jonka pijalta sain.
    Yöksi laitan sen aina oven taa, varmuuden vuoksi, ettei kissa pääse siihen käsiksi.
  12. Jokaisella on ´´omia eväitä´´ mukanaan, tänne syntyessään.
    Suuren osan siitä, miksi ihminen muodostuu muovaa ympäristö missä hän kasvaa.
    Tiedekin on jo puhunut, miten ensimmäiset ikävuodet luovat perustan ihmisen kehitykselle.
    Ihminen on kuin sipuli, kerrokset lisääntyvät vuosien myötä.

    Kun sitten aikuisuus koittaa, tiedostaa voivansa tehdä itse valintoja.

    Meissä kaikissa on monia puolia, toiset kallistuvat toisaalle, kun toiset.
    Harva on pelkästään ja joka hetki negatiivinen tai positiivinen.
    Jokaisella on kuitenkin joku pohjavire. Sitäkin voi halutessaan muuttaa. Ihminen on halutessaan oppivainen.

    Jos joka aamu pukee ilmeensä naamalle väärinpäin se voi vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen,
    Solut ovat aina kuulolla ja fysiikka reagoi sen mukaan. Esim. jokainen tietää ns. stressihormoonit.

    Maailmankaikkeuden laki kertoo: Samanlainen vetää puoleensa samanlaista.
    Ihminen voi ajatuksillaan, sanoillaan, teoillaan levittää hyvää tai pahaa.

    Se perhosen siiven isku.
  13. Hienoa, että olosi alkaa kohentua.
    En kyllä sinuna vielä uimahalliin lähtisi.
    Vanhalla ihmisellä toipuminen kestää pitenpään, kuin nuorilla.
    Meinaan, ettei tule takapakkia.
  14. Tuo minunkin mielessäni vilahti, että on monenlaista kulttuuria.
    Alakulttuurista-korkeakulttuuriin.
    Ihmisten keksimiä ryhmittelyjä.
    Kulutamme kulttuuria edes huomaamatta, että niin teemme.
    Nytkin kulutamme tätä ´keskustelukulttuuria.´´

    Kulttuurista puhuttaessa, ihmisille tulee mielikuvia, esim. taide, teatteri, ooppera, kirjallisuus.
    Nyt, kun eri kansallisuuksia liittyy paljon toisiin kansoihin, puhutaan myös jokaisen kansan omasta kulttuurista.

    Sana kulttuuri on mielestäni vaikea rajata mihinkään tiettyihin asioihin.
  15. Mieleni jäi ihan kiinni tuohon kappaleeseesi, joka alkaa, onko se ´´avoin mieli´´
    ´´Pessimismi, mitä itse kutsun realismiksi,´´ itse ajattelen enemmänkin positiivisuutta realismiksi.
    Näkee tosiasiat, ei vaivu synkkyyteen, vaan etsii ratkaisun mennä eteenpäin.
    Tuon ´´yltiöpositiivisuuden´´ tulkitsen niin, että kieltää tosiasiat, ei suostu näkemään niitä.
    Se voi johtaa katastrofiin.
    Pohdiskelit, että onko ´´avoin mieli´´ luontainen ominaisuus.
    Sanoisin niin, mutta ihmismieli on moniulotteinen, sitä voi luotsata haluamaansa suuntaan.

    Ihminenhän saa koko ikänsä vaikutteita kulloisestakin ympäristöstään, ihmisistä joiden kanssa elää, joita kohtaa matkallaan, miksi ei yhtä hyvin voi antaa vaikutteita itse itselleen tietoisesti.

    Minäkin seuraan tuota promesaa, olen keskustelun osalta sen ohittanut, kun katson päivittäin ja tulikin sitte keskusteluissa juonipaljastuksia, kun toiset katsoo koko viikon heti, areenasta.
    Pähkäiltyä tulee. Onkohan se Antonito vankilassa vai sanatoriossa kun sitä niin salaillaan.

    Joulun olen jo riisunut, mukavaa on juhlankin aika, mutta arjen eläminen on parasta kuitenkin.
  16. Joskus noin vuosi sitten, veljeni oli kassalla, maksoi rahalla. Se sitten vähän kesti, kun ei tahtonut nähdä.
    Olin jonossa noin 6-7ihmisen takana.
    Sitten jo alkoi jupinaa kuulua, kun jono ei kulje.
    Sanoin heille, että hän ei näe hyvin, odottaa silmäleikkaukseen pääsyä.
    Ymmärsivät kyllä.

    Hetken aikaa sitten, kun tuo radio on tuossa auki, tuli alueuutiset.
    Kerrottiin, jostain kyselystä, jonka Tampereen kaupunki järjestää asukkailleen.
    Sanottiin, että toivotaan kaikkien vastaavan ja heti perään vastaamassa voi käydä
    ww jne...., niinpä niin.

    Ne ihmiset, jotka tätä yhteiskuntaa nyt luotsaa, eivät ole kohdanneet niitä rajoitteita, joita hyvin suurella osalla ihmisiä on, myös muun ikäisillä, kuin ikäihmisillä.
  17. Enpä tässä juhli mitään.
    Ennen, kun puoliyö koittaa, otan loputkin jouluvalot pois.
    Kirjaa olin lukemassa pötkölläni, sitten karvakaverini hiipi naamani ja kirjan väliin. Kävi siihen nukkunaan.
    Siinä sitten huilailimme.

    Nuutipukkeja kulki ennenvanhaan, kun olin lapsi, taisin kerran itsekin olla nuutipukkina.

    Vanha koulurakennus näyttää palavan Tampereella, liekö sekin tuhopoltto. Niitähän on viime aikoina ollut siellä täällä.
  18. Loppiaista!
    Eilen oli jo aamulla 17 astetta pakkasta ja illalla 22. Siitä se sitten yön aikana hupeni.
    Pari yötä tullut nukuttua pitkään. En muista koska tätä ennen.
    Varmaankin, kun touhut rauhoittuu, niin keho ja mieli rentoutuu.

    Eilen illalla riisuin kuusenkoristeet ja vein kuusen autoon.
    Ennen se vietiin roska-auton mukana määräpäivään mennessä ilmaiseksi.
    Viime vuonna rupesivat taloyhtiöltä ottamaan maksun, joka kuusesta.
    Niin sitten vienkin kuuseni, sinne mistä otinkin.
    Ikkunavaloja vielä illalla laitan päälle, sitten kerään pois.

    Jouluna tuli Tapani K:n konserttia telkusta, kyllä upeasti veti jouluyön.
    Joskus jotain 15-20v sitten olin hänen konsertissaan kirkossa.
    Kävi niin, että kesken kaiken jonkun kännykkä alkoi soida, hän keskeytti laulun.
    En muista enää mitä hän sanoi, kesti tovin, ennenkuin pääsi jatkoon kiinni.
    Upeaääninen hän on.

    Minullekin tuli mieleen, kuinka äiti aina kerran viikossa leipoi pullaa ja ohrarievää. Jälkilämmöllä jotain ruokia.
    Oli se rieväkin hyvää, Kirnuvoita päälle ja meijeristä tilattua punakuorista juustoa.
    Ei niin hyvää juustoa enää saa.

    Aika kiva ohjelma tuo toivelauja, joka juuri nyt menee. Nuoruusaikamme tunnettuja esiintyjiä.
  19. Ota nyt ensin selvää mikä on hoitotestamentti eli hoitotahto, ennenkuin alat hiki hatussa vaahtoamaan.
  20. Sekä niillä, jotka puolustavat lakia, että niillä, jotka sitä vastustavat, on molemmilla vakaat perustelunsa kannalleen.

    Myös voi olla osin niinkin, että ihmisellä, jolla itsellään ei ole sellaisia sairauksia, jotka ovat läsnä arjessa joka päivä, kipua ja fyysistä/henkistä tuskaa tuottamassa, ei kertakaikkiaan ole mitään tuntoa siitä, millaista se voi olla.
    Siihen en usko. että kansanedustajista kukaan haluaisi tahallaan tuottaa kärsimystä kenellekään.

    Helppo asiahan se ei ole käytännössäkään.
    Miten varmistetaan se, että väärinkäytöksiä /käsityksiä ei tapahdu.
    Myös se, että avustavat työntekijät saavat itse päättää haluavatko osallistua vai eivät.
    Siis, asian toimeenpanevat, ovat mukana vapaaehtoisesti.

    Se tulee olla täysin selvää, että ihminen on sitä halunnut. Esim. tehdessään hoitotestamentin.
    21. 32 / 322
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt