- Eikö se ole liian korkea Raamatussa kerrotun historian kuvauksen kannalta? Vedenpaisumuksessa ja sen jälkeenkin, noin 4 000 vuotta sitten hautautuneissa dinosauruksissa pitäisi olla enemmän C-14 isotooppia. Tämä edellyttäisi kuitenkin, että ennen vedenpaisumusta ilmakehässä olisi ollut saman verran isotooppia kuin nyt. Näin evolutionistit yrittävät viimeisenä oljenkortenaan vielä epätoivoisesti torjua Raamatun mukaisen aikataulun. Näin on tietysti kirjoitettu tapahtuvankin. Viimeisten päivien ateistiviisastelijat ja heidän tekopyhät toverinsa, teistiset evolutionistit, kieltävät vedenpaisumuksen toteamalla, että mikään ei ole muuttunut luomakunnan alusta (2.Piet.3:4-6). ”Tieten tahtoen he eivät ota huomioon – että silloinen maailma tuhottiin vedenpaisumuksessa”. On mahdollista, että C-14 isotooppia oli vedenpaisumusta edeltäneessä erilaisessa ilmakehässä vähemmän, jolloin fossiilien ikä on noin 4 000 vuoden luokkaa. Tästä lisää Kysymyksiä ja vastauksia luomisesta -kirjassa.
KUMOAVATKO PEHMYTKUDOS JA C-14 LÖYDÖT EVOLUUTIOTEORIAN?
Ne tukevat toisiaan johdonmukaisesti ja voi tässä vaiheessa kysyä, miksi ilmeisiä tosiasioita ei hyväksytä? Telaketjuateistit ja teistiset evolutionistit eivät usko tieteelliseen todistusaineistoon, jos se uhkaa heidän filosofista maailmankuvaansa tai raamatuntulkintaansa. Pelissä on liian paljon evoluutiota tutkivia laitoksia ja Raamattua vääristeleviä tiedekuntia ja tuhannet lihavasti palkatut suojatyöpaikat ovat uhattuina. Suurelle yleisölle tietoa tuottavat toimittajat ovat myös niin laiskoja ja mukavuudenhaluisia ja haluavat myös pitää työnsä, että eivät välitä ottaa asioista selvää.
On hyvä lopuksi alleviivata, että suoraan fossiilista ei voida määrittää sen ikää millään muulla radiometrisellä menetelmällä kuin C-14! Suomeksi voit lukea iänmäärityksen ongelmista tästä.
GENETIIKKA VAHVISTAA HISTORIALLISEN AADAMIN - Tämä vahvistaa vedenpaisumuksen tapahtuneen, sillä jos se on totta, paikoin jopa kilometrien paksuisista sedimenttikerroksista löydetään pehmytkudoksia kaikkialta! Aminohappoja liitukauden linnusta, triaskauden matelijasta ja amidiryhmiä jopa 1,88 miljardin vuoden ikäisistä fossiileista, kitiiniä 417 miljoonaa vuotta vanhasta meriskorpionista ja 505 miljoonaa vuotta vanhasta sienestä ja 551 miljoonan vuoden ikäisistä madoista. Jälkimmäisessä oli lisäksi proteiinia pehmeässä ja taipuisassa aineessa.
Kitiinin löytäminen osoittaa, että biologista materiaalia on paljon dinosauruksiakin vanhemmissa fossiileissa. Kitiini-proteiini -komplekseja on artropodeissa, jotka ovat iältään 310-417 miljoonaa vuotta (Cody, G., et al. 2011. Geology, vol. 39, p. 255-258).
Näyttääkin siltä, että ”muinaisten” proteiinien ja sokereiden löytämistä ei enää pidetä kovinkaan kiistanalaisena ja se on jopa rutiinia nykyään. Kun tekniikka kehittyy, lisää proteiineja löydetään jatkuvasti, kuten aktiinia ja tubuliinia, jotka voidaan erottaa bakteerien tuottamista. Tämän lisäksi on löydetty histoneja, joiden ympärille DNA kiertyy.
Dinosauruksen kudokset ovat aitoja . Näitä tuloksia ei voida enää ohittaa olankohautuksella.
ATOMIKELLOJEN PARISTOT TYHJENIVÄT
Luonnossa ei ole kelloja, siellä on vain luonnollisia tapahtumia. Näiden tapahtumien nopeutta, kuten vaikkapa radioaktiivista hajoamista tai maan kerrostumista, ei kuitenkaan voi käyttää kellona, joka kertoisi fossiilin tai maakerroksen iän. Kivissä ei ole päivämääriä. Näiden kellojen ”tarkkuus” riippuu siitä, mitä oletetaan tapahtuneen.
Ilmakehässä on C-14 isotooppia. Kasvit kasvavat ja tarvitsevat siihen hiilidioksidia (CO2). Näin C-14 isotooppia sitoutuu kasvin proteiineihin, sokereihin ja rasvoihin. Kun vaikkapa dinosaurus syö kasveja tai kasveja syöneitä eläimiä, sen kehon rakenteisiin tulee C-14 isotooppia. Koska kyseessä on isotooppi, se hajoaa vähitellen, tässä tapauksessa typeksi (N-14). Puolet isotoopista hajoaa 5730 vuodessa. Koska kuollut eläin ei syö, C-14 sen kudoksissa vähenee puoleen alkuperäisestä määrästä 5730 vuodessa. C-14 isotooppia ei kuolleen eläimen kudoksissa ole enää jäljellä 250 000 vuoden kuluttua. Dinosaurusten fossiileista, on kuitenkin eristetty C-14 isotooppia. Evolutionistit tietysti torjuvat jo pelkän ajatuksenkin, koska yli 65 miljoonan vuoden ikäisistä fossiileista ”ei voi eristää C-14 isotooppia”. On perusteltua kysyä, onko tämä tieteellinen vai filosofinen vastaväite? Evolutionistit valitsevat jälleen kerran silmiensä sulkemisen epämiellyttäviltä tosiasioilta. Jos kyseessä olisi näytteen saastuminen, C-14 määrä vaihtelisi villisti. Se on kuitenkin aina melko johdonmukaisesti samaa suuruusluokkaa eri paikoista löydetyissä fossiileissa, myös siitä riippumatta oliko näyte jura- vai liitukaudelta ja mikä oli sedimenttikiven laatu. On myös väitetty, että C-14 isotooppia muodostuisi kerrostumassa olevan uraanin vaikutuksesta. Tämä on helppo torjua, sillä uraanin määrä ei voi olla sama joka paikassa. Kyseessä ei myöskään ole laboratorion ”laitevika”.
MIKSI DINOSAURUKSEN KUDOSTEN IÄKSI SAADAAN 30 000 – 40 000 VUOTTA? - Siinä on höpölle faktaa.
DINOSAURUKSET OVAT MUUTTUNEET EVOLUTIONISTEISTA EVANKELISTOIKSI
Ne ovat kumonneet geologisen iänmäärityksen ja samalla koko uusdarvinistisen maailmankuvan.
TÄHTIPELAAJA TYRANNOSAURUS REX TEKI VOITTOMAALIN
Tohtori Mary Schweitzerin tutkijaryhmä löysi vuonna 2005 pehmytkudosta dinosauruksen reisiluun sisältä (Science, vol. 307, p.1952-1955). Kudos oli säilyttänyt pehmeytensä ja taipuisuutensa – ja sitä pystyi jopa venyttämään. Lisäksi luussa oli muotonsa säilyttäneitä luusoluja eli osteosyyttejä ja yllätys oli suuri, kun myös kollageeni -proteiinin palasia löytyi. Tiedemaailma oli kuitenkin hyvin epäileväinen. Discover Magazinessa todettiin:
”Kun ujo paleontologi löytää pehmyttä, tuoreelta näyttävää kudosta T.rexin reisiluun sisältä, hän pyyhkii pois muinaisuutta ja nykyisyyttä erottavan raja-aidan. Sen jälkeen oli kuin helvetti olisi päässyt irti.”
Pilkkaa tuli ovista ja ikkunoista, ja väitteitä sateli löydön epäaitoudesta ja saastumisesta, kuten oli odotettavissakin. Tunteet käyvät todella kuumina, kun maailmankuva on uhattuna, sillä fossiilinhan kerta kaikkiaan täytyy olla 68 miljoonan vuoden ikäinen! – No miten evoluutiomafia hoiti asian? – Sulkemalla silmänsä!
MIKSI NÄIN RAIVOISA REAKTIO?
Tiedemiehet ymmärsivät, mitä löydöstä seuraa. Kudos on selvä ja kouriintuntuva todistuskappale, joka osoittaa, että T. rexin fossiili ei ole miljoonien vuosien ikäinen. Tämä on kohtalokas isku vallitsevalle geologiselle iänmääritysjärjestelmälle, sillä kollageeni hajoaa täysin viimeistään miljoonassa vuodessa. Löytöpaikan olosuhteet ovat lisäksi sellaiset, että kollageenistä ei olisi jäljellä kuin 1 prosentti 15 000 vuoden kuluttua (Buckley, M., et al. 2008. Science, vol.319, p. 33c).
Schweitzerin tutkijryhmä ei ollut kuitenkaan ensimmäinen, joka löysi pehmytkudoksia. Tutkijat olivat jo vuosikymmenien ajan raportoineet aminohapoista dinosaurusten fossiileissa sekä soluista ja jopa proteiineista. Näihin tiedemaailma ei kuitenkaan nimeksikään ollut reagoinut.
MIKSI SCHWEITZERIN RAPORTTI HERÄTTI KIINNOSTUKSEN?
Moderni teknologia teki löydön mitätöimisen vaikeaksi ja havainto julkaistiin merkittävässä ja laajalevikkisessä Science -lehdessä. Kuvat pysäyttivät myös siksi, että ne olivat värikuvia. Kudoksia venytettiin ja ne ponnahtivat takaisin kuin kuminauha ja katsojat näkivät sen omin silmin TV-ohjelmassa. Schweitzer sanoi myös, että hän julkaisi tulokset vastahakoisesti, koska on evolutionisti.
Tutkimuksia julkaistiin lisää. Kollageenia eristettiin niin pitkä aminohappojakso, että voitiin todeta proteiinin olevan peräisin selkärankaiselta.
TOINEN TÄHTIPELAAJA ASTUI KEHÄÄN
Toinen asiantuntijoiden työryhmä tutki Schweitzerin näytteet. He vahvistivat, että fossiilissa on linnun kollageenia muistuttavaa proteiinia, mutta ajattelivat ”linnun kuolleen fossiilin päällä”. Tämä kertoo heidän epätoivostaan!
SCHWEITZER EI ANTANUT PERIKSI
Yhdessä toisen tutkijaryhmän kanssa hän eristi pehmyttä ja taipuisaa kudosta Triceratopsin kylkiluusta ja 80 miljoonan vuoden ikäisen hadrosauruksen reisiluusta. Näissäkin luissa oli osteosyyttejä ja verisuonissa punasoluja muistuttavia soluja. Myös kollageenia ja muitakin proteiineja löydettiin ja niiden vertailu aikaisempiin osoitti niiden olevan dinosauruksen kollageenia, eikä bakteerisaastetta tai kuollutta lintua.
Sitten löydettiin hadrosauruksen nahkaa jossa oli aminohappoja ja muita eloperäisiä aineita. Tämä löytö oli erittäin merkittävä, sillä nahka ei ollut suojassa luun sisällä. Tämän jälkeen löydettiin nahkaa myös 50 miljoonan vuoden ikäisestä matelijan fossiilista ja siinä on ilmeisesti myös keratiinia (Edward, N., et al. 2011 Proceedings of the Royal Society B, vol. 278, p. 3209-3218).
Seuraavaksi löydettiin mosasauruksen kollageenia (Lindgen, J., et al. 2011. PLos ONE, vol. 6, no. 4, p. e19445). Löytö on tärkeä, sillä merellisessä ympäristössä proteiinit eivät säily pitkään. Elektronimikroskooppi paljasti myös säikeiden tyypillisen asennon, vaikka fossiilien evoluutionäkemyksen mukainen ikäero oli peräti 160 miljoonaa vuotta.
PEHMYTKUDOKSIA TULEE ESILLE KAIKKIALTA - Sinulla ne huonot ovat. Kaikki dinot kuolivat äkisti ja samanaikaisesti. Heille jäi ruokaa ruoansulatukseen.
- Missä on välimuodot? Missä on nyt elävät välimuodot? Mihin on pysähtynyt apinoiden evoluutio? Kuinka kalasta voi tulla nisäkäs? ym?
- Kerro sinä kuinka mustikat ovat metsiin tulleet?
- "Milloin sinä ymmärrät sen faktan että evoluutio on todistettu luonnonilmiö jota evoluutioteoria selittää?"
MITÄ? Kerro heti se todistus. Yhtään onnistunutta evoluutio koetta ei ole saatu aikaan ilman ohjaavaa vaikutusta. Ihminen on keksinyt kaikkea mahdollista ja mahdotonta, mutta ei ole pystynyt tekemään onnistunutta evoluutiota. - Valitse sitten oma uskontosi. Minä uskon Jeesukseen luojana.
- Kumoa väittämäni kohta kohdalta, mutta siihen ei evoluutio uskovaiset pysty. Evoluutio uskovaiset ovat täällä nollanteen itsensä, kun eivät voi kumota tosi asioita.
- "Missä Raamatun luvussa käsitellään jääkausia?"
Ei missään, kun jääkautta ei ole ollut. Vain tyhmä sanoo että on ollut. - Luomiskertomuksessa on että oli vain yksi meri ja yksi maa. Vedenpaisumuksessa aukeni syvyyden lähteet ja näin sortui maata monesta kohtaa ettei ollut enää vain yhtä maata.
- "Niitä on nähty Loch Nessissä Skotlannissa, tuhansia silminnäkijöitä, ja Kongossa."
Tuota hirviötä ei ole löydetty, vaikka on tutkan ja sukellusveneiden avulla etsitty. Ne jotka väittävät nähneensä sen. Heidät luetaan ufojen nähneisiin ja evoluutio uskovaisiin. - Paitsi ei dinoille. Ne kuolivat vedenpaisumuksessa
- " Yleissivistys on täysin hukassa."
Missä on evoluutio uskovaisten sivistys? Ei ainakaan ole siinä etteivät he voi tunnustaa olevansa väärässä. - Kaiken on Jumala luonut. JOH.1: 3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on
- Kiitos kunniasta, mutta jätän saarna viran ja sakramenttien jaon koulutetuille papeille.
- Johtopäätös
Se mitä on tapahtunut menneisyydessä, tulee mitä todennäköisimmin toistumaan myös tulevaisuudessa. Evoluutioon uskovat ja heidän julkaisunsa tulevat jatkamaan tämän kourallisen ”puuttuva rengas”-fossiilikandidaattien julistamista evoluution ”todisteina” ja Raamatun ”kumoajina” – siitäkin tosiasiasta huolimatta, että se valtava määrä, joka näitä pitäisi olla olemassa, jos evoluutio olisi totta, pysyy itsepintaisesti puuttuvana. Muussa tapauksessa he joutuvat katsomaan totuutta suoraan silmiin – Jumala on luonut meidät ja olemme siis Hänelle tilivelvolliset. Mutta fossiilit joita tänään mainostetaan, sortuvat varmasti uusien todisteiden edessä ja ne syrjäytetään tulevaisuudessa uusilla löydöillä. - Artikkelissa sanottiin: ”Vuonna 1922 löydettiin Nebraskan Snake Creekin louhoksesta, Plioseenikauden kerrostumasta, paljon kulunut hammas, jonka sanottiin kuuluvan ihmisapinalle –sille ehdotettiin nimeksi Hesperopithecus – mutta myöhemmät löydöt osoittivat virheen tapahtuneeksi ja hammas kuuluikin jonkin toisen lahkon olennolle.”20 Kaikki viitteet poistettiin Encyclopaedia Britannican 15. laitoksesta.
3. Neandertalinihminen
Tämä nimi annettiin vuonna 1856 Saksan Neander-laaksosta löydetyille luille. Huolimatta aikaisemmista eläimellisen apinamies-ilmeen antaneista hahmotelmista, neandertalinihmistä pidetään nykyään yleisesti Homo Sapiensiin kuuluvana muunnoksena tai rotuna. Viimeaikaiset DNA-todisteet ovat vahvistaneet neandertalilaisten jopa risteytyneen ”modernien” ihmisten kanssa.21

Varhainen virheellinen kuvaus Neandertalilaisesta
Tämä piirros (oikealla) neandertalinihmisestä ilmestyi vuonna 1909 The Illustrated London News -lehdessä. Vuonna 1957 antropologit William Straus ja A.J.E. Cave arvioivat todisteet uudelleen ja sanoivat, että jos neandertalilaisen ”voisi herättää henkiin ja laittaa New Yorkin metroon – edellyttäen, että hän olisi käynyt kylvyssä, ajanut partansa ja laittanut nykyaikaiset vaatteet päälleen – on kyseenalaista herättäisikö hän yhtään sen enempää huomiota, kuin muutkaan sen paikan asukkaat.”22
4. Etelänapinat, ”Lucy” mukaan lukien
Viimeisin kehitysopillinen ”apinamies”-kandinaatti on ryhmä afrikkalaisia fossiileja, joista käytetään nimeä australopithecukset eli etelänapinat.23 Ensimmäinen oli vuonna 1924 löydetty pieni apinamainen kallo, jolle Raymond Dart antoi nimen Australopithecus africanus. Viidenkymmenen vuoden ajan yleisölle kerrottiin sen olevan kehitysopillinen esi-isämme.24

”Lucyn” luuranko — sukupuuttoon kuollut apinankaltainen olento
Sitten vuonna 1974 Donald Johanssonin työryhmä löysi Etiopiasta 1,1 metriä pitkän 40 %:sti täydellisen luurangon, jolle he antoivat lempinimen ”Lucy”. Tämä julistettiin hominidiksi (”apinanainen”), ja sille (kuin myös muille samankaltaisille läheltä löydetyille luille) annettiin nimi Australopithecus afarensis.
Tämä korvasi Dartin A.africanuksen kehitysopillisena esi-isänämme yksinkertaisella keinolla, sen julistettiin olevan noin miljoona vuotta vanhempi. Joten Africanuksesta tuli sivuhaara, ei enää esi-isä.
Tänä päivänä niiden anatomiasta tehdyt yksityiskohtaiset numeeriset analyysit ovat osoittaneet, että etelänapinat eivät ole välimuotoja vaan ainutlaatuisia, nyt jo sukupuuttoon kuolleiden, apinankaltaisten eläinten joukko, jotka ”poikkeavat enemmän ihmisistä ja Afrikan apinoista kuin ihmiset ja Afrikan apinat poikkeavat toisistaan.”25 Evoluutioon uskovilla ei ole kuitenkaan mitään täyttämään ”Lucyn” jättämää aukkoa, niinpä usein häntä käsitellään edelleen virheellisesti ihmisen evoluution osana.26
Johtopäätös
Se mitä on tapahtunut menneisyydessä, tulee mitä todennäköisimmin toistumaan myös tulevaisuudessa. Evoluutioon uskovat ja heidän julkaisunsa tulevat jatkamaan tämän kourallisen ”puuttuva rengas”-fossiilikandidaattien julistamista evoluution ”todisteina” ja Raamatun ”kumoajina” – siitäkin tosiasiasta huolimatta, että se valtava määrä, joka näitä pitäisi olla olemassa, jos evoluutio olisi totta, pysyy itsepintaisesti puuttuvana. Muussa tapauksessa he joutuvat katsomaan totuutta suoraan silmiin – Jumala on luonut meidät ja olemme siis Hänelle tilivelvolliset. Mutta fossiilit joita tänään mainostetaan, sortuvat varmasti uusien todisteiden edessä ja ne syrjäytetään tulevaisuudessa uusilla löydöillä. - Tämä piirros kahdesta ”hesperopithecuksesta” ilmestyi kesäkuun 24. päivänä vuonna 1922 The Illustrated London News –lehdessä, kaikki perustui yhteen sian hampaaseen, mutta se kumottiin myöhemmin.
Kuitenkin lisätutkimusten jälkeen vuonna 1927 myönnettiin vastahakoisesti, että hammas kuului sukupuuttoon kuolleelle sialle Prosthennopsille. Tätä ei pidetty yleisesti uutiskynnyksen ylittävänä, mutta Science-lehti totesi varovasti, ettei hammas ilmeisesti kuulunut ihmiselle eikä apinalle,19 ja Encyclopaedia Britannica kaunistelevasti tarjosi sitä kuuluvaksi ”jonkin toisen lahkon olennolle”. - Dinosauruksista linnuiksi
Evoluutioon uskovat sanovat lintujen kehittyneen dinosauruksista. Kaksi väitettyä välimuotoa olivat:
1. Archaeopteryx
Tämä nimi annettiin useille lintufossiilinäytteille, joita löydettiin Solnhofenista Saksasta vuosien 1861 ja 1993 välillä. Kehitysopilliset oppikirjat ovat pitkään sanoneet sen olleen matelijoiden ja lintujen välimuoto. Tämä siitäkin huolimatta, että sillä oli täysin kehittyneet lentosulat, puiden oksilla istuskelemiseen sopivat jalat, linnuille ominaiset luut ja linnuille ominainen kallo sekä siivet kiinnittyivät suureen hankaluuhun.13 Lisäksi linnuille ominaisia jälkiä on löydetty vanhemmista kivistä.14 Ja kahden variksen kokoisen linnun fossiilit on löydetty Texasista vanhemmasta kerrostumasta (tästä on kuitenkin kiistelty), niiden löytäjä Sankar Chattergee on ehdottanut niille nimeksi Protoavis texensis (”ensimmäinen lintu Texasista”).15,16
2. Archaeoraptor
Vuonna 1999 National Geographic Society paljasti lehdistötilaisuudessa Archaeoraptor liaoningensiksen, pienen fossiilin Kiinasta. Sille oli omistettu kymmenen sivua kuvia ja tekstiä marraskuun 1999 lehdessä, jossa sanottiin:
”Tällä olennolla joka löydettiin Liaoningin provinssista Kiinasta, on alkukantaisen linnun kädet ja dinosauruksen häntä, se on todellinen puuttuva rengas monimutkaisessa ketjussa, joka yhdistää dinosaurukset lintuihin. ... Tämä sekoitus kehittyneitä ja alkukantaisia piirteitä on juuri sitä mitä tieteen tekijät odottaisivatkin löytävänsä dinosauruksesta, joka kokeilee lentämistä.”17
Valitettavaa evoluutioon uskovien yhteisölle on, että Archaeoraptor oli huijaus – erään kiinalaisen maanviljelijän valmistama väärennös rahan hankkimiseksi. Aikanaan tutkimukset paljastivat, että fossiili oli väärennetty, yhdistelmänä mahdollisesti jopa viidestä eri yksilöstä.
Välimuodot apinasta ihmiseksi
1. Ramapithecus

Ramapithecus, nykyään hylätty ihmisen esi-isä.
Vuonna 1960 Elwyn Simons Yalen yliopistosta teki hahmotelman Pohjois-Intiasta vuonna 1932 löydetyn muutaman leuan- ja hampaanpalasen perusteella ja kutsui sitä nimellä Ramapithecus, ihmisten esi-isä. Tämä teoria sai nopeasti laajan hyväksynnän evoluutioon uskovilta antropologeilta. Sitten vuonna 1976 kokonainen Ramapithecuksen leuka löydettiin, joka ei selvästikään kuulunut ihmisiin ja teoria hylättiin. Ramapithecus luokitellaan nykyään apinamaiseksi eläimeksi, joka on sukua orangille.18
2. Nebraskan ihminen
Piltdown-ihmisen huijauksen jälkeen (jota käytettiin evoluution mainostamiseen 40 vuoden ajan) yksi kaikkein noloimmista evoluutioon uskovien ”apinamies”-väitteistä oli ”Nebraskan ihminen”, jolle annettiin tieteellinen nimi Hesperopithecus haroldcookii, Henry F. Osbornin, Amerikan luonnonhistorian museon [American Museum of Natural History] johtajan toimesta. Se perustui vuonna 1922 läntisestä Nebraskasta löydettyyn yhteen hammasfossiiliin.

Tämä piirros kahdesta ”hesperopithecuksesta” ilmestyi kesäkuun 24. päivänä vuonna 1922 The Illustrated London News –lehdessä, kaikki perustui yhteen sian hampaaseen, mutta se kumottiin myöhemmin.
Kuitenkin lisätutkimusten jälkeen vuonna 1927 myönnettiin vastahakoisesti, että hammas kuului sukupuuttoon kuolleelle sialle Prosthennopsille. Tätä ei pidetty yleisesti uutiskynnyksen ylittävänä, mutta Science-lehti totesi varovasti, ettei hammas ilmeisesti kuulunut ihmiselle eikä apinalle,19 ja Encyclopaedia Britannica kaunistelevasti tarjosi sitä kuuluvaksi ”jonkin toisen lahkon olennolle”.