Vapaa kuvaus

Aloituksia

778

Kommenttia

7583

  1. "Arton ja Ollin ei kannattaisi eksyä tieteen puolelle, koska aina menee metsään ja rajusti."

    Minun kyllä kannattaa mutta ei höpön, koska on apukoulun tuloksesta syntynyt.
  2. On muitakin tekijöitä, jotka ovat latistaneet toiveita elämän löytymisestä. Ei vielä riitä, että planeetta on tähden ”jatkuvasti asumiskelpoisella vyöhykkeellä” eli säteellä, jolla vesi voi pysyä nestemäisenä. Tähden on oltava vakaassa lepotilassa; siinä ei saa tapahtua suuria roihuja tai liian voimakkaita aurinkotuulia. Planeetan kiertoradan on oltava lähes pyöreä, eikä kaltevuuspoikkeamia [kallistusta, engl. tilt] saa ilmetä. Planeetan on oltava kemiallisesti ja termodynaamisesti vedelle sopiva. Planeetan tähden on oltava kemialliselta koostumukseltaan oikeanlainen, ettei se säteile liikaa ultraviolettivaloa, joka tappaisi elämän planeetalta. Katsotaan, että on olemassa noin tusina tekijöitä, jotka rajoittavat ”asumiskelpoisen vyöhykkeen” koskemaan vain pientä murto-osaa tähdistä.
    Oma ongelmansa on, että noin 80 % kaikista tähdistä on punaisia kääpiöitä. Ne ovat kolme kertaa aurinkoamme pienempiä ja kirkkaudeltaan vain tuhannesosan, joten emme näe niitä paljaalla silmällä. Jos planeetta olisi punaisen kääpiön asumiskelpoisella vyöhykkeellä, sen pitäisi sijaita niin lähellä, että se olisi pyörimisliikkeeltään lukittu, eli toinen puoli olisi aina tähteä kohti. Eli toinen puoli paistuisi ainaisessa päivässä, ja toinen jäätyisi jatkuvassa yössä.
    Kysymyksiä luomiseen uskovien näkökulmasta
    Kun havaintolaitteet kehittyvät, voimme olettaa, että planeettoja löydetään lisää, ja lisää osoitetaan asumiskelpoisiksi. (Tämä ei tarkoita, että ne olisivat asuttuja – vaan ainoastaan asumiskelpoisia.) Tähtitieteilijät toivovat löytävänsä ”bioallekirjoituksia” eksoplaneettojen kaasukehistä: kaasumaisia tai valospektristä löytyviä viitteitä elämästä, joita olisi vaikea selittää ilman elämää ”abioottisesti”. Näitä olisivat esimerkiksi ylettömät määrät metaania tai hiilidioksidia, tai huomattavasti vihreää spektrissä.
    50 vuoden epäonnistumisten jälkeen, jotkin SETI8-tutkijat yhä luotaavat avaruutta avaruusolioiden radiosanomien varalta. On kuitenkin erittäin kyseenalaista, että mitään sellaista viitettä älykkyydestä vastaanotettaisiin ennakoitavissa olevan tulevaisuuden aikana.
    Oletetaan kuitenkin vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, että he löytävät elämää. Mitä tämä tarkoittaisi raamatullisesta näkökulmasta? Se riippuu löydetyn elämän laadusta. Älykäs elämä on pois suljettu, koska tiedämme heprealaiskirjeen kohdan 9:24–26 perusteella, että Jeesus kuoli – ihmiskunnan syntien tähden – kerran ja vain kerran. Hän ei tullut ”uhratakseen itseään monta kertaa” maailman (eli maailmankaikkeuden) luomisesta lähtien. Raamatussa ei ole missään mitään vihjettä, että Jeesus olisi tullut lihaksi ainoankaan muun olennon syntien puolesta. Tästä syystä on erittäin epätodennäköistä, että ulkoavaruuden olioiden älykkyyttä (toisin kuin langenneita enkeleitä esittämässä ulkoavaruuden olioita) koskaan löydettäisiin. Entä ei-tunteva, esimerkiksi mikrobielämä? Vaikka sitä ei voidakaan täysin sulkea pois, on kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että mikrobielämää olisi olemassa. Koko luominen näyttää kohdistuneen maanpäällisen ihmiskunnan ympärille ja kasvit ja eläimet ovat osa elämämme tukijärjestelmää.
    Kaikki elämä on älykkäästi suunniteltua. Vain ihminen on tehty Jumalan kuvaksi, langennut syntiin ja on pelastuksen tarpeessa. Jeesus tarjosi armon ainoastaan ihmisille ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Todistamattomat arvelut muiden planeettojen elämästä voivat olla hauskoja, mutta lopulta turhia. Tiedämme varmasti sen, mitä meidän tarvitsee tietää: että Jumala on tarjonnut huippuhienosti suunnitellun planeetan meidän fyysisten ja henkisten tarpeidemme täyttämiseksi.
  3. Aurinkokuntamme synnyn. Kivimateriaalit, joilla on korkeammat sulamispisteet, muodostuivat lähelle tähteä. Samalla kaasut ja jää, joiden sulamispiste on alhaisempi, tiivistyivät kauempana, niin kutsutun ”jäätymisrajan” ulkopuolella. Jäätymisrajalla tarkoitetaan kehää, jonka ulkopuolella auringon kuumuus on riittävän alhainen, etteivät epävakaat (helposti höyrystyvät) aineet häviä sieltä. Tämä vaikutti sopivan aurinkokuntamme planeettoihin. Komeettojen ajateltiin tulevan kaukaisemmista lähteistä, koskemattomasta jäämateriaalista, joka oli pysynyt auringon syntymästä saakka muuttumattomana. Kaikki tapahtui hyvin hitaasti, miljoonien vuosien kuluessa ns. ”ytimen kasvu” –periaatteella [core accretion].
    Tähtisumuiset hypoteesit
    Kuumat Jupiterit eivät kuitenkaan ole vapauttaneet ajattelua tällaisista kehyksistään. Tähtitieteilijöille valkeni, että jos kaasujättiläiset muodostuivatkin kauempana [keskustähdestä], niiden täytyy siirtyä nopeasti kohti keskustaa. Kuumien Jupitereiden piti myös muodostua nopeasti, koska niiden raaka-aineet, pöly- ja kaasuvyöt, syöksyisivät kiertoradoiltaan keskustähtiinsä ja tuhoutuisivat muutamassa tuhannessa vuodessa.
    Kun työskentelin JPL:ssä vuonna 2006, muistan kuulleeni huomattavan tähtitieteilijän, Alan Bossin, luennollaan nolostuneen oloisena puolustamassa ”harhaoppista” planeettojen syntymalliaan. Hän kutsui sitä ”kiekon epävakaisuusteoriaksi”. Se oli ehdotus siitä, miten kaasujättiläiset olisivat voineet syntyä alle tuhannessa vuodessa kuvitellusti pölykiekon materiaalimöykkyjen nopean luhistumisen seurauksena.
    Muut tähtitieteilijät ovat haluttomia luopumaan vanhasta nebulaarihypoteesista, vaikka sillä on lukuisat omat ongelmansa. Esimerkiksi läpimitaltaan alle kilometrin kokoisen pölykiekon hiukkaset eivät kasaudu vaan hajaantuvat. Minkä tahansa ”planetesimaalin” (pieniä kappaleita, joiden on ajateltu kasvaneen planeetoiksi) täytyy kasvaa riittävän nopeasti ehtiäkseen imuroimaan kiertoratansa puhtaaksi ennen kuin liike kohti keskustaa alkaa. Molemmat teoriat näin ollen edellyttävät, että planeetat muodostuvat nopeasti.
    Evolutionistien ”alhaalta ylöspäin” -teoriat on selvästi osoitettu vääriksi. Tästä syystä kreationistien tulisi puolustaa ”ylhäältä alaspäin” -planeetansyntymallia. Jumalaan uskoville ei pitäisi olla yllätys, että Jumala loi alussa tähdet kiertolaisineen. Ylhäältä alaspäin -mallia tukee myös termodynamiikan toinen pääsääntö, jonka mukaan asiat pyrkivät jatkuvasti kohti suurempaa epäjärjestystä ajan mittaan. Sitä me myös näemme: tähtiä ja planeettoja kulumassa loppuun. Joidenkin pölykiekkojen, joiden on ajateltu olevan muodostuvia planeettoja, uskotaankin nykyään olevan tuhoisien yhteentörmäyksien raunioita. Maapallokaan ei selviäisi kauaa ilman Jumalan ainutlaatuista suunnittelua ja huolenpitoa.
    Asumiskelpoiset planeetat
    Koska evolutionistit haluavat kipeästi todistaa, että elämän synty ja evoluutio on yleistä maailmankaikkeudessa, asumiskelpoisten planeettojen etsintää on lisätty. Mutta edelleenkin havainnot maapallon kaltaisista planeetoista ovat äärimmäisen harvinaisia. Tällä hetkellä Planetary Habitability Labatoryn verkkosivut listaavat vain yhden maan kokoisen planeettaehdokkaan Kepler-datan tuhansista planeettaehdokkaista. Lisäksi 48 muuta on merkitty ”mahdollisesti asuttaviksi eksoplaneetoiksi”, mutta ne kaikki kuuluvat ”super-Maa” -luokkaan: ne ovat paljon suurempia kuin maa, mikä luo lisää ongelmia asuttavuuteen.
  4. On muitakin tekijöitä, jotka ovat latistaneet toiveita elämän löytymisestä. Ei vielä riitä, että planeetta on tähden ”jatkuvasti asumiskelpoisella vyöhykkeellä” eli säteellä, jolla vesi voi pysyä nestemäisenä. Tähden on oltava vakaassa lepotilassa; siinä ei saa tapahtua suuria roihuja tai liian voimakkaita aurinkotuulia. Planeetan kiertoradan on oltava lähes pyöreä, eikä kaltevuuspoikkeamia [kallistusta, engl. tilt] saa ilmetä. Planeetan on oltava kemiallisesti ja termodynaamisesti vedelle sopiva. Planeetan tähden on oltava kemialliselta koostumukseltaan oikeanlainen, ettei se säteile liikaa ultraviolettivaloa, joka tappaisi elämän planeetalta. Katsotaan, että on olemassa noin tusina tekijöitä, jotka rajoittavat ”asumiskelpoisen vyöhykkeen” koskemaan vain pientä murto-osaa tähdistä.
    Oma ongelmansa on, että noin 80 % kaikista tähdistä on punaisia kääpiöitä. Ne ovat kolme kertaa aurinkoamme pienempiä ja kirkkaudeltaan vain tuhannesosan, joten emme näe niitä paljaalla silmällä. Jos planeetta olisi punaisen kääpiön asumiskelpoisella vyöhykkeellä, sen pitäisi sijaita niin lähellä, että se olisi pyörimisliikkeeltään lukittu, eli toinen puoli olisi aina tähteä kohti. Eli toinen puoli paistuisi ainaisessa päivässä, ja toinen jäätyisi jatkuvassa yössä.
    Kysymyksiä luomiseen uskovien näkökulmasta
    Kun havaintolaitteet kehittyvät, voimme olettaa, että planeettoja löydetään lisää, ja lisää osoitetaan asumiskelpoisiksi. (Tämä ei tarkoita, että ne olisivat asuttuja – vaan ainoastaan asumiskelpoisia.) Tähtitieteilijät toivovat löytävänsä ”bioallekirjoituksia” eksoplaneettojen kaasukehistä: kaasumaisia tai valospektristä löytyviä viitteitä elämästä, joita olisi vaikea selittää ilman elämää ”abioottisesti”. Näitä olisivat esimerkiksi ylettömät määrät metaania tai hiilidioksidia, tai huomattavasti vihreää spektrissä.
    50 vuoden epäonnistumisten jälkeen, jotkin SETI8-tutkijat yhä luotaavat avaruutta avaruusolioiden radiosanomien varalta. On kuitenkin erittäin kyseenalaista, että mitään sellaista viitettä älykkyydestä vastaanotettaisiin ennakoitavissa olevan tulevaisuuden aikana.
    Oletetaan kuitenkin vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, että he löytävät elämää. Mitä tämä tarkoittaisi raamatullisesta näkökulmasta? Se riippuu löydetyn elämän laadusta. Älykäs elämä on pois suljettu, koska tiedämme heprealaiskirjeen kohdan 9:24–26 perusteella, että Jeesus kuoli – ihmiskunnan syntien tähden – kerran ja vain kerran. Hän ei tullut ”uhratakseen itseään monta kertaa” maailman (eli maailmankaikkeuden) luomisesta lähtien. Raamatussa ei ole missään mitään vihjettä, että Jeesus olisi tullut lihaksi ainoankaan muun olennon syntien puolesta. Tästä syystä on erittäin epätodennäköistä, että ulkoavaruuden olioiden älykkyyttä (toisin kuin langenneita enkeleitä esittämässä ulkoavaruuden olioita) koskaan löydettäisiin. Entä ei-tunteva, esimerkiksi mikrobielämä? Vaikka sitä ei voidakaan täysin sulkea pois, on kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että mikrobielämää olisi olemassa. Koko luominen näyttää kohdistuneen maanpäällisen ihmiskunnan ympärille ja kasvit ja eläimet ovat osa elämämme tukijärjestelmää.
    Kaikki elämä on älykkäästi suunniteltua. Vain ihminen on tehty Jumalan kuvaksi, langennut syntiin ja on pelastuksen tarpeessa. Jeesus tarjosi armon ainoastaan ihmisille ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Todistamattomat arvelut muiden planeettojen elämästä voivat olla hauskoja, mutta lopulta turhia. Tiedämme varmasti sen, mitä meidän tarvitsee tietää: että Jumala on tarjonnut huippuhienosti suunnitellun planeetan meidän fyysisten ja henkisten tarpeidemme täyttämiseksi.
  5. Aurinkokuntamme synnyn. Kivimateriaalit, joilla on korkeammat sulamispisteet, muodostuivat lähelle tähteä. Samalla kaasut ja jää, joiden sulamispiste on alhaisempi, tiivistyivät kauempana, niin kutsutun ”jäätymisrajan” ulkopuolella. Jäätymisrajalla tarkoitetaan kehää, jonka ulkopuolella auringon kuumuus on riittävän alhainen, etteivät epävakaat (helposti höyrystyvät) aineet häviä sieltä. Tämä vaikutti sopivan aurinkokuntamme planeettoihin. Komeettojen ajateltiin tulevan kaukaisemmista lähteistä, koskemattomasta jäämateriaalista, joka oli pysynyt auringon syntymästä saakka muuttumattomana. Kaikki tapahtui hyvin hitaasti, miljoonien vuosien kuluessa ns. ”ytimen kasvu” –periaatteella [core accretion].
    Tähtisumuiset hypoteesit
    Kuumat Jupiterit eivät kuitenkaan ole vapauttaneet ajattelua tällaisista kehyksistään. Tähtitieteilijöille valkeni, että jos kaasujättiläiset muodostuivatkin kauempana [keskustähdestä], niiden täytyy siirtyä nopeasti kohti keskustaa. Kuumien Jupitereiden piti myös muodostua nopeasti, koska niiden raaka-aineet, pöly- ja kaasuvyöt, syöksyisivät kiertoradoiltaan keskustähtiinsä ja tuhoutuisivat muutamassa tuhannessa vuodessa.
    Kun työskentelin JPL:ssä vuonna 2006, muistan kuulleeni huomattavan tähtitieteilijän, Alan Bossin, luennollaan nolostuneen oloisena puolustamassa ”harhaoppista” planeettojen syntymalliaan. Hän kutsui sitä ”kiekon epävakaisuusteoriaksi”. Se oli ehdotus siitä, miten kaasujättiläiset olisivat voineet syntyä alle tuhannessa vuodessa kuvitellusti pölykiekon materiaalimöykkyjen nopean luhistumisen seurauksena.
    Muut tähtitieteilijät ovat haluttomia luopumaan vanhasta nebulaarihypoteesista, vaikka sillä on lukuisat omat ongelmansa. Esimerkiksi läpimitaltaan alle kilometrin kokoisen pölykiekon hiukkaset eivät kasaudu vaan hajaantuvat. Minkä tahansa ”planetesimaalin” (pieniä kappaleita, joiden on ajateltu kasvaneen planeetoiksi) täytyy kasvaa riittävän nopeasti ehtiäkseen imuroimaan kiertoratansa puhtaaksi ennen kuin liike kohti keskustaa alkaa. Molemmat teoriat näin ollen edellyttävät, että planeetat muodostuvat nopeasti.
    Evolutionistien ”alhaalta ylöspäin” -teoriat on selvästi osoitettu vääriksi. Tästä syystä kreationistien tulisi puolustaa ”ylhäältä alaspäin” -planeetansyntymallia. Jumalaan uskoville ei pitäisi olla yllätys, että Jumala loi alussa tähdet kiertolaisineen. Ylhäältä alaspäin -mallia tukee myös termodynamiikan toinen pääsääntö, jonka mukaan asiat pyrkivät jatkuvasti kohti suurempaa epäjärjestystä ajan mittaan. Sitä me myös näemme: tähtiä ja planeettoja kulumassa loppuun. Joidenkin pölykiekkojen, joiden on ajateltu olevan muodostuvia planeettoja, uskotaankin nykyään olevan tuhoisien yhteentörmäyksien raunioita. Maapallokaan ei selviäisi kauaa ilman Jumalan ainutlaatuista suunnittelua ja huolenpitoa.
    Asumiskelpoiset planeetat
    Koska evolutionistit haluavat kipeästi todistaa, että elämän synty ja evoluutio on yleistä maailmankaikkeudessa, asumiskelpoisten planeettojen etsintää on lisätty. Mutta edelleenkin havainnot maapallon kaltaisista planeetoista ovat äärimmäisen harvinaisia. Tällä hetkellä Planetary Habitability Labatoryn verkkosivut listaavat vain yhden maan kokoisen planeettaehdokkaan Kepler-datan tuhansista planeettaehdokkaista. Lisäksi 48 muuta on merkitty ”mahdollisesti asuttaviksi eksoplaneetoiksi”, mutta ne kaikki kuuluvat ”super-Maa” -luokkaan: ne ovat paljon suurempia kuin maa, mikä luo lisää ongelmia asuttavuuteen.
  6. Periytyminen ei ole pelkkää miehen ja naisen DNA:n siirtämistä jälkeläisille, vaan periytyminen on solullista! Epigeneettisten ”käyttöjärjestelmien” muodossa olevaa informaatiota, on hedelmöityneessä munasolussa DNA:n ulkopuolella valtava määrä. Pelkästään hermoverkkomme sähköpiirustuksessa on miljoona miljardia kytkentää, ja erilaisia soluja on aivoissamme tuhansia. Verkossa on soluja yhdistäviä hermosäikeitä miljoona kilometriä, ja verkon asennus - yksi kytkentä sekunnissa - veisi sähkömieheltä yli 30 miljoonaa vuotta!
    Yhden ihmisen sisältämä DNA-tietonauha ulottuisi yli 20 kertaa Maasta Aurinkoon ja takaisin. Sama informaatio Raamattujen rivistönä 3 000 kertaa!
    Miksi DNA-nauha on kiedottu 30 miljoonalle kelalle? Voit kuvitella minkälainen sotku ilman keloja syntyisi, jos solusi tumassa olisi sykkyrällä 2 metrin mittainen nauha, jossa on 3 500 miljoonaa molekyyliä. Näillä keloilla on myös toinen tärkeä tehtävä. Niiden rakenneproteiinien, histonien, aminohappoihin on koodattu tuhansia, tietokannan ulkopuolisia käyttöjärjestelmiä. Muita kryptattuja käyttöjärjestelmiä on soluissa myös geenien päällä ja erilaisissa RNA-molekyyleissä ym. Ihmisessä 24/7 tapahtuva tietojenkäsittely on päätähuimaavaa!
    DNA-tieto on kryptattua, ja koodin salaus on purettava ennen käyttöä. Morsen piste ja viiva -koodinkin voi avata vain, jos salaus tunnetaan. DNA:n lisäksi, eri tavoin salattuja koodijärjestelmiä on biologiassa kolmatta sataa.
    Näiden elämän koodien alkuperä on täysi arvoitus. Kokeilemalla – yrityksen ja erehdyksen avulla – niitä ei voi valita, koska molekyyleistä voisi teoriassa tehdä 1,5 kertaa 10 potenssiin 84 erilaista, kelvotonta koodia! Maailmankuulu tiedesäätiö, Royal Society (per. 1660), on tarjonnut koodien alkuperän selvittäjälle, jo 10 vuotta sitten 10 miljoonan dollarin palkinnon. Rahat jäävät varmasti jakamatta, sillä molekyylit eivät tietenkään kykene suunnittelemaan kryptattuja koodeja, joilla voitaisiin tuottaa norsuja, appelsiineja tai ihmisiä. Molekyylejä ei kiinnosta kryptaus, vaan ainoastaan kemian lakien mukaan tapahtuva reagointi! Modernin tietämyksen valossa ei ole perusteltua epäillä taivaallisen Koodaajan olemassaoloa! Tämä on valtava ongelma ateisteille, agnostikoille, teistisille evolutionisteille ja luonnontieteiden yliopistoprofessoreille, joiden on suljettava silmänsä tosiasioilta pysyäkseen leivän syrjässä kiinni!
    Mutta milloin elämä on koodattu? Elämme vihamielisessä ympäristössä, missä elämää uhkaa mutaatioita aiheuttava uv- ja taustasäteily, joka vastaa 120 keuhkoröntgenkuvan ottamista vuosittain! Tästä syystä elämän koodissa on oltava myös mutaatioita määräajan sietävä redundanssi eli koodiin on asennettu tiedon ylimäärä, joka edellyttää 4 koodikirjaimen käyttöä. Näin koodi voi toimia vihamielisessä ympäristössämme, mutta vain joidenkin vuosituhansien ajan!
    Kryptatun koodin rakentaminen edellyttää tietenkin aineen ulkopuolista, ohjelmoivaa älyä. Salaus, eli kryptaus, tarkoittaa, että viestien tai tiedostojen sisältö koodataan siten, että ainoastaan valtuutettu taho voi tulkita sen. Selkokielinen teksti tai tuote on muutettu muotoon, joka näyttää siansaksalta tai tunnistamattomalta laitteelta. Vain hemoglobiini kuljettaa happea, ei sen DNA-koodi!